Port Elleniä Tammisaaressa

Jälleen eräänä tammikuisena perjantaina sain etuoikeuden kuulua siihen ryhmään, joka kapusi viihtyisään minibussiin ja suuntasi nokan kohti Tammisaarta. Viskin Ystävien Seura yhteistyössä paikallisen viskiklubin kanssa oli kattanut esille sellaisen setin legendaarista Port Elleniä, että oksat pois. Etukäteen toki odotetuimpia olivat Rare Malts -sarjan kaksi Elleniä 2000-luvun taitteesta.

Jarkko Nikkanen veti loistavassa johdannossaan tislaamon historiasta vähintään keskipitkän oppimäärän, mutta kellaritilan holveissa kaikui tällä kertaa poikkeuksellisen voimakas henkinen malttamattomuus päästä käsiksi tarjolla olleisiin seitsemään Elleniin. Ja niihin nyt sukellettakoon, sillä historiaa voi lukea kirjoista.

Port Ellen 1980 Gordon & MacPhail Connosseurs Choice, 40 %

Tuoksu: Kauempaa mineraalinen merellisyys. Pieni häivähdys pesusientä. Pientä makeutta, ei juurikaan savua. Hyvin vaatimaton tuoksu, ei kovin kutsuva.

Maku: Nätti, pehmeä, helppo viski. Sopiva hedelmäisyys, jonka taustalla makea savu jyllää. Jälkimaussa tyrnävämpi savu nostaa päätään ja jättää suuhun pitkän ja hennon kihelmöivän tuntemuksen. Tuoksu ei antanut odottaa paljoa, mutta onhan tämä itse asiassa varsin laadukas viski! Omanlaisensa savu ja jälkimaku, avot. 90.

Port Ellen 18yo 1981-2000, The McGibbon's Provenance, 43 %

Tuoksu: Messevä lempeä lämmin sherry alkuun. Taustalla lämmin ja syvä savu. Hyvin nautinnollinen pehmeä viski. Myös makeampia keltaisia fiiliksiä. Savu on vain maltillisesti taustalla, ei pääosassa.

Maku: Eri maata kattauksen muut viskit: makeaa punaisuutta, selvää sherryä ja erittäin karkkisen makeaa, piparista savua. Tanniinisuutta. Mutta se nielaisuhetken maku, jossa tuo makeus ja savu yhdistyvät: huikeaa! Olo on kuin takkatulen ääressä lämpimään vilttiin käärittynä. 93.

Port Ellen 24yo 1975-1999 Signatory Vintage Cask 1761, 43 %

Tuoksu: Raikasta sitruksista merellisyyttä. Kepeä. Mineraalista hapokkuutta. Tuhkainen savu on hyvin maltillinen, korkeintaan sidottuna merellisyyden taustalle.

Maku: Hieman kuiva, suolainen merellisyys, hyvin maltillinen ja tasapainoinen, miellyttävä savu Hyvin suolainen. Ei oikeastaan makeutta. Helppo viski nauttia. Tasapaino on kuitenkin ihailtavaa. 91.

Port Ellen 26yo 1982-2009 Douglas Laing Old Malt Cask for Islay Whisky Shop, cask 4909, 50 %

Tuoksu: Likaista kuumaa asfalttia. Hyvin kesäisen poltteleva savu. Suoraviivainen, ei erityisen herkullinen. Sittemmin epäpuhtaus vähentyy.

Maku: Tanniininen kuivattavuus, hyvin tuhkainen kokokaisuus. Sitten voima alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään, mutta mitään ihmeempiä ei löydy. Alkoholi on joka tapauksessa hyvin maltillinen ja jälkimakua kuvaa pitkä savuisuus. Perusviski, eikä myyttisestä nimestään huolimatta kovin erikoinen tapaus. 87.

Port Ellen 29yo 1978, 8th Annual Release, 55,3 %

Tuoksu: Kypsempää savua ja jotenkin eksoottista hedelmää. Varsin herkullinen savu, omanlainen profiili.

Maku: Nyt ollaan hyvän perusviskin äärellä: voimaa, savua, turvetta, rakennetta, pituutta. Puuta ja tanniinia. Upea! Tummaa lyijyä, rasvaista suolaisuutta. Merta. Hyvin syvä. Merellisyyden kyljessä mentholisuutta. Pieni makeus voisi vielä tehdä terää. 93.

Port Ellen 20yo 1978-1998 Rare Malts Selection, 60,9 %

Rare Malts Selectionin vuosina 1998 ja 2000 ilmestyneet Ellenit olivat ensimmäisiä OB-pullotteita vuonna 1983 suljetulta tislaamolta, ja joidenkin lähteiden mukaan juuri näitä on kiittäminen siitä, että Port Ellen nauttii nykyisin sellaista kulttisuosiota kuin se nauttii. Rare Maltsien jälkeen alkoi nyt jo kahdenteentoista osaan ehtinyt Annual Releasejen sarja.

Tuoksu: Etäämpänä lasista merta, sushia. Sitten lähempää savua. Lasin pyörittelyn jälkeen tumman huumaavaa savuisuutta, jonka huumaavuus on ainoa vinkki siitä, että voltteja on yli 60. Todella pehmeä. 8th releaseen verrattuna paljon syvempi ja tummempi. Uskomatonta makeutta yht'äkkiä myös. Tämä on tuoksussaan aivan omaa luokkaansa.

Maku: Tasainen ja kiva laskeutuminen suuhun. Voltit tuntuvat voimana, mutta säilyttävät valtavan pehmeyden. Tanniinisuutta löytyy, vesitilkka avaa ja syventää selvästi kokemusta, jolloin tästä itse asiassa sukeutuu aivan saatanan hyvä viski (toim. huom. pahoittelut kielenkäytöstä, mutta tuolta maistaessa todella tuntui). Käsittämättömän pitkän makeassa jälkimaussa vain kertakaikkisen rauhallinen olo: kuin sillä kiinalaisella heimopäälliköllä, joka The Last Samurai -leffassa kuolinhetkellään toteaa kirsikankukista: "They're all perfect." En tiedä, mitä tässä voisi enää parantaa. Paitsi että tavaraa saisi olla lasissa enemmän. Paras tähän asti maistamani viski. 97.

Port Ellen 22yo 1978-2000 Rare Malts Selection, 60,5 %

Tuoksu: Makeaa pehmeää jopa nugaata. Makeaa merellisyyttä. Ei pärjää tuoksussa 20-yolle. Voisi avautua vesitilkalla.

Maku: Voimakas, puinen, jotain sherryvaikutusta tuntuu. Mausteisuutta, merellisyyttä, itse asiassa hyvin erilainen. Uskomattoman voimakas, ja vesitipat avaavat tätä elämään. Kerta kaikkiaan! Jos puhutaan konseptista peat+sherry, niin nyt ollaan lähellä täydellisyyttä. Ei voisi uskoa, että puhutaan yli 60-volttisesta alkoholista. 96.

Kommentti: Upea tasting ja vertaansa hakevat Rare Maltsit. Nämä olivat keskenään selvästi erilaiset viskit 20yo:n ollessa selkeämmin bourbonpuuvaikutteinen ja 22yo:ssa ollen punaisempia sherryvaikutteita. Puhtaasti makuasia on, kummasta tykkäsi. Maisteleva kansa antoi pisteitä kolmelle parhaalle viskille eikä saanut näiden välille eroa tehtyä molempien päädyttyä 63 pisteeseen. Perässä tulivat 8th Annual Release 29:llä, Signatory 26:lla ja OMC kahdella pisteellä. Provenance ja MacGibbon's maistettiin virallisen kattauksen ulkopuolelta, joten niitä ei rankattu. Niistä kuitenkin Provenance illan ainoana selvästi sherryisenä PE:nä oli myös kovasti mieleeni.

Jälkimehustelut: Parhaita hetkiä viskinmaistelussa ovat ne, jolloin jotain uutta viskiä on juuri kaatanut kurkkuunsa ja kyseinen tisle tuo spontaanin hymyn kasvoille, kun on vaan niin hyvää. Joitakin kertoja moinen on tapahtunut yhdessä kaverin kanssa ja yhteinen kokemus on saattanut herättää myös spontaanin naurureaktion. Näiden viskien kanssa tällaisia kokemuksia oli useita ja koko sali jakoi ne. Jos joku vielä ennen iltaa tunsi epäilyksen kalvavan rintaansa, Tammisaaren herätysliike pastori Nikkanen paimenenaan poisti ne viimeistään näiden Rare Maltsien kohdalla. Huhhuh ja Amen.

Old Pulteneyta Cinderellalla

Cinderellan viskimessujen viimeinen tasting oli Old Pulteney -teemalla. kaksi päivää messuja taustalla loi klo 11.00 aamulla alkaneelle maistelulle hieman paineita. Onneksi messuosasto aukesi kuitenkin jo klo 10, joten alle ehti sen ensipuraisun hakea ennen tositoimia.

Tastingin puikoissa oli Distillery Manager Malcolm Waring, mutkaton skotti, joka lähinnä hoiti esittelyn juttelemalla mukavia tislaamostaan ilman viimeisen päälle mietittyä markkinapuhetta. Pääpaino oli siinä, kuinka tislaamobisneksessä on perinteisesti dokattu paljon ja muun muassa 25 vuotta sitten oli järkytys, kun tislaamo lopetti tarjoamasta ilmaista dramia kerran päivässä paikalla oleville. Kulttuuri oli elänyt pitkään ja draminsa sai kunhan sattui olemaan jakohetkellä jonossa, olit sitten tislaamon työntekijöitä, lähetti tai muuten vaan paikalla. jaettava tavara oli new makea, kun taas jouluisin sai kypsytettyä tavaraa. Myös vierteen nauttiminen oluena oli kansalaisoikeus tuohon aikaan.

Old Pulteney tislaa 1,4 miljoonaa litraa vuodessa ja tislaamon 21-vuotiaan valitseminen Murrayn viskiraamatussa maailman parhaaksi viskiksi vuonna 2011 nosti luonnollisesti sen kysynnän huippuunsa. Aikaisemmin itselleni ei ollut tuttu kuin erikoinen Wk499 ja kieltämättä mukiin menevä 21yo, joten odotukset tätä settiä kohtaan olivat neutraalilla tolalla.

Old Pulteney WK499, 2nd ed. 46%

Wk-sarja on Waringin mukaan 9-10 vuotiasta viskiä ja sen kypsyttämiseen käytetään refill-bourbontynskiä (ikämerkintäviskien ollessa pääsääntöisesti 1st fill bourbonia). Sarja on kuulemma loppumassa ja tilalle tulee majakkateemainen sarja. Tämä kakkoseditionin WK499 on leikattu 46 %:iin aikaisemman 51 %:n sijaan.

Tuoksu: Makeutta ja mukavaa merellisyyttä sen seurana. Tummaa vihreää lehdistöä. Merellistä kalliota. Kookosta.

Maku: makean eksoottinen, kookosta, kukkaisuutta. Mukavan erilainen viski. Tasainen kookoksinen hedelmäisyys jatkuu suussa varsin pitkään. 86.

Kommentti: Volttien leikkaus oli mielestäni hyvä ratkaisu tämän kohdalla. 51 % oli ensimmäisessä versiossa liian alkoholinen.

Old Pulteney 21yo,46 % (maistettu aiemmin täällä)

Tuoksu: Syvempi ja vihreämpi kuin WK499. Makeus on asettunut paremmin taustalle. Lasin pyörittämisen jälkeen hieman esanssisen karkkista makeutta. Sademetsän aluskasvistoa. Vaniljaa. Oikein mukava!

Maku: Tasainen mukavan juotava drami. Makeus oikein hienosti taustalla. Jättää suuhun syvän hieman kuivattavan tuntuman, joka jatkuu pitkään. Tällä kertaa tämä vain nautiskeltiin, kun on kirjailtu tarkemmin jo aikaisemmin. 90.

Old pulteney WK217 Spectrum, 46%

WK217:ssä on käytetty fifty-sixty amerikkalaista refillborbonia ja 1st fill espanjalaista tammea.

Tuoksu: Lääkemäisempiä fenolisia tunnelmia, jotka kuitenkin pysyvät miellyttävällä tasolla. Makeus on hävinnyt. Tuntuu, etta tämän pitäisi vielä hieman avautua.  Omenaa, hyvin tuoksuvia kesäisia kukkia.

Maku: Suutuntuma taas jännän samettinen. Mausteista kihelmöintiä. Viikunaa, erilaisia mausteita. Sherryn vaikutus kivasti taustalla. Kiva ja erilainen Pulteney taas! 88.

Old pulteney WK209 Good Hope,46 %

Vahvistamattoman nettilähteen mukaan tämä on kypsynyt kokonaan eurooppalaisessa sherrytammessa.

Tuoksu: Jälleen erilainen: havumetsää, merellistä levää. Syvyyttä. Ei ehkä helpoimpia tuoksuja: hieman epäpuhtautta.

Maku: Selvästi tummempi profiili, aromaattinen, tummaa pähkinäisyyttä. Taittaa myös suklaaseen päin. Kevyt makean karkkinen suutuntuma. 87.

Old Pulteney 40yo 1968-2012, 51,3%

Viimeisenä odotteli sitten se tavara, jota varten moni oli tähän tastingiin tullut: uusi 40-vuotias. Viski koostuu viidestä tynnyristä, joista kaksi ex-bourboneita ja 3 espanjalaista sherry hogsheadia. Pullomäärä: 493.

Tuoksu: Upeaa makeaa toffeisuutta, nahkaa, kuivattuja hedelmiä. Värinä on keltaiseen taittuva ruskea. Vanhaa mahonkipöytää. Kerta kaikkiaan hieno.

Maku: Täydellinen tasapaino, kuivahedelmää, nahkaa. Nahkan ja kaikenlaisen ruskean tuntemuksia suun täydeltä, jota hedelmä täydentää. Jatkuu pitkänä ja kertakaikkisen nautinnollisena. Jättää suuhun kuivattavan fiiliksen. Ollaan aika lähellä täydellisyyttä. 95.

Kommentti: Ohjelmiston mukaan kattauksessa piti alun perin olla WK217, 17yo, 21yo, 30yo ja 40yo. Paikan päällä kuitenkin ilmoitettiin, että 30yo on loppu, joten tilalle tuli toinen WK-sarjalainen. Pettymys meinasi olla jonkinlainen, koska 30 vuotta oli kuitenkin iso syy osallistua tastingiin. Nuo WK:t kuitenkin lunastivat paikkansa aika kivasti ja 40yo kruunasi setin, joten hyvä maku jäi suuhun. Kun sitten tiskiltä löytyi 17yo ja pienen mankumisen jälkeen jemmasta myös 30yo (tosin rahalla, mutta sentin kaato oli hyvin runsas), jätti Old Pulteney itsestään varsin mukavan kuvan ja henkilökohtaisessa kuntopuntarissani ilman muuta yläviistoon sojottavan vihreän nuolen.

Loppuhuomiot Cinderellan tastingeista: Neljä tastingia kahteen päivään oli kova tahti, mutta aamupäivä-iltapäivä-jaolla erittäin toimiva, varsinkin kun setit olivat erilaisia ja niiden vetäjät kukin omalla tavallaan huippuja. Tastingissa olisi myös blogistille isosti ammennettavaa, koska (ainakin kohtuullisen) luotettavaa ensikäden tietoa olisi tarjolla aiheesta kuin aiheesta. Jotenkin kuitenkin itse nautin näissä ennen kaikkea istuskelusta ja tarinoiden kuuntelusta ja korkeintaan itse viskifiiliksistä oli kiva kirjoitella vähän muistiin. Fiilistely kuitenkin ennen kaikkea. :)

Balvenieta viideltä vuosikymmeneltä

Balvenien Master Blender David Stewartin viidelle vuosikymmenelle ulottuva ura oli teemana, kun Balvenien Global Ambassador Sam Simmons laittoi tislaamolta tuomansa tynnyrinäytteet riviin. Simmons oli ammattimies tehtävässään: supliikki, hauska ja täynnä viskitietoa. Tastingissä viihtyi siis heti alkuun oikein hyvin, ja viihtyvyyttä lisäsi se, että huoneessa ei pingotettu: Simmons esitteli kunkin viskin kyseisen vuosikymmenen hänen mielestään unohtumattomalla biisillä, ja tämä oli omiaan saattamaan päivän käyntiin - varsin spessujen viskien suosiollisella avustuksella toki.

Pulloissa miehellä oli mukanaan tosiaan suoraan tynnyristä tongitut samplet, eli ei mitään sellaista tavaraa, mitä edes single caskeina on missään tarjolla. Tästä syystä tastingissa ei oikeastaan itselleni ollut kyse kuvan muodostamisesta harvinaisemmista Balvenieista, vaan rennolla kädellä tislaamoon tutustumisesta. Etukäteen jännän värinen lasirivistö toki nosti odotuksia. Setin hinta oli 40 €.

Balvenie 2003 cask 254, 56,6%

Tuoksu: Toffeisin karkkinen alkuun, puhdas, maltainen, maukas. Päärynää.

Maku: Raaka, nuori, new spiritmäisyyttä, päärynää. (Pisteet jäivät näköjään antamatta, mutta ei tämä erityinen ollut).

Balvenie 1992 cask 4380, european oak, sherry, 53,3%. 

Simmonsilla (kuten itse asiassa muillakin tasting-vetäjillä Cinderellalla) oli paljon minulle uutta tietoa tarjolla. Tämän osalta hän esimerkiksi totesi, että viskin tumma väri tulee pääosin tammesta, eikä niinkään sherrystä, joka voi olla lähes väritöntäkin. En tiedä, missä määrin tämä on totuus, mutta olen itse aina olettanut, että puuhun uponnut sherry on värin tae.

Tuoksu: Olorososherryinen, miellyttävän hunajainen.

Maku: Terävän hunajainen. Nätti, mutta aika ohut. Enemmän voimaa (=alkoholia) kuin syvyyttä. Toisaalta mallas tulee hyvin esille. 80.

Balvenie 1980 cask 13456, 42,8%

Tuoksu: Esanssisen makeaa päärynää, hyvin kypsää. Sitruksista. Jännä.

Maku: Hyvin hedelmäinen, profiililtaan kevyt. 88.

Balvenie 1973 cask 8556, european oak. 47,3%

Tuoksu: syvää sherryistä puuta.

Maku: Nahkainen, kuiva, pippurisuutta, mausteisuutta. Kahvipapua. 87.

Balvenie 1964 cask 10379, 33 %

En nyt sitten tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua: juotetaanko tässä hölmöille tavaraa, joka ei enää sellaisenaan kelpaa myyntiin, koska voltit ovat laskeneet liian alas (toki tämä sekoituksiin kelpaisi edelleen)? Vai pitääkö tämä nähdä erityisen harvinaisena mahdollisuutena maistaa jotain spesiaalia?

Tuoksu: Makeutta jälleen. Silti sulkeutuneisuutta. Karkkia.

Maku: Jännää savuista tupakkaa. Voimakas pehmeän esanssinen maku. 

Loppukaneetti: Tämän tastingin arvo oli leppoisassa showssa, hyvässä fiiliksessä ja toisen viskipäivän käynnistämisessä, mutta itse tuotteet olivat yllättävänkin vaatimattomia. Pisteetkin jäivät poikkeuksellisesti parille viskille antamatta, mikä kyllä kertoo itselleni siitä, mihin fokus tuolla kiinnittyi. Tuntuu kuitenkin siltä, että Balvenie olisi voinut antaa itsestään paremmankin kuvan. Toisaalta tämä oli jälleen mielenkiintoinen osoitus siitä, kuinka erilaista tavaraa erilaisissa tynnyreissä lepää ja että hyvistäkin tislaamoista voi tulla vaatimattomampaa tavaraa. 

Dalmore-tasting Cinderellalla

Dalmore tunnetaan viskipiireissä muutamista überkalliista tuotteistaan. Oma kosketuspintani ennen tätä ohjattua tastingia oli Gran Reserva, joka ei jouluviskinä oikein pudonnut. Kuitenkin Heathrowlla maistamani 18yo ja King Alexander III herättivät mielenkiintoa siinä määrin, että piti tislaamon tasting Cinderellalla buukkaamani. 35 €:n muodollista korvausta vastaan luvattuina oli kuutta eri Dalmorea. 

Dalmore 12yo, 40%

Tuoksu: Hieman epapuhdas punainen alku. Jouluisuutta. Maltillista savuisuutta.

Maku: Makea ja mukavan marjainen perusviski. Kevyen jouluomenainen, kirkkaan punainen. Jouluviski ilman muuta. Hieman harmaampia makuja myöhemmin, pientä tupakkaisuutta. 85.

Dalmore 15yo, 40%. 

Tätä pimpattua perustuotetta on kypsytetty ensin 12 vuotta 1st fill bourbonissa ja sitten 3 vuotta eri sherrytynskissä.

Tuoksu: Alkuun hyvin vaatimaton tuoksu. Sitten lasin pyörittämisen jälkeen keltaisempaa raikkautta, inkivääriä, sitrusta punaisuuden ollessa kuitenkin taustamakuna. Loppua kohden punaisuus lisääntyy pysyen kuitenkin tummempana kuin 12yo.

Maku: Kihelmöivää mausteisuutta makean punaisuuden seurana. Hieman kuivattava tanniinisuus. Mausteinen ja syvempi yleisfiilis kuin 12yo. 87.

Dalmore 18yo, 43%

Tuoksu: Mennään edelleen tummempaan suuntaan, tupakkalaatikkoa, tummia/mustia marjoja. Pehmeää turvetta. Kaakaopapuja. Varsin kiva tämäkin.

Maku: Isosti mausteita, kihelmöintiä, ruskeita fiiliksiä, oikein hieno tumma viski. Jotain punaviinimäistä, vanhaa vuosikerta-Cabernet'ta (tai siis, voisin kuvitella, että iäkäs hyvä vuosikertabordeaux maistuisi tämän suuntaiselta). Syvä kuin mikä. 91.

Dalmore Cigar Malt, 43 % 

Esittelijän mukaan Cigar Maltin ikä on 15-18 vuotta ja tynnyrit ovat  80% jenkkitammea, 20% espanjalaista sherrypuuta ja Cabernet-viimeistely on 10%:ssa tynnyreistä.

Tuoksu: Epäpuhtautta ja likaista kumisuutta varsin voimakkaana. Sen alta on hankala löytää hetimiten muuta.

Maku: Tasaisen maltillisesti suuhun leviävä: ei erityisen hedelmäinen eikä kahvinen, mutta jotain siltä väliltä. Vaatimaton viski. 82.

Dalmore king alexander III, 40%

King Alexanderin parissa on kikkailtu siinä määrin, että odotukset kivusta leuassa ovat korkeat. Tavara on esittelijän mukaan 18-25-vuotiasta ja siihen valittu viski on viettänyt lähtökohtaisen ex-bourbonkypsytyksen jälkeen 3-5 vuotta port pipeissä, 3 vuotta matusalem olorosossa, 3 vuotta pienemmässä tynnyrissä, 2-3 vuotta marsalassa, 2-3 vuotta madeirassa tai 12-18 kuukautta Cabernet Sauvignonissa. Lopuksi nämä lukuisat jännät tynskätmaut on naitettu yhteen 4-6 kuukauden kypsytyksellä sherry butteissa. Huh.

Tuoksu: Makeissa olorosotunnelmissa ollaan. Herkullisen lupaava ja kutsuva tuoksu. Suklaisuutta taustalla. Kypsää cocktail-kirsikkaa.

Maku: Pehmeä samettisen tumma tunnelma, portviinin tuntua. Hyvin monipuolinen ja punaisen nautinnollinen viski, mutta kaipaisin persoonallisuutta. Saman henkisessä 18yo:ssa on ilman muuta parempi value. 90.

Dalmore Ceti 30yo, 45 %

Tuoksu: Huikea! Suklaata. Makeita eksoottisia hedelmiä.

Maku: Odottaa ensin, sitten alkaa täyttää suuta eksoottisilla hedelmillä, ruusua, tummempia sikarisia munnelmia kertakaikkisen herkullisella tavalla. Jälkimaku tummentuu entisestään. Aivan upea viski. Ainoana ongelmana lienee jälkimaun pituus, joka vaivasi hieman näitä kaikkia. 94.

Kommentti: Tastingin vetänyt Mikael Lunden täytti kaikki stereotyyppiset ennakkoluulot sliipatusta ruotsalaisesta, mutta veti erittäin viihdyttävän maistelutuokion. Varattu maisteluaika (1h) ylitettiin ainakin puolella tunnilla ja Lunden valotti paljon tietoa (lue: propagandaa) Dalmoren toiminnasta. Erikoista oli se, miten vahvasti hän toi esiin Dalmoren potentiaalia sijoitusviskinä ja viskeihin sijoittamista ylipäänsä kovana juttuna. Viskiharrastajan näkökulmastahan juuri sijoittaminen ja se, ettei pulloja enää osteta juotavaksi, nostaa hinnat käsittämättömiksi ja tekee kohtuullisen harrastamisen vaikeaksi. Tämä verotti ainakin omassa mielessäni viskeillään erinomaisesti esiintyneen Dalmoren kuvaa, koska mieleen jäänyt käsitys oli se, että osa kalliista sarjoista on tehty ensisijaisesti sijoitusmielessä. Joka tapauksessa Dalmore yllätti positiivisesti ja 18yo voisi hyvinkin olla omankin kaapin täytteeksi kelpaava pottu.

Glenfarclasia viideltä vuosikymmeneltä

Glenfarclas on siinä mielessä miellyttävä tislaamo, että se on keskittynyt aika vahvasti perustekemiseen: yhtä tislettä ja suunnilleen samanlaista puuta. Cinderellalla tastingin pitäneen Robert Ransomin mukaan tisleen ppm-luku on 3-4 ja se on pysynyt samana 1970-luvulta asti. Olenkin hieman suhtautunut Glenfarclasiin sillä asenteella, että kun olen maistanut siltä yhden viskin, olen maistanut ne kaikki. Menin silti ennakkoluulottomasti tastingiin, koska tarjolla oli tislaamon vuonna 2007 lanseeraamaa family cask -sarjaa, eli single cask -pullotteita. Tasting ei ihan ilmainen ollut (50 €), varsinkin kun annokset osoittautuivat 1 cl:n kokoisiksi (tätä ei tiennyt etukäteen). Toisaalta harvemmin pääsee maistamaan 50-luvun viskiä. Sitten asiaan.

Glenfarclas 1993, cask 74, 58,7 %

Tuoksu: Raikkaan punainen ensituoksu, jossa on kuitenkin myös mukavaa keltaisuutta, hunajaa. Varsin miellyttävä ja raikas tuoksu. Kanervahunajaa, sitrushedelmää, mutta ei kirpakalla tavalla.

Maku: Topakkaa kamaa ja pienirakenteisesti kihelmöivää alkoholia kuitenkin hyvin smoothina. Varsin makeaa punaisuutta. Raikas makeus on tässä hienoa. Kiva viski ilman muuta. 90.

Glenfarclas 1983 cask 43, 51 %

Tuoksu: Pientä liuotinmaisuutta tai epäpuhtautta alkuun. Huomattavasti tummempi kuin 1993, hedelmä on jotenkin piilossa. Sitten hieman makeaa sitruksisuutta, mutta ei niin hyvä. Vesitilkka kuitenkin vie epäpuhtauden pois ja paljastaa sitrusta entisestään.

Maku: Raikas sitruksisuus ensin, joka sitten voimistuu varsin miellyttävästi. Tämä on alkuun jopa keltaisempi kuin punainen. Sitten makea punainen hymyilevä pehmeys ja marjaisuus tulevat tilalle. Todella pehmeä ja huikea upgrade tuoksusta. 92.

Glenfarclas 1973 cask 2598, 56,5 %

Tuoksu: Hieno tumma syvä makea sherryisyys. Sikarilaatikkoa. Syvä tuoksu, jonka parissa viettäisi pidempäänkin aikaa. Kovempi ja kuivempi kuin 1963.

Maku: Syvä punaisuus, ruskeaa makeutta. Varmasti sherryistä suklaista Farclasia omimmillaan. Tummaa suklaata. Pientä kitkeryyden tuntua lopussa. Kiva kihelmöinti ja hieno suutuntuma. Todella voimakas ja pitkä jälkimaku. Onko kuitenkin yksioikoinen? Tuoksu oli tässä ehkä kuitenkin se parempi osuus. Sherryaddikteille toimii. Ja potentiaalia olisi kovempiinkin pisteisiin jos drami olisi hieman suurempi. 91.

Glenfarclas 1963 cask 179, 50,4 %

Tuoksu: Makeutuu ja syvenee, vähemmän tummia fiiliksia ja enemmän takaisin marjaisuuteen. Fudgea. Alkoholi on jo täysin integroitunut tähän. Punainen ja syvä, ei järkyttävän monimuotoinen kuitenkaan. Sikarilaatikkoa.

Maku: Herättää huomiota ensisuutuntumallaan: hyvin öljyinen, äärimmäisen tumma, aika kuiva maku, jalleen niita sikarilootafiiliksia. Mutta upean syvä. Aivan pientä mausteista alkoholin kihelmointiä, joka itse asiassa on ollut näille kaikille yhteinen miellyttävä piirre. Jälkimaussa suklaata ja tupakkaa. Ikää ei silti välttämättä mitenkään erityisesti maista. 92.

Glenfarclas 1953 cask 1678, 53,7 %

Tuoksu: Alkuun puinen ensivaikutelma. Maanläheisyyttä, ruohoa. Ei erityisen voimakas, mutta syvä kyllä. Ajan myötä avautuu koko ajan enemmän ja enemmän. Uskomattomankin raikas ikäänsä nähden.

Maku: Odotuttaa ensin suussa jättäen epäilyksen, onko tässä mitään, mutta sitten: eucalyptusta, mineraalista raikkautta, uimahallia, upea tasapainoinen viski, jossa kaikki on tasapainossa, hentoa yllättävänkin raikasta marjaisuutta. Amen. 95.

Yhteenvetoa: Kyllä yhden tislaamon tuotteiden tasting on silmiä avaava juttu. Nämäkin olivat käsittämättömän erilaisia viskejä siihen nähden, mikä ennakkokäsitykseni oli. Silmiin pistävää oli näiden upea laatu, joten kokemuksen perusteella suunnannen kulkuni jatkossa hyvinkin rivakasti sitä hyllyä kohti, jossa family caskeja on tarjolla. Jos normaalit Glenfarclasit tuntuvat hieman turhan samasta puusta veistetyiltä ja "tylsän" hienon pehmeiltä, niin näistä löytyi aivan eri lailla särmää.

Tätä nykyä on meno kuulemma muuttunut siihen suuntaan, että Mr. Grant tekisi mitä vain, jotta dorka ostaisi toisenkin pullon.