Eläväpullon ensimmäinen viskivuosi on vahvasti ehtoopuolella. Uudenvuodenaattona 2010 saatu viskiherätys (tarkemmin täältä) aloitti viskiharrastuksen Lagavulinin 16yo:lla ja tuo viski oli pitkään henkisellä jalustalla. Mitä on sittemmin tapahtunut? Onko maku muuttunut ja minkälaisia uusia juttuja on ruvennut arvostamaan? Onko harrastus hiipumaan päin vai lähtemässä käsistä? Miten paljon viskeihin tulee panostettua? Millä askelmerkein alkaa viskivuosi 2012?
Islay on pitänyt pintansa
Jos varsinainen viskiherätys koettiinkin Lagavulinilla, olin jo tätä ennen hankkinut Islay Mist 8yo blendin, joka oli varsin messevä viski, varsinkin hintaansa nähden. Kun Glenfiddichin 12yo ja Chivas Regal eivät vakuuttaneet, vei viskinhuuruinen tie vahvasti Islayn suuntaan. Bowmoren 12yo Enigma sekä Laphroaigin Quorter Cask olivat seuraavina ostoskorissa ja ne maistuivat varsin hyvältä.
Kun Tallinnan winestoresta tuon Laga16:n sitten poistin, oli se selkeä pettymys – ainakin odotuksiin nähden. Myös Lagan 12yo riisui turhia kuvitelmia tästä viskitalosta. Mutta Islay kokonaisuudessaan ei pettänyt. Laphroaigin 18yo maistui huikean hyvälle ja on sittemmin ohjannut kiinnostusta vahvasti tuon puljun suuntaan. Lapparit ovat vaikuttaneet siinäkin mielessä mielenkiintoisilta, että niitä on saatavissa erilaisia versioita läjäpäin kun Lagat ovat hieman rajoittuneemmin ainakaan tavallisen palkansaajan ulottuvilla. Mielenkiinnolla odottelenkin mahdollisuutta maistaa sherryviimeisteltyä Laphroaigia, sillä sellainen match voisi osua tämänhetkisiin makupreferensseihin passelisti.
Entisestä viinimiehestä on sukeutunut viskinharrastaja
Viimeistään eräs joulukuinen ilta sen todisti: hyviä ystäviä, hyviä viinejä ja erinomaista ruokaa, sekä mukana kolme viskiä (Laph QC, Laga16 ja HP1998), joista oli tarkoitus valita kaverille seuraava viski ostoskoriin. Tässä kattauksessa viinit jäivät loppujen lopuksi statistin rooliin kun viskit maistuivat erinomaisesti niin alkuruoan jälkeen kuin jälkkärinäkin. Tuntuu siis, että ainakin tällä hetkellä viskit tarjoavat huomattavasti väkevämpiä kokemuksia kuin aikaisemmin hehkuttamani viinit. Lisäksi viskit tuntuvat reilummilta: 50e:lla saa jo varsin messevän viskin, mutta 30e:n viinikin voi olla vielä pettymys. Mutta palataan hinta-asioihin tuonnempana.
Muukin kuin savu on alkanut upota
Kun puhutaan viskien tarjoamisesta sellaiselle ihmiselle, joka ei ole niitä juonut, tarjoaa moni aloitukseksi hedelmäisiä ja kevyitä viskejä kenties niiden helppouden vuoksi. En ymmärrä tätä. Viskien viehättävyys ja erikoisuus on juuri niiden erilaisissa usein robusteissa mauissa. Miksi viedä viskikokemusta konjakkiseen suuntaan? Kyllä suomalainen on viinaa tottunut juomaan, joten viskin ”voimakkuus” ei sinänsä ole ongelma. Itse olen agitoinut kavereitani viskien pariin nimenomaan hyvillä savuisilla viskeillä ja onnistunut aika kovalla prosentilla.
Sitten taas kun viskimaku kehittyy, sitä alkaa arvostaa muitakin ominaisuuksia viskissään. Itselle ensimmäinen silmät avaava ei-savuinen kokemus oli Balvenien 21yo portwood, joka oli huikean hyvää. Yllättäen seuraava erilaista kokemusta tarjonnut tuote oli Glenfiddichin 15yo ja sittemmin Glen ord. Liian hunajaisista (esim. Balvenien 12yo 2wood) en pidä vieläkään, mutta maku on selvästi kehittynyt arvostamaan myös kevyempiä ja herkempiä makuja. Silti näiden jälkeen jonkun savuisen ottaminen on kuin palaisi kotiin. Mielenkiintoista nähdä, miten tämä asia ajan myötä muuttuu.
Tynnyrivahvuiset nostaneet päätään
Edinburghin reissu opetti kenties isoimpana yksittäisenä juttuna, että viski toimii, jos siinä on riittävästi voltteja. Voi toki olla, että tämä on viskiharrastuksen alkuajan juntteilua, mutta tynnyrivahvuiset tuotteet ovat toistaiseksi järjestäen maistuneet paremmilta kuin vastaavat nelikybäisiksi lantratut juomat. Ero on joidenkin klassikoiden, kuten Laphroaig 10yo:n kohdalla valtava.
Asiantuntija-apua tarvitaan
Maistelut on toistaiseksi hoidettu puhtaasi omin neuvoin ja pyritty itse – välillä epätoivoisestikin – löytämään lasista märkää kalliota. Viinien puolelta saatu ennakkoluulottomuus tähän on toki auttanut, mutta viskimakurangejen tuntemattomuus epäilemättä rajoittaa asioiden löytämistä. Virallinen viskitasting on toistaiseksi kokematta ja tätä asiantuntijalta saatavaa maisteluapua odotan innolla. Täytyy toivoa, että joku sopiva tilaisuus osuisi kohdalle.
Hintatoleranssi karannut käsistä
Ajatukset siitä, että 40e litran pullosta on jo aika lailla rahaa ja 1€/1cl on viskin hinnalle jo maaginen haamuraja, jota ei voi ylittää, ellei kyse ole vähintään esikoisen syntymästä, ovat lentäneet puolihuomaamatta roskakoriin sitä mukaa kun jotain oikein herkkua on eksynyt lasiin. Tästä ”syytän” mm. Ville S.ää, jonka turhan elitistinen viskivalikoima on saattanut itsenikin turmion tielle. Eipä vaan, turha sitä rahaa on pankkitilillä makuuttaa kun inflaatio kuitenkin syö koko ajan. Ja kun selkeänä havaintona tästä viskivuodesta on myös ollut se, että kalliimpi on usein parempaa. Ei siis todellakaan aina, mutta usein. Hyvät tärpit edullisista perusviskeistä ovat silti varsin tervetulleita. Esim. hyvän valuen löytäminen Alkon valikoimasta on toistaiseksi jotain, johon mielelläni ottaisin vinkkejä.
Viskit vieneet mennessään
Tällä hetkellä viskit kiinnostavat ja niiden parissa on ollut kiva sysslata. Samalla saa legitiimisti juotua vähän viinaa, mikä on tietysti aina mukavaa. Tämä blogi perustettiin loppuvuodesta ja jo nyt se on toiminut itselleni mukavana muistiona. Kun maistaa jotain oman hyllyn pulloa, on sen jälkeen mukava katsoa, mitä moisesta on ollut aikaisemmin mieltä. Blogi myös toisaalta kutsuu maistelemaan erilaisia viskejä, koska näitä nuotteja on sitten jälkeenpäin mukava katsella ja vertailla keskenään. Jos tätä joku muukin joskus katsoo, se on kiva ajatus.
The Eläväpullo Awards 2011:
(Vuoden 2010 viski: Lagavulin 16yo)
Vuoden 2011 viski: Ardbeg Alligator
Vuoden 2011 paras value: Laphroaig Quorter Cask
Vuoden 2011 tislaamo: Laphroaig
Vuoden 2011 viskibaari: Oluttupa 5 penniä
Vuoden 2011 viskikaupunki: Edinburgh (Turku hyvänä kakkosena)
Kiinnostusta herättävät: Glenmorangie, Benriach, Glendronach
Pettymyksiä tuottaneet, vaikka kaiketi pitäisi olla hyvää: Macallan, Talisker
Hyvää viskivuotta 2012 ja toivotaan, etteivät Mayat olleet oikeassa...
Islay on pitänyt pintansa
Jos varsinainen viskiherätys koettiinkin Lagavulinilla, olin jo tätä ennen hankkinut Islay Mist 8yo blendin, joka oli varsin messevä viski, varsinkin hintaansa nähden. Kun Glenfiddichin 12yo ja Chivas Regal eivät vakuuttaneet, vei viskinhuuruinen tie vahvasti Islayn suuntaan. Bowmoren 12yo Enigma sekä Laphroaigin Quorter Cask olivat seuraavina ostoskorissa ja ne maistuivat varsin hyvältä.
Kun Tallinnan winestoresta tuon Laga16:n sitten poistin, oli se selkeä pettymys – ainakin odotuksiin nähden. Myös Lagan 12yo riisui turhia kuvitelmia tästä viskitalosta. Mutta Islay kokonaisuudessaan ei pettänyt. Laphroaigin 18yo maistui huikean hyvälle ja on sittemmin ohjannut kiinnostusta vahvasti tuon puljun suuntaan. Lapparit ovat vaikuttaneet siinäkin mielessä mielenkiintoisilta, että niitä on saatavissa erilaisia versioita läjäpäin kun Lagat ovat hieman rajoittuneemmin ainakaan tavallisen palkansaajan ulottuvilla. Mielenkiinnolla odottelenkin mahdollisuutta maistaa sherryviimeisteltyä Laphroaigia, sillä sellainen match voisi osua tämänhetkisiin makupreferensseihin passelisti.
Entisestä viinimiehestä on sukeutunut viskinharrastaja
Viimeistään eräs joulukuinen ilta sen todisti: hyviä ystäviä, hyviä viinejä ja erinomaista ruokaa, sekä mukana kolme viskiä (Laph QC, Laga16 ja HP1998), joista oli tarkoitus valita kaverille seuraava viski ostoskoriin. Tässä kattauksessa viinit jäivät loppujen lopuksi statistin rooliin kun viskit maistuivat erinomaisesti niin alkuruoan jälkeen kuin jälkkärinäkin. Tuntuu siis, että ainakin tällä hetkellä viskit tarjoavat huomattavasti väkevämpiä kokemuksia kuin aikaisemmin hehkuttamani viinit. Lisäksi viskit tuntuvat reilummilta: 50e:lla saa jo varsin messevän viskin, mutta 30e:n viinikin voi olla vielä pettymys. Mutta palataan hinta-asioihin tuonnempana.
Muukin kuin savu on alkanut upota
Kun puhutaan viskien tarjoamisesta sellaiselle ihmiselle, joka ei ole niitä juonut, tarjoaa moni aloitukseksi hedelmäisiä ja kevyitä viskejä kenties niiden helppouden vuoksi. En ymmärrä tätä. Viskien viehättävyys ja erikoisuus on juuri niiden erilaisissa usein robusteissa mauissa. Miksi viedä viskikokemusta konjakkiseen suuntaan? Kyllä suomalainen on viinaa tottunut juomaan, joten viskin ”voimakkuus” ei sinänsä ole ongelma. Itse olen agitoinut kavereitani viskien pariin nimenomaan hyvillä savuisilla viskeillä ja onnistunut aika kovalla prosentilla.
Sitten taas kun viskimaku kehittyy, sitä alkaa arvostaa muitakin ominaisuuksia viskissään. Itselle ensimmäinen silmät avaava ei-savuinen kokemus oli Balvenien 21yo portwood, joka oli huikean hyvää. Yllättäen seuraava erilaista kokemusta tarjonnut tuote oli Glenfiddichin 15yo ja sittemmin Glen ord. Liian hunajaisista (esim. Balvenien 12yo 2wood) en pidä vieläkään, mutta maku on selvästi kehittynyt arvostamaan myös kevyempiä ja herkempiä makuja. Silti näiden jälkeen jonkun savuisen ottaminen on kuin palaisi kotiin. Mielenkiintoista nähdä, miten tämä asia ajan myötä muuttuu.
Tynnyrivahvuiset nostaneet päätään
Edinburghin reissu opetti kenties isoimpana yksittäisenä juttuna, että viski toimii, jos siinä on riittävästi voltteja. Voi toki olla, että tämä on viskiharrastuksen alkuajan juntteilua, mutta tynnyrivahvuiset tuotteet ovat toistaiseksi järjestäen maistuneet paremmilta kuin vastaavat nelikybäisiksi lantratut juomat. Ero on joidenkin klassikoiden, kuten Laphroaig 10yo:n kohdalla valtava.
Asiantuntija-apua tarvitaan
Maistelut on toistaiseksi hoidettu puhtaasi omin neuvoin ja pyritty itse – välillä epätoivoisestikin – löytämään lasista märkää kalliota. Viinien puolelta saatu ennakkoluulottomuus tähän on toki auttanut, mutta viskimakurangejen tuntemattomuus epäilemättä rajoittaa asioiden löytämistä. Virallinen viskitasting on toistaiseksi kokematta ja tätä asiantuntijalta saatavaa maisteluapua odotan innolla. Täytyy toivoa, että joku sopiva tilaisuus osuisi kohdalle.
Hintatoleranssi karannut käsistä
Ajatukset siitä, että 40e litran pullosta on jo aika lailla rahaa ja 1€/1cl on viskin hinnalle jo maaginen haamuraja, jota ei voi ylittää, ellei kyse ole vähintään esikoisen syntymästä, ovat lentäneet puolihuomaamatta roskakoriin sitä mukaa kun jotain oikein herkkua on eksynyt lasiin. Tästä ”syytän” mm. Ville S.ää, jonka turhan elitistinen viskivalikoima on saattanut itsenikin turmion tielle. Eipä vaan, turha sitä rahaa on pankkitilillä makuuttaa kun inflaatio kuitenkin syö koko ajan. Ja kun selkeänä havaintona tästä viskivuodesta on myös ollut se, että kalliimpi on usein parempaa. Ei siis todellakaan aina, mutta usein. Hyvät tärpit edullisista perusviskeistä ovat silti varsin tervetulleita. Esim. hyvän valuen löytäminen Alkon valikoimasta on toistaiseksi jotain, johon mielelläni ottaisin vinkkejä.
Viskit vieneet mennessään
Tällä hetkellä viskit kiinnostavat ja niiden parissa on ollut kiva sysslata. Samalla saa legitiimisti juotua vähän viinaa, mikä on tietysti aina mukavaa. Tämä blogi perustettiin loppuvuodesta ja jo nyt se on toiminut itselleni mukavana muistiona. Kun maistaa jotain oman hyllyn pulloa, on sen jälkeen mukava katsoa, mitä moisesta on ollut aikaisemmin mieltä. Blogi myös toisaalta kutsuu maistelemaan erilaisia viskejä, koska näitä nuotteja on sitten jälkeenpäin mukava katsella ja vertailla keskenään. Jos tätä joku muukin joskus katsoo, se on kiva ajatus.
The Eläväpullo Awards 2011:
(Vuoden 2010 viski: Lagavulin 16yo)
Vuoden 2011 viski: Ardbeg Alligator
Vuoden 2011 paras value: Laphroaig Quorter Cask
Vuoden 2011 tislaamo: Laphroaig
Vuoden 2011 viskibaari: Oluttupa 5 penniä
Vuoden 2011 viskikaupunki: Edinburgh (Turku hyvänä kakkosena)
Kiinnostusta herättävät: Glenmorangie, Benriach, Glendronach
Pettymyksiä tuottaneet, vaikka kaiketi pitäisi olla hyvää: Macallan, Talisker
Hyvää viskivuotta 2012 ja toivotaan, etteivät Mayat olleet oikeassa...
Täällä luetaan aina mielellään uusia elävän pullon postauksia. Kiitos hyvästä blogista! Olisi myös mielenkiintoista nähdä minkälainen viskikaapin blogin pitäjä omistaa.
VastaaPoistaKaappi on musta, lasiovinen ja kapea. Sisävaloilla, joita ei tule koskaan käytettyä. Ja itse asiassa se sisältää aika lailla kaikkea muuta roipetta kuin viskejä. Viskit ovat sitten kaapin päällä. Mutta mikäli J:tä kiinnostaa myös ne kyseiset viskit, lupaan tehdä niistä jossain vaiheessa listauksen.
VastaaPoistaTää oli taas mielenkiintoista settiä. Oot kyllä hurahtanut täysin tähän touhuun =)
VastaaPoistaKyllähän listaus ja mahdollisesti valkokuvakin aina kiinnostaa :)
VastaaPoistaJep, laitetaan tulemaan jossain vaiheessa. Mitään kauhean spessua ei löydy, erikoisimmat noissa Edinburgh-tuliaisissa.
VastaaPoista