Some mesmerizing Ardbegs tasted 29.4.2017

I figured out that I would write this posting in English, because this might have some international importance, or at least it will be nice to share it with some friends who helped to get some of these drams now tasted.

I started tasting whisky around 2010 and wrote my first blog posting at November 2011. Very soon after getting to know this wonderful product, I realized that I was late. The prices had started to rise and many great bottles that I had a chance to taste, were disappearing from the market. Still at that time there were great whiskys available at reasonable prices: Ardbeg Alligator all over the place, Airigh Nam Beist still widely available, some great Benriach and Glendronach single casks that didn't sell out in minutes and those great Laphroaig cask strengths with 50 € a bottle. But there were also other whiskies that seemed long gone: sherry Macallan from the 60s (I still haven't tasted any drinkable Macallan), same age Bowmores, any Port Ellen and Ardbegs from 60s and 70s. Thanks to some great whisky clubs in Finland, I've been able to taste some Port Ellens, which have been the greatest whisky moments for me so far.

But those mythic Ardbeg single casks. Even to know someone who has tasted them is rare. Also the prices nowadays are so high that even if someone owned a bottle, he would need to have some big and hairy balls to open it. Well guess what. I found a couple of guys with such balls from the beautiful city of Hämeenlinna and they invited me to taste of couple of their Ardbegs. Why? I would like to believe that it was because of my great jokes and good looks, but I also managed to gather together a couple of nice drams of some not so usual Ardbeg (thanks to the active Swedish whisky society!) that they haven't tasted so I packed my bag with some bottles and samples and headed to the sunny Hämeenlinna. And what I experienced will propably stay as a highlight of my whisky career for years to come. 29 Ardbegs of which most were stuff that are nowadays almost non existent.

We did the tasting in 3 sets and nosed everything before tasting. It took around 9 hours in total. The amounts tasted were very moderate but none was spat out either. Because one just doesn't spit Ardbeg from the 70s. 

So let's see how they tasted. We had the 17yo as an aperitif and then did the vintages and other non cask strength stuff to open out taste buds.

1. Ardbeg 17yo, 40 %

Nose: Very subtle and nice smokyness to start with. A feeling of some ripe lemon follows.

Mouth: Well balanced, the mouth feel is a bit watery though, but forgetting that the juicy smokyness with some light lemon tastes quite good indeed. This taste is fragile and light, but classy. A bit like Laura Lepistö at the early stage of her career. 90.

2. Ardbeg Ten L0, 46 %

This early Ten was used as the baseline for our first set. I once asked for the Ten of today, but the other guys looked at me in a way that I should shut up so I did. Apparently for the same reason the other recent Ardbegs like Perpetuum, Blasda, and Auriverdes were left out of this tasting (although I like Auriverdes). 

Nose: Very balanced Ardbeg smoke. Darker than 17yo.

Mouth: The bell curve that this does at your mouth is very nice: things start calmly but get stronger little by little and with beautiful balance. The same way it finishes with style. There's a clear black pepper profile in it, which was different from these other Ardbegs. This pepper is very clean and not the 'exotic indian' version that some (more sherried) whiskies deliver. Big taste, with that pepper a bit too loudly present to score higher. 90.

3. Ardbeg Airigh Nam Beist 2007, 46 %

Do all the Airigh Nam Beists taste the same? Let's make a small comparison.

Nose: A tad more tropical than 10yo. Some spearmint (this is the very typical aroma in many of these Ardbegs. Some call it coastalness, some refer to dentist chair. I use spearmint) freshness. Also some dirtyness, like motor oil.

Mouth: Ok, I said 10yo was big, but this is already another level. The mouthfeel is very juicy, it's like this is more dense liquid than the whiskies that you have today. The mouthfeel is definitely something it shares with the 2008 version. It takes you to the sea, with coastal smokyness and leaves that spearmint feeling to your mouth. A beautiful whisky again. 90.

4. Ardbeg Airigh Nam Beist 2008, 46 %

Nose: A darker, rounder leathery nose than the 07. Very nice peaceful nose.

Mouth: A little less spearmint but more some ripe yellow fruits. One might say that this is a bit more complex whisky than the 07, but then again the 07 is more fresh. That's a question of personal preference I think. What is nice here is the artisan feeling: this whisky has even some impury left, but with this quality it's only sympathetic. 91.

Sidenote: I wish the basic range whiskies of today were still like this. The ANBs have a such structure that you very seldomly see these days.

5. Ardbeg Twentyone 2016, 46 %

The new 21yo didn't have that many reviews on the Internet. I sure hope it's not because nobody's any more drinking these but only collecting.

Nose: Fresh, maritime, really clean nose. A little bit of juicy ripe yellow fruit, that reminded me of Lord of the Isles at first, but after comparison was way less exotic and less strong.

Mouth: Lingering taste, makes you wait for quite a while. Then when it comes, it's very clean, some fudge and candy feelings. Brings water to your mouth nicely. It's not the most complex whisky in the world but it has a beautiful profile. The finish is like a fading bonfire at 4am. 91.

6. Ardbeg 1977 Vintage L3, bottled 2003, 46 %

Nose: I'm sure anything would seem dirty after the new 21yo, which was ultraclean, but this feels quite dark and a bit dirty on the nose.

Mouth: Heavy stuff, as the nose suggested. The smoke is strongest so far, and is a good reminder that we're tasting an Islay distillery after all. But damn it's good! The beautiful ripe fruitiness comes a bit later on. This baby needs some time and privace to open up. 91.

7. Ardbeg 1977 vintage L2, bottled 2002, 46 %

Nose: More fresh and coastal than the L3. Like a rock after a heavy rain.

Mouth: A beautiful long taste of maritime notes, fresh spearmint and pine forest. It's so fresh, you don't have to take Mynthon after the tasting. 92.

8. Ardbeg Lord of the Isles, 46 %

Nose: Very strong exotic yellow fruits. This nose is completely different to any other whisky at this tasting. Beautiful.

Mouth: Very deep and clean, extremely fruity. The mouth isn't quite as exotic as the nose but the finish is out of this world. Enormous. 93.

9. Ardbeg 1978 vintage L8, bottled 1998, 43 %

Nose: A rounded coastalness is playing the main role here.

Mouth: A bit modest taste after LOTI. The best part is the beautiful mouthfeel but besides that, this vintage offers no spectacular notes for someone writing them. Still, it's a damn good whisky. 91.

Sidenote: Using a word modest and still scoring 91? Well, one has to remember the league we're playing in here. Any of these whiskies would propably win any kind of a tasting it would attend to. In fact, to truly appreciate these drams, it would've probably been better to taste them against some Ledaig (ok, not Ledaig, but some decent drams). But still, it was a hell of a ride.

10. Ardbeg 1975-1998, Spirit of Scotland, 40 %

Nose: A very deep dark nose. Strong medicinal notes. A very promising nose. 

Mouth: Makes you wait quite a while and then leaves the scene quite early. This taste is substantially shorter than the other drinks we have tasted. Also the mouth feel can't quite compete with these OBs. But still, with a big enough pour, it delivers very nicely. With that beautiful nose we are easily over ninety. 90. 

11. Ardbeg 1975 vintage, 43 %

Nose: Some whiskies are not meant for analyzing but just enjoying as they are. This is clearly on of them. Just some beautiful balance and wonderful Ardbeg nose!

Mouth: As the nose suggested: simply a beautiful baggage of all those great elements that Ardbeg is known of: maritime smokiness, steamship pipes, engine oil, all in perfect balance. No sharp edges but pure awesomeness all the way. Some crazy feelings of wasabi lemon at the end. Avot. 93.

After these whiskies it was time to take a break, have a coffee and be mentally ready for the stuff to come. The spirit was high and the jokes were getting better all the time. We continued with some single casks.

12. Ardbeg 28yo 1967, cask 575 Signatory, 548 bottles, 53,7 %

Nose: Well now we're at something that I have never experienced before. If at the beginning of my whisky 'career' I was looking for the perfect peat&sherry, I can stop the search now. A simply immense nose. This sherry is so balanced. It's a dry oloroso, but with such a texture and intensity that it feels like a some superdeep px. Deep dark dried fruits, leather couch. Never ever have I nosed anything like this. The nose gets 96-97 from me.

Mouth: The mouth is loyal to the nose. The dry sherryness coats your mouth. A true moment of beauty. This is probably the closest to enlightenment you can get without starting some serious meditation. It almost makes me cry when I know that I will never be able to taste this stuff again. Still the nose was a tad better than the taste. 95.

Sidenote: My ass is pretty tight so I would need to sell it only 40 times on a average profit of 100 € if I wanted a bottle of this. Let's hope nobody buys that bottle before I make it there because the next bottle will most likely cost 8000€...

13. Ardbeg 31yo 1972, cask 3038, 148 bottles, 44,2 %

Nose: Coastal delicious peat. Very deep and dense fruitiness. Antiseptic and clearly more herbal than these other fellows.

Mouth: Ah, what tranquility! What balance. The general nature is quite gray though: some gravestone, white wig. This is the first whisky on table that doesn't quite convince me. 89.

14. Ardbeg 32 yo 1972, cask 866, 239 bottles, 48,3 %

Nose: Darker more reserved than the last 1972. Then the same ripe deep fruits appear. Delicious ripe herbal notes in this one as well, but they are accompanied by exotic fruits and spearmint freshness.

Mouth: Well now we're talking. A big bag of oak, freshness, fruitiness, antiseptics, nice amount of tannins, wonderful juicyness. Every element is so beautifully balanced. The finish is full of medicinal candy. The is a huge whisky with a perfect structure and a beautiful combination of fruits and spearmint freshness. 93.

15. Ardbeg 31yo 1974, cask 2751, 141 bottles, 51,8 %

Nose: We take a step up from #866 at freshness and coastalness. Incredibly balanced and wonderfully fresh nose.

Taste: Mon dieu. a truly miraculous clean bourbon Ardbeg. Nothing to add to that. Just some wonderful deep fruitiness with perfect coastal smokyness. Nam! 94.

16. Ardbeg Provenance 1974-2000, 55,0 %

Nose: We go into a more complex darker feelings after these single casks. More at sidenotes. Very nice nose whatsoever.

Mouth: A bit metallic first taste. Then some buzzling fruitiness which this time dries the mouth. Herbal notes. The first impression wasn't that spectacular to be honest, maybe also because my expectations were the highest with this Provenance. It's very chewable whisky, and also very powerful. Still a slight dissapointment after all. 91.

Sidenote: You can feel that the Provenance contains a wider range of aromas, than the single casks we tasted. In fact, there were many pairs of whisky that had this similar phenomena: one is more clear and fresh, while the other is more complex and more fruity. This happened with the 70s SCs vs. Provenance, ANB 2007 vs. 2008 and SN2014 vs. SN2015. From more recent whiskies this could be found at least at Laphroaig 15yo vs. 18yo. So which one is better? Really difficult to say really. Depends on the moment or personal preference. I wasn't consistent here with my own reviews either, since I sometimes chose the fresher one (like the single casks or SN2014) and sometimes the more complex one (like ANB2008). All in all, this was one of the key founding from this tasting. 

17. Ardbeg 1975 Douglas Laing Old & Rare Platinum Selection, 274 bottles, 47,8 %

Nose: Smack in your face very sweet sherry. A really deep and big nose.

Mouth: And we keep on talking. Coffee, dark chocolate, deep ripe dark red berries, very easy to drink. The taste is relatively short but the toffee at the finish is simply wonderful. 92.

18. Ardbeg 16yo 1992-2008, cask 772, 184 bottles, 55,7 %

Nose: For me this is nothing but the stuff they put into your mouth at the dentist chair. Fresh as a sausage.

Mouth: Wow, really intensive and big! Tingly pepper, then big spearmint and antiseptic. Not a superlong taste. 90.

19. Ardbeg 1973-2004, cask 1143, 49,3 %

At this point of the evening the host of the evening desided that we had done a good job and got another single cask from 1973 from his stash. I tried to refuse but we were 3 against 1 and I was already a bit drunk so I gave up.

Nose: Wonderful fresh coastalness.

Mouth: Peaceful juicy coastal fruity totally balanced buddy. Damn good I gotta say. All the dark notes are missing, but still this is extremely balanced whisky that seems to have it all. 94.

20. At this point the host decided that we were still making progress and got the 1997 bottling of provenance to the table. But instead of pouring it to a new glass, he poured a little dram on top of the endings of the 2000 Prove. And damn that changed the profile of the Provenance! So much more coastalness, it was like drinking seashells. I scored this baby 94, but the score isn't scientifically valid. This time I kept my mouth shut before the operation.

Sidenote: Fooling around with some Provenances could be considered a sacrilege, but this 1cl + 1cl thing was suddenly an answer to the question I brougth up at the Provenance sidenote. Add a little bit of coastal clarity to that complex Prove and what a whisky you get!

After 20 whiskies we took another break to be ready for the last younger peaty monsters. Would they still taste good after all these drams we've been having?

21. Elements of Islay, Ar5, 57,8 %

Nose: Balanced. Sensitive. Lots of sherry influence.

Mouth: Woo, it's killing the mouth after the break! Really will need the water to restart here. But this is a nice juicy dram. 90. 

Sidenote: It's crazy how strong this stuff feels even after all these whiskies. It tells alot of today's line up, because the Ar5 has previously been very drinkable indeed.

22. Ardbeg Private Cask 1994-2006 "Esko", 59 %

This is a Finnish independent Ardbeg with a strange history. Mushimalt has gone through the story quite nicely, so check it out.

Nose: Clean car tyre, rubbery oilyness.

Mouth: As the nose suggests: an oil spill on top of the pile of tires. Kind of brutal comparing to the rest of these whiskies. 88.

23. Ardbeg Uigeadail 1st Release 2003, 54,2 %

Nose: Wonderful slightly red nose. Some berries and the pussy of that good looking auntie after smoke sauna. This nose scores 94 in my book.

Mouth: I really fills your mouth! It's like being in a berry shop that is held by that same auntie. And she gives you 20 percent off of everything. This is in fact better without water because that keeps the berries under control and let's the beautiful alcohol bite you the right way. 92.

24. Ardbeg Young Uigeadail "Oogling" 2006, 1392 bottles, 59,9 %

This rarity is made of 3 very young casks and one sherry butt. Read more here.

Nose: Tighter and harsher than the normal Uige. Alcoholic. Difficult to catch this nose.

Mouth: It sure tastes young and a bit sulphury after all we're tasted. And very stiff. Can't really get over this alcohol here. 87.

Sidenote: This was a whisky that I didn't find at the tasting. The bigger guys say it's really good but I guess I just wasn't ready for it. 

25. Ardbeg Very Young 1998-2004, 58,3 %

Nose: Like being at the dentist reception. Would've been nice to compare this to the 1992 SC.

Mouth: The same freshness is all over the place. But in a very nice way. This is the first time I really understand, why especially very young is very appreciated among these new Ardbegs. 91.

26. Ardbeg Supernova SN2015, 54,3 %

Nose: Very subtle and nice, the peat is even fragile here, which is amazing conzidering the ppms. Clearly more sherryed than the SN2014. 

Mouth: Simply a beautiful combination of fruitiness and smoke. Complexity and sherry are there more clearly than at the SN2014. 91.

27. Ardbeg Supernova SN2014, 55 %

Nose: Dryer than SN2015. I prefer this nose.

Mouth: Fantastic! This has the same spearmint that Very Young had but it's not so brutal. The smoke is neat and is accompanied by fresh coastalness. If you want less sherry but maybe a bit more raw feeling, you pick SN2014. Same points but this was a small favourite for me. 91.

28. Ardbeg Supernova 2009, 58,9 %

Nose: Raw and more brutal when compared to SN2014 and SN2015.

Taste: Much better than it's nose. Fills the mouth nicely. Those destisty notes are all over the place but they can't really compete with their colleague at Very young. 89.

Well that was it. One crazy night with some unforgettable drams. Was that amount too much? The other guys thought the last set was too much but then again they were older with less stamina. I have to admit that I was surprised with the force of the alcohol when starting the first set (normally cask strength whiskies are not a problem) and I guess that tells a lot of the quality of the drams we were having. But I still enjoyed especially those later Supernovas and the 1st release Uigeadail a lot. Can't say anything else but a huge thank you to the Hämeenlinna crew. There came only 15 cm snow while I was there so a beautiful summer weather. Over and out.

Douglas Laingia Punavuoren Ahvenessa

Tuskin oli Uisgesta toivuttu, kun Viskin Ystävien Seura yhdessä Douglas Laingin kanssa toteutti muutaman Islay-viskin tastingin. Setti näytti paperilla oikein hyvältä, joten innolla siirsin luuni Punavuoren Ahvenen kabinettiin. Old Malt Cask -sarja on pääosin ollut mieleen ja nyt verrokkina olisi uusi Director's Cut -sarja tynnyrivahvuisia viskejä. En sitten tiedä, onko lukuisien erilaisten sarjojen perustaminen parhaiten uppoavaa markkinointia ainakaan allekirjoittamiseen, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.

Bowmore 14yo 1996 Old Malt Cask, Refill Hogshead cask nr. 6837, 50 %

Tuoksu: Ensalkuun makeaa ja raikasta hedelmää, päärynää. Sen taustalta sitten mukavan raikas savu.

Maku: Puun tuntua, miellyttävää tanniinia. Sitten kihelmöivää raikasta varsin intensiivistä savua. pyöreä, hentoa suolaista merellisyyttä, jota vesi hieman avaa ja samalla leikkaa tanniineja. Vesi tuo myös lisää jälkimakua ja öljyynnyttää suutuntumaa. Kiva merellinen ja suolainen viski, joka nostaa silmissäni Bowikan kuvaa. 89.

Bowmore 15yo 1996 Director's Cut Series, Cask nr. 8034, 52,2 % 

Tuoksu: Merellinen perussavu, suolainen tummahko savu. Myös alkoholin tuomaa tummuutta mukana. Kenkälankkia.

Maku: Alkuun ei oikein aukea. Sitten pikkuhiljaa tummaa kärtsättyä possua, hieman sitrusta. Ei erityisen tyylikäs alkuunsa. Alkoholissa on voimaa, mutta viski on silti hyvin juotava. Ilman vettä tämä ei ole kuitenkaan erityisen maukas. Veden myötä syvenee ja tummentuu. Makeaa merellistä syvyyttä. Jälkimaku kihelmöi. Ei silti erityisen herkku. 85.

Laphroaig 14yo 1998 Old Malt Cask, Cask nr. 9227, 50 %

Tuoksu: Tiukemman savuinen, suoraviivaisempi kuin Bowmoret.

Maku: Peruslappari, helppo, suklaisen savuinen. Kuitenkin varsin pliisu. Jälkkärimainen suklaamakeus toimii. Perusjees viski illanistujaisiin, en ostaisi silti. 86.

Laphroaig 15yo 1996 Director's Cut Series, Cask nr. 8255, 57,2 %

Tuoksu: Syvempää terävämpää luonteikkaampaa savua, lyijykynää. Merellisyyttä. Tuoksuna ilman muuta parempi kuin edellinen OMC.

Maku: Tyrnävä, odottava, sitten isosti alkoholia, ei niinkään vivahteita. Tuoksu olisi antanut odottaa enemmän. Vesi avaa tätäkin, silti yksioikoiseksi jää. Öljyistä lyijyn jälkimakua. metallinen ja terävä. Silti tässä on luonnetta enemmän kuin edellisessä. 87.

Bruichladdich 21yo 1990, Director's Cut Series, Refill Sherry Butt nr. 8937, 57,1 % 

Tuoksu: Savua, kissanpissaa kivalla tavalla. Mandariinista maltaista makeutta. Hieman käyneisyyden tuntua. Sitten punaisempaa marjaisuutta, joka kietoo savua alleen. Vesitilkka puhdistaa piirteitä.

Maku: Punaista lämmittävyyttä, sitten aika töpäkkää alkoholia, punaista lämpöä, sopivan maltillista sherryä. Vesi tuo kihelmöintiä, käynyttä marjaa, joulua. Jälkimaussa nahkeakasvuista samettisuutta. Ei silti parhaalla tavalla iske tämä. Joku sellainen epäpuhdas sherry, jota en arvosta. Kellarissa ollutta samettitakkia. 84.

Kommentit: Tastingin viskit olivat todennäköisesti parempia kuin mitä ne minun suuhuni tänään maistuivat. Väsymys, kiire ja yleinen häsäys tuntuivat vaikuttavan sillä tavoin, ettei tänään ollut se paras viskipäivä. Omat arvioni menivät myös muuta maisteluväkeä vastaan, koska esimerkiksi ensimmäisestä Bowmoresta ei yleisesti ottaen pidetty erityisemmin. Maisteluväen yhteispisteet (pisteitä annettiin kolmelle parhaalle 3-2-1) jakautuivat seuraavasti: Bruichladdich 55 pts, Laphroaig 15yo 36pts, Bowmore 15yo 23pts, Laphroaig 14yo 19pts ja Bowmore 14yo 6pts.

Douglas Laing ja uisge 2013

2013 Uisgen tasting-listasta nousi omiin silmiini yksi nimi ylitse muiden: Douglas Laing. Mielenkiintoinen kattaus ja mukavat kokemukset edellisen vuoden Uisgesta johtivat siihen, että piti huolella kärkkyä lipunmyynnin alkamista. Jan Beckers oli jälleen mies paikallaan vetämässä mukavaa tuokiota, ja miehelle tuntui selvästi olevan tärkeää hyvän kuvan välittäminen brändistään ja viskikulttuurista ylipäänsä. Tämä näkyi muun muassa siinä, että ennen varsinaisen tastingin alkua saimme extramaistiaisen jyväviskiä, joka oli kieltämättä aika spesiaalitapaus:

Clan Denny 45yo 1965 Grain whisky, 44,7 %

Tuoksu: Makea toffeinen, lakua. Upean syvä, herkku.

Maku: Makea toffeinen vaniljainen bourbonvaikutus. Hieno! Rikas ja monikerroksinen rakenne, makea intensiivinen maku. Hieman bourbontyyppistä happamuutta tai tanniinia lopussa. Ainoastaan jälkimaku on lyhyt kuin Kekkosen tukka. 91.

Varsinainen tasting muodostui kolmesta tislaamosta ja kahdesta versiosta kutakin. Ennakkoon näistä Glen Grant oli varsin tuntematon, Bunna aina itselleni vaikea ja Caol Ila se odotetuin. Asiaan siis.

Glen Grant 35yo, 1975/2010, Douglas Laing Old Malt Cask, 50 %

Viski on kypsytetty refill hogsheadissa ja tuupattu viimeiseksi 12 kuukaudeksi cognaqtynskään.

Tuoksu: Alkuun hentoa bensaista savua, todella hentoa. Konjakkivaikutus saattaa tuntua pyöreytenä. Tylynä suoraviivaisuutena helkkarin hieno!

Maku: Tanniinit vahvoja, muta miellyttäviä. Kääntyy todella pehmeän alkoholin jälkeen heti pehmeään makeampaan kahviseen fudgeen, hellästi tosin. Vesi voisi leikata tanniineja. Kuivia hedelmiä. Nätti rakenteeltaan, konjakki ei pilaa makua. Todella tyylikäs perusviski. Kaikki tasapainossa ja ehkä paras lähtökohtaisesti kevyt keltainen viski, jota olen maistanyt. 94.

Glen Grant 20yo 1990/2010 Douglas Laing Old Malt Cask, 50 %

Kypsytysastiana on ollut sherrybutt.

Tuoksu: Alkuun lämmin perussherry, ei paljon muuta. Yllättävänkin pliisu.

Maku: Tanniininen sherryviski, joka kuitenkin alun jälkeen alkaa täyttää suuta hyvin intensiivisesti. Puun vaikutus on selvästi havaittavissa, ja on siinä ja siinä, onko se vain miellyttävää vai peittääkö jo makuja. Tyylikäs sherryviski ilman muuta, ei liian makea vaan parhaat sherryn ominaisuudet. Ikä ei kuitenkaan erityisesti tunnu. Henkinen ikä 15-20. 90.

Bunnahabhain, Douglas Laing Provenance Young and Feisty, 46 %

Tuoksu: Alkuun hyvin ponsumainen fiilis. Makeutta ja mallasta. Tunnistan tässä niitä Bunnan elementtejä, joista en oikein saa kiinni ja jotka eivät niin mieleeni ole.

Maku: Maku seuraa tuoksua. Jälkimaku toimii. 84.

Bunnahabhain 37yo 1974/2011 Douglas Laing Old and Rare, 57,6 %

Tuoksu: Makea sherry, px-meininkiä. Rommirusinaa. Hyvin väkevä ja intensiivinen viski. Nahkaa.

Maku: Makeus on sopivaa, sitten erittäin vahva tanniini, alkoholi, voima, tummanpunainen intensiivisyys. Nahkaa. Vesi avaa heti alkua huikealla tavalla. Jos edellinen Bunna oli tuttua kamaa niin tämä palautti uskon tislaamoon. Mukavan täyttävä suutuntuma. On hieno. 92.

Caol Ila Douglas Laing Provenance Young and Feisty, 46 %

Tuoksu: Lääkemäisyyttä, öljyä, merellisyyttä. Hyvin puhdas. Snadia hedelmää lasin pyörittämisen jälkeen. Makeaa sitrusta? lääkemäisyydessään on sillä rajalla, onko epäpuhdasta, mutta ei ole.

Maku: Odottaa, öljymäisen makea tunnelma, hyvin pehmeä rakenteeltaan ja alkoholiltaan. Maku on silti aika lyhyt. Alkoholi on kyllä tässä nättiä. Nuoruuden huomioiden nätti tuote. 88.

Caol Ila 27yo 1984/2012 Douglas Laing Old and Rare, 52,2 %

Tuoksu: Alkunuusku ensin hieman savuinen, johon sitten sherry yhdistyy ja nostaa kyllä erittäin paljon odotuksia. Sherry on kohtuullisen kuivaa.

Maku: Nyt on nätti savu. Tiukka drami ilman muuta, neatina liian tiukka, mutta aijai. Hyvät Caol Ila kyllä toimii. Tanniinia. Vesi avaa heti ja tuo makeutta kehiin, myös toffeisempaan pehmeään kääntyvää. Suolaisuutta hieman, ei kovin paljoa. Sipsisyyttä. Täyttää suun makean ja savun hienolla yhdistelmällä. Upea viski, joskaan en maksaisi 300 euroa. 93.


Kommentti: Kiva yhdistelmä nuorta ja vanhaa. Laatu kaikissa aika hyvin kohdallaan. 

Laphroaig 15yo, Douglas Laing Directors Cut Cask 8255, 57,2 %

Uisgessa maistossa Douglas Laingin uutta Director's Cut -sarjaa, jonka single cask -viskit on pullotettu tynnyrivahvuisina.

Laphroaig 15yo, Douglas Laing Directors Cut Cask 8255, 57,2 %

Tuoksu: Mukavan hedelmäinen savu, regu-lapparien lyijyisyys puuttuu. Grillipossua, puhdasta puun savua. Varsin miellyttävä!

Maku: Tiukka tuhkainen savuisuus ja puun makua. Jotenkin vain savua ja sulkeutuneisuutta. Tarvitsee vettä. Vesi avaa selvästi, ja sen voi nähdä liki elinehtona tässä. Nyt ollaan nätin lapparin äärellä. Jää silti OB-pullotteiden taakse kirjoissani. 88.

Port Elleniä Tammisaaressa

Jälleen eräänä tammikuisena perjantaina sain etuoikeuden kuulua siihen ryhmään, joka kapusi viihtyisään minibussiin ja suuntasi nokan kohti Tammisaarta. Viskin Ystävien Seura yhteistyössä paikallisen viskiklubin kanssa oli kattanut esille sellaisen setin legendaarista Port Elleniä, että oksat pois. Etukäteen toki odotetuimpia olivat Rare Malts -sarjan kaksi Elleniä 2000-luvun taitteesta.

Jarkko Nikkanen veti loistavassa johdannossaan tislaamon historiasta vähintään keskipitkän oppimäärän, mutta kellaritilan holveissa kaikui tällä kertaa poikkeuksellisen voimakas henkinen malttamattomuus päästä käsiksi tarjolla olleisiin seitsemään Elleniin. Ja niihin nyt sukellettakoon, sillä historiaa voi lukea kirjoista.

Port Ellen 1980 Gordon & MacPhail Connosseurs Choice, 40 %

Tuoksu: Kauempaa mineraalinen merellisyys. Pieni häivähdys pesusientä. Pientä makeutta, ei juurikaan savua. Hyvin vaatimaton tuoksu, ei kovin kutsuva.

Maku: Nätti, pehmeä, helppo viski. Sopiva hedelmäisyys, jonka taustalla makea savu jyllää. Jälkimaussa tyrnävämpi savu nostaa päätään ja jättää suuhun pitkän ja hennon kihelmöivän tuntemuksen. Tuoksu ei antanut odottaa paljoa, mutta onhan tämä itse asiassa varsin laadukas viski! Omanlaisensa savu ja jälkimaku, avot. 90.

Port Ellen 18yo 1981-2000, The McGibbon's Provenance, 43 %

Tuoksu: Messevä lempeä lämmin sherry alkuun. Taustalla lämmin ja syvä savu. Hyvin nautinnollinen pehmeä viski. Myös makeampia keltaisia fiiliksiä. Savu on vain maltillisesti taustalla, ei pääosassa.

Maku: Eri maata kattauksen muut viskit: makeaa punaisuutta, selvää sherryä ja erittäin karkkisen makeaa, piparista savua. Tanniinisuutta. Mutta se nielaisuhetken maku, jossa tuo makeus ja savu yhdistyvät: huikeaa! Olo on kuin takkatulen ääressä lämpimään vilttiin käärittynä. 93.

Port Ellen 24yo 1975-1999 Signatory Vintage Cask 1761, 43 %

Tuoksu: Raikasta sitruksista merellisyyttä. Kepeä. Mineraalista hapokkuutta. Tuhkainen savu on hyvin maltillinen, korkeintaan sidottuna merellisyyden taustalle.

Maku: Hieman kuiva, suolainen merellisyys, hyvin maltillinen ja tasapainoinen, miellyttävä savu Hyvin suolainen. Ei oikeastaan makeutta. Helppo viski nauttia. Tasapaino on kuitenkin ihailtavaa. 91.

Port Ellen 26yo 1982-2009 Douglas Laing Old Malt Cask for Islay Whisky Shop, cask 4909, 50 %

Tuoksu: Likaista kuumaa asfalttia. Hyvin kesäisen poltteleva savu. Suoraviivainen, ei erityisen herkullinen. Sittemmin epäpuhtaus vähentyy.

Maku: Tanniininen kuivattavuus, hyvin tuhkainen kokokaisuus. Sitten voima alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään, mutta mitään ihmeempiä ei löydy. Alkoholi on joka tapauksessa hyvin maltillinen ja jälkimakua kuvaa pitkä savuisuus. Perusviski, eikä myyttisestä nimestään huolimatta kovin erikoinen tapaus. 87.

Port Ellen 29yo 1978, 8th Annual Release, 55,3 %

Tuoksu: Kypsempää savua ja jotenkin eksoottista hedelmää. Varsin herkullinen savu, omanlainen profiili.

Maku: Nyt ollaan hyvän perusviskin äärellä: voimaa, savua, turvetta, rakennetta, pituutta. Puuta ja tanniinia. Upea! Tummaa lyijyä, rasvaista suolaisuutta. Merta. Hyvin syvä. Merellisyyden kyljessä mentholisuutta. Pieni makeus voisi vielä tehdä terää. 93.

Port Ellen 20yo 1978-1998 Rare Malts Selection, 60,9 %

Rare Malts Selectionin vuosina 1998 ja 2000 ilmestyneet Ellenit olivat ensimmäisiä OB-pullotteita vuonna 1983 suljetulta tislaamolta, ja joidenkin lähteiden mukaan juuri näitä on kiittäminen siitä, että Port Ellen nauttii nykyisin sellaista kulttisuosiota kuin se nauttii. Rare Maltsien jälkeen alkoi nyt jo kahdenteentoista osaan ehtinyt Annual Releasejen sarja.

Tuoksu: Etäämpänä lasista merta, sushia. Sitten lähempää savua. Lasin pyörittelyn jälkeen tumman huumaavaa savuisuutta, jonka huumaavuus on ainoa vinkki siitä, että voltteja on yli 60. Todella pehmeä. 8th releaseen verrattuna paljon syvempi ja tummempi. Uskomatonta makeutta yht'äkkiä myös. Tämä on tuoksussaan aivan omaa luokkaansa.

Maku: Tasainen ja kiva laskeutuminen suuhun. Voltit tuntuvat voimana, mutta säilyttävät valtavan pehmeyden. Tanniinisuutta löytyy, vesitilkka avaa ja syventää selvästi kokemusta, jolloin tästä itse asiassa sukeutuu aivan saatanan hyvä viski (toim. huom. pahoittelut kielenkäytöstä, mutta tuolta maistaessa todella tuntui). Käsittämättömän pitkän makeassa jälkimaussa vain kertakaikkisen rauhallinen olo: kuin sillä kiinalaisella heimopäälliköllä, joka The Last Samurai -leffassa kuolinhetkellään toteaa kirsikankukista: "They're all perfect." En tiedä, mitä tässä voisi enää parantaa. Paitsi että tavaraa saisi olla lasissa enemmän. Paras tähän asti maistamani viski. 97.

Port Ellen 22yo 1978-2000 Rare Malts Selection, 60,5 %

Tuoksu: Makeaa pehmeää jopa nugaata. Makeaa merellisyyttä. Ei pärjää tuoksussa 20-yolle. Voisi avautua vesitilkalla.

Maku: Voimakas, puinen, jotain sherryvaikutusta tuntuu. Mausteisuutta, merellisyyttä, itse asiassa hyvin erilainen. Uskomattoman voimakas, ja vesitipat avaavat tätä elämään. Kerta kaikkiaan! Jos puhutaan konseptista peat+sherry, niin nyt ollaan lähellä täydellisyyttä. Ei voisi uskoa, että puhutaan yli 60-volttisesta alkoholista. 96.

Kommentti: Upea tasting ja vertaansa hakevat Rare Maltsit. Nämä olivat keskenään selvästi erilaiset viskit 20yo:n ollessa selkeämmin bourbonpuuvaikutteinen ja 22yo:ssa ollen punaisempia sherryvaikutteita. Puhtaasti makuasia on, kummasta tykkäsi. Maisteleva kansa antoi pisteitä kolmelle parhaalle viskille eikä saanut näiden välille eroa tehtyä molempien päädyttyä 63 pisteeseen. Perässä tulivat 8th Annual Release 29:llä, Signatory 26:lla ja OMC kahdella pisteellä. Provenance ja MacGibbon's maistettiin virallisen kattauksen ulkopuolelta, joten niitä ei rankattu. Niistä kuitenkin Provenance illan ainoana selvästi sherryisenä PE:nä oli myös kovasti mieleeni.

Jälkimehustelut: Parhaita hetkiä viskinmaistelussa ovat ne, jolloin jotain uutta viskiä on juuri kaatanut kurkkuunsa ja kyseinen tisle tuo spontaanin hymyn kasvoille, kun on vaan niin hyvää. Joitakin kertoja moinen on tapahtunut yhdessä kaverin kanssa ja yhteinen kokemus on saattanut herättää myös spontaanin naurureaktion. Näiden viskien kanssa tällaisia kokemuksia oli useita ja koko sali jakoi ne. Jos joku vielä ennen iltaa tunsi epäilyksen kalvavan rintaansa, Tammisaaren herätysliike pastori Nikkanen paimenenaan poisti ne viimeistään näiden Rare Maltsien kohdalla. Huhhuh ja Amen.

Laphroaig 18yo 1993-2011 Douglas Laing OMC, 50 %

Alkuperäisuumoiluissa Cinderellan ostoslistamielessä mielenkiintoisimpia puteleita oli tämä Laphroaig, jonka hinta (noin 1100SEK) olisi maksettavissa, jos olisi oikein herkkua. 

Laphroaig 18yo 1993-2011 Douglas Laing Old Malt Cask, 50 %

Tuoksu: Merellinen ja kuivahko ensituoksu. Savun kanssa ollaan perusasioiden äärella: kuivan koivupuun savua. Kiva, mutta ei missään nimessä parhaasta päästä.

Maku: Isku suuhun on voimakas, tuo raavaalle miehelle vettä silmiin toisin kuin esim. tätä ennen maistettu Liquid Sunin 13yo. Alkoholin laannuttua jäljelle jää makea savuisuus. Kuitenkin pliisu ensituntuma: 18 vuotta ei tunnu. On siinä ja siinä, kuinka paljon tämän voimasta on vain alkoholin pistoa. 88.

Kommentti: Jäi ostamati.

Highland park 14yo 1996/2011, Douglas Laing OMC, 50 %

Omissa kirjoissani etukäteen kiinnostavimpia viskejä Cinderellan tarjonnassa oli Douglas Laingin Old Malt Cask -sarjan Highland park, koska edellisenä vuonna Uisgessa maistettu vastaava 15yo oli niin herkku.

Highland park 14yo 1996/2011, Douglas Laing Old Malt Cask, 50 %

Tuoksu: Varsin vaatimaton alkuun, makeutta hieman, mutta ei niinkään hp:n maanläheisyyttä. Silti yllättävää syvyyttä. Hieman ylikypsää eksoottista hedelmää. Hp-tuoksuksi silti pettymys.

Maku: Alkuun hieman pistävyyttä ja sitten petrolinen hyöky päälle. Suutuntuma itse asiassa loistavan öljymäinen ja rikas. Ilman muuta kiva viski, josta sittemmin myös petroolisen makeaa maanlaheisyyttä alkaa löytyä. 91.

Kommentti: Hyvältähän se sitten loppujen lopuksi maistui. Ostopullot olivat jo loppu, joten maistiaiseen oli tyytyminen.

Port ellen 1982 24yo, Douglas Laing Old Malt Cask For Finland, 50 %

Punavuoren Ahvenessa tarjoutui mahdollisuus maistella Vinoblen Suomeen tuomaa Port Elleniä, josta perimätiedon mukaan aikoinaan kohistiin kovin. Runsaasti tietoa ja maistelunuotteja löytyy täältä. Itse maistoin tämän vailla täydellistä keskittymistä, joten suuria runoja ei löytynyt. 

Port ellen 1982 24yo, Douglas Laing Old Malt Cask For Finland 228 bottles, sherry butt, 50 % (12 € / 2 cl)

Tuoksu: Makeaa kypsää hillottua marjaa alkuun. Hyvin syvää punaista px-henkisyyttä, jossa savu häilyy taustalla. Lasia pyörittämällä turpeinen merellisyys nousee esiin. Kallioista merenrantaa, suolaisuutta.

Maku: Maltillinen odotus, sitten marjaista punaisuutta ja maltillista turvetta. Herkullinen ja helppo juotava. Voltteja vois toivoa jopa enemmän. Suolainen merellisyys korostuu maussakin ja täyttää suun nätisti. Hieno viski, ei kuitenkaan poikkeuksellinen. Jälkimaku toimii hyvin. 92.  

IB:tä Islaylta

Viskin Ystävien Seura järjesti syksyisen maakuntamatkan tarunhohtoiseen Tammisaareen. Teemana oli Islayn saaren IB-pullotteet ja tarjolla oli ainankin paperilla herkullinen kattaus vanhaa ja harvinaista viskiä. VYS oli kutsuttu paikallisen viskiporukan vieraaksi, ja puitteet olivatkin enemmän kuin kohdallaan: upea vanha nykyisin bränikkäkunnossa oleva kehräämörakennus antoi maistelulle sellaisen venuen, että Tammisaareen kannattaa lähteä jo paikan takia.

Islay käytiin varsin kattavasti läpi Jarkko Nikkasen johdolla ja tältä viskit minun suuhuni maistuivat.

Bunnahabhain 42yo 1968, Liquid Sun, 47,8 %

Tämä Bunna vei maistelukokemukset itselläni kerta heitolla uudelle vuosikymmenelle. Kyseessä olis siis vanhin maistamani viski toistaiseksi. Bunnat eivät muutoin ole kummemmin maistuneet, mutta kokeillaan.

Tuoksu: Alkuun vahva hedelmä, päärynää. Vaikka on ollut refill-sherryssä, ei juurikaan sherryisiä elementtejä. Merellistä tammea.

Maku: Puinen yleistuntuma, sherry nostaa sitten päätään täyttäen isosti suun. Alkoholi on tässä oikein hienoa. Yleistunnelmaltaan hedelmäpommi, ei kuitenkaan äärimmäisen syvä. Maukas kaveri, joskin mielestäni jotain epäpuhdastakin on mukana. Jälkimaku on öljyinen. Tämä kyllä nöyryyttäisi isosti sokkona maistettuna, koska en löydä erityisen vanhan viskin elementtejä. 88.

Caol ila 31yo 1979, MacKillop's Choice, 58 %

Tuoksu: Makea tyrnävän hedelmäinen, jossa mineraalinen turpeisuus nousee sitten. Lasin pyörittelyn jälkeen maukas maltillinen ja kohtuukepeä savu, joka on tasapainoinen ja pyöreän mineraalinen. Merellisyydessään suolainen tuoksu. Makeampi kuin hieman saman profiilin omaava myöhempi Port Ellen.

Maku: Alkuun hyvin piikikkään terävä ja hyökkäävä, joskin silti tyylikäs. Suutuntuma on öljyinen, mausteisuutta. Tarvitsee kuitenkin vettä. Vesi avaa ja tuo samettisuutta ja makeutta, joista erityisesti samettisuus on tämän parhaita puolia. Savu on tässä varsin maltillinen, voima tulee muista jutuista. Jälkimaku on pitkä ja merellisen hedelmällinen. Tasapainoinen ja maukas viski, mutta ei mikään poikkeuksellinen. 91.

Bowmore 26yo 1985, Single Malts of Scotland, 54,9%

Tuoksu: Leväinen merellisyys ensimmäisenä. Erikoinen, mutta herkullinen. Bowikan sitrusta hennosti taustalla, sen kanssa hentoa savua. Keskimaan Konnussa tuoksuu tältä.

Maku: Herkullinen pitkä mausteisuus, alkoholin iskevyys, sitten laventelia, jota olen (kaiketi) aikaisemmin kutsunut sitrukseksi. Suutuntumaltaan hyvin öljymäinen ja miellyttävä. Sitruksenomaisuutta toivoisin silti enemmän. Nouseva kokonaisvaltainen fiilis, jossa piston jälkeen rauhallisen punainen tunnelma. Herkullinen, ei silti omasta hyllystä löytyvän Signatoryn luokkaa. 93.

Kommentti: Jarkko Nikkasen mukaan Bowmorelta tuli vuosina 1980-85 viskejä, joissa oli enemmän tai vähemmän laventelin makua mukana. Tuossa linkkaamassani Signatoryssa ja tässä esiintyvä laventeli on suussani maistunut sitrukselta, kenties siksi, että laventeli on ollut tuntematon tuoksu/maku. Tässä kuitenkin näkyy ohjatun tastingin voima: viskeistä voi oppia muiden avustamana. Laventeli, here I come. Pidän nimittäin selvästikin kyseisestä ominaisuudesta.

Port Ellen 29yo 1982, Old Bothwell, 55,5 %

Tuoksu: Makea ja hunajainen. Pyöreää savuisuutta. Huumaava alkoholisuus tuntuu. Tasapainoinen.

Maku: Huumaava savun, alkoholin kirpakkuuden ja hennon hedelmäisyyden liitto. Ensihörpyn fiiliksenä oli, että nyt löytyi voittaja. Tyylipuhdas bourbon-vaikutteinen savuviski. Jälkimaussa minttumainen tuntu, Kipristelevä. Nautittava. 94.

Kommentti: Jos viski on hyvin tasapainossa ja palaset kohdallaan, ei siitä ole liiemmin kirjoitettavaa. Tässä tapauksessa oli näin.

Ardbeg 12yo 1990, Douglas Laing Old Malt Cask, 54,8 %

Ardbeg-ambassadööri Nikkasella oli sanansa sanottavana tästä Ardbegista. Harvinainen 1990-vuoden tuotos, vielä harvinaisempi eritynnyrissä viimeistely ja lähes uniikki tapaus rommiardbegina. Päälle vielä se seikka, että kyseessä oli Old Malt Cask -sarja, joka on yleensä totuttu näkemään tasan 50-volttisena.

Tuoksu: Jossain ib-Artussa ennenkin esiintynyt hikisukka, but in a good way. Makeutta ja savua.

Maku: tasapainoinen alku, sitten iskevä alkoholi joka kuitenkin poistuu aika äkkiä. Rommiviimeistely tuntuu eksoottisissa hedelmissä. Savu on olemassa mutta pikemminkin taustalla. Jälkimaku nostaa savua ja tuottaa pehmeästi lämmittävän tuntemuksen. Tasapainoinen makeus ja savu, joka viipyy pitkään kielellä. 92.

Lagavulin 14yo 1990, The Syndicate, 46 %

Jälleen ollaan harvinaisen viskin kimpussa. Lagavulin selvitti 80-luvun viskilaman paremmin kuin muut ja on onnistunut pitämään leijonanosan tuottamastaan tisleestä itsellään. Tämän vuoksi siltä löytyy harvemmin IB-pullotteita. Tynnyreitä on kuitenkin vaihdeltu Islaylla tislaamoittain ristiin mm. blendien valmistamista varten ja ilmeisesti näiden vaihtojen yhteydessä myös henkilökohtaiseen käyttöön. Bruichladdichin hallituksen puheenjohtaja John MacTaggart ja kaverinsa pitävät ilmeisesti myös Lagavulinista, sillä sitä on heille pullotettu privakäyttöön The Syndicate -nimellä. Ilmeisesti viiden kaverin osuuksien pullottamisen jakojäännöksenä pieni osa näistä pulloista päätyi sittemmin tislaamokaupan kautta myös ulosmyyntiin, ja yksi moinen Laga eksyi marraskuiseen Tammisaareen. The Syndicatet ovat vuosilta 1979 ja 1990, joista tämä tuota tuoreempaa. Myös tynskävahvuista versiota on olemassa.

Tuoksu: Alkuun hyvin mieto: missä tuoksu? Pyörittämiseen jälkeen maukkaan hedelmäinen tuoksu, pieni savu. Maukas mutta maltillinen.

Maku: Herkullinen makean öljyinen suutuntuma. Savu on maltillinen. Huippu. En keksi tähän mitään lisää tai pois. Maku integroituu täydellisesti jälkimakuun. 94.

Jälkimietteet: Olihan tasting. Joku paikallaolijoista totesi, että kattaus oli jopa liian hyvä: mukana olisi pitänyt olla jotain huonompaa, jotta parempia olisi arvostanut. Ehkä näin, toisaalta oli myös hienoa vain fiilistellä upeita viskejä. Ehkä sen vuoksi nuotitkin jäivät osasta viskeistä hieman lyhyiksi. Oli vain mukava elää niitä, ei niinkään näpytellä muistiinpanoja. Illan aikana oppi paljon uutta viskeistä ja tutustui huikeaan porukkaan, jota sekä VYS että kantaväestö piti sisällään.

Parhaan viskin äänet jakautuivat varsin tasaisesti PE:n, Lagan ja Ardbegin välille kaikkien viskien saaden kuitenkin ääniä. Illan niukaksi suosikiksi nousi Port Ellen ja yhtä niukasti raakkasin tuon myös omaksi suosikikseni. Kyseessä oli tasaisen hieno viski, vaikka toki nimi saattoi jälleen hieman painaa. Yllättävän moni antoi äänensä Ardbegille, mihin toki tastingin vetäjän huumorin nimissä tehdyllä agitaatiolla saattoi olla vaikutusta. Muutama tarpeeksi isokenkäinen uskalikko totesi Artun myös olleen pettymys. Bowmore jakoi kansan: osa äänesti voittajaksi ja osa suorastaan inhokiksi. Ensimmäinen 60-lukulainen ei täysin lunastanut siihen kohdistunutta mielenkiintoa, ja pidän tämän kokemuksen jälkeenkin 60-luvun parhaina saavutuksina kolmen soinnun rock-musiikkia, LSD:tä ja turvallista suojaamatonta seksiä. Jag skulle ännu vilja tacka för en utmärkt bra introduction till Raseborgs kommunalpolitik. Tammisaareen lähdetään kyllä uudestaankin, jos kutsu tulee.

Kattaus

Tomatin 21yo, Douglas Laing Old Malt Cask, 50 %

Gallow's Birdissä jatketaan Tomatinilla (6,70 € / 2 cl)

Tomatin 21yo 1990-2011, Douglas Laing Old Malt Cask, 340 pulloa, 50 %

Tuoksu: Keltainen kevyt viski, jossa epäpuhtautta esiintyy. Nenäntäyttävää alkoholisuutta, joka ei ole epämiellyttävää. Kuivaa kanervahunajaa. Ei hassumpi.

Maku: Ottaa saman tien otteeseensa. Mukava tasainen mausteisuus, mineraalisuutta joka täyttää suuta. Varsin nautinnollinen drami. Nimenomaan syvyys, jota tästä löytyy on hienoa. 90.

Royal Lochnagar 14yo, Douglas Laing Old Malt Cask, 50 %

Espoon Gallow's Birdissä lasissa kuninkaallista viskiä (4,80 € / 2 cl):

Royal Lochnagar 14yo 1997-2011, Douglas Laing Old Malt Cask, 460 pulloa, 50 %

Tuoksu: Puuta, maanläheisyyttä, pientä liutinta tai raakaöljyä, mutta jotenkin tyylikäs tuoksu kyllä. Lasin pyörittämisen jälkeen hentoa tupakkaisuutta/turvetta.

Maku: Hyvin tummanpuhuva tuntuma, vaikea kuvailla. Hieman lyijyinen, ei kuitenkaan samalla tavalla kuin Laphroaigissa. Sinänsä miellyttävässä alkoholissa on mausteisuutta, mutta raikkaus puuttuu. Mausteisuus jatkuu jälkimaussa isona ja sinänsä miellyttävänä. Tässä viskissä on jotain isoa, mutta se ei kaikilta osin kuitenkaan ole iso viski. Tämä epäsuhta ei täysin toimi. (Tupakkalaatikon?) tummuus tarvitsisi kylkeensä lisää hedelmää. 85. 

Ardbeg 18yo 1991 , Douglas Laing, Old Malt Cask, 50 %

Kolmen savuviskin maistelussa kolmantena vuorossa on jo hyvään ikään ehtinyt IB-Ardbeg. Yksityisen pullottaja Douglas Laingin Old Malt Cask -sarjasta oli erittäin hyvät kokemukset Uisge 2012:sta. Kun tähän yhdistettiin laatutislaamo Ardbeg, kunnioitettava 18 vuotta ikää ja omaan suuhun aikaisemmin aika hyvältä tuntuneet 50 tilavuusprosenttia alkoholia, niin oltiin paperilla aika huippuviskin äärellä. Lunastettiinko odotukset, siitä seuraavassa. 

Ardbeg 18yo 1991 , Douglas Laing, Old Malt Cask, 50 %

Kuva: savuista.blogspot.com.

 Tuoksu: Suorastaan karamellista kondensoitunutta kypsää makeutta. Hyvin kypsää keltaista hedelmää. Alkoholikin kyllä tuntuu. Potentiaalia löytyy. Savusta on vaikea saada otetta, mutta hyvin tummaa ja syvää se on. Tuoksu ehkä kuitenkin hieman pettymys paperilla oleviin odotuksiin nähden? Lasissa viettämisen jälkeen avautunut paljon ja savukin on lisääntynyt. Makea tämä kyllä on. 

Maku: Pehmeän öljyinen suutuntuma, joka ensin jättää odottamaan mitä tuleman pitää. Alkoholi hyökyy sitten pehmeänä yli ja jäljelle jää hyvin öljyinen ja makea tuntuma. Tyylikäs ja arvokas viski, jonka jälkimaussa savu tulee esiin pehmeän suklaisena. Jälkimaku on suorastaan aatelinen. Pari tippaa vettä avaa ja tuo syvyyttä lisää. Myös kypsä turpeisuus lisääntyy. Veden myötä tämä alkaa olla aika mainio. Syvyyttä ja rakennetta löytyy. Sikarisuutta. Hieno turpeinen viski ilman sen kummempia pulinoita. Riisuu silti Ardbegin yltä tiettyä markkinamiesten nerokkaasti rakentamaa myyttisyyden sädekehää. Potentiaalia ja syvyyttä oli kuitenkin niin paljon, että tämä olisi voinut petrata pisteen verran joka huikalla jonka olisi tästä eteenpäin ottanut. 90.

Ville: T: Ihan alkuun sulkeutunut. Sitten pelkkää alkoholia. Tummaa suklaista toffeeta, kahvia. Savua vähitellen. joka on aika nokista luonteeltaan. Ei ensisijaisesti erityisen savuinen tuoksu. Jokaisella nuuhkaisulla alkaa avautua uudella tavalla. Kanelisia säilöttyjä hedelmiä. Savu lisääntyy koko ajan. M: Ensitunnelma kahvinen ja mokkainen. Jälkimaussa nahkaa. Ei kovin savuinen: savu on taipunut ruskeiden asioiden taakse. Kivoja mausteita kyllä löytyy. Hedelmät uupuvat. Suutuntuma ja maun kaari hipovat täydellisyyttä, mutta makumaailma jää hieman vajaaksi. Vesi lisää paitsi turvetta, myös erittäin miellyttävää (banaanista?) hedelmäisyyttä. Tummaa luumua. Aletaan olla hyvin hyvän viskin äärellä.  Jää kuitenkin kaikessa tasapainoisuudessaan pieneksi pettymykseksi: ei tarpeeksi kiinni otettavia asioita. Omissa fiiliksissäni ehkä pikemminkin nahkainen highlander kuin savuinen islay. En olisi myöskään tislaamoa arvannut ensimmäisten viiden arvauksen joukossa. Villen pisteet: 88.

Kiitoksen jälleen samplesta ja kuvasta: Savuista-blogille.

Bowmore 1987-2008 21yo, Douglas Laing Old Malt Cask, ?? %

Ja takaisin viskeihin. Punavuoren Ahvenessa maistettu IB-Bowmore Douglas Laingin tuottamana, josta valitettavasti on alkoholiprosentti ja hinta jäänyt kirjaamatta. Lieneekö 50 % kuten Old Malt Caskit yleensä (vai aina?)? Joka tapauksessa tältä se maistui: 

Tuoksussa sitruunaa ja toffeisia makeita tuntemuksia. (savusta ei ollut tuoksupuolella mainintaa. Lieneekö sitä ollut, vai onko jäänyt itsestäänselvyyttään kirjaamatta?). 

Maku alkuun hyvin vahva alkoholi, vasta sitten tammista vaniljaisuutta. Sitruunaisen hedelmäinen marmeladi täyttää suun loistavan raikkaalla savulla. 90.

Uisge ja IB-pullottaja Douglas Laing

Yksityiset pullottajat olivat Uisgen valopilkkuja: Noista löytyy yleensä aina uusia versioita lempitislaamojen tuotteista ja vietinkin pitkän tovin pariin eri otteeseen Douglas Laingin kojulla. Kyseinen pulju on perustettu vuonna 1949 ja teki ensialkuun blendejä. Vuonna 1999 se päätti ruveta tekemään single maltia todettuaan, että sen viskit ovat liian hyviä sekoitteisiin. Uisgessa oli tarjolla varsin mukava kattaus hyviä viskejä sekä myös rennommalla otteella pari vatted maltia, joista maistoin Highland Parkin ja Bowmoren risteytyksen. Isona plussana näissä oli edullinen hinta: 1 € / 1 cl, mitä hintaa näki Uisgessa harmillisen vähän, vaikka tarjolla oli monella tiskillä hyvin bulkkituotteitakin. 8 € ravintola-annoksesta ei kaikkien tuotteiden kohdalla ollut kohtuullinen messutarjous, joskin tätä myös kompensoitiin hyvillä diileillä joillakin toisilla osastoilla. 

Douglas Laing Highland Park 15yo, Old Malt Cask Series, 50 %

Tuoksu on mukavan hedelmäinen, herkullista trooppisuutta! 

Maku on turpeinen, keltaisen hedelmäinen yhdistelmä, jossa tuntuu HP-tyyppinen jälkimaku parhaalla tavalla. Maukasta kertakaikkiaan. 92.

Douglas Laing Double Barrel Highland Park & Bowmore, 46 %

Tuoksu on edelliseen verrattuna tunkkaisempi, hieman savuisempi, makea. Bowmorelle tyypillistä possua tulee esiin.

Maku on tasapainoinen ja pitkään suun täyttävä. Siinä on monta elementtiä, ikään kuin koko range makuja. Kuitenkin yleisvaikutelma on aika nuori ja raakakin. Nuoruus tuntuu erityisesti jälkimaun pienenä kitkeryytenä. 83.

Douglas Laing Laphroaig 15yo, Old Malt Cask Series, 50 %

Tuoksussa tyypillistä laphroaig-savua, taittuu suolaiseen possuun päin (tämä maistettu eri päivänä kuin edellinen double barrel, eli possuhavainnot olivat erilliset).

Maku on makea, suuntuntuma alkuun aika hyökkääväkin. Hyvin merellinen, suolaa. Vaikea, mutta herkullinen. 88.

Douglas Laing Port Ellen 28yo, Old & Rare Selection, 54,6 %

Tämä oli yksi niistä puteleista, jotka messujen alussa ohitettiin vailla tunnontuskia "out of my league" -ajattelun vuoksi. Kun kuitenkin messujen loppuvaiheissa ei oltu enää köyhiä eikä kipeitä, tuli sitten maistettua elämäni ensimmäinen PE. Ja onneksi tuli.

Tuoksussa suolaa, merta, suklaata, pippuria, kirsikkaa. Hyvin lämmin. Merellisyys pääosassa.

Maussa varsin tuoretta hedelmää, sopiva öljymäisyys, sitten tallia. Sherry tuntuu, mustikkaa. Alkoholi on voimakas, mutta miellyttävä. Loppuun todella pehmeä kypsän kirsikkainen turve. Varsin upea ja monipuolinen suutuntuma: täyttää suun. Harvinaisuus on saattanut vaikuttaa pisteytykseen hieman. 96.

Douglas Laing Tamdhu 21yo, Old & Rare Selection, 55,3 %

Tuoksussa pähkinää, tarkemmin peanut butter jelly sandwichia. Kuivaa, syvää nahkaa! Erinomainen tuoksu!

Maussa tummaa punaa, sitten isoa alkoholia. Onko kuitenkin tympeä? Suutuntuma on varsin herkku: sopivaa öljymäisyyttä ja leveyttä riittää. Tynnyri tuntuu sopivalla tavalla puumaisuutena. Tuoksu vie tätä viskiä kohti taivaita ja maku palauttaa sitten hieman maanpinnalle. 91.