Tobermory 15yo oloroso sherry cask finish, 46,3 %

Tobermoryjen parissa jatketaan muutaman vuoden vanhemmalla tuttavuudella:

Tobermory 15yo oloroso sherry cask finish, 46,3 %

Tuoksu: Raikasta, mutta kuitenkin tummaa punaisuutta, suklaata. Kuiva, syvä ja kehittynytkin tuoksu. Oikein lupaava nenä, jossa jo ikäkin hieman tuntuu.

Maku: Tasaisempi ja pliisumpi kuin tastingin muut tobet. Maukas makea puhdas sherry kyllä, eli sinänsä ei ole pahaa sanottavaa. Tummaakin marjaisuutta, karhunvattua. Marjamehuviski, jonka plussana on sanottava jonkin verran koholleen jätetyt voltit. Myös hieman suolaista merellisyyttä. 87.

Kommentti: Tobermorya, Tobermorya, Tobermorya... Lupaan, että tämä oli viimeinen maistettu Tobermory tänä vuonna!

Tobermory 10yo, 46,3 %

SMWS:n Kattavan Tobermory-tastingin osana maistettiin myös parit nykyrangen tuotteet. Tässä näistä ensimmäinen eli perus-Tobe, joka on jätetty juuri ja juuri kylmäsuodattamattomuuden myyttisen rajan yläpuolelle volteiltaan. 

Tobermory 10 yo, 46,3 %

Tuoksu: Hunajainen ruohoinen kirpakkuus, hieman bensaisuutta. Hieman raaka, mutta tietyllä tavalla kutsuva. Öljymäinen keltainen viski.

Maku: Raikkautta, ruohoista maltillista sittemmin tasapainoisen makeaan taittuvaa seesteisyyttä. Hyvin helppo ja rauhallisen ihmisen viski, joka on kuitenkin puhdas. Jättää suuhun tyytyväisen maltillisen makeuden. 84.

Tobermorya ja Ledaigin SMWS:n kanssa 20.11.2014

Tobermory? Ledaig? Siinäpä nimiä, jotka eivät perusmaistelijalle välttämättä sano mitään. Itselläni oli taustalla yksi Ledaig, joka ei mainesanoja ansainnut. Kun kuitenkin Suomen mallasviskiseura päätti järjestää näistä tuotteista tastingin, piti mukaan lähteä avoimin mielin. Rehellisesti on sanottava, että päätös ei ollut kovin vaikea, koska mukana oli ainakin paperilla varsin koviakin viskejä.

Tastingin vetänyt Ilkka Ruponen ei jättänyt kiviä kääntämättä mitä Tobermoryn pitkään historiaan tulee. Viskien lomassa kävi ilmi, että Mullin saarella sijaitseva tislaamo on historian saatossa vaihdellut nimeään Tobermoryn ja Ledaigin välillä, ja nykyään vallitseva tilanne on se, että tislaamo on Tobermory, sen savuton viski kulkee myös nimellä Tobermory, kun taas turpeistettu versio tunnetaan Ledaigina. Tislaamo on ollut suljettuna lukuisia kertoja sen historian aikana, viimeksi välillä 1989-1991.

Vaan asiaan. Jos joku on joskus valittanut, ettei viskitastingissa ole riittävästi maisteltavaa, niin sitä ongelmaa ei tässä kattauksessa ollut. Tarjolla oli kuuden varsinaisen tasting-pullotteen lisäksi kolme perusrangen tuotetta. Ja kun vielä järjestävä taho veti lopuksi ässän hihasta bonuspullolla, oli ilta varsin mukavasti paketoitu. Mittavan kattauksen vuoksi tässä esitellään vain nuo seitsemän erikoisempaa tasting-pullotetta ja postataan seuraavaksi sitten perusrangen hömpsyt erikseen.

Tobermory 18 yo Adelphi ”Duart Castle” single cask #188/12, pullotettu
4/2012, pullo #82/300), 50 % 

Kyseessä on Macleanin klaanin yksityispullote Adelphilta, ei yleisesti myynnissä.

Tuoksu: Perusraikas nenä. Tuoksu uinuu, ei anna erityisen rikkaasti itsestään.

Maku: Kohtuuraaka suutuntuma: hyvin kihelmöivä suutuntuma, josta on äkkiseltään vaikea sanoa, johtuuko se mineraalisuudesta vai alkoholista. Holi on kuitenkin pienipartikkelista, mikä mineraalisuuden kera aiheuttaakin poreallasbileet suussa. Perusbörppäviski, mutta sellaisenaan jotenkin tylsä. Ihan kuin tässä olisi vain viskin runko, mutta varsinainen maku puuttuisi. 85.

Tobermory 19 yo 1994, Anam na h-Alba, Single first fill Sherry Hogshead, 53,5 %

Tuoksu: Hyvin raikas ja mineraalinen tuoksu. Herkullinen startti! Piilevää herkkää karkkisen marjaista makeutta, joka hiipii pienen odottelun jälkeen nenään.

Maku: Hyvin tuoksun mukainen: iso räjähtävä mineraalisuus hyökkää suuhun lämpimällä hyö'yllä ja raikkaudella. Kuin pieni lapsi, joka hyökkää innoissaan mummonsa kaulaan jälleennäkemisen ilosta. Ikä näkyy syvyydessä ja maun rikkaudessa, vaikka tämä ei erityisen syvä olekaan. Jälkimaussa maittava lämmin kanervaisuus tulee mineraalisuuden rinnalle, mutta hyvin viskin ilme pysyy kasassa läpi maun kaaren. Todella tyylikäs, hyvärakenteinen ja harmoninen viski, joka voisi saada pisteitä lisää jos monipuolisuutta olisi enemmän. 90.

Tobermory 32yo 1972 Vintage, pullotettu 03/07/08, pullo #95/886, 49,5 % 

Kyseessä on yksi tislaamon klassisiksi väitetyistä noin 32-vuotiaista “Finished in Oloroso Sherry Casks” -julkaisuista. Finistely on tässä nykyajattelun mukaan hieman laimea sana, koska viski on saattanut majailla sherrytynskässä "finistymässä" jopa 10 vuotta.

Tuoksu: Upea nokka! Vanhaa nahkasohvaa. Rommimaista makeutta. Huumaavaa ruskeaa vegetaalisuutta, rusinaa, rommirusinaa.

Maku: Uskomaton intensiivisyys. Valtava viski. Alkuun kysyy itseltään, onko tämä liian tanniininen. Mutta ei: makeutta ja jopa pientä mineraalista raikkautta löytyy - ominaisuuksia, jotka kantavat tämän läpi maun kaaren. Alkoholin jälkeen voimakasta tummaa tunnelmaa: tuhkaa, tupakkaa, syksyisiä synkkiä lehtiä. Vesi tuo ehkä hieman tanniineja esiin ja peittää hedelmäisyyttä. On hiinä ja hiinä, meneekö liian synkäksi. Viskin ikä maistuu. Tällaista viskiä on vaikea arvostella, koska on niin omanlaisensa tuote kaikin puolin. 91.

Ledaig 1974 Vintage, pullotettu 1992, 43 %

Tuoksu: Vanhan viskin vikaa: eksoottisia hedelmiä. Ei kuitenkaan erityisen antava tuoksu.

Maku: Maku sitten taas antaakin isosti juttuja! Syvä ja pehmeä, raikas mutta kuitenkin valtavan rikas. Tällaisia pitäisi viskien runkojen olla tänäkin päivänä! Ihan kuin tässä olisi myös jo old bottle effectiä. Hieno viski näihin voltteihin! 90.

Tobermory 19 yo Distillery Only, Sherry Cask Finish, 58,2 % 

Kyseinen viski on tislaamolta saadun tiedon mukaan viettänyt sherryfinistelyssä jopa kuusi vuotta.

Tuoksu: Tuo heti mieleen glendronachin hyvät single caskit. Nahkasohvaa. Tupakkatakkia.

Maku: Iso jyrä. Mutta maukas puhtaan raikkaan ja jo tummemman mustan marjaisen maun yhdistelmä. Nyt ollaan jo aika kovan sherrymonsterin äärellä. Tätä makustelee suussa pitkään. 91.

Ledaig 16 yo Distillery Only, Sherry Cask Finish, 57,2 %

Tuoksu: Nono! Nyt ollaan alkuunsa aika kivan peat+sherryn äärellä! Tuoretta asfalttia, helteisen kesäistä ratapihaa. Hyvällä tavalla likaista tunnelmaa.

Maku: Aika kova punapotku. Hapanta punaista omenaa. Aika kova alkoholisuus. Raakuudesta ei oikein pääse eroon. Kaipaa vettä. Tylyys ja kovuus pysyy vaikka minkä tekisi. Kuin tunkoisella nenällä vedetty Arran. Maku ei lunastanut tuoksun odotuksia. 83.


Tobermory 20yo Distillery Only, Spanish Sherry Cask Finish. 56,1 %. 

17 vuotta first fill sherry (oloroso I presume), jonka jälkeen kolme vuotta PX:ssä

Tuoksu: Hennon suklaista mietoista tunnelmointia. Maltillinen tuoksu. Pehmeä joskin hieman tanniininen.

Maku: No mutta iso maku verrattuna tuoksuun! Yllätti vallan! Makeinen ja maukas jouluviski. Kuivattavat tanniinit. 89.


Lopuksi: Kun monasti puhutaan siitä distillery caracterista, niin tämä oli sen metsästyksen kannalta varsin mielenkiintoinen kattaus. Nimittäin, Tobermorysta jäi mineraalisessa raikkaudessaan nimenomaan viskin rakenteen kannalta oikein mukava kuva. Oikeastaan nämä kaikki viskit (16yo Ledaigia lukuun ottamatta) olivat sellaisia, joiden rikkaasta suutuntumasta ja tunnelmasta moni muu viski saisi ottaa mallia. Mutta sitten se toinen puoli: samalla kun rakenne oli huippua, tuntui, että makuja ei samaan pakettiin oikein saatukaan mahdutettua. Eniten tämä korostui ensimmäisen börppätobermoryn kohdalla: kuin olisi pelkkää jykevää runkoa hörsinyt. Näin ollen vedänkin hyvin mutkat suoriksi -tyyppisen johtopäätöksen sen suuntaan, että Tobermorylle toimii sherrykypsytys näiden tynnyrien antaessa kaivattuja makuja viskiin.

Tobermory 10yo, 40 %

Tobermory 10yo, 40 %

Tuoksu: Raakaa päärynää, esanssista banaania, liuotinmaista epäpuhtautta. Hieman raikkaita oransseja hedelmiä.

Maku: Pyöreän öljyinen maku ja suutuntuma. Sitten kohtuullisen pistävää alkoholia, joka kuitenkin asettuu äkkiä. Jälkeen nousee hieman hedelmäisyyttä, mutta varsin tamminen ja puiseva yleisesitys tämä on. Hieman vaniljaisuutta, mutta vaatimaton viski, jopa hieman epämiellyttävä. Maltainen jälkimaku ehkä tämän paras puoli. 73.

Tobermory 15yo 1995, Murray McDavid, 46%

Vuorossa maistajille uusi tislaamo ja entuudestaan tuntematon IB-pullottaja. Ei kai siinä, pakko juoda pois, kun tuossa makaa.

Tobermory 15yo 1995, Murray McDavid, 46%. Bourbon/tempranillo (rioja) tynskä, Selected by and bottled for THE SPECIALISTS CHOICE NL.

Tuoksu: Ihan alkuun aavistus bunnamaista epäpuhdasta merellisyyttä, joka kuitenkin väistyy heti ja tilalle tulee trooppisia hedelmiä. Kypsää aprikoosia. Kypsää viinirypälettä, viininkorjuujuhlaa. Alkoholin myötä varsin miellyttävä sademetsällinen tunnelma. Alkoholi vaikuttaa äärimmäisen pienipartikkeliselta ja pehmeältä, mutta kuitenkin voimakkaalta. Laddie 10:n tuntua? Potentiaalia ilman muuta.

Maku: Suun kuivattavuutta, rikasta kultaista hedelmäisyyttä, holi kihelmöi kielellä, mutta ei pistä. Pehmeämpiä tuntemuksia tulee holin polton jälkeen. Mausteisuutta kuten Taliskerin DE:ssä, toki ilman savua. Jälkimaussa nousee varsin mukava mineraalisuus ja suuhun hiipivä lämpö. Silti ehkä liian makea minulle ja kuitenkin tiettyä karvautta löytyy. Jotenkin vaikea pisteyttää. Tarvitsisi ilman muuta pari dramia lisää. 86.

Ville: T: Vaikea sanoa, onko hedelmäistä vai mausteista tunnelmaa. Hedelmäsäilykettä vai maustekakkua? Joka tapauksessa makean puoleista mausteisuutta: vähän kuin viineri, jossa on hedelmää ja kiiltävää hyytelöä pinnalla. Jotain juurevaa: fenkolia? Ehdottoman kiinnostava tuoksu. Tuore, nenää avaava raikkaus. M: Täyteläinen, kypsä, runsas. Alkuun hieman hyökkäävä, mutta sitten alkaa valuttaa mahlaa. Loppuun nousee pientä lämpöä. Makumaailma leikittelee tuoksun lailla makeudella, runsaudella ja mausteisuudella: ei oikein osaa sanoa, mikä siellä on kantava voima. Mutta oikein miellyttävä. Jälkimaku ei mene tunkkaiseksi, vaikka happamuutta löytyykin. Villen pisteet: 88.

Miklos: T: Juran ja taliskerin sekoitus, ei kuitenkaan savua tai turvetta. Mausteinen, jotain sitrusta? Herkkutuoksu. M: Pehmeä, jälkimaussa sitruksen kuorta. Alkoholi on hyvin pehmeä: ei iske yhtään. Tuo veden kielelle ja kuumottaa hyvin mutta ei pistävästi. Jälkimaku hieman hapan, mutta tosi hyvä kyllä. Tämän tuoma kihelmöinti on todella mukava. Mielenkiintoinen tuttavuus uudesta tislaamosta. Holi esiintyi edukseen. Jotain olisi kuitenkin kaivannut lisää. Maistaisin uudestaan. Mikloksen pisteet: 85.

Tobermory 10yo, 40 %

Tobermory 10yo, 40 %, maistettu Pikkulinnussa 30.12.2011, hinta: 3,50 € / 2 cl.

Tuoksu tuoreen makean raikas ja kukkainen, ruohoinen. (karrelle) paahtunutta vaahtokarkkia, siirappia, mallasleipää.

Maku alkuun ruohoisen kevyt, sitten kirpakkaa maustetta. Hieman tuoretta hunajaa. Erinomainen suoriutuminen: täyttää suun kevyillä elementeillä! Jälkimaussa mukava ruohoisuus, joka taittuu makeaan turpeeseen päin. Kevyeksi viskiksi luonnetta löytyy ja jälkimaku antaa lisäpojoja. 87.

P.S. Olen joskus parjannut Pikkulintua hinnoittelustaan. Täytyy vetää hieman sanoja takaisin: tässä tuotteessa ja muutamassa muussakin (ks. tulevat entryt) hinta on ollut ihan kohdallaan. Muutamat putelit on hinnoiteltu aika kovalla katteella, mutta onnistuneitakin löytyjä lienee silti mahdollista tehdä.