Pitkästä aikaa erinomaisen valuen entrylevel-viski: anCnoc 12yo! (ja muita herkkuja)

Huh, jopa vähän innostuin! Kun nykyisin viskinharrastaja joutuu lähinnä joko pettymään nykyviskeihin tai sitten panttaamaan talonsa ostaakseen niitä parempia viskejä, niin taannoin Havenissa järjestettiin tasting, joka oli yksi parhaita pitkään aikaan niin tunnelmansa kuin viskiensä puolesta. Erityisen vaikutelman teki anCnoc 12yo, joka on Alkonkin hinnastossa ihan siellä entrylevel-kategoriassa. Mutta alustetaan ensin vähän.

Kutsu tähän Old Pulteneyta ja anCnocia esittelevään tastingiin tuli Suomen mallasviskiseuran listalle, mutta se meni todennäköisesti monelta ohi hieman omituisen ulkoasun ja sen vuoksi, että samassa viestissä ilmoitettiin myös jostain toisesta tilaisuuudesta. Lisäksi Helsingissä paistoi aurinko ja Suomi löylytti samaan aikaan Ratinalla Bosniaa, joten paikalle oli saapunut vain seitsemän viskinnälkäistä. Mainoksessa mainittiin sauma päästä maistamaan new makea, mikä on aina hieno lisäarvo tastingille sekä jotain vanhempaa tavaraa, joten talsin minäkin paikalle.

Tilaisuuden veti Internal Beverage Holdersin Veronica Muntadas, joka vastaili kiitettävän avoimesti yleisön kysymyksiin, ja alun jälkeen keskustelussa päästiin hyvinkin pelkkää markkinointipuhetta pidemmälle. Tarjolla oli molemmilta tislaamoilta new maket, kaksi perustuotetta ja yksi herkkuharvinaisuus. Mennään siis näiden kimppuun, mutta ensin vielä pieni henkilökohtainen katsaus Old Pulteneyhyn.

Old Pulteney oli kaikkien huulilla muutama vuosi sitten, kun 21yo voitti maailman parhaan viskin tittelin. Siihen aikaan Pulteneyta tuntui myös muutoin olevan joka puolella tarjolla. Maistoin 40-vuotiaan Cinderellan tastingissa, taxfreet pullistelivat erilaisia pulteneyita jne. Joko tislaamo on sittemmin onnistunut välttämään minut totaalisesti tai sitten kaikki viski myytiin tuon hypetyksen aikana, mutta joka tapauksessa olen blogin mukaan maistanut edellisen Old Pulteneyni vuonna 2013. Oli siis jo korkea aika. Muistikuvissa 21yo ei koskaan ollut minulle se täydellinen viski (liikaa hunajaa), mutta 17yo oli raikkaudessaan varsin hieno.

Old Pulteney new make, 68,6 %

Tuoksu: Hyvin puhdas, kutsuvan viljainen. 

Maku: tuoksun mukaisesti tosi kiva raikas hedelmäinen ja viljainen merellisyys. 

Old Pulteney 12yo, 40 %

Tuoksu: Puhdas ja nätti, ei erityisen iso.

Maku: Raikas hunajaisuus, hyvinkin tasapainoinen, jossa pieni kanervaisuus ja vaha nostaa päätään jälkimaussa. Silti ei ihan ykkönen mulle. Liikaa sitä hunajaisuutta, mistä syystä mm. Balvenien 12yo doublewood ei oikein koskaan ole putoillut. 83. 

Old Pulteney Huddart, 46 %

2nd fill american oak, finished in casks with previously peaty anCnoc cask, non chill filtered.

Tuoksu: Mennään monipuolisempaan jotenkin jouluisempaan, karamelliseen suuntaan. Toki sitten sitä savuisuutta on siellä. 

Maku: Hyvin tasapainoinen, savuisuus on kivasti hallussa itse asiassa. Positiivinen yllätys ilman muuta. Usein tällaisen kikkailunassin savu on raakaa ja hyökkäävää, mutta tässä on taustalla tuo maukas täyteläinen ja merellinen pohjatisle, johon tämä pieni savun vire toimii kyllä. 86.

Okei, mikä anCnoc? Kyse on Knockdhun tislaamosta, joka pullottaa tavaransa anCnoc-nimellä, jotta törpöttelevä kansa ei sekoittaisi tislaamoa Knockandoon, joka sijaitsee kivenheiton päässä Knockdhusta. 

anCnoc new make: 61,1 %

 

Tuoksu: Mämmisempi, tummempi, jotenkin juureva mutta hyvin juotava kyllä jo tällaisenaankin. 

Maku: Tosi maukas! Nostaa kyllä tän osakkeita ihan hulluna jo ennen varsinaisia viskejä. Veden suuhun nostattavaa sitruumaisuutta. Mämminen tuoksu ei lupaillut ihan näin hyvää. Parempi kuin Old Pulteneyn ponu.

AnCnoc 12yo, 40 %

2nd fill american oak, ex-bör ja ex-sherry

Tuoksu: Jotenkin tosi puhdas. Sitruunaa. Kevyt. Tosi lupaava. Kukkainen. 

Maku: Tosi helppo juoda, mutta myös kyllä oikein nätti. Tykkään enemmän kuin Pulteneystä, koska tässä ei ole sitä hunajaisuutta. Silti tämä on jotenkin öljyinen ja täyteläinen. Ja kuitenkin kevyt. Toimii isosti. Erinomainen perusrangen viski, joka maistuu siltä, että asioita vielä tehdään kuten ennen vanhaan. 89.

anCnoc Peatheart, 46 %  

Tuoksu: Likainen savu, ei sieltä miellyttävimmästä päästä tuoksuja. Kuitenkin jotain jännää tässä on: hennon likainen börppä. Ensituoksutuksella ei erityisen kutsuva, mutta lasiaikaa saatuaan epäpuhtaudet tuntuvat häviävän pikkuhiljaa.

Maku: Todella kiva kaatuminen suuhun. Tämä on isompi rakenteeltaan kuin 12yo vaikka varmasti nuorempi. Loppujen lopuksi erittäin mainio tuote nassiksi! Savu tukee erittäin kivasti tätä kaikkea muuta. Jälkimaussa on kiva kesäiltainen notskisavu. 89. 

Kansa varmaan haluttiin ostaa puolelle tuomalla maistoon myös ylähyllykamaa. Onnistuivat missiossaan.

Old Pulteney 25yo, 46 %

Muutama pullo tulossa alkoon ehkä n. 240€. On kyl kova.

Tuoksu: Huuuikea tuoksu. Eksoottiset hedelmät, todellakin vanhan viskin vikaa. Upea pörppä. Raikas mutta silti ikääntynyt. 

Maku: Tosi kiva pörppäpuu. Ja eksoottiset hedelmät. Todella kiva. Tämä on kyllä myös isosti hunajainen. Kanervahunajainen. Hento mauste jälkimaussa. 92.

Kommentti: Lontoon whisky show'ssa maistoin Tomatin 30yo:n. Se oli upea vanhan liiton bourbon-tyylinen viski. Tässä Old Pulteneyssä on samaa vikaa. Kuulemma jokunen pullo saattaa olla tulossa Alkoon n. 240 € hintaan. Aika vähissä ovat tänä päivänä ne viskit, joissa samalla rahalla saa samaa tasoa. Muutama vuosi sitten oli tietysti ihan toisin, mutta ne olivat niitä aikoja.

anCnoc 1975-2015, 40yo, 44,2 %

Tuoksu: tumma, upea. Mutta myös raikas. Öljyinen. 

Maku: Huikea raikas laskeutuminen suuhun, upea tuo syvä appelsiininkuori! Niin upeana, raikkaana, mutta kuitenkin kaikki nuo röyhkeät nahkatuoliröntökkäät mukana. Jotain hentoa syvää inkivääristä mausteisuutta. On kyllä nyt todella poikkeuksellinen tuote. Tässä mennään jo yli niiden vanhan viskin trooppisten hedelmien ja siirrytään sinne nahkatuoliosastolle. Ja silti pysytään raikkaana. Hämmentävää. Aina voi kaipailla savua, mutta jos se unohdetaan, niin helposti top10-viskejä ever. 94. 

Skotit vs. Irkut 6.9.2013

Pitkästä aikaa sopi aikatauluuni osallistuminen Suomen mallasviskiseuran tilaisuuteen. Kyseessä oli yhteistasting SMWS:n ja Irlantilaisen Whiskey Ystävien kesken, johon molemmat seurat toivat kolme pullotetta. Omat irkkukokemukset ovat toistaiseksi olleet vähissä, joten mielenkiinnolla lähdin uutuuksia maistelemaan. Kattaus maistui suuhuni seuraavalta:

Old Pulteney 21yo, 46 %

Itselleni uutena tietona Timo McAaltosen mukaan tämän kypsyttelyssä on käytetty refill bourbonia ja fino sherry -tynnyreitä. Makunsa osalta sitä on aiemmin maisteltu myös täällä luukuttaen kohtuullisen paljon kovemmat pisteet kuin tällä kertaa.

Tuoksu: Vihreää omenaa, pastirol-päivää. Hennosti banaania. Suolaisen merellinen vivahde taustalla. Päärynää.

Maku: makea alkuun, tuo veden kielelle mukavasti. Yllättävänkin kipristelevä alkoholi, mutta taittuu hyvin ja voi hyvin mennä ekan viskin piikkiin. Vähän tylsä. 88.

Bushmills 1991, Single Rum Cask No. 10635, 43 %

Kyseessä on newyorkilaiselle Park Avenue Liquor Shopille vuonna 2008 pullotettu yhden tynnyrin tuote.

Tuoksu: Hyvin vahvoja trooppisia hedelmiä, varsin erikoinen noin alkuun. Papaijaa, sademetsää, mineraalisuutta. Hyvin erilainen mihinkään aikaisemmin nuuskimaani verrattuna.

Maku: nyt voisi jo hyvin kuvitella juovansa rommia viskin sijaan. Onko tämän ison vaikutuksen tehnyt erityisen aktiivinen tynnyri, vai tarttuuko kevyempään irkkuun vain helpommin mausteen maku päälle? Tämä on joka tapauksessa selkeästi rommimaisinta viskiä, jota olen juonut. Maku on kuitenkin herkullisen suuntäyteinen ja pitkä. Tummaa suklaata, myskistä mausteisuutta, rommissa uitettua rusinaa. Korianteria. Trooppinen makeus on pitkään loppuun asti läsnä, mutta erittäin miellyttävänä - vaikka kyseiset maut eivät omaan suuhuni yleensä välttämättä herkkua ole olleet. Hyvä viski. 90.

Auchentoshan “Valinch”, 2012 Release, 57,2 %

Huh, edellisen releasen muistot mielessäni lähestyn varauksin tätä kolmesti tislattua ja bourbon-tynnyreissä kypsytettyä täysin savutonta skottia.

Tuoksu: Raikas. Vaniljaa, pinnan alla jotain hennon epämiellyttävää hikisukkaosastoa, ei tosin liian pahasti. Oltuaan hetken lasissa epämiellyttävyydet katoavat, mutta tuoksusta on vaikea saada paljoa irti.

Maku: Kova, isosti alkoholia. Suorastaan polttaa suussa. Paloöljyä. Tarvitsee kipeästi vettä. Soijaa pukkaa kun tätä juo. Heikko esitys ainakin ilman vettä, joskaan epämiellyttävyyksiä ei nyt myöskään löydy. New makea, jota tosin myöhemmin tarjoiltu riimihärkä paransi jonkin verran. 70.

Powers ”John’s Lane Release” 12 yo, 46 % 

Single/pure pot still -viski, jonak kypsytyksessä on second fill bourbonin lisäksi käytetty hieman oloroso-sherrytynnyreitä.

Tuoksu: Börppämäistä maissista vaniljaisuutta. Raikkaan kesäisenä kuitenkin varsin lupaava. Varsin monipuolinen myös. Tarvitsisi ehkä opasta tuoksujen löytämiseen. Pientä punaisuutta.

Maku: alkuun kohtuukova osuma suuhun, sitä seuraa aika perus viskin maku. Tuoksu oli parempi kuin maku. Jättää kylmäksi. 80.

 

 

 

Glencadam 1977/2009 Douglas Laing Old & Rare, 54,9 %

Tuoksu: No nyt ollaan. Nahkasohvaa, vanhaa puuta. Erittäin kypsynyttä ruskeaksi muuttunutta herkullista sherryisyyttä. Upea tuoksu kerta kaikkiaan. Maailmanluokkaa.

Maku: Ensin vanhaa puuta, tuhkaa. Iso alkoholin hyöky, joka on kuitenkin herkullinen läpi matkan. Alussa ihmetyttää sherrynuottien puuttuminen, mutta ne nostavat päätään alkoholin hyöyn jälkeen: rusinaisuutta, punaisenharmaita tanniineja, mutta myös yllättävän raikasta kirsikkaisuutta. Jättää suuhun kuivan puun tunnelman, hyvällä tavalla. Voimakas ja kondensoitunut viski. Pari vesitippaa tuo tutulla tavalla alkoholiin laajuutta ja humisevuutta suuhun. Tuo mieleen vanhan lagavulin21sen mutta ilman savua. Nam. 92.

Connemara “Bog Oak” 2007/2011, 57,5 %

Ilkka Ruponen alusti tästä mielenkiintoisesta erikoispullotteesta kertoen seuraavaa: kyseessä on 80 %:sesti Connemaran vahvasti turpeistettu (58 ppm)Turf Mór -viski, jota on kypsytetty vielä vuosi lisää (tehden siitä 4-vuotiasta) ja 20 %:sesti 6-15 vuotiasta normi-Connemaraa (20 ppm), jotka on sitten vatattu kypsymään kolmeen ex-bourbontynnyriin, joiden päädyt on kuitenkin tehty vanhasta Connemaran suolta löytyneestä tammenpätkästä. Tammen on ainakin markkinamiesten mukaan arveltu olevan 5000 vuotta vanhaa. Sekoitus on sitten kypsynyt tämän ikitammen vaikutuspiirissä vielä 10-12 kuukautta ja nektaria on valutettu pulloihin tasan tuhannen flindaa. Kaikkea sitä.

Tuoksu: Jännä keltainen raikas hedelmäisyys, jota nousee hetken päästä tukemaan varsin raikas, tuore ja pyöreä savu. Miellyttävä tuoksu. Savuisuus lisääntyy sitä mukaa kun tätä nuuskuttelee. Savu tuo luonteeltaan mieleen Ardbeg-kympin.

Maku: Pehmeys on suuhunpistävää: alkoholia löytyy, mutta se on herkullisen pehmeää. Maku jatkaa tuoksun viitoittamana. Isoa syvyyttä tästä ei löydy, mutta perusmukava viski ilman muuta. 86.

Yhteenveto: Illan voittajasta ei mielestäni ollut kahta sanaa: Glencadam, joka sai myös voittajaäänestyksessä eniten ääniä, oli tässä kattauksessa aivan omaa luokkaansa. Kyseessä oli erityisesti tuoksunsa osalta sellainen hieno vanhan ajan viski, jota ei enää monasti ainakaan tavallisen palkansaajan pöydällä vastaan tule. Olin kuitenkin erityisen iloisesti yllättynyt myös Bushmillista, joka avasi ihan uusia ovia viskin (ja ehkä myös rommin?) saralla. Myös Connemaran kevyenleppoisa savuisuus toimi hyvin illan viimeiseksi. Valinchista (joka oli myös raadin mielestä illan huonoin) pitää jatkossakin muistaa pysytellä erossa, ja Powers oli lupaavasta tuoksustaan huolimatta aika tusinatuote. Kattaus oli kuitenkin monipuolinen ja ilman tuota Glencadamia jopa aika tasainen kisa. Koska kuitenkin Irkkuviskiklubi tarjosi kerta kaikkiaan suussa sulavat riimihärät, julistan lopputulokseksi tasapelin. Tastingista olikin sitten hyvä suunnata kohti Suomi-Espanjaa. Veikkaisin, että meikäläisellä oli stadikan laadukkaimmat pohjat.

Old Pulteney 30yo, 44 %

Cinderellan mainiosta Old Pulteney -tastingista puuttunutta 30-vuotiasta piti mennä tastingin jälkeen tiskille mankumaan. Ensin ei meinannut irrota, mutta sitten yksi pullo löytyi jemeksestä. Ihmettelen kyllä, miksi tätä niin pihdattiin, että ne, jotka olivat erityistä mielenkiintoa tislaamoa kohtaan osoittaneet ja tastingiin menneet, eivät olisi olleet niitä, joille tuota olisi kannattanut tarjoilla. No, loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt kuitenkin valkeni ihan uudella tavalla, miksi skotteihin liitetään tiettyjä rahankäyttöön liittyviä määreitä (vaikka tästä tiskillä ihan asianmukainen maistelulippu maksettiinkin).

Old Pulteney 30yo, 44 %

Tuoksu: Eksoottisia hedelmiä, ananasta, tammea, papaijaa.

Maku: Äärimmäisen pehmeä laskeutuminen suuhun, sitten hieman mausteista potkua kuitenkin erittäin miellyttävänä. Hedelmät ovat tuoksun mukaisesti eksoottisia, mutta maustepaletti on tämän määräävin ominaisuus. Muodostaa suuhun vahamaisen kalvon. Hyvää, mutta ei missään nimessä hintansa väärti verrattuna tislaamon muihin tuotteisiin. 89.

Old Pulteneyta Cinderellalla

Cinderellan viskimessujen viimeinen tasting oli Old Pulteney -teemalla. kaksi päivää messuja taustalla loi klo 11.00 aamulla alkaneelle maistelulle hieman paineita. Onneksi messuosasto aukesi kuitenkin jo klo 10, joten alle ehti sen ensipuraisun hakea ennen tositoimia.

Tastingin puikoissa oli Distillery Manager Malcolm Waring, mutkaton skotti, joka lähinnä hoiti esittelyn juttelemalla mukavia tislaamostaan ilman viimeisen päälle mietittyä markkinapuhetta. Pääpaino oli siinä, kuinka tislaamobisneksessä on perinteisesti dokattu paljon ja muun muassa 25 vuotta sitten oli järkytys, kun tislaamo lopetti tarjoamasta ilmaista dramia kerran päivässä paikalla oleville. Kulttuuri oli elänyt pitkään ja draminsa sai kunhan sattui olemaan jakohetkellä jonossa, olit sitten tislaamon työntekijöitä, lähetti tai muuten vaan paikalla. jaettava tavara oli new makea, kun taas jouluisin sai kypsytettyä tavaraa. Myös vierteen nauttiminen oluena oli kansalaisoikeus tuohon aikaan.

Old Pulteney tislaa 1,4 miljoonaa litraa vuodessa ja tislaamon 21-vuotiaan valitseminen Murrayn viskiraamatussa maailman parhaaksi viskiksi vuonna 2011 nosti luonnollisesti sen kysynnän huippuunsa. Aikaisemmin itselleni ei ollut tuttu kuin erikoinen Wk499 ja kieltämättä mukiin menevä 21yo, joten odotukset tätä settiä kohtaan olivat neutraalilla tolalla.

Old Pulteney WK499, 2nd ed. 46%

Wk-sarja on Waringin mukaan 9-10 vuotiasta viskiä ja sen kypsyttämiseen käytetään refill-bourbontynskiä (ikämerkintäviskien ollessa pääsääntöisesti 1st fill bourbonia). Sarja on kuulemma loppumassa ja tilalle tulee majakkateemainen sarja. Tämä kakkoseditionin WK499 on leikattu 46 %:iin aikaisemman 51 %:n sijaan.

Tuoksu: Makeutta ja mukavaa merellisyyttä sen seurana. Tummaa vihreää lehdistöä. Merellistä kalliota. Kookosta.

Maku: makean eksoottinen, kookosta, kukkaisuutta. Mukavan erilainen viski. Tasainen kookoksinen hedelmäisyys jatkuu suussa varsin pitkään. 86.

Kommentti: Volttien leikkaus oli mielestäni hyvä ratkaisu tämän kohdalla. 51 % oli ensimmäisessä versiossa liian alkoholinen.

Old Pulteney 21yo,46 % (maistettu aiemmin täällä)

Tuoksu: Syvempi ja vihreämpi kuin WK499. Makeus on asettunut paremmin taustalle. Lasin pyörittämisen jälkeen hieman esanssisen karkkista makeutta. Sademetsän aluskasvistoa. Vaniljaa. Oikein mukava!

Maku: Tasainen mukavan juotava drami. Makeus oikein hienosti taustalla. Jättää suuhun syvän hieman kuivattavan tuntuman, joka jatkuu pitkään. Tällä kertaa tämä vain nautiskeltiin, kun on kirjailtu tarkemmin jo aikaisemmin. 90.

Old pulteney WK217 Spectrum, 46%

WK217:ssä on käytetty fifty-sixty amerikkalaista refillborbonia ja 1st fill espanjalaista tammea.

Tuoksu: Lääkemäisempiä fenolisia tunnelmia, jotka kuitenkin pysyvät miellyttävällä tasolla. Makeus on hävinnyt. Tuntuu, etta tämän pitäisi vielä hieman avautua.  Omenaa, hyvin tuoksuvia kesäisia kukkia.

Maku: Suutuntuma taas jännän samettinen. Mausteista kihelmöintiä. Viikunaa, erilaisia mausteita. Sherryn vaikutus kivasti taustalla. Kiva ja erilainen Pulteney taas! 88.

Old pulteney WK209 Good Hope,46 %

Vahvistamattoman nettilähteen mukaan tämä on kypsynyt kokonaan eurooppalaisessa sherrytammessa.

Tuoksu: Jälleen erilainen: havumetsää, merellistä levää. Syvyyttä. Ei ehkä helpoimpia tuoksuja: hieman epäpuhtautta.

Maku: Selvästi tummempi profiili, aromaattinen, tummaa pähkinäisyyttä. Taittaa myös suklaaseen päin. Kevyt makean karkkinen suutuntuma. 87.

Old Pulteney 40yo 1968-2012, 51,3%

Viimeisenä odotteli sitten se tavara, jota varten moni oli tähän tastingiin tullut: uusi 40-vuotias. Viski koostuu viidestä tynnyristä, joista kaksi ex-bourboneita ja 3 espanjalaista sherry hogsheadia. Pullomäärä: 493.

Tuoksu: Upeaa makeaa toffeisuutta, nahkaa, kuivattuja hedelmiä. Värinä on keltaiseen taittuva ruskea. Vanhaa mahonkipöytää. Kerta kaikkiaan hieno.

Maku: Täydellinen tasapaino, kuivahedelmää, nahkaa. Nahkan ja kaikenlaisen ruskean tuntemuksia suun täydeltä, jota hedelmä täydentää. Jatkuu pitkänä ja kertakaikkisen nautinnollisena. Jättää suuhun kuivattavan fiiliksen. Ollaan aika lähellä täydellisyyttä. 95.

Kommentti: Ohjelmiston mukaan kattauksessa piti alun perin olla WK217, 17yo, 21yo, 30yo ja 40yo. Paikan päällä kuitenkin ilmoitettiin, että 30yo on loppu, joten tilalle tuli toinen WK-sarjalainen. Pettymys meinasi olla jonkinlainen, koska 30 vuotta oli kuitenkin iso syy osallistua tastingiin. Nuo WK:t kuitenkin lunastivat paikkansa aika kivasti ja 40yo kruunasi setin, joten hyvä maku jäi suuhun. Kun sitten tiskiltä löytyi 17yo ja pienen mankumisen jälkeen jemmasta myös 30yo (tosin rahalla, mutta sentin kaato oli hyvin runsas), jätti Old Pulteney itsestään varsin mukavan kuvan ja henkilökohtaisessa kuntopuntarissani ilman muuta yläviistoon sojottavan vihreän nuolen.

Loppuhuomiot Cinderellan tastingeista: Neljä tastingia kahteen päivään oli kova tahti, mutta aamupäivä-iltapäivä-jaolla erittäin toimiva, varsinkin kun setit olivat erilaisia ja niiden vetäjät kukin omalla tavallaan huippuja. Tastingissa olisi myös blogistille isosti ammennettavaa, koska (ainakin kohtuullisen) luotettavaa ensikäden tietoa olisi tarjolla aiheesta kuin aiheesta. Jotenkin kuitenkin itse nautin näissä ennen kaikkea istuskelusta ja tarinoiden kuuntelusta ja korkeintaan itse viskifiiliksistä oli kiva kirjoitella vähän muistiin. Fiilistely kuitenkin ennen kaikkea. :)

Old Pulteney 17yo, 46 %

Vuoden viskistä sen astetta nuorempi versio oli tarjolla Uisgessa.

Old Pulteney 17yo, 46 %

Tuoksuna makea hunajaisuus yhdistettynä hentoon merellisyyteen. Mallas tuntuu.

Maussa vahvan iskevä, mutta mehukas suutuntuma, makeutta, pastirol-päivää. Hyvin miellyttävä. Tuoretta omppua, sitruunaa. Sitten merellisyyttä ja savuakin. Monipuolinen ja yllättävän stydi kokemus. Onko kuitenkin liian ätkälätkä? 89.

Old Pulteney 21yo, 2011, 46 %

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa viskivuosi kuin maistaa Jim Murrayn Viskiraamatussaan vuoden 2012 parhaaksi valittu viski, Old Pulteney 21yo, 46 %. 

Murrayn valinnat ovat herättäneet porua ja varsinkin edellisen vuoden Ballantines 17yo -blendin valitseminen vuoden viskiksi oli monille vaikea pala. Maistoin itse kyseistä viskiä Gallow Bird'sin terassilla viime kesänä, mutta tuosta kokemuksesta ei jäänyt mitään erityisiä muistikuvia. Old Pulteneyn suuruuskin on ehditty jo kiistää ja pohtia puoliääneen niitä taloudellisia etuja, joita Murray valinnoillaan saavuttaa. Ja näin varmasti onkin, useasta syystä: ensinnäkin kirjan myyntiä ei edistäisi, jos voittajana olisi joka vuosi sama viski, toiseksi Suomessa lienee vielä poikkeuksellisen vahvana ajatus taloudellisesta riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta tällaisien asioiden kohdalla. Meininki on eri angloamerikkalaisessa kulttuurissa ja vaatii toki meidän perspektiivistämme aika lailla medialukutaitoa. Toisaalta Murray itse auliisti toteaa, mikä on homman nimi: "Owned by a relatively small company, without the financial muscle of the major whisky barons to market their malts on the global stage, I hope that this award helps Pulteney to become better known around the world; that is the whole point of my Whisky Bible, after all”. En lähtisi joka tapauksessa täysin poissulkemaan sitäkään vaihtoehtoa, että kyseinen pottu on vain kerta kaikkiaan iskenyt Murraylle niin hyvin, että hän vilpittöminkin mielin kykenisi seisomaan valintansa takana. Viskihän on elävää ainetta, joka joskus maistuu erityisen hyvältä. Ehkä Murraylla on ollut se aika kuukaudesta, vaikka epäilemättä maistelukertoja useampi onkin. 

Vielä ennen kuin pääsen itse kyseisen voittajan kimppuun, täytyy todeta, että arvostan silti kovasti kyseistä Viskiraamattua siitä syystä, että se pisteyttää viskit. Jos pitää mielessä, että kyseessä on yhden ihmisen mielipide, on mielestäni hyödyllistä saada tietoon, pitikö kyseinen ihminen käsillä olevasta viskistä vai ei. Sellaisten viskikirjojen lukeminen, jotka eivät ota millään tavalla kantaa viskin paremmuuteen, antavat hyvin vähän esimerkiksi siihen pohdintaan, mikä pullo kannattaisi hankkia itselleen seuraavaksi. Viskejä ei pitäisikään käsitellä muun elämän lainalaisuuksien ulkopuolisena asiana, sillä vajavainen viskikokemukseni on osoittanut sen, että yleensä ihmiset osaavat valita kahdesta viskistä paremman, ja usein ryhmä ihmisiä vielä tekee tämän valinnan samansuuntaisesti. Eri viski voi maistua eri tilanteissa paremmin tai huonommin, mutta tämän ei pitäisi olla esteenä sen sanomiselle, kumpi on parempi kyseisellä hetkellä. Pisteyttäminen antaa itsekin viskiä maistellessa hommaan mukavan lisävivahteen ja on itse asiassa useimpien viskien kohdalla yllättävän helppoa. Sopiva arvosana vain tulee mieleen. Kannattaa kokeilla joskus. Mutta nyt asiaan.

 Maistelussa käytettiin vertailuviskinä Old Pulteneyn WK499 Isabella Fortunaa, josta saatiin tällä kertaa seuraavia asioita irti (aikaisemmin Isabella Fortuna on maistettu täällä): 

Old pulteney wk499 isabella fortuna, 51 %

T: sitruksinen, maanläheistä tynnyriä. sokerinen makeus. 

M: Makeus ja alkoholisuus vahvasti ensimaussa. Vihreää pastirol-omppua. suutuntuma kohtuullisen vesimäinen. Jälkimaussa hieman tummempiakin sävyjä. 21yo:n jälkeen turhan alkoholinen. Ville: "epämiellyttävää maanläheisyyttä, märkää tynnyriä." 84. ville: 85.

Old pulteney 21yo, 2011, 46 %

T: Punaista snadisti ylikypsää omenaa, hieman valkoista jälkiruokaviinimäisyyttä. Tuoksu yleisesti ottaen varsin ohut. Aprikoosia. Maanläheisempiä sävyjä kuin Isabellassa. 

M: Täyttää suun hedelmäisyydellä, jota seuraa mukavasti makuun integroitunut alkoholisuus. Erittäin pehmeä ja silti voimakas kokemus. Jälkimaussa nousee uusia, tummempia, mausteisempia sävyjä. Varsin mausteinen jälkimaku silti raikkaalla hedelmäisyydellä tekee tästä viskistä kyllä erittäin messevän ja sitä voisi maistaa uudemmankin kerran. En silti kutsuisi vuoden viskiksi enkä laittaisi ostoslistalle nykyisillä hinnoilla. 92. 

Ville: En ole hirveän vaikuttunut. Paljon Glenfiddichmäistä latteutta/tammitynnyriä. Maistaessa rupeaa nousemaan maanläheisyyttä, kaakaopapua, sikarilaatikkoa, tummempia sävyjä, mutta ei missään vaiheessa tuota wow-ilmiötä. Tuoksu paranee maistamisen jälkeen. Jotain semisti tunkkasta yleisilmeessä, josta en tykkää. Huomattavasti tasapainoisempi ja pehmeämpi kuin isabella. ville: 87.

Maanantaimaistelua osa 2: Old Pulteney WKK499 Isabella Fortuna Cask Strength, 51 %

Jim Murrayn korruptioraamatun 2012 kunniaksi lasissa Old Pulteneyta:

t: hattaraa, sokeriomenaa, viinikumia, iloista mieltä, joku metrilakumaku, olisiko mansikka? esanssinen, Pastirol-omenaa, jotain hassua ankkalinnamaisuutta.

M: alkoholi tuntuu ensimmäisenä, Pastirol-omppu seuraa. kuitenkin alkoholi ehkä peittää alleen juttuja. alkoholi kuivattaa ja turruttaa suuta, jälkimaku makea, edelleen niitä metrilakufiiliksiä. jälkimaussa löytyy, alkoholi kantaa sitä, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Veden lisäys leikkaa alkoholia positiivisella tavalla. Tuo persikkaa (ja muita toistaiseksi tunnistamattomia hedelmiä) esiin. 89.

Villen kanssa ollaan näköjään juotu eri viskiä, joten tässä erikseen hänen nuottinsa, joita en allekirjoita:

Ville: suun kuivattavaa alkoholisuutta, kuivaa viinimäisyyttä, nahkaa, pippuria, jopa hiilen savua. Villen pojot: 78.

Edinburgh viskiteknisesti, osa 4

Old Pulteney 17yo, 46 %

T: mehiläisvahaa?, mieto. hunajaa.

M: kohtuuterävä, mausteinen hyvinkin. inkivääriä, kukkaisuutta. 83.

Bowmore 18yo, 43 %

T: raikas, yllättävänkin nuori savu. ananasta.

M: suutuntuma aika vesimäinen, nuoren tuntuista savua ja keltaisia hedelmiä. Alkoholi rodukasta kyllä, mutta ei herätä erityisiä fiiliksiä. 82.

Balvenie 15yo single cask, 47,8 %

T: hunajaa, tammea

M: voltit tuntuvat, hunajaa, persikkaa. maku kuitenkin varsin lyhyt. Maustetta. Messevä ei-savuviski. Tasapainoinen, Sauternes-tyyppisyyttä, kanervahunajaa, kukkainen. 85.

Bowmore 15 yo darkest 43 %

T: pähkinää, paahdettua sokeria, sherryä

M: kuiva tammisuus yhdistettynä sherryyn ja turpeeseen. Alkoholi potkii miellyttävästi. 86.

Yhteenveto reissun viskiannista

Iloisimpia yllättäjiä olivat Caol Ila ja Bowmore. Caol Ilan kohdalla kyseessä oli pitkälti "viimeinen mahdollisuus" normi12yo:n tuottaman pettymyksen vuoksi. Maistetut DE ja CS olivat herkkuja ja siirtyvät ilman muuta ostoskoriin seuraavalla kerralla kun serkku tulee Hollannista kyläilemään. Bowmore tarjosi reissun hienoimman viskikokemuksen (25yo Signatory, maksoi muuten 10£/25ml) ja sitä seurasivat varsin messevät Signatoryn 16yo ja Duthiesin 17yo, joista jälkimmäinen tuli tuliaiseksi. Signatoryakin etsin, mutta en löytänyt.

Yleisesti ottaen olin pettynyt kaupungin viskikauppoihin: hyvin turistinen meininki eivätkä hinnat kannustaneet ostosten tekoon. Viskikaapissa mainostettu Robert Graham's Whisky-Cigar shop oli iso pettymys: kassalla kaksi täysin turistia eikä palvelua tahi omia pullotteita halutuilla spekseillä löytynyt. Kuvaavaa on, että kun kysyin Islay-alueen tislaamoilta IB-pullotteita mieluiten tynnyrivahvuisina, halusivat maistattaa Big Peatia.

Cadenhead's oli jo parempi meininki, mutta tuonnekin menisin mieluiten esim. heti heidän avattuaan, jotta väellä olisi aikaa palvella. Erityisen suurta intoa esittelyyn ei ollut ja tuntui, että raha ei kovin ahnaasti kelvannut. Olisi ehkä itse pitänyt tietää vielä enemmän jutuista.

Bowbar oli huippubaari, jossa kävimme kahtena iltana kolmesta ja olisimme menneet viimeisenäkin ellei turnausväsymys olisi iskenyt. Aika lähellä täydellistä baaria ja sijainti myös mukava. Summa summarum, kiva viskimatkakohde ja kaupunki muutenkin, mutta ihan puhdas viskimatkailija joutuu myös hieman näkemään vaivaa ja etsimään mestansa.

Old pulteney wk499 Isabella fortuna, cask strength, 52%

T: makeutta, hunajaa, vaniljaa, alkoholia, tervaleijonaa,

M: vahva alkoholi tuntuu, mandariinia, suutuntuma miellyttävän öljymäinen, tasapainoinen. vesitilkka tuo esiin jälkimakua, tammea. ilman vettä: 87 veden kanssa: 88.