"Maanantai on toivoa täynnä", toteaa jo vanha suomalainen sanankasku. Toivoa ja toiveita olikin ilmassa, kun Eläväpullo ja Ville kokoontuivat maistelemaan pienen liudan Laphroaigeja. Tässä tastingissa oli pari samaa lapparia kuin
aikaisemmassa, mutta lisämaustetta toi mainiota ruokablogia
Pastaaks' tässä? pitävä Simo, joka toi pari harvinaisempaa mukanaan. Ja koska kohtuus on usein liian vähän, otimme setin täytteeksi mukaan myös yhden Kilchomanin ja Islay-sekoitteen sekä eksyimme jokerina Orkneynkin saarelle. Ja tältä ne maistuivat:
Laphroaig 15yo, 43 % (poistunut Laphroaigin valikoimasta n. 2009)
T: makea, kukkainen, hentoa poltettua savua (toim. huom. hmm... todella kuvaava termi tuo poltettu savu). Todella miellyttävä. Hunajaa. Muiden viskien maistamisen jälkeen vaniljaa.
M: Tasaisen helppo maku, jossa yllättävänkin tuoreita keltaisia hedelmiä (keltainen luumu, mandariini). Pieni puhtaan nuotiosavun vivahde häilyy hennosti taustalla. Kanervahunajaa ja kukkaketoa. Loppumaussa mukava lämmittävä mausteisuus, joka ei ole kovin tyypillinen lapparille. Erittäin miellyttävä viski, mutta tislaamolleen epätyypillinen, joten perinteistä lapparisavua etsivä saattaa pettyä. Suuhun jäävässä tuntumassa ehkä pieni latteus, joka vie yhden pisteen pois. Keveydestään huolimatta tämä parani vahvojen isoveikkojensa jälkeen ja illan viimeisenä viskinä pisteytysten jälkeen sanoisin, että tämä oli jopa päivän paras. 93.
Ville: Poltettua savua. Maussa sinistä savua, sokereita = hunajaa ja poltettua sokeria. Leivontamausteita kuten vaniljaa ja kardemummaa. Savun ensimmäinen hyökkäys oli kuin poltetusta liekistä. Hyvinkin herkullinen, vaikka ei alkuun erityisesti hehkutettukaan. Antaa odotuksia sherryviimeistellyn lapparin perään. Tosi kiva ja hyvä startti.Villen pisteet: 91.
Simo: Kukkaisen pekoninen, pieni häivähdys vaniljaa. Kurkkua. Maku hunajainen, mutta kuiva. Simon pisteet: 88.
Mainittakoon vielä kuriositeettina, mitä Jim Murray on ollut tästä mieltä: (79) n20 t20 f19 b20. A hugely disappointing, lacklustre that is oily and woefully short on complexity. Not what one comes to expect either from this distillery or age. Erilaisuus on rikkautta.
Laphroaig 18yo, 48 % (maistettu aiemmin täällä)
T: Puhtaammin savuviski, kovempi nenätuntuma, turve tuntuu selkeämmin. Kuivempi kuin 15 yo. Palanutta porvoolaista puukirkkoa. Puhtaammin lapparin suoraviivaisuutta.
M: Tällä kertaa hieman turhan yksioikoinen lappari, mutta ehkä tätä on tullut otettua liikaa viime aikoina. Jälkimakuhan tässä on kyllä kirjoitettu taivaassa. 91.
Ville: Turpeinen tunnelma ja kertakaikkisen hieno, täyteläinen ja pitkä jälkimaku. Tynnyrinmaku nousee hieman. Tämä, nahkasohva ja takka, niin ei olisi kiire mihinkään. Villen pisteet: 92.
Simo: Tuoksussa vaniljaa ja karamellia. Maussa suolainen ja reippaan savuinen ensituntuma. Kytevä metsäpalo. Pirun hyvä. Viipyilevä. Turpeinen. Kaikki kohdallaan. Jälkimaussa kermaisuutta, Bailey'sin hengessä. Tämän tuomaa turvallisuudentunnetta on vaikea päihittää. Löytyy kaikkea, mitä pitääkin, ja on sen lisäksi mukava. Simon pisteet: 94.
Cadenhead's Laphroaig 16yo, 55,2 % (maistettu aiemmin täällä)
T: Palanutta autonrengasta, jotain bensaista, mutta varsin hyvällä tavalla. Asfalttia, lyijykynää, hiiltä.
M: Voltit tuntuvat suutuntumassa, jotain tummaa, nahkaista. Jälkimaussa kahvia ja halvasta kiinalaisravintolasta aterian päätteeksi saatavia kahvikarkkeja. Jälkimaku on hyvin raaka/pistävä/kitkerä kahvi ja siinä on tämän viskin suurin puute. Toisaalta tämä jälkimaku tasoittui aika äkkiä muutaman maistelulasin jälkeen, jolloin jälkimaun fiilikset olivat lähinnä aika jees. Hiilisen savun ystävälle. 89.
Ville: Tuoksussa hyvällä tavalla tinnerisyyttä, ikä ei niin tunnu. Nuoren oloinen. Suutuntuma öljymäisempi kuin aikaisemmat. Alkoholi täyttää suun paremmin kuin edelliset, mutta hyökkää myös. (Leppä-)savu on aika mainio. Nahkaisuutta, satulalaukkua, mikä ei ihan omassa preferenssissä. Tämä viski on vähän too much. Villen pisteet: 90.
Simo: Tuoksu kirpeämpi. Maku karamellinen. Lyijyä. Heviä kamaa. Jälkimaussa sama efekti kuin tulisessa ruoassa. Puudutus. vie tunnon poskista, (vähän kuin joisi koskista). Lederhosen. Kylmäsavulohta. Lähtee karamellisuudesta ja sitten vetää huolella turpaan. Vie kuitenkin enemmän matkalle kuin 18yo. Yleisvaikutelmaltaan tosi hyvä, mutta menee vähän liialliseksi. Tykkään kyllä väkevistä viskeistä, mutta olisi silti kiva, että suuhun jäisi jotain tuntoa. Että olisi vähän hellempi. Simon pisteet: 90.
Laphroaig Cairdeas "Ileach Edition", Feis Ile 2011 , 50,5 %.
Esikommentti: Tämä vuoden 2011 Feis Ilen kunniaksi väsätty pullote on n. 8-vuotiasta, ja Laphroaigin tislaamomestari John Campbell kuvaa sitä seuraavasti:
"This year's festival bottling is an eight year old Laphroaig that has been exclusively matured in Maker's Mark barrels. The quality of the barrels gives the spirit the smoothness of a much older whisky, yet it has extraordinary flavours that tend to get lost in older expressions. Bottled at 50.5%, it has the characteristic "peat punch" but balanced with some floral notes." (
lähde.)
On hieman vaikea tietää, miten tähän nyt sitten suhtautuisi, sillä aikoinaan oli mahdollisuus tilata tätä, mutta jäi väliin luottokorttiongelmien takia. Nyt harmittaa, jos tämä on herkkua. Toisaalta olisi kiva maistaa herkkua. Suo siellä, vetelä täällä? No, ehkä käsillä on kuitenkin varsin positiivinen ongelma.
T: Makeampi ja emäksisempi kuin Cadenhead's. Kuitenkin myös suolaisuutta.
M: Makea messevyys leviää suuhun todella mukavasti. Suorastaan ensiluokkainen suun ensituntuma! Sitten mukava sininen savu leviää alkoholisuuden siivittämänä täyttäen suun ja tuoden jopa kyyneliä silmiin (paitsi karskeille miehille, joita me tietysti olemme). Alkoholisuuden jälkeen maku menee aika nopeasti ohi jättäen suuhun pienen mausteisen hyvin Laphroaigille tyypillisen poltteen. Tislaamolleen tyypillinen tuote. Kertakaikkiaan hieno viski suutuntumaltaan ja rakenteeltaan. Jälkimaun lyhyys verottaa hieman. Vesi ei tuo tähän välttämättä mitään lisää, mutta leikkaa hieman stydiyttä. Pisteet todella tasapainoiselle ja hienolle viskille. Tätä juodessaan saavuttaa tilan, jota kirja kuvaa: "En tiedä näenkö ma unta vai kahminko mä lunta, on mahtava meininki meneillään." 94.
Ville: Samaa henkeä kuin edellisessä: tinneriä ja poltettua kumia. Ohuempi. Sinistä savua, jota suolaisuus seuraa. Savuisin näistä lappareista. Tosi kiva pikkunäppärä viski. Ei kutsu siemailemaan, mutta yksittäisenä tasting-viskinä ihan huikea. Villen pisteet: 91.
Simo: Pippuria. Hyvin savuinen. Suolaa jälkimaussa. Suoraviivainen ja helppo, mutta jotain puuttuu, ei jätä itsestään mitään jälkeen. Yhden yön juttu, eikä hirveän hyvä sellainen, ainakaan jälkikäteen ajateltuna. Silti ihan hyvä viski. Simon pisteet: 84.
Kilchoman spring 2011 release, 46 %
T: Kilchoman on nimennyt ja määrittänyt omassa nenässäni tämäntyyppisen hiilisen, sinisen savun.
M: Hyvin kuiva tuntuma, jota seuraa hiilinen savu, peittäen aika pitkälti kaiken muun. Iso pettymys Laphroaigien jälkeen. Pelkkää hiilisavua. Tätä pitäisi maistaa ilman moista kattausta alla. 80.
Ville: Savun rinnalla sitruksen kuorta ja hedelmän kiveä. Maussa ruohomaisia ja yrttimäisiä viboja. Jo nytkin siemailupotentiaalia, vaikka onkin vähän nuori vielä. Kilchomanin pojat tietävät, mitä ovat tekemässä: tästä on tulossa hyvä viski. Pisteissä on varmasti myös odotuksia mukana. Villen pisteet: 87.
Simo: Tuoksu kuin nuotio kylmällä ilmalla, raikasta savua. Maussa savua ja vähän jotain luumua. Ollakseen näin nuori viski, tämä on hyvin tasapainoinen. Sherryhenkisyyttä eli kuivan ja makean yhdistelmää. Mehukasta. Potentiaalia. Pikkuvanha. Vähän kuin morsian järjestetyssä avioliitossa: varmuus on, että nuoresta kasvaa vielä prinsessa. Toistaiseksi suhde on esiseksuaalinen: kohde ei herätä himoja, mutta on tosi söpö. Siksi siihen suhtautuminen muna pystyssä olisi jotenkin väärin. Sokkomaistelusta olisi voinut saada vähemmän, mutta annan hyvästä lupauksesta ja yrityksestä pisteet:
87.
Cadenhead's 100% Islay Malt, 59,6 % (maistettu aiemmin täällä)
T: Salmiakkia, liutinta, mutta jälleen kerran erilainen savu. Väkevä.
M: Salmiakkinen, suolaisen lääkemäisen terävä, suutuntuma yllättävänkin öljymäinen. Jälkimaussa jälleen salmiakkilakritsi nostaa päätään. Jopa pandan suklaatäytelakua. Musta maku. Tähän iltaan positiivisempi juoma kuin Kilchoman. 84.
Ville: Possumaista käristettyä rasvaa. Lakritsanjuurta. Kitkerä. Mädäntynyttä hedelmää. Köysillä kiinni sängyn päätyyn, niin menisi ihan hyvin. Ruutia, hiilijauhetta, salpietaria. Hirvensarvensuolaa. Lagavulin-savua. Villen pisteet: 86.
Simo: Raaka ja kehittymätön, uhmaikäinen. Vähän kuin savustettua grappaa, lennokkiliimaa. Nuotiolla kuivatettuja vaatteita ja anista. Ihan erilainen kuin mikään muu tänään maustettu. Savu on miellyttävä, kunhan pääsee liiman yli. Tässä on luonnetta eikä särmiä ole hiottu pois, pikemminkin vähän vääriä särmiä on jätetty ja väärät asiat korostuvat. veden kanssa tuoksusta häviää liutinmaisuutta ja viskistä tulee turvallinen johdatus Islayhin
: "haluutsä tietää, miltä islay-viskit yleensä maistuu". Jos haluat lisää luonnetta, ostat single maltin.
Ei paha, mutta viiden helvetin hyvän viskin jälkeen hyvä viski ei enää pärjää. Simon pisteet: raakana: 75, veden kanssa 85.
Loppuillasta otimme vielä kokeeksi Highland Parkin 18yo:n testataksemme, onko henkinen kotimme Islaylla vai voisiko joku muukin saari tunkea mieltymysalueellemme.
Highland Park 18yo, 43 % (tämä maistettu aikaisemmin ja varmasti paremmassa maistelukunnossa täällä)
T: Kuivattuja hedelmiä.
M: Hienoja oransseja hedelmiä, jälkimaku lempeä Islayiden jälkeen, kuin lasta liekuttaisi. Hienostunut täyteläisyys.
Ville: Ylikypsää luumua, tummia hedelmiä, maanläheisyys ei haittaa. Sahantuoksua. taustalla raakoja pähkinöitä.
Simo: Vernissamainen, hartsinen, puuverstas. Lämmin ja kotoisa olo. Muuttaessa uuteen asuntoon, yksi huikka tätä ja olisi kotona. Islayn merikarhuviskien jälkeen hienostunut puuvenesnobiviski.
Yhteenvetoa
Tasting, jossa oli entuudestaan tuttuja pulloja ja toisaalta vieraita, oli antoisa kokemus. Kukin maistaja antoi vieraileville pulloille kovat pisteet, mikä on varmasti tyypillistä ja toisaalta tämän harrastuksen hieno puoli: uusista viskeistä on helposti fiiliksissä.
Kyseinen viskipäivä oli myös maistajille erityisen hyvä: lähes kaikki maistui kertakaikkisen herkulliselta. Liekö syöty ruoka vaikuttanut tähän? Menussa oli pastaa valkosipulisella ja tulisella tomaattikastikkeella sekä pekonia ja herkkusientä. Kyseinen voimakas setti ei toiminut ruoanlaittoviskinä toimineen Laphroaig Quarter Caskin kanssa (tämä maistui ennen ruokaa selvästi paremmalta kuin sen jälkeen), mutta kenties valmisti suuta näitä muita varten? Herran tiet ovat tutkimattomat. Joka tapauksessa Laphroaig vankisti kyllä näiden viskien perusteella asemaansa suosikkitislaamonani: nuo 15yo ja Cairdeas menisivät ilman muuta ostoslistalle, jos niitä vielä saisi jostain.
Loppuun on lisäksi todettava, että ruoanlaittoviski, 7 varsinaista maisteluannosta käsivarakaadolla ja pari refilliä puhallutti tiistaiaamuna hieman. Oli kuitenkin elämyksellistä settiä koko rahan edestä.
(Pahoittelen ajoittaista heikkoa kuvanlaatua. Iphone on Iphone.)
