Springbank 40yo 1969 Signatory Cask Strength Collection cask 263, 54,4 %

Lontoossa puheenaiheet liikkuivat lähes yksinomaan sen ympärillä, mistä löytyisi jokin hyvä viski. Yht'äkkiä alkoi kuulua puheita maittavasta Springbankista Signatoryn tiskillä. Lasinenäily kaverilta, ja kohti dream dram -tiskiä. 

Springbank 40yo 1969 Signatory Cask Strength Collection cask 263, 54,4 %

Tuoksu: Nenäilin tätä vartin. Ilmaisen viinan bileissä. Se kertoo kaiken.

Maku: Upea suuntäyttävyys. Tämä on vain yksinkertaisesti upea syvän keltainen herkkuviski. Ei tarvita puheita. Musiikki hiljenee korvista. Vittuilu loppuu. Tippa tulee silmäkulmaan. Kuollut mummo tulee muistoihin. Iso mies murtuu. 96.

Kommentti: Siinä se oli. Messujen upein viski. By far. Ja muistutus siitä, mitä tämä harrastus parhaimmillaan on. Signatorya on tullut jo hehkutettua, mutta tämä Springbank oli hyvä osoitus tiskin antimista: viski, jota ei edes mainittu dream dram -luettelossa, mutta jonka päättivät ottaa mukaan harrastajia varten. Ja hintana yksi dream dram token (10 £). Halleluja.

Longmorn 17yo 1996/2013 Signatory, for la Maison du Whisky, Cask #72321, 57,3 %

 Sherrylongmornien parissa jatkamme:

Longmorn 17yo 1996/2013 Signatory, for la Maison du Whisky, Cask #72321, 57,3 %

Tuoksu: Sherrypommi. Nada más. Kuitenkin kohtuuraikas. Minttuisuutta/vademecumia. Ei silti herätä isoja odotuksia. 

Maku: Isoa kihelmöintiä, isoa sherryä, jonkin verran öljyinen suutuntuma. Jälkimaku paljastaa varsin raikkaitakin punaisia hedelmiä. Luumua. Alkoholi ei ole täysin pehmentynyt. Silti vivahteikas ja monipuolinen sherryviski, jossa tuo eucalyptus on merkittävä tekijä. 86.

Clynelish 15yo 1995/2011 Signatory Cask #12798, 56,6 %

Jatketaan mysteereinä maistettujen viskien kimpussa. Seuraavat nuotit sain aikaiseksi viskilöröstä, joka osoittautui clyneksi:


Clynelish 15yo 1995/2011 Signatory Cask #12798, 56,6 %

Tuoksu: kirpsakan mausteisen raikas sherry. Myskisyyttä, mikä viittaa tynnyrivahvuuteen. Voimakas viski, kuin ranchilla auringonvalossa kylpevä mylvivä härkä. Tämä on siinä määrin kova ja voimakas tuoksu, että se tuo mieleen rare malts -sarjan. Vesitilkka tuo hieman lisää hedelmää.

Maku: Tumma putoaminen suuhun. Kuin violettia samettia maistelisi. Alkoholi on tuoksun antamasta oletuksesta poiketen hyvin pehmeä ja maukas. Tämä viski kertoo ensi maistolla hyvin yhteneväisen tarinan alusta loppuun: violettia samettisuutta ja maukasta pureksittavuutta. Hyvin tumman kuiva viski, jota vesi kyllä avaa. Rakenteeltaan erinomainen tuote, joka poikkeaa hyvin paljon nykyisistä hedelmäisen makeista viskeistä. Hyvä, mutta ei helppo. Jälkimaussa myskisyyttä, jos kohta jälkimaku ei ole erityisen pitkä. Rakenne on tässä jalo, mutta muutoin makumaailma ja sen pituus jäävät hieman vaatimattomiksi. 87.

Port Elleniä Tammisaaressa

Jälleen eräänä tammikuisena perjantaina sain etuoikeuden kuulua siihen ryhmään, joka kapusi viihtyisään minibussiin ja suuntasi nokan kohti Tammisaarta. Viskin Ystävien Seura yhteistyössä paikallisen viskiklubin kanssa oli kattanut esille sellaisen setin legendaarista Port Elleniä, että oksat pois. Etukäteen toki odotetuimpia olivat Rare Malts -sarjan kaksi Elleniä 2000-luvun taitteesta.

Jarkko Nikkanen veti loistavassa johdannossaan tislaamon historiasta vähintään keskipitkän oppimäärän, mutta kellaritilan holveissa kaikui tällä kertaa poikkeuksellisen voimakas henkinen malttamattomuus päästä käsiksi tarjolla olleisiin seitsemään Elleniin. Ja niihin nyt sukellettakoon, sillä historiaa voi lukea kirjoista.

Port Ellen 1980 Gordon & MacPhail Connosseurs Choice, 40 %

Tuoksu: Kauempaa mineraalinen merellisyys. Pieni häivähdys pesusientä. Pientä makeutta, ei juurikaan savua. Hyvin vaatimaton tuoksu, ei kovin kutsuva.

Maku: Nätti, pehmeä, helppo viski. Sopiva hedelmäisyys, jonka taustalla makea savu jyllää. Jälkimaussa tyrnävämpi savu nostaa päätään ja jättää suuhun pitkän ja hennon kihelmöivän tuntemuksen. Tuoksu ei antanut odottaa paljoa, mutta onhan tämä itse asiassa varsin laadukas viski! Omanlaisensa savu ja jälkimaku, avot. 90.

Port Ellen 18yo 1981-2000, The McGibbon's Provenance, 43 %

Tuoksu: Messevä lempeä lämmin sherry alkuun. Taustalla lämmin ja syvä savu. Hyvin nautinnollinen pehmeä viski. Myös makeampia keltaisia fiiliksiä. Savu on vain maltillisesti taustalla, ei pääosassa.

Maku: Eri maata kattauksen muut viskit: makeaa punaisuutta, selvää sherryä ja erittäin karkkisen makeaa, piparista savua. Tanniinisuutta. Mutta se nielaisuhetken maku, jossa tuo makeus ja savu yhdistyvät: huikeaa! Olo on kuin takkatulen ääressä lämpimään vilttiin käärittynä. 93.

Port Ellen 24yo 1975-1999 Signatory Vintage Cask 1761, 43 %

Tuoksu: Raikasta sitruksista merellisyyttä. Kepeä. Mineraalista hapokkuutta. Tuhkainen savu on hyvin maltillinen, korkeintaan sidottuna merellisyyden taustalle.

Maku: Hieman kuiva, suolainen merellisyys, hyvin maltillinen ja tasapainoinen, miellyttävä savu Hyvin suolainen. Ei oikeastaan makeutta. Helppo viski nauttia. Tasapaino on kuitenkin ihailtavaa. 91.

Port Ellen 26yo 1982-2009 Douglas Laing Old Malt Cask for Islay Whisky Shop, cask 4909, 50 %

Tuoksu: Likaista kuumaa asfalttia. Hyvin kesäisen poltteleva savu. Suoraviivainen, ei erityisen herkullinen. Sittemmin epäpuhtaus vähentyy.

Maku: Tanniininen kuivattavuus, hyvin tuhkainen kokokaisuus. Sitten voima alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään, mutta mitään ihmeempiä ei löydy. Alkoholi on joka tapauksessa hyvin maltillinen ja jälkimakua kuvaa pitkä savuisuus. Perusviski, eikä myyttisestä nimestään huolimatta kovin erikoinen tapaus. 87.

Port Ellen 29yo 1978, 8th Annual Release, 55,3 %

Tuoksu: Kypsempää savua ja jotenkin eksoottista hedelmää. Varsin herkullinen savu, omanlainen profiili.

Maku: Nyt ollaan hyvän perusviskin äärellä: voimaa, savua, turvetta, rakennetta, pituutta. Puuta ja tanniinia. Upea! Tummaa lyijyä, rasvaista suolaisuutta. Merta. Hyvin syvä. Merellisyyden kyljessä mentholisuutta. Pieni makeus voisi vielä tehdä terää. 93.

Port Ellen 20yo 1978-1998 Rare Malts Selection, 60,9 %

Rare Malts Selectionin vuosina 1998 ja 2000 ilmestyneet Ellenit olivat ensimmäisiä OB-pullotteita vuonna 1983 suljetulta tislaamolta, ja joidenkin lähteiden mukaan juuri näitä on kiittäminen siitä, että Port Ellen nauttii nykyisin sellaista kulttisuosiota kuin se nauttii. Rare Maltsien jälkeen alkoi nyt jo kahdenteentoista osaan ehtinyt Annual Releasejen sarja.

Tuoksu: Etäämpänä lasista merta, sushia. Sitten lähempää savua. Lasin pyörittelyn jälkeen tumman huumaavaa savuisuutta, jonka huumaavuus on ainoa vinkki siitä, että voltteja on yli 60. Todella pehmeä. 8th releaseen verrattuna paljon syvempi ja tummempi. Uskomatonta makeutta yht'äkkiä myös. Tämä on tuoksussaan aivan omaa luokkaansa.

Maku: Tasainen ja kiva laskeutuminen suuhun. Voltit tuntuvat voimana, mutta säilyttävät valtavan pehmeyden. Tanniinisuutta löytyy, vesitilkka avaa ja syventää selvästi kokemusta, jolloin tästä itse asiassa sukeutuu aivan saatanan hyvä viski (toim. huom. pahoittelut kielenkäytöstä, mutta tuolta maistaessa todella tuntui). Käsittämättömän pitkän makeassa jälkimaussa vain kertakaikkisen rauhallinen olo: kuin sillä kiinalaisella heimopäälliköllä, joka The Last Samurai -leffassa kuolinhetkellään toteaa kirsikankukista: "They're all perfect." En tiedä, mitä tässä voisi enää parantaa. Paitsi että tavaraa saisi olla lasissa enemmän. Paras tähän asti maistamani viski. 97.

Port Ellen 22yo 1978-2000 Rare Malts Selection, 60,5 %

Tuoksu: Makeaa pehmeää jopa nugaata. Makeaa merellisyyttä. Ei pärjää tuoksussa 20-yolle. Voisi avautua vesitilkalla.

Maku: Voimakas, puinen, jotain sherryvaikutusta tuntuu. Mausteisuutta, merellisyyttä, itse asiassa hyvin erilainen. Uskomattoman voimakas, ja vesitipat avaavat tätä elämään. Kerta kaikkiaan! Jos puhutaan konseptista peat+sherry, niin nyt ollaan lähellä täydellisyyttä. Ei voisi uskoa, että puhutaan yli 60-volttisesta alkoholista. 96.

Kommentti: Upea tasting ja vertaansa hakevat Rare Maltsit. Nämä olivat keskenään selvästi erilaiset viskit 20yo:n ollessa selkeämmin bourbonpuuvaikutteinen ja 22yo:ssa ollen punaisempia sherryvaikutteita. Puhtaasti makuasia on, kummasta tykkäsi. Maisteleva kansa antoi pisteitä kolmelle parhaalle viskille eikä saanut näiden välille eroa tehtyä molempien päädyttyä 63 pisteeseen. Perässä tulivat 8th Annual Release 29:llä, Signatory 26:lla ja OMC kahdella pisteellä. Provenance ja MacGibbon's maistettiin virallisen kattauksen ulkopuolelta, joten niitä ei rankattu. Niistä kuitenkin Provenance illan ainoana selvästi sherryisenä PE:nä oli myös kovasti mieleeni.

Jälkimehustelut: Parhaita hetkiä viskinmaistelussa ovat ne, jolloin jotain uutta viskiä on juuri kaatanut kurkkuunsa ja kyseinen tisle tuo spontaanin hymyn kasvoille, kun on vaan niin hyvää. Joitakin kertoja moinen on tapahtunut yhdessä kaverin kanssa ja yhteinen kokemus on saattanut herättää myös spontaanin naurureaktion. Näiden viskien kanssa tällaisia kokemuksia oli useita ja koko sali jakoi ne. Jos joku vielä ennen iltaa tunsi epäilyksen kalvavan rintaansa, Tammisaaren herätysliike pastori Nikkanen paimenenaan poisti ne viimeistään näiden Rare Maltsien kohdalla. Huhhuh ja Amen.

Signatoryn Highland Parkit 17yo & 18yo

Edellisissä postauksissa maistettiin Highland Parkin Drakkarin ja Thorin. Näiden rinnalle otettiin vielä kaksi Signatoryn pullotetta sisartynnyreistä, joista kuitenkin toista on maltettu pitää tynnyrissä täysi-ikäistymiseen asti. Jännityksellä odotetaan, löytyykö eroja. 

Highland Park 17yo 1990/2008 Signatory vintage Cask. 15691, 55,2 %

Tuoksu: Raikas, mutta makea hedelmä: mandariinia. Lasin pyörittämisen jälkeen miellyttävä alkoholi nostaa päätään, mutta jättää makupuolelle kysymysmerkin: miten hedelmän raikkaus kestää tynnyrivahvuisen alkoholin? Hieman pelottaa maistaa. Keltainen monsteri tämä joka tapauksessa on. Suoraviivaisempi ja raikkaampi kuin sisartynnyrin 18yo.

Maku: Alkoholin kuivattavuus ensimmäisenä, sitten voimakas hyökkäys, mutta kuitenkin tietyllä tavalla miellyttävänä. Fyysisenä oireena pää (siis maistajan) tuntuu kuumenevan kuin saisi pikaisen kuumeen. Sen jälkeen kuitenkin keltaiset hedelmät tulevat uudelleen: vihreää omenaa ilman kirpakkuutta. Tämän maistaminen kuivana on kyllä tuoksun pelkojen mukaista. Vesitilkka tuo tummempia syvempiä sävyjä mukaan: toffeeta ja maltillisen rodukasta turvetta. Maku on pitkä, pidempi kuin 18yo. Yhteenvetona varsin voimakas ja miellyttävä viski, joka hivelee suuta kaikin puolin. 91.

Miklos: T: Omenainen jouluisuus kauempaa haistettuna. Appelsiinia. Alkoholi ei pistä, varsin miellyttävä, mutta paljon muuta kuin hedelmäisyyttä ei löydy.  M: Alkaa maltilla, mutta sitten iso alkoholi. Kuitenkin hieno hedelmä ja täyteläisyyttä löytyy. Jälkimaussa omenaa ja tammea, vähän toffeeta. Alussa voi todella pitkään maistella ennen alkoholia. Sitten kun holi tulee niin se tulee kahdessa aallossa: ensin nousee, sitten lähtee jo laskemaan ja sitten nousee vielä uudelleen. En ole koskaan missään viskissä maistanut vastaavaa. Melkoista potkua löytyy, mutta ei ollenkaan pahalla tavalla. Pienikin siemaus tuntuu täyttävän isosti suuta. Vesi parantaa: ei ole nyt niin pistävä. Todella paljon keltaisempi kujin 18yo. Vaikea uskoa, kun on vierekkäiset tynnyrit. Mukava hedelmäpommi, jota vesitilkka parantaa. Pitkään jatkuva jälkimaku. Mikloksen pisteet: 89.

Highland Park 18yo 1990/2009 Signatory vintage Cask. 15692, 55,8 %

Tuoksu: 17yohon verrattuna tuoksu ei alkuun anna oikein mitään. Pieni erittäin miellyttävän lennokkiliiman mielleyhtymä. Tässä ollaan enemmän liuotinmaisten tunnelmien parissa verrattuna sisartynnyrin hedelmäisyyteen.

Maku: Pehmeän kermainen suutuntuma, joka odotuttaa jälleen pitkään. Sitten alkoholi, mutta varsin maltillisena verrattuna 17yohon. Tuo vettä kielelle todella intensiivisesti. Makea toffeisen suklaisen hennon marjainen fiilis. Ensihedelmät viikunaa tai jotain muuta tummaa. Hyvin intensiivinen viski: vaatii huomiota. Selvästi tummempi kuin 17yo. Silti jotenkin vain tummuutta, jonka rinnalle kaipaisin jotain muutakin. Veden lisääminen tähän ei tuo mitään ihmeempiä esiin. 89.

Miklos: T: Tamminen puisuus ensimmäisenä. Ihan kuin hedelmät olisivat vuoden aikana kypsyneet: eivät ihan niin raikkaita, mutta kehitys ehkä kuitenkin parempaan suuntaan. M: Herkullista, mutta ei alkoholi helpoimmasta päästä. Pähkinää, karkinomaista makeutta / toffeeta, loppuun puuta ja turvetta. Jotenkin paljon vähemmän hedelmää kuin edellisessä. Helvetin hyvää. Ekan maiston jälkeen tästä tuli sellainen fiilis, että makuja ehti mennä ohi ja että lisää olisi löydettävissä joka maistolla. Pippurisuutta. Jälkimaku on mahtava: ensin puuta, sitten makeus. sitten makeus häviää ja suuta alkaa kuivattaa. Todella lähellä 17yota mutta tässä on kypsempää hedelmää. alkoholi käyttäytyi samalla tavalla. Jälkimaku oli mahtava makea ja tumma, jopa puinen. maanläheinen. Mikloksen pisteet: 90.

Kommentti: Olihan mielenkiintoista maistaa vierekkäisistä tynnyreistä tavaraa ja lisäksi todeta, että aika erilaiset viskit ovat kyseessä. Tynnyrillä siis on väliä ja kenties single cask -pullotteet sen myötä voivat oikeasti olla aika hyviä, jos niiden valitsemiseen käytetään aikaa ja vaivaa. Isoja eroja emme näiden välille saaneet ja voittajakin oli maistajien välillä eri. Mutta Highland Park kyllä yleisesti näytti laatuaan jälleen kerran.

Bladnoch 17yo 1993, Signatory Vintage, 43 %

Bladnoch 17yo 1993, Signatory Vintage, Caskit 762-763, 865 btls., 43 %

Tuoksu: Mineraalinen raikkaus, kevyen ruohoinen tuoksu.

Maku: Kevyt ja ruohoinen laskeutuminen suuhun, sitten mineraalista kihelmöintiä. Sammaleinen, äärimmäisen pehmeä. Jälkimaussa korostuu viljaisuus ja kesä. Hedelmät ovat vähissä, eli siinä mielessä tunnelma multaisempi, kostea metsä. Rakenne varsin hieno. 88.

Highland Park 20yo 1991-2012, Signatory, 46 %

Highland Park 20yo 1991-2012, Signatory Vintage The Un-Chillfiltered Collection, 46 %

Tuoksu: Lämmintä sherryisyyttä, taittuu ruskeaksi, rommirusinaa.

Maku: Pyöreä hieman ruskea ensituntuma. Tupakanlehteä ja sherryä. Multainen yleisvaikutelma. Ei kovin erityinen. Parasta tässä on kihelmöivä mausteisuus. Jää kuitenkin vaatimattomaksi. Jälkimakua ei juurikaan ole. 80.

Ville: T: Sherryinen ensituntuma, ruskea. Tuoksu on parempi kuin maku. M: Ensipuraisu väkevä. Pistävä holi. Vähän jää vaatimattomaksi. Vesimäinen suutuntuma. Tosi nopeasti katoaa suusta. Maltaisuutta joo, mutta hyvin vaatimattomalla pehmeällä tavalla. Alkoholi nousee ja sen jälkeen ei mitään. Villen pisteet: 78.

Bowmore 14yo, Signatory Cask Strength Collection, 1997-2012, 58,2 %

Kovasti ihastuneena tähän Signatoryn Bowmoreen piti kokeileman myös sen pikkuveikkaa. 

Bowmore 14yo, Signatory Cask Strength Collection, dist. 13.6.1997, bottled 10.1.2012, cask no: 1905, btl 222 of 303, 58,2 %

Tuoksu: Alkuun hyvin sulkeutunut. Merellistä savua, hentoa sitruunaa. Alkoholi toki tuntuu. Vesi avaa selvästi ja tuo raikasta merellisyyttä. Ja sitä sitruunaa. Maltillinen, mutta ok. Ensimmäiset huikat juuri avatusta pullosta eivät tehne tälle parasta oikeutta.

Maku: Kovin voimakas ja pistävä alkuun, sitten rauhoittuu. Mukava merellinen sitruuna leviää suuhun. Suutuntuma on öljyinen ja veden suuhun tuova. Vesitilkka lisää juotavuutta ja korostaa tasapainoa. Alkoholi sitruunapippurinen. Hyvä voimanpesä mutta kuitenkin hieman kova alkoholi eikä ikä oikein tunnu. 89.

Signatory's Cragganmore 13yo, 43 %

Keskiviikon maistelusuora Viidessä pennissä jatkui Signatoryn pullottamalla 13-kesäisellä Cragganmorella, 43 %, 3,5 € / 2cl.

T: Hyökkäävä hunajaisuus, ananasta. Sittemmin myös tummempia sävyjä, nahkaa, tallia. 

M: Hyvin pehmeä, aluksi suorastaan mesimäisen pliisu. Sitten pieni potkaisu, joka ei kuitenkaan kanna kovin pitkälle. Minttuisuutta. Yleisesti ottaen ihan maukas, mutta liian pliisu korkeampiin pisteisiin. 81.

Bowmore 25yo, Signatory Cask Strength Collection 1985-2011, 51,6 %

Keskiviikon Ketterissä toisena vuorossa Bowmore 25yo, Signatory Cask Strength Collection, distilled 22.11.1985, bottled 16.6.2011, 51,6 % (Edinburghin tuliainen 89£)

Tuoksu: Turve on selvemmin läsnä, Sauternes-tyyppistä jalohometta, tynnyri tuoksuu myös, täyteläinen makeus, karamelli? lagavulinin savua, mutta ei niin voimakkaana.

Maku: hyvin balanssissa oleva öljymäisyys suorastaan valuu suuhun. sitten hieman suuta kuivattavaa alkoholisuutta. Ananasta, jopa banaania?. Sitten rasvaista, paistettua mehukasta possua. vastakaadettua metsää. pitkä lopetus varsin makeaa turvetta. avautuu ja monipuolistuu vain sitä mukaa kun lasissa viihtyy. 94. Ville: 93.

Edinburgh viskiteknisesti, osa 3

Duthies Bowmore 17 yo, 46 %

T: kuivempi, terävämpi kuin signatoryn 16 yo.

M: Kuiva, pikkurisuilla poltettua sateisen sään nuotiota. Alkoholi tuntuu täydellisesti! Tämä löytyi myös tuliaisiksi (n. 47£). 89.

Bruichladdich Octomore 3.1. 152ppm, 59 %

T: mäntyinen puu/savu, vahva alkoholi

M: tolkuton alkoholisuus, yletön savu, ei paljon jälkimakua. (tämän kohdalla oli jo kiintiö täynnä, joten pisteet johtuvat osittain siitä, ettei enää pudonnut). 74.

Cadenheads Glen Ord 15 yo CS, 57,8 %

T: raikasta hedelmää, ananas?

M: kuivaa savua, alkoholia, mukava turpeisuus lopussa. Ananasta, anista. Pitkä ja huippu jälkimaku! Tämä löytyi myös tuliaiseksi (n. 42£) 90.

Signatory Bowmore 25yo, distilled 22.11.85, bottled 24.11.2010, 55,8 %

T: kuiva puu, pekoni, suolainen possu, W Bow kadun ikkunassa olleen possun nahka (!), merisuola. Tuoksu aika lähellä täydellistä. Hedelmää ei kerta kaikkiaan löydy. Alkoikin jo ne frutat vituttamaan.

M: kertakaikkinen tasapaino, possu maistuu, hetken päästä hedelmät seuraavat pinnan alta. Loppumaku hienostunut, hento savu, ananasta, ruohoisuutta, peuraa. Tasapainoinen ja kaunis savu. Reissun ykkösviski. Tämä löytyi myös tuliaisiksi, tosin 2011 pullotettu n. 51% versio (89£). 95.

Dalwhinnie Distiller's edition, 43 %

T: Sherryä, kukkaa, hunajaa

M: mieto, vesimäinen, antikliimaksi edellisen Bowmoren jälkeen. Jälkimaku yrittää jotain, mutta heikkoa on. Sherryä hieman. Mausteita. 70.

Edinburgh viskiteknisesti, osa 1

Listataan Edinburghissa 20-23.10.2011 maistetut viskit.

Caol Ila CS, 59,2 %

T: yllättävän hedelmäinen, alkoholia

M: Öljyinen, hedelmää seuraa miellyttävä savu ja töpäkkä alkoholi. Kahvipapua jälkimaussa. Suutuntuma erittäin mukavan öljymäinen. Vesitilkka tuo esiin epämiellyttävää lääkemäisyyttä. Jälkimaku herkku. Ostoslistalle. 91.

Bowmore Tempest

T: siirappia

M: varsin öljymäistä, sitten nousee vahva alkoholisuus. Terävämpi kuin Caol. Vesi pehmentää. 88.

Laphroaig CS, signatory 1995/2011, 57,4 %

Hyvä kokonaisuus, kuivaa savua, jälkimaku varsin pehmeä ja seuraa tuoksua. 90.

Laphroaig 2000 signatory 9yo, 46 %

T: miellyttävä savuviski, sikarilaatikkoa.

M: öljymäinen suutuntuma, kipakka alkoholi iskee sitten, kukkaketoa. jälkimaku on kesy, mutta pitkä ja miellyttävä. 88.

Bruichladdich 17yo, rum finish, 43 %

T: sokeriruokoinen, rommi tuntuu

M: Karibian hedelmiä, ananasta, persikkaa, muitakin oransseja hedelmiä. Alkoholi hyvin mietoa, vieno pillukarvan maku jälkimaussa. Mukava hedelmäviski. 84.

Glenkinchie Distillers Edition, 43 %

T: sherryä

M: kuivempi, vivahteikkaampi kuin normiGlenkinchie, aromikas, hedelmää. Hyvä viski, mutta ei hintansa väärti (tislaamolla 46£) 86.

Glenkinchie CS, distillery only

-Vahva aromikas, alkoholi nappaa kivasti kiinni aamudarraan. Maistettu tislaamolla kärpäsenpaskan kokoinen annos, joten vahvoja nuotteja ei saanut ylös. Olisi kuitenkin ollut hieno viski, mutta hinta (muistaakseni 80£) oli posketon.

Caol Ila Distiller's edition, 43 %

Tuoksussa savua, maku kuiva, ei niin öljymäinen, oikein hyvä! Ostoslistalle. 92.