Helsinki Distilling Companyn satoa korjaamassa

Pitkästä aikaa oli mahdollisuus piipahtaa HDCO:lla Gin&Tonicin ja viskien parissa. Kokemus oli varsin positiivinen. Helsinki-Ginhän on huippukamaa, ja 11 €:n hinta G&T:stä on nykyhelsingissä varsin maltillinen. Nettisivujensa mukaan G&T:tä myydään 7€:n asevelihintaan päivittäin klo 16-18, joten tuo on sitten jo aikamoinen ryöstö. Viskien osalta tarjolla oli neljä erilaista releasea. Nämä piti sitten toki kaikki pistää maistaen. Siispä asiaan:

Hdco single malt small new french oak #11 4yo, 56,6%

Tuoksu: aika perusjenkin tunnelmia, rapsakka ruis. 

 

Maku: tasapainoinen, viljainen, ronski mutta herkkä. Kirpsahteleva suutuntuma. Paljon paremmin kestää kyllä alkoholisuutta kuin vys-pullo. 84. 

Hdco 100% rye new french oak #12 47,5%

Tuoksu: tämä on nyt raa'an oloista. Makeaa ja mausteista, mutta raakaa. 

 

Maku: ei ollenkaan niin hullu kuin tuoksu antoi olettaa. Vahvaa ruispuuroista ja mämmistä käsityöläistunnelmaa. Jälkimaussa yllättävän maukas kahvifudge! Hitto! Jälkimaku on tässä oikein maukas, ja ilman muuta tämän paras osa. 81.

Hdco rye malt american virgin oak oloroso finish "winter release 2019" #10, 47,5%

Tuoksu: wow, erittäin lupaava! Tummassa sherryisyydessään todella onnistunut tuoksu! Käsittämätön iän illuusio on saatu tähän tuoksuun. Mummon nahkatohvelia ja muuta sherryhassuttelua.

 

Maku: Jatkaa ensisipaisulla tuoksun linjoilla. Sitten kuitenkin kohtuutiukka puraisu yhdistettynä hituseen tulitikkufudgeen ei toimi ihan niin hyvin kuin tuoksunsa. Silti parempi kuin 100% rye. Maku hieman irrallaan alhkoholisuudesta. 85. 

Hdco new american oak finish rum VYS, 59,3 %

Tuoksu: Rommi tukee hienosti tätä rukiisuutta. Hyvin lupaava tuoksu. 

 

Maku: No huh, kohtuutiukka putoaminen suuhun. Ensimaisto jättää kylmäksi. Pienen vesilisän kanssa helpottuu, mutta kyllä tämä ensialkuun raa'alta maistuu. Lisää vettä, ja helpottuu edelleen. Trooppiset hedelmät alkavat sitten maistua maukkaasti. 84.

 

Yleisfiilikset: Kivan tastingin näistä sai! Hienoa, että tarjolla on jo tislaamouran tässä vaiheessa neljää eri viskiä, jotka kaikki ovat vielä keskenään erilaisia. Mikä jätti parhaan fiiliksen? Vaikea sanoa. #10:n Olosoron kumimaisuus alkoi väkisinkin nostaa päätään turhan hallitsevasti maistelun edetessä, mutta sen fudgeinen jälkimaku säilyi loppuun asti loistavana. Vys nosti osakkeitaan kuin bitcoin, joten kyllä näistä hyviä tulee.

 

Positiivista ja erikoista tislaamobaarissa oli se, että pullot jätettiin pöytään tutkailtavaksi. Mekin istuimme terassilla, joten tämä mielestäni edellytti aikamoista luottoa asiakasta kohtaan, mutta oli kiva homma, koska tällöin pystyi rauhassa tutkailemaan etikettejä yms. Tastingin jälkeen testattiin vielä köökkipuoli, ja raputaco (10 €) ja päivän kalana toiminut nieriä (24 €) olivat varsin toimivia settejä. Näihin oli paritettu cocktailit normaalin viinin sijaan, mikä toimi hyvin. Onnistunut setti siis kokonaisuudessaan. 

Kumpi onpi parempi? Kyrö vaiko Helsinki?

Suomalainen viskinharrastaja elää mielenkiintoisia aikoja, kun pienen ajan sisään on saatu maistiin uutta viskiä sekä Kyrö Distilleryltä että Helsinki Distilling Companylta. Molemmat ovat uutta Suomessa ruispainotuksensa vuoksi, ja samasta syystä ne ovat oman kokemukseni mukaan herättäneet enemmän kiinnostusta kuin esimerkiksi jo paikkansa vakiinnuttanut Teerenpeli. Kun kerran tislaamot ovat myös käynnistäneet toimintansa suunnilleen samaan aikaan, kiinnostaa maistelevaa kansaa toki se, kumpi niistä on parempi. Tässä siis oma mielipiteeni asiasta nyt kun Kyrö on saanut kaksi viskiä ulos ja HDCO:n ensimmäinen tuotos on myynyt Alkoissa kovaa vauhtia aamusta alkaen. Viskit on maistettu eri ajankohtina (Kyrö1 kahdesti, Kyrö 2 kahdesti, HDCO1 kerran), joten tutkimustulos ei ole täysin validi, mutta eipä tämä maistelutouhu nyt muutenkaan niin eksaktia tiedettä ole.


Kyrö 1st Release, marsala finish, 331 pulloa, 47,1 %

Tuote kypsyi alkuun uusissa 30-60 litran tammitynnyreissä. Näistä se siirrettiin muutamaksi kuukaudeksi ex-bourbon-tynnyreihin ja viimeisteltiin lopuksi n. 3 viikon ajan makeassa marsalaviinitynnyrissä.

Tuoksu: Puhdas! Maaseutumainen. 

Maku: Suutuntuma on maukas ja suun täyttävä. Tuo tuoksun maaseutumaisuus on tässäkin läsnä, mutta se ei ole häiritsevää. Hieman puun tanniineja, mutta nekin mukavasti tukevat tätä makua. Yllättävänkin valmista ja makuakin löytyy: appelsiinin kuorta/aprikoosia, pippurisuutta. Tämä on kyllä puhdas ja maukas tuote. Ja hyvin suomalaisen makuinen. 

 

Kommentti: Mielestäni tämä oli varsin onnistunut tuote! Yleensä jenkkiviskeissä on oman makuprofiilinsa lisäksi aika ohut suutuntuma, mutta Kyrön mallastettu ruis tuo viskiin selkeästi enemmän skottityyppistä suuntäyttävyyttä säilyttäen siis silti ruisviskin makuprofiilin: jännää! Mikko Koskinen Kyröltä vastasi kysymykseen suutuntumasta listaten seuraavat siihen vaikuttavat tekijät:

1. käytössä wholegrain ruista eli puuroa ei filtteröidä

2. käytössä potstill, ei kolumnitislain

3. mallastus

4. pitkät leikkuuajat

5. ei kylmäfiltteröintiä

Moni harrastaja kritisoi marsalaviimeistely. Olisi tietysti ollut mielenkiintoista maistaa viskiä au naturel, mutta ymmärrän tuon viimeistelyn maun tuojana ja ehkä tanniinisuuden leikkaajana. Kyrön rinnalla maistettiin Sonoma County, ja mielestäni Kyrö oli näistä parempi. Pisteytys on vaikeaa näin uuden tuotekategorian kanssa, mutta ehkä 84-85.

Kyrö 2nd Release Suomi100 ruisviski, oloroso finish, 50 %

Viskin oloroso-viimeistelyä ei ole mainittu pullossa, mutta tämä tieto minulle Kyröltä annettiin.

Tuoksu: Jännä erittäin makean karamellinen ensituoksu. Sokeripersikka taittuu sitten makeaksi vaniljaksi. Tuoksu alkaa sittemmin muuttua monipuolisemman poltetun sokerin suuntaan ja mausteisuus lisääntyy. Kun näiden makeiden nuottien ohi pääsee niin rukiin omaleimaisuus sieltä sitten nostaa päätään. Ensituoksussa on siis paljon erilaisia asioita, joista ihan kaikki eivät ole pelkästään positiivisia: onko se sitten pieni newmaken vivahde vai jotain liimamaisuutta, tai sitten keinotekoista tai vain maistajalle vieras tuoksu? Varsin täyteläinen joka tapauksessa. Toisella nenäilyllä offnotet ovat tasoittuneet ja mukaan on tullut tummempia jälkiruokaviinimäisiä sävyjä, ehkä rusinaa?

Maku: Maku on maailmaltaan ens'alkuun linjassa tuoksun kanssa. Tiukka on puraisu kielellä, mutta hitto että tulee kivoja elementtejä mukaan kun ensipuraisusta selviää! Maahisen kämmentä, havupuun oksaa, ruispuuroa, ja itse asiassa todella upea poltetun sokerin jälkimaku! Skottiviskin juojalla on edessään kyllä tyystin erilainen tuote, mutta on tämä erilainen myös maistamiini ruisviskissä verrattuna.

Vesilisä taittaa makeutta pois ja tuo maittavan rukiin nyt hyvin esille. Maku on hienosti tasapainossa, intensiivinen ja suorastaan syleilevä. Ehkä taustalla vielä maistuu, että nuoresta tuotteesta on kyse ja harrastaja olisi uskoakseni mieluusti ottanut tämän ilman tuota makeutta tuovaa tynnyriviimeistelyä, mutta on Kyrössä tämän perusteella mahdollisuudet vaikka mihin! Viski on omaleimainen, siinä on voimaa ja makua ja tisle itsessään vaikuttaa laadukkaalta. Ei tämä toki helpoimmasta päästä juotavaa ole, jos suuria massoja mietitään, mutta uskallan kyllä povailla hyvää tulevaisuutta tislaamolle myös viskipuolella. Osaisiko pisteyttää? Vaikeaa, mutta ehkä 83. 

Kommentti: Kakkosreleasen olisin ilman muuta halunnut maistaa ilman tuota sherryvaikutetta. Tuoksu on tässä kyllä outo, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Joku erikoinen epäpuhtaus tuoksussa on todennäköisesti tuo finistelyn "ansiota" (toivottavasti). Jälkimaku jätti välillä oikein mukavan fiiliksen ja välillä ponutunnelmat suuhun. Ehkä se Kyrön juureva maalaisuus vaatii hieman totuttelua. 

Helsinki Distilling Company 1st Release 100 % Rye Malt Whiskey, 580 pulloa, 47,5 %

 

Kyseessä on HDCO:n ensimmäinen viski, joka on kypsynyt 28 litran uuden ranskalaisen tammen tynnyreissä ja johon on valittu kahdestakymmenestä ensitynnyristä kymmenen. Tynnyreissä oli kolmen vuoden ja yhden päivän kypsymisen jälkeen 24-25,5 litraa nestettä, joten enkelit olivat olleet tisleelle armollisia.

 

Tuoksu: Puhdas ja maltainen. Hennon sitruksinen ja raikas. Vaniljaa ja karamellia. Ruis tuntuu lämpimän makean limppuisena leipänä ja ehkä jopa tummana ratapölkkynä. Lempeä tuoksu, joka ei ole kuitenkaan erityisen antava.

Maku: Ensimmäisenä tulee erittäin iso pippurinen hyöky. On kyllä iso. Kun siitä selviää, suutuntuma on kyllä varsin öljyisen suuntäyttävä. Vesitilkka auttaa ensihyökyyn heti. Yrttisyyttä. Vesi tuo ruista kyllä hienosti esiin ja rauhoittaa viskiä muutenkin. Hyvin tasapainoinen yksilö. Ei hötkyile suuntaan tai toiseen. On kyllä kova suoritus ensimmäiseksi viskiksi, vaikka suurta aromikirjoa tai syvyyttä ei vielä esiinnykään. Ehkä 83.

Kommentti: Nautin kyseisestä viskistä tehdyn viskidrinkin HDCO:n baarissa. Drinkki oli Sweet Manhattan. Tuo oli paras koskaan juomani viskidrinkki, ja sen omaleimaisuus tuli juuri tästä viskistä. Drinkin makeus muutti tätä lähemmäksi sitä, mitä Kyrö2 oli paljaaltaan, mutta ilman epäpuhtauksia. Suosittelen kokeilemaan. Tuo drinkki innosti minua tällä kertaa enemmän kuin itse viski paljaaltaan. Ehkä Kyrö viimeistelyineen siis aavisti turistimaistajan mielenliikkeet...

 

Hdcon uusi pannu ja tislaamomestari

 

Yhteenvetoa: Kumpi parempi? Kyrö likainen, hdco puhdas. Kyrö monipuolinen, syvä, vahva ja maussa selkeästi yksi taso enemmän kuin hdcossa. Hdco maltillinen ja yksioikoinen mutta puhdas ja rehellinen. Kyrön todellisesta profiilista on vaikea saada tolkkua koska tuo oloroso-viimeistely peittää niin paljon. Ekassa releasessa ei ollut kyseisiä offnoteja, joten odotamme finistelemätöntä tuotetta. Kyrön maalaismainen mämmisyys on haastavaa ja siihen ehkä pitää vähän opetella. Tykkäätkö persikasta vai vesimelonista? Tällä kertaa lopullinen totuus on mielestäni maistajasta kiinni. Joka tapauksessa pääsemme varmasti palaamaan kysymyksen äärelle tulevaisuudessa, kun tislaamoilta alkaa putoilla enemmän tuotteita. Hdcon perustuotetta (70 % ohraa, 30 % ruista) emme ole vielä päässeet maistamaan.

Suomalaisen viskin päivä 21.5.2016, Kiltakellari

Viskin ystävien kolme vuotta sitten lanseeraama Suomalaisen viskin päivä on vakiinnuttanut asemansa suomalaisten viskitapahtumien joukossa tuoden esille kotimaiset pien- (ja vähän isommatkin) tislaajamme. Itse en ole aikaisemmin paikalle päässyt, ja tutustuminen kotimaisiin tuotoksiin on muutenkin jäänyt lapsipuolen asemaan, joten nyt oli hyvä korjata nämä molemmat puutteet kerralla.

Paikalla Bulevardin kiltakellarissa olivat Kyrö Distillery Company, Old Buck, Teerenpeli, The Helsinki Distilling Company ja Valamon Luostarin Tislaamo, kukin oman maisteltavan tuotteensa kera. Ilmeisesti ohjeistus tislaamoille oli luokkaa "tuokaa jotain", koska tavaran ikä ja valmiusaste vaihteli kovasti lasista toiseen. Toki nuorten toimijoiden ollessa kyseessä tapahtuman tarkoitus ei varsinaisesti ollutkaan maistella maailmanluokan viskejä, vaan kuulla tislaamojen kuulumisia ja nautiskella kauniista kesäpäivästä. Jokunen nuotti tuli kuitenkin kirjoitettua, joten tällaista oli tarjolla:

1. Old Buck 6yo,  6th Release, Bottled 2013, 41,1 % 

Kyseistä releasea tehtiin kokonaista 25 pulloa ja se kypsyi 65 litran 1st fill börpässä.

Tuoksu: hikeä. Mineraalista savua. Kiveä, sammalta.

Maku: Tiukka, hyvin suun täyttävä asfalttimaku. Ei ollenkaan huono! Pienikuplainen alkoholisuus. Varsin maukas bitumisavu itse asiassa. Selkeästi parempi maku kuin tuoksu. Hyvin juureva maanläheinen maku, joka on loistavasti tasapainossa. Savuisuus tukee tätä kokonaisuutena hienosti. Hieno startti! Volttejaan isompi maku. 87.

2. Kyro Distillery nr. 8. 100 % ruis. 62 % 16l tynskä. 23.5.2014 tynnyröity.

Tuoksu: newmakea, viljaa. Ei juuri muuta. Sitten puu alkaa tuoda hieman makeutta, vaniljaa, toffeeta mukaan.

Maku: huh, aika töppävä maku. Pistää kyllä suun sekaisin. Mutta kyllähän tässä makuja on. Vettä kyllä tarvitsee. Juurevuutta ja veden kanssa sitten kyllä jo maukasta rukiita. Mutta runkohan on kyllä kohdallaan! Verrokkina salakuljetettu Michter's jää jopa kalpenemaan. Tekee mieli maistaa jotain hieman ikääntyneempää tavaraa. 80.

3. Valamo IX. 2011-2012 tislauksia. Nuorin tisle 4yo. 2nd fill bourbon 30l tynnyreitä plus 1kk new oak. 100 pulloa. 54,7 %

Tuoksu: maittavaa makeutta. Hieman banaanikarkkisuutta.

Maku: hyvin makea. Kuin ylikypsä banaani, joululeivontamausteita, piparkakkua, hyvin erikoinen mutta maittava! Mistä tämä ylenpalttinen makeus tulee tähän? Epäviskimäinen tuote, mutta maukas. 86.

4. HDCO. Ensimmäinen savumallaskokeilu. Kotimainen ohra ja belgialainen savumallas. Muutaman kuukauden ollut 190l bourbontynnyrissä.

Tuoksu: oksennusta, kuin kerran juotua newmakea. Selkeästi newmakein näistä.

Maku: Nojoo, tässäkin maku kyllä biittaa tuoksun. Newmakessa mennään, mutta ei tämäkään huono ole, hitto soikoon! Hyvä runko, kuin Migun muijalla. Kyllä tämä tasting luo vahvaa luottamusta suomalaiseen viskituotantoon. 78.

5. Teerenpeli 4yo for VYS, 61,7 %. 

Teerenpelin ensimmäinen virallinen täystynnyrivahva pullote tehtiin VYS:n 4-vuotissynttäreille. Viski kypsyi ensin vajaa 4 vuotta 140 litraisessa exbourbonissa, josta se siirrettiin sitten reiluksi vuodeksi 230 litraiseen ex-madeiratynnyriin. 400 pulloa. Jäin tapahtumassa siihen käsitykseen, että tämä olisi single cask, mutta matematiikka ei kyllä tuon 140 litran kanssa täsmää, joten ehkä börppätynskiä on sitten ollut useita? Tilattavissa Alkosta 6.6. alkaen muodolliseen 109,30 €:n hintaan (huom. puolen litran flinda)

Tuoksu: Mukavaa makeutta, eksoottista hedelmää ja banaania.

Maku: Ensimaku karkkinen banaaninen, suutuntuma oikein mukava, leppoisa ja pehmeä, käsittämätön suutuntuma ikään ja voltteihin nähden! Erittäin hyvää duunia! 88.

Ostaisinko?: Kyllähän 109 € on erittäin kova hinta puolen litran pullosta, mutta tuote oli kyllä hyvää. Jos suomifiilistelyjä on niin voisi taalansa huonomminkin käyttää. Varsin mukiinmenevää tämä nimittäin oli.

kattaus

Vaikka juomat olivat nuoria, niistä jäi kyllä omaan suuhuni kokonaisuudessaan varsin hyvä fiilis. Nimenomaan nuorten juomien rungossa (Kyrö ja HDCO) tuntui olevan potentiaalia paljonkin, eli kansa innolla odottaa kypsempiä tuotteita. Itse tapahtuman osalta olisin toivonut hieman rauhallisempaa tahtia: nyt nimittäin tislaamot käytiin kauhealla kiireellä läpi eikä keskustelulle tai pohdiskelevammalle maistelulle oikein jäänyt aikaa. Ensi kerralla hieman taukoa tislaamoesittelyjen välille ja vetäjiltä myös hieman heittäytymistä oman tuotteensa pariin niin hyvä tulee.

Samassa tilaisuudessa olivat myös Smoke ja Mushi. 

Suomi-Venäjä kohotti tunnelmaa