Glenfiddich 18yo, 40 %

Huh, pitkä breikki on ollut muistiinpanoista, joten täytyy lähteä kevyesti liikkeelle erittäin eksoottisella pullotteella eli Fiddi 18-kesäisellä. Mielestäni Glenfiddich 15 & 18-vuotiaat ovat edelleen maailmalta ostettuna erinomaista valueta punaisen perusviskin kategoriassa. Mutta maistetaan tarkemmin.


Glenfiddich 18yo, 40 %

Tuoksu: Lempeän kelmeä hunajaisuus ja mieto appelsiininkuori. Kedon marjoja ja mausteisuutta. Miellyttävä ei mihinkään suuntaan tempoileva tuoksu.

Maku: Suutuntuma on kuin kedon kukkia joisi, kunnes toki äärimmäisen maltillinen alkoholisuus kuljettaa kielelle samalla miellyttävää vahamaisuutta, pientä mausteisuutta ja mustan teen tunnelmia. Jos ottaa tarpeeksi ison huikan, niin myös jälkimaun kanervainen ruohoisuus on mahdollista aistia. Tämä on kyllä erittäin helposti nautittava skottiviski, jolla voisi vaikkapa uuden viskinystävän aineen pauloihin saattaa. 87.

Glenfiddichin salat julki

Viskin ystävien seuran seuraava tästäisku oli Glenfiddichiin tutustumaan. Tuo viskien McDonald's jää helposti sivuun, kun suosikkiviskejä rupeaa luettelemaan. Itsellenikin 12yo oli ensimmäinen ostamani viskipullo, mutta se ei viskikärpäsen puremaan vielä riittänyt (kyseessä oli tosin 0,35 litran pullo, joten ehkä vika oli määrässä..?). Sen sijaan sittemmin hankittu 15yo on menestyksekkäästi toimittanut referenssipullon vikaa silloin, kun tasting on suuntautunut sherryisempien viskien suuntaan.

Glenfiddichin Nordic Brand Ambassador David Francis olikin valmistanut kattauksen, jossa tämä 15-vuotias Solera-pullote purettiin osiin ja saatiin näin olleen maistaa myös tynskävahvuista 15yo-Fiddichiä. Tätä Uisgessakin nähtyä maistelukonseptia voi siinä mielessä pitää harvinaisena, että monasti viskinvalmistajat ovat kovinkin tarkkoja viskinsä reseptistä ja sekoitussuhteista. Glenfiddich tekee siis tässä mielessä harrastajalle selkeän kädenojennuksen.

Tasting aloitettiin aperitiivilla Glenfiddichin 12-vuotiasta. Tämä perustuote maistui aurinkoisena lauantaipäivänä klo 13 varsin hyvältä ja potkaisi päivän mukavasti käyntiin. Ensimmäinen varsinaisen tastingin viski oli sitten perus15yo, joka mukavassa hedelmäisyydessään toimi tälläkin kertaa. Francisin mukaan 15yo koostuu kolmesta elementistä, jotka saimme seuraavaksi maistaa yksi kerrallaan. Ensimmäisenä oli ennen bourbon-käytössä olleessa amerikkalaisessa tammitynnyrissä kypsynyt 15yo, jonka tuoksusta löysin herkullista fudgevaniljaa ja voita. Maultaan tämä 58,8-volttinen nektari hyökkäsi aika voimakkaasti ja oli varsinkin alkoholiltaan kova ja pistävä. Sen runko oli silti mukava yllätys, ja tietty ajatus turpeesta tai maanläheisyydestä teki siitä itsessään ihan messevän viskin.

Toisena rakennuspalikkana oli myös amerikkalaisessa tammessa kypsynyt, mutta sitten lopuksi amerikkalaisessa new oakissa viimeistelty viski. Tuoksunsa osalta tuntui, että uusi puu oli sulkenut aromeja viskistä. Tämä jätti lähinnä kuivemman vaikutelman kuin edellinen. Kuivuus ja tanniinisuus tuntuivat myös maussa ja edellisen viskin vaniljaiset ja hedelmäiset tuntemukset olivat ikään kuin viskin rungon alla. Sen sijaan tästä oli suurin terävyys jo hälventynyt (tai sitten suu oli jo tottunut) ja viski tuntui helpommin juotavalta kuin ykkönen.

Kolmanneksi lasissa oli puhtaasti Oloroso-sherrybuttissa kypsynyttä 15-vuotiasta. Tuoksunsa oli punaisen marjainen ja tumman rusinainen, ei niinkään makea. Maku oli kihelmöivä, punaisen maittava, tuhkainen, rusinainen ja myös kuivattua luumua olin löytävinäni. Yleisesti ottaen laadukas sherryviski, mutta jotenkin persoonaton ehkä. Toki myös tynskävahvuisuus saattoi tähän vaikuttaa, ja vedellä kikkailu olisi voinut olla avuksi. Nyt kuitenkin kikkailtiin oman vattauksen kanssa, sillä Francis kehoitti yhdistämään kolmea tarjolla olevaa elementtiä, ja vertaamaan sitten seuraavaan lasiin, eli tynnyrivahvuiseen muutoin valmiiseen 15-vuotiaaseen. Esimerkki toimi, ja havainnollisti erityisesti sherryn vaikutusta makujen tuojana viskissä. Tämän tastingin jälkeen jäi sellainen ajatus, että ex-bourbontynskät tuovat viskiin runkoa ja rakennetta ja marjat (ja siinä mielessä perinteisemmin ajateltuna punaiset maut) tulevat sherryn puolelta. Glenfiddichin tisleestä yhdistettynä bourbonvaikutukseen ei sinänsä jäänyt erityisen makurikasta kuvaa, vaikka sellaisiakin viskejä on tullut maistettua. Sen sijaan yhdistelmänä 15-vuotias on toimiva (joskin toki perusviskikategorian) tuote. Mitä tynskävahvuisuuteen tulee 40 %:seksi taitettu normiversio ei edes juuri kalvennut tynnyrivahvuisen kollegansa rinnalla. Leikatullekin viskille siis lienee sijansa.

Saman setin oli Uisgessa maistellut ja siitä blogiinsa kirjaillut myös Smoke On The Water.

Viimeisenä lasissa oli vielä Glenfiddichin rangen yksi erikoisuuksista, eli savustettuun maltaaseen (10-15ppm) tehty 125-synttäriviski.

Glenfiddich 125th Anniversary Edition, 43 %

Tuoksu: Savun tuntee heti, ja tislaamon tunnistaa pohjalle otettujen esimerkkien jälkeen. Ei tuoksultaan kuitenkaan pärjää perinteisille savuviskeille, ei savunsa eikä muun tuoksunsa puolesta.

Maku: Maukas tasapainoinen savun ja hedelmäisyyden yhdistelmä. Hyvin helppo nätti maltillisen savun viski. 87.

Kommentti: Tynskävahvuisten rinnalla maistettuna tämä näyttäytyi linnunmaitona. Positiivista on kuitenkin se, että mielleyhtymät olivat miellyttäviä eikä vain vetisyyttä valittelevia. Ok-viski siis, ja saattaisi esiintyä paremmassakin valossa hieman eri seurassa.

Yhteenveto: Glenfiddich onnistui kyllä nousemaan kirjoissani tämän kokemuksen myötä aikaisempaa korkeammalle ja 15yo juurruttamaan paikkaansa hyvänä yleisviskinä. Vieläkään kyse ei mielestäni ole erityisen luonteikkaasta tisleestä, mutta kevyiden kesäviskien saadessa harrastuksessa jossain vaiheessa jalansijaa täytyy ottaa perus 12yokin oikein virallisen maiston kohteeksi.

Vertailussa Glenfiddichit 15yo

Edellisen sepustuksen teeman mukaisesti otetaan vertailuun normiGlenfiddich 15yo, 43 % ja Distillery only -versio tynnyrivahvuisena (tai ainakin vähemmän laimennettuna). Normaali 15yo on tehty Solera-vattauksella, jossa viskisammiota ei koskaan tyhjennetä täysin, jolloin pullossa on periaatteessa jäämiä tsaarinaikaisesta viskistä. Otaksuisin sen sijaan, että tuo Distillery only -viski olisi yhdestä köntästä, mutta tästä ei ole varmuutta. Joka tapauksessa näitä vertaamalla otaksuisi saavan kohtuullisen hyvän vertailuparin vastatakseen kysymykseen siitä, tuovatko voltit lisäarvoa.

Glenfiddich 15yo, 43 %

Tuoksussa hunajaa, päärynää, raikasta hedelmäisyyttä, tummaa keltaista/oranssia. Mieto ja helposti lähestyttävä.

Maussa pistelevä punainen hedelmäisyys päällimmäisenä, tasaisen nautinnollinen suutuntuma. Hieman vesimäinen rakenne, mutta ei pahasti. Loppua kohden puumaisia elementtejä hedelmän kustannuksella. 84.

Ville: T: Meheviä keltaisia hedelmiä ja nahkaisuutta perään. Tummempaa hunajaa. Tätä haistelee mielummin kuin CS:ää. M: Suuhun laittaessa nahkainen ensipuraisu. Sitten keskimaku juuri ennen nielaisua oli varsin maukas ja hyvin balanssissa: mallasviskin maku. Ei suuta kuivattavaa tanniinisuutta ensinkään. Jälkimaku ei päässyt ihan samalle tasolle, mutta miellyttävä kokonaisuus. Villen pisteet: 86.


Glenfiddich CS Distillery only, 51 %

Tuoksu on tummempi ja kovempi kuin edellisessä. Maakellaria. Lasin pyörittämisen myötä isosti alkoholia, mutta myös jotain hyvin mustan tummaa marjaa. Liuotinkäsiteltyä puulaituria, lakkaa/bensaa. Kääntyy sittemmin hyvin hennosti vaaleaan nugaahan. Taustalla on samoja marjaisempiakin elementtejä kuin solerassa.

Maku on viskositeetiltaan runsaampi ja intensiivinen. Öljymäisempi rakenne. Kuitenkin hyvin kova, pistävän mausteinen alkoholi, eikä hedelmä oikein löydä tietään makureseptoreihin. Jälkimaussa puiseva kovuus. Makuprofiilin väri keltaiseen päin jos johonkin. 82.

Ville: T: sulkeutuneempi kuin edellinen. Pientä liuotinmaista alkoholia löytyy. Tyrnävämpi. M: Lyhyt, mutta hyvä. Suutuntuma kuin samettia. Pehmeimpiä nousuja, joita tynskävahvuiset ovat tarjonneet. Maku seuraa tuoksua hyvin, ryhdikäs. Perustynnyriviski, jossa vähän sitrushedelmäisiä taustanuotteja. Harmi vain, ettei jälkimakuun oikein jää muuta kuin alkoholin lämmittävyys. En olisi uskonut, että glenfiddich maistuu tältä. Villen pisteet: 87.

Yhteenvetona näytti siltä, että tämä vertailu ei onnistunut tyhjentävästi vastaamaan kysymykseen näiden absoluuttisesta paremmuudesta. Ville piti enemmän vahvemmasta, Eläväpullo tällä kertaa miedommasta. Yleisesti ottaen viskeissä oli kuitenkin enemmän eroa kuin pelkät pisteet antoivat ymmärtää. Tuota tislaamopullotettakin kannattaa kyllä maistaa, jos kohdalle sattuu.

Turistitasting vol. III

Oli taas aika Eläväpullon järjestämän turistitastingin ja maittavan kuuden viskin sarjan. Kun ensimmäinen turistitasting kävi läpi viskien perustyylejä ja toisessa tutustuttiin erilaisiin savuihin ja saariin, kolmannen löyhänä teemana oli sherrykypsytys. Viimeiseksi viskiksi piti toki sitten vielä ottaa savua, jotta nähtäisiin, onko savu sittenkin parempaa. Maistajia oli kahdeksan, joista neljä oli täysin aloittelijastatuksella viskien suhteen, parilla oli aikaisempaa kokemusta lähinnä vain vastaavasta tastingista ja jokunen muu oli ottanut aikaisemmin viskin jos toisen. Alla on kirjattu hieman fiiliksiä illan kattauksesta, joista maistajat tunnistanevat itsensä nimikirjaimistaan.

1. Glenfiddich 15yo, 43 % 

EP: hedelmäinen, makeahko. TH: päärynäisyys, vanilja, raikas. Maussa potkua alkuun. OL: Puu. KM: mieto tuoksu. maku puiseva, pieni pisto lopuksi, pehmeä nielaisu, vedellä ei ollenkaan pistävä. MS: hartsport, rainbow-hedelmämix. Maku ei niin kirpeä kuin tuoksu, jälkimaku makea. PP: pyöreä, miellyttävä, pehmeä, runsas, lämmin.

2. Balvenie 12yo Double wood, 40 %

EP: raaka, persikkaa, kinuskia. TH: kinuski, raakaöljy. Maussa alkuun samettisuus, sitten vasta potku. Mauton, tylsä. OL: Terävä, voimakas. tahmea. KM: Tumma tuoksu, vähän pistävä alkoholi. Maussa alkoholi, mieto/laimea, tympeä, pölyinen. MS: tuoksu syvempi, aavistus toffeeta? maku semikuivattava, nahkaa, käristynyt possu? PP: pistävä teollinen alkoholi. potkua. vedet silmissä.

3. Benriach 15yo PX, 46 %

TH: voimakas, pastirol. Tasapainoinen voimakas jälkimaku. OL: tasapainoinen. VS: omenaa. KM: Tuoksussa omenaa, maku on makea, tasainen, miellyttävä. MS: keltaista/vihreää hedelmää, tinnerisyyttä. makuna maukas sherry, aavistuksen polttava jälkemaku, toffee? PP: miellyttävä, makea, pyöreähkö, täyteläinen.

4. Glenfarclas 105, 60 %

TH: vaniljaa, kaardemummaa, rakenne öljyinen. OL: sprii. polttava. VS: leivontamausteita, nahkaa. KM: vanilja, vahva hyökkäävä alkoholi. Alku pehmeä, pistävä loppumaku, vahva. MS: selkeämpi alkoholi, nahkaa, fudge. maussa mustaherukkaisuutta. PP: Hyökkäävä.

5. Aberlour a bunadh, 60,2 %

TH: Täyteläinen ja polttava, KM: makea alkutuoksu, sitten pistävämpi. Pitkä tasaisesti nousevan vahva maku. MS: vihreää omenaa, holi piilossa. Maussa aavistus savuisuutta, täyteläinen, lakritsaa? PP: pyöreä. makea mauste. pitkä voimakkuus.

6. Lagavulin 12yo CS, 56,6 %

TH: Tervasnapsi, ratapiha, voimainen. OL: terva. KM: Savusaunan ja tervan tuoksu. Suussa pyöriteltäessä pehmeä, nielaistessa terävä ja savu nousee suuhun. MS: lakritsin savu, savumanteli.

Tastingin voittajaksi nousi Benriach. Osoittautui myös, että kolmen tynnyrivahvuisen viskin maistelu oli ainakin ensikertalaisille kova paukku ja niiden vaikutus makuaistin tappajana mainittiin monesta suusta. Viimeisistä hörpyistä ei kuulemma enää oikein maistanut mitään Glenfarclasin ja Aberlourin jälkeen. Lagavulinille löytyi pari fania, mutta oli myös niitä, joille se ei maistunut ensinkään. Omana kokemuksena olisin odottanut apunapin pesevän 105:sen, mutta näin ei käynyt. Lieneekö a bunadhin lievä tympeys mennyt vast'ikään avatun pullon piikkiin. 

Turistit kokoontuvat taas joku kerta ja maistavat viskejä! 

 

Glenfiddich Rich Oak, 40 %

Yritin välttää Uisgessa Glenfiddichin standia parhaani mukaan, mutta en siinä sitten toisena päivänä enää onnistunut, kun asiallisen esittelijän kanssa jäätiin kyseisistä tuotteista hetkeksi turisemaan. Lasiin eksyi sitten 14yo Rich Oak, joka on viimeistelty käyttämättömissä amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa tammitynnyreissä. Tämä on samalla viimeinen nuotti Uisgesta. Kivaa oli, rahaa meni, monta kokemusta rikkaampana poistuttiin.

Tuoksussa persikkaa ja vaniljaa. Aika kiva.

Maun suutuntuma on vetinen, sitten tummia tammisia kevyesti nahkaisia sävyjä. Ei tästä kyllä liiemmin ylisanoja pääse lausumaan. 79.

Sanoisin, että tässä maistui jokseenkin hyvin Glenfiddichin ominaismaku. Jos se on mieleen, niin tämäkin voi maistua. Omalla kohdallani poistuminen Glenfiddichin tiskiltä suoritettiin kohteliaasti, mutta määrätietoisesti...

Glenfiddich Malt Master's Edition, sherry cask, 43 %

Keskiviikon ketterissä Villen ja Pastaaks' tässä -ruokablogisti Simon maistettiin tällä kertaa viisi sekalaista viskiä, joista ensimmäisenä lasissa ikämerkinnätön Glenfiddich Malt Master's Edition, 43 %. Puljun omien sanojen mukaan on ensin kypsytetty perinteisissä tammitynnyreissä 'for a number of years' ja siirretty sitten sherrytynnyreihin 'for its final years of maturation'. 

Tuoksultaan perinteisen mitäänsanomaton Glenfiddich, sherry tuntuu. Parfyymia, appelsiinin kuorta. Sitten myös raikkaampaa keltaista hedelmää, mandariinia? Sokerista makeutta, mutta kuitenkin kevyesti.

Maussa kiva sherryisyys hyvän mallasviskin päälle. Mukava tasapainoisuus, ei brassaile jälkimaullaan, vaikka suuhun jääkin ihan miellyttävä tuntuma. Ei mitään epämiellyttävää kuitenkaan. Aika yksioikoinen, mutta mukava. Olisi hauska verrata Glenfiddich 15yo:n. En vain näe mitään syytä esim. hankkia tällaista viskiä enempää kun parempiakin samassa sarjassa on. 85.

Villen lisäyksiä: Tunnistaa Glenfiddichiksi. Lattea maku jää kielenpäälle. Villen pisteet: 86.

Simo: En pidä jälkimausta. Kuin asperiinia. Julma, jäi paha maku suuhun. Maku ei ollut paha, oli yritystä, mutta pliisu. Simon pisteet: 52. 

Toim. huom. Simolla taisi olla tämän viskin kohdalla se aika kuukaudesta. Huomenna arviot tämän jälkeen maistetuista kahdesta IB-Clynelishistä.

Glenfiddich 21yo Caribbean Rum Finish, 40 %

Teerenpelin joulukalenteri lähentelee vääjäämätöntä loppuaan, mutta muutamia helmiä oli säästetty aivan joulun alle. Olisiko Glenfiddichin 21-vuotias rommiviimeistelty viski sellainen? Kävimme lounaan yhteydessä ottamassa selvää. (hinta: 4 € / 2 cl). 

Tuoksu vie vahvasti tropiikkiin, ananasta, mangoa, persikkaa. Hyvin imelä makeus jopa. Tuoksu on kuitenkin yksioikoinen eikä mitään suurta iän tuomaa rodukkuutta ole havaittavissa. 

Maussa läsnä jo tuoksusta tutut caribian hedelmät. Jälkimaussa nousee esille myös hieman sikarilaatikkomaista tummuutta ja hento pippurisuus antaa viskille potkua. Suutuntuma on tasapainoinen, mutta siinä ei kuitenkaan ole mitään erityistä. Yleisesti ottaen kyseessä on varsin ohut esitys, josta ei jää kerrottavaa jälkipolville. Tai sitten rommiviimeistely ei vain ole minun juttuni. 73.

Glenfiddich Snow Phoenix, 47,6 %

Olutravintola 5 pennin listoilta löytyy Erikoisjulkaisu Glenfiddich Snow Phoenix (6 € / 2 cl), joka piti käydä maistamassa pois. Kyseessä on Glenfiddichin varastorakennuksen katon romahtamisen kunniaksi (!) sekoiteltu juoma, jonka viski on kypsynyt tynnyreissä 12-30 vuotta ja joka on paketoitu hienoon metalliseen lootaan. Oma taustani Glenfiddicheihin rajoittuu toistaiseksi 12-vuotiaaseen (pidin tylsänä) ja 15-vuotiaaseen (oli huomattavasti parempi), joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. 

Tuoksussa vahvasti keltaisia hedelmiä (persikkaa, aprikoosia, ananasta), luonnetta. Löytyy kuitenkin myös tummempia sävyjä, nahkaa. Herkullinen omassa lajissaan.

Maussa ensimmäisenä suun täyttävä rakenne sekä hedelmän, mausteisuuden ja turpeen hyvin onnistunut liitto. Tuoksua seuraillen keltaisia hedelmiä, mutta myös tammea, rasvaista possua. Muistuttaa hieman maistettua 25-vuotiasta Bowmorea näiltä osin. Yllättävän kipakka alkoholisuus kielellä, mutta erittäin miellyttävällä tavalla. Jälkimaussa on upea kypsä turve, jonka pehmeys on oman (toki vielä kovin harjaantumattoman) mittarini mukaan maailmanluokkaa.

Kyseessä on mielestäni kertakaikkisen hieno ja tasapainoinen viski erityisen hienolla jälkimaulla. Samasta lasista löytyy niin tummia kuin hedelmäisiäkin sävyjä. Perusmallasviskin ystävälle (ei siis savudiggarille) luultavasti nappiosuma, itse päädyin lukemiin 91.

Mistä kaikki alkoi

Viskit ovat olleet viime vuosina kovasti huudossa, joten allekirjoittaneelle kävi perinteiset: kaverien puheissa alkoivat nämä mallasjuomat toistua sillä frekvenssillä, että kiinnostus heräsi. Periaatteeni on ollut, että jos kovin moni intoilee jonkin nautintoaineen perään, se on todennäköisesti objektiivisemminkin hyvää ja sitä siis kannattaa maistaa ja jopa opetella tykkäämään.

Ensimmäinen ostamani viski oli Glenfiddich 12yo (35cl). Ei sytyttänyt. Kyllähän siitä varmasti humaltui, mutta mitään erityistä en tuosta saanut irti. Samoihin aikoihin laivalta tarttui mukaan myös Chivas Regalin perusputeli, jonka jättämä muistijälki on yhtä mitätön (tyhjäksi nuokin tosin saatiin, joten jotain käyttöä niillä sitten kuitenkin ilmeisesti oli). Mutta sitten: uudenvuoden aatto Tallinnassa 31.12.2010. Alkuun herkulliset neljä ruokalajia Kohvik Moonissa ja jälkiruoan jälkeen listan kallein viski, Lagavulin 16 yo (6e/4cl). Enkelit ja Anna Eriksson lauloivat taustalla kun Laga valloitti tuoksullaan ja tyrnevällä maullaan. Kyseessä oli kertakaikkinen herätys, jonka jälkeen viskit ovatkin kuuluneet enemmän tai vähemmän viikottaiseen ohjelmaan.

Toki Laga viitoitti tietä Islayn saaren suuntaan ja savu ja turve ovat olleet suurimpia suosikkeja sittenkin. Mitä enemmän maku kuitenkin on kehittynyt, sitä enemmän on oppinut arvostamaan myös muita vivahteita. Vertaisin tätä viinipuolen mieltymykseeni punkkuihin: valkoisissa on löytynyt todella hienoja viinejä, joista on oikeasti saanut kiksejä, mutta tällaisen kiksiviininkin jälkeen paluu hyvän punaisen pariin on kuin olisi kotiin tullut.