Turistitasting joulun henkeen

Joulun alla oli mukava hiljentyä oikeiden asioiden äärelle. Niinpä joukko viskituristeja - blogisti mukaan lukien - kokoontui pieneen kotitastingiin, johon oli löyhästi plänätty sherryhenkisiä viskejä tarjolle joulun tuntua tuomaan. Sen tarkempia nuotteja näistä ei kirjailtu, mutta muutamia porukalta tulleita kommentteja otin ylös. Lopuksi kysyttiin sitten porukan suosikit.

Referenssiksi: Glenlivet 12:
Tuoksu: Vihreä omena, päärynää, tuorepuristettua omenamehua, raikas. Nallekarkkeja. Toffeeta.
Maku: Omena ei enää maussa tunnu. Raikas. Ei potki yhtään. Perushuttu, hyvä talousviski.

Perussherry: Glenfarclas 17:
Tuoksu: Kevyt punaisuus, ei oikein saa juuri mitään irti. Jouluisia mausteita.
Maku: Kirpeä, terävä, pistävä, pippurinen. Huonompi kuin Glenlivet. Mustapippurinen. Ei herätä intohimoja. Maistuu mausteille, mutta ei tähän muutoin oikein pääse sisään. Selkein pettymys näistä. Parani tiukempien viskien jälkeen.

Makeampaan sherryyn: Dalmore 18:
Tuoksu: Sherry syvä. Siirappinen. Luumu/rusinameininkiä. Hillomainen.
Maku: Pehmeä, hyvä. Pitkä suuntäyttävä ja suuta kuivattava jälkimaku. Todella pehmeä viski. Helppo erottaa juttuja.

Tuodaan sherryyn savu mukaan: Laphroaig PX Cask:
Tuoksu: Pehmeä savu, lääkemäinen, lyijyinen.
Maku: Pehmeä, sopiva alkoholi, ei liian laimea tai voimakas. Quarter cask on parempaa kuitenkin.

Väliin pleini tynskävahva: Glen Garioch 1995:Tuoksu: makea tuoksu, omenaa, vaniljaa.
Maku: Tykättiin.

Ja loppuun se iso viski: Talisker 57 North:Tuoksu: Ei oikein irtoa. Tarttisi vettä. Pippuria, mausteita.
Maku: Vesi avaa isosti.

Pahoittelen kuvassa näkyviä karvaisia käsiä.

Tulokset/fiilikset: Viidestä maistelijasta neljä raakkasi Glen Garioch 1995:n ykköseksi tästä porukasta. Sijalle 1,5 nousi bonuksena maistettu Glen Garioch 1994. Toiseksi Pääsi yhtä selvällä erolla Dalmore 18, joka miellytti maistajakuntaa kovin. Yksi maistaja olisi laittanut Dalmoren ykköseksi. Seuraavilla sijoilla olivat sitten varsin tasoissa Laphroaig ja Talisker, joskin Talisker yli yhdellä maistajalla myös jumbosijalla. Glenlivet ei herättänyt tunteita oikein mihinkään suuntaan, mutta Glenfarclas 17 oli useimmissa kirjoissa selkeästi huonoin viski näistä. Taitaa tuo Farclasin 17 olla välimallin travel retail -pullote, jota ei voi suositella ostettavaksi.

Sopivan kattauksen luominen kotitastingiin on aina mielenkiintoinen prosessi. Tämä suora oli mielestäni muuten oikein toimiva, mutta Laphroaig olisi voinut olla jossain muussa setissä. Samalla nousi kuitenkin esiin puute omassa viskihyllyssä: kaatovahvuinen perussherryviski. Benriach 15 PX olisi tällainen, mutta sen saanti on tätä nykyä niin rajoitettu, että yksi hyllyssä oleva pullo ei ihan heti aukea. Suosituksia otetaan vastaan.

Turistitasting IV

Oli taas aika kerätä hieman runsaampi poppoo maistelemaan muutama viski. Turistitastingin idea on kai pohjimmiltaan jakaa ajatuksia muutamasta viskistä, olivat nämä sitten uusia tuttavuuksia tai vanhoja suosikkeja. Tällä kertaa luvassa oli yleistasting ilman sen kummempaa teemaa, kun tarjolla olivat: 

Dalwhinnie 15yo, 43 % "kevyt startti"

Benriach 20yo, 43 % "joko paha kaula olisi juotu?"

Bowmore 12yo Enigma, 40 % "hentoa perussavua"

Highland Park 21yo, 47,5 % "odotukset kohdistuvat"

Glenfarclas 105, 60 % "punaista voimaa"

Bowmore Tempest 3rd batch, 55,6 % "savuista voimaa"

Vaan on se Tempestin tuubi nätti kuin sika keväällä!

Isompia nuotteja ei tällä kertaa lähdetty sen kummemmin kirjailemaan, mutta kahdeksan maistajaa kyllä pisteyttivät viskit lopuksi. Voittaja ja häviäjä erottuivat selkeästi, mutta muilta osin oli tasaista. The Jury has reached the following verdict:

1. HP21: 89,5 pistettä

2. Glenfarclas 105: 85,1 pistettä

3. Bowmore Tempest: 84,4 pistettä

-. Bowmore 12 Enigma: 84,4 pistettä

5. Benriach 20: 83,1 pistettä

6. Dalwhinnie 15: 77,5 pistettä

Yhteenveto: Mukana maistossa oli yksi suuri Dalwhinnien ystävä, joka ei kuitenkaan saanut muita vakuuttuneeksi kyseisen juoman tenhosta. HP21 otti odotetusti paikkansa, mutta sen tuoksu ei ainakaan omaan nenään toistaiseksi erityisemmin vakuuttanut. Jotenkin sulkeutuneelta vaikutti. Blogissa myöhemmin sitten ajan kanssa maistelunuotit. Bowmoret eivät saaneet otettua toisistaan niskalenkkiä, mikä kyllä kertoo Enigman erinomaisesta hinta-laadusta, sillä Tempestkään ei ollut huono. Lopputuloksena oli tyytyväisiä maistelijoita, sopiva perjantai-illan fiilis ja ehkäpä pari uutta viskinystävää.

Hyvät ystävät, juhla voi alkaa.

Turistitasting vol. III

Oli taas aika Eläväpullon järjestämän turistitastingin ja maittavan kuuden viskin sarjan. Kun ensimmäinen turistitasting kävi läpi viskien perustyylejä ja toisessa tutustuttiin erilaisiin savuihin ja saariin, kolmannen löyhänä teemana oli sherrykypsytys. Viimeiseksi viskiksi piti toki sitten vielä ottaa savua, jotta nähtäisiin, onko savu sittenkin parempaa. Maistajia oli kahdeksan, joista neljä oli täysin aloittelijastatuksella viskien suhteen, parilla oli aikaisempaa kokemusta lähinnä vain vastaavasta tastingista ja jokunen muu oli ottanut aikaisemmin viskin jos toisen. Alla on kirjattu hieman fiiliksiä illan kattauksesta, joista maistajat tunnistanevat itsensä nimikirjaimistaan.

1. Glenfiddich 15yo, 43 % 

EP: hedelmäinen, makeahko. TH: päärynäisyys, vanilja, raikas. Maussa potkua alkuun. OL: Puu. KM: mieto tuoksu. maku puiseva, pieni pisto lopuksi, pehmeä nielaisu, vedellä ei ollenkaan pistävä. MS: hartsport, rainbow-hedelmämix. Maku ei niin kirpeä kuin tuoksu, jälkimaku makea. PP: pyöreä, miellyttävä, pehmeä, runsas, lämmin.

2. Balvenie 12yo Double wood, 40 %

EP: raaka, persikkaa, kinuskia. TH: kinuski, raakaöljy. Maussa alkuun samettisuus, sitten vasta potku. Mauton, tylsä. OL: Terävä, voimakas. tahmea. KM: Tumma tuoksu, vähän pistävä alkoholi. Maussa alkoholi, mieto/laimea, tympeä, pölyinen. MS: tuoksu syvempi, aavistus toffeeta? maku semikuivattava, nahkaa, käristynyt possu? PP: pistävä teollinen alkoholi. potkua. vedet silmissä.

3. Benriach 15yo PX, 46 %

TH: voimakas, pastirol. Tasapainoinen voimakas jälkimaku. OL: tasapainoinen. VS: omenaa. KM: Tuoksussa omenaa, maku on makea, tasainen, miellyttävä. MS: keltaista/vihreää hedelmää, tinnerisyyttä. makuna maukas sherry, aavistuksen polttava jälkemaku, toffee? PP: miellyttävä, makea, pyöreähkö, täyteläinen.

4. Glenfarclas 105, 60 %

TH: vaniljaa, kaardemummaa, rakenne öljyinen. OL: sprii. polttava. VS: leivontamausteita, nahkaa. KM: vanilja, vahva hyökkäävä alkoholi. Alku pehmeä, pistävä loppumaku, vahva. MS: selkeämpi alkoholi, nahkaa, fudge. maussa mustaherukkaisuutta. PP: Hyökkäävä.

5. Aberlour a bunadh, 60,2 %

TH: Täyteläinen ja polttava, KM: makea alkutuoksu, sitten pistävämpi. Pitkä tasaisesti nousevan vahva maku. MS: vihreää omenaa, holi piilossa. Maussa aavistus savuisuutta, täyteläinen, lakritsaa? PP: pyöreä. makea mauste. pitkä voimakkuus.

6. Lagavulin 12yo CS, 56,6 %

TH: Tervasnapsi, ratapiha, voimainen. OL: terva. KM: Savusaunan ja tervan tuoksu. Suussa pyöriteltäessä pehmeä, nielaistessa terävä ja savu nousee suuhun. MS: lakritsin savu, savumanteli.

Tastingin voittajaksi nousi Benriach. Osoittautui myös, että kolmen tynnyrivahvuisen viskin maistelu oli ainakin ensikertalaisille kova paukku ja niiden vaikutus makuaistin tappajana mainittiin monesta suusta. Viimeisistä hörpyistä ei kuulemma enää oikein maistanut mitään Glenfarclasin ja Aberlourin jälkeen. Lagavulinille löytyi pari fania, mutta oli myös niitä, joille se ei maistunut ensinkään. Omana kokemuksena olisin odottanut apunapin pesevän 105:sen, mutta näin ei käynyt. Lieneekö a bunadhin lievä tympeys mennyt vast'ikään avatun pullon piikkiin. 

Turistit kokoontuvat taas joku kerta ja maistavat viskejä! 

 

Turistitasting vol. II

Oli jälleen aika kokoontua kahdeksan viskituristin kanssa muutaman dramin ääreen. Kun edellinen turistitasting pyrki esittelemään monille viskin ensikertalaisille erityyppisiä viskejä, toisen illan kattauksessa oli teemana erilaiset savut. Jälkeenpäin ajatellen teemaa olisi voinut kutsua myös erilaisiksi saariksi, koska kaikki viskit edustivat merellisyyttä sijainniltaan. Mukana oli allekirjoittaneen lisäksi pari jo jonkin verran maistellutta, jokunen edellisessä tastingissa kasteensa saanut ja pari puhdasta keltanokkaa. Kattaus oli seuraavanlainen:

1. Jura 16yo Diurachs' own, 40 %
2. Highland Park 1998 travel retail, 40 %
3. Talisker 10yo, 45,8 %
4. Ardbeg 10yo, 46 %
5. Bowmore 17yo, Duthie's, 46 %
6. Caol Ila CS, 59,2 %

Ajatuksena etukäteen oli, että aloitetaan "perusviskillä", josta sitten siirrytään hienoisen turpeisuuden myötä merellisiin fiiliksiin ja Ardbegin hiilisavun kautta Bowmoren sitruksiseen pistävyyteen ja päätetään setti tynnyrivahvuiseen monsteriin. Seuraavana päivänä maistelijoiden muistiinpanopapereista löytyi sen kummemmin editoimatta seuraavia luonnehdintoja (piste erottaa pääsääntöisesti eri kirjoittajat):


1. Jura 16yo

Makea, lämmin, fariinisokeria, sytyttämätön vaniljasikari. Turpeinen, kuiva, suolainen jälkimaku, karviainen, laku. Konu. Whisky eli sitä, miltä whisky maistuu. Makeaa konjakkia, lämmin, vaniljaa, soraa. Hapan, ruisleiää, turvetta, helppo. Jälkimaku suolainen, hieman karvas. Paahtunut. Tuoksu ja maku eivät vastaa.


2. Highland Park 1998

Tuoksu: kevyt makeus. Hento, hieman puuhiiltä, heinää. Nokkospuska.

Maku: Öljyinen. Kukka. Kevyttä savua. Terävä. Kuin juoksisi alasti keväisellä kukkakedolla. Öljyinen suutuntuma, hieman vetinen, helppo. Vähän blatantti. Kukkaisa.


Talisker 10yo

Tuoksu: Kitkerä, kylmä, pistävä, kevyt savu. Merellistä suolaa, kettinkiä. Pilssivettä, polttoöljyä. Konttilaivan yläkantta ja sen filippiiniläistä matruusia. Öljyä, kettinkiä ja verta. Yarr!

Maku: Suola, mausteinen. Jälkimaussa lakritsia ja voita. Kuiva, savuinen, pistävä, lämmittävä, tervainen/pippuria, jyrkkä/väkivaltainen, pieni makeus käy välillä. Karatepotku kurkkuun. Matruusi basaarissa mausteostoksilla. Öljyinen.


4. Ardbeg 10yo, 46 %

Tuoksu: lämminsavuinen, hiili. Nokinen savu, lihaa, sauna. Navetta. Puhdasta savusaunaa.

Maku: Makea, savuinen makkara? Lihaisa makkarainen, nokinen maku, turvesavukinkku, rusinainen! Jännän äärellä, alku hyvä, mutta turpeinen. Nokinen, lääkemäinen, savua ja hiiltä, jälkimaussa suuvesi/betadine.


5. Bowmore 17yo, Duthie's

Tuoksu: Epämiellyttävä, kitkerä. Kirpeä, sitruksinen,/greipin kuorta, viiniä. Hedelmää, sitrusta, jotain maustetta, toffee. Mitäänsanomaton.

Maku: Savu kiva, hyvä, hedelmä, hiilinen. Toffee, viipyilevä, kirpakkaa, hyväilevä tuntuma, jälkimaussa hedelmää, pistävä. Alabama ja banjo, toimii alusta loppuun. Makea hedelmä, meloni. Kirpakka, makea.


6. Caol Ila CS

Tuoksu: Savua, alkoholi pistää nenään. Märkiä lehtiä poltetaan. Alkoholinen. Ujo, tukkoinen, pinttynyttä savua, vesi ei juurikaan avaa, kirsikkaa? Sitrus.

Maku: Öljyinen, pähkinää, savua. Poltti ja puudutti, mutta miellyttävästi. Alkusavu kuivattava, hiiltä ja jotain, kiva vaikka väkevä, hellä mutta määrätietoinen, pähkinää. Hedelmäistä, parani vedellä, mutta silti liian HC.


No mutta. Kuinkas ne sitten loppujen lopuksi maistuivat? Osallistujia pyydettiin tuttuun tapaan pisteyttämään viskit, koska eihän noista pelkistä luonnehdinnoissa tule loppujen lopuksi kuin vihaiseksi. Keskiarvojen mukaan viskit sijoittuivat seuraavasti:

1. Caol Ila CS: 82,8
2. Ardbeg 10yo: 81,75
3. Talisker 10yo: 80,8
4. Bowmore 17yo Duthie's: 79,4
5. Jura 16yo: 76,9
6. Highland Park 1998: 76,9

Koska kuitenkin osallistujat skaalasivat arvosanojaan hyvin eri tavoin (keskimääräiset annetut arvosanat osallistujoittain hajosivat 88,5:stä 68,3:een.), osoittautui hedelmälliseksi pisteyttää viskit myös sen mukaan, että yksittäisen maistajan voittajaviski sai kolme pistettä, kakkonen kaksi ja kolmonen yhden pisteen. Tällöin pisteet näyttivät seuraavilta:

1. Caol Ila, 28 pts
2. Ardbeg, 26 pts

3. Bowmore, 25 pts
4. Talisker, 21 pts
5. Jura, 16 pts
6. HP, 12 pts

Ardbeg ja Bowmore ottivat tässä kolme ykkössijaa kumpainenkin, Caol Ila vain yhden. Ila kuitenkin maistui tasaisimmin kaikille.


Yhteenvetoa: Vaikka kotivaraston viskivalikoima on tietysti rajallinen, tasting oli kattauksensa puolesta onnistunut: riittävän erilaisia viskejä ja riittävän erilaisia savuja. Kilchomanin olisin ilman muuta ottanut tähän mukaan, jos olisi löytynyt. Samoin joku Laphroaig olisi toki puoltanut paikkansa. Tynnyrivahvuinen Caol Ila osoitti edellisen tastingin mukaisesti tynnyrivahvuisten viehätyksen: Laphroaig CS:n tapaan sekin keräsi laajalti kannatusta. Jura ei saavuttanut suurta suosiota kuin Eläväpullon lasissa: tästä viskistä onkin tulossa vielä oma entrynsa, koska kyseessä oli minulle ainoa uusi viski.

Viskien pisteyttäminen toi jälleen mielenkiintoista todistusarvoa siitä, että maistajat keskimäärin pitävät samantyylisistä viskeistä. Tästä ainoana poikkeuksena oli Ardbeg, joka jakoi maistajia maistelukokemuksien mukaan: hieman enemmän maistelleet tykkäsivät ja ensikertalaiset eivät niinkään. Ehkä Arttu vaatii siis jokusen kokemuksen viskeistä ennen kuin se alkaa aueta? Tasting ei täysin täyttänyt odotuksiaan vain siltä kantilta, että yksi täydellinen viskineitsyt ei sitten oikein syttynyt viskeille ylipäänsä.

Kuriositeettina mainittakoon, että ainoa osallistuja, jonka nuoteista puhtaaksikirjoittajalla oli vaikea saada tolkkua, oli lääkäri. Mutta kaipa se kuuluu osaksi ammattia. Ensi kerralla annan herralle paperin sijaan sanelukoneen.

Eläväpullo kuittaa ja jää odottamaan seuraavaa turistitastingia.

Turistitasting vol. I

Juuri ennen joulua koottiin sopiva joukko viskistä (ja kortinpeluusta) kiinnostuneita maistamaan muutamaa viskiä noin niinkuin vertailumielessä. Tässä turistitastingissa oli muutama lähes viskineitsytkin paikalla, joten tarkoitus oli löytää mahdollisimman erilaisia juomia maisteltavaksi. 

Kattaukseen päätyivät:

1. Glenlivet 15yo, 40 %, travel retail

2. Dalwhinnie 15yo, 43 %

3. Balvenie portwood 21yo, travel retail, 46 %

4. Bunnahabhain XII, 46,3 %

5. Laphroaig  10yo, 40 %

6. Laphroaig 10yo Cask Strength 2009, Batch 001, 57,8 %    

Ajatuksena oli aloittaa mahdollisimman "puhtaalla" mallasviskillä, siirtyä siitä sitten erityyppisten kevyiden ominaisuuksien kautta savuun ja voimakkuuteen. Tämä onnistuikin varsin hyvin ja ainoana miinuksena oli ehkä tottumattomaan suuhun Glenlivetin ja Dalwhinnien liiallinen samankaltaisuus. Suosikki jakoi mielipiteet siten, että lukuun ottamatta Glenlivetiä ja Lapparin peruskymppiä kaikki muut viskit olivat jonkun ykkössuosikkeja. Kun viskit kuitenkin arvosteltiin ja laskettiin keskiarvot, tuomio oli seuraava:

1. Balvenie portwood 21yo: 86,4 pistettä

2. Laphroaig 10yo Cask Strength: 82,5 pistettä

3. Bunnahabhain XII:  77,8 pistettä

4. Laphroaig  10yo: 69 pistettä

5. Dalwhinnie 15yo: 66,1 pistettä

6. Glenlivet 15yo: 59,6 pistettä

Merkille pantavaa oli, että Laphroaigin CS voitti normikympin kaikkien maistelijoiden mielestä. Dalwhinnieta kuvattiin helposti dokattavaksi. Portwoodista havaittiin myös, että se parani pienellä tilkalla vettä. Summa Summarum, mukavaa oli ja vastaava setti otetaan varmasti uudestaankin.