Glenmorangieta Suomen mallasviskiseuran kera 6.9.2018

Glenmorangie eroaa omassa kirjassani muista mitään sanomattomista Glen-tislaamoista positiivisesti. 18yo oli aikoinaan ensimmäinen keltainen viski, joka todella kolahti, ja peruskymppi on toiminut moneen otteeseen. Lisäksi moni erikoispullote on ollut laadukas. Kun Suomen mallasviskiseura järjesti taannoin Glenmorangie-tastingin, piti toki osallistuman, semminkin kun kattauksessa oli lupauksia herättävä 70-luvun pullote.

Glenmorangie 10yo Original, 40 %

Viskin on sekoitus 1st- ja 2nd fill bourbonia. 3ppm.

Tuoksu: Raikas puhdas Grannysmith omena. 

Maku: Rauhallinen, maltillinen hedelmäisyys alkuun. Sitten maun keskipuolella varsin miellyttävä mausteinen ruohoisuus. Yllättävän hyvä! 90.

Glenmorangie 18yo Rare Malt, 43 % (n. 2000)

Tuoksu: Upean syvä hunaja! Old style.

Maku: On tuoksunsa mukainen. Iso hunajainen suuntäyttävyys. Hieno kokemus. Puu maukkaasti tukee kokemusta. Todella tasapainoinen kokonaisuus, joka puhuu läpeensä yhtä ja samaa kieltä. 91.

Glenmorangie 18yo Extremely Rare, 43 %

Tuoksu: Selkeästi kevyempi ja ohkaisempi kuin vanhempi versio. Vahamaisempi kuin vanha.

Maku: Terävämpi, erottelevampi ja jälkimaussa vihreän ruohon ja omenan puraisu. Jälkimaku on mukava, mutta onhan tämä hyvin erilainen viski kuin vanhempi. Silti tyylikkäästi tehty muodonmuutos. 90.

Glenmorangie 1975/2002, 43 %

2 eri batchia, 2001 ja 2002 pullotetut. Duty free only.

Tuoksu: jotain erikoista vanhaa: muskottihunajaa (tietämättä, miltä muskotti tuoksuu). Jotain mineraalista. Ja heinäistä. Märkää. Ei tämä nyt ihan kunnossa ole.

Maku: jotenkin aika tiukka maku. Kitkerää. Varmasti saanut ilmaa. Valitettavasti. Pilalla.

Kommentti: Aika monta viskiä on maisteltu, ja tässä oli ensimmäinen korkkivikainen. Alkuun tuntui, että on vain aika erikoiset tuoksut, mutta sittemmin korkin löyhkää ei meinannut saada pois hajumuistista. Tietysti tämä oli suurenmoinen harmi, kun tastingin zö viski oli kyseessä, mutta minkäs teet.

Glenmorangie Signet 46 %

10-35yo. Bourbonia, olorosoa, new oakia, ties mitä.

Tuoksu: Parfyymisuutta, pippurisuutta, uuden viskin intensiivisyyttä. Tummaa suklaata, kahvia, jotain kitkeryyttä. 

Maku: On kyllä huomattava parannus tuoksusta! Oikein tasapainoinen, suklaisen punainen kokonaisuus. Itse asiassa oikein maukas jouluviski. Sikaria, erittäin kypsiä punaisia marjoja. Jälkimaku on kyllä pitkä ja maukas.  Yllätyin positiivisesti. Toki oli myös selkeästi erilainen viski tässä kattauksessa. 90.

Glenmorangie Traditional 100 Proof, 57,2 %

Kyseistä heinäpaalipulloa on tehty vuosina 1999-2005.

Tuoksu: Vähän supussa on, mutta raikas ja puhdas. Ruohoisuutta. Mutta tämä on silti kutsuva. 

Maku: Nätti, rauhallinen laskeutuminen suuhun! Hieno. Alkoholi korostaa ruohoisuutta, vahaisuutta sopien tähän mainiosti. Jotenkin upea vanhan liiton viski. 91.

Lopuksi maistoimme bonuksena vielä uuden, olisiko ollut travel retail -pullotteen (?):

Glenmorangie 19yo,

Tuoksu: Nätti tasainen keltainen hedelmäisyys. 

Maku: mjää, jotenkin pliisu. Katkeraa hedelmää. Jotenkin lyijynen. Okei, tuo jälkimaun ruohoisuus on sitten kyllä ihan ok. Mutta jää kyllä pahasti esim. 18yo:iden kelkasta, ja on hyvä osoitus siitä, että Glenmorangien tuutatessa markkinoille sen seitsemäätoista viskiä vuodessa, täytyy vähän tietää, mitä ostaa.

Yhteenveto: Jos nykyviskejä joutuukin usein arvostelemaan, on Glenmorangie mielestäni onnistunut luomaan nahkansa tyylikkäästi. Nykyviskin raikkaus ja ohuus sattuu sopimaan Glenmorangien puhtaaseen profiiliin paljon paremmin, kuin johonkin likaisempaan tislaamoon. Hyvin erilaisia ovat tässäkin nuo vanhemmat, mutta uudet eivät ole ollenkaan huonoja. Bravo.

Raati äänesti voittajaa seuraavin numeroin:

1: 0

2: 12

3: 0

4: 0

5: 7

6: 7

 

 

Islay-kattaus Suomen mallasviskiseuran kera 2.8.2018

Mikäpä olisi parempi idea kuin kasa turvepommeja helteisenä elokuuna? Moinen setti joka tapauksessa oli tarjolla Suomen mallasviskiseuran tastingissa, ja tämä sopi pitkästä aikaa omiinkin aikatauluihini. Tarjolla oli kattava setti eri tislaamojen tuotteita, joiden osalta mennään suoraan asiaan:

Virallisen kattauksen ulkopuolelta aloitin samplena mukaan ottamallani 25-kesäisellä Laphroaigilla. Pitihän seuraavaa kolmekymppistä hieman valmistella. Kyseisessä viskissä maistui sherryvaikutus tuoden voittopuolisesti pirskahtelevaan sitruksiseen viskiin herukkaisempiakin tunnelmia. Oikein mainio.

1. Laphroaig 30 yo, 2016 53,5 %

Tuoksu: Paahtoleipä, nugaa, pähkinä. Sitrushedelmiä. Nätissä paketissa on. 

Maku: varsin kovasti savua, eksoottista hedelmää, sitrusta. Upea tasapaino, ei mitään liikaa eikä liian vähän. Upea tuo kypsä sitrus! Tässä on ikäisekseen varsin paljon voimaa ja savuakin, mutta ikä myös maistuu, ja keltaiset hedelmät, jotka sitä siivittävät, ovat todella nättejä. 92.

 

Kommentti: Tämän herkun tarjoaminen heti kärkeen oli mielestäni oikea ratkaisu, mutta se olisi ehkä tarvinnut jonkun helpon nollaviskin makunystyröiden avaamiseen. Itselläni tähän oli tuo kaksfemma, mutta muu yleisö ei ehkä ollut yhtä hyvin varustautunutta.

 

2. Bowmore 20 yo 1996/ 2016 (Scotch Malt Whisky Society), 54,6 %, 228 bottles

Tuoksu: Raikas merellisyys, floraalinen, persikkainen.

Maku: Nätti floraalinen kypsä sitruunaisuus. Ilman vettä aika tiukka jännä sitrushedelmä, joka jää mukavasti polttelemaan kitalakeen. Jotenkin aika vahva kuriositeettiviski kukkaisessa floraalisuudessaan. Eli on omanlaisensa, mutta tyylissään yksioikoinen. 87.

3. Ardbeg 1994/ 2006 ns. Eskon IB-Ardbeg, 59 %

Tuoksu: Kuminen kuiva palanut autonrengas. Hyvin likanen. Niinku Maradona.

Maku: Maku on iso. Niin paljon tuota likaisuutta tässä ei ole. Vesi auttaa. On likainen, tuhkainen kaveri. Ihan ok. 85.

4. Caol Ila 1997/ 2009 (Gordon MacPhail)), 50 %

Tuoksu: Joku outo viinimäinen makeus. Ei erityisen kutsuva heti alkuun. Silti kohtuullisen puhdas. Puhdistuu sitten kuitenkin kun vähän odottelee.

Maku: No joo, maku kyllä pärjää! Tämähän on varsin mukava ja puhdas kaveri. Savu on yllättävänkin törnävä ja tuhkainen. Ehkä vaikutelma tulee osittain myös tuosta sherrystä, josta siis nuo tummemmat fiilikset. Rauhallinen viski ilman muuta. Mutta hyvin miellyttävä, laadukas ja juotava. Tuoksu verottaa yhden pisteen. 88.

 

5. Lagavulin 12 yo 1995/ 2008, exclusively bottled for friends of classic

malts, 48 %

Tuoksu: Ihan täysin laga-de tuntua. Hyvin punainen, Marjainen, syvä, mutta ei silti mikään sherrypommi. Saa nähdä, miten tässä voltit riittävät tähän marjaisuuteen. Mutta kyllähän sieltä sitten nousee myös sitä nahkasohvaa ja tupakkiakin. Ihan lupaava. Laadukas.

Maku: Ollaan kyllä tuoksun marjamehutunnelmissa, mutta sitten: iso pusku niin savua, tummia marjoja, tuhkaa, purentaa, sitä metsästysmajan nahkasohvaa ja kivääriruutia. On kyllä iso ja kova viski! Yllätti laadullaan ja voimallaan! Tällaista(kaan) ei välttämättä ihan tänä päivänä enää löydä. 90.

 

6. Bruichladdich PC 11, 58,7 %

Tuoksu: likaista kumia, miltä osin muistuttaa Eskon Ardbegia, mutta selkeästi myös tummempia sherryvaikutteita mukana.

Maku: Nuotit jäivät maistelun tuoksinnassa kirjoittamatta, mutta päivän jälkeen fiilikset olivat isosta ruutisesta öljyisyydestä, massiivisesta suuntäyttävyydestä ja hentoisesta likaisuudesta, joka tuli tuoksusta poikkeuksellisesti myös makuun ja aivan sen loppuvaiheille mukaan. Jälkimaun likainen nugaa on kyllä mieleeni. Massiivinen viski ilman muuta. 88.

Kuva: Anders Malmsten

Illan päätteeksi äänestettiin voittajaa, ja äänet jakautuivat seuraavasti:

Laffe30: 12

Bowmore: 5

Ardbeg: 8

Caol ila: 0

Lagavulin: 7

Bruichladdich: 3

 

Lopussa saimme maistaa extrana vielä n. 10yo Kilchoman exbourbon single caskin, joka oli puhtaudessaan varsin hieno tuote! Tämän omistavat pojjaat saavat olla ylpeitä tynskästään.

9 Highland Park single casks in comparison 19.6.2017

Ok, gotta write another one in English, since I've been doing quite a lot of bottle swapping myself and it will be nice to share this with some friends. So hang on there.


Highland Park has been raising its profile lately with a series of single cask whiskies. HP has been releasing lots of strange bottlings with adventurous names during these past years but only these 20+ single casks for different countries have really created a phenomenom of which propably the craziest sign is the 905 Euros paid of the Highland Park 13yo single cask for the whisky Clubs in Finland at the whiskyauction.com in May 2017. The original price for the bottle launched in December 2016 was 99 Euros. Most of the other bottlings have been selling for 300-400 Euros. The buyers have been mostly collectors so not too many of them have been drunk. Luckily a couple of members of the Finnish Malt Whisky Society did a great job gathering some of these single casks for the club members to taste and to compare and we even had the one and only Martin Markvardsen to host the tasting. I've been in Martin's tasting once before and it was one of the best ones I've been to. Let's see how these single casks would taste.

Photo by Jani Hellgren

The whiskies tasted and how I felt about them:


1 Highland Park Association Society, #2115, 59,1 %

Nose: Dark clean sherry. Very balanced and beautiful.

Mouth: The fruitiness of the sherry lifts up it's head on the palate. Very nice lingering taste at first, then darker chocolate notes at finish. Alcohol is tickeling nicely, the tannins are there to complete the experience but the fruitiness still remains. As the nose suggests: a beautiful balanced whisky. 91.


2. Highland Park for Sweden #2121, 59,7 %

Nose: Fresher than hpas. More of a coastalness and bourbon style, at least when compared to these other strong sherry whiskies.

Mouth: A drier start. Clearly less sherry than hpas. Some wood influence, but damn this is nice! The sherry is very fresh, intense and clean.This is clearly a different whisky compared to these others. 90.


3. Highland Park Calle Cask nr. 1, 59,8 %

Nose: Chocolate. Very nice, smooth and sweet. Reminds me of Glendronach Cask Strength.

Mouth: Man, these are nice whiskies. Beautiful red chocolate fills the mouth with some shivering alcohol. This is a very classy whisky with a long finish and with a dark sherry profile. Personally still prefer the Sweden cask. 91.


4. Highland Park Viking Soul, # 1536, 59,9 %

Nose: A more subtle sherry. some candy. Pretty basic stuff.

Mouth: Well, a clean and flawless whisky with some nutty character but kinda modest and boring. This just lacks some nature. 87.


5. Highland Park Suomi 100, 59,2 %

Nose: The profile is similar to Viking Soul. Red candyness without soul.

Mouth: Quite tight and a bit bitter. The fruitiness is there but nothing special follows. All of these have been clean without sulphur or rubber but that doesn't make this a very interesting whisky. 86.


6. Highland Park Chris Maile, 57,5 %

Nose: More varied nose than these other fellows: some medicinal notes and a hint of dirtiness. Not the most welcoming nose to be honest.

Mouth: Follows the nose. A steep dram with some strange medicinal character. Some bitterness. One of the more complex whiskies tasted today, unfortunately not all of those elements are that pleasant. It's very possible that this dram would work better after some serious drinking that would lose those strange notes, but in this company it definitely divides opinions. 87.


7. Highland Park Viking line, 63,1 %

This was put into cask at 63,5 % and Martin did mention several times that this is the stuff they would like to have from their warehouses.

Nose: Very dark and sweet.

Mouth: Very tight, even after I added tons of water. Some nutty notes then arrive but I never really found this whisky, which takes the last spot of the drams tasted today. 85.


8. Highland Park for the whisky clubs (VYS&SMWS) in Finland, 59,2 %

I had a wee dram of this hype stuff with me so this was a good chance to give it a proper try.

Nose: A sherry monster feeling, definitely one of the darkest of these.

Mouth: A very balanced nice deep sherry whisky. A long taste that brings water to your mouth.Still: 900 €... 89.


9. Highland Park, Martin Mystery a.k.a. single Cask #3 for Finland, 61,2 %

Since we had been having such a nice evening, Martin decided to surprise us with another single cask. This stuff will be released for Finland in Autumn with a price of ~120€.

Nose: More clear, ever smoky character

Mouth: Clearly more smoky stuff compared to the drams tasted (although Martin said that the liquid is exactly the same). The (refill?) wood is less present and leaves more space to the whisky itself. Brilliant stuff that beats the whole lineup today. Can't wait for November! 91.


To end the evening we had some of the Valkyrie that will be available at Alko shortly. Since Valkyrie was bottled at  45,9 % and was struggling with these full strength monsters, I didn't write any specific notes but the stuff was very clean (opposed to Dark Origins which had a dirty rubbery nose) and a more peaty profile than these other whiskies. In fact, the now cask for Finland was like a cask strength version of Valkyrie. Definitely some good stuff that I would rate 89-90.


Verdict: The crowd gave following votes for a winner: Viking Soul: 10, Sweden 7, Chris Maile 5, Viking Line 5 and rest 2 each. To be honest, I haven't liked those single casks for Finland previously, so I wasn't expecting too much for this tasting. However, I was very positively surprised with the overall quality of these drams. It seemed that Martin really had done some effort finding some nice casks for those who appreciate Highland Park. At least 4 new casks are coming up so collectors, be ready! Now it's time for bed and getting ready for tomorrow and some more Highland Park craziness...

Photo by Jani Hellgren

Bourbonia Suomen mallasviskiseuran parissa 2.11.2016

Harvinaisempia bourboneja, siinä oli kattauksen ajatus, kun joukko janoisia kokoontui SMWS:n järkkäämään tilaisuuteen taannoin. Oma perehtyneisyyteni näihin ameriikan serkkuihin on ollut rajallinen, joten lähdin mukaan opintomatkalle.

Asiantuntemusta oli talossa paljon paikalla, ja erityisen mielenkiintoista oli huomata, minkälainen soppa nämä börpät ovat: tietyt talot - tai pitäisikö sanoa tehtaat - duunaavat ison määrän erilaisia brändejä eli toisin sanoen myyvät enemmän tai vähemmän samaa kamaa eri nimillä. Marketing is everything. Ehkä tästä syystä niitä parempia bourboneita on niin hankala ylipäänsä löytää, tai tunnistaa massasta. Joka tapauksessa tässä kattauksessa oli mukana kuuleman mukaan varsin klassillisia viskejä, joten ei muuta kuin maistelemaan.


1. Willet Pot Still Reserve Batch no. 1501, 47 %

Kyseessä n. 8-10yo straight bourbon. Mahdollisesti Heaven Hilliä.

Tuoksu: Maukas kypsä banaani.

Maku: Kuiva, makuisa, maltillisen mausteinen. Alkoholi hyvin hienoa. Helppo juotava. Tuoksun makeutta ei kyllä tässä ole. Loppujen lopuksi helppo banskujuoma. 83.

2. A.H.Hirsch 16yo 1974, 45,8 %

Kyseessä se viski, jonka vuoksi moni oli tähän tastingiin tullut.

Tuoksu: Woo! Upea syvä kypsä tuoksu, nahkasohvaa. Kypsää luumua tai jotain viikunaista.

Maku: Hyvin pehmeä. Hieman tuhkainen, ei ensifiilikseltään ihan tuoksun veroista valitettavasti. Veistoluokkaa, runkohan on kyllä maukas börpäksi. Stögisfiilis vähän meinaa puskea päälle. Piipputupakkimenoa. Rauhallinen tunnelma. Jälkimaku kääntyy kyllä varsin mausteiseksi. 84.

Kommentti: Väitän, ettei tämä olisi sokkona mainesanoja niittänyt. Vain tarpeeksi nuoret viski'istit uskalsivat sanoa kuvia kumartelematta ääneen, ettei nyt sitten kuitenkaan vastannut odotuksia...

3. Elijah Craig 23yo 1990, 45 %

Tuoksu: astetta mausteisempi kuin Willet. Upean syvä tämäkin.

Maku: Laskeutuu suuhun maltillisesti, täyttää suun todella hitaasti, odotuttaa itseään, sitten pippurisuutta ja tammen tanniinisuutta. Mielenkiintoinen maun kaari. Makeus jaksaa olla miellyttävänä mukana melkeinpä loppuun asti. Runko hieman vetinen tai mehuisa. 85.

4. Ezra Brooks 12yo single barrel no. 594, Heaven Hill distilleries, 49,50 %

Tuoksu: Hyvin kuiva muihin verrattuna. Ei myöskään kovin voimakas tuoksu. Lasin pyörittelyn jälkeen himppasen kuivan alkoholinen.

Maku: Mutta ai kun maukas suutuntuma! Pehmeä, rikas ja monipuolinen. Kaikki palikat kohdallaan: makeus, mausteet, vanilja, toffee, voltit. Oikein maukas. 87.

Kommentti: Hollannista 65e. Hyvä diili.

5. George Stagg Jr., 66,5 %

Tuoksu: Huh, mikä voima. Jopa punaviinimäinen fiilis.

Maku: Makeaa, punaisempaan viittaavaa fiilistä. Oikein laadukas whiskey. Punaista nahkasohvaa, punaista cadillacia auringonpaisteessa, preerialla pyörivää risupalloa. Veden lisäämisen myötä toki sitten myös puuta jonniinverran. Pisteet jäivät löröttelyn jalkoihin.

Kansa äänesti illan voittajan, ja selvin äänin siksi selviytyi Elijah Craig 23yo (12 ääntä). Toiseksi tuli Ezra (7), kolmanneksi Hirsch (6) ja neljänneksi George Stagg (5). Willet ei saanut yhtään voittoääntä.

Blackadder-tasting 26.10.2016 Pikkulinnussa

Osaltani korkattiin Pikkulinnun tasting-neitsyys vasta näin monen viskiharrasteluvuoden jälkeen, kun Suomen mallasviskiseura järjesti paikassa yksityisen pullottajan Blackadderin tuotteisiin perustuvan tastingin. Pikkulintuhan on varsin messevä paikka viskipyhiinvaellukselle noin muuten, ja kabinetin puoli oli myös varsin tunnelmallinen tasting-tila, vaikka ihan kaikki maistelijat eivät itse huoneeseen mahtuneetkaan.

Blackadderin tuotteita ei ole itselleni vastaan aikaisemmin tullut, joten hyvin tuntematon yksityinen pullottaja omaan korvaani kyseessä oli. Kattaus näytti paperilla kuitenkin oikein hyvältä, varsinkin kun listassa luvattiin viimeisenä jotain spessuerikoista, ja omistajan vetämänä saa usein mielenkiintoista tietoa tuotteista. No, listan viimeiseksi kirjoitettu "An Additional Secret Dram" olikin sitten ihan perusdrami NAS mystery speyside Red Snakea. Sinänsä hyvä viski, mutta hennon virheellistä markkinointia, kun yleensä listan viimeisellä sijalla oleva secret on vielä jotain erikoisempaa kuin listatut viskit. Kattauksen value oli joka tapauksessa ihan kohdallaan, joten ei tuosta pahoja traumoja jäänyt.

Tastingin vetäjä Robin Michael Tucek olikin sitten huumoriveikko. Käytännössä kyseessä ei ollut ohjattu tasting, vaan pari tuntia stand up -komiikkaa, jota tastingin vetäjä esitti. Siinä sitten maisteltiin viskit omaan tahtiin. Ok, pari läppää oli ihan hyviäkin, mutta olisin itse ihan mieluusti kuullut vähän enemmän itse tuotteista tai firmasta. Usein tastingien anti on se, että saa hieman tavallista enemmän tietoa kyseisistä viskeistä. Tucek sen sijaan oli ottanut toisenlaisen lähestymistavan: viskeihin liittyvät kysymykset kierrettiin järjestelmällisesti, eikä mitään asiaa avattu kerta kaikkiaan yhtään. Voi olla, että häntä kiinnosti enemmän läpänheitto, mutta itselleni jäi fiilis, että linja on harkittu ja valittu, koska yksityisen pullottajan tulee olla hyvin tarkka imagostaan. Harrastajillehan ovat loppujen lopuksi täysiä mysteerejä sellaiset asiat kuten miten tynnyrit hankitaan (esim. kaikki raakatisleenä vai jo kypsyneenä, aina suoraan tislaamolta vai joltain toiselta yksityiseltä, ja mikäli jälkimmäisen mukaisesti niin kuka hankkii keneltä). Tucekin markkinointityyliin kuului todeta, että hän pullottaa vain sellaista tavaraa, joka hänen mielestään on hyvää. No entä jos tulee se huonompi tynnyri? Tuskin valutetaan viemäristä alas kuitenkaan. Ymmärrän toki, että nämä ovat herkkiä asioita, mutta Tucek kiersi kaikki hänen tuotteisiinsa liittyvät utelut niin kaukaa, että nousi itsellä pieni vastareaktio. Mutta tosiaan, olihan siellä pari ihan hyvää läppää.

Mutta tosiaan, ne itse tuotteet. Tältä ne minulle maistuivat:

1. Blackadder Drop of an Irish Sherry Cask Finish 58,9%

Tuoksu: Alkuun jännästi hentoa riihen savua. Sitten tämä savuajatus vaihtuu spearmintiksi ja makeudeksi eikä enää koskaan palaa, harmi. Upea tuoksu kuitenkin.

Maku: Erittäin iso maku. Sherry on isommin mukana maussa kuin tuoksussa. Pirskahtelevaa mineraalisuutta, sitten kahvista maitosuklaata. Kiinalaisen ravintolan kahvikarkkia. Tykkää vedestä. Silti loppuun asti aika tiukkaa alkoholisuutta. Jotain turpeen tunnetta loppuun asti. 86.

2. Blackadder Red Snake, 55 %

Kyseessä on 1st fill bourbonissa kypsynyt mystery.

Tuoksu: Vaatimattomampi. Peruskeltainen hedelmä.

Maku: Oikein maukas perusviski! Runkoa löytyy, ilman muuta maukas ja laadukas viski. 88.

3. Blackadder Black Snake Vat 1 4th Venom, 59,9%

Sherrykypsytysjatkettua Red Snakea. 

Tuoksu: Lähes ykkösen veroinen hento.

Maku: Sherry määrittää tätä. Pehmeä kaveri. Maukas viski myös tämä, mutta jotenkin kakkonen viehättää enemmän. 87.

4. Blackadder Raw Cask 1989 Brugerolle cognac cask #1, 60,7%

Tuoksu: Syvä maukas konuinen. Hieno.

Maku: Upea hörppy. Kerta kaikkiaan. Ehkä himppasen puu tuppaa kehiin jossain vaiheessa. Valitettavasti pisteet unohtuivat tästä.

5. Blackadder Raw Cask Statement ed6 Bunnahabhain22yo 1990, single sherry butt #36, 506 bottles, 54,2 %

Tuoksu: Pelmeän tumman rauhallisen sherryinen, ei yhtään makea eikä sherry häiritse kuten minua joskus.

Maku: Ai perhana. Nyt on kyllä vanhan liiton maku. Perhanan hieno, seesteistä nahkasohvaa, aika pysähtyy. Maku on syvä, kuivia hedelmiä, marjoja, syvä mutta silti tuore. Tummaa suklaata. Pientä rikkisyyttä, mutta puhtaalla tavalla. 91.

6. Blackadder Peat Reek, 46 %

Tuoksu: Ei heti aukea isosti.varsin töpäkkä newmake savupommi. Ei kaksinen.

Maku: Ihan perussavu. Ei jälkipolville kerrottavaa. 81.