Highland Park 20yo 1995 GM for The Whisky Mercenary, 50 %

Lasissa Highland Parkia. Pullon hinta vielä hollannin serkun tuomana sellainen, että mikäli on ikänsä mukaista tavaraa niin olisi ostettavissa.

Highland Park 20yo 1995 Gordon Mc Phail for The Whisky Mercenary, 50 %

Tuoksu: Raakatislehenkisyyttä, ilmeisen passiivinen tynnyri? Juureva, ellen sanoisi robusti tuoksu. Jotenkin silti jättää kylmäksi eikä ole erityisen miellyttävä tuoksu. Käynyttä ananasta.

Maku: Jatkaa tuoksun maltaisella linjalla: kirkasta keväistä pakkaspäivää, jälkimaussa kypsää sitruunaa. Antaa tilaa tisleelle kyllä isosti. Vaikea uskoa 20 vuoden ikää. Erilainen hp ilman muuta, mutta ei ehkä omaan suuhuni. 82.

Kommentti: Jep, ei ostoskoriin. Joskin Serge piti (WF87) ja täälläkin on maistunut. Erikoiseksi kyllä sanottiin, joten jakanee mielipiteitä.

Liuta Balvenieta David Stewartin seurassa 10.8.2015

Viskiseuraan kuuluminen alkaa tätä nykyä olla niitä harvoja tapoja, jolloin vielä on mahdollisuus päästä maistamaan erinomaisia viskejä ilman että takaisin joutuu tulemaan pelkkä tynnyri päällä. Mutta ehkä vain kerran vuodessa tarjolle on asetettu sellaiset juomat, tarjoilut ja puitteet kuin taannoisessa Viskin ystävien seuran ja Balvenien järjestämässä tastingissa, jonka tuli vetämään tislaamolla yli 50-vuotisen uran tehnyt Malt Master David Stewart. Tilaisuus järjestettiin Kämpin peilisalissa, joka olikin tapahtuman arvolle sopiva paikka. Pääosassa olivat kuitenkin itse juomat, jotka hakivat suorastaan vertaistaan, sekä itse David Stewart, jonka kaltaisen ammattilaisen tastingiin harvoin pääsee. Poissa oli tyhjä markkinointipuhe ja valmiiksi opetellut myyntiargumentit. Tilalla oli aito asiantuntemus ja avoimuus siitä, miten ja miksi tislaamo on mitäkin tuotteita aikojen saatossa tehnyt. Se on helppoa kun sen osaa.

Balvenie DoubleWood 12yo, 43 %

Viskiä on loppukypsytetty 9kk eurooppalaisessa sherrytynnyrissä. Maistettu aikaisemmin täällä.

Tuoksu: Tämä ei koskaan ole ollut suosikkejani. Mutta toki näissä olosuhteissa ei tämä nyt huonolta tuoksu. Silti tässä on sellaista raakuutta tai epäpuhtautta, joka ei ole mieleeni.

Maku: Vesilisällä kukkaisen hedelmäinen kaverim mausteisuutta, pientä toffeisuutta. Ilman vettä jotenkin sokerinen sherryhyökki. Yllättävää, että maistuu paremmalta veden kanssa. 82.

Kommentti: DoubleWood ei ole koskaan lukeutunut suosikkeihini. Sen sijaan oli mielenkiintoista nähdä, että se parani vesilisällä huomattavasti. Stewart kehoitti laittamaan viskeihin reilustikin vettä, ja tämän kohdalla se toimi. Täytyypä siis pitää mieli avoinna vesilisäilyn kanssa ihan näissä matalankin alkoholipitoisuuden viskeissä.

Balvenie Double Wood 17yo, 43 %

Tuoksu: Tässä on 12yon epäpuhtaus siloittunut. Hieman syvempi myös, mutta ei paljon.

Maku: Banaanisempi, syvemmän mausteinen kuin 12yo. Jälkimaku ja voima toista luokkaa. Ennen kaikkea rikkaampi, kermaisempi ja mausteisempi versio. Kesäpörriäinen jää leijailemaan suuhun jälkimakuhöyryinä. Laadukas juoma, mutta silti tässä kattauksessa ehkä väliinputoaja, eikä oikeuta tylsyydessään korkeampiin pisteisiin. 86.

Balvenie Port Wood 21yo, 40 %

Käytetty oikeasti vanhoja 30yo tawny port tynnyreitä, joissa viski on viimeistelty neljän kuukauden ajan. Näin Stewartin mukaan, koska portin väriä ei haluta viskiin liikaa. Vanhat tynnyrit tekevät kuitenkin sen, että itse portviini vaikuttaa lopputuotteeseen enemmän kuin puu. 12 ja 17-vuotiaiden kanssa taas puun vaikutus on sherryn vaikutusta voimakkaampaa.

Tuoksu: Hyvin karkkinen tuoksu, muutoin hyvinkin linjassa 12 ja 17-vuotiaiden kanssa yleisfiilikseltään.

Maku: Maku on makea, mutta nyt ihan eri tavalla muun maun tukena. Aivan upea maltillinen hyöky suuhun jota valtava syvyys tukee. Jo aivan eri luokan viski kuin aikaisemmat. 90.

Balvenie Tun 1509 batch2, 47,1 %

80 % tynnyreistä 70-80-luvulta. Nuorin viski on 21-vuotiasta. 42 tynskää.

Tuoksu: Raikasta mausteisuutta. Jännä yhdistelmä. Ruohoista hunajaisuutta. Herkullinen nenä ilman muuta. Joulumausteita. Tuo raikkaus taitaa tulla sherrytynnyristä. Upeaa!

Maku: Lsd-karkkimaa hyppää silmille! Hunajaa, tummajouluista mausteisuutta, appelsiininkuorta, kypsää vaniljaa ja sitruunaa. Tämän viskin hienous avautuu kokonaisuudessaan nielaisuvaiheessa. Yllättävän tumma, jopa lyijyinen fiilis ilman vettä. Silti todella puhdas, jopa hieman tylsän puhdas. Ehkä börppäbalvenie on kuitenkin oma suosikkini. Jälkimaku on kuin ruusunlehtihunajavedessä uisi. Pörisevä hunajahuba jää kielelle leijumaan. 91.

Balvenie 25yo Single Barrel 1974/2000, 46,9 %

Tuoksu: Huikeaa vanhan viskin vikaa. Tässä on pullote, jonkalaiseen ei kerta kaikkiaan enää nykytuotannossa ikinä törmää. Erittäin kypsää ananasta yhdistettynä paahtuneisiin vaahtokarkkeihin. Pihkaa, hunajaa, poltettua sokeria.

Maku: Mukailee hienosti tuoksua: uuuupea makea hedelmäpommi, mutta nyt tuo makeus on niin hienosti kondensoitunutta, että se on jotain aivan valtavaa. Tämmöistä makeuden nektarisuutta harvoin pääsee maistamaan. Marsipaania, kypsää banaania, hienosti tukevaa puuta. 92.

Balvenie 40yo, 48,5 %

Viskissä on käytetty 60 % european oakia, koska sitä oli 70-luvulla enemmän varastossa.

Tuoksu: Nnyt mennään konjakkifiiliksien puolelle. Liköörimäisyyttä, hyvin vanhaa nahkafåtöljiä. Näiden jälkeen tulee taas marjaista raikkautta. Jos 25yo oli jo sellaista viskiä, jota ei nykyviskisukupolvi tunne niin nyt ollaan jo sellaisissa tunnelmissa, jotka ovat uniikkeja. Kahvia, suklaata.

Maku: Seuraa tuoksua. Äärimmäisen intensiivinen suutuntuma, odotuttaa hetken suussa, mutta sitten tulee sellainen hyöky, että rupeaa liikuttamaan. Kyynelkanavat aktivoituvat tämän kokemuksen edellä. Kylmiä väreitä. Tässä on tavoitettu jotain upeaa. Ja silti viski on yllättävän raikas! Ikä maistuu vain syvyydessä, puu ei ole yli, maku ei ole tunkkainen, käsittämätöntä. Varsinkin tähän kattaukseen tämä on upea päätös. Kanelisuutta, suutuntuma on kuin moottoriöljyssä. Ja maku pitkä kuin nälkävuosi. 94.

VYS, iäkkäät harvinaisuudet ja Glenfarclas

Viskin ystävien seuran Iäkkäät harvinaisuudet -maistelusarjassa oli vuorossa Glenfarclas. En ollut mitenkään silmiinpistävän innostunut tähän tastingiin ilmoittautuessani, koska jostain syystä Glenfarclasin peruspullotteet eivät oikein koskaan ole osuneet omaan suuhuni mitenkään erityisesti. Tynnyrivahvuinen 105 on hinta-laatusuhteeltaan loistava viski, mutta perusrange on ollut jotenkin tympeän tylsää aina peruskympistä nelikymppiseen. Tämä on sinänsä erikoista, koska taannoinen family cask -tasting oli aivan toista maata. Jotain tuo tislaamo siis näyttää onnistuvan sössimään siinä vaiheessa, kun viskinsä n. 40-volttiseksi lantraavat. Joka tapauksessa hinta oli tässä kattauksessa tuotteiden ikään ja harvinaisuuteen nähden kohtuullinen, joten ei muuta kuin ennakkoluulottomasti kokeilemaan. Kaikki tuotteet olivat italian import -kamaa.

Glenfarclas 7yo 1970-luku italian import, 40 %

Tuoksu: Kiva nenä! Rusinaa, raikasta tummuutta. Muilta osin peruspunaa.

Maku: hyvin on kelmeän rauhallinen kaveri. Kuitenkin toffeisen punaisessa olemuksessaan maukas. Jälkimaku jättää joulujälkkäripöytää suuhun. Silti nuoruutta tulee pölyisen kammarinverhon läpi. 80.

Glenfarclas 15yo 1970-80-lukujen taite, 46 %

Tuoksu: Tummempi. Oikein lupaava! Syvempi ja aromikkaampi. Fudgea.

Maku: Oikein mukava laskeutuminen suuhun! Holi tuo tähän jo rakennetta ja pientä kihelmöivyyttä. Silti hyvin maltillinen hörppäysviski. Raikkaudessaan hieman erilainen. 86.

Glenfarclas 21yo 1970-luku, 43 %

Tuoksu: Hieman epäpuhdas ja bensainen. Preerialaista palopensasta. Puhdistuu jonkin verran lasiaikaa saatuaan, tilalle tulee rommimaista makeutta.

Maku: Oikeinkin maukas tuo maun syvyys. Hyvin tumma viski, makeutta ei enää maussa samalla tavalla ole. Holi on jo todella maltillinen, ei enää paljoa haasta. Tuo tumma fudge tulee tässäkin hyvin esiin. Ikä näkyy syvyytenä. Rommimeininkiä. 86.

Glenfarclas 21yo 2000-luku, 43 %

Tuoksu: Uimahallia, nuorempaa nenää muihin verrattuna.

Maku: Nojoo, nyt ollaan kyllä vahvasti marjamehuosastolla. Ihan perushyvää punaista viskiä, johon jälkifiiliksillä tulee jo hieman tummempia kaikuja. Voltteja kaipaisi. 82.

Glenfarclas 25yo 1970-80 lukujen taite, 43%

Tuoksu: Punaista puuta. Sitä samaa marjaisuutta.

Maku: No mutta nono: suklainen, rikkinen, hyvin tumma. Tässä on vanhan viskin vikaa. Jännästi silti marjaisuus tässä on aina erittäin raikasta. Ja jotenkin yhdistävänä piirteenä tuntuu olevan, että runkoa ja syvyyttä ei näihin muodostu, vaikka kuinka olisi ikää pohjalla. 86.

Glenfarclas 25yo 2000-luku, 43 %

Tuoksu: Syvä ja iso,mutta raakuuttakin mukana. Myskisyyttä. Lilaa mokkatakkia.

Maku: No mutta nyt ollaan aktiivisissa fiiliksissä: kahvipapua, tummanlilaa nahkasohvaa. Tanniinisuuttakin mukana. Suklaamurusia. Tämä haastaa hieman. Jopa jälkimakuakin löytyy. 89.

Kommentti: Ei päässyt lyömään Glenfarclas ällikällä tälläkään kertaa. Lainaan suoraan itseäni tuolta family cask -tastingista: "Olenkin hieman suhtautunut Glenfarclasiin sillä asenteella, että kun olen maistanut siltä yhden viskin, olen maistanut ne kaikki. [--] Jos normaalit Glenfarclasit tuntuvat hieman turhan samasta puusta veistetyiltä ja "tylsän" hienon pehmeiltä, niin näistä löytyi aivan eri lailla särmää". Mikään tässä ajattelussa ei valitettavasti muuttunut. Liian monta samanlaista viskiä, mikä ei sinänsä olisi ongelma, jos nuo viskit olisivat poikkeuksellisen hyviä. Kuitenkin glenfarclasin rungottomuus ja persoonaton marjamehumeininki ei näillä voluumeilla toimi. Alkoholiprosentti olisi saattanut pelastaa tästä useamman viskin. Kattauksen yleisön suosikiksi nousi 7-vuotias ykkösviski, mikä kertonee samoista tuntemuksista kuin mitä minä koin. Tastingin vetänyt Jarkko Nikkanen mainitsi, että Glenfarclasilla olisi poikkeuksellisen pieni angel's share, 0,5 % vuodessa (kun kaiketi standardina pidetään kahta prosenttia), joten selittäisikö tuo sitten sitä, että viskinsä eivät oikein tunnu kypsyvän?

 

Bunnahabhainit 12yo, 18yo ja 25yo

Bunnahabhain on ollut itselleni se islayn vaikea tislaamo: suurin osa maistelukerroista on jättänyt pettymyksen suuhun ja välillä bunnat ovat maistuneet jopa epämiellyttäviltä. Nyt kuitenkin sokkotastingin joukkoon oli ujutettu kolme bunnaa, joista yksi pääsi yllättämään oikeinkin positiivisesti.


Bunnahabhain 12yo, 46,3 %

Tuoksu: Hieman epäpuhdas, kumia. Rosoista savua. Ei erityinen. Tämä epäpuhtaus on se hankala tekijä tässä.

Maku: Ohut. Sitten karkkista makeutta, ruohoista fudgeisuutta. Jotenkin jännä: ei huono vaikka ohuehko. Jälkimaku kompensoi. 82.


Bunnahabhain 18yo, 46,3 %

Tuoksu: Tästä tietää heti että tämä on hieno viski. Syvää kondensoitunutta makeutta, kypsiä oransseja hedelmiä. Savusaunan aamuyön tuntien jälkihehkua. (91).

Maku: Tuoksun mukainen maku: ensin isoa syvää vanhaa hedelmää. Sitten upeasti tukeva alkoholi, jonka jälkeen sitä kanervaturpeen vienoa tenhoa, joka hyväilee joka solua. Vaikka henkilökohtaisia muistikuvia nälkävuoden pituudesta ei ole niin tämä kestää suussa pitkään. Jälkimaun terva ja suola yhdistettynä eksoottisiin hedelmiin räjäyttävät pankin. Suutuntuma on verrattuna voimakas ja asteen tanniininen. savuinen yleisvaikutelma koostuu . 93.
Kommentti: Joskus kannattaa maistaa sokkona. Muiden islay-viskien joukossa tämä nousi mielettömällä tavalla edukseen ja monasti bunnasta löytämäni oksennuksenomaiset tuntemukset olivat nyt puhdistuneet kypsiin eksoottisiin hedelmiin. On se makuaisti ja sen kontekstisidonnaisuus jännä juttu.


Bunnahabhain 25yo, 46,3 %

Tuoksu: Irtokarkkista veikeyttä. Hyvinkin maukasta hedelmää, savu selvästi sivuosassa. Kypsää ei kirpeää sitrusta. Myös hieman spearmintia, karvisen turkkia.

Maku: Seuraa tuoksua, mutta vie sitä sitten reilusti eteenpäin: maallista raikasta suuntäyteisyyttä, jättää suuhun maukkaan fiiliksen. Tämä on kovin tuttu, mutta mikä? Jää kysymykseksi, alkaako makeus hieman tökkiä. Jotenkin highland parkmainen. Jälkimaku on hieno!  89.


Loppumiete: Kun olen hintoja viime aikoina parjannut, niin 18-vuotiaasta Alkossa pyydettävä 100,80 € on tällä hetkellä mielestäni varsin kohtuullinen hinta ja yksi Alkon parhaista valueista.

Bowmore Black Rock, 40 %

Edellisen entryn Bowmorejen yhteydessä maistettiin myös tislaamon nykyiset travel retail -pullotteet, joista ensimmäisenä Black Rock.

Bowmore Black Rock, 40 %

Tuoksu: Makea leppeä merellisyys. Kepeä raikas savu on maltillisesti taustalla. Todella pientä sitruksisuutta. Pehmeää punaisuutta.

Maku: Makeutta, tervaleijonaa, mineraalista alkoholisuutta, jonka jälkeen merellisyys ja sitruslaku lisääntyy. Omassa luokassaan kivaa juotavaa. Kiva sitruksinen jälkimaku jää suuhun, mikä on kova juttu entrylevel-viskiksi. 82.
Kommentti: Black Rockia ei ole valtoimenaan kehuttu (ks. esim. Smoke), vaan se on niputettu osaksi nykyistä surullista travel retail -ilmiötä. Mielestäni tämä pullote kuitenkin onnistuu varsin huokeaan hintaan antamaan maistajalle tuntuman Bowmoren tislaamokaraktääristä. Se on onnistunut suoritus se, vaikka toki mistään suuresta viskistä ei sinänsä ole kysymys.

Johnny Walker Black Label 12yo, 40 %

Kävelijä-Jonin linjalla jatketaan, kun lasiin kaatuu ikämerkitty Black Label.

Johnny Walker Black Label 12yo, 40 %

Tuoksu: Hentoa savuisuutta, ei juuri epäpuhtautta mikä on miellyttävää. Savu ei ole erityisen nättiä, mutta se on silti kohtuupuhdasta. Ei kuitenkaan tarjoa maistajalleen erityisen paljon elämyksiä. Luumuisuutta.

Maku: Lattea suutuntuma, jonka pettymystä kuitenkin hetimiten seuraa perässä nugainen pehmoisuus: suklaata ja varsin maittavaa meininkiä. Kahvipapua, kahvia. Toisella maistolla alun maltaisuus, sitä seuraa hyvin hento savu. Tämä on jo niin maukas viski, että aletaan puhua kyvykkyydestä korkeampiin voltteihinkin. Jälkimaun pippurisuuden kanssa alkaa esiintyä vahvempaa savuisuutta ja kuivaa salmiakkia. Silti ohut kokonaisesitys, jossa ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään epämiellyttävää. Sinänsä miellyttävä juotava. Jenkin salmiac-purkkaa. 82.

Ardmore 9yo 2003/2012 The Ultimate, 46 %

Maistossa nuorekasta Ardmorea.

Ardmore 9yo 2003/2012 The Ultimate, Hogshead 800634, 301 bottles, 46 %

Tuoksu: Alkuun autonkumia, palanutta muovia. Likaisuus kuitenkin hyvin hallinnassa. Kova metalliteollisuusfiilis, eikä tämä ihmeemmin anna itsestään alkuun mitään. Kenkälankkia. Raakaöljyonnettomuudessa tahriutunutta lintua (joku keskisuuri siivekäs, lieneekö hanhi?). Ei erityisen herkullinen.

Maku: Ensin hyvin pyöreä, jopa vetinenkin suutuntuma. Herää kysymys, onko tämä viskiäkään? Sitten kuitenkin mukava mausteisuus ja savuisuuskin leviävät suuhun yllättävän voimakkaasti, jopa hieman pistävästi. Rakenne on öljyinen, mutta silti ohut. Lakritsi nostaa päätään jälkimaussa jättäen suuhun hyvinkin mustan rautaisen tunnelman. Tässä on kova bourbonrunko, mutta kaipaisin lisäksi jotain hedelmää tasapainottamaan kovaa metallisuutta. Vähän jää sellainen fiilis, että single cask on jouduttu lantraamaan 46 %:iin, koska muuten menisi liian kitkeräksi. Viimeisellä huikalla laitettu vesitippa toi ehkä hieman lisää jälkimakua. 82.

Stone's ja Caol Ila

Edellisen entryn Highland Parkin jälkeen Pub Stone'sissa maistettiin vielä Caol Ila:

Mackillop's Choice Caol Ila 1990/2005, 58,6 % (hinta: 5,65 € / 2 cl)

Tuoksu: Nokinen savu, hiiltä. Taustalla ponsumaista makeutta. Suolaisuutta, merikalliota. Raa'an tuntuinen.

Maku: Tuoksun vihjaama raakuus iskee suuhun. Vaatii vettä osakseen. Suoraviivainen savu, ikää ei uskoisi. Jälkimaussa alkaa kuitenkin tapahtua mukavampiakin asioita viskin taittuessa makeampaan kenties banaaniseen suuntaan. Vesi parantaa selvästi, mutta ei tälläkään kyllä kuuhun mennä. 82.

Jälkikommentti: Maistoin aikoinaan pariin otteeseen herkullisen Mackillop'sin Caol Ilan Gallow's Birdissä, ja lähdin tätä maistelemaan siinä toivossa, että olisi samaa. Pieni oli pettymys, kun ei selvästikään "voinut" olla samaa kun niin paljon heikommalle maistui. Vaan vielä mitä! Sama tynskä on kyseessä kuin tuolloinkin, joten tämä toimii kyllä hienona opetuksena siihen, että päivän viskisuulla voi olla suuri vaikutus siihen, miltä viski milloinkin maistuu. Samasta syystä erinäisiä viskinuotteja kannattaa lukea lähinnä pelkästään viihdearvonsa vuoksi, eikä parempien viskien löytämiseksi. Toki on mahdollista, että tämä pullo on ollut vuodesta 2005 auki ja menettänyt parhaat puolensa. Todennäköisempi selitys kuitenkin lienee, että aina ei vain maistu.

Dalmore-tasting Cinderellalla

Dalmore tunnetaan viskipiireissä muutamista überkalliista tuotteistaan. Oma kosketuspintani ennen tätä ohjattua tastingia oli Gran Reserva, joka ei jouluviskinä oikein pudonnut. Kuitenkin Heathrowlla maistamani 18yo ja King Alexander III herättivät mielenkiintoa siinä määrin, että piti tislaamon tasting Cinderellalla buukkaamani. 35 €:n muodollista korvausta vastaan luvattuina oli kuutta eri Dalmorea. 

Dalmore 12yo, 40%

Tuoksu: Hieman epapuhdas punainen alku. Jouluisuutta. Maltillista savuisuutta.

Maku: Makea ja mukavan marjainen perusviski. Kevyen jouluomenainen, kirkkaan punainen. Jouluviski ilman muuta. Hieman harmaampia makuja myöhemmin, pientä tupakkaisuutta. 85.

Dalmore 15yo, 40%. 

Tätä pimpattua perustuotetta on kypsytetty ensin 12 vuotta 1st fill bourbonissa ja sitten 3 vuotta eri sherrytynskissä.

Tuoksu: Alkuun hyvin vaatimaton tuoksu. Sitten lasin pyörittämisen jälkeen keltaisempaa raikkautta, inkivääriä, sitrusta punaisuuden ollessa kuitenkin taustamakuna. Loppua kohden punaisuus lisääntyy pysyen kuitenkin tummempana kuin 12yo.

Maku: Kihelmöivää mausteisuutta makean punaisuuden seurana. Hieman kuivattava tanniinisuus. Mausteinen ja syvempi yleisfiilis kuin 12yo. 87.

Dalmore 18yo, 43%

Tuoksu: Mennään edelleen tummempaan suuntaan, tupakkalaatikkoa, tummia/mustia marjoja. Pehmeää turvetta. Kaakaopapuja. Varsin kiva tämäkin.

Maku: Isosti mausteita, kihelmöintiä, ruskeita fiiliksiä, oikein hieno tumma viski. Jotain punaviinimäistä, vanhaa vuosikerta-Cabernet'ta (tai siis, voisin kuvitella, että iäkäs hyvä vuosikertabordeaux maistuisi tämän suuntaiselta). Syvä kuin mikä. 91.

Dalmore Cigar Malt, 43 % 

Esittelijän mukaan Cigar Maltin ikä on 15-18 vuotta ja tynnyrit ovat  80% jenkkitammea, 20% espanjalaista sherrypuuta ja Cabernet-viimeistely on 10%:ssa tynnyreistä.

Tuoksu: Epäpuhtautta ja likaista kumisuutta varsin voimakkaana. Sen alta on hankala löytää hetimiten muuta.

Maku: Tasaisen maltillisesti suuhun leviävä: ei erityisen hedelmäinen eikä kahvinen, mutta jotain siltä väliltä. Vaatimaton viski. 82.

Dalmore king alexander III, 40%

King Alexanderin parissa on kikkailtu siinä määrin, että odotukset kivusta leuassa ovat korkeat. Tavara on esittelijän mukaan 18-25-vuotiasta ja siihen valittu viski on viettänyt lähtökohtaisen ex-bourbonkypsytyksen jälkeen 3-5 vuotta port pipeissä, 3 vuotta matusalem olorosossa, 3 vuotta pienemmässä tynnyrissä, 2-3 vuotta marsalassa, 2-3 vuotta madeirassa tai 12-18 kuukautta Cabernet Sauvignonissa. Lopuksi nämä lukuisat jännät tynskätmaut on naitettu yhteen 4-6 kuukauden kypsytyksellä sherry butteissa. Huh.

Tuoksu: Makeissa olorosotunnelmissa ollaan. Herkullisen lupaava ja kutsuva tuoksu. Suklaisuutta taustalla. Kypsää cocktail-kirsikkaa.

Maku: Pehmeä samettisen tumma tunnelma, portviinin tuntua. Hyvin monipuolinen ja punaisen nautinnollinen viski, mutta kaipaisin persoonallisuutta. Saman henkisessä 18yo:ssa on ilman muuta parempi value. 90.

Dalmore Ceti 30yo, 45 %

Tuoksu: Huikea! Suklaata. Makeita eksoottisia hedelmiä.

Maku: Odottaa ensin, sitten alkaa täyttää suuta eksoottisilla hedelmillä, ruusua, tummempia sikarisia munnelmia kertakaikkisen herkullisella tavalla. Jälkimaku tummentuu entisestään. Aivan upea viski. Ainoana ongelmana lienee jälkimaun pituus, joka vaivasi hieman näitä kaikkia. 94.

Kommentti: Tastingin vetänyt Mikael Lunden täytti kaikki stereotyyppiset ennakkoluulot sliipatusta ruotsalaisesta, mutta veti erittäin viihdyttävän maistelutuokion. Varattu maisteluaika (1h) ylitettiin ainakin puolella tunnilla ja Lunden valotti paljon tietoa (lue: propagandaa) Dalmoren toiminnasta. Erikoista oli se, miten vahvasti hän toi esiin Dalmoren potentiaalia sijoitusviskinä ja viskeihin sijoittamista ylipäänsä kovana juttuna. Viskiharrastajan näkökulmastahan juuri sijoittaminen ja se, ettei pulloja enää osteta juotavaksi, nostaa hinnat käsittämättömiksi ja tekee kohtuullisen harrastamisen vaikeaksi. Tämä verotti ainakin omassa mielessäni viskeillään erinomaisesti esiintyneen Dalmoren kuvaa, koska mieleen jäänyt käsitys oli se, että osa kalliista sarjoista on tehty ensisijaisesti sijoitusmielessä. Joka tapauksessa Dalmore yllätti positiivisesti ja 18yo voisi hyvinkin olla omankin kaapin täytteeksi kelpaava pottu.

Ardbeg 1998 sherry, straight from the barrel, 55%

Tukholman Ardbeg Embassyssa piti maistaman heidän omasta tynnyristään sherryardbegia. Hinta, 180sek/dram (3 cl) oli kohtuullinen, jos tavara olisi hyvää.

Ardbeg 1998 sherry, straight from the barrel, 55%

Tuoksu: missä tuoksu? Ei kerta kaikkiaan mitään. Pientä punaisuutta, jos väkisin etsii, mutta erikoinen kokemus kyllä.

Maku: Outolintu: hyvin kevyt eikä alkoholia tunnu juuri lainkaan. Enemmänkin mehumainen kuin viski. Hieman isommalla hörsyllä voimaa sitten jo löytyy, mutta osaa olla aika heikko. Ilman muuta huonoin juomani arttu, ehkä blasdan jälkeen. Se alkoholi jota on, on päälleliimattua ja pistävää. Voidaan lopettaa puheet Ardbegin tisleen jumalaisuudesta (jos sellaisia on puhuttu). Samasta leivästä on tehty kuin muutkin viskit. 82.

Kommentti: Pidätän oikeuden epäillä itseäni: saattoi olla, että suu oli jotenkin poikkeuksellisen huonossa jamassa tuota maisteltaessa. Olisi kiva kuulla, jos joku muu on käynyt Embassyssa ja saanut lasiinsa samaa tuotosta.Tällä kokemuksella kuitenkin todella huonosti käytetty 20 €.

Macallan Whisky Maker's Edition, 42,8 %

Maistossa Macallanin Whisky Maker's Edition, joka kuuluu sen 2009 lanseeraamaan 1824 travel retail -sarjaan. Kyseisessä pullotteessa ei ole ikämerkintää, mutta sarjaa kuvataan hohdokkain sanankääntein: 

"They have been inspired by the distillery's long history and rich traditions to create a very special range of single malts, selecting the best casks at the peak of their maturity in order to achieve the fullest and most complex whisky."

Tätä maistettaessa ei ollut tietoa pullon hinnasta eikä muistakaan tiedoista.

 

Macallan Whisky Maker's Edition, 42,8 %

Tuoksu: Alkuun jouluista omenaa ja rauhallista sherryä. Lasin pyörittämisen jälkeen hentoa huumaavuutta, miellyttävä punainen pehmeä tuoksu. 

Maku: Maanläheinen punaisuus levittyy heti alkuunsa suuhun myös jonkun hieman epäpuhtaan tunnun kera (joka sitten poistuu kyllä). kepeähkö sherryisyys, jota sitten kohtuuvoimakas ja hieman mausteisen kihelmöivä alkoholi seuraa. Alkoholi ei ole pistävää sinänsä, mistä propsit. Alkoholin jälkeen suussa voimistuu eilen juotu sherry (sanoin kuvainnollisesti) ja pieni kihelmöinti jää, mutta samassa sarjassa löytyy kyllä niin paljon parempia viskejä. 82. 

Ville: T: Aika tamminen. Mallasviskin täyteläistä paksua tuntua. Leppoisaan hörsimiseen. M: Alkuun kivaa toffeemaisuutta, täyteläinen punainen ensituntuma, jossa nahkaa ja punaisempia tuntemuksia. Alkoholin pyyhkäisyn jälkeen ei oikein tapahdu paljon mitään. Jälkimaku on hyvin puinen, tamminen, kuiva, puolitympeä. Tähän olisi suonut vielä vähän jotain lisää. Tuoksu ja ensipuraisu ovat tämän parasta osaamista. Villen pisteet: 85.

Kommentti: Sain tästä samplen kaverilta, mutta hintaa on näyttänyt maailmalla olevan n. 70 € alun perin ja sittemmin reilusti enemmän. Ikämerkitsemättömästä viskistä aivan liikaa, mainospuheista huolimatta. Ei putoa Macallan tähän suuhun edelleenkään...

Vertailussa Glenfiddichit 15yo

Edellisen sepustuksen teeman mukaisesti otetaan vertailuun normiGlenfiddich 15yo, 43 % ja Distillery only -versio tynnyrivahvuisena (tai ainakin vähemmän laimennettuna). Normaali 15yo on tehty Solera-vattauksella, jossa viskisammiota ei koskaan tyhjennetä täysin, jolloin pullossa on periaatteessa jäämiä tsaarinaikaisesta viskistä. Otaksuisin sen sijaan, että tuo Distillery only -viski olisi yhdestä köntästä, mutta tästä ei ole varmuutta. Joka tapauksessa näitä vertaamalla otaksuisi saavan kohtuullisen hyvän vertailuparin vastatakseen kysymykseen siitä, tuovatko voltit lisäarvoa.

Glenfiddich 15yo, 43 %

Tuoksussa hunajaa, päärynää, raikasta hedelmäisyyttä, tummaa keltaista/oranssia. Mieto ja helposti lähestyttävä.

Maussa pistelevä punainen hedelmäisyys päällimmäisenä, tasaisen nautinnollinen suutuntuma. Hieman vesimäinen rakenne, mutta ei pahasti. Loppua kohden puumaisia elementtejä hedelmän kustannuksella. 84.

Ville: T: Meheviä keltaisia hedelmiä ja nahkaisuutta perään. Tummempaa hunajaa. Tätä haistelee mielummin kuin CS:ää. M: Suuhun laittaessa nahkainen ensipuraisu. Sitten keskimaku juuri ennen nielaisua oli varsin maukas ja hyvin balanssissa: mallasviskin maku. Ei suuta kuivattavaa tanniinisuutta ensinkään. Jälkimaku ei päässyt ihan samalle tasolle, mutta miellyttävä kokonaisuus. Villen pisteet: 86.


Glenfiddich CS Distillery only, 51 %

Tuoksu on tummempi ja kovempi kuin edellisessä. Maakellaria. Lasin pyörittämisen myötä isosti alkoholia, mutta myös jotain hyvin mustan tummaa marjaa. Liuotinkäsiteltyä puulaituria, lakkaa/bensaa. Kääntyy sittemmin hyvin hennosti vaaleaan nugaahan. Taustalla on samoja marjaisempiakin elementtejä kuin solerassa.

Maku on viskositeetiltaan runsaampi ja intensiivinen. Öljymäisempi rakenne. Kuitenkin hyvin kova, pistävän mausteinen alkoholi, eikä hedelmä oikein löydä tietään makureseptoreihin. Jälkimaussa puiseva kovuus. Makuprofiilin väri keltaiseen päin jos johonkin. 82.

Ville: T: sulkeutuneempi kuin edellinen. Pientä liuotinmaista alkoholia löytyy. Tyrnävämpi. M: Lyhyt, mutta hyvä. Suutuntuma kuin samettia. Pehmeimpiä nousuja, joita tynskävahvuiset ovat tarjonneet. Maku seuraa tuoksua hyvin, ryhdikäs. Perustynnyriviski, jossa vähän sitrushedelmäisiä taustanuotteja. Harmi vain, ettei jälkimakuun oikein jää muuta kuin alkoholin lämmittävyys. En olisi uskonut, että glenfiddich maistuu tältä. Villen pisteet: 87.

Yhteenvetona näytti siltä, että tämä vertailu ei onnistunut tyhjentävästi vastaamaan kysymykseen näiden absoluuttisesta paremmuudesta. Ville piti enemmän vahvemmasta, Eläväpullo tällä kertaa miedommasta. Yleisesti ottaen viskeissä oli kuitenkin enemmän eroa kuin pelkät pisteet antoivat ymmärtää. Tuota tislaamopullotettakin kannattaa kyllä maistaa, jos kohdalle sattuu.

Bowmore Tempest 56 %, batch 2

Kursailematonta nuorehkoa tynnyrivahvuista Bowmorea Uisgessa. Batch kolmoseen jättivät karamellivärin pois, mikä on toki hieno homma. Tämä kypsytetty 1st fill bourbonissa kokonaisuudessaan.

Bowmore Tempest 56 %, batch 2

Tuoksu on voimakas, nuotiosavua.

Makupuolella viski hyökkää isosti suuhun. Sitten sitruksisia elementtejä. Jälkimaussa on kohtuullisesti luonnetta, mutta ainakin ilman vedenlisäystä tämä on himppasen yksioikoinen. Ansainnee kuitenkin toisen maistelukerran, jos eteen sattuu. 82.

Springbank Claret Wood 12yo, 54,4 %

Springbankin Claret Wood 54,4 %, eli Bordeaux'n punaisissa tynnyreissä viimeistelty viski, kiitos samplesta Viskiä kiitos.

Tuoksussa alkoholi tuntuu, lisäksi punaisia juttuja, mutta nenä taisi mennä tukkoon suolaisesta ja rasvaisesta

patongista. Benriach Authenticuksen tavoin ei kutsu jatkamaan.

Maku alkaa hyvin makealla viinimäisyydellä, sitten tanniinit ja alkoholi. Mukavan öljyinen rakenne, josta riittää täyttämään suuta. Mutta missä on jälkimaku? Hieman suklaisia piirteitä nousee, mutta aika pienesti. Tarvitsee vettä. Vesi pyöristää, tuo maanläheisyyttä mukaan. Maustemaista kihelmöintiä. Ja myös jälkimakua, jossa tummat aromit nyt voimistuvat. Joulumausteisuutta? Liika vesi pliisuntaa hedelmäisyyttä, mutta tuo kyllä jälleen kuivattua luumua ja muita tummempia fiilareita mukaan. Harmillista, että tuoreiden hedelmien osuus on tässä niin pieni. Sopisivat hyvin mukaan. Suuhun jää maiston jälkeen ok-fiilis (ei tule sekoittaa varsinaiseen jälkimakuun), mistä yksi lisäpiste. 82.

Ville: T: Kypsiä, jopa ylikypsiä hedelmiä. Ylikypsästä luumusta valuvaa hedelmämehua. Jälkkäriviinimäisiä juttuja, jopa makeaa sherryä. Tätä on ihan kiva haistella. Mukava pehmeä ei-savuviski. M: tuoksu ja ensimmäinen maku eivät oikein osu yksiin. Alkuun aika vahva pisto, sitten vasta alkaa pyöristyä. On kuitenkin edelleen hedelmää ja makeaa viiniä, joka saa jo kuivempaa fiilistä. Jouluista pähkinä-rusina-sekoitusta kuorineen, kuivattaa suuta. Ei mikään huippuviimeistely, maut alkavat hajota. Jälkimaku on kyllä pitkä, mutta ei aromeiltaan erityisen miellyttävä. Jää hieman tunkkainen fiilis. Oman sarjansa edustajana puolustaa paikkaansa kyllä. Tällaiset ovat minulle pikkukivoja viskejä. Villen pisteet: 84.

The Glenlivet 15yo, Travel Retail, 40 %

The Glenlivet 15yo, ostettu Berliinin Tegelin lentokentältä, 27 €/litra.

T: (kanerva)hunajaa, mäntymetsää, passionhedelmää, keltaista kiiwiä. Jotain toffeentyyppistä. Makeutta ryydittää pieni kirpakkuus.

M: Vesimäinen suutuntuma, sitten seuraavat tuoksun hedelmät ja mausteisuutta (pippuria). Karamellia. Loppumaussa taas mäntyisyyttä. maku varsin miellyttävä vaikkakin kohtuupliisu. Alkoholisuutta on riittävästi, vaikka voltteja minimit. 82.

Maanantaimaistelua osa 1: Jura Paps, Mountain of the Sound 15yo, Cabernet Sauvignon cask finish, 46 %

Lasissa Jura Paps, Mountain of the Sound 15yo, Cabernet Sauvignon cask finish, 46 %.


V: Varsin tummanpunainen, nätti


T: Viininen, portviiniä, makeita noteseja, toffeeta, monenlaista makeaa, mutta ei hunajaa/sokeria. lupauksia jälkkariviskistä. ei välttämättä arvaisi heti edes viskiksi. Sittemmin hyvin imelä jopa.


M: kipakka alku, ei pelkästään miellyttävästi, suuta lämmittävää alkoholisuutta, sitten suutuntuma muuttuu samettiseksi. Ville kysyy, tunnistaisitko viskiksi vai luulisitko konjakiksi? Jälkimaussa jotain kivaa nahkaisuutta, tammitynnyriä, lakritsiakin? Ville: maun punaisuus vie ajatuksia pois viskistä.


Punkkutynnyri antaa jotain tähän, mutta ei toimi parhaimmalla tavalla. tanniineja löytyy, mutta eivät ainakaan pehmennä alkoholia. viinimäinen jälkimaku suuhun, joka on erikoisuuden tavoittelua, mutta ei kuitenkaan välttämättä tarpeen. 85.


Ville: viskissä on oma tyttömäinen juttu, minkä vuoksi se on jees. samoja kiksejä kuin konussa. alkoholi potkii kuitenkin liiaksi. Villen pojot: 82.


Edit: Simon fiiliksiä lisätty 18.1.2012: Hyvin konjakkimainen: voisi luulla konjakiksi sokkotestissä. Makukin konjakkimainen, hyvin hedelmäinen, sitten merellisyyttä, suolaisuutta. Aika suoraviivainen. Simon pisteet: 80.

Piipahdus Pikkulinnussa

Perjantainen iltakävely vei Pikkulintuun. Kiva paikka, leppoisa fiilis, mutta viskit myös varsin kovissa hinnoissa. Jotenkin harmittaa: baari, jossa normikävijää riittää (paikallisia vakkareita) ja joka kutsuu porukkaa jopa matkan päästä, ja silti veloittaa perusviskeistään hetiäkkiseltään kympin / 4cl (toki halvimmat sen 7-8e/4cl). Bisset tuntuvat normihintaisilta, joten en ymmärrä, miksi viskeistä kiskotaan? Because they can? Niinpä kai. Joka tapauksessa seuraavat tuotteet viipyivät lasissa (btw, en meinannut pisteyttää, koska ei ollut paras mahdollinen makuaistipäivä, mutta pisteytin nyt sitten kuitenkin):

Springbank 10yo, 46 %

T: kesäinen, kukkainen, ruohoinen, kevyt, trooppista hedelmää, ananasta? ruusuöljyä.

M: vesimäinen, pyöreä, sitten maustetta, suutuntuma kuin vauvan pylly. harmonia. kukkaisuutta, maku kuitenkin aika pliisu. ajatus savusta ehkä mahdollista aavistaa. mintun raikkautta lopussa. 82.

Glendronach 18yo, 46 % (ville maisteli saman edellisessä entryssa)

T: uhkea tumman myskinen, sitten jotain erittäin tummanpunaista, kirsikkaa, nahkaa, joulutortun luumua, viikunaa tai taatelia?

M: kuiva, kuivattua hedelmää, muskottipähkinää? mustapippuria, hedelmää/sherryä lopussa. Alkoholin lämpöä. 84.

Caol Ila DE, 43 % (maistettu myös Edinburgh-nuoteissa)

T: ratapölkyn savu, sen jälkeen jotain kirkkaan raikasta, spearmint? Varsin mukavan pehmeä savu, fenoleja.

M: tasapainoisen öljymäinen rakenne, sitten savua ja mausteita. Meren/sataman suolaisuutta. Tasapainoinen ja hieno viski. 90.

Edinburgh viskiteknisesti, osa 4

Old Pulteney 17yo, 46 %

T: mehiläisvahaa?, mieto. hunajaa.

M: kohtuuterävä, mausteinen hyvinkin. inkivääriä, kukkaisuutta. 83.

Bowmore 18yo, 43 %

T: raikas, yllättävänkin nuori savu. ananasta.

M: suutuntuma aika vesimäinen, nuoren tuntuista savua ja keltaisia hedelmiä. Alkoholi rodukasta kyllä, mutta ei herätä erityisiä fiiliksiä. 82.

Balvenie 15yo single cask, 47,8 %

T: hunajaa, tammea

M: voltit tuntuvat, hunajaa, persikkaa. maku kuitenkin varsin lyhyt. Maustetta. Messevä ei-savuviski. Tasapainoinen, Sauternes-tyyppisyyttä, kanervahunajaa, kukkainen. 85.

Bowmore 15 yo darkest 43 %

T: pähkinää, paahdettua sokeria, sherryä

M: kuiva tammisuus yhdistettynä sherryyn ja turpeeseen. Alkoholi potkii miellyttävästi. 86.

Yhteenveto reissun viskiannista

Iloisimpia yllättäjiä olivat Caol Ila ja Bowmore. Caol Ilan kohdalla kyseessä oli pitkälti "viimeinen mahdollisuus" normi12yo:n tuottaman pettymyksen vuoksi. Maistetut DE ja CS olivat herkkuja ja siirtyvät ilman muuta ostoskoriin seuraavalla kerralla kun serkku tulee Hollannista kyläilemään. Bowmore tarjosi reissun hienoimman viskikokemuksen (25yo Signatory, maksoi muuten 10£/25ml) ja sitä seurasivat varsin messevät Signatoryn 16yo ja Duthiesin 17yo, joista jälkimmäinen tuli tuliaiseksi. Signatoryakin etsin, mutta en löytänyt.

Yleisesti ottaen olin pettynyt kaupungin viskikauppoihin: hyvin turistinen meininki eivätkä hinnat kannustaneet ostosten tekoon. Viskikaapissa mainostettu Robert Graham's Whisky-Cigar shop oli iso pettymys: kassalla kaksi täysin turistia eikä palvelua tahi omia pullotteita halutuilla spekseillä löytynyt. Kuvaavaa on, että kun kysyin Islay-alueen tislaamoilta IB-pullotteita mieluiten tynnyrivahvuisina, halusivat maistattaa Big Peatia.

Cadenhead's oli jo parempi meininki, mutta tuonnekin menisin mieluiten esim. heti heidän avattuaan, jotta väellä olisi aikaa palvella. Erityisen suurta intoa esittelyyn ei ollut ja tuntui, että raha ei kovin ahnaasti kelvannut. Olisi ehkä itse pitänyt tietää vielä enemmän jutuista.

Bowbar oli huippubaari, jossa kävimme kahtena iltana kolmesta ja olisimme menneet viimeisenäkin ellei turnausväsymys olisi iskenyt. Aika lähellä täydellistä baaria ja sijainti myös mukava. Summa summarum, kiva viskimatkakohde ja kaupunki muutenkin, mutta ihan puhdas viskimatkailija joutuu myös hieman näkemään vaivaa ja etsimään mestansa.

Vertailu: Talisker 10yo, 13yo DE, 18yo & 25yo

Neljä Taliskeria rinnan. Lähtökohtina itselläni tuttu vain peruskymppi. Kaverilla aikoinaan maistettu 25yo paras koskaan maistamansa viski. (julkaistu aikaisemmin viskikaapissa).

Talisker 10 yo

t: petrolia, jotain semiepämiellyttävää
m: suola osuu kielelle ensin, merellisyys seuraa. varsin terävä. kuitenkin aika makea, sokerinen. jälkimaussa lievä turve joka on kuitenkin aika lyhyt. (82 & 83 pistettä.)


Talisker distiller's edition, 1993/2006

t: hedelmäisempi, karamellinen,
m: tasapainoinen, miellyttävän öljymäinen rakenne. kaikkea sopivasti. hedelmäinen, ei kuitenkaan savuinen. selkeästi pidempi jälkimaku. turpeisuus tulee vasta siellä. highlandparkmaista makeutta aluksi, ja sen jälkeen turvetta. HP:ssa vain näitä molempia on enemmän. (81 ja 91 pistettä.)


Talisker 18 yo

t: suola ja savu takaisin. ei enää hedelmää
m: rakenne korostetun öljymäinen. savua ja alkoholisuutta löytyy. kuitenkin harmillisen yksiulotteinen. jälkimaku on kyllä hyvä, mutta kovin lyhyt. Hulahtaa nopeasti ohi, vaikka suuntäytettä kyllä riittää. (86 & 86 pistettä.)


Talisker 25 yo, pullotettu 2005.

t: kompleksinen, yrttinen, tuoksultaan selkeästi alkoholisin. jotain mukavaa autonkumimaisuutta/bensaa?
m: mieletön hyökkäys suuhun. loistava balanssi öljyn ja terävyyden välillä. isoa mausteista, eikä mitään epämiellyttävää. Tynnyri, tammisuus ja juurevuus maistuu. suolaa, tyrskyä. Rakenne aika täydellinen. jälkimaku kuitenkin kerta kaikkiaan puuttuu. suun täyttävää alkoholisuutta. (90 & 92.)


Yleisfiilis: hyviä viskejä, mutta jälkimaun puuttuminen yleinen vaivaava ongelma. semiyksioikoisuus muissa paitsi DE:ssa. de:ssä vähän yritystä. eivät välttämättä kutsu maistelemaan ja ottamaan uusiakin naukkuja. Hinta-laatua mietittäessä paras se oli mielestäni 10yo:ssa ja ehkä DE:ssä. 25yo olisi ollut huippua, jos jälkimaun puolella olisi tullut vielä uudet nousut. Nyt niitä ei tullut.

___________________________________________________________________________

EDIT 23.4.2012: Erkan nuotit kolmen Taliskerin rinnakkaismaistelusta: