Uisge 2012 - Mark Watt ja Duncan Taylor

Toisen päivän Uisge-aloitukseksi sopi mainiosti tasting, varsinkin kun ne oli ajoitettu fiksusti alkamaan hieman ennen varsinaista messualoitusajankohtaa. Setistä mielenkiintoisimmalta vaikutti yksityinen pullottaja Duncan Taylor, joten sinne siis. Paikalle oli löytänyt tiensä myös kiitettävä määrä muita työnvieroksujia (tai hyvät perjantaityöehdot neuvotelleita), joten sali oli mukavasti täynnä ihmisiä.

Mark Watt antoikin varsin mukavan, värikkään ja antoisan läpileikkauksen yksityisen pullottajan sielunmaailmaan. Mies oli loistava esiintyjä, joka sai kohteliaan ja vielä hieman kohmeisen yleisön useampaan kertaan hersyviin nauruihin. Myös englantinsa oli varsin hyvin artikuloitua ja ymmärrettävää. Esityksen aikana kuultiin viskien maistelun lomassa muun muassa siitä, minkälainen suhde yksityisellä pullottajalla on tislaamoihin ja minkä pelisääntöjen perusteella tynnyrien hankkiminen hoituu. Omasta mielestäni - tämä oli yhteinen piirre kaikille tapaamilleni viskiedustajille - pidin hauskana sellaista hyväntahtoista kotiinpäin vetämistä ja omien tuotteiden surutonta hehkuttamista. Wattkin taisi todeta jonkun kysellessä hänen lempitislaamojaan, että hänestä on ihan sama, minkä tislaamon viskiä juo, kunhan se on Duncan Tayloria. Jutustelun yhteydessä maisteltiin toki viskiäkin ja kattaus maistui omassa suussani seuraavalta.

Kattaus

Duncan Taylor Imperial 16yo, 54,1 %. 1995/2011. Cask 50046, btl. 293/302, ex-bourbon.

Tuoksu on hedelmäinen, raikas. Banaania, vaniljaa, päärynää. Alkoholi tuntuu. Kertakaikkisen nätti. 

Maukas makeus alkuun, tolkuttoman mehukaana. Sitten holi, joka pysyy kuitenkin hyvin hallittavana ja miellyttävänä. Vesi lisää tuoksun päärynää makuun. Kevyt tasapainoinen, mukava viski, jonka alkoholisuus on volteista huolimatta aisoissa. Kesäkivaa, mutta luonnetta voisi olla enemmänkin. 91.

Duncan Taylor Glen Moray 24yo, 1986/2011, 51,7 % Cask 2306, btl. 146/249.

Tuoksu on tuhkaisen harmaa, voimakas. Lyijyä, asfalttia. Kun sherrycask mainittiin, sherryisyyttäkin tuntuu, mutta ei mielestäni mitenkään hedelmäisenä. 

Suutuntuma on kuiva, mutta kuitenkin myös öljymäinen. Tummat/harmaat tuntemuksen jatkuvat. Syvyyttä löytyy ja myös banaanimaista makeutta. Suklaata lopuksi. Jälkimaku on mukavan lämmin, mutta ehkä kuitenkin hieman lattea? 87.

Duncan Taylor Bunnahabhain 32yo 1979-2011, 46,9 %. Cask 1774, btl 432/499

Tuoksussa kumia, kuivattua luumua, joulumaisia mausteita, myös perusmallasta. Tuoksu jää maistamisen jälkeen kauas mausta.

Maussa pehmeä suutuntuma, tupakkaa, hentoa miellyttävää turvetta. Suutuntumaltaan tämä on itse asiassa aika mahtava! Makeaa toffeeta/kahvikarkkia. Turvesavun makua. Tuoksu verottaa pisteitä. 93.

Duncan Taylor Caol Ila 30yo, 1981-2011, 54,8 %. Cask 2928, btl. 208/273.

Tuoksussa märkää kalliota, kumisavua, hieno! Vähän saippuamaisuutta, hyvällä tavalla. 

Maku kuivattaa, kiva öljyisyys, sitten makeus ja alkoholi. Wow. Iskee ja lämmittää. Autokorjaamoa, öljyä. Veden myötä mietoa ananasta, Caol Ilalle tyypillistä lyijyistä alkoholisuutta. 92.

Yhteenvetoa

Kuten pisteistä näkyy, minulle nämä maistuivat. Setti oli tasapainoinen, laadukas ja fiksusti rakennettu siten, että viskit nousivat intensiteetissä loppua kohti eikä mikään jyrännyt toista. Duncan Taylorista jäi tämän myötä erittäin positiivinen kuva ja mielelläni maistan kyseisiä tuotteita jatkossakin. Moisen kattauksen jälkeen oli hyvä siirtyä alakertaan notkuvien viskipöytien ääreen. 

Mark Watt

Duncan Taylor's NC2 Imperial 1998, 11yo, 46 %

Lisää Duncan Tayloria Viidessä pennissä. NC2-rangen Imperial 1998, 11yo, 46 %, 4,75 € / 2cl.

T: Petrolinen, hunajaisen makea. Hyvin samaa linjaa kuin samana päivänä maistetut Benrinnes ja Cragganmore (ks. aiemmat entryt). 

M: Makean tasainen perusesitys, ei soita kelloja mihinkään suuntaan. Pliisu kukkaketo, ei liian hunajainen kuitenkaan. 71. 

Duncan Taylor's NC2 Benrinnes 14yo, 46 %

Oluttupa Viisi penniä on ottanut mukavan aktiivisesti päivittyvälle viskilistalleen useamman yksityisen pullottaja Duncan Taylorin viskin. Kiva pubi ja kohtuulliset hinnat ajoivat keskiviikkoiltana maistamaan muutaman naukun. Ensimmäisenä lasissa Benrinnes 14yo, 46 %. Hinta: 6 € / 2cl.

T: hunajainen, kukkainen, makea. Hieman samaa kuin Balvenien 15yo single caskissa.

M: Hapan, pyöreän pistävä esituntuma, sitten mukavasti nahkaisia/mokkaisia vivahteita. Kiinalaisissa ravintoloissa laskun yhteydessä jaettavaa kahvikarkkia. Robusti juurevuus läsnä maussa. Hitunen vaniljaa. Tasapainoinen maukkaan juureva viski, jota voisin kuvitella maistavani laavulla mäntyjen katveessa. Mäntyisyys kuvaa tätä. 87.

Samaa viskiä maistoivat Duncan Taylor -tastingissa Suomen mallasviskiseuran silmäätekevät seuraavin sanoin luonnehtien (laitan suoran lainauksen, koska en ole varma, meneekö tuo linkki juuri tuohon tilaisuuteen): 

"Ensimmäisenä tarjottu Benrinnesin 14-vuotias oli illan nuorikko. Tuoksu oli pehmeä ja runsaan maltainen, raikkaan hedelmäinen ja kevyt. Öljyinen ja olkisen oloinen viski sopi heinäisyydessään hienosti illan aloittajaksi. 14-vuotiaaksi viskiksi jälkimaku oli mukavan pitkä, joka osoittaa sen, että kylmäsuodatus ei suinkaan tee viskeille aina terää." Lähde: http://www.mallaswhiskyseura.fi/kertomukset/index.php

Samasta tilaisuudesta kahden muun viskibloggarin luonnehdinnat: 

Viskisieppo: http://viskisieppo.blogspot.com/2011/10/tiistai-iltana-duncanin-vuosikymmenia.html
Smoke on the Water: http://smokeonthewater-fin.blogspot.com/2011/10/duncan-tayloria-helsingissa-18102011.html

Mielenkiintoista muuten näiden arviointien erot. Muistuttaa siitä, että itse on tässä hommassa vielä aika vihreä. Vaikka toki subjektiivisista arvioistakin on monasti kyse.