Välicheck 2: Kyröä kypsymässä Helsinki-Vantaalla

Nopiaan menee aika, kun on lystiä. Vuosi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi maisteltiin Helsinki-Vantaan non-shengen-loungessa Kyröä. Loungessa on siis kaksi tynnyriä kypsymässä Finnairin 100-vuotisjuhlia varten. Aikaisemmat sepustukset prosessista voi lukea täältä ja täältä. Viimeksi ero tynnyrien välillä oli jo selvästi havaittavissa, joten vuosi lisää ikää oli saattanut lisätä näitä eroja. Vai oliko?

Ennen tisleen maistelua oli kiva kuulla Kyrön viimeaikaisista kuulumisista. Buugi näyttää olevan erinomainen, 5000 tynnyrin lato on valmistumassa Isoon-Kyröön, ja tislauskapasiteettia nostetaan koko ajan siten, että tavoitteena on vuonna 2022 tislata miljoona litraa vuodessa. 130 000 tynnyriä on nyt kypsymässä. Aikamoista!

Sitten itse asiaan:

Vasen tynskä:

Tuoksu: makea hunaja, vanilja, 

Maku: savu tosi kivasti pippurisena nugaisena lisänä. Poltettua sokeria, hieman puuromaista rukiisuutta. Sitten ehkä hieman nuoruus alkaa paistaa läpi. Oli itse asiassa parempi ilman vesilisää. Kuitenkin huippulupaava. Tuo savu on vallan mainio.

Oikea tynskä:

Tuoksu: asteen raikkaampi. Tummempi. 

Maku: puu on vahvemmin läsnä, on jalompaa kamaa. Mutta vasemmassa oli kyllä se sokuri nätti. Pehmeämpi.

Eroja on, ja kivasti kehittyy. Vuoden päästä sitten taas lisää.

Kumpi onpi parempi? Kyrö vaiko Helsinki?

Suomalainen viskinharrastaja elää mielenkiintoisia aikoja, kun pienen ajan sisään on saatu maistiin uutta viskiä sekä Kyrö Distilleryltä että Helsinki Distilling Companylta. Molemmat ovat uutta Suomessa ruispainotuksensa vuoksi, ja samasta syystä ne ovat oman kokemukseni mukaan herättäneet enemmän kiinnostusta kuin esimerkiksi jo paikkansa vakiinnuttanut Teerenpeli. Kun kerran tislaamot ovat myös käynnistäneet toimintansa suunnilleen samaan aikaan, kiinnostaa maistelevaa kansaa toki se, kumpi niistä on parempi. Tässä siis oma mielipiteeni asiasta nyt kun Kyrö on saanut kaksi viskiä ulos ja HDCO:n ensimmäinen tuotos on myynyt Alkoissa kovaa vauhtia aamusta alkaen. Viskit on maistettu eri ajankohtina (Kyrö1 kahdesti, Kyrö 2 kahdesti, HDCO1 kerran), joten tutkimustulos ei ole täysin validi, mutta eipä tämä maistelutouhu nyt muutenkaan niin eksaktia tiedettä ole.


Kyrö 1st Release, marsala finish, 331 pulloa, 47,1 %

Tuote kypsyi alkuun uusissa 30-60 litran tammitynnyreissä. Näistä se siirrettiin muutamaksi kuukaudeksi ex-bourbon-tynnyreihin ja viimeisteltiin lopuksi n. 3 viikon ajan makeassa marsalaviinitynnyrissä.

Tuoksu: Puhdas! Maaseutumainen. 

Maku: Suutuntuma on maukas ja suun täyttävä. Tuo tuoksun maaseutumaisuus on tässäkin läsnä, mutta se ei ole häiritsevää. Hieman puun tanniineja, mutta nekin mukavasti tukevat tätä makua. Yllättävänkin valmista ja makuakin löytyy: appelsiinin kuorta/aprikoosia, pippurisuutta. Tämä on kyllä puhdas ja maukas tuote. Ja hyvin suomalaisen makuinen. 

 

Kommentti: Mielestäni tämä oli varsin onnistunut tuote! Yleensä jenkkiviskeissä on oman makuprofiilinsa lisäksi aika ohut suutuntuma, mutta Kyrön mallastettu ruis tuo viskiin selkeästi enemmän skottityyppistä suuntäyttävyyttä säilyttäen siis silti ruisviskin makuprofiilin: jännää! Mikko Koskinen Kyröltä vastasi kysymykseen suutuntumasta listaten seuraavat siihen vaikuttavat tekijät:

1. käytössä wholegrain ruista eli puuroa ei filtteröidä

2. käytössä potstill, ei kolumnitislain

3. mallastus

4. pitkät leikkuuajat

5. ei kylmäfiltteröintiä

Moni harrastaja kritisoi marsalaviimeistely. Olisi tietysti ollut mielenkiintoista maistaa viskiä au naturel, mutta ymmärrän tuon viimeistelyn maun tuojana ja ehkä tanniinisuuden leikkaajana. Kyrön rinnalla maistettiin Sonoma County, ja mielestäni Kyrö oli näistä parempi. Pisteytys on vaikeaa näin uuden tuotekategorian kanssa, mutta ehkä 84-85.

Kyrö 2nd Release Suomi100 ruisviski, oloroso finish, 50 %

Viskin oloroso-viimeistelyä ei ole mainittu pullossa, mutta tämä tieto minulle Kyröltä annettiin.

Tuoksu: Jännä erittäin makean karamellinen ensituoksu. Sokeripersikka taittuu sitten makeaksi vaniljaksi. Tuoksu alkaa sittemmin muuttua monipuolisemman poltetun sokerin suuntaan ja mausteisuus lisääntyy. Kun näiden makeiden nuottien ohi pääsee niin rukiin omaleimaisuus sieltä sitten nostaa päätään. Ensituoksussa on siis paljon erilaisia asioita, joista ihan kaikki eivät ole pelkästään positiivisia: onko se sitten pieni newmaken vivahde vai jotain liimamaisuutta, tai sitten keinotekoista tai vain maistajalle vieras tuoksu? Varsin täyteläinen joka tapauksessa. Toisella nenäilyllä offnotet ovat tasoittuneet ja mukaan on tullut tummempia jälkiruokaviinimäisiä sävyjä, ehkä rusinaa?

Maku: Maku on maailmaltaan ens'alkuun linjassa tuoksun kanssa. Tiukka on puraisu kielellä, mutta hitto että tulee kivoja elementtejä mukaan kun ensipuraisusta selviää! Maahisen kämmentä, havupuun oksaa, ruispuuroa, ja itse asiassa todella upea poltetun sokerin jälkimaku! Skottiviskin juojalla on edessään kyllä tyystin erilainen tuote, mutta on tämä erilainen myös maistamiini ruisviskissä verrattuna.

Vesilisä taittaa makeutta pois ja tuo maittavan rukiin nyt hyvin esille. Maku on hienosti tasapainossa, intensiivinen ja suorastaan syleilevä. Ehkä taustalla vielä maistuu, että nuoresta tuotteesta on kyse ja harrastaja olisi uskoakseni mieluusti ottanut tämän ilman tuota makeutta tuovaa tynnyriviimeistelyä, mutta on Kyrössä tämän perusteella mahdollisuudet vaikka mihin! Viski on omaleimainen, siinä on voimaa ja makua ja tisle itsessään vaikuttaa laadukkaalta. Ei tämä toki helpoimmasta päästä juotavaa ole, jos suuria massoja mietitään, mutta uskallan kyllä povailla hyvää tulevaisuutta tislaamolle myös viskipuolella. Osaisiko pisteyttää? Vaikeaa, mutta ehkä 83. 

Kommentti: Kakkosreleasen olisin ilman muuta halunnut maistaa ilman tuota sherryvaikutetta. Tuoksu on tässä kyllä outo, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Joku erikoinen epäpuhtaus tuoksussa on todennäköisesti tuo finistelyn "ansiota" (toivottavasti). Jälkimaku jätti välillä oikein mukavan fiiliksen ja välillä ponutunnelmat suuhun. Ehkä se Kyrön juureva maalaisuus vaatii hieman totuttelua. 

Helsinki Distilling Company 1st Release 100 % Rye Malt Whiskey, 580 pulloa, 47,5 %

 

Kyseessä on HDCO:n ensimmäinen viski, joka on kypsynyt 28 litran uuden ranskalaisen tammen tynnyreissä ja johon on valittu kahdestakymmenestä ensitynnyristä kymmenen. Tynnyreissä oli kolmen vuoden ja yhden päivän kypsymisen jälkeen 24-25,5 litraa nestettä, joten enkelit olivat olleet tisleelle armollisia.

 

Tuoksu: Puhdas ja maltainen. Hennon sitruksinen ja raikas. Vaniljaa ja karamellia. Ruis tuntuu lämpimän makean limppuisena leipänä ja ehkä jopa tummana ratapölkkynä. Lempeä tuoksu, joka ei ole kuitenkaan erityisen antava.

Maku: Ensimmäisenä tulee erittäin iso pippurinen hyöky. On kyllä iso. Kun siitä selviää, suutuntuma on kyllä varsin öljyisen suuntäyttävä. Vesitilkka auttaa ensihyökyyn heti. Yrttisyyttä. Vesi tuo ruista kyllä hienosti esiin ja rauhoittaa viskiä muutenkin. Hyvin tasapainoinen yksilö. Ei hötkyile suuntaan tai toiseen. On kyllä kova suoritus ensimmäiseksi viskiksi, vaikka suurta aromikirjoa tai syvyyttä ei vielä esiinnykään. Ehkä 83.

Kommentti: Nautin kyseisestä viskistä tehdyn viskidrinkin HDCO:n baarissa. Drinkki oli Sweet Manhattan. Tuo oli paras koskaan juomani viskidrinkki, ja sen omaleimaisuus tuli juuri tästä viskistä. Drinkin makeus muutti tätä lähemmäksi sitä, mitä Kyrö2 oli paljaaltaan, mutta ilman epäpuhtauksia. Suosittelen kokeilemaan. Tuo drinkki innosti minua tällä kertaa enemmän kuin itse viski paljaaltaan. Ehkä Kyrö viimeistelyineen siis aavisti turistimaistajan mielenliikkeet...

 

Hdcon uusi pannu ja tislaamomestari

 

Yhteenvetoa: Kumpi parempi? Kyrö likainen, hdco puhdas. Kyrö monipuolinen, syvä, vahva ja maussa selkeästi yksi taso enemmän kuin hdcossa. Hdco maltillinen ja yksioikoinen mutta puhdas ja rehellinen. Kyrön todellisesta profiilista on vaikea saada tolkkua koska tuo oloroso-viimeistely peittää niin paljon. Ekassa releasessa ei ollut kyseisiä offnoteja, joten odotamme finistelemätöntä tuotetta. Kyrön maalaismainen mämmisyys on haastavaa ja siihen ehkä pitää vähän opetella. Tykkäätkö persikasta vai vesimelonista? Tällä kertaa lopullinen totuus on mielestäni maistajasta kiinni. Joka tapauksessa pääsemme varmasti palaamaan kysymyksen äärelle tulevaisuudessa, kun tislaamoilta alkaa putoilla enemmän tuotteita. Hdcon perustuotetta (70 % ohraa, 30 % ruista) emme ole vielä päässeet maistamaan.

Välicheck 1: Kyröä kypsymässä Helsinki-Vantaalla

Puoli vuotta on vierähtänyt siitä kun pääsin Helsinki-Vantaan loungeen maistelemaan Finnairille kypsymään laitettua tulevaa Kyröviskiä. Nyt oli ensimmäisen puolen vuoden välikollauksen aika. Tunnelmat tynnyröintihetkestä voi lukea täältä.

Tilaisuuden aluksi maistoimme ensin hieman taitetun new maken ja sen jälkeen samplet molemmista tynnyreistä. Ja olihan muutos jo puolessa vuodessa valtava! Väriä oli tullut huimasti, ponu oli taittunut ja makua oli jo varsin maittavasti. Riihiruis oli mukavasti mukana taustalla eikä mitenkään päälleliimattu aromi. Nämä olivat jo nyt varsin maittavia juomia, joita olisi voinut nautiskella enemmänkin.

Mielenkiintoisinta oli kuitenkin se, miten erilaiset nämä kaksi lähtökohtaisesti identtistä tynnyriä jo tässä vaiheessa olivat. Ykköstynnyri oli rauhallisempi, miedompi ja mauiltaan valmiimpi, joskin myös jo varsin tamminen, kun taas kakkonen oli ärhäkäs, pistävä ja hyökkäävä, mutta vähemmän tamminen. Mieletöntä, minkä eron puoli vuotta saattaa tehdä.

Seuraavan kerran näitä olisi tarkoitus maistella vuoden päästä. On todella ilo olla mukana tässä projektissa. Samalla se nostaa innostusta suomalaisiin viskeihin entisestään.

Taiteilija työssään

Kyröä kypsymässä Helsinki-Vantaalla

Sattuipa siten, että Finnair etsi uutiskirjeessään tavallisia pulliaisia yhteistyöproggikseen Kyrö Distillery Companyn kanssa. Kutsussa kerrottiin, että projekti liittyy Finnairin 100-vuotisjuhliin vuonna 2023, mutta muutoin ohjelma jätettiin auki. Hain tilaisuuteen ja ilokseni minut sinne valittiin. En osaa sanoa valintakriteereistä, mutta tuntui, että muut paikallaolijat olivat ennen kaikkea paljon lentäviä, eivät välttämättä niinkään "viskitaustaisia" henkilöitä.

Kutsussa oli pyyntö saapua Helsinki-Vantaalle määrättynä aikana. Innoissani lampsin siis paikalle, sain n. 20 muun henkilön kanssa kulkuluvan ja sitten meidät saatettiin Finnairin non-Shengen-loungeen. Pari kertaa olen tuonne päässyt aikaisemmin lentopuuhissa, ja tilahan on vallan upea. Lounge muuttaa nihkeän lentokenttäoleilun suorastaan nautinnoksi, kun pääsee hälystä pois hyvien appeiden ja jalojuomien pariin. Porukka kerättiin loungen yhteen nurkkaan ja käteen lyötiin Napue-tonic. Sitten Finnairin johto ja Kyrön johto kertoivat hieman tulevasta projektista: Finnair oli tilannut Kyröltä pari tynnyriä viskiä satavuotisjuhliinsa ja tynnyrit oli tuotu kypsymään loungeen.

Kyrön Kalle Valkosen kertoessa heidän viskeistään ja kyseisistä tynnyreistä, meille tarjoiltiin kyseistä new makea. Ja maukastahan se oli. En ole Kyrön viskitislettä maistanut pitkään aikaan, ja tuota maistellessa olisin ollut valmis sanomaan, että kyseinen annos on laimennettu, koska niin helppojuotavaa se oli. Mutta ei, reilu 58 % oli lasissa. Kyseinen tynnyröintivahvuus oli kuulemma optimaalinen tämän mittaiselle tynnyrikypsytykselle. Tisle oli myös sinänsä mielenkiintoista, että siinä oli käytetty puolet normaalia mallastettua savustamatonta ruista ja puolet savustettua mallastamatonta riihiruista. Tämä riihiruis on Kyrön uutuus, jota ei ymmärtääkseni ole virallisesti vielä edes kovin mainosteltu, eikä siitä myöskään liikoja detaljeja jaeltu, vaikka vähän kyselin. Oma suuni ei mitään kovin vahvaa savuisuutta tuosta newmakesta löytänyt, mutta tosiaan epäpuhtaudet tai se ns. ponumaisuus olivat kyllä varsin pientä tisleessä. Eli lupaavaa, lupaavaa.

Itselleni jäi semisti epäselväksi, mikä on Finnairin käyttötarkoitus näille tynnyreille, koska kahdesta 125 litran tynskästä ei ymmärrettävästi kovin kummoisia pullomääriä irtoa. Ilmeisesti ihan pieni määrä olisi tarkoitus myydä, ja kaiketi suurin osa käyttää sitten juhlavuoden juhlallisuuksiin. Joka tapauksessa kutsutuille lupailtiin mahdollisuutta päästä seuraamaan tulevan viskin kypsymistä, joten erittäin mukavaan proggikseen sitä pääsi osalliseksi.

Kyrön meininki vaikutti muutoinkin loistavalta. Ginin maailmanvalloitus muodosti positiivisen ongelman, jossa tavaraa ei meinattu saada ulos sitä mukaa kuin kysyntä kolkutteli ovella. Tämä näkyi Mikko Koskisen mukaan myös viskipuolella, joka oli käytännössä pysähdyksissä seitsemän kuukautta voimien ollessa ginipuolella. Nyt gini on kuitenkin erotettu täysin viskinvalmistuksesta, ja viskin valmistuksen kapasiteettia on nostettu ja tullaan edelleen nostamaan merkittävästi. Veikkaan, että duunia voidaan painaa suu messingillä, kun gini todennäköisesti tuo leivän jatkossakin aika hyvin pöytään, jolloin voi paineettomammin keskittyä viskintehtailuun.

Omaan korvaani oli kuulunut huhu, että ensimmäinen pieni erä viskiä olisi tulossa tänä vuonna markkinoille - johonkin karmeaan hintaan. Koskinen vahvisti huhun ensimmäisen osion, eli että viskiä on tulossa ja ajankohta olisi mahdollisesti elokuu. Sen sijaan hinnan osalta hän totesi, että maltillisena se on tarkoitus pitää. Kuulemma gininkin kanssa on tehty tietoinen päätös siitä, että menestyksestä huolimatta hintaa ei lähdetä hilaamaan taivaisiin, vaan kaikilla täytyy olla varaa heidän tuotteisiinsa. Respect.

Joten EU:n ulkopuolelle lentävät, hommatkaa vaikkapa Diners Club ja menkää vilkaisemaan tynskiä Finnairin loungeen. Tuolla on muuten myös loistava sauna, jonka löylyissä on kiva aloittaa lentoreissu.

Etualalla tynskät, yllä Sarpanevan manuaalinen kello, joka mittaa aikaa pullotukseen ja oikealla Kyrön ja Finskin silmäätekeviä

Suomalaisen viskin päivä 21.5.2016, Kiltakellari

Viskin ystävien kolme vuotta sitten lanseeraama Suomalaisen viskin päivä on vakiinnuttanut asemansa suomalaisten viskitapahtumien joukossa tuoden esille kotimaiset pien- (ja vähän isommatkin) tislaajamme. Itse en ole aikaisemmin paikalle päässyt, ja tutustuminen kotimaisiin tuotoksiin on muutenkin jäänyt lapsipuolen asemaan, joten nyt oli hyvä korjata nämä molemmat puutteet kerralla.

Paikalla Bulevardin kiltakellarissa olivat Kyrö Distillery Company, Old Buck, Teerenpeli, The Helsinki Distilling Company ja Valamon Luostarin Tislaamo, kukin oman maisteltavan tuotteensa kera. Ilmeisesti ohjeistus tislaamoille oli luokkaa "tuokaa jotain", koska tavaran ikä ja valmiusaste vaihteli kovasti lasista toiseen. Toki nuorten toimijoiden ollessa kyseessä tapahtuman tarkoitus ei varsinaisesti ollutkaan maistella maailmanluokan viskejä, vaan kuulla tislaamojen kuulumisia ja nautiskella kauniista kesäpäivästä. Jokunen nuotti tuli kuitenkin kirjoitettua, joten tällaista oli tarjolla:

1. Old Buck 6yo,  6th Release, Bottled 2013, 41,1 % 

Kyseistä releasea tehtiin kokonaista 25 pulloa ja se kypsyi 65 litran 1st fill börpässä.

Tuoksu: hikeä. Mineraalista savua. Kiveä, sammalta.

Maku: Tiukka, hyvin suun täyttävä asfalttimaku. Ei ollenkaan huono! Pienikuplainen alkoholisuus. Varsin maukas bitumisavu itse asiassa. Selkeästi parempi maku kuin tuoksu. Hyvin juureva maanläheinen maku, joka on loistavasti tasapainossa. Savuisuus tukee tätä kokonaisuutena hienosti. Hieno startti! Volttejaan isompi maku. 87.

2. Kyro Distillery nr. 8. 100 % ruis. 62 % 16l tynskä. 23.5.2014 tynnyröity.

Tuoksu: newmakea, viljaa. Ei juuri muuta. Sitten puu alkaa tuoda hieman makeutta, vaniljaa, toffeeta mukaan.

Maku: huh, aika töppävä maku. Pistää kyllä suun sekaisin. Mutta kyllähän tässä makuja on. Vettä kyllä tarvitsee. Juurevuutta ja veden kanssa sitten kyllä jo maukasta rukiita. Mutta runkohan on kyllä kohdallaan! Verrokkina salakuljetettu Michter's jää jopa kalpenemaan. Tekee mieli maistaa jotain hieman ikääntyneempää tavaraa. 80.

3. Valamo IX. 2011-2012 tislauksia. Nuorin tisle 4yo. 2nd fill bourbon 30l tynnyreitä plus 1kk new oak. 100 pulloa. 54,7 %

Tuoksu: maittavaa makeutta. Hieman banaanikarkkisuutta.

Maku: hyvin makea. Kuin ylikypsä banaani, joululeivontamausteita, piparkakkua, hyvin erikoinen mutta maittava! Mistä tämä ylenpalttinen makeus tulee tähän? Epäviskimäinen tuote, mutta maukas. 86.

4. HDCO. Ensimmäinen savumallaskokeilu. Kotimainen ohra ja belgialainen savumallas. Muutaman kuukauden ollut 190l bourbontynnyrissä.

Tuoksu: oksennusta, kuin kerran juotua newmakea. Selkeästi newmakein näistä.

Maku: Nojoo, tässäkin maku kyllä biittaa tuoksun. Newmakessa mennään, mutta ei tämäkään huono ole, hitto soikoon! Hyvä runko, kuin Migun muijalla. Kyllä tämä tasting luo vahvaa luottamusta suomalaiseen viskituotantoon. 78.

5. Teerenpeli 4yo for VYS, 61,7 %. 

Teerenpelin ensimmäinen virallinen täystynnyrivahva pullote tehtiin VYS:n 4-vuotissynttäreille. Viski kypsyi ensin vajaa 4 vuotta 140 litraisessa exbourbonissa, josta se siirrettiin sitten reiluksi vuodeksi 230 litraiseen ex-madeiratynnyriin. 400 pulloa. Jäin tapahtumassa siihen käsitykseen, että tämä olisi single cask, mutta matematiikka ei kyllä tuon 140 litran kanssa täsmää, joten ehkä börppätynskiä on sitten ollut useita? Tilattavissa Alkosta 6.6. alkaen muodolliseen 109,30 €:n hintaan (huom. puolen litran flinda)

Tuoksu: Mukavaa makeutta, eksoottista hedelmää ja banaania.

Maku: Ensimaku karkkinen banaaninen, suutuntuma oikein mukava, leppoisa ja pehmeä, käsittämätön suutuntuma ikään ja voltteihin nähden! Erittäin hyvää duunia! 88.

Ostaisinko?: Kyllähän 109 € on erittäin kova hinta puolen litran pullosta, mutta tuote oli kyllä hyvää. Jos suomifiilistelyjä on niin voisi taalansa huonomminkin käyttää. Varsin mukiinmenevää tämä nimittäin oli.

kattaus

Vaikka juomat olivat nuoria, niistä jäi kyllä omaan suuhuni kokonaisuudessaan varsin hyvä fiilis. Nimenomaan nuorten juomien rungossa (Kyrö ja HDCO) tuntui olevan potentiaalia paljonkin, eli kansa innolla odottaa kypsempiä tuotteita. Itse tapahtuman osalta olisin toivonut hieman rauhallisempaa tahtia: nyt nimittäin tislaamot käytiin kauhealla kiireellä läpi eikä keskustelulle tai pohdiskelevammalle maistelulle oikein jäänyt aikaa. Ensi kerralla hieman taukoa tislaamoesittelyjen välille ja vetäjiltä myös hieman heittäytymistä oman tuotteensa pariin niin hyvä tulee.

Samassa tilaisuudessa olivat myös Smoke ja Mushi. 

Suomi-Venäjä kohotti tunnelmaa

Eläväpullo Podcast: Miika Lipiäinen ja Kyrö Distillery Company

Pienen viskitaukoilun jälkeen tarjoutui mukava mahdollisuus ottaa pari dramia ruisviskiä alan kotimaisen ammattilaisen kanssa, kun Miika Lipiäinen uunituoreesta Kyrö Distillery Companysta tuli vieraisille eläväpullo-residenssiin. Oman viskiharrastukseni ollessa vielä toistaiseksi hyvin rajoittunut mallasviskeihin, ruisviskit ovat olleet tuntematonta maaperää ja mielessä oli niihin liittyen paljon kysymyksiä. Niinpä tuli mieleen ajatus, että saman tien voisi kokeilla laittaa näitä kysymyksiä nauhalle kenties muidenkin kuunneltavaksi, ja Miikan näyttäessä idealle vihreää valoa, istahdimme soffalle älypuhelimen äänitystoiminto päällä.

Käsikirjoitusta ei sen kummemmin ollut, eikä oikeastaan päämäärääkään. Sen verran kuitenkin sovittiin, ettei varsinaisista tuotteista liiemmin puheltaisi, johtuen tiukasta laintulkinnasta markkinoinnin yms. suhteen. Lopputulos oli siis pikemminkin viskijutustelua kolmen mukiinmenevän ruiskin (joista Sazerac 18yo oli enemmänkin kuin vain mukiinmenevää) kera. Kuuntelu siis omalla vastuulla, samoin kuin aina potentiaalinen mielensä pahoittaminen (allekirjoittanut ei ole ammattilainen ääni/radio/viski- tai muullakaan alalla). Ihan ilman kuuntelueväitä kuitenkaan tuskin kannattaa kokeilla. Suosittelen ruista, mikäli sitä sattuu hyllystä löytymään.

Podcastin pääset kuuntelemaan tästä.