Onko singlemaltti tosiaan valttia, vai onko kyseessä vain yksi viskimaailman hyväksytyistä totuuksista, joita ei saa kyseenalaistaa? Tätä lähdettiin testaamaan kun Eläväpullon viinaan menevällä ystävällä oli hyllyssään Highland Parkin 12yo sekä pari blendiä: 15yo Dimple ja Johnny Walker Swing. Koska kyseisissä piireissä hieman naureskellaan liialliselle hifistelylle mitä alkoholijuomiin tulee, asetti talon isäntä myös haasteen ja lisäsi sokkotastingiin Kolme Leijonaa blendin ja vannotti tunnistamaan tämän sekä blogikunnian että hampurilaisaterian ollessa panoksena. Täytyy myöntää, että hieman huolestutti, koska a) HP12:ta olen maistanut vain kerran, b) 3 Leijonaa en koskaan, c) blendeistä ylipäänsä likipitäen ainoa kosketus on Chivas Regaliin d) äijiltä tuli vahvaa kuumotusta taustalta taukoamatta.
1. lasi:
T: hedelmää, liuotinta, aika mieto, ei mitään erityistä.
M: Tasapainoinen suutuntuma. Mieto mausteisuus seuraa, sitten turve. Varsin miellyttävä yhdistelmä hedelmää ja turvetta. Kuivempi suutuntuma kuin 3. lasissa ja vahvempi jälkimaku. 85.
2. lasi
T: banaania, erittäin mietoa turvetta
M: vesimäinen, tympeä, ei mitään erityistä. Loppuun vähän maustetta, ei muuta. 69.
3. lasi
T: Selvästi makeampi, persikkaa, öljyä, jotain keinotekoisen tuntuista (samaa kuin siidereissä) makeutta.
M: Vesimäinen suutuntuma kääntyy öljyisempään päin. Loppuun mietoa turvetta. 83.
4. lasi
T: Perusmallasviski, jossa myös fenoleja
M: Tumma, pehmeä, tasapainoinen, pitkä. Kuitenkin tylsähkö. Loppuun turvetta. 75.
Veikkaukseni: 1. HP12, 2. 3 Leijonaa, 3. Dimple, 4. Johnny Walker
Tuntui, että nenä ei ollut parhaimmillaan, koska varsinkin tuoksuista oli aika vaikea tehdä kunnon eroja. Uskoin ykkösen olevan HP12, koska siinä on mielestäni pitkä jälkimaku ja tuo oli kattauksen paras viski. Kolmen leijonan asettamisesta kakkoseksi olin kohtuullisen varma, koska kyseessä ei ollut todellakaan mikään herkku. Kahden muun blendin järjestys meni arvalla ja pullon ulkoisen habituksen perusteella.
Oikea rivi: Vaan eihän se sitten mennyt kuin Strömsössä: kakkonen oli kyllä leijona, mutta ykkönen, ja testin voittajaviski, oli Johnny Walker Swing. HP12 jäi parin pisteen päähän ja lasiin kolme. Dimple oli neljäntenä ja selkeä pettymys. Kun tulosten julkistamisen jälkeen maistoin vielä muita paitsi kolmea leijonaa, oli helpohko pysyä kannassa: Swing oli tasapainoisin ja maukkain viski, vaikka HP12:n omintakeinen jälkimaku olisikin halunnut nostaa tätä pisteen tai pari. Arvioin taannoin HP12yo:n 86 pisteen arvoiseksi, joten ei tässä silti luvattoman kauas tuosta arviosta eksytty.
Yhteenvetona voisi todeta, että hampurilaisia en joutunut tarjoamaan, blogiakin kehtaa ehkä vielä jatkaa jokunen ennakkoluulokin karisi matkalla. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus siis, ja lupaan maistaa sekoitteita toisenkin kerran!
Wikipedia tietää Swingistä seuraavaa: "Supplied in a distinctive bottle whose irregular bottom allows it to rock back and forth. It was Alexander II’s last blend: it features a high proportion of Speyside malts, complemented by malts from the northern Highlands and Islay, and is "almost as sweet as a bourbon."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti