Longmorn 17yo 1996/2013 Signatory, for la Maison du Whisky, Cask #72321, 57,3 %

 Sherrylongmornien parissa jatkamme:

Longmorn 17yo 1996/2013 Signatory, for la Maison du Whisky, Cask #72321, 57,3 %

Tuoksu: Sherrypommi. Nada más. Kuitenkin kohtuuraikas. Minttuisuutta/vademecumia. Ei silti herätä isoja odotuksia. 

Maku: Isoa kihelmöintiä, isoa sherryä, jonkin verran öljyinen suutuntuma. Jälkimaku paljastaa varsin raikkaitakin punaisia hedelmiä. Luumua. Alkoholi ei ole täysin pehmentynyt. Silti vivahteikas ja monipuolinen sherryviski, jossa tuo eucalyptus on merkittävä tekijä. 86.

Longmorn 17yo 1996/2013 The Ultimate, Cask #105092, 60,1 %

Pari pörppälongmornin jälkeen lasissa sherryisempää tuotetta.

Longmorn 1996 the Ultimate cask 105092 60,1 %

Tuoksu: Makea punaisuus. Hieman punaista nahkasohvaa. Multaista perunakellaria. Kuitenkin kohtuupinnallinen, eli vanhan viskin syvyyttä ei löydy. 

Maku: Makea öljyisen marjainen suutuntuma, jota seuraa isohko alkoholisuus. Kuitenkin tasapainoa löytyy, ja voiman alta ehkä hieman luonnettakin. Maukas ja iso viski, joskin sherryisyydessään ja makeudessaan hieman yksioikoinen. Joku sherryviskidiggari ehkä arvostaisi meikäläistä enemmän. Tässä on ehkä kuitenkin jotain sellaista happamuutta, josta en tykkää. Ehkä tammen kitkeryys pääsee antamaan tälle jo hieman liikaa vaikutusta? 85.

2nd opinion: Smoke tykkäsi tästä. Itselleni taas putosi paljon paremmin kevyempi Berry Brosin versio. Täytyynee mennä joku kerta miehen kanssa mummotunneliin, etsiä paikan päältä äiti ja tytär, ja katsoa sitten, kuinka käy.

Longmorn 32yo 1976, Whiskykanzler "the Uncollectable Collection", 53 %

Suosittujen viskien hintojen jatkaessa nousuaan moni harrastaja kääntää katsettaan vähemmän tunnettujen tislaamojen puoleen. Korviini kantautui vinkkejä siitä, että erityisesti Longmorn voisi olla tällainen hidden gem -tislaamo. Maistoon oli siis otettava pieni suora tislaamon tuotteita. Referenssiksi toki alkuun normi 16-vuotias, jota on aikaisemmin maistettu myös täällä.

Longmorn 16yo, 48 %

Tuoksu: Kiva perushedelmäisyys, jota tukee mineraalinen raikkaus. Ei kuitenkaan erityisen voimakas tuoksu. 

Maku: Tässä on selkeä pehmeä hedelmäisyys. Alkoholin jälkeen pippurisuus nostaa päätään ja sitä seuraavat eukalyptuksen/mintun puraisu. Perusviskien joukossa luonteikas kaveri. Jälkimaun maltillinen vehreys on miellyttävää. 88.

Kommentti: Munakas ratkaisu pullottaa tislaamon "perustuote" 16-vuotiaana. Toki kyseinen Longmorn on myös selvästi kalliimpi kuin monen muun tislaamon peruspullo.

Mutta sitten itse asiaan. Eräs ystävä viskissä lykkäsi taannoin Berliinissä käydessäni käteeni samplen Longmornia, joka oli pullotettu Berliiniläisen Wein & Whisky -liikkeen toimesta. Kyseisen puljun omistaja lanseerasi vuonna 2006 pienen pullotussarjan nimellä "The Uncollectable Collection", ja sarjassa oli ideana se, että pulloja ei kapsuloitu, vaan ne myytiin normaalilla "auki" olevalla korkilla, jolloin niillä ei ollut samanlaista jälleenmyyntiarvoa keräilijöiden silmissä ja viskit myytiinkin maailmanmarkkinahintaa halvemmalla. Taustalla vaikutti vahva "Whisky is for drinking" -ideologia. Halukkaat saksankielentaitoiset (jokaisen pitäisi muuten osata vähän saksaa, ties koska lähtevät taas rynnimään rajan yli) voivat lukea tarkemmin täältä. Harvoin kuulee upeampaa ideaa. Vaan maistetaanpa. 

Longmorn 32yo 1976, Whiskykanzler "the Uncollectable Collection", 53 %

Tuoksu: Jo iäkkäämmän pörppäviskin tuoksua. Kypsää eksoottista hedelmää, voita. Hyvin tivistyneen tuntuinen tuoksu. Vaikuttaa herkulta.

Maku: Maku seuraa selkeästi tuoksua: hyvin makea, jopa irtokarkkimaisen intensiivinen suutuntuma. Jälkimaku on nyt sellainen, joka tuo maistajalle reaktiona hymyn huulille. Pitkä, syvä, monivivahteinen, tyylikäs bourbon-kypsytetty vanha viski maistuu tältä. Jälkimaussakin on vielä pontta, tuoden eucalyptushenkisyyttä leijailemaan huulille. Vesi avaa tyypilliseen tapaa tuoden huumaavuutta ja ehkä hieman sitruunaa kehiin. Tässä on keltainen viski, joka kelpaisi häpeilemättä sille nahkasohvalle. Tupakkaa. On vain upea viski, ei siitä pääse. 93.

Kommentti: Iso kiitos samplesta Berliinin suuntaan. Kenties saamme kommenttiosioon vielä lahjoittajalta jonkun selostuksen tuon pullon alkuperästä ja erikoisesta sarjasta ylipäänsä, mikäli mies blogiin joskus eksyy.

Longmorn 19yo 1992/2012, Berry Bro's & Rudd, Cask 71768, 46 %

Lontoo the Whisky Show'n tuliaisina tuotu Longmorn nyt vihdoin kotimaistoon.

Longmorn 19yo 1992/2012, Berry Bro's & Rudd, Cask 71768, 46 %

Tuoksu: Raikas aktiivinen marjaisuus huokuu tästä ensimmäisenä klyyvariin. Tämä oikein kehottaa ottamaan tuolissaan paremman ryhdin. Tuo mieleen kesän lämmössään ja pehmeydessään. Hyvin miellyttävä, joskin helppo tuoksu. Suuria syvyyksiä ei siis ensialkuun lasista löydy. Pienen lasin pyörittelyn ja nuuhkimisen jälkeen ruohoisempaa ja kipakampaa tunnelmaa alkaa esiintyä. Mintun/mentholin tunnelmia ja varsin isoa nenäntäyttävyyttä, raikkauden kuitenkin säilyttäen. Tätä viskiä on vaikea uskoa tuoksultaan näin vanhaksi, vaikka monipuolisuutta löytyykin.

Maku: Alkuun jopa hieman metallinen maku. Sitten punaisuus lisääntyy ja tämä täyttää kauniisti suun. Alkoholia tuskin tuntuu, mutta jos sitä jonkin verran oli, niin sen jälkeen maku alkaa tummua ja mukaan tulee hieman pippurisuutta. Ihan alun metallisuus kuitenkin mietityttää. Ilman sitä käsillä olisi suorastaan kaunis viski. Upea jälkimaku! 90.

Kommentti: Välillä viskit jakavat mielipiteitä. Smoke ei välittänyt tästä ihan niin paljoa kuin minä. 

Longmorn 16yo, 48 %

Espoon Gallow's Birdissä on tarjolla Longmorn 16yo, 48 %, hintaan 5,15 € / 2 cl. Maistetaan.

Tuoksultaan perusmallas, ei oikein saa mitään irti. Oransseja sävyjä, persikkaa?

Maku on pehmeä ja kukkainen. Keveys yhdistettynä mausteiseen jälkipotkuun, jota suklaiset aromit jälkimaussa seuraavat. Hienoinen suun kuivatus. On siinä ja siinä, mennäänkö maun loppupuolella rusinaisiin fiiliksiin. Hyvä perusviski huippujälkimaulla. Tuoksu verotti pisteitä. 89.