Dalwhinnie 25yo 1987, 52,1 %

The Whisky Show'n Diageon tiskiltä löytyi myös iäkkäämpää Dalwhinnieta. Perus15yo ei ole omaan suuhuni koskaan maistunut, joten hieman kyräillen suhtauduin lasiini kaadettuun dramiin.

Dalwhinnie 25yo 1987, 52,1 %

Tuoksu: Kiva syvä hedelmäisyys upeassa paketissa. Hieno.

Maku: Iso suuntäyttävyys, mineraalista kihelmöivyyttä. Mehiläisvahaa, kukkaisuutta, isosti kondonsoitunut kokonaisuus. Nätti kuin sika pienenä. 92.

Kommentti: Olipahan yllätys. Upea viski! Tämä oli ilman muuta messujen suurimpia puun takaa yllättäjiä. Toki pullo ei ole ihan halpa, mutta oli kyllä herkkua ja aivan toiselta planeetalta kuin perus15yo.

Dalwhinnie 15yo, 43 %

Olipa jäänyt blogimaistamatta omastakin hyllystä löytyvä Dalwhinnie 15, joten kyseinen erhe piti korjata. En ole tätä viskiä arvostanut, mutta vähän aikaa sitten maistettuani siinä alkoi olla potentiaalia. Liekö suu sitten kehittynyt arvostamaan pikkuhiljaa kevyempiäkin viskejä? Ville maistoi tämän viskin sokkona, vaikka on toki samaa nektaria ennenkin maistanut.

Dalwhinnie 15yo, 43 %

Tuoksu: Hieman tunkkaista hunajaisuutta, oranssia hedelmää. Kesäistä kukkaa. Alkoholi on mausteista. Osuma nenään on kohtuullisen pistävä. 

Maku: Alkuun mehukas lämpöisyys ja pehmeä suutuntuma, sitten aika pistävä alkoholisuus. Varsin kuivakka ja tyly yleismaku jossa parhaat propsit tulevat mausteisuudesta. Tuoksun kukkaisuus ja kesäisyys eivät siirry 

täysmääräisenä suuhun asti. Suuhun jää miellyttävä hento mausteisuus ja kihelmöivyys. 83.

Ville: T: Keltaista hedelmää, aika terävällä tavalla. Alkoholinen yleisfiba. Lämpöä. Hedelmät alkavat kypsyä, banaania. Ohutta mettä. Yleisilme keltainen. M: Alkuun holi hieman potki, tosin suukin on ollut tänään herkkä. Mutta sitten paljastuu aika kivan makean hedelmäinen ja kukkaisen ruohoinen viski. Suutuntuma on creme brulemäinen hitaasti makua ja makeutta luovuttava. Alkoholikin tasoittuu sittemmin. Banaania. Jälkimaku jää lyhyeksi ja siinä on jotain epäpuhdasta. Tuoksu oli raikkaampi kuin maku. Suutuntuma plussaa, makupuoli miinusta. Holi tuntui turhan iskevältä. Villen pisteet: 83.

Edinburgh viskiteknisesti, osa 3

Duthies Bowmore 17 yo, 46 %

T: kuivempi, terävämpi kuin signatoryn 16 yo.

M: Kuiva, pikkurisuilla poltettua sateisen sään nuotiota. Alkoholi tuntuu täydellisesti! Tämä löytyi myös tuliaisiksi (n. 47£). 89.

Bruichladdich Octomore 3.1. 152ppm, 59 %

T: mäntyinen puu/savu, vahva alkoholi

M: tolkuton alkoholisuus, yletön savu, ei paljon jälkimakua. (tämän kohdalla oli jo kiintiö täynnä, joten pisteet johtuvat osittain siitä, ettei enää pudonnut). 74.

Cadenheads Glen Ord 15 yo CS, 57,8 %

T: raikasta hedelmää, ananas?

M: kuivaa savua, alkoholia, mukava turpeisuus lopussa. Ananasta, anista. Pitkä ja huippu jälkimaku! Tämä löytyi myös tuliaiseksi (n. 42£) 90.

Signatory Bowmore 25yo, distilled 22.11.85, bottled 24.11.2010, 55,8 %

T: kuiva puu, pekoni, suolainen possu, W Bow kadun ikkunassa olleen possun nahka (!), merisuola. Tuoksu aika lähellä täydellistä. Hedelmää ei kerta kaikkiaan löydy. Alkoikin jo ne frutat vituttamaan.

M: kertakaikkinen tasapaino, possu maistuu, hetken päästä hedelmät seuraavat pinnan alta. Loppumaku hienostunut, hento savu, ananasta, ruohoisuutta, peuraa. Tasapainoinen ja kaunis savu. Reissun ykkösviski. Tämä löytyi myös tuliaisiksi, tosin 2011 pullotettu n. 51% versio (89£). 95.

Dalwhinnie Distiller's edition, 43 %

T: Sherryä, kukkaa, hunajaa

M: mieto, vesimäinen, antikliimaksi edellisen Bowmoren jälkeen. Jälkimaku yrittää jotain, mutta heikkoa on. Sherryä hieman. Mausteita. 70.