Rare Maltsia Tammisaaressa 13.1.2018

Kiirettä on pukannut, joten taannoisesta Tammisaaren excusta rapsaa vasta nyt. VYS:in ja Tammisaaren omien poikien yhteistasting talvisessa Tammisaaressa on parhaita juttuja, joita viskiharrastus on eteen tuonut: upeat puitteet, pieni siirtymä Helsingistä ja aina täydellinen rapsakka talvi-ilma. Ja toki maukkaat viskit. Tällä kertaa tarjolla oli jälleen kattaus Rare Maltsia. Aikaisempi setti on luettavissa täältä. Joten mennään asiaan.

1. Bladnoch 23yo 53,6 %

Tuoksu: Vaahtokarkkia, fudgea, todella puhdas ja herkullinen lupaus! 

Maku: Hieno kanervainen suuntäyttävyys: makeaa vähän imelääkin hedelmää, hunajaa. Täystynnyrivahvuus kyllä maistuu. Vesi tuo niitä tummempia fiiliksiä esiin ja pidentää jälkimakua. Rakenne on mukavan öljyinen, vesilisä jopa raakaöljyinen. 88.

2. Rosebank 20yo 1981-2002, yli 6000 pulloa. 62,3 %

Tuoksu: tästä ei oikein tunnu irtoavan mitään. Mutta sitten parfyymisuutta, sitrusta.

Maku: Iso suuntäyttävyys , salmiakkia, pippuria, ruohoista parfyymisuutta, suun kuivattavuutta. Lääkemäisyyttä. Iso mutta herkkä viski. Keltainen iso, mutta nätti alkoholi. 90.

 

3. Royal brackla 20yo, 1978-,  59,8 %

Tuoksu: Ei mitään, eikä ainakaan eroa kakkoseen. Sitten lämmittelyn jälkeen makeaa appelsiinisuutta. Ei huono.

Maku: Tiukka on kyllä startti. Selkeästi terävämpi profiili: anista, sitruunaa. Eteerisyyttä. Suolaa. Vesilisä lisää sitten hedelmää ja inhimillistää tätä. Mutta ei huono ollenkaan! Paransi tuoksusta. 89.

4. Dallas Dhu 21yo 61,9 %

Tuoksu: Metallinen, raskas tuoksu. Lupaava. Lämmitys tuo hedelmää. Hyvä! Turvettakin löytyy. 

Maku: Nyt on iso. Tuoksun linjoilla. Tämä on iso metallinen turveviski, mutta myös marjaisuutta löytyy. Hieno. Pitkä maku. Kanervaturpeisuus lisääntyy veden myötä. 91. 

5. Benrinnes 21yo, 1974-, 60,4 %

Tuoksu: Perinteisempi makean keltainen tuoksu. Tämä näistä ehkä vaatimattomampi bracklan lisäksi. 

Maku: Selkein sherryvaikutus nyt. Syvä ja hedelmäinen, varsinkin maun jälkivaiheessa alkaa kivoimmat marjatoffeetunnelmat. Tämä jopa ilman vettä hyvin nautinnollinen. Mortlach-tyylinen. Tuo sherryn puhtaus tässä on hienoa. Vesi tuo tanniinisuutta. 90.

6. Millburn 18yo, 1975- 58,9 %

Tuoksu: Likaisuutta, sikaria, ruutia, puolijoukkuetelttaa. Lupaava myös. Puhdasta keltaisuutta.

Maku: Savua ja kypsää bourbonkypsytystä. Vanhan turveviskin vikaa. Mestaritontun seikkailujen kivikuvan turvesavua. Ja sitten sitä makeaa syvää vaniljaa. Puhdas ja kaunis. Todella pitkä ja kiva kaveri. Aivan omaa luokkaansa oleva jälkimaku. 92.

 

 

 

Loppupohdinnat: Isoja viskejä, eivätkä aina ihan helppoja. Kuitenkin paljon on juttuja ja hienoja elämyksiä on löydettävissä. Rare maltsia olisi kiva joskus maistaa osana jotain tavallisten kuolevaisviskien kattausta.

Benrinnes 25 yo 1984-2010, Bladnoch Forum, 51 %

Benrinnes 25 yo 1984-2010, Bladnoch Forum, 51 %

Tuoksu: Alkuun varsin sulkeutunut, sitten jotain epäpuhdasta. Ensimmäinen osuma nenään ei ole erityisen hyvä. Palanutta kumia. Lasin pyörittämisen jälkeen holi iskee. Sitten kun epäpuhtauksien ohi päästään, keltaisia hedelmiä nousee. Lyijykynää. Heikko esitys.

Maku: Mutta aijai, mikä upgrade tuoksusta! Pehmeää rodukkuutta, maanläheistä tynnyrisyyttä, toffeista pehmeyttä. Jälkimaussa nahkaa. Holi on erittäin miellyttävää, eikä yhtään liiaksi. Tämä alkoholimäärä osoittautuu jälleen kerran varsin optimiksi. Makeutta ja nahkaisuutta hyvässä balanssissa. Noin huonolla tuoksulla ei kehtaa antaa enempää pisteitä, mutta pelkän maun perusteella olisi voinut pari lisää tippua. 90.

Ville: T: Paljon ei irtoa alkoholin lisäksi. M: Kuinkas näin paskasta tuoksusta voi tulla näin hyvä maku? Onpas mainio. Samettinen suutuntuma, volteista huolimatta. Ei polta vaan lämmittää. Ryhdikäs yleismeininki. Jälkimaku on fudgemaisen pehmeä ja makea. Tuoksu täyttä petroolia, mutta huikea maku. Villen pisteet: 89.

Duncan Taylor's NC2 Benrinnes 14yo, 46 %

Oluttupa Viisi penniä on ottanut mukavan aktiivisesti päivittyvälle viskilistalleen useamman yksityisen pullottaja Duncan Taylorin viskin. Kiva pubi ja kohtuulliset hinnat ajoivat keskiviikkoiltana maistamaan muutaman naukun. Ensimmäisenä lasissa Benrinnes 14yo, 46 %. Hinta: 6 € / 2cl.

T: hunajainen, kukkainen, makea. Hieman samaa kuin Balvenien 15yo single caskissa.

M: Hapan, pyöreän pistävä esituntuma, sitten mukavasti nahkaisia/mokkaisia vivahteita. Kiinalaisissa ravintoloissa laskun yhteydessä jaettavaa kahvikarkkia. Robusti juurevuus läsnä maussa. Hitunen vaniljaa. Tasapainoinen maukkaan juureva viski, jota voisin kuvitella maistavani laavulla mäntyjen katveessa. Mäntyisyys kuvaa tätä. 87.

Samaa viskiä maistoivat Duncan Taylor -tastingissa Suomen mallasviskiseuran silmäätekevät seuraavin sanoin luonnehtien (laitan suoran lainauksen, koska en ole varma, meneekö tuo linkki juuri tuohon tilaisuuteen): 

"Ensimmäisenä tarjottu Benrinnesin 14-vuotias oli illan nuorikko. Tuoksu oli pehmeä ja runsaan maltainen, raikkaan hedelmäinen ja kevyt. Öljyinen ja olkisen oloinen viski sopi heinäisyydessään hienosti illan aloittajaksi. 14-vuotiaaksi viskiksi jälkimaku oli mukavan pitkä, joka osoittaa sen, että kylmäsuodatus ei suinkaan tee viskeille aina terää." Lähde: http://www.mallaswhiskyseura.fi/kertomukset/index.php

Samasta tilaisuudesta kahden muun viskibloggarin luonnehdinnat: 

Viskisieppo: http://viskisieppo.blogspot.com/2011/10/tiistai-iltana-duncanin-vuosikymmenia.html
Smoke on the Water: http://smokeonthewater-fin.blogspot.com/2011/10/duncan-tayloria-helsingissa-18102011.html

Mielenkiintoista muuten näiden arviointien erot. Muistuttaa siitä, että itse on tässä hommassa vielä aika vihreä. Vaikka toki subjektiivisista arvioistakin on monasti kyse.