Helsinki Distilling Companyn satoa korjaamassa

Pitkästä aikaa oli mahdollisuus piipahtaa HDCO:lla Gin&Tonicin ja viskien parissa. Kokemus oli varsin positiivinen. Helsinki-Ginhän on huippukamaa, ja 11 €:n hinta G&T:stä on nykyhelsingissä varsin maltillinen. Nettisivujensa mukaan G&T:tä myydään 7€:n asevelihintaan päivittäin klo 16-18, joten tuo on sitten jo aikamoinen ryöstö. Viskien osalta tarjolla oli neljä erilaista releasea. Nämä piti sitten toki kaikki pistää maistaen. Siispä asiaan:

Hdco single malt small new french oak #11 4yo, 56,6%

Tuoksu: aika perusjenkin tunnelmia, rapsakka ruis. 

 

Maku: tasapainoinen, viljainen, ronski mutta herkkä. Kirpsahteleva suutuntuma. Paljon paremmin kestää kyllä alkoholisuutta kuin vys-pullo. 84. 

Hdco 100% rye new french oak #12 47,5%

Tuoksu: tämä on nyt raa'an oloista. Makeaa ja mausteista, mutta raakaa. 

 

Maku: ei ollenkaan niin hullu kuin tuoksu antoi olettaa. Vahvaa ruispuuroista ja mämmistä käsityöläistunnelmaa. Jälkimaussa yllättävän maukas kahvifudge! Hitto! Jälkimaku on tässä oikein maukas, ja ilman muuta tämän paras osa. 81.

Hdco rye malt american virgin oak oloroso finish "winter release 2019" #10, 47,5%

Tuoksu: wow, erittäin lupaava! Tummassa sherryisyydessään todella onnistunut tuoksu! Käsittämätön iän illuusio on saatu tähän tuoksuun. Mummon nahkatohvelia ja muuta sherryhassuttelua.

 

Maku: Jatkaa ensisipaisulla tuoksun linjoilla. Sitten kuitenkin kohtuutiukka puraisu yhdistettynä hituseen tulitikkufudgeen ei toimi ihan niin hyvin kuin tuoksunsa. Silti parempi kuin 100% rye. Maku hieman irrallaan alhkoholisuudesta. 85. 

Hdco new american oak finish rum VYS, 59,3 %

Tuoksu: Rommi tukee hienosti tätä rukiisuutta. Hyvin lupaava tuoksu. 

 

Maku: No huh, kohtuutiukka putoaminen suuhun. Ensimaisto jättää kylmäksi. Pienen vesilisän kanssa helpottuu, mutta kyllä tämä ensialkuun raa'alta maistuu. Lisää vettä, ja helpottuu edelleen. Trooppiset hedelmät alkavat sitten maistua maukkaasti. 84.

 

Yleisfiilikset: Kivan tastingin näistä sai! Hienoa, että tarjolla on jo tislaamouran tässä vaiheessa neljää eri viskiä, jotka kaikki ovat vielä keskenään erilaisia. Mikä jätti parhaan fiiliksen? Vaikea sanoa. #10:n Olosoron kumimaisuus alkoi väkisinkin nostaa päätään turhan hallitsevasti maistelun edetessä, mutta sen fudgeinen jälkimaku säilyi loppuun asti loistavana. Vys nosti osakkeitaan kuin bitcoin, joten kyllä näistä hyviä tulee.

 

Positiivista ja erikoista tislaamobaarissa oli se, että pullot jätettiin pöytään tutkailtavaksi. Mekin istuimme terassilla, joten tämä mielestäni edellytti aikamoista luottoa asiakasta kohtaan, mutta oli kiva homma, koska tällöin pystyi rauhassa tutkailemaan etikettejä yms. Tastingin jälkeen testattiin vielä köökkipuoli, ja raputaco (10 €) ja päivän kalana toiminut nieriä (24 €) olivat varsin toimivia settejä. Näihin oli paritettu cocktailit normaalin viinin sijaan, mikä toimi hyvin. Onnistunut setti siis kokonaisuudessaan. 

Islay-kattaus Suomen mallasviskiseuran kera 2.8.2018

Mikäpä olisi parempi idea kuin kasa turvepommeja helteisenä elokuuna? Moinen setti joka tapauksessa oli tarjolla Suomen mallasviskiseuran tastingissa, ja tämä sopi pitkästä aikaa omiinkin aikatauluihini. Tarjolla oli kattava setti eri tislaamojen tuotteita, joiden osalta mennään suoraan asiaan:

Virallisen kattauksen ulkopuolelta aloitin samplena mukaan ottamallani 25-kesäisellä Laphroaigilla. Pitihän seuraavaa kolmekymppistä hieman valmistella. Kyseisessä viskissä maistui sherryvaikutus tuoden voittopuolisesti pirskahtelevaan sitruksiseen viskiin herukkaisempiakin tunnelmia. Oikein mainio.

1. Laphroaig 30 yo, 2016 53,5 %

Tuoksu: Paahtoleipä, nugaa, pähkinä. Sitrushedelmiä. Nätissä paketissa on. 

Maku: varsin kovasti savua, eksoottista hedelmää, sitrusta. Upea tasapaino, ei mitään liikaa eikä liian vähän. Upea tuo kypsä sitrus! Tässä on ikäisekseen varsin paljon voimaa ja savuakin, mutta ikä myös maistuu, ja keltaiset hedelmät, jotka sitä siivittävät, ovat todella nättejä. 92.

 

Kommentti: Tämän herkun tarjoaminen heti kärkeen oli mielestäni oikea ratkaisu, mutta se olisi ehkä tarvinnut jonkun helpon nollaviskin makunystyröiden avaamiseen. Itselläni tähän oli tuo kaksfemma, mutta muu yleisö ei ehkä ollut yhtä hyvin varustautunutta.

 

2. Bowmore 20 yo 1996/ 2016 (Scotch Malt Whisky Society), 54,6 %, 228 bottles

Tuoksu: Raikas merellisyys, floraalinen, persikkainen.

Maku: Nätti floraalinen kypsä sitruunaisuus. Ilman vettä aika tiukka jännä sitrushedelmä, joka jää mukavasti polttelemaan kitalakeen. Jotenkin aika vahva kuriositeettiviski kukkaisessa floraalisuudessaan. Eli on omanlaisensa, mutta tyylissään yksioikoinen. 87.

3. Ardbeg 1994/ 2006 ns. Eskon IB-Ardbeg, 59 %

Tuoksu: Kuminen kuiva palanut autonrengas. Hyvin likanen. Niinku Maradona.

Maku: Maku on iso. Niin paljon tuota likaisuutta tässä ei ole. Vesi auttaa. On likainen, tuhkainen kaveri. Ihan ok. 85.

4. Caol Ila 1997/ 2009 (Gordon MacPhail)), 50 %

Tuoksu: Joku outo viinimäinen makeus. Ei erityisen kutsuva heti alkuun. Silti kohtuullisen puhdas. Puhdistuu sitten kuitenkin kun vähän odottelee.

Maku: No joo, maku kyllä pärjää! Tämähän on varsin mukava ja puhdas kaveri. Savu on yllättävänkin törnävä ja tuhkainen. Ehkä vaikutelma tulee osittain myös tuosta sherrystä, josta siis nuo tummemmat fiilikset. Rauhallinen viski ilman muuta. Mutta hyvin miellyttävä, laadukas ja juotava. Tuoksu verottaa yhden pisteen. 88.

 

5. Lagavulin 12 yo 1995/ 2008, exclusively bottled for friends of classic

malts, 48 %

Tuoksu: Ihan täysin laga-de tuntua. Hyvin punainen, Marjainen, syvä, mutta ei silti mikään sherrypommi. Saa nähdä, miten tässä voltit riittävät tähän marjaisuuteen. Mutta kyllähän sieltä sitten nousee myös sitä nahkasohvaa ja tupakkiakin. Ihan lupaava. Laadukas.

Maku: Ollaan kyllä tuoksun marjamehutunnelmissa, mutta sitten: iso pusku niin savua, tummia marjoja, tuhkaa, purentaa, sitä metsästysmajan nahkasohvaa ja kivääriruutia. On kyllä iso ja kova viski! Yllätti laadullaan ja voimallaan! Tällaista(kaan) ei välttämättä ihan tänä päivänä enää löydä. 90.

 

6. Bruichladdich PC 11, 58,7 %

Tuoksu: likaista kumia, miltä osin muistuttaa Eskon Ardbegia, mutta selkeästi myös tummempia sherryvaikutteita mukana.

Maku: Nuotit jäivät maistelun tuoksinnassa kirjoittamatta, mutta päivän jälkeen fiilikset olivat isosta ruutisesta öljyisyydestä, massiivisesta suuntäyttävyydestä ja hentoisesta likaisuudesta, joka tuli tuoksusta poikkeuksellisesti myös makuun ja aivan sen loppuvaiheille mukaan. Jälkimaun likainen nugaa on kyllä mieleeni. Massiivinen viski ilman muuta. 88.

Kuva: Anders Malmsten

Illan päätteeksi äänestettiin voittajaa, ja äänet jakautuivat seuraavasti:

Laffe30: 12

Bowmore: 5

Ardbeg: 8

Caol ila: 0

Lagavulin: 7

Bruichladdich: 3

 

Lopussa saimme maistaa extrana vielä n. 10yo Kilchoman exbourbon single caskin, joka oli puhtaudessaan varsin hieno tuote! Tämän omistavat pojjaat saavat olla ylpeitä tynskästään.

Laphroigia Vaappuvassa Ankassa 12.6.2018

Tovi on ehtinyt vierähtää edellisestä varsinaisesta tastingista, johon olen päässyt osallistumaan. Pääsyynä ovat olleet omat kiireet, mutta toisena syynä toki se, että huippumielenkiintoista maistettavaa ei ole liialti tullut vastaan, ja hintalaput alkavat olla perussetteihinkin aika jyrkkiä. Kuitenkin nyt tuli tarjolle Vaappuvan Ankan Laphroaig-tasting, jonka hinta-laatu oli mielestäni oikein mainio. Näin ollen oli aika suunnata nokka kohti Olaria, tuota Espoon Itä-Helsinkiä.

Vaappuva Ankka on ostarilla sijaiseva perusbaari, joka ei puitteiltaan vastaa nykyisiä übertyylikkäitä oluthuoneita. Monesta muusta perusostarikapakasta sen kuitenkin erottaa varsin laadukas tarjonta niin viskien kuin erikoisempien oluiden saralla. Olarius näkyi asiakaskunnassa, jonka muodostama tunnelma oli erilainen kuin monissa viskiseurojen tastingeissa, eikä riehakkuudessaan ollenkaan huonolla tavalla. Näinkin laadukkaan viskitastingin pitämisessä omaan makuun lapsuksena oli se, että kaikille osallistujille ei riittänyt asiaankuuluvia laseja, vaan jokuset dramit oli kaadettu perustumblereihin. Ravintolakäyttöön perustulppaanit maksavat alle 3 € / kpl, ja uskoisin tämän investoinnin kyllä kannattavan. Eli ihan hc-hifistelijälle paikka ei ehkä toimi, tai sitten täytyy mennä ajoissa paikalle. Ja toisaalta pienet kotikutoisuudet näkyvät myös tastingin hinnassa, joka kyseiselle kattaukselle oli 39 €, ja olisi varmasti monessa posh-paikassa ollut 50-60 €.

Tastingin veti Jarkko Nikkanen, joka tuttuun tyyliin osasi kyllä ottaa yleisönsä. Nikkasen tasting toimi hyvin ensikertalaiselle, mutta myös kokeneempi harrastaja sai siitä edelleen uutta irti - muun muassa sen, että Laphroaigin 10yo on vain 1st fill -tynnyreissä kypsytettyä sekä sen, että Laphroaig käyttää tynnyreitään vain kahden täyttökerran ajan, ja dumppaa ne sitten blendeihin. Samassa yhteydessä kuultu välttämätön age doesn't matter marketing bullshit näyttäytyi itse asiassa ensimmäistä kertaa itsellenikin jokseenkin ymmärrettävältä: on totta, että 10 vuotta ensimmäisen täyttökerran tynnyrissä on eri asia kuin jonkun toisen tislaamon kolmannen täyttökerran 10-vuotias. Toki niitä tiettyjä aromeja viskiin ei edelleenkään saa kuin iän kautta, mutta se siitä keskustelusta, mennään itse viskeihin. Kattauksen viskithän sinänsä olivat itselle tuttuja 27-vuotiasta lukuun ottamatta.

Laphroaig 10yo, 40 %

Tuoksu: Mieto viipyilevä savu. Mellevä, ellei jopa leimeä. Pari raikastakin hedelmää löytyy.

Maku: Maltillinen isku. Todella rauhallinen kaveri. Savu on nätti, ei sen kummempaa. Pientä vaniljaista makeutta. Jos tätä joskus olenkin pitänyt hyvin pliisuna niin onhan tämä aloituslöröksi ihan jees. 85.

Laphroaig Quarter Cask, 48 %

Tuoksu: Terävämpi nätimpi, tasapainoinen, raikas. 

Maku: Puree ja iskee nätisti. Merellinen suolaisuus maun keskivaiheilla on nättiä. Terävä ja rapsakka. Muistikuvat olivat pisteen verran paremman perässä, mutta näin tänään. 89.

Laphroaig Triple Wood, 48 %

Tuoksu: Miedon savuinen, karkkia ja marjaa mukana. Hieman likaista hiiltä, mutta ei paha. 

Maku: Makeutta, marjaisuutta. Vähän hiilistä likaisuutta. Sinänsä yllättävän tasapainoinen ja integroitunut punaisuus. Pieni happamuushan tässä on, mikä ei ole niin positiivista. Voltit ovat oikein mainiot tähän. Perusrunko tässä ei kuitenkaan ole niin intensiivinen kuin esim qc. Silti hyvin puhdas. 87.

Laphroaig 12yo Nordic Wood, 48 %

Tuoksu: Nenä selvästi likaisin näistä. Lagavulinmaista asfalttisuutta. Semisti täyteläisempi ja robustimpi kuin qc, mutta muutoin samaa henkeä.

Maku: Tiukka on, mutta suklaisen maukas. Itse asiassa erittäin maukas tuote. Tuo marjaisuus on varsin puhdasta ja maukasta, kirpeää ja salmiakkista. Ammoniakkimeiningit. Erittäin hyvin integroitu sherrylappis. Tämä on tässä kattauksessa ennen kaikkea sherryviski, toissijaisesti savuviski. 90.

Kommentti: Maistoin tämän myös lanseeraustilaisuudessa vuonna 2014. Ihmetytti, kuinka hyvältä tämä nyt maistui, kun tuolloin ei vakuuttanut noin kovin. Nikkanen kuitenkin totesi, että tuolloin maistoon tuotu tuote oli vielä alustava työversio ja vähän "off". Joka tapauksessa loistava sherrylappis.

Laphroaig Cairdeas Ileach, 50,5 %

Tuoksu: Kevyt nenä, jossa lääkemäisyys nousee ensimmäisenä esiin. Hyvin raikkaan merellisen ruohoinen tunnelma. Lupaava. 

Maku: Maukas. Raikas, salmiakkinen. 

Kommentti: En edes pisteyttänyt. Tämä ei ollut huono, mutta jäi tässä kattauksessa jotenkin väliin. Tyyli oli selvästi erilainen, mutta taso ei ehkä sitten ollut ihan niin kova, että olisi päässyt kukoistamaan 12yo:n jälkeen. Tai sitten ajatukset olivat jo 27ssa.

Laphroaig 27yo 2017, 41,7 %

Tuoksu: Aijai, niitä vanhan viskin eksoottisia hedelmiä. Silti raikas. Maukas kuin eläin. 

Maku: Ensalkuun puu maistuu. Sitten vasta alkaa nostaa päätään. Mutta ensimaulla jättää kyllä kysymysmerkin. Puu on niillä rajoilla. Kyllä tässä on sitä eksoottista hedelmää, mutta pakko sanoa että hienoinen pettymys happamuudessaan. Nielaisuhetken eksoottinen hedelmä on kyllä maukas. Illan paras, mutta silti odotuksiin nähden lievä pettymys. 91.

Kommentti: Nikkanen kommentoi, että tämä oli hentoisuudessaan vähän väärässä paikassa tässä tastingissa, vaikka Ileachin ja 12yo:n jälkeen pidettiinkin aika pitkä tauko ennen tämän maistamista. Tuoksu oli upea, mutta voima ja pituus ei ehkä riittänyt täyttämään odotuksia. Tuo puu herätti myös kysymyksiä: etiketin mukaan mature Laphroaig previously aged in refill hogsheads was transferred into first-fill ex-bourbon barrels and refill quarter casks. Miltäköhän olisi maistunut ilman tätä finistelyä? No, nyt on "paha" kaula juotu, ja tätä jäi hyllyyn vielä jokunen sentti. Hinta on 25 € / 2 cl, joten kyllä se siihen kannattaa maistaa. Verrokkina samaa kamaa on eräässä hyvinkääläisessä baarissa hyllyssä 25 € / 1 cl, eli matka Olariin ei välttämättä ole ollenkaan huonompi ajatus.

Mukava ilta ja hyvin rakennettu kattaus. Tuttuja tuotteitakin on kiva maistella, mikäli setti on rakennettu ajatuksella. Tässä oli kuusi erilaista viskiä ja sopiva draaman kaari. Loppukaneettina mainittakoon, että Nikkanen puhui tastingin aikana pariin kertaan uutoksien siirtymisestä. Sananmuunnosten ystävänä arvostin tätä kovasti.

Highland Park Full Volume, 47,2 %

Lukuisia Highland Parkeja puskee markkinoille, ja miksi ei puskisi kun uskolliset seuraajat ostavat kaiken mitä tulee. Kiitos eräälle uskolliselle itä-helsinkiläiselle seuraajalle tästä samplesta.

Highland Park Full Volume, 47,2 %

Tuoksu: Raikas, kuin eihapan sitruuna. Kuulaan keltaisen kutsuva. Pientä turvetta. 

Maku: Maku mukailee tuoksua, mutta potkua löytyy. Keltaista pippurista hedelmää, sitten kevyttä turvetta, maun kaari on tasainen ja pitkä, mutta semisti yksoikoinen. Eli ihan ok, ei muuta. 85.

9 Highland Park single casks in comparison 19.6.2017

Ok, gotta write another one in English, since I've been doing quite a lot of bottle swapping myself and it will be nice to share this with some friends. So hang on there.


Highland Park has been raising its profile lately with a series of single cask whiskies. HP has been releasing lots of strange bottlings with adventurous names during these past years but only these 20+ single casks for different countries have really created a phenomenom of which propably the craziest sign is the 905 Euros paid of the Highland Park 13yo single cask for the whisky Clubs in Finland at the whiskyauction.com in May 2017. The original price for the bottle launched in December 2016 was 99 Euros. Most of the other bottlings have been selling for 300-400 Euros. The buyers have been mostly collectors so not too many of them have been drunk. Luckily a couple of members of the Finnish Malt Whisky Society did a great job gathering some of these single casks for the club members to taste and to compare and we even had the one and only Martin Markvardsen to host the tasting. I've been in Martin's tasting once before and it was one of the best ones I've been to. Let's see how these single casks would taste.

Photo by Jani Hellgren

The whiskies tasted and how I felt about them:


1 Highland Park Association Society, #2115, 59,1 %

Nose: Dark clean sherry. Very balanced and beautiful.

Mouth: The fruitiness of the sherry lifts up it's head on the palate. Very nice lingering taste at first, then darker chocolate notes at finish. Alcohol is tickeling nicely, the tannins are there to complete the experience but the fruitiness still remains. As the nose suggests: a beautiful balanced whisky. 91.


2. Highland Park for Sweden #2121, 59,7 %

Nose: Fresher than hpas. More of a coastalness and bourbon style, at least when compared to these other strong sherry whiskies.

Mouth: A drier start. Clearly less sherry than hpas. Some wood influence, but damn this is nice! The sherry is very fresh, intense and clean.This is clearly a different whisky compared to these others. 90.


3. Highland Park Calle Cask nr. 1, 59,8 %

Nose: Chocolate. Very nice, smooth and sweet. Reminds me of Glendronach Cask Strength.

Mouth: Man, these are nice whiskies. Beautiful red chocolate fills the mouth with some shivering alcohol. This is a very classy whisky with a long finish and with a dark sherry profile. Personally still prefer the Sweden cask. 91.


4. Highland Park Viking Soul, # 1536, 59,9 %

Nose: A more subtle sherry. some candy. Pretty basic stuff.

Mouth: Well, a clean and flawless whisky with some nutty character but kinda modest and boring. This just lacks some nature. 87.


5. Highland Park Suomi 100, 59,2 %

Nose: The profile is similar to Viking Soul. Red candyness without soul.

Mouth: Quite tight and a bit bitter. The fruitiness is there but nothing special follows. All of these have been clean without sulphur or rubber but that doesn't make this a very interesting whisky. 86.


6. Highland Park Chris Maile, 57,5 %

Nose: More varied nose than these other fellows: some medicinal notes and a hint of dirtiness. Not the most welcoming nose to be honest.

Mouth: Follows the nose. A steep dram with some strange medicinal character. Some bitterness. One of the more complex whiskies tasted today, unfortunately not all of those elements are that pleasant. It's very possible that this dram would work better after some serious drinking that would lose those strange notes, but in this company it definitely divides opinions. 87.


7. Highland Park Viking line, 63,1 %

This was put into cask at 63,5 % and Martin did mention several times that this is the stuff they would like to have from their warehouses.

Nose: Very dark and sweet.

Mouth: Very tight, even after I added tons of water. Some nutty notes then arrive but I never really found this whisky, which takes the last spot of the drams tasted today. 85.


8. Highland Park for the whisky clubs (VYS&SMWS) in Finland, 59,2 %

I had a wee dram of this hype stuff with me so this was a good chance to give it a proper try.

Nose: A sherry monster feeling, definitely one of the darkest of these.

Mouth: A very balanced nice deep sherry whisky. A long taste that brings water to your mouth.Still: 900 €... 89.


9. Highland Park, Martin Mystery a.k.a. single Cask #3 for Finland, 61,2 %

Since we had been having such a nice evening, Martin decided to surprise us with another single cask. This stuff will be released for Finland in Autumn with a price of ~120€.

Nose: More clear, ever smoky character

Mouth: Clearly more smoky stuff compared to the drams tasted (although Martin said that the liquid is exactly the same). The (refill?) wood is less present and leaves more space to the whisky itself. Brilliant stuff that beats the whole lineup today. Can't wait for November! 91.


To end the evening we had some of the Valkyrie that will be available at Alko shortly. Since Valkyrie was bottled at  45,9 % and was struggling with these full strength monsters, I didn't write any specific notes but the stuff was very clean (opposed to Dark Origins which had a dirty rubbery nose) and a more peaty profile than these other whiskies. In fact, the now cask for Finland was like a cask strength version of Valkyrie. Definitely some good stuff that I would rate 89-90.


Verdict: The crowd gave following votes for a winner: Viking Soul: 10, Sweden 7, Chris Maile 5, Viking Line 5 and rest 2 each. To be honest, I haven't liked those single casks for Finland previously, so I wasn't expecting too much for this tasting. However, I was very positively surprised with the overall quality of these drams. It seemed that Martin really had done some effort finding some nice casks for those who appreciate Highland Park. At least 4 new casks are coming up so collectors, be ready! Now it's time for bed and getting ready for tomorrow and some more Highland Park craziness...

Photo by Jani Hellgren

Glenmorangie 18yo, 43 %

Glenmorangieta on maisteltu tässä blogissa aikaisemminkin. Koska kuitenkin kyseessä on yksi niistä viskeistä, jotka todella putosivat harrastuksen alkuvaiheessa, ei liene väärin maistella uudestaankaan.

Glenmorangie 18yo, 43 %

Tuoksu: Kepeä rakenne, mutta selkeästi pihkaisempi ja yrttisempi kuin verrokkina ollut Cardhu18. Kanervahunajaa, mehiläisen takalistoa. Appelsiinin kuorta. Aika voimakas tietyntyylinen tuoksu. 

Maku: Cardhua selvästi täyteläisempi rakenne, eli tämä täyttää suuta isommin. Makuprofiili on myös alkuun hedelmäisempi, mutta vetää sitten varsin nopeasti juurevaan yrttisyyteen, joka dominoi jälkimakua. Kenties toimisi pajautteluviskinä, mikäli jollakin sellaisia paheellisia harrasteita on? Viski jättää itsestään harmillisen yksioikoisen kuvan. Aikoinaan viskiharrastuksen alussa Glenmorangie18 oli se viski, joka opetti allekirjoittaneelle sen, mitä tarkoittaa jälkimaku. Saan kiinni, mitä silloin löysin, mutta en enää löydä sitä samalla tavalla. Jälkimaku on kyllä pitkä, mutta kitkerähkö. 85.

Kommentti: Boksi on muuttunut kullitetuksi ja pullossa lukee extra rare. Maku sen sijaan vaikuttaisi menneen alaspäin. Niin se maailma muuttuu. Hyllystä löytyy yksi kappale vanhaa 18yo:ta. Täytyy jossain vaiheessa maistaa rinnan.

Bourbonia Suomen mallasviskiseuran parissa 2.11.2016

Harvinaisempia bourboneja, siinä oli kattauksen ajatus, kun joukko janoisia kokoontui SMWS:n järkkäämään tilaisuuteen taannoin. Oma perehtyneisyyteni näihin ameriikan serkkuihin on ollut rajallinen, joten lähdin mukaan opintomatkalle.

Asiantuntemusta oli talossa paljon paikalla, ja erityisen mielenkiintoista oli huomata, minkälainen soppa nämä börpät ovat: tietyt talot - tai pitäisikö sanoa tehtaat - duunaavat ison määrän erilaisia brändejä eli toisin sanoen myyvät enemmän tai vähemmän samaa kamaa eri nimillä. Marketing is everything. Ehkä tästä syystä niitä parempia bourboneita on niin hankala ylipäänsä löytää, tai tunnistaa massasta. Joka tapauksessa tässä kattauksessa oli mukana kuuleman mukaan varsin klassillisia viskejä, joten ei muuta kuin maistelemaan.


1. Willet Pot Still Reserve Batch no. 1501, 47 %

Kyseessä n. 8-10yo straight bourbon. Mahdollisesti Heaven Hilliä.

Tuoksu: Maukas kypsä banaani.

Maku: Kuiva, makuisa, maltillisen mausteinen. Alkoholi hyvin hienoa. Helppo juotava. Tuoksun makeutta ei kyllä tässä ole. Loppujen lopuksi helppo banskujuoma. 83.

2. A.H.Hirsch 16yo 1974, 45,8 %

Kyseessä se viski, jonka vuoksi moni oli tähän tastingiin tullut.

Tuoksu: Woo! Upea syvä kypsä tuoksu, nahkasohvaa. Kypsää luumua tai jotain viikunaista.

Maku: Hyvin pehmeä. Hieman tuhkainen, ei ensifiilikseltään ihan tuoksun veroista valitettavasti. Veistoluokkaa, runkohan on kyllä maukas börpäksi. Stögisfiilis vähän meinaa puskea päälle. Piipputupakkimenoa. Rauhallinen tunnelma. Jälkimaku kääntyy kyllä varsin mausteiseksi. 84.

Kommentti: Väitän, ettei tämä olisi sokkona mainesanoja niittänyt. Vain tarpeeksi nuoret viski'istit uskalsivat sanoa kuvia kumartelematta ääneen, ettei nyt sitten kuitenkaan vastannut odotuksia...

3. Elijah Craig 23yo 1990, 45 %

Tuoksu: astetta mausteisempi kuin Willet. Upean syvä tämäkin.

Maku: Laskeutuu suuhun maltillisesti, täyttää suun todella hitaasti, odotuttaa itseään, sitten pippurisuutta ja tammen tanniinisuutta. Mielenkiintoinen maun kaari. Makeus jaksaa olla miellyttävänä mukana melkeinpä loppuun asti. Runko hieman vetinen tai mehuisa. 85.

4. Ezra Brooks 12yo single barrel no. 594, Heaven Hill distilleries, 49,50 %

Tuoksu: Hyvin kuiva muihin verrattuna. Ei myöskään kovin voimakas tuoksu. Lasin pyörittelyn jälkeen himppasen kuivan alkoholinen.

Maku: Mutta ai kun maukas suutuntuma! Pehmeä, rikas ja monipuolinen. Kaikki palikat kohdallaan: makeus, mausteet, vanilja, toffee, voltit. Oikein maukas. 87.

Kommentti: Hollannista 65e. Hyvä diili.

5. George Stagg Jr., 66,5 %

Tuoksu: Huh, mikä voima. Jopa punaviinimäinen fiilis.

Maku: Makeaa, punaisempaan viittaavaa fiilistä. Oikein laadukas whiskey. Punaista nahkasohvaa, punaista cadillacia auringonpaisteessa, preerialla pyörivää risupalloa. Veden lisäämisen myötä toki sitten myös puuta jonniinverran. Pisteet jäivät löröttelyn jalkoihin.

Kansa äänesti illan voittajan, ja selvin äänin siksi selviytyi Elijah Craig 23yo (12 ääntä). Toiseksi tuli Ezra (7), kolmanneksi Hirsch (6) ja neljänneksi George Stagg (5). Willet ei saanut yhtään voittoääntä.

Iäkkäitä japseja VYS:in kanssa 29.11.2014

Taannoin maisteltiin iäkkäät harvinaisuudet -sarjassa liuta japanilaisia. Itselleni nämä olivat ensimmäinen kunnollinen tutustuminen japanilaiseen viskiin jokuista irtonaista Karuizawaa lukuun ottamatta. Ja hyvin maistuivat:

Yoichi 20yo, 52 %

Yoichin vuosituotanto on n. kaksi miljoonaa litraa. Kypsytysastioina tässä viskissä on käytetty pääosin exbourbonia, mutta myös jonkin verran japanilaista tammea ja sherrytynnyriä.

Tuoksu: Makeaa kukkaisuutta, siirappista mallasta. Nugaista mausteisuutta. Oikein herkullinen startti! Bensaisuutta. Appelsiininkuorta ja maukasta suklaisuutta.

Maku: Maltainen. Hyvin kihelmöivän täyttävä suutuntuma. Pippurisuutta. Alkoholi aika voimakas. Jälkimaussa mustaa teetä. Hyvin makea ensituntuma. Sitten kun suu tottuu alkoholiin niin monipuolisuutta ja rakennetta tulee lisää. Siirappinen höttö, jota tervaleijonan sokerikuorrutus tukee. 90-91.

Kommentti: Jätän poikkeuksellisesti pisteisiin gäpin, koska Karuizawojen jälkeen oli vaikea palata tähän ja ekan maiston vahva 91 ei enää tuntunutkaan niin hyvältä.

Yoichi 1990, 50 %

Tuoksu: Samaa makeaa mausteisuutta kuin 20yo. Kukkaiset kesäfiilikset. Miellyttävä, mutta huomattavan paljon työväenluokkaisempi kuin 20yo. Kuivempi.

Maku: Ollaan perinteisemmän mallasviskin kimpussa: kuiva, öljyinen, pippurinen, mutta kuitenkin raikas. Tammi oikein mainiosti tasapainoinen. Tyylikäs ja tasapainoinen viski. Tulee hieman mieleen hp18, joskaan ei niin juureva. 91.

Kommentti: Tämä jaksoi painaa myös karujen jälkeen.

Karuizawa 14yo 1999 "Memories of Karuizawa", c. 855, sherry cask, 57 %

Tuoksu: Ensalkuun varsin tympeä kengänpohja. Tunkkaista vinttiä. Silti tuoksu kielii rakenteesta. Sonyn vhs-nauhurin ulosvedettyä nauhaa. Jodia, lääkemäisyyttä. Hiiltä. Henkinen väri: harmaa. Kuitenkin kun viski saa lasiaikaa, alkavat tympeätkin tunnelmat hieman hellittää ja nugainen rauhallisuus alkaa nostaa päätään.

Maku: Tumma. Suuntäyttävä. Tanniininen. Suorastaan musta viski. Mustan teen tanniineja. Alkoholi myös kohtuuvoimakas. Pohjaanpoltettua sokeria. Kovin erikoinen, mutta extremeäkin hakevalle ehkä hieman töpäkkä. Vesi tuo makeampia ja kukkaisiakin tunnelmia kehiin, helpottaa selvästi. Pitkittää myös kertoen laadukkaasta löröstä. Viimeinen huikka reilulla vesilisällä olisi antanut paljon lisää. Liian pienet dramit - taas. 85.

Karuizawa 12yo 2000 c. 166, 64,3 %

Tuoksu: Raikas. Alkoholinen. Voimallinen, joskaan ei äärimmäisen antava.

Maku: Eka maisto vedellä: varsin raikas ja kukkaisen mukava kaveri! Tuoreita marjoja, pitkä draaman kaari. Puhdas viski! Tässä raikkaus on nimenomaan kohdillaan. kasteisen havumetsän marjoja. Jos meditoisin, joisin tätä. Jälkimaussa turvetta jopa! Tyhjentää mielen. Lukusuositus: Eckhart Tolle: läsnäolon voima. 89.

Karuizawa 1972, c. 7038, 63,3 %

Tuoksu: Woo!!! Tämä on heti alkuun upea tuoksu: vanhaa nahkaa, nojatuolia, ikivanhaa tammea, bonsai-puuta. Karamellisokeria. Tuoksu 94.

Maku: Hyvin tanniininen alkuun, samettinen, nugainen, psykoterapeutin nahkatuolin käsinojan nuoleminen. Maukas ja tasapainoinen viski. Mutta mutta: pärjääkö maku tuoksulle? No pärjäähän se hyvin. Tummaa kirsikkaa. Mutta onhan tämä huikea. 93.

Tobermorya ja Ledaigin SMWS:n kanssa 20.11.2014

Tobermory? Ledaig? Siinäpä nimiä, jotka eivät perusmaistelijalle välttämättä sano mitään. Itselläni oli taustalla yksi Ledaig, joka ei mainesanoja ansainnut. Kun kuitenkin Suomen mallasviskiseura päätti järjestää näistä tuotteista tastingin, piti mukaan lähteä avoimin mielin. Rehellisesti on sanottava, että päätös ei ollut kovin vaikea, koska mukana oli ainakin paperilla varsin koviakin viskejä.

Tastingin vetänyt Ilkka Ruponen ei jättänyt kiviä kääntämättä mitä Tobermoryn pitkään historiaan tulee. Viskien lomassa kävi ilmi, että Mullin saarella sijaitseva tislaamo on historian saatossa vaihdellut nimeään Tobermoryn ja Ledaigin välillä, ja nykyään vallitseva tilanne on se, että tislaamo on Tobermory, sen savuton viski kulkee myös nimellä Tobermory, kun taas turpeistettu versio tunnetaan Ledaigina. Tislaamo on ollut suljettuna lukuisia kertoja sen historian aikana, viimeksi välillä 1989-1991.

Vaan asiaan. Jos joku on joskus valittanut, ettei viskitastingissa ole riittävästi maisteltavaa, niin sitä ongelmaa ei tässä kattauksessa ollut. Tarjolla oli kuuden varsinaisen tasting-pullotteen lisäksi kolme perusrangen tuotetta. Ja kun vielä järjestävä taho veti lopuksi ässän hihasta bonuspullolla, oli ilta varsin mukavasti paketoitu. Mittavan kattauksen vuoksi tässä esitellään vain nuo seitsemän erikoisempaa tasting-pullotetta ja postataan seuraavaksi sitten perusrangen hömpsyt erikseen.

Tobermory 18 yo Adelphi ”Duart Castle” single cask #188/12, pullotettu
4/2012, pullo #82/300), 50 % 

Kyseessä on Macleanin klaanin yksityispullote Adelphilta, ei yleisesti myynnissä.

Tuoksu: Perusraikas nenä. Tuoksu uinuu, ei anna erityisen rikkaasti itsestään.

Maku: Kohtuuraaka suutuntuma: hyvin kihelmöivä suutuntuma, josta on äkkiseltään vaikea sanoa, johtuuko se mineraalisuudesta vai alkoholista. Holi on kuitenkin pienipartikkelista, mikä mineraalisuuden kera aiheuttaakin poreallasbileet suussa. Perusbörppäviski, mutta sellaisenaan jotenkin tylsä. Ihan kuin tässä olisi vain viskin runko, mutta varsinainen maku puuttuisi. 85.

Tobermory 19 yo 1994, Anam na h-Alba, Single first fill Sherry Hogshead, 53,5 %

Tuoksu: Hyvin raikas ja mineraalinen tuoksu. Herkullinen startti! Piilevää herkkää karkkisen marjaista makeutta, joka hiipii pienen odottelun jälkeen nenään.

Maku: Hyvin tuoksun mukainen: iso räjähtävä mineraalisuus hyökkää suuhun lämpimällä hyö'yllä ja raikkaudella. Kuin pieni lapsi, joka hyökkää innoissaan mummonsa kaulaan jälleennäkemisen ilosta. Ikä näkyy syvyydessä ja maun rikkaudessa, vaikka tämä ei erityisen syvä olekaan. Jälkimaussa maittava lämmin kanervaisuus tulee mineraalisuuden rinnalle, mutta hyvin viskin ilme pysyy kasassa läpi maun kaaren. Todella tyylikäs, hyvärakenteinen ja harmoninen viski, joka voisi saada pisteitä lisää jos monipuolisuutta olisi enemmän. 90.

Tobermory 32yo 1972 Vintage, pullotettu 03/07/08, pullo #95/886, 49,5 % 

Kyseessä on yksi tislaamon klassisiksi väitetyistä noin 32-vuotiaista “Finished in Oloroso Sherry Casks” -julkaisuista. Finistely on tässä nykyajattelun mukaan hieman laimea sana, koska viski on saattanut majailla sherrytynskässä "finistymässä" jopa 10 vuotta.

Tuoksu: Upea nokka! Vanhaa nahkasohvaa. Rommimaista makeutta. Huumaavaa ruskeaa vegetaalisuutta, rusinaa, rommirusinaa.

Maku: Uskomaton intensiivisyys. Valtava viski. Alkuun kysyy itseltään, onko tämä liian tanniininen. Mutta ei: makeutta ja jopa pientä mineraalista raikkautta löytyy - ominaisuuksia, jotka kantavat tämän läpi maun kaaren. Alkoholin jälkeen voimakasta tummaa tunnelmaa: tuhkaa, tupakkaa, syksyisiä synkkiä lehtiä. Vesi tuo ehkä hieman tanniineja esiin ja peittää hedelmäisyyttä. On hiinä ja hiinä, meneekö liian synkäksi. Viskin ikä maistuu. Tällaista viskiä on vaikea arvostella, koska on niin omanlaisensa tuote kaikin puolin. 91.

Ledaig 1974 Vintage, pullotettu 1992, 43 %

Tuoksu: Vanhan viskin vikaa: eksoottisia hedelmiä. Ei kuitenkaan erityisen antava tuoksu.

Maku: Maku sitten taas antaakin isosti juttuja! Syvä ja pehmeä, raikas mutta kuitenkin valtavan rikas. Tällaisia pitäisi viskien runkojen olla tänäkin päivänä! Ihan kuin tässä olisi myös jo old bottle effectiä. Hieno viski näihin voltteihin! 90.

Tobermory 19 yo Distillery Only, Sherry Cask Finish, 58,2 % 

Kyseinen viski on tislaamolta saadun tiedon mukaan viettänyt sherryfinistelyssä jopa kuusi vuotta.

Tuoksu: Tuo heti mieleen glendronachin hyvät single caskit. Nahkasohvaa. Tupakkatakkia.

Maku: Iso jyrä. Mutta maukas puhtaan raikkaan ja jo tummemman mustan marjaisen maun yhdistelmä. Nyt ollaan jo aika kovan sherrymonsterin äärellä. Tätä makustelee suussa pitkään. 91.

Ledaig 16 yo Distillery Only, Sherry Cask Finish, 57,2 %

Tuoksu: Nono! Nyt ollaan alkuunsa aika kivan peat+sherryn äärellä! Tuoretta asfalttia, helteisen kesäistä ratapihaa. Hyvällä tavalla likaista tunnelmaa.

Maku: Aika kova punapotku. Hapanta punaista omenaa. Aika kova alkoholisuus. Raakuudesta ei oikein pääse eroon. Kaipaa vettä. Tylyys ja kovuus pysyy vaikka minkä tekisi. Kuin tunkoisella nenällä vedetty Arran. Maku ei lunastanut tuoksun odotuksia. 83.


Tobermory 20yo Distillery Only, Spanish Sherry Cask Finish. 56,1 %. 

17 vuotta first fill sherry (oloroso I presume), jonka jälkeen kolme vuotta PX:ssä

Tuoksu: Hennon suklaista mietoista tunnelmointia. Maltillinen tuoksu. Pehmeä joskin hieman tanniininen.

Maku: No mutta iso maku verrattuna tuoksuun! Yllätti vallan! Makeinen ja maukas jouluviski. Kuivattavat tanniinit. 89.


Lopuksi: Kun monasti puhutaan siitä distillery caracterista, niin tämä oli sen metsästyksen kannalta varsin mielenkiintoinen kattaus. Nimittäin, Tobermorysta jäi mineraalisessa raikkaudessaan nimenomaan viskin rakenteen kannalta oikein mukava kuva. Oikeastaan nämä kaikki viskit (16yo Ledaigia lukuun ottamatta) olivat sellaisia, joiden rikkaasta suutuntumasta ja tunnelmasta moni muu viski saisi ottaa mallia. Mutta sitten se toinen puoli: samalla kun rakenne oli huippua, tuntui, että makuja ei samaan pakettiin oikein saatukaan mahdutettua. Eniten tämä korostui ensimmäisen börppätobermoryn kohdalla: kuin olisi pelkkää jykevää runkoa hörsinyt. Näin ollen vedänkin hyvin mutkat suoriksi -tyyppisen johtopäätöksen sen suuntaan, että Tobermorylle toimii sherrykypsytys näiden tynnyrien antaessa kaivattuja makuja viskiin.

Bruichladdichin core rangen kimpussa Punavuoren Ahvenessa 11.11.2014

Jep, kaikki tuntevat bruikan, joten mennään suoraan asiaan, eli siihen, mikä omasta mielestäni on tämän tislaamon kohdalla oleellista. Bruichladdich avasi tislaamonsa uudestaan vuonna 2001 Jim McEwan master distillerinään. Jos unohdetaan ne kymmenet ja kymmenet sekalaiset finistelyt yms. outoudet, joita bruikan vanhoista varastoista on markkinoille ilmestynyt, se alkoi tuottaa heti myös varsin haluttua ja maukasta tavaraa, josta esimerkkinä on savuinen PC-sarja. Juuri kun nämä tuotteet alkoivat saavuttaa kunnioitettavaa ikää ja perusrange saatiin stabiloitua (Laddiet 10, 16 ja 22yo, sekä Port Charlotte 10yo sekä octomoreja) niin ylikansallinen viinajätti Rémy Cointreau osti tislaamon. Tislaamoväki teki kaupalla epäilemättä ison tilin, mutta miten kävi viskinharrastajan? Upeaksi osoittautunut Laddie 10 korvautui Laddie classicilla - ilman ikämerkintää. Vanhemmat laddiet unohdettiin samalta istumalta. Port charlottesta putosi ikämerkintä pois. Nyt koko bruikan core range on nasseja (okei, octomoreissa on ikämerkintöjä kyllä).

Tätä tilannetta oli meille mustasta valkoiseksi tullut puhumaan Brand Ambassador Joanne Brown tislaamolta tuoden mukanaan viisi viskiä. Paikalle olikin saapunut kiitettävä määrä eli baarin täydeltä ihmisiä: jonkun arvion mukaan kyseessä oli suurin koskaan järjestetty kaikille avoin ravintolatasting Suomessa n. 65 osallistujalla. Brown kävi läpi viskinvalmistusta, tislaamon historiaa ja heidän ominaispiirteitään samalla kun maistelimme seuraavat tuotteet: 

bruikkaa ja kuivaa turvetta

Bruichladdich Classic Laddie, 50 %

Hieman 10 % finosherryä ja loput exbourbonia.Yli 3-vuotias viski.

Tuoksu: Kuiva. Ohraisen maltainen. Ei mitään epäpuhdasta. Hieman makeaa sitrusta. Silti aika vaatimaton.

Maku: Mukava makeus heti alkuun. Sitten aika iso alkoholi, joka on kyllä kohtuullisen karkeaa.  New maken fiiliksistä ei täysin pääse eroon. Kevyt, pehmeä tuntuma alkoholia lukuun ottamatta. Hyvin viljainen ja tässä mielessä rehellinen viski. Hieman lisää tynnyriaikaa vaan huutaisi. Vesi myös auttaisi. Näin nuorta ei ehkä kannattaisi pullottaa näin vahvana. Age is not supposed to matter, mutta raja siinäkin. Jos haluat sinänsä puhdasta viljaviinaa niin tässä on. 80.


Bruichladdich Islay Barley, 50 %

Tuote on kypsynyt 6 vuotta ex-bourbontynnyrissä. 2007 vintage.

Tuoksu: Puhdas merellinen maltaisuus. Hentoa sitruunaa. Puhdas! Hentoa turvetta.

Maku: Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Rehellinen puhdas merellisen maltainen viski. Huikea parannus Classicista. Kiva vegetaalinen jälkimaku. Tippa vettä avaa selvästi. 87.

Bruichladdich Port Charlotte Scottish Barley 40ppm, 50 %

Tuoksu: Pehmeää savuisuutta, mokkaa. Kuitenkin raikas pohjasavu.

Maku: Nyt ollaan jo pehmeämmän ja ikään kuin iäkkäämmän viskin äärellä. Mukavaa savua, pienempipartikkelista alkoholia. Taustalla väijyy makeus ja tietty kumisuus. Perussavujamppa. Kuitenkin kiva maittava jälkimaku. Makeus on loppuun asti läsnä. 85.

Bruichladdich Octomore 6.1 Scottish barley 167ppm exbourbon 5yo, 57 %

149,90 € Alkossa.

Tuoksu: Savusaunaa ja nugaata. Yllättävän raikkaan puhdas savu tämäkin.

Maku: Nojoo. Isoa kipristelevää savua ja sitä tukevaa alkoholia. Tulee mieleen Ardbegin Uigeadail. Jälkimaussa katajanmarjaa. Ollaan vain hieman tunkkaisessa savusaunassa. Silti ihan maukas esitys. 87.

Octomore edition 6.3 Islay Barley 258 ppm, 64 %

Sokerina pohjalla uusi 258 ppm:n Octomore, josta osa on kypsynyt virgin oakissa.

Tuoksu: Mikä on tämä tuoksu? Punaisia juttuja ilman muuta. Joku finistely tässä on oltava kyseessä.

Maku: Woo. Tosi iso. Saunapalvikinkkua. Ei kuitenkaan huono! Brutaali, hentoa tulitikkua, paras maistamani octomore. Mitäpä näistä isoja kirjoittelemaan. Sammutettua nuotiota. 89.

Yhteenvetoa: Jos paljon on saanut erinäisiä tasting-tilaisuuksia hehkuttaa, niin tästä jäi hieman huono fiilis. Tuntui, että Joanne Brown toteutti kaikki ne ennakkoluulot, joita esipuheessa (johon toki tämä tasting myös vaikutti) toin esiin: kerrotaan silmät kirkkaana, kuinka Rémylle myynti oli hieno mahdollisuus, jota Bruichladdich tarvitsi kehittyäkseen. Ja kuinka nykyisin moni Islaylla ajaa hienolla autolla, koska kaupasta sai niin paljon voittoa. Ja kuinka ikämerkitsemättömät viskit mahdollistavat makuprofiilin muokkaamisen haluttuun (kenen haluamaan?) suuntaan. Olkoon se sitten sisäinen punavihervasemmistolaiseni, mutta tuntui käsittämättömältä kehua vuolaasti yhtiötä teoista, joilla he ovat kasvattaneet omaa palaansa kakusta - nyt kuulijakunta oli kuitenkin sitä syömäriosastoa. 

Kun samalla Brown jankkasi pitkiä pätkiä aivan viskinteon perusasioita (kylmäsuodatuksesta, väriaineesta, siitä kuinka bruikka tekee asioita paremmin kuin x ja x tislaamo!), oli tasting välillä todella puuduttavaa kuunneltavaa. Ymmärrän toki, että tapahtuma oli yhtä lailla tarkoitettu vaikkapa ihan aloitteleville viskin ystäville. Uskallan kuitenkin väittää, että heillekään tämä info ei toiminut, koska samalla käytettiin paljon erikoistermistöä (kuten angel's share), jota ei millään tavalla avattu. Paljon vaikeaa sanastoa hälyisässä salissa ei varmasti toiminut parhaalla tavalla oikein kenellekään. Brown heitti pari hyvää läppää, mutta muilta osin tuntui, että hän teki kyllä puhtaasti opeteltua duuniaan eikä mitään muuta - intohimoa tuotteita tai viskiä kohtaan ei ainakaan itselleni välittynyt. Mutta ehkäpä se uusi auto sitten innoittaa enemmän.

Pahoittelut, mikäli joku loukkaantui arviosta. Paikalla olevat saavat mieluusti kommentoida tilaisuutta.

Longmorn 17yo 1996/2013 The Ultimate, Cask #105092, 60,1 %

Pari pörppälongmornin jälkeen lasissa sherryisempää tuotetta.

Longmorn 1996 the Ultimate cask 105092 60,1 %

Tuoksu: Makea punaisuus. Hieman punaista nahkasohvaa. Multaista perunakellaria. Kuitenkin kohtuupinnallinen, eli vanhan viskin syvyyttä ei löydy. 

Maku: Makea öljyisen marjainen suutuntuma, jota seuraa isohko alkoholisuus. Kuitenkin tasapainoa löytyy, ja voiman alta ehkä hieman luonnettakin. Maukas ja iso viski, joskin sherryisyydessään ja makeudessaan hieman yksioikoinen. Joku sherryviskidiggari ehkä arvostaisi meikäläistä enemmän. Tässä on ehkä kuitenkin jotain sellaista happamuutta, josta en tykkää. Ehkä tammen kitkeryys pääsee antamaan tälle jo hieman liikaa vaikutusta? 85.

2nd opinion: Smoke tykkäsi tästä. Itselleni taas putosi paljon paremmin kevyempi Berry Brosin versio. Täytyynee mennä joku kerta miehen kanssa mummotunneliin, etsiä paikan päältä äiti ja tytär, ja katsoa sitten, kuinka käy.

Uudet Highland Park Warrior -pullotteet vertailussa

Highland Park on hiljan hyödyntänyt viikinkimytologiaa myös travel retail -puolella. Warriorkolmikko Svein, Einar ja Harald valloittivat aikoinaan Pohjolaa ja nykyisin lentokenttiä. Maistoon siis. Referenssinä lasissa on normi 12-vuotias HP.

Highland Park Svein, 40 %

Tuoksu: Alkuun hieman mallasta, new maken tuntumaa. Ei samaa hedelmäisyyttä kuin 12yo:ssa. Hieman pistävä nenätuntuma. Persikkaa. Tämä tuoksu ei vakuuta.

Maku: Tasapaksu kohtaaminen suussa: ei oikein tapahdu mitään. Perusviski juurevalla HP:n taustatuntumalla. Ei mitään häiritsevää. Öljyinen suutuntuma. Vähän kuin lankkua pureskelisi. Silti hyvin nuori viski. Makea, jopa ätkälätkä. Tuoreen tammen fiilistä. 80. 

Highland Park Einar, 40 %

Tuoksu: Pehmeämpi syvempi keltaisuus. Aprikoosi korostuu. Myös suutuntumaltaan pehmeämpi. Hieman savua. Yleisesti ottaen täyteläisempi ja paksumpi tuoksu kuin Sveinissä.

Maku: Suutuntumassa selvästi enemmän rakennetta: nyt mausta erottuvat selkeämmin hedelmä, hunajaisuus ja sitten ruutinen maanläheinen juurevuus: ominaisuus, josta olen aina HP:ssa pitänyt. Aivan eri luokan viski kuin Svein. Maku on myös kohtuullisen pitkä. Sen keskiosan loppupuolella tulee yrttejä, lehtipersiljaa. Jälkimaku jättää lämmittävän hieman kuivattavan juurevuuden (ehkä hennon savuisuuden?) tunnun. Toisella maistolla löydän selkeämmin tästä savua, mikä on tälle kyllä eduksi. 85. 

Highland Park Harald, 40 %

Tuoksu: Punaisempi ja sherryisempi tuntuma. (raaka)öljyisyys nostaa päätään. Johtuneeko sherrystä? Sahanpurua. 

Maku: Pehmein, punaisin. Jouluviski. Tässä on nyt haettu kaikki tykkää -meininkiä. Ei ole oikein särmikkyyttä, vaikka tietty kulmikkuus sopisi Highland Parkiin erityisen hyvin. Jälkimaussa alkaa nousta varsin messevää tummaa makeutta ja pientä tuhkaisuutta/savuisuutta. Rakenne on kohdallaan, mutta kaipaisi jo tasoonsa nähden muutaman voltin alkoholia lisää. Jotenkin liian pliisu kokonaisuus. Vaatisi kiivaasti kolmea lisäprosenttia. 84.

Yhteenveto: HP12yo pesi nämä kaikki. Ei siis kannattane sijoittaa rahojaan lentokentällä näihin ainakaan etukäteen maistamatta. Haraldin hinnalla kun kuitenkin saa jo loistavan 18yo:n.

Talisker Port Ruighe, 45,8 %

Edellisen postauksen Talisker Stormin ja normikympin kanssa tuli lisäksi maistettua uusia Portviiniviimeistelty Talisker Port Ruighe. Vielä tuoreessa muistissa ei niin hyvä Laphroaigin portviimeistely tartun urheana lasiin.

Talisker Port Ruighe, 45,8 %

Tuoksu: Punainen fudge, punaisuus tuntuu toimivan suolaisuuden kyljessä aika hyvin. Myös voimakkaampi tuoksu kuin 10yo. Punaisuus tuo täyteläisyyttä. 

Maku: Tuoksun mukainen. Portin tuoma makea punaisuus on pehmittänyt viskin merellisyyttä. Sen sijaan suola on hyvin esillä edelleen. Suutuntuma on pehmeä. Silti Talisker vaikuttaisi olevan viski, joka ei välttämättä tarvitsisi moista punaisuutta. Tuoksu toimi asteen paremmin kuin maku. Nuori maltaisuus maistuu hieman läpi. Portin karkkisuus alkaa tässäkin olla pidemmän päälle hieman liikaa. 85.

Laphroaig Cairdeas 2013 Portwood, 51,3 %

Jahas, lomat olivat ja menivät paikoissa, joissa viskiä oli heikommin tarjolla. Siksi siis pieni tauko blogailuun, mutta nyt on taas kieltä saatu kostutettua mielenkiintoisella Lappariuutuudella. Tämän vuoden Cairdeas-pullote myytiin kolmessa tunnissa loppuun, joten buumi ja kysyntä on kyllä kohdillaan, kun kohtuullinen hinta yhdistyy mielenkiintoiseen tislaamoon. 30000 pulloa ja portwoodia käytetty kypsyttämiseen.

 

Laphroaig Cairdeas 2013 Port Wood Edition, 51,3 %

Tuoksu: Ensialkuun makean punainen, raikkaan marjainen. Savua ei juurikaan tunnu, joskin tuoksu on muutenkin hieman sulkeutunut. Klyyvaria hieman lähemmäs lasia tunkien pehmyt nuotiosavu nostaa päätään, kuitenkin aika maltillisesti. Kokonaisuudessaan tuoksu ei anna itsestään kovin paljoa, mutta siinä ei ole mitään epämiellyttävääkään.

Maku: Savu on sitten maussa jo selvästi vahvemmassa roolissa: tämä on selvästi savuviski. Alkoholi iskee varsin kipakasti prosentteihinsa nähden. Portin vaikutus on selvästi mukana ja se esiintyy nimenomaan makeaa punaisuutta tuovana erotuksena sherryn monasti luomaan tanniinisuuteen. Tästä viskistä ei tanniineja löydy, mikä antaa sille varsin karkkisenmakean fiiliksen. Ollaan niillä rajoilla, mennäänkö imelyyden puolelle. Vesitilkka avaa viskiä selvästi tuoden makuun monipuolisuutta ja syvyyttä. Jälleen tässä on esimerkki viskistä, joka hyötyy vedestä. Silti ollaan perässä esimerkiksi Quarter Caskin syvyydestä. Kokonaisuudessaan lasissa on mielestäni Laphroaigin tasoon nähden kohtuullisen vaatimaton tuotos. 85.

Glenfarclas 17yo, 43 %

Glenfarclasilta hieman harvinaisempi travel retail -rangen tuote maistossa.

Glenfarclas 17yo, 43 %

Tuoksu: Hyvin voimakas tuhkaisen punainen alkoholisuus tuntuu nenässä. Yllättävänkin voimallinen tuoksu voltteihin nähden. Tupakan lehteä. Tuhkaisuuden ja isoimman iskun jälkeen kuiva punaisuus ja hento suklaisuus nostavat päätään.Sherryinen punaisuus on sittemmin varsin tyrnävää. Nahkeita tummia hedelmiä. Tämä tarvitsee ilman muuta aikaa lasissa.

Maku: Hapan kahvi, joka kääntyy suklaaseen päin. Hieman kuivaa punaista marjaisuutta, mausteista alkoholista pistävyyttä, jälkimakua kohden tummentuvaa nugaata, tupakkaa, sikarilaatikkoa, tammea. Suutuntuma on tasapainoinen, mutta maku on joten hieman tunkkainen ja todella kuiva: tämä tarvitsisi hieman lisää makeutta ja hedelmää. Tynnyrin tanniinisuutta, jonka suhteen ollaan siinä rajoilla, onko liikaa. Ei paha loppujen lopuksi, vaikka aluksi makumaailma epäillyttääkin. Marjat ovat vähissä ja varsinkin jälkimaussa korostuu sikarinen savuisuus, joka on tämän paras piirre. 85.

Douglas Laingia Punavuoren Ahvenessa

Tuskin oli Uisgesta toivuttu, kun Viskin Ystävien Seura yhdessä Douglas Laingin kanssa toteutti muutaman Islay-viskin tastingin. Setti näytti paperilla oikein hyvältä, joten innolla siirsin luuni Punavuoren Ahvenen kabinettiin. Old Malt Cask -sarja on pääosin ollut mieleen ja nyt verrokkina olisi uusi Director's Cut -sarja tynnyrivahvuisia viskejä. En sitten tiedä, onko lukuisien erilaisten sarjojen perustaminen parhaiten uppoavaa markkinointia ainakaan allekirjoittamiseen, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.

Bowmore 14yo 1996 Old Malt Cask, Refill Hogshead cask nr. 6837, 50 %

Tuoksu: Ensalkuun makeaa ja raikasta hedelmää, päärynää. Sen taustalta sitten mukavan raikas savu.

Maku: Puun tuntua, miellyttävää tanniinia. Sitten kihelmöivää raikasta varsin intensiivistä savua. pyöreä, hentoa suolaista merellisyyttä, jota vesi hieman avaa ja samalla leikkaa tanniineja. Vesi tuo myös lisää jälkimakua ja öljyynnyttää suutuntumaa. Kiva merellinen ja suolainen viski, joka nostaa silmissäni Bowikan kuvaa. 89.

Bowmore 15yo 1996 Director's Cut Series, Cask nr. 8034, 52,2 % 

Tuoksu: Merellinen perussavu, suolainen tummahko savu. Myös alkoholin tuomaa tummuutta mukana. Kenkälankkia.

Maku: Alkuun ei oikein aukea. Sitten pikkuhiljaa tummaa kärtsättyä possua, hieman sitrusta. Ei erityisen tyylikäs alkuunsa. Alkoholissa on voimaa, mutta viski on silti hyvin juotava. Ilman vettä tämä ei ole kuitenkaan erityisen maukas. Veden myötä syvenee ja tummentuu. Makeaa merellistä syvyyttä. Jälkimaku kihelmöi. Ei silti erityisen herkku. 85.

Laphroaig 14yo 1998 Old Malt Cask, Cask nr. 9227, 50 %

Tuoksu: Tiukemman savuinen, suoraviivaisempi kuin Bowmoret.

Maku: Peruslappari, helppo, suklaisen savuinen. Kuitenkin varsin pliisu. Jälkkärimainen suklaamakeus toimii. Perusjees viski illanistujaisiin, en ostaisi silti. 86.

Laphroaig 15yo 1996 Director's Cut Series, Cask nr. 8255, 57,2 %

Tuoksu: Syvempää terävämpää luonteikkaampaa savua, lyijykynää. Merellisyyttä. Tuoksuna ilman muuta parempi kuin edellinen OMC.

Maku: Tyrnävä, odottava, sitten isosti alkoholia, ei niinkään vivahteita. Tuoksu olisi antanut odottaa enemmän. Vesi avaa tätäkin, silti yksioikoiseksi jää. Öljyistä lyijyn jälkimakua. metallinen ja terävä. Silti tässä on luonnetta enemmän kuin edellisessä. 87.

Bruichladdich 21yo 1990, Director's Cut Series, Refill Sherry Butt nr. 8937, 57,1 % 

Tuoksu: Savua, kissanpissaa kivalla tavalla. Mandariinista maltaista makeutta. Hieman käyneisyyden tuntua. Sitten punaisempaa marjaisuutta, joka kietoo savua alleen. Vesitilkka puhdistaa piirteitä.

Maku: Punaista lämmittävyyttä, sitten aika töpäkkää alkoholia, punaista lämpöä, sopivan maltillista sherryä. Vesi tuo kihelmöintiä, käynyttä marjaa, joulua. Jälkimaussa nahkeakasvuista samettisuutta. Ei silti parhaalla tavalla iske tämä. Joku sellainen epäpuhdas sherry, jota en arvosta. Kellarissa ollutta samettitakkia. 84.

Kommentit: Tastingin viskit olivat todennäköisesti parempia kuin mitä ne minun suuhuni tänään maistuivat. Väsymys, kiire ja yleinen häsäys tuntuivat vaikuttavan sillä tavoin, ettei tänään ollut se paras viskipäivä. Omat arvioni menivät myös muuta maisteluväkeä vastaan, koska esimerkiksi ensimmäisestä Bowmoresta ei yleisesti ottaen pidetty erityisemmin. Maisteluväen yhteispisteet (pisteitä annettiin kolmelle parhaalle 3-2-1) jakautuivat seuraavasti: Bruichladdich 55 pts, Laphroaig 15yo 36pts, Bowmore 15yo 23pts, Laphroaig 14yo 19pts ja Bowmore 14yo 6pts.

Teerenpeli Kaski, 43 %

Teerenpeli Kaski, 43 %

Tuoksu: Tummaa metallisuutta, ei kuitenkaan yhtään tunkkainen tai epäpuhdas, hyvä! Tummat nuotit kääntyvät sitten appelsiinisempaan päin.

Maku: Pehmeä erikoisen makea samettisuus lyö vastaan, sitten yllättävänkin voimallinen alkoholi, joka kuitenkin lähinnä tuo rakennetta, ei pistä. Punaista hunajaa (!). Tasoja tai syvyyttä ei juurikaan ole ja ohuuskin vaivaa, mutta suutuntuman kokonaisuus on ilahduttava. Tuntuu siltä, etta tavara on nyt kunnossa eikä enää tarvita kuin ikää lisää. Mausteisuus tukee rakennetta. 85.

Kommentti: Tässä on nyt mielestäni ensimmäinen sellainen tuote, josta Teerenpeli saa olla ylpeä. Viski on myös jo sillä tasolla, että tätä voisi ajatella antavansa jopa lahjaksi vaikkapa ulkomaiselle vieraalle ilman häpeää ja meriselityksiä nuoresta viskikulttuurista Suomessa. Hieno homma ilman muuta.

Dalmore-tasting Cinderellalla

Dalmore tunnetaan viskipiireissä muutamista überkalliista tuotteistaan. Oma kosketuspintani ennen tätä ohjattua tastingia oli Gran Reserva, joka ei jouluviskinä oikein pudonnut. Kuitenkin Heathrowlla maistamani 18yo ja King Alexander III herättivät mielenkiintoa siinä määrin, että piti tislaamon tasting Cinderellalla buukkaamani. 35 €:n muodollista korvausta vastaan luvattuina oli kuutta eri Dalmorea. 

Dalmore 12yo, 40%

Tuoksu: Hieman epapuhdas punainen alku. Jouluisuutta. Maltillista savuisuutta.

Maku: Makea ja mukavan marjainen perusviski. Kevyen jouluomenainen, kirkkaan punainen. Jouluviski ilman muuta. Hieman harmaampia makuja myöhemmin, pientä tupakkaisuutta. 85.

Dalmore 15yo, 40%. 

Tätä pimpattua perustuotetta on kypsytetty ensin 12 vuotta 1st fill bourbonissa ja sitten 3 vuotta eri sherrytynskissä.

Tuoksu: Alkuun hyvin vaatimaton tuoksu. Sitten lasin pyörittämisen jälkeen keltaisempaa raikkautta, inkivääriä, sitrusta punaisuuden ollessa kuitenkin taustamakuna. Loppua kohden punaisuus lisääntyy pysyen kuitenkin tummempana kuin 12yo.

Maku: Kihelmöivää mausteisuutta makean punaisuuden seurana. Hieman kuivattava tanniinisuus. Mausteinen ja syvempi yleisfiilis kuin 12yo. 87.

Dalmore 18yo, 43%

Tuoksu: Mennään edelleen tummempaan suuntaan, tupakkalaatikkoa, tummia/mustia marjoja. Pehmeää turvetta. Kaakaopapuja. Varsin kiva tämäkin.

Maku: Isosti mausteita, kihelmöintiä, ruskeita fiiliksiä, oikein hieno tumma viski. Jotain punaviinimäistä, vanhaa vuosikerta-Cabernet'ta (tai siis, voisin kuvitella, että iäkäs hyvä vuosikertabordeaux maistuisi tämän suuntaiselta). Syvä kuin mikä. 91.

Dalmore Cigar Malt, 43 % 

Esittelijän mukaan Cigar Maltin ikä on 15-18 vuotta ja tynnyrit ovat  80% jenkkitammea, 20% espanjalaista sherrypuuta ja Cabernet-viimeistely on 10%:ssa tynnyreistä.

Tuoksu: Epäpuhtautta ja likaista kumisuutta varsin voimakkaana. Sen alta on hankala löytää hetimiten muuta.

Maku: Tasaisen maltillisesti suuhun leviävä: ei erityisen hedelmäinen eikä kahvinen, mutta jotain siltä väliltä. Vaatimaton viski. 82.

Dalmore king alexander III, 40%

King Alexanderin parissa on kikkailtu siinä määrin, että odotukset kivusta leuassa ovat korkeat. Tavara on esittelijän mukaan 18-25-vuotiasta ja siihen valittu viski on viettänyt lähtökohtaisen ex-bourbonkypsytyksen jälkeen 3-5 vuotta port pipeissä, 3 vuotta matusalem olorosossa, 3 vuotta pienemmässä tynnyrissä, 2-3 vuotta marsalassa, 2-3 vuotta madeirassa tai 12-18 kuukautta Cabernet Sauvignonissa. Lopuksi nämä lukuisat jännät tynskätmaut on naitettu yhteen 4-6 kuukauden kypsytyksellä sherry butteissa. Huh.

Tuoksu: Makeissa olorosotunnelmissa ollaan. Herkullisen lupaava ja kutsuva tuoksu. Suklaisuutta taustalla. Kypsää cocktail-kirsikkaa.

Maku: Pehmeä samettisen tumma tunnelma, portviinin tuntua. Hyvin monipuolinen ja punaisen nautinnollinen viski, mutta kaipaisin persoonallisuutta. Saman henkisessä 18yo:ssa on ilman muuta parempi value. 90.

Dalmore Ceti 30yo, 45 %

Tuoksu: Huikea! Suklaata. Makeita eksoottisia hedelmiä.

Maku: Odottaa ensin, sitten alkaa täyttää suuta eksoottisilla hedelmillä, ruusua, tummempia sikarisia munnelmia kertakaikkisen herkullisella tavalla. Jälkimaku tummentuu entisestään. Aivan upea viski. Ainoana ongelmana lienee jälkimaun pituus, joka vaivasi hieman näitä kaikkia. 94.

Kommentti: Tastingin vetänyt Mikael Lunden täytti kaikki stereotyyppiset ennakkoluulot sliipatusta ruotsalaisesta, mutta veti erittäin viihdyttävän maistelutuokion. Varattu maisteluaika (1h) ylitettiin ainakin puolella tunnilla ja Lunden valotti paljon tietoa (lue: propagandaa) Dalmoren toiminnasta. Erikoista oli se, miten vahvasti hän toi esiin Dalmoren potentiaalia sijoitusviskinä ja viskeihin sijoittamista ylipäänsä kovana juttuna. Viskiharrastajan näkökulmastahan juuri sijoittaminen ja se, ettei pulloja enää osteta juotavaksi, nostaa hinnat käsittämättömiksi ja tekee kohtuullisen harrastamisen vaikeaksi. Tämä verotti ainakin omassa mielessäni viskeillään erinomaisesti esiintyneen Dalmoren kuvaa, koska mieleen jäänyt käsitys oli se, että osa kalliista sarjoista on tehty ensisijaisesti sijoitusmielessä. Joka tapauksessa Dalmore yllätti positiivisesti ja 18yo voisi hyvinkin olla omankin kaapin täytteeksi kelpaava pottu.