Stone's ja Caol Ila

Edellisen entryn Highland Parkin jälkeen Pub Stone'sissa maistettiin vielä Caol Ila:

Mackillop's Choice Caol Ila 1990/2005, 58,6 % (hinta: 5,65 € / 2 cl)

Tuoksu: Nokinen savu, hiiltä. Taustalla ponsumaista makeutta. Suolaisuutta, merikalliota. Raa'an tuntuinen.

Maku: Tuoksun vihjaama raakuus iskee suuhun. Vaatii vettä osakseen. Suoraviivainen savu, ikää ei uskoisi. Jälkimaussa alkaa kuitenkin tapahtua mukavampiakin asioita viskin taittuessa makeampaan kenties banaaniseen suuntaan. Vesi parantaa selvästi, mutta ei tälläkään kyllä kuuhun mennä. 82.

Jälkikommentti: Maistoin aikoinaan pariin otteeseen herkullisen Mackillop'sin Caol Ilan Gallow's Birdissä, ja lähdin tätä maistelemaan siinä toivossa, että olisi samaa. Pieni oli pettymys, kun ei selvästikään "voinut" olla samaa kun niin paljon heikommalle maistui. Vaan vielä mitä! Sama tynskä on kyseessä kuin tuolloinkin, joten tämä toimii kyllä hienona opetuksena siihen, että päivän viskisuulla voi olla suuri vaikutus siihen, miltä viski milloinkin maistuu. Samasta syystä erinäisiä viskinuotteja kannattaa lukea lähinnä pelkästään viihdearvonsa vuoksi, eikä parempien viskien löytämiseksi. Toki on mahdollista, että tämä pullo on ollut vuodesta 2005 auki ja menettänyt parhaat puolensa. Todennäköisempi selitys kuitenkin lienee, että aina ei vain maistu.

Gastropub Stone's ja Highland Park

Kävin tuossa päivänä muutamana olusella ja burgerilla Gastropub Stone'sissa, ja kiinnitin huomiota myös paikan kohtuulliseen viskivalikoimaan. Hyllyssä oli muutamia peruspulloja, mutta tämän lisäksi viisi Mackillop's Choicea, joista piti palata pari maistelemaan. Ennen viskejä täytyy itse paikasta todeta, että tunnelma siellä on mielestäni hyvä, palvelu pelaa ystävällisen rennolla tyylillä ja olusia on hanassa ja pullossa mukava määrä. Sen sijaan heidän home made burgerinsa ovat kahden kokeilun perusteella olleet valitettava floppi. Annos on kylläkin näyttävän näköinen, mutta siihen hyvät puolet jäävätkin. Ilmeisen omatekoinen leipä on hankalan mallinen ja liian korppuinen, jotta burgerin syönti säällisesti edes haarukalla ja veitsellä onnistuisi. Täytteiden suurin ongelma on kastikkeen puute: ainakaan niissä burgereissa, jotka minä maistoin, ei ollut oikein minkäänlaista kastiketta. Tuloksena oli suolainen (sinänsä laadukasta lihaa sisältävä) pihvi ja korppuinen sämpylä, sekä minimalistisesti jotain muuta täytettä. Kun hinta on n. 15 €, eikä se sisällä edes pientä määrää ranskalaisia, tunsin itseni ryöstetyksi. Kun tarjoilija kysyi, maistuiko, mainitsin, että vähän kuivaa oli, niin vastauksena oli, että he haluavat tuoda lihan maun esiin. Voi siis olla, että tämä on mielipidekysymys, mutta lounaaksi syömäni possunniskaburgeri ei ollut sen parempi, ja ruokaseuralaiset jakoivat nämä ajatukset. Tämä on erityisen harmi, koska konsepti ja muut palikat ovat hyvin kohdillaan. Jos bursaa menee, niin minä olen väärässä, mutta jos ei, niin toivoisin, että noita hieman pimpattaisiin. Kastikkeesta/majoneesista voi aloittaa. Mutta koska viskiblogissa ollaan, niin maistossa oli: 

Mackillop's Choice Highland Park 1991/2007 sherry wood, 53,9 % (hinta: 5,80 € / 2 cl)

Tuoksu: Alkuun kevyt hedelmäisyys, sitten pehmeän syvä sherry. Makea, mutta kuitenkin mineraalinen merellisyys taustalla. Tislaamo on löydettävissä, mutta pehmeä sherry on tässä ob-pulloja enemmän esillä. Marjaista fudgea. Kutsuva tuoksu ilman muuta.

Maku: Luonnetta ja voimaa, rotevuutta alkoholissaan, mutta maut aika piilossa. Ensimaistolla menee vain miehekkääseen pubikategoriaan. Vesi tuo tislaamoa esiin: hentoa huumaavuutta ja kihelmöintiä erityisesti jälkimakuun. Pientä banaanisuutta. Silti vähän vajaaksi jää. Tuoksu lupasi enemmän. Tämä toimii kuitenkin aika kivasti oluen kylkiäisenä tuoden kivan pienen makeuden mallasiltaan. 83.

Mortlach 1989, MacKillop's Choice, 54,9 %

Edelleen ollaan Uisgen tarjonnan ääressä. IB-Mortlachia lasissa.

Mortlach 1989, Mackillop's Choice, 54,9 %

Tuoksu: Sakea, lämmin, täyteläinen ja mukava tummanpunainen tuoksu. Tummaa kirsikkaa.

Maku: Tuoksun mukainen, lisäksi makeaa toffeisuutta. Nätti fudgeviski. 91.

IB:tä Islaylta

Viskin Ystävien Seura järjesti syksyisen maakuntamatkan tarunhohtoiseen Tammisaareen. Teemana oli Islayn saaren IB-pullotteet ja tarjolla oli ainankin paperilla herkullinen kattaus vanhaa ja harvinaista viskiä. VYS oli kutsuttu paikallisen viskiporukan vieraaksi, ja puitteet olivatkin enemmän kuin kohdallaan: upea vanha nykyisin bränikkäkunnossa oleva kehräämörakennus antoi maistelulle sellaisen venuen, että Tammisaareen kannattaa lähteä jo paikan takia.

Islay käytiin varsin kattavasti läpi Jarkko Nikkasen johdolla ja tältä viskit minun suuhuni maistuivat.

Bunnahabhain 42yo 1968, Liquid Sun, 47,8 %

Tämä Bunna vei maistelukokemukset itselläni kerta heitolla uudelle vuosikymmenelle. Kyseessä olis siis vanhin maistamani viski toistaiseksi. Bunnat eivät muutoin ole kummemmin maistuneet, mutta kokeillaan.

Tuoksu: Alkuun vahva hedelmä, päärynää. Vaikka on ollut refill-sherryssä, ei juurikaan sherryisiä elementtejä. Merellistä tammea.

Maku: Puinen yleistuntuma, sherry nostaa sitten päätään täyttäen isosti suun. Alkoholi on tässä oikein hienoa. Yleistunnelmaltaan hedelmäpommi, ei kuitenkaan äärimmäisen syvä. Maukas kaveri, joskin mielestäni jotain epäpuhdastakin on mukana. Jälkimaku on öljyinen. Tämä kyllä nöyryyttäisi isosti sokkona maistettuna, koska en löydä erityisen vanhan viskin elementtejä. 88.

Caol ila 31yo 1979, MacKillop's Choice, 58 %

Tuoksu: Makea tyrnävän hedelmäinen, jossa mineraalinen turpeisuus nousee sitten. Lasin pyörittelyn jälkeen maukas maltillinen ja kohtuukepeä savu, joka on tasapainoinen ja pyöreän mineraalinen. Merellisyydessään suolainen tuoksu. Makeampi kuin hieman saman profiilin omaava myöhempi Port Ellen.

Maku: Alkuun hyvin piikikkään terävä ja hyökkäävä, joskin silti tyylikäs. Suutuntuma on öljyinen, mausteisuutta. Tarvitsee kuitenkin vettä. Vesi avaa ja tuo samettisuutta ja makeutta, joista erityisesti samettisuus on tämän parhaita puolia. Savu on tässä varsin maltillinen, voima tulee muista jutuista. Jälkimaku on pitkä ja merellisen hedelmällinen. Tasapainoinen ja maukas viski, mutta ei mikään poikkeuksellinen. 91.

Bowmore 26yo 1985, Single Malts of Scotland, 54,9%

Tuoksu: Leväinen merellisyys ensimmäisenä. Erikoinen, mutta herkullinen. Bowikan sitrusta hennosti taustalla, sen kanssa hentoa savua. Keskimaan Konnussa tuoksuu tältä.

Maku: Herkullinen pitkä mausteisuus, alkoholin iskevyys, sitten laventelia, jota olen (kaiketi) aikaisemmin kutsunut sitrukseksi. Suutuntumaltaan hyvin öljymäinen ja miellyttävä. Sitruksenomaisuutta toivoisin silti enemmän. Nouseva kokonaisvaltainen fiilis, jossa piston jälkeen rauhallisen punainen tunnelma. Herkullinen, ei silti omasta hyllystä löytyvän Signatoryn luokkaa. 93.

Kommentti: Jarkko Nikkasen mukaan Bowmorelta tuli vuosina 1980-85 viskejä, joissa oli enemmän tai vähemmän laventelin makua mukana. Tuossa linkkaamassani Signatoryssa ja tässä esiintyvä laventeli on suussani maistunut sitrukselta, kenties siksi, että laventeli on ollut tuntematon tuoksu/maku. Tässä kuitenkin näkyy ohjatun tastingin voima: viskeistä voi oppia muiden avustamana. Laventeli, here I come. Pidän nimittäin selvästikin kyseisestä ominaisuudesta.

Port Ellen 29yo 1982, Old Bothwell, 55,5 %

Tuoksu: Makea ja hunajainen. Pyöreää savuisuutta. Huumaava alkoholisuus tuntuu. Tasapainoinen.

Maku: Huumaava savun, alkoholin kirpakkuuden ja hennon hedelmäisyyden liitto. Ensihörpyn fiiliksenä oli, että nyt löytyi voittaja. Tyylipuhdas bourbon-vaikutteinen savuviski. Jälkimaussa minttumainen tuntu, Kipristelevä. Nautittava. 94.

Kommentti: Jos viski on hyvin tasapainossa ja palaset kohdallaan, ei siitä ole liiemmin kirjoitettavaa. Tässä tapauksessa oli näin.

Ardbeg 12yo 1990, Douglas Laing Old Malt Cask, 54,8 %

Ardbeg-ambassadööri Nikkasella oli sanansa sanottavana tästä Ardbegista. Harvinainen 1990-vuoden tuotos, vielä harvinaisempi eritynnyrissä viimeistely ja lähes uniikki tapaus rommiardbegina. Päälle vielä se seikka, että kyseessä oli Old Malt Cask -sarja, joka on yleensä totuttu näkemään tasan 50-volttisena.

Tuoksu: Jossain ib-Artussa ennenkin esiintynyt hikisukka, but in a good way. Makeutta ja savua.

Maku: tasapainoinen alku, sitten iskevä alkoholi joka kuitenkin poistuu aika äkkiä. Rommiviimeistely tuntuu eksoottisissa hedelmissä. Savu on olemassa mutta pikemminkin taustalla. Jälkimaku nostaa savua ja tuottaa pehmeästi lämmittävän tuntemuksen. Tasapainoinen makeus ja savu, joka viipyy pitkään kielellä. 92.

Lagavulin 14yo 1990, The Syndicate, 46 %

Jälleen ollaan harvinaisen viskin kimpussa. Lagavulin selvitti 80-luvun viskilaman paremmin kuin muut ja on onnistunut pitämään leijonanosan tuottamastaan tisleestä itsellään. Tämän vuoksi siltä löytyy harvemmin IB-pullotteita. Tynnyreitä on kuitenkin vaihdeltu Islaylla tislaamoittain ristiin mm. blendien valmistamista varten ja ilmeisesti näiden vaihtojen yhteydessä myös henkilökohtaiseen käyttöön. Bruichladdichin hallituksen puheenjohtaja John MacTaggart ja kaverinsa pitävät ilmeisesti myös Lagavulinista, sillä sitä on heille pullotettu privakäyttöön The Syndicate -nimellä. Ilmeisesti viiden kaverin osuuksien pullottamisen jakojäännöksenä pieni osa näistä pulloista päätyi sittemmin tislaamokaupan kautta myös ulosmyyntiin, ja yksi moinen Laga eksyi marraskuiseen Tammisaareen. The Syndicatet ovat vuosilta 1979 ja 1990, joista tämä tuota tuoreempaa. Myös tynskävahvuista versiota on olemassa.

Tuoksu: Alkuun hyvin mieto: missä tuoksu? Pyörittämiseen jälkeen maukkaan hedelmäinen tuoksu, pieni savu. Maukas mutta maltillinen.

Maku: Herkullinen makean öljyinen suutuntuma. Savu on maltillinen. Huippu. En keksi tähän mitään lisää tai pois. Maku integroituu täydellisesti jälkimakuun. 94.

Jälkimietteet: Olihan tasting. Joku paikallaolijoista totesi, että kattaus oli jopa liian hyvä: mukana olisi pitänyt olla jotain huonompaa, jotta parempia olisi arvostanut. Ehkä näin, toisaalta oli myös hienoa vain fiilistellä upeita viskejä. Ehkä sen vuoksi nuotitkin jäivät osasta viskeistä hieman lyhyiksi. Oli vain mukava elää niitä, ei niinkään näpytellä muistiinpanoja. Illan aikana oppi paljon uutta viskeistä ja tutustui huikeaan porukkaan, jota sekä VYS että kantaväestö piti sisällään.

Parhaan viskin äänet jakautuivat varsin tasaisesti PE:n, Lagan ja Ardbegin välille kaikkien viskien saaden kuitenkin ääniä. Illan niukaksi suosikiksi nousi Port Ellen ja yhtä niukasti raakkasin tuon myös omaksi suosikikseni. Kyseessä oli tasaisen hieno viski, vaikka toki nimi saattoi jälleen hieman painaa. Yllättävän moni antoi äänensä Ardbegille, mihin toki tastingin vetäjän huumorin nimissä tehdyllä agitaatiolla saattoi olla vaikutusta. Muutama tarpeeksi isokenkäinen uskalikko totesi Artun myös olleen pettymys. Bowmore jakoi kansan: osa äänesti voittajaksi ja osa suorastaan inhokiksi. Ensimmäinen 60-lukulainen ei täysin lunastanut siihen kohdistunutta mielenkiintoa, ja pidän tämän kokemuksen jälkeenkin 60-luvun parhaina saavutuksina kolmen soinnun rock-musiikkia, LSD:tä ja turvallista suojaamatonta seksiä. Jag skulle ännu vilja tacka för en utmärkt bra introduction till Raseborgs kommunalpolitik. Tammisaareen lähdetään kyllä uudestaankin, jos kutsu tulee.

Kattaus

One Pint Pub ja MacKillop's Choice

Ruoholahdessa majaansa pitävillä on asiat hyvin. Lähistöllä on kaksikin kohtuulliset viskivalikoimat omaavaa juottolaa, joista toiseen - One Pint Pubiin - allekirjoittanut suuntasi Uisge-tapahtumasta toivuttuaan. One Pint Pub on hieman Ruoholahden kaupallisesta ytimestä syrjässä sijaitseva kivijalkabaari, jota voisi kuvata kategorialla Itä-Berliini, nuhjuinen, ja ala-allegorialla kodikas, olohuonemainen. Sisustus on vähän sinnepäin, tuolit ja pöydät hieman sikin sokin, mutta yleisfiilis tosiaan varsin mukava. Käyntipäivänä tuota berliininomaisuutta lisäsi LP-levyjen kirppari ja sen myötä paikalle tiensä löytäneet epämääräiset pitkätukat, sekä tiskijukka, joka soitti varsin hyvää musaa palan painikkeeksi. 

Pieni kotikutoisuus näkyi mm. siinä, että baarimikko kaatoi lasit kylläkin vastapestyihin, mutta ei kuivattuihin laseihin, mikä on tietysti vähintään esteettinen ongelma tarkemmalle hifistelijälle. Glencairnit olivat toki käytössä, mistä plussaa. Kyyppari ylpeänä mainitsi myös, että hän huuhtaisi viinamitan viskien välissä, which is nice, mutta ei yleensä tarvitse erillistä mainintaa, vaan lienee monissa paikoissa sanomattakin selvää. Palvelu oli muilta osin asiallista, mutta ensialkuun tylyn tuntuista. Itse asiassa tylyyden vaikutelma karisi vasta lähtövaiheessa, kun baarimikko huikkasi vielä uloslähtevälle viskikollegiolle, että tällaisia ja tällaisiakin pulloja löytyisi. Kyseessä oli siis ystävällinen, mutta vanhan liiton palvelukulttuuri, mihin ensialkuun saattaa mennä jokunen tovi totutellessa tässä metroseksuaalisuuden ja korulauseiden ajassa.

Ilmeisesti Uisgen myötä hyllyyn oli ilmestynyt MacKillop's Choicea, joista maistelimme kolmea. Näistä ensimmäinen sai kunnian toimia toistaiseksi vanhimpana maistamani viskinä.

MacKillop's Choice Royal Brackla 35yo 1976/2010, 43 %, cask 6920, btl 274 (9 € / 2 cl)

Tuoksu on sitruksinen, appelsiinia, mandariinia, vaniljaakin. Banaania, ananasta. Miellyttävä, mutta varsin hento. Ikä ei sinänsä välity. Kahden muun viskin maistamisen jälkeen tuoksussa korostuu sokeriliemessä olevat hedelmät.

Maku: Kevyen pehmeä ja suorastaan silkkinen suussa sulavan suklaan suutuntuma (vain tuntuma, ei maku). Hyvin hento ja arka. Sitten tuoksun hedelmiä, kuitenkin hennompina. Moni vastaavan suutuntuman omaava viski olisi vetinen, mutta tämä ei ole sitä. Suutuntumassa on jotain sellaista, mitä en ole ennen kokenut. Sokkona tämä olisi kuitenkin helppo sekoittaa johonkin kevyeen ja nuorempaan perusspeysideen. Savuisempien viskien maistamisen jälkeen tähän nousee pientä mausteisuutta, mutta kevyt yleisesityshän tämä on. Pisteet voisivat ehkä olla alhaisemmatkin, ellei tiedostamaton sosiaalinen paine antaa kohtuullisia pisteitä näin vanhalle viskille vaikuttaisi. 86.

MacKillop's Choice Bowmore 18yo 1989/2007, 57,4 %. Sherry wood. Btl 029 (6 € / 2 cl)

Tuoksussa hieman etäämmältä tuoksuttaessa tummaa pehmeää suklaata, bailey's-tyyppistä kermalikööriä, pähkinäisyyttä, toffeeta. Lähempää nuuhkittaessa sherryä nostaa päätään, jopa rommimaista tunnelmaa. Marjat kuitenkin loistavat poissaolollaan. Jonkin aikaa lasissa oltuaan tuoksu muuttuu: tanniineja, tallimaisia vivahteita, kuivattua aprikoosia. Alun suklaisuuksia on sittemmin enää vaikea löytää. Yleisesti ottaen kuiva, hieman sulkeutunut, mutta herkullinen tuoksu. Alkoholi varsinkin kolmannen viskin jälkeen lyijyisen tuntuinen.

Maussa löytyy makeaa ananaisuutta, laajaa mausteisuutta ja haastavuutta. Sitten alkoholi, joka on varsin miellyttävä. Jälkimaussa suolaista possua. Tunnistan niitä piirteitä, joita olen oppinut lukemaan Bowmoren erityispiirteiksi. Isommalla huikalla saavutetaan kukkainen ja mausteinen fiilis. Jälkimakua tässä voisi kuitenkin olla lisää. 89.

MacKillop's Choice Laphroaig 20yo 1990-2010, 52,5 % btl 130 (7,5 € / 2 cl)

Tuoksu: kauempaa nuuskien savu ei yhtään savua, vaan vaniljaa ja hieman hyvällä tavalla esanssista banaania. Siirrettäessä klyyvaria lähemmäksi tuoksun lähdettä hento savu nostaa päätään. Savussa on parfyymisia piirteitä. Ehkä kuitenkin hieman tylsä yleisilme. 

Maku on alkuun makea, sitten suuta isosti kuivattava. Nätti! Laaja suun täyttävä keltainen elämys, jossa savu ei ole pääosassa. Luonteikas ja hedelmäisen maukas viski. Voisin ajatella, että hedelmäisemmistä lappareista (kuten 15yo) pitävät tykästyisivät tähän. Savupommin ystäville tämä ei ehkä ole ensimmäinen valinta. 91.

Yhteenvetona todettakoon, että mielestäni viskit olivat varsin kohtuullisesti hinnoiteltuja ja hinnat olivat myös pääsääntöisesti selvästi näkyvillä pulloihin kirjoitettuina. One Pint Pubiin täytyy siis pistäytyä toisemmankin kerran. Ehkäpä siinä samassa voisi katsastaa myös tuon Ruoholahden toisen viskivalikoimaa omaavan baarin eli Amsterdamin.

Caol Ila 1990/2005, MacKillop's Choice, 58,6%

Caol Ila 1990/2005, MacKillop's choice, 58,6%, maistettu Espoon Gallow's Birdissä 9/2011:

T: öljyä, petroolia

M: suuta kuivattava, alkoholisuus iskee, suun täyttävä täyteläisyys, myös jälkimakua löytyy semisti. Jos jälkimakua olisi enemmän, tämä olisi huippu. 91.

EDIT: Maistettu uudestaan Gallow's Birdsissä 10.1.2012. Katsotaan, onko maku muuttunut. (hinta: 5 € / 2 cl)

T: Kuivaa hiilen savua, sytytysnestettä

M: Pehmeä suutuntuma, kuin samettia. Sitten alkoholisuus, jota seuraa miellyttävä toffeemainen maukkaus. Veden lisäys tuo hedelmää esiin, mutta peittää jälkimakua. Jopa parempi ilman vettä, koska pehmeys on niin valtaisaa. Huikea viski! 94.