Neljä Clynelishiä rivissä

Clynelishit ovat hieman karttaneet minua ja minä niitä, mutta kun eteen sattuu niin maistetaan! Rinnan siis OB 14-vuotias ja kolme kovaa kilpailijaa.

Clynelish 14yo, 43 %

Tuoksu: Ruohoisen kelmeä tuoksu, kypsää appelsiinia, sokeriliemessä olevaa hedelmäsalaattia, hunajaa ja pientä suolaisuutta.

Maku: Kiva kipristelevä hapokas laskeutuminen suuhun, oikeinkin kiva suutuntuma! Rikas, arvonsa tunteva, jopa nokkava maku. Ei kumartele ketään. Jälkimaussa turpeisuuden tuntua. Tasapainoisuudesta ja monipuolisuudesta tulee mieleen Highland Park, vaikkei tämä niin turpeinen tahi sherryinen olekaan. Verrokkina juotuun cardhu18:n verrattuna isompi ja rikkaampi. On sitten makuasia, onko tämä hapokkuus pelkästään positiivinen asia vai kääntyykö se jonkin maistajan suussa metallisuudeksi. 86.

Clynelish Wemyss Malts Single Cask Release The Highland Mariner 1997-2015, 46 %

Tuoksu: Hieman tunkkaisempi tunnelma verrokki 14yo:on verrattuna. Himppasen bensameininkiä. Vaniljaa.

Maku: Alun pehmeän hedelmäisen laskeutumisen jälkeen tiukka pippurisuus höökii suuhun ob14aa muistuttaen. Kuin 14n hieman epävarma bandwagonserkku, joka yrittää kaikessa olla vähän kuin esikuvansa mutta itseluottamus ei täysin riitä kannattelemaan kokonaisuutta. Keskimaun varsin aggressiivinen pippurisuus tuntuu jopa hieman liioitellulta ja voltteihin nähden tämä on jokseenkin kova esitys. Jälkimaku on kukkaisen parfyyminen ja se jää pitkäksi aikaa suuhun. Suutuntuma ei pärjää ob-tavaralle. 81.

Clynelish 1991 The Ultimate #13213&13214, 46 %

Tuoksu: Ihan kuin mentäisiin taas astetta likaisempaan suuntaan. Sahanpuruisuutta, veistoluokkaa, pientä turpeen tuntua. Hedelmätkin hieman kuivempia kuin aiemmin. Hieman lasiaikaa saatuaan mukaan tulee toffeeta ja hunajaa, silti kuivana pysyen.

Maku: Maku seuraa tuoksua: ollaan tammisen turpeisissa tunnelmissa hedelmäisyyden sijaan. Mutta yllättäen tässä nämä ominaisuudet toimivatkin varsin mainiosti! Suolakalan turpeinen voimakas hitaasti hiipuva tunnelma, joka ihan viime hetkillään taittuu toffeenugaan suuntaan. Oikein mainio maku! Ja todella maukas myös leikattuihin voltteihin nähden. 88.

 

Clynelish Carn Mor Celebration of the Cask 1996-2015, #8801, 55,4 %

Tuoksu: Pidättäytynyt tuoksu. Limettiä.

Maku: Tuoksun mukainen. Tiukka kuin fan. Tästä ei äkkiseltään nyt kyllä löydy oikein mitään. Kertakaikkinen pettymys ensimaistolla. Vesitilkka tuo mukaan hedelmää ja keskimaun jo tuttua pippuria parantaen tätä viskiä kyllä huikealla tavalla. Loppujen lopuksi jäljellä ei kuitenkaan oikein ole paljon muuta kuin pippurisuus. Ei kerrottavaa jälkipolville. 79.

Clynelish 15yo 1995/2011 Signatory Cask #12798, 56,6 %

Jatketaan mysteereinä maistettujen viskien kimpussa. Seuraavat nuotit sain aikaiseksi viskilöröstä, joka osoittautui clyneksi:


Clynelish 15yo 1995/2011 Signatory Cask #12798, 56,6 %

Tuoksu: kirpsakan mausteisen raikas sherry. Myskisyyttä, mikä viittaa tynnyrivahvuuteen. Voimakas viski, kuin ranchilla auringonvalossa kylpevä mylvivä härkä. Tämä on siinä määrin kova ja voimakas tuoksu, että se tuo mieleen rare malts -sarjan. Vesitilkka tuo hieman lisää hedelmää.

Maku: Tumma putoaminen suuhun. Kuin violettia samettia maistelisi. Alkoholi on tuoksun antamasta oletuksesta poiketen hyvin pehmeä ja maukas. Tämä viski kertoo ensi maistolla hyvin yhteneväisen tarinan alusta loppuun: violettia samettisuutta ja maukasta pureksittavuutta. Hyvin tumman kuiva viski, jota vesi kyllä avaa. Rakenteeltaan erinomainen tuote, joka poikkeaa hyvin paljon nykyisistä hedelmäisen makeista viskeistä. Hyvä, mutta ei helppo. Jälkimaussa myskisyyttä, jos kohta jälkimaku ei ole erityisen pitkä. Rakenne on tässä jalo, mutta muutoin makumaailma ja sen pituus jäävät hieman vaatimattomiksi. 87.

Cadenhead'sia Hämeenlinnassa 14.9.2013

Hämeenlinna - tuo Etelä-Suomen läänin pääkaupunki, kuuluisien Liuksen veljesten (eli näyttelijä Petelius, futari Ismo Lius ja säveltäjä Sibelius) synnyinkaupunki sekä pääkaupunkiseutulaisille lähin katu-uskottava paikka kokea oikeaoppista pillurallia - kutsui luokseen aurinkoisena perjantaina, kun The Local Whisky Club piti tastingin jossa oli tilaa myös ulkopuolisille. Kattaus oli etukäteen mielenkiintoinen, sillä kaikki viskit olivat yksityiseltä pullottaja Cadenhead'silta, tynnyrivahvuisia, kunnioitettavan ikäisiä sekä ex-bourbonkypsytettyjä, vaikka joukossa oli myös pari tislaamoa, jotka on yleensä totuttu yhdistämään sherrykypsytykseen.

Tastingin veti Jari Autio, joka keskittyi varsinkin alussa hyvin perusteellisesti hajuaistin toimintaan. Tarjolla oli muutamia perustuoksuja haistettavaksi, mikä tuntui hyvin tukevan samojen tuoksujen löytämistä itse viskeistä. Esimerkiksi puhtaan neilikan tuoksuttaminen näytepullosta avasi ainakin itselleni tuota mystistä maustetta, jota kaverit alvariinsa tuntuvat viskeistään löytävän. Myöskään itse viskien haistelua ja maistelua ei aloitettu perinteiseen tapaan, vaan viskiä ensin pyöriteltiin yhdessä lasissa ja sitten se kaadettiin toiseen, jotta ensimmäisestä lasista kyettiin aistimaan viskin tuoksuja ilman alkoholin aisteja turruttavaa vaikutusta. Olin kerran aikaisemminkin Uisgen yhteydessä kokeillut tätä metodia, mutta kummallakaan kerralla en täysin löytänyt sen autuaaksitekevyyttä. Veikkaan, että moinen metodi vaatisi vielä hieman kehittyneempää nenää, jotta erilaiset vivahteet alkaisivat lasista aueta.

Sen sijaan erityisen mielenkiintoinen oli maistokokeilu ilman tuoksun vaikutusta eli nenästä kiinni pitäen: viski ilman tuoksua ei maistunut juuri miltään ja jos sen tunnistaminen, että juotiin viskiä, olisi varmasti sokkona jäänyt tekemättä. Suosittelen kokeilemaan.

Lopulta viskejä sai sitten maistella kukin omaan vapaaseen tyyliinsä ja jotain tuli kirjailtua ylöskin.


Clynelish 16yo 1993/2010 Cadenhead's, bourbon hogshead 315 bts, 59,8 %

Tuoksu: Makean keltainen "perusviski".

Maku: Nätin makean ruohoinen. Alkoholi on voltteihin nähden maltillinen. Tuo veden kielelle. Maku on tuoksun mukaisesti puhtaan keltaisen perusviskin. 86.

Bruichladdich 18yo 1993/2011 Cadenhead's, bourbon hogshead 270 bts, 53 %

Tuoksu: Hento tuhkasavu, iäkäs turve(?) Öljyisen täyteläinen. Raikas merellisyys.

Maku: Maukas hento turpeisuus. Alkoholin myötä maukkaan metallisen täyteläinen tanssi suussa. Jotenkin hieno mallasviski: rakenne kunnossa, merellisyys, ei liikoja savuja, tasapainoinen ja hyvällä tavalla seesteinen viski. Laddie10 tulee mieleen. Lisäpisteisiin vaadittaisiin silti enemmän makuja. 89.

Glenfarclas 21yo 1990/2011 Cadenhead's, bourbon hogshead 222 bts, 54,3 %

Tuoksu: Sitruksinen, kukkainen, pesuainetta. Kukkeaa mausteisuutta. Laventelia? Äärimmäisen mielenkiintoinen ja upea tuoksu!

Maku: Ilman vettä aika sulkeutunut tasapaksu keltainen viski. Veden kanssa lisääntyvästi vihreyttä, ruohoisaa maanläheisyyttä. Jälkimaussa mineraalisuutta. Jättää suuhun kuitenkin pehmeän vahamaisen kerroksen suuhun, mikä toimii. Maku silti tuoksuaan selvästi vaatimattomampi. 86.

Glendronach 21yo 1990/2012 Cadenhead's, bourbon hogshead 258 bts, 51,1 %

Tuoksu: Raikasta keltaisuutta, sitten suolaista merellisyyttä.

Maku: Kohtuullisen kuivattava suutuntuma, joka taittuu jälkimakua kohden merellisempiin tuntemuksiin. Lakritsia. Rakenne on tässä kunnossa, mutta turhaan ei Glendronach käytä sherrytynnyreitä viskiensä kanssa, sillä nimenomaan punaista makeutta tämä rakenteensa päälle kaipaisi. 21 vuotta on vaikea aistia tästä viskistä. Muutama maistelija mainitsi tässä olleen liikaa puuta, mutta minua se ei häirinnyt. 86. 

Bunnahabhain 22yo 1989/2012 Cadenhead's, bourbon hogshead 252 bts, 48,1 %

Tuoksu: Karkkinen makeus, vaniljaa? Pehmeän irtokarkin henkeä.

Maku: Kuivattava tanniinisuus, profiili on savuisempihenkinen: maltillista turvetta. Jotenkin bunnissa aina tuntuu häiritsevän tämä tietty ylikypsän katuun tallatun hedelmän fiilis. 84.


A posteriori: Tässä tastingissa keskityttiin pitkälti muihinki asioihin kuin itse tisleisiin, mikä näkyi myös hieman puutteellisina muistiinpanomerkintöinä. Kattaus oli kuitenkin sen lisäksi itsessäänkin aika vaikea: kaikki viskit olivat varsin saman tyyppisiä, eikä niiden välille täten ollut helppo tehdä eroja. Erityisesti Glendronachin kohdalla ahaa-elämys kuitenkin oli tuo rakenteen ja maun erottelu toisistaan: tässä oli rakenne kunnossa, mutta sherry olisi ollut luontainen maun tuoja. Kenties se ei olekaan täysin sattumaa, miksi tietyt tislaamot ovat erikoistuneet sherrytynnyrien käyttöön ja toiset taas tuottavat enemmän keltaisia viskejä.

Maistelujen jälkeen tarjolla oli maukasta ruokaa ja mahdollisuus maistaa jokusia mielenkiintoisia viskejä The Local Whisky Clubin aikaisemmista tapahtumista. Kun setin päätteeksi saimme vielä paikallisoppaan ja Hämeenlinnan kuuluisin (lue: ainoa) turistinähtävyys, eli Sibben syntymäkoti, käytiin katsomassa läpi, olikin aika hypätä Pendolinoon ja suunnata takaisin isolle kirkolle. Paluumatkalle varmuuden vuoksi varatut Laphroaig CS ja Aberlour a Bunadh jäivät juomatta. Sitä alkaa vissiin tulla vanhaksi...

Kiitoksia järjestävälle taholle!

Clynelish 23yo, The First Editions,50 %

Douglas Laing on viskibisneksessä tuttu nimi, mutta Laingeja riittää. Samaan katraaseen kuuluva Andrew Laing on pykännyt oman IB-puljunsa pystyyn vuonna 2010 The First Editions -nimellä. Pullot olivat muutaman esimerkin vahvuudella esillä Uisgessa, ja omaan lasiini löysin Clynelishiä.

Clynelish 23yo, The First Editions, 50 %

Tuoksu: hedelmää (toim. huom. loistava määritelmä ja kuvauksen kaari!)

Maku: Hedelmää ja nättiä tanniinsuutta. Erittäin helposti juotava hedelmän ja turpeen yhdistelmä. 89.

Kommentti: Uisge meni osaltani lähinnä sosiaalisessa viskinmaistelussa, ja tämä varmasti näkyy näissä ei-niin-informatiivisissa nuoteissa. Toisaalta olen jatkuvasti tullut entistä kauemmaksi siitä ajattelutavasta, että toisten ihmisten maistelunuoteista olisi sen kummemmin mitään erityistä löydettävissä. Oleellisin asia on se, onko viskistä pitänyt vai ei, ja siksi haluan kirjata itselleni tänne blogiin myös nämä hieman vajavaisemmat nuotit. Tälläkin postauksella on itselleni arvo muun muassa siinä, että se vahvistaa kuvaani Clynelishistä laadukkaana tisleenä.

Clynelish 1996 Svenska Eldvatten, 57,2%

Kahden ruotsalaisen gaiffarin perustama Svenska Eldvatten on varsin tuore tulija IB-pullojen markkinoille. Lafka on tuntunut naapurimaamme viskifoorumilla herättävän varsin positiivisia tunnelmia ja monet heidän pulloistansa onkin myyty varsin äkkiä loppuun. Päätin maistaa netissä kehutun Clynelishin.

Clynelish 1996 Svenska Eldvatten, 57,2%

Tuoksu: Mesihunajaa ja pientä makeutta. Maltillinen, mutta laadukkaan tasapainoinen tuoksu. Clyne vakuuttaa laadullaan.

Maku: Voimaa löytyy, mesimäistä sun täyttävyyttä. Tarvitsee vettä. Tuoksu biittasi maun. 87. 

Kommentti: Matkaeväisiin lähti kaverin lasista maiston perusteella 1983 Caol Ila. Alle 90 €:n hinta oli mielestäni varsin kohtuullinen 27-vuotiaasta islayviskistä. Edlvattenin tiski näyttikin perjantaina ennen toisen risteilyn päätöstä jo varsin tyhjältä. Kiva tietysti, että uusi pulju saa homman käyntiin. Vaikka tämä viski ei pankkia räjäyttänytkään, Clynelishit ovat monasti väläytelleet laadukkuudellaan. Olisi kiva maistaa jotain hieman vanhempaa tavaraa kyseiseltä tislaamolta. Menee lupaavien merkkien joukkoon ilman muuta.

Clynelish x2

Jahas, ja juhannuslomailun jälkeen taas paluu ruotuun. Nämä Clynet maistettiin yhtä aikaa edellisen entryn Tobermoryn kanssa.

Clynelish on yksi niistä tislaamoista, joka herättää positiivisia mielikuvia - häntä tiedä, mihin moinen perustuu. Mielikuva-asiat ovat jänniä. Tällä kertaa maistossa oli kaksi erikoisempaa Clynelishiä mukavassa teini-iässään.

Sansibar Clynelish 15yo 1996-2012 Ex-bourbon 48%

Tuoksu: Etäämmältä tuoksutettuna makeaa banaania, ehkä hieman esanssibanaaniin taittuvaa pysyen kuitenkin hedelmän puolella. Sitten banaani taittuu esanssiseen päärynään (päärynäjätskiä), lasin pyörittämisen jälkeen hyvärunkoinen alkoholi. Erittäin lupaava rodukas tuoksu.

Maku: Vihreä raaka suutuntuma alkuun, hyvin juureva: ruohoa. Sitten erittäin miellyttävä alkoholisuus, joka kihelmöi kielellä ja tuo veden suuhun. Jälkimaussa nahkaisempia ja tummempia vivahteita. Hyvin intensiivinen suutuntumaviski. Alkoholin määrä tuntuisi tässä olevan aivan täydellinen: ainakaan enempää ei tarvitse. Silti huikea tuoksu nosti odotukset maun puolella vieläkin korkeammalle. Selkeä keltaisten viskien kategorian edustaja, joka kuitenkin eroaa makupuolella tietyllä juurevuudella kihelmöivällä luonteikkuudellaan. 88.

Ville: T: Mehukas, päärynää. Kutsuu maistamaan. Loppuimussa ehkä pikkaisen epäpuhdasta alkoholia. Maistamisen jälkeen tuoksu on hyvinkin raikas ja hedelmäinen. M: Ensituntuma on keltaisiin hedelmiin taittuvaa. Suutuntumassa on paksuutta positiivisella tavalla. Jälkimaussa avautuu omanlaista raikkautta ja tuoreutta joskin alkoholi tuo siihen myös pientä tunkkaisuutta. Loppu jää makeaksi. Tuntuu vahvalta suussa. Kiva keltainen viski ennen kaikkea hyvällä suutuntumalla. Villen pisteet: 87.

Miklos: T: Makeutta, hunajamelonia, kirsikkaa. M: Öljymäinen ja täyteläinen suutuntuma. Alkoholi oli hieman pistävämpi kuin edellisen entryn Tobermoryssa. Jälkimaussa maistuu salmiakkikalat. Myös jotain puumaista. Alkoholi nappiin. Mikloksen pisteet: 88.

Clynelish 15yo 1997 Whisky in Leiden 53,5%

Tuoksu: Samanlaista makeutta kuin edellisessä, mutta hedelmä hieman piilossa. Holi tuntuu luonnollisesti enemmän, mutta on edelleen erittäin miellyttävä. Kuitenkin sulkeutuneempi, ja kyseenalaistaa ensituntumalta tynnyrivahvuisuuden tarkoituksen ainakin tämän tislaamon kohdalla. Veden myötä tuoksu nimittäin avautuu huomattavasti ja on itse asiassa erittäin miellyttävä.

Maku: Alkuun suutuntuma selvästi tummempi ja odottavampi kuin sansibarissa, mutta varsin miellyttävä. Sitten nopea holin potkaisu, joka menee kyllä hyvin äkkiä ohi. Tarvinnee vettä. Loppuun samettinen tuntu, joka ei kuitenkaan ole liian pitkä. Veden lisäyksen myötä pehmeys lisääntyy. Hyvin balanssissa. Selviä nuotteja on vaikea saada. Holi muodostuu veden lisäämisen myötä erittäin miellyttäväksi. Chilinen mausteisuus. Rakenteeltaan hieno viski ilman muuta, mutta löytääkö tälle käyttötarkoitusta? Toistaiseksi paras maistamani esimerkki veden lisäämisen hyödystä. 90.

Ville: T: Alkoholisuus puskee enempi. Ei niin miellyttävä tynnyrivahvuinen. Hedelmät ovat raaempia, yleistuntuma on raaka. M: Onko hyvä vai ei? Fudgemaista makeutta. Ei mene överiksi holin kanssa, mikä on usein avain superhyviin viskeihin. Ei kuitenkaan ole helppoa nimetä tunnistettavia makuja/mausteita? Veden lisäämisen myötä makuun tuli pippurisuutta ja myös tuoksu avautui huomattavasti. Veden avulla tämä on paksun vahamaisen keltaisen tuntuinen: hyvä suutuntuma. Hallituissa tynnyrivahvuisissa on kyllä jotain: tietää juovansa. Tässä ollaan kyllä sillä rajalla, meneekö överiksi. Ei kuitenkaan mene. Villen pisteet: 86.

Miklos: M: Alkoholi puskee kyllä aika kovasti. Suutuntuma on kuitenkin paksu ja hyvä: jättää suuhun kalvon. Pienen vesitilkan myötä huomattavasti parempi. Holi puski alkuun hieman yli, mutta parani huomattavasti vedestä. Silti jää jotenkin sulkeutuneeksi: en löydä kauheasti juttuja. Mikloksen pisteet: ilman vettä: 84. veden kanssa: 87.

Kaksi yksityistä Clynelishiä

Keskiviikko on toivoa täynnä, sanoo jo vanhakansakin. Keskiviikon viiden viskin kattauksessa etukäteen kovin odotus kohdistui kahteen IB-Clynelishiin, koska kyseessä on mielenkiintoinen tislaamo ja sen perustuote 14yo oli ensimaistamalla varsin lupauksia herättävä. Laseihin päätyivät siis The Whiskyman Clynelish 14yo 1997 "All You Need Is Whisky", 50,5 % ja Old Masters James MacArthur Clynelish 10yo 1997, 57,8 %. Ja tältä ne maistuivat:

The Whiskyman Clynelish 14yo 1997 "All You Need Is Whisky", ex.bourbon, 160btl. 50,5 %

Tuoksussa kukkaisuutta ja kesää, mutta yleisesti ottaen aika mitäänsanomaton, jota vesitilkka hieman avaa.

Makupuolella vesimäinen suutuntuma, sitten makeutta. Tuoretta raikasta hunajaa. Alkoholi varsin aisoissa. Ruohoisuutta. Jälkimaussa lisää ruohoa. Hyvä, mutta samantyyppistä on maistettu kyllä paljon parempaakin. Vesi avaa makuakin mukavasti. Silti tästä puuttuu makuja ja luonnetta. 84. 

Ville: Hieman epämiellyttävää tinnerisyyttä. Kuivaa viiniä, tynnyrisyyttä. Alkoi hyvin, ja herätti kiinnostusta tislaamoon, mutta verrattuna kymppiin, vähän lattea. Villen pisteet: 82.

Simo: Maku raikas, hapanimelä. Löytyy kirpeyttä ja kukkaista makeutta. Kesäviski. Simon pisteet: 82.

Vertailuksi vielä "totuus", eli whiskynotes. be:n arvostelu:

Nose: fruity and fragrant. A lot of juicy pear and gooseberry aromas. A little sweet oak and vanilla. Creamy banana. Lime candy. Very seductive, the usual mineral / waxy notes are certainly there, but they’re wrapped in a sweetness. Very nice. Mouth: oily and quite sweet again, with some pineapple sweets and apple / pear. Lime and grapefruit. Punchy and much spicier than the nose suggested (ginger and nutmeg). Some oak shavings and waxy notes. Finish: half fruity, half spicy with the trademark wax. Great young Clynelish, especially the nose is spectacular for such a youngster.

Old Masters James MacArthur Clynelish 10yo 1997, 57,8 %

Tuoksussa makeaa karkkisuutta, pehmeää toffeeta. Makeutta, rommifiilimäisiä aromeja, mutta ei huonolla tavalla. Huomattavasti voimakkaampi tuoksu kuin edellisessä 14-kesäisessä. Parfyymia.

Maussa selvästi öljyisempi suutuntuma, sitten tulee alkoholi, joka potkii varsin voimakkaasti, mutta silti miellyttävästi. Jälkimaussa tummempia sävyjä, nahkaa ja lakritsanjuurta. Selkeästi parempi kuin 14yo. Ei kuitenkaan omassa ryhmässään mikään huippu. Jälkimaussa jotain turpeen tuntua. 86.

Ville: Turvetta. Erilainen. Valkoherukkaa, karviaismarjaa. Maussa on potkua, jälkimaku on parempi kuin 14yo. Vesi lisää mausteisuutta, inkivääriä, neilikkaa. Villen pisteet: 87.

Simo: Makea, hento. Rommifiiliksiä. Simon pisteet: 85.

Loppukaneetti: Eivät täysin vakuuttaneet nämä. Clynelishien jälkeen oli jäljellä vielä kaksi lasia, joista toinen osoittautui suureksi pettymykseksi ja toinen herkulliseksi löydöksi. Niistä lisää huomenna.

Clynelish 14yo, 46 %

Clynelish 14yo, OB, 46 %, maistettu Pikkulinnussa 30.12.2011, hinta: 4 € / 2 cl

T: Tobermoryn jälkeen punaisempi ja voimakkaampi tuoksu, kirsikkaa. Alkoholisuutta myös mukana. 

M: Marjapiirakan makeutta ja suuta täyttävää rakennetta, jota seuraa varsin mukavasti pistävä pyöreä alkoholi. Tuoksun kirsikkaa löytyy myös mausta. Maun lopussa ananasta ja myös lihaisempia sävyjä. Yllättävän vesimäinen suutuntuma, johon alkoholi yhdistyy. Ei täydellisesti synkassa, mutta ok ja riittävän hyvä herättämään kiinnostusta tätä tislaamoa kohtaan. 89.