Liuta Balvenieta David Stewartin seurassa 10.8.2015

Viskiseuraan kuuluminen alkaa tätä nykyä olla niitä harvoja tapoja, jolloin vielä on mahdollisuus päästä maistamaan erinomaisia viskejä ilman että takaisin joutuu tulemaan pelkkä tynnyri päällä. Mutta ehkä vain kerran vuodessa tarjolle on asetettu sellaiset juomat, tarjoilut ja puitteet kuin taannoisessa Viskin ystävien seuran ja Balvenien järjestämässä tastingissa, jonka tuli vetämään tislaamolla yli 50-vuotisen uran tehnyt Malt Master David Stewart. Tilaisuus järjestettiin Kämpin peilisalissa, joka olikin tapahtuman arvolle sopiva paikka. Pääosassa olivat kuitenkin itse juomat, jotka hakivat suorastaan vertaistaan, sekä itse David Stewart, jonka kaltaisen ammattilaisen tastingiin harvoin pääsee. Poissa oli tyhjä markkinointipuhe ja valmiiksi opetellut myyntiargumentit. Tilalla oli aito asiantuntemus ja avoimuus siitä, miten ja miksi tislaamo on mitäkin tuotteita aikojen saatossa tehnyt. Se on helppoa kun sen osaa.

Balvenie DoubleWood 12yo, 43 %

Viskiä on loppukypsytetty 9kk eurooppalaisessa sherrytynnyrissä. Maistettu aikaisemmin täällä.

Tuoksu: Tämä ei koskaan ole ollut suosikkejani. Mutta toki näissä olosuhteissa ei tämä nyt huonolta tuoksu. Silti tässä on sellaista raakuutta tai epäpuhtautta, joka ei ole mieleeni.

Maku: Vesilisällä kukkaisen hedelmäinen kaverim mausteisuutta, pientä toffeisuutta. Ilman vettä jotenkin sokerinen sherryhyökki. Yllättävää, että maistuu paremmalta veden kanssa. 82.

Kommentti: DoubleWood ei ole koskaan lukeutunut suosikkeihini. Sen sijaan oli mielenkiintoista nähdä, että se parani vesilisällä huomattavasti. Stewart kehoitti laittamaan viskeihin reilustikin vettä, ja tämän kohdalla se toimi. Täytyypä siis pitää mieli avoinna vesilisäilyn kanssa ihan näissä matalankin alkoholipitoisuuden viskeissä.

Balvenie Double Wood 17yo, 43 %

Tuoksu: Tässä on 12yon epäpuhtaus siloittunut. Hieman syvempi myös, mutta ei paljon.

Maku: Banaanisempi, syvemmän mausteinen kuin 12yo. Jälkimaku ja voima toista luokkaa. Ennen kaikkea rikkaampi, kermaisempi ja mausteisempi versio. Kesäpörriäinen jää leijailemaan suuhun jälkimakuhöyryinä. Laadukas juoma, mutta silti tässä kattauksessa ehkä väliinputoaja, eikä oikeuta tylsyydessään korkeampiin pisteisiin. 86.

Balvenie Port Wood 21yo, 40 %

Käytetty oikeasti vanhoja 30yo tawny port tynnyreitä, joissa viski on viimeistelty neljän kuukauden ajan. Näin Stewartin mukaan, koska portin väriä ei haluta viskiin liikaa. Vanhat tynnyrit tekevät kuitenkin sen, että itse portviini vaikuttaa lopputuotteeseen enemmän kuin puu. 12 ja 17-vuotiaiden kanssa taas puun vaikutus on sherryn vaikutusta voimakkaampaa.

Tuoksu: Hyvin karkkinen tuoksu, muutoin hyvinkin linjassa 12 ja 17-vuotiaiden kanssa yleisfiilikseltään.

Maku: Maku on makea, mutta nyt ihan eri tavalla muun maun tukena. Aivan upea maltillinen hyöky suuhun jota valtava syvyys tukee. Jo aivan eri luokan viski kuin aikaisemmat. 90.

Balvenie Tun 1509 batch2, 47,1 %

80 % tynnyreistä 70-80-luvulta. Nuorin viski on 21-vuotiasta. 42 tynskää.

Tuoksu: Raikasta mausteisuutta. Jännä yhdistelmä. Ruohoista hunajaisuutta. Herkullinen nenä ilman muuta. Joulumausteita. Tuo raikkaus taitaa tulla sherrytynnyristä. Upeaa!

Maku: Lsd-karkkimaa hyppää silmille! Hunajaa, tummajouluista mausteisuutta, appelsiininkuorta, kypsää vaniljaa ja sitruunaa. Tämän viskin hienous avautuu kokonaisuudessaan nielaisuvaiheessa. Yllättävän tumma, jopa lyijyinen fiilis ilman vettä. Silti todella puhdas, jopa hieman tylsän puhdas. Ehkä börppäbalvenie on kuitenkin oma suosikkini. Jälkimaku on kuin ruusunlehtihunajavedessä uisi. Pörisevä hunajahuba jää kielelle leijumaan. 91.

Balvenie 25yo Single Barrel 1974/2000, 46,9 %

Tuoksu: Huikeaa vanhan viskin vikaa. Tässä on pullote, jonkalaiseen ei kerta kaikkiaan enää nykytuotannossa ikinä törmää. Erittäin kypsää ananasta yhdistettynä paahtuneisiin vaahtokarkkeihin. Pihkaa, hunajaa, poltettua sokeria.

Maku: Mukailee hienosti tuoksua: uuuupea makea hedelmäpommi, mutta nyt tuo makeus on niin hienosti kondensoitunutta, että se on jotain aivan valtavaa. Tämmöistä makeuden nektarisuutta harvoin pääsee maistamaan. Marsipaania, kypsää banaania, hienosti tukevaa puuta. 92.

Balvenie 40yo, 48,5 %

Viskissä on käytetty 60 % european oakia, koska sitä oli 70-luvulla enemmän varastossa.

Tuoksu: Nnyt mennään konjakkifiiliksien puolelle. Liköörimäisyyttä, hyvin vanhaa nahkafåtöljiä. Näiden jälkeen tulee taas marjaista raikkautta. Jos 25yo oli jo sellaista viskiä, jota ei nykyviskisukupolvi tunne niin nyt ollaan jo sellaisissa tunnelmissa, jotka ovat uniikkeja. Kahvia, suklaata.

Maku: Seuraa tuoksua. Äärimmäisen intensiivinen suutuntuma, odotuttaa hetken suussa, mutta sitten tulee sellainen hyöky, että rupeaa liikuttamaan. Kyynelkanavat aktivoituvat tämän kokemuksen edellä. Kylmiä väreitä. Tässä on tavoitettu jotain upeaa. Ja silti viski on yllättävän raikas! Ikä maistuu vain syvyydessä, puu ei ole yli, maku ei ole tunkkainen, käsittämätöntä. Varsinkin tähän kattaukseen tämä on upea päätös. Kanelisuutta, suutuntuma on kuin moottoriöljyssä. Ja maku pitkä kuin nälkävuosi. 94.

Balvenie Tun 1401 batch 5, 50,1%

Neljä sherrycaskia ja viisi bourboncaskia joiden tiedot on kirjattu etikettiin, ja näiden naittaminen kolmen kuukauden ajan tun 1401:ssä, josta on mukava kuva Just Peat it -blogissa.

 Balvenie tun 1401 batch 5, 50,1%

Tuoksu: Upea makean punainen tuoksu. Ei liian tunkkainen, vaan makea Balvenielle ominainen.

Maku: Samettisen pehmeä, suutuntumaltaan aivan uskomaton. Täyteläinen pehmeys, jossa sherry on täydellisesti yhdistetty voimakkuuteen ja jälkimaussa nousevaan tupakkaiseen ja hennon turpeiseen fiilikseen. 92.

Balvenie 17yo Doublewood, 43 %

Cinderellan Balvenie-tastingin vetäjä huikkasi tastingin loppuun, että jotain spessua olisi vielä tiskiltä tarjolla maisteluväelle. Sain tästä jotenkin sen kuvan, että new makea olisi tarjolla, joten marssimme Balvenien tiskille myöhemmin illalla kyselemään. Sama kaiffari ei ollut hommissa, joten mainitsin esittelijälle, että olimme tastingissa ja siellä vähän vihjailtiin, että teillä olisi "some new spirit" jemmassa. No, ehkä esittelijä ymmärsi/kuuli käyttämäni termin väärin, mutta tiskin alta irtosi uusi 17yo Doublewood, jota on kovasti tehnyt mieli maistaa, vaikka 12yo doublewood ei ole oikein koskaan miellyttänyt. Tämän alle otettu pieni muistuttelu 12yo:sta tosin maistui varsin kelvolliselta, joten lähtökohdat olivat hyvät.

Balvenie 17yo Doublewood, 43 %

Tuoksu: Ei alkuunkaan 12yo:n epäpuhtautta. Hyvin syvä viski, joka kunnioittaa hunajaista hedelmäisyyttään.

Maku: Erilaiset hunajan vivahteet hyökyvät suuhun. Syvyyttä, maku on upean kondensoitunut ja sopivan makean keltaisen oranssin hedelmäinen. Tämä on ennen kaikkea hienorakenteinen viski. Silti nämä hunajaiset eivät ehkä ole se ykkösvalintani. 89.

Balvenieta viideltä vuosikymmeneltä

Balvenien Master Blender David Stewartin viidelle vuosikymmenelle ulottuva ura oli teemana, kun Balvenien Global Ambassador Sam Simmons laittoi tislaamolta tuomansa tynnyrinäytteet riviin. Simmons oli ammattimies tehtävässään: supliikki, hauska ja täynnä viskitietoa. Tastingissä viihtyi siis heti alkuun oikein hyvin, ja viihtyvyyttä lisäsi se, että huoneessa ei pingotettu: Simmons esitteli kunkin viskin kyseisen vuosikymmenen hänen mielestään unohtumattomalla biisillä, ja tämä oli omiaan saattamaan päivän käyntiin - varsin spessujen viskien suosiollisella avustuksella toki.

Pulloissa miehellä oli mukanaan tosiaan suoraan tynnyristä tongitut samplet, eli ei mitään sellaista tavaraa, mitä edes single caskeina on missään tarjolla. Tästä syystä tastingissa ei oikeastaan itselleni ollut kyse kuvan muodostamisesta harvinaisemmista Balvenieista, vaan rennolla kädellä tislaamoon tutustumisesta. Etukäteen jännän värinen lasirivistö toki nosti odotuksia. Setin hinta oli 40 €.

Balvenie 2003 cask 254, 56,6%

Tuoksu: Toffeisin karkkinen alkuun, puhdas, maltainen, maukas. Päärynää.

Maku: Raaka, nuori, new spiritmäisyyttä, päärynää. (Pisteet jäivät näköjään antamatta, mutta ei tämä erityinen ollut).

Balvenie 1992 cask 4380, european oak, sherry, 53,3%. 

Simmonsilla (kuten itse asiassa muillakin tasting-vetäjillä Cinderellalla) oli paljon minulle uutta tietoa tarjolla. Tämän osalta hän esimerkiksi totesi, että viskin tumma väri tulee pääosin tammesta, eikä niinkään sherrystä, joka voi olla lähes väritöntäkin. En tiedä, missä määrin tämä on totuus, mutta olen itse aina olettanut, että puuhun uponnut sherry on värin tae.

Tuoksu: Olorososherryinen, miellyttävän hunajainen.

Maku: Terävän hunajainen. Nätti, mutta aika ohut. Enemmän voimaa (=alkoholia) kuin syvyyttä. Toisaalta mallas tulee hyvin esille. 80.

Balvenie 1980 cask 13456, 42,8%

Tuoksu: Esanssisen makeaa päärynää, hyvin kypsää. Sitruksista. Jännä.

Maku: Hyvin hedelmäinen, profiililtaan kevyt. 88.

Balvenie 1973 cask 8556, european oak. 47,3%

Tuoksu: syvää sherryistä puuta.

Maku: Nahkainen, kuiva, pippurisuutta, mausteisuutta. Kahvipapua. 87.

Balvenie 1964 cask 10379, 33 %

En nyt sitten tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua: juotetaanko tässä hölmöille tavaraa, joka ei enää sellaisenaan kelpaa myyntiin, koska voltit ovat laskeneet liian alas (toki tämä sekoituksiin kelpaisi edelleen)? Vai pitääkö tämä nähdä erityisen harvinaisena mahdollisuutena maistaa jotain spesiaalia?

Tuoksu: Makeutta jälleen. Silti sulkeutuneisuutta. Karkkia.

Maku: Jännää savuista tupakkaa. Voimakas pehmeän esanssinen maku. 

Loppukaneetti: Tämän tastingin arvo oli leppoisassa showssa, hyvässä fiiliksessä ja toisen viskipäivän käynnistämisessä, mutta itse tuotteet olivat yllättävänkin vaatimattomia. Pisteetkin jäivät poikkeuksellisesti parille viskille antamatta, mikä kyllä kertoo itselleni siitä, mihin fokus tuolla kiinnittyi. Tuntuu kuitenkin siltä, että Balvenie olisi voinut antaa itsestään paremmankin kuvan. Toisaalta tämä oli jälleen mielenkiintoinen osoitus siitä, kuinka erilaista tavaraa erilaisissa tynnyreissä lepää ja että hyvistäkin tislaamoista voi tulla vaatimattomampaa tavaraa. 

Keskisuuri Balvenie-maistelu

Balvenie on viskitislaamojen nimekkäitä ja arvostettuja tekijöitä. Yksi syy tähän on se, että tislaamo hoitaa yhtenä harvoista edelleen itse kaikki viskin valmistuksen vaiheet kasvattaen jopa osittain käyttämänsä ohran tislaamonsa yhteydessä. Balvenie myös mallastaa itse ohransa toisin kuin monet muut alan kärkinimet. Itselläni on tähän tislaamoon läheinen suhde sen vuoksi, että 21-vuotias Portwood oli aikoinaan ensimmäinen ei-savuinen viski, joka kolahti toden teolla. 

Otimme maistoon Balvenielta neljä eri pullotetta, joista kaksi edustavat entry level -viskejä ja kaksi hieman iäkkäämpiä. Etukäteen oli odotettu kaksinkamppailu nykyisen peruspullote 12yo Doublewoodin ja jo lopetetun 10yo Founder's Reserven välillä. 

Balvenie 10yo Founder's Reserve, 43 %

Founder's Reserve on yhdistelmä bourbon- ja sherrytynnyrissä kypsytettyä viskiä. 

Tuoksu: Makean hennon hedelmäinen, pientä banaanisuutta. Oransseja hedelmiä. Lasin pyörittämisen jälkeen pehmeä miellyttävä alkoholisuus ilmoittelee itsestään pientä mausteisuutta myös tuoden. Alkoholi on aika hyvällä tavalla alkoholinen. Varsin lupaava. 

Maku: Pehmeä suun täyttävä suutuntuma, sitten tulee keltaisia hedelmiä ja kihelmöivä alkoholi. Erittäin pehmeä ja miellyttävä, vaikkakin yksioikoinen: ei 21yo:n mieletöntä syvyyttä, mutta pikkuveljeksi oikein maittava ja runsas viski: ei yritä olla enempää kuin on vaan hoitaa oman tonttinsa hyvin. Jälkimaussa mietoa nahkaisuutta ja mukava kihelmöinti jää suuhun. Vaniljainen yleistuntuma myös. Luonne ja varsinkin jälkimaku säilyy vielä muidenkin viskien jälkeen, joten luonteessa löytyy riittävästi. Tämä toimii kuitenkin ilman muuta ensimmäisenä viskinä. 88. 

Ville: T: Kukkaa, Mettä. Hedelmäosasto on trooppista. Hyvin balvenien tuoksuinen. M: Aluksi tuoksuaan enemmän tynnyriä ja vaniljaa, tuhtia tanakkaa puumaista meininkiä. Vasta sen jälkeen nousevan alkoholin myötä alkoi tunnistamaan tuoksun hedelmiä, jotka ovat erittäin pyöreitä ja miellyttäviä. Kääntyy varsin miellyttäväksi alkoholiseksi hedelmäisyydeksi. Jälkimaku jättää hieman kuivemmaksi kuin mitä optimi, mutta on silti aika jees. Maun jälkiosuus on herkkua. Mausteista vaniljaisuus on vahvimmillaan. Vähemmän hunajainen kuin uskoisi. Hyvä viski. Rehti Balvenielle ja rehti alkuperälleen. Kaikki toimii. Villen pisteet: 87.

Simo: T: Viinainen, kukkainen. Rypsikukkaa, hunajaa. M: Puuta, vaniljaa, aika alkoholinen puraisu löytyy. Pippuria alkoholin ohimenon jälkeen. Suutuntuma on todella pehmeä. Hyökkäävyys on suutuntumaan nähden yllättäväkin. Simon pisteet: 87.

Balvenie DoubleWood, 43 %

Tuoksu: 10yo:n jälkeen paljon epäpuhtautta ja kitkeryyttä: en niin tykkää. Hedelmät ovat samaa aprikoosi/oranssilinjaa, mutta tylymmin. Hedelmäisyyttä tässä on enemmän kuin kympissä, mutta epäpuhtaammin. 

Maku: Suutuntuma on asteen vesimäisempi kuin 10yo, mutta silti varsin pehmeä. Alkoholi pistää hieman ja tuntuu päälle liimatulta, ei tosin pahasti. Hunajainen kokonaisuus, jossa jälkimaku jää pliisummaksi. Luonne vain kerta kaikkiaan puuttuu. Hunaja ei kanna. 83. (DoubleWood on aikaisemmin maistettu täällä, näköjään samoissa tunnelmissa).

Ville: T: Vähemmän trooppista hedelmää. Persikkaa siirapissa. M: Tänään tuoksu oli parempi kuin maku. Ensimmäisessä aallossa epäpuhtaita asioita. Ei ollut samalla tavalla ryhdikäs kokonaisuus: vesimäisempi suutuntuma, mutta voimakkaampi kihelmöinti. Maku on kylläkin ihan kiva: hedelmäisemmät hedelmät toimivat. Ei niin tynnyrinen kuin 10: tuntuu vahvemmin sherryviskiltä. Pieni puute on jälkimaun latteus ja tunkkaisuus. Villen pisteet: 82.

Simo: T: Jälkiruokaviinimäinen, siirappinen. Hennompi kuin 10yo. M: Pehmeä suutuntuma, sitten kuivahedelmää. Polte tulee kahdessa erässä: ensin alkoholi ja sitten kuivahedelmän hyöky. Suuhun jää mukava hunajainen jälkimaku. Aika yksioikoinen. Ei samanlaista selkärankaa kuin kympissä. Suutuntuma ja maku ovat jotenkin ristiriidassa. Ei mitään vikaa, mutta särmät hiottu pois. Simon pisteet: 80. 

Välituomio: Rikos ihmiskuntaa kohtaan on liian vahvasti sanottu, mutta kymppivuotiaan korvaaminen nykyisellä 12yo Double woodilla on kyllä käsittämätön ratkaisu. Liekö tässä vaikuttanut nykyään enenevässä määrin standardiksi muotoutunut maaginen 12 vuotta entry level -viskin ikänä? Joka tapauksessa Founder's Reserve kannattaa kyllä ilman muuta poistaa, mikäli sen edullisesti vielä jostain sattuu löytämään.

Balvenie Madeira Cask 17yo, 48,2 %

Joidenkin lähteiden mukaan Balvenie oli se tislaamo, joka lanseerasi erikoistynnyriviimeistellyt viskit. Madeira caskia on bourbon-kypsytyksen jälkeen pidetty nelisen kuukautta tynskässä, jossa on aikaisemmin säilötty Madeiraa. 

Tuoksu: Alkuun hyvin sulkeutunut: ei oikein mitään tule. Sitten alkoholi, joka kuivattaa nenän limakalvoja, mutta on silti varsin eksoottisen miellyttävä. Kuivatumpia hedelmiä, taateliosastoa. Kuivattua aprikoosia. Luonteikas viski ilman muuta. Myös iän tuntua on, mikä on mukavaa, koska viime aikoina on tullut vastaan myös vanhempia viskejä, joissa ikä ei tunnu. Hyvin kondensoitunutta tummaa kirsikkaa. Nelikon paras tuoksu Vesi avaa tuoksua valtavasti.

Maku: Kuivattaa selvästi suuta, tanniininen. Tummaa mystistä hedelmää. Itämaista tuntua. Hyvin paksu ja nektarinen yleisilme. Vesi tekee ihmeitä myös maulle: äärimmäisen tasapainoinen, tumma ja hieno viski, joka on kuitenkin 21:seen verrattuna tavallisten pulliaisten juomaa. Omanlaisensa makumaailma ilman muuta, mutta se ei ehkä ihan omaan suuhuni osunut. 87.

Ville: T: Ensimmäinen tuoksu vahvasti madeirainen, luumumaisella ja mustaherukkamaisella tavalla. Sitten nahkaisuutta. Ei niin makea kuin 12yo. Pistää pohtimaan, onko tämä nyt sitten viski vai ei. Paksu ja tanakka tuoksu verrattuna 12yo:hon, joka on pinnallisempi. M: Holi hyökkäsi alkuun. Paksun vahvan aromaattinen esterinen tummasävyinen tuotos. Ei niin makea kuin ajattelin. Alkoholi ei tee tälle välttämättä täyttä kunniaa peittäen esiin yrittäviä makuvivahteita. Jotain kivaa tässä on, joskin jään kaipaamaan raikasta ja mesimäistä makeutta. Vedellä lantrattuna tosi hyvää: alkoholin polte katoaa ja jäljelle jää hyvin monipuolinen makea ja ryhdikäs viski. Villen pisteet: 89.

Simo: T: Samantyyppinen kuin doublewood, mutta kirpeämpi. Luumua, mustaa kirsikkaa. Täyteläinen. M: Allekirjoitan toverien mainitseman tanniinisuuden. Taatelia ja mausteita. Hyvin makeaa hedelmää. Aromeja. Suutuntuma hyvin erilainen kuin kahdessa edellisessä. Yllättävä. Vähiten ominaisesti Balvenien makuinen. Tykkään viiniviimeistelyistä, joten tämäkin maistuu. Simon pisteet: 89. 

Välikommentti: Vaikka koulukuntamme ei yleensä ole kokenut veden lisäämistä viskiin erityisen tärkeänä, tähän viskiin se kyllä ilman muuta kannattaa. Jo muutama tippa avasi niin tuoksua kuin makua merkittävällä tavalla. Voltit eivät siis näköjään aina ole se kaiken A ja O.

Balvenie Peated Cask 17yo, 43 %

¿Qué pasa? Balvenie ei ole tunnettu savuisuudestaan, vaikka se mallastaan häivähdyksen verran turpeella savustaakin. Mitä siis tarkoittaa peated cask? Tarinan mukaan Balvenie teki vuonna 2001 koe-erän vahvasti turpeistettua viskiä ja laittoi sen bourbontynnyriin kypsymään. Kahdeksan vuoden kypsyttelyn jälkeen tämä viski päätettiin siirtää tuoreempiin tynnyreihin ja näihin aikaisemmin savuviskiä sisältäneisiin kipattiin 17-vuotiasta turpeistamatonta Balvenieta saamaan hetkeksi aikaa turpeisen tynnyrin vaikutusta. Lopulta tämä viski sekoitettiin yhteen uudessa amerikkalaisessa tammessa viimeisteltyyn 17-vuotiaaseen Balvenieen. Balvenie-viimeisteltyä Balvenieta siis. Jännän äärellä ollaan.

Tuoksu: Kauempaa ei jälleen oikein mitään. Sitten taliskermaista merellisyyttä. Merellisyys kunnioittaa hyvin balvenien ominaismakua. Samalla viinamainen alkoholisuus korostuu. Ei erityisen herkullinen. 

Maku: Odottaa. Sitten kihelmöintiä, merellistä suolaisuutta. Jopa Laphroaig-tyylinen puhtaan lääkemäinen turve on itse asiassa hyvin miellyttävä tässä. Se kantaa pitkään. Savu toi tähän oikeasti jotain isosti lisää. 90.

Ville: T: Merellisyyttä, ja koska hedelmää ei niin ole, niin hieman epäpuhdas alkoholi korostuu, liuotinmaisuutta. Tässä hedelmät ovat kuivempia. M: Wau. Kiinnostava ja ryhdikäs kaveri. Merellisyyttä löytyy, ei toki megasavuista. Leivontamaustetta, lakritsaa. Hedelmät kuitenkin säilyvät taustalla koko ajan. Islay/saarelaisviskimeininkiä. Tykkäsin läpi kokemusten lukuun ottamatta ihan viimeistä maistoa. Suutuntumassa ja rakenteessa kuitenkin pientä puutetta. Villen pisteet: 88.

Simo: T: Suolaa, merta. Suolan takaa löytyy muistakin löytyvää kuivattua hedelmää. Rusinainen jälkihöyry. M: Turve ja lääkemäisyys löytyy. Tämä on kuitenkin ensin hedelmäinen, sitten vasta savuinen. Tosi hyvä, tosin rupesin miettimään, onko tämä Balvenieta ensinkään. Merellinen. Hedelmäisyyttä ei ole uhrattu savulle, vaan se on tuotu tähän lisäksi. Savua ja turvetta on riittävän vähän, jotta ne eivät peitä alleen tislaamon karaktääriä. Nerokas viski ja erittäin hyvin onnistunut savun naittaminen. Simon pisteet: 91. 

Välikyseenalaistus: Balvenie Peated Cask rikkoo tehokkaasti vallalla olevaa viskien luokittelua maantieteellisiin alueisiin. Jos Speysidella onkin joku yhtenäinen maku, niin tämä ei ainakaan suoriltaan istu siihen, mikä on tietysti hieno homma ja tuo viskitouhuun lisää mielenkiintoa. Sokkomaisto olisi ollut erittäin mielenkiintoinen. Ja niin, innolla odotamme tuota 2001 tynnyriin mennyttä savuista Balvenieta. PPM:iä on oltava jonkin verran, jos jo pelkkä tynnyri on imenyt itseensä tällaisen savuvaikutuksen.

Lopputotuus: Balveniet osoittautuivat laadukkaasti tehdyiksi viskeiksi läpi linjan, kenties 12-vuotiasta lukuun ottamatta. En oikein pääse sen kanssa sujuiksi, vaikka yritetty on. Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka kehtaavat tunnustaa pitävänsä siitä, joten ehkä vika on minussa. Näiden neljän maistetun lisäksi otimme pienen naukun 21yo Portwoodia (Ville pistetti 91 ja Simo 95), joka oli silti se kunkku näistä. 21-vuotias on muuten mielestäni Madeira woodin lisäksi toinen esimerkki siitä, että volteissa vähemmän on välillä enemmän: 40 % perusversio on mielestäni maukkaampi kuin 46 % Travel Retail -pullo, joka on sulkeutuneempi. Kun kuitenkin tuo Travel Retail -versio on Helsinki-Vantaan lentokentän kenties ainut kohtuuhintalaatusuhteinen viski (tällä hetkellä n. 90 €), kannattaa se toki poistaa, jos kaukomaille lähtee. Oma Glencairn mukaan, niin ei ole koneessakaan pelkän Red Labelin varassa.

Balvenie 12yo Double Wood, 43 %

Arvioinnin kohteena Balvenien 12-kesäinen peruspullote, jota on aktiiviaikansa ex-bourbonissa viettäneenä laitettu eläkekuukausikseen vielä eurooppalaiseen sherryyn.

Tuoksussa pistävän raikkaan kova raakaöljymäisyys yhdistyy kesäiseen hunajaisuuteen. Pyöreys, joka kuitenkin taittuu pistävyydeksi. Yrttisyyttä. Hunajassa sittemmin jopa appelsiinista aromia. Sittemmin hunaja nostaa päätään entisestään ja myös mineraalisuutta seuraa.

Maku: Tämä valuu suuhun rakenteeltaan miellyttävänä. Sitten pieni alkoholin kipakkuus, jota hunajan kypsä makeus seuraa. Jälkimaussa pientä lempeää ruskeisuutta, tekisi mieli sanoa nahkaa, mutta se ei liene kuvaavin termi kuitenkaan. Jälkimaussa on yritystä. Pidemmän päälle viskin makeus alkaa kuitenkin tökkiä, aivan kuten vaaleaa jälkiruokaviiniä juodessa helposti käy. Suun kuivattavuutta tähän ehkä toivoisi. Nyt makeus jää irralliseksi ja tiettyä kitkeryyttä pääsee esiintymään. 83.

Turistitasting vol. III

Oli taas aika Eläväpullon järjestämän turistitastingin ja maittavan kuuden viskin sarjan. Kun ensimmäinen turistitasting kävi läpi viskien perustyylejä ja toisessa tutustuttiin erilaisiin savuihin ja saariin, kolmannen löyhänä teemana oli sherrykypsytys. Viimeiseksi viskiksi piti toki sitten vielä ottaa savua, jotta nähtäisiin, onko savu sittenkin parempaa. Maistajia oli kahdeksan, joista neljä oli täysin aloittelijastatuksella viskien suhteen, parilla oli aikaisempaa kokemusta lähinnä vain vastaavasta tastingista ja jokunen muu oli ottanut aikaisemmin viskin jos toisen. Alla on kirjattu hieman fiiliksiä illan kattauksesta, joista maistajat tunnistanevat itsensä nimikirjaimistaan.

1. Glenfiddich 15yo, 43 % 

EP: hedelmäinen, makeahko. TH: päärynäisyys, vanilja, raikas. Maussa potkua alkuun. OL: Puu. KM: mieto tuoksu. maku puiseva, pieni pisto lopuksi, pehmeä nielaisu, vedellä ei ollenkaan pistävä. MS: hartsport, rainbow-hedelmämix. Maku ei niin kirpeä kuin tuoksu, jälkimaku makea. PP: pyöreä, miellyttävä, pehmeä, runsas, lämmin.

2. Balvenie 12yo Double wood, 40 %

EP: raaka, persikkaa, kinuskia. TH: kinuski, raakaöljy. Maussa alkuun samettisuus, sitten vasta potku. Mauton, tylsä. OL: Terävä, voimakas. tahmea. KM: Tumma tuoksu, vähän pistävä alkoholi. Maussa alkoholi, mieto/laimea, tympeä, pölyinen. MS: tuoksu syvempi, aavistus toffeeta? maku semikuivattava, nahkaa, käristynyt possu? PP: pistävä teollinen alkoholi. potkua. vedet silmissä.

3. Benriach 15yo PX, 46 %

TH: voimakas, pastirol. Tasapainoinen voimakas jälkimaku. OL: tasapainoinen. VS: omenaa. KM: Tuoksussa omenaa, maku on makea, tasainen, miellyttävä. MS: keltaista/vihreää hedelmää, tinnerisyyttä. makuna maukas sherry, aavistuksen polttava jälkemaku, toffee? PP: miellyttävä, makea, pyöreähkö, täyteläinen.

4. Glenfarclas 105, 60 %

TH: vaniljaa, kaardemummaa, rakenne öljyinen. OL: sprii. polttava. VS: leivontamausteita, nahkaa. KM: vanilja, vahva hyökkäävä alkoholi. Alku pehmeä, pistävä loppumaku, vahva. MS: selkeämpi alkoholi, nahkaa, fudge. maussa mustaherukkaisuutta. PP: Hyökkäävä.

5. Aberlour a bunadh, 60,2 %

TH: Täyteläinen ja polttava, KM: makea alkutuoksu, sitten pistävämpi. Pitkä tasaisesti nousevan vahva maku. MS: vihreää omenaa, holi piilossa. Maussa aavistus savuisuutta, täyteläinen, lakritsaa? PP: pyöreä. makea mauste. pitkä voimakkuus.

6. Lagavulin 12yo CS, 56,6 %

TH: Tervasnapsi, ratapiha, voimainen. OL: terva. KM: Savusaunan ja tervan tuoksu. Suussa pyöriteltäessä pehmeä, nielaistessa terävä ja savu nousee suuhun. MS: lakritsin savu, savumanteli.

Tastingin voittajaksi nousi Benriach. Osoittautui myös, että kolmen tynnyrivahvuisen viskin maistelu oli ainakin ensikertalaisille kova paukku ja niiden vaikutus makuaistin tappajana mainittiin monesta suusta. Viimeisistä hörpyistä ei kuulemma enää oikein maistanut mitään Glenfarclasin ja Aberlourin jälkeen. Lagavulinille löytyi pari fania, mutta oli myös niitä, joille se ei maistunut ensinkään. Omana kokemuksena olisin odottanut apunapin pesevän 105:sen, mutta näin ei käynyt. Lieneekö a bunadhin lievä tympeys mennyt vast'ikään avatun pullon piikkiin. 

Turistit kokoontuvat taas joku kerta ja maistavat viskejä! 

 

Balvenie 15yo Single Barrel, 47,8 %

Balvenie on jakanut vahvasti mielipiteitäni. 21 portwood oli ensimmäinen ei-savuviski, joka todella iski. Sittemmin olen joutunut luokittelemaan silti vain maallista alkuperää edustavaksi - hyvää, mutta ei tajuntaa räjäyttävää. Double woodin kanssa en ole päässyt sinuiksi lukuisista yrityksistä huolimatta. Siinä on vain vääränlaista hunajaa. Tätä 15yo Single barrelia maistoin pikaisesti Uisgessa ensin salin puolella ja sitten tarkemmin Gordon Muirin maistelussa. Valitettavasti tarkemmat tynnyri- ja pullotiedot ovat jääneet kirjaamatta.

Balvenie 15yo Single Barrel, 47,8 %

Tuoksussa kauempaa tuoksuteltuna pähkinää, läheltä vahvempia makeita nuotteja. 

Makuna makean öljyinen yleisfiilis, maukas hunajaisuus, joka on kuitenkin raikasta. Mausteisuuttakin. Hieno puhdas viski, jossa on luonnetta. 92.

Balvenie 21 yo PortWood

Villen maisteluja:

Kyseessä on yksi lemppariviskeistäni ei-savuisten joukossa. Toinen pullo jo menossa viskiurani aikana. Tämän toi Hollannin serkku, ja hintaa kertyi hiukan yli sata euroa (0,7l). Ei siis missään nimessä edullinen juoma, mutta eihän se tarkoita kuin alle kuuden euron ravintola-annosta. Kotona kippaaminen on siis kuin laittaisi rahaa pankkiin..

Balvenie 21 yo PortWood

Tuoksu: Makeaa nektaria, hunajaa nenäntäydeltä, taustalla mausteista kanelia ja muskottia, mutta myös jotain hyvin kukkaista. Erittäin miellyttävä tuoksu, hienostuneisuutta. Hedelmistä nousee mieleen persikka ja päärynä, mutta yleissävy kuitenkin enemmän kedonkukkamainen kuin hedelmäinen.

Maku: Aivan huikean herkullisen makea hunajasima. Minkäänlaista epämiellyttävää alkoholia ei tunnu, vain täyteläisyyttä, jopa fudgemaista pehmeyttä joka sulaa suuhun. Hedelmät tulevat nyt voimakkaammin, persikka nousee korkeimmalle. Mausteet seuraavat perässä, ja niitä onkin aimo liuta. Edelleen kanelia, mutta myös maustepippuria ja neilikkää, vaniljaakin. Pitkä jälkimaku jatkuu mausteiden ryydittämänä, ja lopuksi suuhun jää leijailemaan pähkinätoffeen sävyjä, ja aavistus tummaa viiniä - porttia kenties :)

95p

Edelleen siis maistuu Balvenien 21 vuotias. Kertakaikkisen hieno viski silloin kuin ei halua savupommia suuhunsa.

Jatketaan tähän perään 4.11.2011 Elävänpullon maistelu samasta tuotteesta (Hollannista 93e/0,7l): 

Lähtökohtana tämän viskin aikaisempaa batchia maistettu ja pidetty erityisen paljon. Tämä oli siis ensimmäinen todella maistunut ei-savuviski, jolle annoin tuolloin 96 pistettä.

T: viinimäinen, hunajaa, kypsää kirsikkaa.

M: suutuntuma kuiva, sitten hunajaa. Erittäin herkkä. Jälkimaussa lämmittävää viinimäisyyttä. Hyvä viski kyllä, mutta missä Portin aromit? Jotain pähkinää vielä löytyi, muskottia? 85.

Yhteenveto: Tämä viski oli pettymys tai sitten se ei vain tällä kertaa maistunut. Ei hintansa väärti. Perästä kenties vielä kuuluu kun tätä maistetaan uudestaan.

Edinburgh viskiteknisesti, osa 4

Old Pulteney 17yo, 46 %

T: mehiläisvahaa?, mieto. hunajaa.

M: kohtuuterävä, mausteinen hyvinkin. inkivääriä, kukkaisuutta. 83.

Bowmore 18yo, 43 %

T: raikas, yllättävänkin nuori savu. ananasta.

M: suutuntuma aika vesimäinen, nuoren tuntuista savua ja keltaisia hedelmiä. Alkoholi rodukasta kyllä, mutta ei herätä erityisiä fiiliksiä. 82.

Balvenie 15yo single cask, 47,8 %

T: hunajaa, tammea

M: voltit tuntuvat, hunajaa, persikkaa. maku kuitenkin varsin lyhyt. Maustetta. Messevä ei-savuviski. Tasapainoinen, Sauternes-tyyppisyyttä, kanervahunajaa, kukkainen. 85.

Bowmore 15 yo darkest 43 %

T: pähkinää, paahdettua sokeria, sherryä

M: kuiva tammisuus yhdistettynä sherryyn ja turpeeseen. Alkoholi potkii miellyttävästi. 86.

Yhteenveto reissun viskiannista

Iloisimpia yllättäjiä olivat Caol Ila ja Bowmore. Caol Ilan kohdalla kyseessä oli pitkälti "viimeinen mahdollisuus" normi12yo:n tuottaman pettymyksen vuoksi. Maistetut DE ja CS olivat herkkuja ja siirtyvät ilman muuta ostoskoriin seuraavalla kerralla kun serkku tulee Hollannista kyläilemään. Bowmore tarjosi reissun hienoimman viskikokemuksen (25yo Signatory, maksoi muuten 10£/25ml) ja sitä seurasivat varsin messevät Signatoryn 16yo ja Duthiesin 17yo, joista jälkimmäinen tuli tuliaiseksi. Signatoryakin etsin, mutta en löytänyt.

Yleisesti ottaen olin pettynyt kaupungin viskikauppoihin: hyvin turistinen meininki eivätkä hinnat kannustaneet ostosten tekoon. Viskikaapissa mainostettu Robert Graham's Whisky-Cigar shop oli iso pettymys: kassalla kaksi täysin turistia eikä palvelua tahi omia pullotteita halutuilla spekseillä löytynyt. Kuvaavaa on, että kun kysyin Islay-alueen tislaamoilta IB-pullotteita mieluiten tynnyrivahvuisina, halusivat maistattaa Big Peatia.

Cadenhead's oli jo parempi meininki, mutta tuonnekin menisin mieluiten esim. heti heidän avattuaan, jotta väellä olisi aikaa palvella. Erityisen suurta intoa esittelyyn ei ollut ja tuntui, että raha ei kovin ahnaasti kelvannut. Olisi ehkä itse pitänyt tietää vielä enemmän jutuista.

Bowbar oli huippubaari, jossa kävimme kahtena iltana kolmesta ja olisimme menneet viimeisenäkin ellei turnausväsymys olisi iskenyt. Aika lähellä täydellistä baaria ja sijainti myös mukava. Summa summarum, kiva viskimatkakohde ja kaupunki muutenkin, mutta ihan puhdas viskimatkailija joutuu myös hieman näkemään vaivaa ja etsimään mestansa.