Smoke on the Water 50 vuotta ja 300 vuotta viskiä

Mikäpä olisi parempi tapa viettää sateista marraskuista lauantaita kuin matkata Hämeenlinnaan - Etelä-Suomen läänin pääkaupunkiin ja muutoinkin Suomen Top 34 kesäkaupunkiin. Vettä vihmoi ja ruokaa odotettiin ravintolassa 50 minuuttia koko muun Hämeenlinnan kanssa. Upea maaseutukokemus! No, asiaan. Jatkuvasta vittuilustani huolimatta olin saanut kutsun juhlistamaan Hannun - Suomen kiistattoman viskiblogikuninkaan eli Smoke on the Waterin - 50-vuotisuutta. Suomessa viskiä yhtään harrastava ei ole voinut olla törmäämättä Smoken blogiin, ja kyseinen julkaisu onkin yhä se lähde, josta vähän harvinaisempienkin viskien arviot suomeksi löytyvät. Tietysti nykyaikana niitä pitää selata alati kasvavien nahkahousumusiikkiarvioiden seasta, mutta se on pieni hinta laadukkaista arvioista ja hyvistä fotoista.

Hannu oli kutsunut porukan paikalle teemalla "Speyside-kuraa ja muita ihmeellisyyksiä". Jos viskimies henkeen ja vereen kutsuu 50v-synttäreilleen tasting-teemalla, odotukset line upista eivät ala ihan Ledaig 10yo:sta, mutta illan kattaus pääsi silti yllättämään. Kuusi viskiä, joista kaikki oli tislattu miehen syntymävuonna 1967. Ja kyllähän ne maistuivat. Alla omat aatokseni, mutta sitä ennen onnittelut vielä kerran Hannulle! Seuraava setti sitten viidenkymmenen vuoden päästä, jotta päästään tutkimaan, onko old bottle effectissä perää.


1. Glen Grant 5yo 1967, 40 %
Tämä maistettiin ens'alkuun sokkona, ja on muutes hankala tilanne lähteä maistamaan viskiä, jonka suhteen on koko kirjo mauttomasta vitsistä (Tyyliin Ledaig 10) johonkin superherkkuun auki.

Tuoksu: Eksoottista hedelmää. Raikas. Jotain turpeisen henkistä mukana myös.

Maku: Kevyt kaveri. Vanhoja eksoottisia hedelmiähän tämä on täynnä. Puuttuu se pippurisuus/kipristelevyys, jota monessa nykyviskissä on. Sitten tuoksun mukaisesti jotain turpeisuutta myös. Kypsä banaani tätä ehkä parhaiten kuvaa. Kaunis, herkkä kaveri, joka on nautinnollista sellaisenaan ilman suuria hötkyilyjä mihinkään suuntaan. 87.


2. Glenglassaugh 1967, Gordon&MacPhail, 40 %

Tuoksu: Astetta tummempi eksoottinen hedelmä. Rauhallisen mellevä tunnelma.

Maku: Suutuntuma seuraa tuoksua: kuin hedelmämehua. Sitten pientä mausteista kihelmöintiä. Ei tällä ole mitään tekemistä nykyviskien kanssa. Kevyt, mutta erittäin liukkaan juokseva rakenne, jota seuraa sitten varsin maltillinen pöhinä nykyviskeihin verrattuna. Jälkimaussa tulee joku kiva turpeinen happamuus. Volttien vuoksi tämä tarvitsee ison hörpyn, mutta voi pojat sitä aikaa kun "perusviski" oli tällaista. 89.

Kommentti: Tuota Glenglassaugh'n suutuntumaa on vaikea kuvailla, mutta mielestäni se poikkeaa aikaisemminkin maistamieni tuotteiden osalta muista viskeistä. Se on niin lötkönpehmeää, että kaikki särmä puuttuu. Se ei ole välttämättä huono asia, mutta ilman muuta erilainen kokemus.


3. Glenlivet 33yo, 1967/2000, Cellar Collection, 46 %Tuoksu: Terävämpi kuin Glassaugh, muutoin samaa profiilia. Upea perinteinen pörppämaku.

Maku: Suutuntuma skarpimpi kuin kahdessa aikaisemmassa, tässä on nyt todella intensiivinen viski näihin voltteihin. Jotain karvasta tässä on myös mukana. Iso suorastaan öljyinen lörö. Myös niitä raikkaita spearmint-meininkejä sitten jälkimaussa. Vesilisä tuo tähän lisää hedelmää ja tosiaan ne eksoottiset hedelmät avautuvat sieltä. Samoin se raikkaus nivoutuu hedelmiin upeasti! Ilman muuta viski, joka tarvitsee vesilisän. 91.


4. Springbank 28yo 1967, 46 %

Tuoksu: Hyvin muista poikkeava mineraalisuus. Kalkkisuutta, voisiko niin sanoa? Tuhkainenkin? Toisella nenäilyllä tämä asettuu uomiinsa ja on itse asiassa hyvinkin maukas.

Maku: Hyvin on kyllä maukas. Nyt on tasapainoinen ja upea kaveri. Kaikki kohdillaan. Mieto turpeisuus, iso mineraalisuus, taittuu sinne spearmintiin, isosti ikää myös. Ja tämä kuivuus. Jälkimaussa sitten maukas puhdas karkkihedelmä nousee esiin. Kuitenkin iso viski myös voltteihin nähden. Ei tällaisten kanssa tarvitsisi huudella tynnyrivahvan perään. Illan ykkönen. 92.


5. Bowmore 1967, 43 %
Pienenä pettymyksenä illan kattauksessa tarjottiin myös NAS-viskiä. En kuitenkaan viitsinyt pahoittaa synttärisankarin mieltä ja ruvennut nostamaan asiasta meteliä.

Tuoksu: No nyt se herukka! Tällaiseen en ole koskaan törmännyt!

Maku: Wooo! Tämä rauhallisuus, jolla tämä laskeutuu suuhun! Tumma, turpeinen, sitten maun keskivaiheessa herukka hyökkii esille oikein miellyttävänä. Maku tuntuu kuitenkin kohtuullisen lyhyeltä äkkiseltään. Myöskään ikä ei tunnu samalla tavalla kuin Springerissä. Jälkimaussa on kyllä upea fiilis, mutta se ei tosiaan ole liian pitkä. Higgsin tuo kahvia ja maltillistaa herukkaa. Kertakaikkiaan upea tuo jälkimaku. Tumman kahvin aromit. Tämä raiskaisi kaikki muut tastingit, mutta tässä seurassa ei silti nouse ykköspallille. 91.

Kommentti: Oli upeaa päästä maistamaan kuuluisaa herukkaista 60-luvun Bowmorea. Voin kuvitella, minkälaisessa roolissa tuo on niille, jotka ovat päässeet maistelemaan noita tuotteita enemmänkin. Itselleni kyseinen herukka-aromi jäi sitten ehkä kuitenkin pikemminkin kuriositeetin tasolle kuin elämää mullistavaksi kokemukseksi. Mutta kyseessä oli epäilemättä viski, joka tarvitsisi haastajalle vähän enemmän aikaa ja senttilitroja, jotta sitä ehtisi oppia tuntemaan.


6. Glenfarclas 1967 Family Casks 1st release cask 5118, 181 bottles bottled 28.11.2006, 58,5 %

Tuoksu: No mutta onpas erikoinen tämä! Tummaa mutta niin upeaa! Olematta sitten kuitenkaan makeaa.

Maku: Upea tasapainoinen sherry. Kuiva, syvä. Mutta onko vähän tylsä? No ei ole. Koska vesi avaa. Ja tuo jopa tummia turvesävyjä. Nimenomaan tämän viskin kuivuus on upeaa nykyviskeihin verrattuna. 90.


Illan aikana luonnollisesti keskusteltiin siitä, minkälaisia viskit olivat ennen ja minkälaisia ne ovat nykyään. Nämä kaikki poikkesivat siitä, mitä nykyviski on, ja ensimmäistä kertaa minulle valkeni se, että 1st fill tynnyri ei välttämättä tee aina autuaaksi. Nykyretoriikassahan 1st fill on timangia, mutta se tuottaa viskiin kuin viskiin samantyylisen mausteisenmakeanvaniljaisen profiilin. Ennen aikaan tynnyreissä oli heittoa ja käyttökertoja saattoi olla paljon enemmän. Mutta sitten käytettiin sitä kypsytysaikaakin enemmän. Vai kui? Omalla tavallaan tuo hieno 5yo Glen Grant hieman soti tuota vastaan. Joka tapauksessa upea aikamatka, joka jatkui vielä illan hämyyn muillakin maittavilla drameilla. Kiitän. Palataan asiaan sitten 100-vuotisjuhlissa!

Illansankari. Viskisnobistelun määrästä kertoo jotain se, että vaikka edessä on viskiä 300 vuoden edestä, katse hamuaa silti baarin ylähyllylle notta josko siellä olis vielä jotain vanhempaa...

Glendronachia ja Glenglaussaughia Uisgessa 6.2.2014

Tämän vuoden Uisgessa ei ensisilmäyksellä näyttänyt olevan mitään must-tastingeja, joten ajattelin jättää ohjatut maistot väliin. Stewart Buchananin vetämässä Glendronachia ja Glenglaussaughia sisältävässä kattauksessa oli kuitenkin pari vanhaa tuttua ja jokunen uusi, ja hinnan ollessa kohtuullinen, päätin kuitenkin varata paikan siihen. Tasting olikin loppuunmyyty, joten jokunen muu oli päätynyt samaan ratkaisuun. Saliin käytyämme virallisen kattauksen ulkopuolelta pöydällä odotti myös Glendronach 18yo, joten varsinkin tuon tunnetusti hyvän extran kanssa 35 €:n hinta oli perusteltu.

Buchanan oli omien sanojensa mukaan vasta parin vuoden ajan vetänyt tastingeja, mutta oli sitä ennen ollut pitkään viskiteollisuuden operatiivisella puolella, joten miehellä oli selkeästi tietotaito mitä parhaiten hallussa. Itse maistelusta ei meinannutkaan tulla juuri mitään, kun herra kertoi varsin mielenkiintoisia tarinoita viskiensä valmistuksesta pienimpiä yksityiskohtia myöten tyydyttäen varmasti jokaisen insinörismiin taipuvaisen viskihifistin tarpeet. Harmillista vain, että hieman hälyisä sali ja vahva aksentti tekivät tapahtuman seuraamisesta ajoittain haasteellista.

Itse viskien osalta maistoimme neljä Glendronachia ja kolme Glenglaussaughia. Jälkimmäinen nimihirviötislaamo oli pitkään suljettuna ja avattiin uudelleen vuonna 2008. Viime vuonna se siirtyi Benriach Distillery Companyn alaisuuteen. Tulemme siis todennäköisesti näkemään paljon tätä nimeä benkun ja dronachin kylkeen liitettynä. Odotukset olivat kuitenkin korkealla, koska kattauksessa oli 30-vuotias 'lassaugh. Vaan ei kun asiaan:

Glendronach Revival 15yo, 46 %

Tämä Glendronachin suosituin tuote on olorososherrykypsytetty läpeensä. Buchananin mukaan 90 % Glendronachin tuotteista kypsyy 1st fill sherryssä.

Tuoksu: Nätti tumma sherry, tummmaa rypälettä raikkautensa mukaan lukien. Ei erityisen tumma tai suvä. Hyvin intensiivinen vaikkakin ei niin syvä.

M. Varsin mausteinen, pippurinen yleisfiilis. Kevyen mukava hedelmäisen mehukkaan punainen tunnelma. Nätti punainen viski. Tämä voisi olla se signaturepunainenviski. Jälkimaussa appelsiinikuorta, maltaista makeutta. Maun hedelmämehu ja sitä tukeva pieni pistelevyys on silti kiva. 88.

Glendronach Allardice 18yo, 46 %

Tuoksu: Isoa tummuutta. Nahkasohvan käsinojaa. Hyvin intensiivinen tumma tuoksu.

Maku: Syvä punainen laskeutuu suuhun. Varsin makea kaveri on tämä. Px-henkeä? Jälkimaku on kuitenkin tässä se kuningas: ruohoinen hennon tanniininen jälkihehku on upea. Messevää lyijykynämäisyyttä. 89.

Glendronach Cask Strength batch 3, 54,9 %

Glendronachin tynnyrivahvuisen kolmen batch muodostuu yhteensä yhdeksästä oloroso- ja px-tynnyristä. Buchanan puhui mukana olevan selkeästi vanhempaa tavaraa, eli suuremmalti osin jopa 18-20yo vuotiaita tisleitä. Vaikea sanoa, kuinka pitkälti kyse oli markkinointipuheesta...

Tuoksu: Tummempia kovempia ruutisia fiiliksiä. Tämä on vähemmän punainen ja ei ehkä niin intensiivisesti antava kuin 15yo ja 18yo. Alkoholi tuntuu, mutta suoraviivaisessa hyökkäävyydessään tämä on messevä.

Maku: Makeaa punaisuutta ja sitten isoa alkoholisuutta. Ero aikaisempiin on voimassa iso. Vesitilkalla avaa huikean makeuden. 89.

Glendronach 18yo 1995 #3302, 53,7 % 

Jännästi tämä viski on kypsytetty Buchananin mukaan ensin ex-bourbonissa ja siirretty sitten vuonna 2008 px-sherryyn finistelyyn. Moinen tieto vaikuttaa erikoiselta, koska pikaisella googlettelulla moiselle ei löydy vahvistusta. Joko vanhat korvani siis kuulivat väärin tai leveä skottimurre teki tehtävänsä.

Tuoksu: Lupaavaa moniulotteista punaisuutta. Tässä on eroa normikamaan se että iso punaisuus on myös rikasta. Iso tuoksu ilman muuta. Pari tippaa vettä lisää kahvimaisia tummempia tuntemuksia.

Maku: Ensimmäisenä suuhun tulee iso tanniininen punaisuus, jota seuraa hyvin määrätietoisesti hyökyvä alkoholisuus: iso aalto suussa ilman muuta. Makeus jää maiston jälkeen jäljelle, mutta jälkimakua voisi hyvin toivoa lisääkin. Yllättävästikin vain peruskamaa, jossa alkoholi on vähän turhan isossa osassa muihin makuihin nähden. Metallisuutta. CS oli parempi. 87.

Glenglassaugh Revival, 46 %

Revival on kypsytetty börpässä ja viimeistelty sherryssä.

Tuoksu: Liimaa. New makea, puhdasta mallasta. Todella nuorta. Ei kutsu maistamaan.

Maku: Todella pliisu tapaus. Jotain perusmallasta, mutta kyllähän tällaisen tarjoaminen loukkaa minua ihmisenä. 62. (ja sekin säälistä)

Glenglassaugh Evolution 50%

Evolution on puhtaasti pörppäviski, mikäli moinen vulgääri ilmaisu sallitaan.

Tuoksu: Makeampi kuin Revival. Sellaisia outoja keinotekoisia hedelmiä, joita yleensä oksennuksessa esiintyy. Korostan: tämä ei tuoksu oksennukselta, mutta samaa henkeä on. Kuitenkin kun sen yli pääsee, perusmakeaa pehmeyttä (kuten Bunnassa usein) esiintyy. Vaniljajäätelöä.

Maku: Perusmakeus, pehmeyttä ja liian löysiä hedelmiä. Ei tästä kirjoiteta laulua. Omaan makuun tämä ei istu mutta silti pehmeyden kaverina on kyllä ryhdikäs alkoholi ja sen mukana tuleva mausteisuus, joten ei tämä ihan pommi siinä mielessä ole. En silti saa mielleyhtymää oksennuksesta pois. Ei auta. 73.

Glenglassaugh 30yo, 44,8 %

Kyseessä on vattaus neljästä refill sherryhogista.

Tuoksu: Todella vahva tuore ananas, joka on kuitenkin jo hyvin kypsää. Minäli haluat ananasta nesteenä, tässä se on. Ei silti huono missään nimessä. Tuo mieleen nuoruuteni Thaimaassa.

Maku: Hyvin vesimäinen ensituntuma suussa, sitten vahvempaa alkoholia joka toki on vain rakennetta tuovaa tähän. Yllättävän vähän itsestään maun muodossa ilmoittaa: ananasta ja muita keltaisia tuoreita hedelmiä jotka antavat kuvan raikkaasta viskistä. Nätti ilman muuta. Mutta ikää on todella vaikea tunnistaa. Raikkaus joka ei ole huono, kätkee sen kätevästi. Jättää suuhun hyvinkin kuivattavan fiiliksen eli puu tuntuu. 89.

Jälkisanat: Mukava tasting, joka olisi kuitenkin ehkä kannattanut vetää toisessa järjestyksessä, eli lassaugh edellä? Kyseinen tislaamo ei omiin suosikkeihini lukeutunut, mutta jos joku pitää Bunnasta, tätä kannattaa kokeilla. Samaa henkeä löytyy ainakin omassa suussani. Koska tapahtuman lopussa tuli hieman hoppu, jäivät isommat kuvat ottamati. Vaan löytyyhän noita putelinkuvia netistä.

Mestari työssään