Caroni 1996 Port Wood Finish Bristol Classic Rum, 51,5 %

Huhut uuden Suomea varten pullotettavan Caronin saapumisesta kiirivät korviini jo vuosi sitten. Kauan kesti ennen kuin rommi vihdoin saapui Alkon hyllyille, mutta paree myöhään kuin, sano. Koska tuotteen ja hieman Caroninkin historiaa on kuvannut erinomaisella tavalla ymmärtääkseni hankkeen puuhamies, vanha rommikonossööri Mika Jansson, lainaan tässä suoraan Mikan selostusta tuotteesta enkä lähde itse selventämään sen kummemmin: 

"Esittelin John Barrettin Caronin Rudy Moorelle muistaakseni alkuvuodesta 2008. Caronin rommia alettiin siirtämään Trinidadista Caronilta Isoon Britanniaan syksyllä vuonna 2008 ja operaatio jatkui käsittääkseni vuoteen 2009. Tämä rommi on siis aikoinaan saanut alkunsa Caroni plainsin alueella (Keski-Trinidadin alue, pääkaupunki Port-of-Spainista piirun verran etelään) kasvatetusta sokeriruo'osta tehdystä melassista, ja on kypsynyt tropiikissa kovassa lämmössä vähintään 12 vuotta. Usein sanotaan että yksi trooppinen kypsytysvuosi vastaisi 2 - 3 vuotta Skotlannissa maturaation kannalta. 

Caronin tislaamosta ja sokerin eriytyslaitoksesta ei ole paljoa enää jäljellä, aaltopeltiseiniä, hieman betonia ja laitteistoromua lojuu vielä alueella. Suurin osa sokerityöläisistä ei ole vieläkään saanut vuonna 2002 luvattuja maa-alueita tai muita korvauksia itselleen, tislaamon henkilökuntaa on kohdeltu hieman paremmin - paitsi Rudy Moorea, joka irtisanottiin hänen saatua hommansa eli Caronin rommien myynnin loppuun, juuri ennen eläkeikäänsä. Miehen fb-sivu on kadonnut samoin kuin Linkedin-sivun sisältö, eikä hän ole enää vastannut sähköpostiinsa. Kävi mielessä että kenties herra on siirtynyt tuonpuoleiseen, toivottavasti näin ei vielä ole." (lähde: Mika Jansson, Virtuaalinen viskikaappi 16.9.2015 linkki)

Caroni 1996 Port Wood Finish Bristol Classic Rum, 114 bottles, bottled for Finland, 51,5 %

Tuoksu: Vegetaalisuutta, öljyistä nahkasohvaa, paksu mutta hyvin tasapainoinen tuoksu. Ehkä vähiten rommimainen tuoksuttamistani. Portviimeistely ei ole ainakaan missään nimessä ylitsevuotavaa, eli hyvin integroitunut tuoksuun. Yleisesti ottaen tuoksu on hieno ja varsin viskimäinen. Öljyistä rättiä, vanhaa autoa. Ruohoisuutta. Veden kanssa nugaa lisääntyy. Karibian yön kosteutta. Jotain tupakkamaista. Vaniljaista piipputupakkapurua?

Maku: Seuraa kivasti tuoksua. Moottoriöljyn voitelemaa kasvillisuutta. Pientä kitkeryyttä tai pikemminkin puista pippurisuutta nousee ensimaun jälkeen. Hapan/metallinen tuntuma hieman jälkimaussa. Tikkuja. Suutuntuma on viskiasteikolla keskipaksu. Kuitenkin maistamiini rommeihin verrattuna varsin paksu. Veden kanssa tämä avautuu varsin isoksi juomaksi suussa. Hieno hyöky. Jälkimaku on kuin nuolisi karibialaista puutynnyriä. Parasta tässä on keskimaku, joka tulee suuhun kaatumisen jälkeen ja ennen ehkä hieman puista jälkimakua: siinä on rauhallista paksua ruohoisuutta taittuen raikkaampaan anikseen ja spearmintiin. Veden lisääminen voimistaa tuota hammastahnatunnelmaa. Tykkään! 90.

Kommentti: Lähes täysi-ikäisyyden verran tynnyrissä, tynnyrivahvuus, ei väriä, ei sokeria ja suljettu tislaamo, kenties rommien Port Ellen, 114 pulloa, Alko ja hinta 85 €. Speksit ovat mielestäni varsin hyvin kohdillaan! Täytyy vielä erikseen korostaa tuon tynnyrivahvuuden hienoutta: kun Bristolin John Barrett veti Uisgessa 2014  rommitastinginsa, vakuutuin, että miehessä ei ole muuta vikaa ihmisenä kuin se, että hän vesittää juomansa pilalle. Nyt voltit on uskallettu ilmeisesti Suomiaktiivien vahvalla myötävaikutuksella pitämään ylhäällä ja lopputulema on huikea. Kiitokset Mikalle tästä kulttuuriteosta. 

Bristolin rommeja Uisgessa 7.2.2014

Jos Uisgen viskivalikoima olikin muuttunut viime vuodesta harrastajan silmin vaatimattomammaksi, oli tilalle tarjolla maittava kattaus rommeja. Rommien on jo pitkään puhuttu olevan uusi viski, varsinkin kun mallasjuomien hinnat tuntuvat karkaavan käsistä. Omat rommikokemukseni ovat toistaiseksi olleet vähissä, mutta koska olen yleisesti ottaen viinaanmenevä mies, piti toki vanhan ylioppilastalon yläkerrassa käydä piipahtamassa. Yleiskuvana tarjolla olevissa rommeissa toistui kaksi asiaa: liian makeita ja liian pliisuja. Esimerkiksi Angostura "Cask Collection No 1" oli varsin maittavaa juotavaa, mutta pilalle blendattu nelikymppisenä. Sama koski messujen "voittaja"rommi Plantation XO:ta (voittaja lainausmerkeissä siksi, että Bristolin tuotteet eivät ymmärtääkseni olleet kisassa mukana). Plantationin kunniaksi oli silti sanottava leppoisa turkulainen esittelijä: turkulaisuutensa kanssa sinut oleva ihminen on paras viinanmyyjä.

Jo etukäteen tasting-kirjossa niitä eniten mielenkiintoa herättäneitä oli rommikauppias Bristolin tasting, jossa tarjolla oli puhtaasti sellainen kattaus, jota ei maistelutiskiltä löytynyt. Näin kuitenkin sen neljänkymmenen euron hintaan romminoobielle kalliina, joten en ilmoittautunut tastingiin. Ei tarvinnut kuitenkaan kauaa viettää aikaa Bristolin tiskillä, kun oli helppo käydä ostamassa lippu: John Barrett vanhan liiton herrasmiehenä teki todellisen vaikutuksen asiantuntemuksellaan ja tyylillään esitellä tuotteitaan. Kun lisäksi juomat olivat hyviä, oli pakko mennä kuuntelemaan Barrettin johdatusta rommien maailmaan. Ilmeisesti saman johtopäätöksen oli tehnyt moni muukin, koska sali oli yhtä paikkaa vailla täynnä.

Viitteitä siitä, että viskimiehen ennakkoluulottomuus palkittaisiin, alkoi näkyä jo tasting-huoneen ovelta, kun laseja oli katettu ohjelmaan merkityn kuuden sijaan kymmenen kappaletta maistajaa kohden. Barrett oli tuonut mukanaan läjän tynnyrisampleja tastinginsa ja tarinansa tueksi! Tarjolla oli siis viisi paria viskejä, joissa jokaisessa parissa oli kaksi versiota samasta (tai samantyyppisestä rommista). Erityisesti Barrettin tavoitteena oli perehdyttää kuulijat puun vaikutukseen rommeissa. Siispä asiaan. Näistä kirjoiteltiin nuotteja sen mukaa kuin viitsittiin. Asia oli kuitenkin niin mielenkiintoista ja laseja oli paljon, ettei liikoja näpyttelyyn ehtinyt panostaa.

John Barrett eli Joni Papukaija

1. Mauritius White Cane Juice, unaged, 43 % 

Kyseessä oli kaksi vuotta terästankeissa säilytetty ja jonkinlaisen ilmakypsytyksen kokenut valkoinen "rum agricole"

Tuoksu: Varsin kuiva, voisi olla viskiäkin. Vihannesmehua. Newmakea.

Maku: Ei alkuunkaan makea.

2. Mauritius Cane Juice sherrywood cask sample, ~60 %

Toisessa lasissa oli samaa tavaraa vajaan kahden vuoden 3rd fill oloroso-sherrykypsytyksellä. 

Tuoksu: Hyvin hento sherryisyys.

Maku: Selkeästi voimakkaampi kuin ykköslasi, mutta hyvin maistuva kihelmöivyys, pientä puuta. Hieno viina. Ei uskoisi voltteja.

3. Caroni Trinidad Gold Magic, ?? %
Kyseessä on column-tislaimella melassista tehty rompukka, jota on kypsytetty tynnyrissä, mutta joka on sen jälkeen filtteröity värin poistamiseksi. Jännä, että sitä halutaan tehdä niinkin päin.

Tuoksu: Kultainen tuoksu, nimensä mukaisesti.

Maku: Peruskeltainen ei kuitenkaan makea romukka. Peruskamaa.

4. Caroni Trinidad 1999 Cask Sample, 68,2 %

Melkein koko ikänsä Karibialla kypsynyt edellisen tapaan column-tislattu rommi on kärsinyt vahvasti enkelten osuudesta (n. 6 % vuodessa, peruskauraa tuolle alueelle).

Tuoksu: Hyvin intensiivinen tummuus. Vanhaa nahkasohvaa.

Maku: Hyvin intensiivinen. Hullu alkoholi. Isosti kuivattavaa tanniinisuutta. Marsipaania. Sademetsän yötä. Huhhuh. Ei kuitenkaan huono!


5. Enmore Demerara 1988 Cask Sample, 67,3 %

Guyanassa tehty pot still -tislattu rommi, jota on sitten säilytetty moneen kertaan käytetyssä refill-puussa.

Tuoksu: Kalanmaksaöljy. Öljyä. Kalaa. Liimaa.

Maku: Kuiva. Raikas. Erittäin kuivattavaa puuta. Kyllähän voltit tuntuvat todella hyökkäävästi. Ei oikein saa muuta irti tästä. Ei erikoinen.

6. Enmore Demerara 1988 Bottle Stock, 4x %

Tuoksu: Hyvin mieto tuoksu: kuitenkin epämiellyttävyydet ova tiessään.

Maku: Hyvin miellyttävä viina, jossa tisle on kunniassaan: nättiä hedelmäisyyttä, pientä punaisuutta, maltillinen, vaatimaton mutta nätti.

7. Rockley Still Barbados 1986 Cask Sample. Potstill. Used bourbon wood, 6x%

Refill-puussa kypsynyt pot still -kypsytetty romppa.

Tuoksu: Tärpättiä, suolaista merellisyyttä. Varsin mukavaa makeutta. Puhdistusainetta, but in a good way. Lääkemäisyyttä. Hyvä tuoksu!

Maku: Lyhyestä virsi kaunis: huikean monipuolinen ja iso maku. Upea juoma!

8. Rockley Still Barbados 1986 Bottled Stock Madeira Finish, 46 %

Edellisen samplen tavara viimeistelty 18 kuukautta madeiratynnyreissä ja lantrattu sitten normivahvuuteen.

Tuoksu: Intensiivinen hunajanoranssinen makeus, jopa tahmeus.

Maku: Hyvin makea, mutta silti tyylikäs kokonaisuus: iso juoma ilman muuta. Makeus ei ole imelää mikä on hienoa. Preferoin silti edellistä tynnyrisamplea ilman muuta.

9. Caroni Trinidad 1996, 43 %

Tuoksu: Banaanikarkkia. Hieman kerosiinimaisuutta.

Maku: Oho! Tuoreen savusaunan savua, Suomen saunaseuran vitossaunaa. Jälkimaku on pitkä ja hento savuisuus jatkuu. Hieno!! Kerta kaikkiaan aijai! Tätä jos saa jostain kohtuuhintaan niin lyödään kiinni!

10. Caroni Trinidad 1974 (-2008), 46 %

Bristolin ostettua suljetun tislaamon Caronin tynnyrivarainnot (tai ainakin merkittävän osan niitä), seasta löytyi muutama tynnyri myös näinkin vanhaa tavaraa. Barrett kertoi miettineensä, mitä tavaralla tehdä, koska se oli hänen mielestään mennyt jo yli. Kuriositeettina hän kuitenkin päätti pullottaa sen semmoisenaan.

Tuoksu: Eksoottisia hedelmiä. Varsin intensiivinen. Ei silti mitään erityistä. Vanha konehuone, öljyä, rasvaa.

Maku: Pyöreyttä, hyvin kondensoitunutta keltaista hedelmää. Hiipuva auringonlasku. Suussa maistuu palanen historiaa. Tämä voisi olla pitkän illan viimeinen drami, jonka jälkeen rauhallisesti kääntyä tyynyn puoleen.

 Jälkisanat: Huh, olipa setti! Tasting, jossa oli läpi linjan kantava ajatus, upeita juomia ja palanen kulttuuria mukana vetäjän muodossa. Tämä setti todisti minulle, että rommeissa on ilman muuta mahdollisuus elämyksien löytämiseen viskien tapaan. Bristolin tuotteet olivat monin paikoin hienoja, mutta niissä vaikutti lähtökohtaisesti olevan yksi ongelma: Barrett vastusti tynnyrivahvan viinan juomista, joten hänen tapoihinsa kuuluu blandata romminsa 43- tai 46-volttiseksi. Tämä on todella harmi, koska monesta juomasta olisi hieman vahvempana ollut todella isoihin mainesanoihin. Alkoista on kuitenkin vielä saatavana n. 40 pulloa Suomea varten pullotettua Caroni Trinityä, mikäli vahvempi rommi kiinnostaa. Mielestäni Trinity ei tuoksunsa osalta kalvennut maistellulle kattaukselle kenellekään, ja maun osaltakin ehkä vain Trinidad 1996:lle ja Rockley Stillin tynnyrisamplelle.

Caroni Trinity Rum, 54 %

Eläväpullo goes rommi. Viskien hintojen jatkaessa kasvuaan moni on kääntänyt katseensa rommeihin. Löytyisikö noista kohtuuhintaista korviketta jalojen juomien ystävälle? Omat rajalliset rommikokemukset eivät ole jaksaneet kannatella odotuksia liialti, sillä monasti paremmissakin rommeissa turha makeus rupeaa äkkiä tökkimään. Toisaalta en ehkä ole vielä päässyt maistamaan tynskävahvaa huippurommia?

Alkosta on jo kohta parisen vuotta ollut saatavilla yksinomaan Suomea varten pullotettu Caroni Trinity rommi, jonka syntyhistoriaa on ansiokkaasti kuvattu täällä. Maistaminen on käynyt moneen kertaan mielessä, koska tuotetta on kehuttu. Sokkona pulloa ei ole vain hennonnut ostaa, koska hinta on kuitenkin varsin suolainen 118 € (ja olisiko alkoholiveron korotuksen myötä itse asiassa hieman korkeampikin). Nyt kun tähän kuitenkin tarjoutui mahdollisuus, niin maistetaan.

kuva: smokeonthewater-fin.blogspot.com

  
Caroni Trinity, 1989/1992/1994 (vattaus kolmesta tynnyristä), pullotettu 2011, 296 pulloa, 54 %

Tuoksu: Lämmin syvä makeahko rusinaisuus ja nahkarukkaisuus. Tummaa ratapölkkyä ja vanhaa verstasta. Aivan upea tuoksu, joka muistuttaa vanhaa sherryviskiä. Tätä nuuskuttelee erityisen mielellään pidempäänkin.

Maku: Suutuntumassa tulee ensimmäinen iso ero viskiin: tämä on selkeän makea. Ei myöskään hyvän viskin veroinen ensimaku ja jokseenkin terävä potkaisu myös. Jos tämä onkin kuiva rommi, niin makeus kyllä erottaa tämän viskistä ja maku ei täysin vastaa upeaa tuoksua. Tuoksun elementtejä on kyllä maussakin: vanhaa tallia ja nahkaa. Jälkimaku on lähinnä kihelmöintiä. Makeuden puolustamiseksi on kuitenkin sanottava, että se on syvälle integroitunut muihin makuihin, joten se ei tunnu päälliliimatulta. Viskiasteikolla: 88.

Kommentti: Jos tykkää rommista, tykkää varmasti tästäkin. Jos tykkää viskistä, tykkää takuuvarmasti tämän tuoksusta. Maun makeus on sitten se kysymysmerkki, joka saattaa viskiväkeä jakaa. sen sijaan jos tämän kylkeen saisi sikarin, niin liitto saattaisi olla turkasen hyvä.

Pakko muuten vielä heittää kommentti ravintolatarjonnasta. Kuulopuheiden mukaan hotelli Havenissa olisi hyvin rommeja tarjolla, ja soitinkin tuonne tiedustellakseni Caronin saatavuutta. Tarjolla kyllä oli, mutta hintaan 15 € / 2cl eli jo kipurajoilla liikkeneeseen Alkon hintaan nähden 445 %:n katteella. Jäi sitten menemättä ja vaihdettua samplet toisen harrastajan kanssa. Harmi sinänsä, mutta kyllä moinen pientä rajoitusta ravintolaharrastamiseen tekee.