Iäkkäitä Lagavulineja VYS:in kanssa

VYS:n Iäkkäät harvinaisuudet -tastingsarja on vakiintunut tarjoamaan poikkeuksellisia viskejä, ja aina kun tämän sarjan tasting-kutsu on julkaistu on hiirisormen tullut olla nopea. Hienoja kokemuksia lähdettiin tällä kertaa hakemaan Lagavulinin parista, kun riviin oli laitettu viisi lagaa.

Jotta ei ihan kuivin suin tarvinnut lähteä viskiä juomaan, nappasimme maholan kanssa aperitiiveiksi 12yo CS:t vuosilta 2012 ja 2015. Molemmat huikeita viskejä, joista 2012 maltillisempi mutta upean tasapainoinen joka osa-alueella kun taas 2015:ssa herkullinen suklainen syvyys on merkillepantavaa. Toki näistä 2012 oli jo lähes juotu ja 2015 korkattiin tätä tilaisuutta varten, joten silläkin saattoi olla merkitystä. 

Vaan itse asiaan. Kattaus maistui seuraavalta: 

Lagavulin OB 16yo, 1980-luku, 43 %

Tuoksu: Herkullinen hedelmämehu, ehkä niitä 80-luvun bowmoren herukkatunnelmia. Myös vanhan viskin vikaa eksoottisten hedelmien muodossa.

Maku: Ei niin makea kuin tuoksu antoi olettaa. Jotain betonista tai pölyn henkeä mukana. Jotenkin tuo suutuntumaltaan mieleen Ardbegin airigh nam beistin kermaisuudessaan. Rauhallista tunnelmaa ja vanhan liiton menoa, siinä tämän pääanti. 90.

Kommentti: Nyky16-vuotiasta etsittiin verrokiksi töin tuskin. Onneksi naapuri pelasti ja toi maistelupaikalle livenä samplen. ja avot, aikoinaan itselleni viskiherätyksen tuonut tuote toimi kyllä edelleen. Nykykuustoistakesäinen on todella tasapainoinen, hedelmäisempi, astetta terävämpi suuntuntuma, mutta niin loistava tuote. Nykyviskille tässä hetkessä poskettomat 92.

Lagavulin OB Select Cask 21yo, 158 pulloa, 56.6 %

Ruotsalaisten spessutynskä.

Tuoksu: Mineraalisen pyöreä, pidättäytyvä mutta eeerittäin lupaava. Kalliota. Maitosuklaata.

Maku: Iso on, superisosti hedelmän ja veden kielelle tuova tuote. Upea hedelmäisyys valtavassa savuviskissä. Jos joskus nuoruudessa haettiin peat+sherryä niin tämä on kyllä upeasti peat+keltaiset herkut. Veden lisäys tekee tästä kyllä todella upean. Maisteleva kansa löysi tästä paljon kaikenlaisia sieniä ja muita metsämäisyyksiä, mutta ne eivät eksyneet omaan suuhuni. Tykkäsin todella paljon. Kattauksen ainoana isommin voltteja sisältävänä voisi kuvitella, että verrokkina olisivat 12-vuotiaat, mutta ei: kyllä tämä selkeästi oli enemmän tuota puhtaiden keltaisten hedelmien loistoa, jota muut varsinaisen kattauksen viskit edustivat, vaikka potkua ja suoraviivaisuutta olikin enemmän. 92.
 

Lagavulin IB Syndicate 25yo, #4394, 1991-2015, 44 %

Tuoksu: Tasapainoinen kokonaisuus, jota maukas hedelmäisyys tukee. Tukee 16-vuotiasta hedelmäisyydessään. Sitten jotain maltillista lääkemäisyyttä.

Maku: On kova! Nyt on kova! Hedelmät aukeavat rauhassa, mutta rehevästi. Merellisyyttä ja makeaa hedelmää. Sitten sitä tervaleijonaa ja lääkemäisyyttä. Tämäkin menee suussani bourbon-osastolle, tai ainakaan mitään massiivisia sherrytunnelmia ei ole. Hedelmä on tässä eniten elossa tässä. Silti seuraavan viskin jälkimaku vei vielä kovemmille lukemille. Tämä voitti tastingin monen maistajan kirjoissa. 92.

Seuraavat kaksi viskiä on tislattu samana päivänä 11.1.1979. Toinen on vain viettänyt tynnyrissä 5 vuotta lisää. Harvinainen tilanne. Maistetaan.

Lagavulin IB Syndicate 30yo, 51.2%

Tuoksu: Äkkiseltään ei kerro itsestään yhtä paljon kuin muut tuoksutellut viskit. Mutta hieman aikaa lasissa olleena on kyllä lupaava: hedelmä ja maltillinen savu ovat myyttisen hyvin tasapainossa. Voissa paistettua trooppista hedelmää.

Maku: Voi perkele mikä jälkimaku. Huikea viski. Rasvaa, toffeeta, jälkimaussa tummempia tunnelmia. Tuo hedelmä on tässä kyllä todella upean syvä makea anañas. Savua merellisyyttä ja lihaisuutta varsinkin pienen vesilisän kanssa. Jälkimaku tässä on kyllä ihan maailmanluokkaa. Vaatimattomamman tuoksu sisällä piili tämän maistelun voittaja. 93.
 

Lagavulin IB Syndicate 35yo 1979-2014, #111, 45.8%

Tuoksu: Syvää tummaa tunnelmaa. Wanhan fabuviskin vikaa. Kuin iso kala, joka rauhassa möllöttelee merenpohjassa.

Maku: Vähän ollaan jo puun puolelle. Minttuisuutta, merellisyyttä, jälkimaussa alkaa nousta hissukseen upeaa hansaplastia, puusepänpajaa, hammaslääkärin tuolia. Rauhallinen, mutta upea tuote. Mutta jälkimaut näissä ovat upeimpia. Silti tuo puu hieman jyrää sekä hedelmää että jälkimakua verrattuna tämän setin kovimpiin julkaisuihin. 92.

Upea setti kokonaisuudessaan! Kyllä laga toimii.

Islay-kattaus Suomen mallasviskiseuran kera 2.8.2018

Mikäpä olisi parempi idea kuin kasa turvepommeja helteisenä elokuuna? Moinen setti joka tapauksessa oli tarjolla Suomen mallasviskiseuran tastingissa, ja tämä sopi pitkästä aikaa omiinkin aikatauluihini. Tarjolla oli kattava setti eri tislaamojen tuotteita, joiden osalta mennään suoraan asiaan:

Virallisen kattauksen ulkopuolelta aloitin samplena mukaan ottamallani 25-kesäisellä Laphroaigilla. Pitihän seuraavaa kolmekymppistä hieman valmistella. Kyseisessä viskissä maistui sherryvaikutus tuoden voittopuolisesti pirskahtelevaan sitruksiseen viskiin herukkaisempiakin tunnelmia. Oikein mainio.

1. Laphroaig 30 yo, 2016 53,5 %

Tuoksu: Paahtoleipä, nugaa, pähkinä. Sitrushedelmiä. Nätissä paketissa on. 

Maku: varsin kovasti savua, eksoottista hedelmää, sitrusta. Upea tasapaino, ei mitään liikaa eikä liian vähän. Upea tuo kypsä sitrus! Tässä on ikäisekseen varsin paljon voimaa ja savuakin, mutta ikä myös maistuu, ja keltaiset hedelmät, jotka sitä siivittävät, ovat todella nättejä. 92.

 

Kommentti: Tämän herkun tarjoaminen heti kärkeen oli mielestäni oikea ratkaisu, mutta se olisi ehkä tarvinnut jonkun helpon nollaviskin makunystyröiden avaamiseen. Itselläni tähän oli tuo kaksfemma, mutta muu yleisö ei ehkä ollut yhtä hyvin varustautunutta.

 

2. Bowmore 20 yo 1996/ 2016 (Scotch Malt Whisky Society), 54,6 %, 228 bottles

Tuoksu: Raikas merellisyys, floraalinen, persikkainen.

Maku: Nätti floraalinen kypsä sitruunaisuus. Ilman vettä aika tiukka jännä sitrushedelmä, joka jää mukavasti polttelemaan kitalakeen. Jotenkin aika vahva kuriositeettiviski kukkaisessa floraalisuudessaan. Eli on omanlaisensa, mutta tyylissään yksioikoinen. 87.

3. Ardbeg 1994/ 2006 ns. Eskon IB-Ardbeg, 59 %

Tuoksu: Kuminen kuiva palanut autonrengas. Hyvin likanen. Niinku Maradona.

Maku: Maku on iso. Niin paljon tuota likaisuutta tässä ei ole. Vesi auttaa. On likainen, tuhkainen kaveri. Ihan ok. 85.

4. Caol Ila 1997/ 2009 (Gordon MacPhail)), 50 %

Tuoksu: Joku outo viinimäinen makeus. Ei erityisen kutsuva heti alkuun. Silti kohtuullisen puhdas. Puhdistuu sitten kuitenkin kun vähän odottelee.

Maku: No joo, maku kyllä pärjää! Tämähän on varsin mukava ja puhdas kaveri. Savu on yllättävänkin törnävä ja tuhkainen. Ehkä vaikutelma tulee osittain myös tuosta sherrystä, josta siis nuo tummemmat fiilikset. Rauhallinen viski ilman muuta. Mutta hyvin miellyttävä, laadukas ja juotava. Tuoksu verottaa yhden pisteen. 88.

 

5. Lagavulin 12 yo 1995/ 2008, exclusively bottled for friends of classic

malts, 48 %

Tuoksu: Ihan täysin laga-de tuntua. Hyvin punainen, Marjainen, syvä, mutta ei silti mikään sherrypommi. Saa nähdä, miten tässä voltit riittävät tähän marjaisuuteen. Mutta kyllähän sieltä sitten nousee myös sitä nahkasohvaa ja tupakkiakin. Ihan lupaava. Laadukas.

Maku: Ollaan kyllä tuoksun marjamehutunnelmissa, mutta sitten: iso pusku niin savua, tummia marjoja, tuhkaa, purentaa, sitä metsästysmajan nahkasohvaa ja kivääriruutia. On kyllä iso ja kova viski! Yllätti laadullaan ja voimallaan! Tällaista(kaan) ei välttämättä ihan tänä päivänä enää löydä. 90.

 

6. Bruichladdich PC 11, 58,7 %

Tuoksu: likaista kumia, miltä osin muistuttaa Eskon Ardbegia, mutta selkeästi myös tummempia sherryvaikutteita mukana.

Maku: Nuotit jäivät maistelun tuoksinnassa kirjoittamatta, mutta päivän jälkeen fiilikset olivat isosta ruutisesta öljyisyydestä, massiivisesta suuntäyttävyydestä ja hentoisesta likaisuudesta, joka tuli tuoksusta poikkeuksellisesti myös makuun ja aivan sen loppuvaiheille mukaan. Jälkimaun likainen nugaa on kyllä mieleeni. Massiivinen viski ilman muuta. 88.

Kuva: Anders Malmsten

Illan päätteeksi äänestettiin voittajaa, ja äänet jakautuivat seuraavasti:

Laffe30: 12

Bowmore: 5

Ardbeg: 8

Caol ila: 0

Lagavulin: 7

Bruichladdich: 3

 

Lopussa saimme maistaa extrana vielä n. 10yo Kilchoman exbourbon single caskin, joka oli puhtaudessaan varsin hieno tuote! Tämän omistavat pojjaat saavat olla ylpeitä tynskästään.

Lagavulin cask sample sherry butt #352, ?? %

The Whisky shown erikoisinta antia olivat erinäiset tynnyrinäytteet, joita muutamilla toimijoilla oli mukanaan. Diageo teki omallaan hyvää promoa, sillä Dream Dramiksi merkattu Lagavulin lörähti lasiin ilman tokeneja kun ilmeni, että aikaisemmat herkut samalta tiskiltä olivat maistuneet. Kun kyselin tavaran alkoholiprosenttia, sain kuulla, ettei heillä ollut asiasta hajuakaan, koska neste oli vedetty tynnyristä pulloon pari päivää sitten ja tuotu tänne. Sinänsä aika uniikkia 20-vuotiasta tynskävahvaa Lagaa siis.

Lagavulin cask sample sherry butt #352, ?? %

Tuoksu: Vahva sherryisyys, kumia, ja erittäin tunnistettavasti asfalttia.

Maku: Isoa tanniinisuutta, asfalttia. Alkoholi on voimallinen kuin thor-ukkosjumalan kakka. Helvetin hieno savu, jota voisi kuvitella lähtevän formula-auton renkaista lähtökiihdytyksessä (tietääkseni tavoite on olla polttamatta kumia, mutta silti) ja tuoksussa ollut sherry ei enää maussa ole kuin sivuosassa. Veden myötä tuoksuun tulee hieman löysää kakkaa, but in a good way (toim. huom. pahoittelen vertausta, mutta en ollut ainoa joka sen aisti). Vesi leikkaa isoimman terän tästä ja nimenomaan tanniinit pienenevät. 91.

Lagavulin 21yo 2012, 52 %

Jos unohdetaan kaikki myyttiset 60-70-luvun Ardbegit ja Bowmoret, niin myöhempien aikojen pyhien kiistattomaan top 10 -osastoon on paikkansa juurruttanut Lagavulin 21yo 2007. Pulloista huudetaan tätä nykyä kovia hintoja (average taitaa olla tällä hetkellä 700£) ja keräilykohteena tuo on epäilemättä niitä, joiden arvo ei laske koskaan. Niukasta rangestaan tunnettu Lagavulin lanseerasi vuonna 2012 tälle myyttiselle Lagavulinille jatkoa, kun uusi 21yo julkaistiin. Pullot vietiin 350 £:n hintaan käsistä, vaikka arviot eivät ihan niin hehkuttavia olleet kuin 2007:n kohdalla. 

Tilaisuus tarjoutui maistaa nämä kaksi versiota rinnan, ja mukaan otettiin lisäksi 16-vuotias perustuote sekä Lagavulin DE 2011. Alku lupasi erittäin hyvää, kun Lagavulin 16yo maistui kenties paremmalta kuin koskaan. Loistava kattaus punaisia vivahteita, raikkaita siirappisia hedelmiä, pehmeää savua ja syvyyttä. Laga16 on omaan suuhuni jännä viski: se on aikoinaan näiden jalojen juomien pariin lähettänyt, mutta on silti monasti tarjoillut lieviä pettymyksiäkin. Ilmeisesti se on herkempi sille, mitä suu sillä kertaa haluaa ottaa vastaan. Ilman tarkempia nuotteja pisteet asettuivat 91:een.

16yo:n jälkeen maistettu Pedro Ximenez -sherryssä viimeistelty Distiller's Edition jäi selvästi 16yo:n jalkoihin. Tuoksunsa oli tummempi ja mokkaisempi, mutta erittäin makea. Makupuolella viimeistely ei tuo makuun mitään positiivista lisää, vaan pikemminkin sherryn makeus peittää regu16:n herkullista savua. Tuo makeus on lisäksi hieman päälleliimattua eli ei täysin integroidu makuun, joten se tuntuu olevan tässä hieman liikaa. Toki on sanottava, että ilman loistavaa 16-vuotiasta tämäkin olisi ollut herkullinen viski. Pisteet: 89.

Lagavulin 21yo 2012, 52 %

Tuoksu: Tervainen syvemmän tummempi savu. Ehkä alkoholikin tuo syvyyttä? Huumaavaa nahkaa, verstasta. Kuusen pihkaa. Silti huomattava ero vanhempaan versioon. Tämä on tavallisen kuolevaisen viski.

Maku: Eri tavalla mehukkuutta kuin kahdessa aikaisemmassa viskissä ja nyt myös voimaa: potkii aika messevästi, mutta äärimmäisen pehmeästi. Maku paljastaa, että ollaan hienon viskin äärellä ja lunastaa odotuksia eri tavalla kuin tuoksu. Onko silti hieman lyhyt? Tilkka vettä voisi parantaa. Makean punaisen nahkainen, hennon samettisen mausteinen. Ei missään nimessä yhtä voimakasta pehmeyttä pituutta kuin 2007. 92.


Viimeisenä nautittu 21yo 2007 oli sitten kuin nallen syleily. Pehmeä ja mokkaisen syvä tuoksu.Huikean pitkä maku, joka tuntuu kestävän ikuisuuden pikkuhiljaa suuhun sulaen. Nuotiota. Käpyjä, mäntymetsää. Raikkautta, mineraalisuutta tuomassa ryhtiä mokkaisen nahkaisen pehmeyden seuraan. Tähän ei halua lisätä vettä, ettei riko hienoa balanssia. 95.

Kommentti: Neljä saman profiilin Lagavulinia, jotka kuitenkin olivat hyvin erilaisia keskenään. Näiden erot laseissa on helpompi havaita kuin erojen pukeminen sanoiksi. Kysyttäessä, miltäs Laga maistuu, saattaisinkin siis vastata: "Lagalt Laga maistuu.", sillä lagavulinmaisuus on näissä kaikissa se merkittävin piirre. Normi 16-vuotias on varsin puhdaspiirteinen ja hieno viski. Tämän maiston perusteella jopa voisi sanoa, että paketti on siinä, muuta ei tarvita. DE oli tästä pieni makea harhapolku, ja uusi 21-vuotias toi mukaan syvyyttä, tummuutta ja voimaa jääden kuitenkin yllättävän lyhyeksi. Hieno viski ilman muuta, mutta saman tasoista on saatavissa myös paljon halvemmalla. Vanha kaksykkönen oli taas tällä toisella maistolla aivan yhtä upea kuin ensimmäiselläkin. Kerta kaikkiaan hieno viski, jota kannattaa kyllä maistaa, jos jossain vastaan tulee. Kiitokset Uisge-tuttavuudelle sampleista!

Lagavulin 21yo, 56,5 %

 Olen sen verran suurten hehkutuspuheiden hehkutuspuheiden vietävissä, että jo pitkään on tehnyt mieli päästä maistamaan vuonna 2007 pullotettua sittemmin ylisanoja kerännyttä ja nykyään törkyhinnoissa liikkuvaa Lagavulin 21:stä. Tätä intoa ei ole pienentänyt se, että tänä vuonna on ilmestynyt uusi Laga21, joka ei ole kohdannut samanlaisia ylisanoja. No, Tukholman Akkuratissa tuota oli hyllyssä ja jännityksestä tärisevin käsin menin sitä tilaamaan peläten, että kun lausun pullon nimen tiskillä, niin koko baaritiski herää sen olemassaoloon ja hyökkää pullon kimppuun jättäen blatten nuolemaan näppejään. Näin ei käynyt ja sain dramini ja sen rinnalle normi16yo:n.

Ennen itse viskiä on todettava, että on vaikea lähteä maistamaan tuotetta, johon liittyy valtavasti odotuksia. Yhtäältä sitä haluaisi varjella lasissa kun sitä kuitenkin on niin vähän, toisaalta tuoksun parissa haluaisi viettää aikaa vielä enemmän peläten, että maistaminen jotenkin rikkoo sen. Entä jos viski ei maistukaan niin hyvälle? Yrittääkö pettymystä puhua itselleen paremmaksi? Ja entä jos se onkin tasan niin herkku kuin oli ajatellut? Onko itse moiselle viskille tarpeeksi hyvä? Miten edes kehtaan lähteä analysoimaan moista taivaallisuutta? Vaiko toisaalta: vitut, viinaahan se vaan on.

Lagavulin 21yo, bottled 2007, 56,5 % (226sek / 2 cl)

Tuoksu: Huikea ensituntuma. Merellisyyttä, upeaa lyijyisyyttä. Syvää tummanpunaista äärimmäisen syvää sherryntuntua, johon hyvin suolainen savuisuus yhdistyy. Piipputupakkaa. Tervaa, ratapalkkia. Hieman samoja elementtejä kuin tässä Benriachissa mutta niin tasapainossa että. Varsin pitkälti täydellinen tuoksu osastolla peat+sherry.

Maku: Odottaa ensin, sitten lähtee hitaasti rakentamaan tarinaa suussa: alati voimistuva mausteisuus, herkullisen pehmeän alkoholin kihelmöivyys, punainen upeasti integroitunut sherryisyys, valtava suuntäyttävyys, täydellinen peat'n'sherry. Ruudin kuivattavuutta. Jälkimaussa nugaata, tervaa, suklaata. Yleisesti voimallisen punaisen ylettömän syvyyden vaikutelma. Suun kuivattavuutta mutta samalla mehukkuutta, joka pistää maiskuttelemaan saavuttaakseen jokaisen nautinnon kulman tästä viskistä. 16-vuotiaaseen verrattuna räyhempi, syvempi, sherryisempi, tummempi ja vähemmän makea viski. Hieno elämys ja jos jonkun pullon kanssa pitäisi venyttää paukkuen yli viskibudjettinsa, niin se voisi olla tämä. 95. 

IB:tä Islaylta

Viskin Ystävien Seura järjesti syksyisen maakuntamatkan tarunhohtoiseen Tammisaareen. Teemana oli Islayn saaren IB-pullotteet ja tarjolla oli ainankin paperilla herkullinen kattaus vanhaa ja harvinaista viskiä. VYS oli kutsuttu paikallisen viskiporukan vieraaksi, ja puitteet olivatkin enemmän kuin kohdallaan: upea vanha nykyisin bränikkäkunnossa oleva kehräämörakennus antoi maistelulle sellaisen venuen, että Tammisaareen kannattaa lähteä jo paikan takia.

Islay käytiin varsin kattavasti läpi Jarkko Nikkasen johdolla ja tältä viskit minun suuhuni maistuivat.

Bunnahabhain 42yo 1968, Liquid Sun, 47,8 %

Tämä Bunna vei maistelukokemukset itselläni kerta heitolla uudelle vuosikymmenelle. Kyseessä olis siis vanhin maistamani viski toistaiseksi. Bunnat eivät muutoin ole kummemmin maistuneet, mutta kokeillaan.

Tuoksu: Alkuun vahva hedelmä, päärynää. Vaikka on ollut refill-sherryssä, ei juurikaan sherryisiä elementtejä. Merellistä tammea.

Maku: Puinen yleistuntuma, sherry nostaa sitten päätään täyttäen isosti suun. Alkoholi on tässä oikein hienoa. Yleistunnelmaltaan hedelmäpommi, ei kuitenkaan äärimmäisen syvä. Maukas kaveri, joskin mielestäni jotain epäpuhdastakin on mukana. Jälkimaku on öljyinen. Tämä kyllä nöyryyttäisi isosti sokkona maistettuna, koska en löydä erityisen vanhan viskin elementtejä. 88.

Caol ila 31yo 1979, MacKillop's Choice, 58 %

Tuoksu: Makea tyrnävän hedelmäinen, jossa mineraalinen turpeisuus nousee sitten. Lasin pyörittelyn jälkeen maukas maltillinen ja kohtuukepeä savu, joka on tasapainoinen ja pyöreän mineraalinen. Merellisyydessään suolainen tuoksu. Makeampi kuin hieman saman profiilin omaava myöhempi Port Ellen.

Maku: Alkuun hyvin piikikkään terävä ja hyökkäävä, joskin silti tyylikäs. Suutuntuma on öljyinen, mausteisuutta. Tarvitsee kuitenkin vettä. Vesi avaa ja tuo samettisuutta ja makeutta, joista erityisesti samettisuus on tämän parhaita puolia. Savu on tässä varsin maltillinen, voima tulee muista jutuista. Jälkimaku on pitkä ja merellisen hedelmällinen. Tasapainoinen ja maukas viski, mutta ei mikään poikkeuksellinen. 91.

Bowmore 26yo 1985, Single Malts of Scotland, 54,9%

Tuoksu: Leväinen merellisyys ensimmäisenä. Erikoinen, mutta herkullinen. Bowikan sitrusta hennosti taustalla, sen kanssa hentoa savua. Keskimaan Konnussa tuoksuu tältä.

Maku: Herkullinen pitkä mausteisuus, alkoholin iskevyys, sitten laventelia, jota olen (kaiketi) aikaisemmin kutsunut sitrukseksi. Suutuntumaltaan hyvin öljymäinen ja miellyttävä. Sitruksenomaisuutta toivoisin silti enemmän. Nouseva kokonaisvaltainen fiilis, jossa piston jälkeen rauhallisen punainen tunnelma. Herkullinen, ei silti omasta hyllystä löytyvän Signatoryn luokkaa. 93.

Kommentti: Jarkko Nikkasen mukaan Bowmorelta tuli vuosina 1980-85 viskejä, joissa oli enemmän tai vähemmän laventelin makua mukana. Tuossa linkkaamassani Signatoryssa ja tässä esiintyvä laventeli on suussani maistunut sitrukselta, kenties siksi, että laventeli on ollut tuntematon tuoksu/maku. Tässä kuitenkin näkyy ohjatun tastingin voima: viskeistä voi oppia muiden avustamana. Laventeli, here I come. Pidän nimittäin selvästikin kyseisestä ominaisuudesta.

Port Ellen 29yo 1982, Old Bothwell, 55,5 %

Tuoksu: Makea ja hunajainen. Pyöreää savuisuutta. Huumaava alkoholisuus tuntuu. Tasapainoinen.

Maku: Huumaava savun, alkoholin kirpakkuuden ja hennon hedelmäisyyden liitto. Ensihörpyn fiiliksenä oli, että nyt löytyi voittaja. Tyylipuhdas bourbon-vaikutteinen savuviski. Jälkimaussa minttumainen tuntu, Kipristelevä. Nautittava. 94.

Kommentti: Jos viski on hyvin tasapainossa ja palaset kohdallaan, ei siitä ole liiemmin kirjoitettavaa. Tässä tapauksessa oli näin.

Ardbeg 12yo 1990, Douglas Laing Old Malt Cask, 54,8 %

Ardbeg-ambassadööri Nikkasella oli sanansa sanottavana tästä Ardbegista. Harvinainen 1990-vuoden tuotos, vielä harvinaisempi eritynnyrissä viimeistely ja lähes uniikki tapaus rommiardbegina. Päälle vielä se seikka, että kyseessä oli Old Malt Cask -sarja, joka on yleensä totuttu näkemään tasan 50-volttisena.

Tuoksu: Jossain ib-Artussa ennenkin esiintynyt hikisukka, but in a good way. Makeutta ja savua.

Maku: tasapainoinen alku, sitten iskevä alkoholi joka kuitenkin poistuu aika äkkiä. Rommiviimeistely tuntuu eksoottisissa hedelmissä. Savu on olemassa mutta pikemminkin taustalla. Jälkimaku nostaa savua ja tuottaa pehmeästi lämmittävän tuntemuksen. Tasapainoinen makeus ja savu, joka viipyy pitkään kielellä. 92.

Lagavulin 14yo 1990, The Syndicate, 46 %

Jälleen ollaan harvinaisen viskin kimpussa. Lagavulin selvitti 80-luvun viskilaman paremmin kuin muut ja on onnistunut pitämään leijonanosan tuottamastaan tisleestä itsellään. Tämän vuoksi siltä löytyy harvemmin IB-pullotteita. Tynnyreitä on kuitenkin vaihdeltu Islaylla tislaamoittain ristiin mm. blendien valmistamista varten ja ilmeisesti näiden vaihtojen yhteydessä myös henkilökohtaiseen käyttöön. Bruichladdichin hallituksen puheenjohtaja John MacTaggart ja kaverinsa pitävät ilmeisesti myös Lagavulinista, sillä sitä on heille pullotettu privakäyttöön The Syndicate -nimellä. Ilmeisesti viiden kaverin osuuksien pullottamisen jakojäännöksenä pieni osa näistä pulloista päätyi sittemmin tislaamokaupan kautta myös ulosmyyntiin, ja yksi moinen Laga eksyi marraskuiseen Tammisaareen. The Syndicatet ovat vuosilta 1979 ja 1990, joista tämä tuota tuoreempaa. Myös tynskävahvuista versiota on olemassa.

Tuoksu: Alkuun hyvin mieto: missä tuoksu? Pyörittämiseen jälkeen maukkaan hedelmäinen tuoksu, pieni savu. Maukas mutta maltillinen.

Maku: Herkullinen makean öljyinen suutuntuma. Savu on maltillinen. Huippu. En keksi tähän mitään lisää tai pois. Maku integroituu täydellisesti jälkimakuun. 94.

Jälkimietteet: Olihan tasting. Joku paikallaolijoista totesi, että kattaus oli jopa liian hyvä: mukana olisi pitänyt olla jotain huonompaa, jotta parempia olisi arvostanut. Ehkä näin, toisaalta oli myös hienoa vain fiilistellä upeita viskejä. Ehkä sen vuoksi nuotitkin jäivät osasta viskeistä hieman lyhyiksi. Oli vain mukava elää niitä, ei niinkään näpytellä muistiinpanoja. Illan aikana oppi paljon uutta viskeistä ja tutustui huikeaan porukkaan, jota sekä VYS että kantaväestö piti sisällään.

Parhaan viskin äänet jakautuivat varsin tasaisesti PE:n, Lagan ja Ardbegin välille kaikkien viskien saaden kuitenkin ääniä. Illan niukaksi suosikiksi nousi Port Ellen ja yhtä niukasti raakkasin tuon myös omaksi suosikikseni. Kyseessä oli tasaisen hieno viski, vaikka toki nimi saattoi jälleen hieman painaa. Yllättävän moni antoi äänensä Ardbegille, mihin toki tastingin vetäjän huumorin nimissä tehdyllä agitaatiolla saattoi olla vaikutusta. Muutama tarpeeksi isokenkäinen uskalikko totesi Artun myös olleen pettymys. Bowmore jakoi kansan: osa äänesti voittajaksi ja osa suorastaan inhokiksi. Ensimmäinen 60-lukulainen ei täysin lunastanut siihen kohdistunutta mielenkiintoa, ja pidän tämän kokemuksen jälkeenkin 60-luvun parhaina saavutuksina kolmen soinnun rock-musiikkia, LSD:tä ja turvallista suojaamatonta seksiä. Jag skulle ännu vilja tacka för en utmärkt bra introduction till Raseborgs kommunalpolitik. Tammisaareen lähdetään kyllä uudestaankin, jos kutsu tulee.

Kattaus

Turistitasting vol. III

Oli taas aika Eläväpullon järjestämän turistitastingin ja maittavan kuuden viskin sarjan. Kun ensimmäinen turistitasting kävi läpi viskien perustyylejä ja toisessa tutustuttiin erilaisiin savuihin ja saariin, kolmannen löyhänä teemana oli sherrykypsytys. Viimeiseksi viskiksi piti toki sitten vielä ottaa savua, jotta nähtäisiin, onko savu sittenkin parempaa. Maistajia oli kahdeksan, joista neljä oli täysin aloittelijastatuksella viskien suhteen, parilla oli aikaisempaa kokemusta lähinnä vain vastaavasta tastingista ja jokunen muu oli ottanut aikaisemmin viskin jos toisen. Alla on kirjattu hieman fiiliksiä illan kattauksesta, joista maistajat tunnistanevat itsensä nimikirjaimistaan.

1. Glenfiddich 15yo, 43 % 

EP: hedelmäinen, makeahko. TH: päärynäisyys, vanilja, raikas. Maussa potkua alkuun. OL: Puu. KM: mieto tuoksu. maku puiseva, pieni pisto lopuksi, pehmeä nielaisu, vedellä ei ollenkaan pistävä. MS: hartsport, rainbow-hedelmämix. Maku ei niin kirpeä kuin tuoksu, jälkimaku makea. PP: pyöreä, miellyttävä, pehmeä, runsas, lämmin.

2. Balvenie 12yo Double wood, 40 %

EP: raaka, persikkaa, kinuskia. TH: kinuski, raakaöljy. Maussa alkuun samettisuus, sitten vasta potku. Mauton, tylsä. OL: Terävä, voimakas. tahmea. KM: Tumma tuoksu, vähän pistävä alkoholi. Maussa alkoholi, mieto/laimea, tympeä, pölyinen. MS: tuoksu syvempi, aavistus toffeeta? maku semikuivattava, nahkaa, käristynyt possu? PP: pistävä teollinen alkoholi. potkua. vedet silmissä.

3. Benriach 15yo PX, 46 %

TH: voimakas, pastirol. Tasapainoinen voimakas jälkimaku. OL: tasapainoinen. VS: omenaa. KM: Tuoksussa omenaa, maku on makea, tasainen, miellyttävä. MS: keltaista/vihreää hedelmää, tinnerisyyttä. makuna maukas sherry, aavistuksen polttava jälkemaku, toffee? PP: miellyttävä, makea, pyöreähkö, täyteläinen.

4. Glenfarclas 105, 60 %

TH: vaniljaa, kaardemummaa, rakenne öljyinen. OL: sprii. polttava. VS: leivontamausteita, nahkaa. KM: vanilja, vahva hyökkäävä alkoholi. Alku pehmeä, pistävä loppumaku, vahva. MS: selkeämpi alkoholi, nahkaa, fudge. maussa mustaherukkaisuutta. PP: Hyökkäävä.

5. Aberlour a bunadh, 60,2 %

TH: Täyteläinen ja polttava, KM: makea alkutuoksu, sitten pistävämpi. Pitkä tasaisesti nousevan vahva maku. MS: vihreää omenaa, holi piilossa. Maussa aavistus savuisuutta, täyteläinen, lakritsaa? PP: pyöreä. makea mauste. pitkä voimakkuus.

6. Lagavulin 12yo CS, 56,6 %

TH: Tervasnapsi, ratapiha, voimainen. OL: terva. KM: Savusaunan ja tervan tuoksu. Suussa pyöriteltäessä pehmeä, nielaistessa terävä ja savu nousee suuhun. MS: lakritsin savu, savumanteli.

Tastingin voittajaksi nousi Benriach. Osoittautui myös, että kolmen tynnyrivahvuisen viskin maistelu oli ainakin ensikertalaisille kova paukku ja niiden vaikutus makuaistin tappajana mainittiin monesta suusta. Viimeisistä hörpyistä ei kuulemma enää oikein maistanut mitään Glenfarclasin ja Aberlourin jälkeen. Lagavulinille löytyi pari fania, mutta oli myös niitä, joille se ei maistunut ensinkään. Omana kokemuksena olisin odottanut apunapin pesevän 105:sen, mutta näin ei käynyt. Lieneekö a bunadhin lievä tympeys mennyt vast'ikään avatun pullon piikkiin. 

Turistit kokoontuvat taas joku kerta ja maistavat viskejä! 

 

Elements of Islay lg1, 56,8 %

Viimeisenä Viskiä kiitos -blogistin tarjoamana samplena Elements of Islayn lg1, 56,8 %, eli Lagavulinia.

Tuoksussa jännän makea savutuulahdus, mutta ei erityisen miellyttävä. Lakkaa. Sitten kuivempaa hiilisavua alkaa nousta. Epäpuhdasta lääkemäisyyttä, joka on kaukana herkullisuudesta.

Maussa kuivattava hiilinen, mutta jotenkin epäpuhdas savu. Sitten savuisuus siistiytyy ja muotoutuu selvemmin hiiliseksi. Varsin makeakin yleisfiilis, jossa kuitenkin savu on selvästi pääosassa (eli ei kuten esim. 15yo Laphroaig, jossa makeus oli savun sijaan pääosassa). Vesitilkka avaa monipuolisempia hedelmäisiä puolia mausta ja itse asiassa tekee tästä viskistä selkeästi mukavamman. Jälkimaussa mukavaa savua ja suuhun jää kaakaoinen jälkimaku. Maku selvästi parempi kuin tuoksu. Silti jotenkin luonteeton savuviski. Annoin tuoksun aika pitkälti anteeksi pisteiden valossa. 88. 

Ville: Tuoksussa limakalvoja kuivattava liuotinmaisuus, ei tyypillinen Lagavulin. Lakkabensiiniä. Savu korkeintaan palavana kumina jossain, mutta ei puusavuna. M: Ei epämiellyttävällä tavalla alkoholinen. Tuoksun päälle tulee tässä monipuolisempia savuja. Valopetroolia/tinneriä löytyy edelleen, mutta sen lisäksi tulee myös kuiva savu, joka sitten mehustuu jälkimaun puolella. Risukkosavua jälkimaussa, sinistä savua alussa. Jotain jänniä mausteita leijaile ilmassa: anista, fenkolia, lakritsinjuurta. Tätä makua ei odottanut tuoksun jälkeen. Ei tee mieli laittaa vettä. Harvoin näin paskasta tuoksusta voi tulla noin hyvää makua. Jos tuoksu olisi ollut edes vähän vähemmän parempi, niin pisteytys olisi voinut alkaa ysillä. Kuivan savun mukana tuleva makeus plussaa. Ville: 87.

Lagavulin 12yo, 56,4 %

Viidessä Pennissä lasiin Lagavulin 12yo tynnyrivahvuisena, 56,4 %. Bottled 2008. Hinta: 5 € / 2 cl.

Tuoksussa makeaa savua, ruutia, vahvaa alkoholia, makeutta. Pieni vesitilkka avaa mukaan nahkaisuutta ja suklaisia sävyjä, kahvia. Lisäveden myötä jopa sauternes-tyyppistä makeutta.

Maku: Alkuun yllättävänkin pitkä aika jolloin ei tapahdu mitään. Odotuksen keskeyttää alkoholi, joka on kuitenkin ihan miellyttävän raikas. Ei suurta suun kuivatusta. Savu on ruskean sävyistä, nuotiota, tiramisua. Veden lisäys paljastaa varsin makean ja herkullisen viskin; vaniljaa, kukkaisuutta. Lopuksi turvetta. Vesi kylläkin kellistää savun. Pitäisi maistaa vielä uudemman kerran. Vaikea pisteyttääkin monitahoisuutensa ja veden tuoman muutoksen vuoksi. 91.

Vertailu: Lagavulin 16 yo, 43 % ja Lagavulin 1995/2011 Distiller's Edition, 43 %

Vertailussa peruslaga ja DE 2011. Lähtökohtana peruslagalla hankittu viskiherätys. Nuoteissa kahden henkilön fiilstelyjä ja lopuksi pisteet (tämä vertailu julkaistu myös viskikaappi.netissä)

lagavulin 16yo, 43 %

t: turpeinen, kuiva hedelmä, (makeakin)

m: turve heti alkuun isosti kehiin. kuivatut hedelmät seuraavat, savua. suutuntuma varsin ohut. jälkimaku lääkemäinen (fenoleja). ei pelkästään positiivinen lääkemäisyys. kompleksisuutta ei ole, yllättävän nuoren makuinen ikäänsä nähden. Varsinkin DE:n jälkeen varsin pliisu ja yksioikoinen. (80 & 83)

lagavulin 1995/2011, DE 43 %

t: savuisempi, kuivempi, sinistä savua

m: suutuntuma öljymäisempi, pehmeämpi, turve vähempi. hedelmää löytyy. hedelmässä appelsiinia. miellyttävä, viipyilevä, joskaan ei erityisen voimakas jälkimaku. hyvä, tasapainoinen viski. (91 & 91)

Mistä kaikki alkoi

Viskit ovat olleet viime vuosina kovasti huudossa, joten allekirjoittaneelle kävi perinteiset: kaverien puheissa alkoivat nämä mallasjuomat toistua sillä frekvenssillä, että kiinnostus heräsi. Periaatteeni on ollut, että jos kovin moni intoilee jonkin nautintoaineen perään, se on todennäköisesti objektiivisemminkin hyvää ja sitä siis kannattaa maistaa ja jopa opetella tykkäämään.

Ensimmäinen ostamani viski oli Glenfiddich 12yo (35cl). Ei sytyttänyt. Kyllähän siitä varmasti humaltui, mutta mitään erityistä en tuosta saanut irti. Samoihin aikoihin laivalta tarttui mukaan myös Chivas Regalin perusputeli, jonka jättämä muistijälki on yhtä mitätön (tyhjäksi nuokin tosin saatiin, joten jotain käyttöä niillä sitten kuitenkin ilmeisesti oli). Mutta sitten: uudenvuoden aatto Tallinnassa 31.12.2010. Alkuun herkulliset neljä ruokalajia Kohvik Moonissa ja jälkiruoan jälkeen listan kallein viski, Lagavulin 16 yo (6e/4cl). Enkelit ja Anna Eriksson lauloivat taustalla kun Laga valloitti tuoksullaan ja tyrnevällä maullaan. Kyseessä oli kertakaikkinen herätys, jonka jälkeen viskit ovatkin kuuluneet enemmän tai vähemmän viikottaiseen ohjelmaan.

Toki Laga viitoitti tietä Islayn saaren suuntaan ja savu ja turve ovat olleet suurimpia suosikkeja sittenkin. Mitä enemmän maku kuitenkin on kehittynyt, sitä enemmän on oppinut arvostamaan myös muita vivahteita. Vertaisin tätä viinipuolen mieltymykseeni punkkuihin: valkoisissa on löytynyt todella hienoja viinejä, joista on oikeasti saanut kiksejä, mutta tällaisen kiksiviininkin jälkeen paluu hyvän punaisen pariin on kuin olisi kotiin tullut.