Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa viskivuosi kuin maistaa Jim Murrayn Viskiraamatussaan vuoden 2012 parhaaksi valittu viski, Old Pulteney 21yo, 46 %.
Murrayn valinnat ovat herättäneet porua ja varsinkin edellisen vuoden Ballantines 17yo -blendin valitseminen vuoden viskiksi oli monille vaikea pala. Maistoin itse kyseistä viskiä Gallow Bird'sin terassilla viime kesänä, mutta tuosta kokemuksesta ei jäänyt mitään erityisiä muistikuvia. Old Pulteneyn suuruuskin on ehditty jo kiistää ja pohtia puoliääneen niitä taloudellisia etuja, joita Murray valinnoillaan saavuttaa. Ja näin varmasti onkin, useasta syystä: ensinnäkin kirjan myyntiä ei edistäisi, jos voittajana olisi joka vuosi sama viski, toiseksi Suomessa lienee vielä poikkeuksellisen vahvana ajatus taloudellisesta riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta tällaisien asioiden kohdalla. Meininki on eri angloamerikkalaisessa kulttuurissa ja vaatii toki meidän perspektiivistämme aika lailla medialukutaitoa. Toisaalta Murray itse auliisti toteaa, mikä on homman nimi: "Owned by a relatively small company, without the financial muscle of the major whisky barons to market their malts on the global stage, I hope that this award helps Pulteney to become better known around the world; that is the whole point of my Whisky Bible, after all”. En lähtisi joka tapauksessa täysin poissulkemaan sitäkään vaihtoehtoa, että kyseinen pottu on vain kerta kaikkiaan iskenyt Murraylle niin hyvin, että hän vilpittöminkin mielin kykenisi seisomaan valintansa takana. Viskihän on elävää ainetta, joka joskus maistuu erityisen hyvältä. Ehkä Murraylla on ollut se aika kuukaudesta, vaikka epäilemättä maistelukertoja useampi onkin.
Vielä ennen kuin pääsen itse kyseisen voittajan kimppuun, täytyy todeta, että arvostan silti kovasti kyseistä Viskiraamattua siitä syystä, että se pisteyttää viskit. Jos pitää mielessä, että kyseessä on yhden ihmisen mielipide, on mielestäni hyödyllistä saada tietoon, pitikö kyseinen ihminen käsillä olevasta viskistä vai ei. Sellaisten viskikirjojen lukeminen, jotka eivät ota millään tavalla kantaa viskin paremmuuteen, antavat hyvin vähän esimerkiksi siihen pohdintaan, mikä pullo kannattaisi hankkia itselleen seuraavaksi. Viskejä ei pitäisikään käsitellä muun elämän lainalaisuuksien ulkopuolisena asiana, sillä vajavainen viskikokemukseni on osoittanut sen, että yleensä ihmiset osaavat valita kahdesta viskistä paremman, ja usein ryhmä ihmisiä vielä tekee tämän valinnan samansuuntaisesti. Eri viski voi maistua eri tilanteissa paremmin tai huonommin, mutta tämän ei pitäisi olla esteenä sen sanomiselle, kumpi on parempi kyseisellä hetkellä. Pisteyttäminen antaa itsekin viskiä maistellessa hommaan mukavan lisävivahteen ja on itse asiassa useimpien viskien kohdalla yllättävän helppoa. Sopiva arvosana vain tulee mieleen. Kannattaa kokeilla joskus. Mutta nyt asiaan.
Maistelussa käytettiin vertailuviskinä Old Pulteneyn WK499 Isabella Fortunaa, josta saatiin tällä kertaa seuraavia asioita irti (aikaisemmin Isabella Fortuna on maistettu täällä):
Old pulteney wk499 isabella fortuna, 51 %
T: sitruksinen, maanläheistä tynnyriä. sokerinen makeus.
M: Makeus ja alkoholisuus vahvasti ensimaussa. Vihreää pastirol-omppua. suutuntuma kohtuullisen vesimäinen. Jälkimaussa hieman tummempiakin sävyjä. 21yo:n jälkeen turhan alkoholinen. Ville: "epämiellyttävää maanläheisyyttä, märkää tynnyriä." 84. ville: 85.
Old pulteney 21yo, 2011, 46 %
T: Punaista snadisti ylikypsää omenaa, hieman valkoista jälkiruokaviinimäisyyttä. Tuoksu yleisesti ottaen varsin ohut. Aprikoosia. Maanläheisempiä sävyjä kuin Isabellassa.
M: Täyttää suun hedelmäisyydellä, jota seuraa mukavasti makuun integroitunut alkoholisuus. Erittäin pehmeä ja silti voimakas kokemus. Jälkimaussa nousee uusia, tummempia, mausteisempia sävyjä. Varsin mausteinen jälkimaku silti raikkaalla hedelmäisyydellä tekee tästä viskistä kyllä erittäin messevän ja sitä voisi maistaa uudemmankin kerran. En silti kutsuisi vuoden viskiksi enkä laittaisi ostoslistalle nykyisillä hinnoilla. 92.
Ville: En ole hirveän vaikuttunut. Paljon Glenfiddichmäistä latteutta/tammitynnyriä. Maistaessa rupeaa nousemaan maanläheisyyttä, kaakaopapua, sikarilaatikkoa, tummempia sävyjä, mutta ei missään vaiheessa tuota wow-ilmiötä. Tuoksu paranee maistamisen jälkeen. Jotain semisti tunkkasta yleisilmeessä, josta en tykkää. Huomattavasti tasapainoisempi ja pehmeämpi kuin isabella. ville: 87.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti