Macallan 10yo Cask Strength, 58,6 %

Edellisen postauksen pettymyksen tuottaneen Macallanin kanssa piti napata vielä verrokkina kohtuutuore 10-vuotias CS, jonka sanotaan kypsyneen yksinomaan Jereziläisissä sherrytynnyreissä.

Macallan 10yo Cask Strength, 58,6 %

Tuoksu: Huumaavaa sherryisyyttä. Upea tuoksu syvässä sherryisyydessään kerta kaikkiaan. Suklaafudge alkaa nostaa päätään sherryn alta. Appelsiininkuorta. Jos kaikki sherryviskien tuoksut olisivat tällaisia, uudempikin viskisukupolvi (ml. allekirjoittanut) voisi todella ymmärtää, mistä sherryviskeissä tai Macallanin entisaikojen loistossa on kyse.

Maku: Jotain epämiellyttää heti ensi suutuntumassa, josta en kuitenkaan saa kiinni. Sitten tuo epämiellyttävyys häviää ja tilalle tulee maukas alkoholisuus sekä suun täyttävä sherryisyys. Ensialkuun makupuolella ei kuitenkaan päästä tuoksun syvyyteen ja monivivahteikkuuteen. Veden lisäyksen jälkeen kahviset tuntemukset nostavat päätään. Maku on kyllä pitkä ja alkoholi miellyttävää: se lämmittää, mutta ei potki vastaan. Maku myös kertoo yhtenäisen tarinan alusta loppuun, vaikka tuoksu olikin tämän viskin parempi osa. Jälkimaussa rommirusinaa, kuivattua luumua. Tupakkalaatikkoa. Silti maun syvyyden puute verottaa tältä pisteitä, samoin kuin pieni kitkeryys. Tuoksun osalta oltaisiin oltu kevyesti ysikymppikerhossa. 89.

Kommentti: Kirkkaasti paras maistamani nykymacallan.

Macallan 12yo Fine Oak, 40 %

Maistossa Macallanin uudempaa Fine Oak -sarjaa.

Macallan 12yo Fine Oak, 40 %

Tuoksu: Vaniljaa, hyvin bourbonin henkinen, ei kuitenkaan yhtä makea. Hentoa mandariinia taustalla. Maltillinen tuoksu, mutta ei sinänsä huono.

Maku: Puinen suutuntuma, sitten hieman puun mukanaan tuomaa tanniinia. Jotenkin kitkeräksi maku jää, pehmeä viski tämä ei ole missään nimessä. Ja silti se onnistuu olemaan vetinen ilman sen kummempia makuja. Pieni pippurisen mausteinen jälkimaku on tämän parhaasta päästä. Ei vakuuta. 76.

365 vuotta viskiä kurkusta alas

Viskin Ystävien Seura julkaisi Uisgessa kevään maistelukalenterinsa, ja yksi tapahtuma nousi hetimiten poikkeuksellisen huomion kohteeksi: sota-ajan viskien tasting. Osana huikeita kokemuksia jo aikaisemmin tarjonnutta Iäkkäät harvinaisuudet -sarjaa järjestettävä toisen maailmansodan ympärille rakennettu (ei silleen natsilla tavalla) kattaus tarjosi teemaan kuuluvat mainostukset, tunnelmaan virittävät marssimusiikit ja mielenkiintoisia pohdintoja aikansa historiallisesta viitekehyksestä Skotlannissa yleensä ja viskinvalmistuksessa erityisesti. Mutta toki kaiken keskiössä olivat itse juomat, joita oli sotavuosilta 1939-1945 haalittu paikalle neljän pullon verran. Sanomattakin lienee selvää, että näin iäkästi nektaria on enää olemassa hyvin rajallisesti ja varsinkaan aukeaa enää hyvin harvoin. Tässä mielessä viskiseura mahdollistaa siis jotain sellaista, johon tavallisella tallaajalla ei omin päin olisi mitään mahdollisuuksia. Kun varsinaisen maistelun jälkeen stashista löytyi extrana vielä 30-vuotias Ballantines, tuli yhtenä iltana kumottua 365:n vuoden verran tynnyrissä ja sittemmin pullossa kypsynyttä mallasjuomaa (ja Ballantines toki blendi).

Tastingin vetäjä Jarkko Nikkanen otti kantaa yhteen viskipiirien kestoväittelyaiheeseen eli viskin muuttumiseen pullossa. Yleisesti käsitetyn mukaan viskin maku ei enää pullossa muutu, mihin toki liittyy myös ikämerkinnän sitominen pullotushetkeen. Nikkanen kuitenkin kumosi tämän väitteen ja kuvaili pitkään pullossa majailleita viskejä ikään kuin viskissä olisi vesiharso päällä eli kuin joku pidättelisi viskiä ennen sen leviämistä suuhun. Samoin hyvin tiivistyneitä makuja olisi lupa odottaa jo senkin puolesta, että luonnollista haihtumista olisi saattanut jonkin verran tapahtua. Kieltämättä kuulostaa uskottavalta, että yleensä luonnonkorkin taakse suljettu viski olisi jossain määrin kontaktissa ympäristöönsä viinipullojen tapaan. Toki tätä on viskituristin vaikea arvioida, kun kovin paljoa kokemuksia vuosikymmeniä pullossa viettäneistä nektareista ei ole. Vaan täältä ne minun mielestäni maistuivat.

Linkwood 43yo 1939, 40 %

Diageon nykyään omistaman Linkwoodin 4 miljoonan litran vuosituotosta leijonanosa menee White Horse- ja Johnny Walker -blendeihin. Tämä on kuitenkin tislaamopullote ja siis luonnollisesti single malt.

Tuoksu: Makeaa pihkaista hunajaa. Herkkä. Teetä. Ylikäynyttä keltaista hedelmää. seetriä, mausteisuutta. Tiettyä savuisuutta mukana. Itse asiassa huikean mukava tumma tuoksu.

Maku: Voimakkaan mausteinen, pippurinen, kihelmöivä. Rakenne todellä öljymäinen ja kondensoitunut. Tuossa mielessä omaa luokkansa. Vahamainen ja hieman tanniininen, rusinaa, rommirusinaa, vanhaa puuvenettä. Maku on varsin pitkä ja tasainen: se nousee isosti heti ja pysyy todella pitkään suussa. Ei oikein laske pois ollenkaan. Jälkimaussa punaiset vahamaiset hedelmät hieman kirkastuvat ja suuhun jää vahamainen tuntuma. Hyvin erilainen viski kuin mikään aikaisemmin maistamani. Tanniinia, maukasta sherryisyyttä. Kuitenkin alkoholi jaksaa kestää tuoden runkoa tähän loppuun asti. 89.

Kommentti: Nikkasen mukaan sherry taittuu iän myötä hedelmäisestä mausteiseen. Ajatus sopi tähän viskiin.

Macallan 37yo 1939, 43%

Tuoksu: Varautunut alkuun, tummempi kuin Lindwood, sherryä. Mukava sherrypuun tuntu. Lasin pyörittämisen jälkeen selvä punainen sherryisyys jatkuu. Kypsää punaista marjaa. Liköörikirsikkaa.

Maku: Liköörinen kypsän tumma makeus, joka Linkwoodin tavoin iskee mausteisellä hyvin vanhalla puulla suuhun. Voltit eivät kyllä tunnu. Hyvin tummaa ikivanhan puuveneen fiilistä. jälkimaun voima ja sen koko ajan syvenevä samettinen jopa suklainen tunnelma toimii kyllä herkullisesti. Jälkimaku jatkuu ja jatkuu. Tämä on isoisäosastoa tyylikkäiden viskien sarjassa. Tämä voisi olla viski, jota Mannerheim joisi. 92.

Kommentti: Oma suuni ei löytänyt, mutta Nikkasen "oikeisiin vastauksiin" kuuluivat tämän viskin osalta myös: "kuivuu suussa suolaisuuden suuntaan. Sitten merellisyyttä ja eucalyptusta."

Glenlivet 42yo 1940, 40 %

Tuoksu: Kypsän keltainen tiivistynyt hedelmäisyys. Tyrnimarjaa ilman kirpakkuutta. Tuoksu on voimakas.

Maku: Nikkanen löysi tuoksusta selvän turpeen, ja viittasi vahvasti Islaylle. Itse en moista löytänyt, mutta maussa turpeisuus tulee jopa tuhkaisen voimakkaanakin. Raikas viski ja nautittava mineraalinen kokonaisuus. Minttua, eucalyptusta, jossa raikkaus jatkuu jälkimakuun saakka. Tässäkin on sitä uskamatonta iän tuomaa tiivistyneisyyttä, mutta sen lisäksi on keltaista hedelmää ja jo mainittua raikkautta. Tämä on keltainen viski par excellence: lähtökohtaisesti hyvä tisle, joka on tiivistynyt iän myötä. Jälkimaun loppuhönkäykset jättävät lopulta suuhun hedelmäisen nätin lämmittävän kalvon. Hyvin smooth. Kun muut viskit olivat selkeästi sherryvaikutteisia, olisin laittanut lanttini likoon sen puolesta, että tätä on säilytetty bourbon-tynnyrissä. 92.

Glen Grant 1945, 40 % 

Kyseinen Glen Grant on Nikkasen arvion mukaan pullotettu 80-luvun alussa, joten se arvioitiin 37-41 vuotiaaksi. Näin vanhan viskin jättäminen ilman ikämerkintää herätti yleisössä kysymyksiä: eikö tavarasta saisi parempaa hintaa laittamalla siihen ikämerkintää? Vedenpitävää vastausta emme saaneet, samoin kuin emme moneen muuhunkaan näitä viskejä koskeviin asioihin, koska tarkkoja tietoja ei ole. Nikkanen kuitenkin totesi, että kulttuuri on voinut tuohon aikaan olla eri ja tislausvuosi on voinut olla se, joka on nähty tärkeänä ilmoittaa.

Tuoksu: Suklaisen makea. Syvää tummuutta. Rommirusinaa. Erittäin herkullinen ja paras näistä. Syvää sherryä parhaimmillaan.

Maku: Seuraa hyvin tuoksua. Tymäkkää jopa mustan tummaa makeutta. Hyvin kondensoitunut nahkeiden kuivattujen hedelmien viski, jonka jälkimaku kuitenkin jättää tässä kattauksessa toivomisen varaa: hiipuu aika pian. Tuoksun jälkeen tämä oli sitten kuitenkin pieni pettymys. 86.

Illan päätteeksi hatusta vedettiin 30-vuotias Ballantine's, joka ei sekään aivan viime vuosilta ollut. Asiantuntijaosasto arvioi viskin olevan pullotettu vuonna 1971, joten sisältö olisi tislattu ennen sotaa vuosina 1937-1938. Huh.

Ballantines 30yo, 43 %

Tuoksu: Voimakas hieman esanssisen banaaninen tuoksu. Erittäin voimakas ja vähintään kohtuullisen kondensoitunut fiilis.

Maku: Makeus ja pehmeys, sitten hyvin maturoitunutta alkoholisuutta. Ei tanniineja kuten aikaisemmissa. Karkkista pehmeyttä. Sen lisänä kuitenkin myös jännää tumman mausteista syvyyttä joka kyllä toimii. Maku kuin burberry-kaulahuivi. 89.


Jury's Verdict: Kyllä on huonoksi menneet nykytastingit, kun joutuu NASseja maistelemaan. Ja vielä blendejä! Ei vaan, olihan uniikki setti. En etukäteen uskonut pääseväni illan aikana maistamaan elämäni parhaita viskejä, vaan ennen kaikkea kuriositeetteja. Niiltä osin varsinkin Glenlivet, jonka raakkasin illan parhaaksi, ylitti reilusti odotukset. Samoin Macallan, joka ei alkuun oikein avautunut, maistui viimeisiltä tipoiltaan jo vallan upealta viskiltä. Sitä olisi voinut hyvin refillin ottaa. Olen blogissani ennenkin hehkuttanut VYSiä, mutta joudun sen syystä tekemään tälläkin kertaa: aivan kertakaikkinen tilaisuus ja parhaalla tavalla viskin yhteisöllistä harrastamista. Bravo.

Macallan 21yo, 43 %

Macallan, tuo legendaarinen nimi, jolta minä en ole tainnut maistaa yhtään hyvää viskiä. Josko nyt, kun ikääkin alkaa jo olla?

Macallan 21yo, 43 %

Tuoksu: Hedelmää, keltaista ja makeahkoa. Semipliisu ollakseen laatu (tai kallis)viski.

Maku: Pientä tanniinisuutta, hyvin samettisen pehmeä, mutta silti pliisu kokonaisesitys. Ei vaan iske. Uskomatonta 277 €:n hinnalla. 81.

Macallan Whisky Maker's Edition, 42,8 %

Maistossa Macallanin Whisky Maker's Edition, joka kuuluu sen 2009 lanseeraamaan 1824 travel retail -sarjaan. Kyseisessä pullotteessa ei ole ikämerkintää, mutta sarjaa kuvataan hohdokkain sanankääntein: 

"They have been inspired by the distillery's long history and rich traditions to create a very special range of single malts, selecting the best casks at the peak of their maturity in order to achieve the fullest and most complex whisky."

Tätä maistettaessa ei ollut tietoa pullon hinnasta eikä muistakaan tiedoista.

 

Macallan Whisky Maker's Edition, 42,8 %

Tuoksu: Alkuun jouluista omenaa ja rauhallista sherryä. Lasin pyörittämisen jälkeen hentoa huumaavuutta, miellyttävä punainen pehmeä tuoksu. 

Maku: Maanläheinen punaisuus levittyy heti alkuunsa suuhun myös jonkun hieman epäpuhtaan tunnun kera (joka sitten poistuu kyllä). kepeähkö sherryisyys, jota sitten kohtuuvoimakas ja hieman mausteisen kihelmöivä alkoholi seuraa. Alkoholi ei ole pistävää sinänsä, mistä propsit. Alkoholin jälkeen suussa voimistuu eilen juotu sherry (sanoin kuvainnollisesti) ja pieni kihelmöinti jää, mutta samassa sarjassa löytyy kyllä niin paljon parempia viskejä. 82. 

Ville: T: Aika tamminen. Mallasviskin täyteläistä paksua tuntua. Leppoisaan hörsimiseen. M: Alkuun kivaa toffeemaisuutta, täyteläinen punainen ensituntuma, jossa nahkaa ja punaisempia tuntemuksia. Alkoholin pyyhkäisyn jälkeen ei oikein tapahdu paljon mitään. Jälkimaku on hyvin puinen, tamminen, kuiva, puolitympeä. Tähän olisi suonut vielä vähän jotain lisää. Tuoksu ja ensipuraisu ovat tämän parasta osaamista. Villen pisteet: 85.

Kommentti: Sain tästä samplen kaverilta, mutta hintaa on näyttänyt maailmalla olevan n. 70 € alun perin ja sittemmin reilusti enemmän. Ikämerkitsemättömästä viskistä aivan liikaa, mainospuheista huolimatta. Ei putoa Macallan tähän suuhun edelleenkään...

Adelphi Selection Macallan 14yo 1995-2010 57 %

Edellisen entryn Glenmoragieiden kyytipoikana maistettiin myös Adelphin Macallan, joka ainakaan värinsä puolesta ei näyttäisi olevan sherrykypsytettyä missään elonsa vaiheessa.

 

Adelphi Selection Macallan 14yo 1995-2010 57 %
 

Äkkiseltään vaikea sanoa tuoksusta mitään: mehukkaan tuntuinen keltainen perusviski, jossa alkoholi sitten tuntuu. Persikkaa. Tuoksun väri tuo mieleen kesän. Miellyttävä ilman muuta.

Maussa kuiva tanniinisuus ja sitten räjäyttävä alkoholisuus, ei pahan pistävänä, mutta ei erityisen pehmeänäkään. Alkoholivaihe kestää turhan pitkään, mutta sitä seuraa keltaisia hedelmiä, jotka ovat varsin mehukkaita. Lopussa tammitynnyri tuntuu hyvällä tavalla ja jättää suuhun tasapainoisen ja mukavan lempeyden, joka on isossa kontrastissa alun tylyyden kanssa. Arranin single caskin kanssa samaa kamaa, mutta ei pärjää. Jälkimaku kuitenkin tämän paras puoli. Suun makeus jotenkin luonteetonta. Vesi leikkaa turhan tylyyden pois ja jättää jäljelle tasapainoisen perusmallasviskin. Toisella maistolla hyvinkin tummia tunnelmia maussa. 85.

Ville: Tuoksussa kuivaa tynnyriä, tanniinisuutta. Hintsusti muita juttuja. Toisaalta alkoholikaan ei pistele. Nenän perusteella en laittaisi tynskävahvuiseksi. Mausteisia juttuja. Eksoottista hedelmää. Hajun perusteella ei osaa odottaa sitä, mitä mausta aukeaa. Maku: Yksi ensimmäisistä tynskävahvuisista, joihin tekee mieli lisätä vettä nähdäkseen, mitä siitä avautuu siitä huolimatta, että on kuitenkin kohtuupehmeä. Liukasta suuntäyttävää lämmintä meininkiä. Yleistunnelma kuitenkin mitäänsanomaton: makea, mutta ei sokerinen. Kermatoffeeta. Suuhun sulavaa makeutta. Ei luonteikkaita poltettuja sokereita, joita tuoksusta löytyy. Ei herätä hirveästi fiiliksiä, jää jopa hieman tylsäksi. Olisi kiva, että olisi myös joku maku suutuntuman ja fiiliksen lisäksi. Kaikki pisteet yli keskiarvon tulisivat jostain muusta kuin mausta. Villen pisteet: 84.

Tehtävä: bongaa joukosta Macallan.

Macallan 12yo, 40 %

Osana Uisgea ja Gordon Muirin maistelua nautittiin tämä sherrykypsytetty perusmacallan 12yo. Nuotit jäivät yllättävän vähiin, mikä ainakin toistaiseksi havaitulla kokemuksella on kertonut kohtuullisen simppelistä viskistäkin.

Tuoksussa kuivaa sherryisyyttä ja keltaista makeutta.

Maussa vaniljaista mehukkuutta, hieman kuivattavuutta. Ei mitään erityistä, mutta ei toisaalta mitään vikaakaan. 80.

Vielä on se hyvä Macallan maistamatta. Tislaamo, joka kaiketi on laajalti arvostettu (vai onko tämä vain Michael Jacksonin mielipide?) ei ole onnistunut toimittamaan omaan lasiini vielä kovin kaksisia tuotoksia. Vaan olisiko tämä kuin Bordeaux'n viinit - vasta sieltä kalliimmasta päästä alkaa laatu huikeasti parantua?

Macallan Fine Oak 18yo, 43 %

Olutravintola Viidessä Pennissä maistossa Macallan Fine Oak 18yo, hinta 5 € / 2 cl. 

Tuoksu on pehmeän makea ja hunajainen. Mallasta, vaniljaa, vaahtokarkkia. 

Suutuntuma on tamminen, aika vesimäinen, mutta mehukkaan hedelmäinen. Taustalla pientä mausteisuutta ja erittäin hentoa turvetta ja nahkaa. Myös vaniljaa. Kuitenkin joku kitkeryys on läsnä läpi maun ja huonontaa kokonaisfiilistä. Suuhun jäävä jälkimaku on kyllä hieno. 88.

Macallan 12 yo elegancia, 40 %

Macallan 12 yo elegancia, 40  %

Lähtökohdat: Joku näissä Macallaneissa mättää tai sitten kohdalle ei ole osunut mitään herkkua. Kyseessähän on tyypillinen viski, jonka "pitäisi" maistua hyvältä maineensa vuoksi. Katsotaan, maistuuko.

V: pronssi

T: jotain epämiellyttävää, petroolista, tinneristä. hieman suklaata.

M: perusmallasviski, terävähkö, toffeeta, jälkimakua löytyy, vaniljaista, sokerista. hienostonut maku kyllä. Tasapainoinen: hieman mausteisuutta, siihen tasaista hedelmää ja mukavaa makeaa jälkimakua. Joku robustius kuitenkin puuttuu. 86.

Yhteenveto: ei pahaakaan, mutta en ostoskoriin veisi.