Glendronach Revival 15yo, 43 %

Glendronachin 15yo Revival on nimestään huolimatta tuote, jonka tehtaileminen on ainakin toistaiseksi lopetettu. Viski saavutti hyvää mainetta viskiyhteisöissä jo pari vuotta sitten, kun lopettamisesta kerrottiin. Itse poistin Alkosta viimeiset kaksi pulloa, kun tulivat Viikissä vastaan. Hinta oli 69,90 €. Puhtaasti huhujen perusteella ostin siis, vaikka esimerkiksi 18-vuotias Glendronach on maistunut hyvinkin. Maistetaan siis, oliko huhuille katetta.

Glendronach 15yo Revival, 43 %

Tuoksu: Öljyinen ensinenätuntuma. Hyvin tummaa ja syvää, mutta silti raikasta sherryisyyttä. Todella lupaava tuoksu kaikessa kylläisyydessään. Mukana tulee sittemmin viipyilevää vaahtokarkkista makeutta ja ehkä toffeeta.

Maku: Suorastaan mehukas laskeutuminen suuhun. Ja sitten lähtee täyttämään suuta maukkaudella, raikkaudella, marjaisella makeudella, pippurisuudella ja hienolla rakenteella. Aivan toisen luokan tuote kuin verrokit Cardhu18 ja Morangie18. Tämä oikein kutsuu makustelemaan. Rakenteessa on samanlaista patinaa kuin hiljan maistamassani Ardbegin Airigh Nam Beistissa. Selvästi entisajan viskin tunnelmaa. 89.

Kommentti: Tämä rakenteen intensiivisyys ja tiiviys. Sitä ei nykyviskeissä ole. Mistä se tulee, jos iällä ei ole väliä? Mitä nykyään tehdään toisin? Olisi mukava tietää. 

Glendronachia ja Glenglaussaughia Uisgessa 6.2.2014

Tämän vuoden Uisgessa ei ensisilmäyksellä näyttänyt olevan mitään must-tastingeja, joten ajattelin jättää ohjatut maistot väliin. Stewart Buchananin vetämässä Glendronachia ja Glenglaussaughia sisältävässä kattauksessa oli kuitenkin pari vanhaa tuttua ja jokunen uusi, ja hinnan ollessa kohtuullinen, päätin kuitenkin varata paikan siihen. Tasting olikin loppuunmyyty, joten jokunen muu oli päätynyt samaan ratkaisuun. Saliin käytyämme virallisen kattauksen ulkopuolelta pöydällä odotti myös Glendronach 18yo, joten varsinkin tuon tunnetusti hyvän extran kanssa 35 €:n hinta oli perusteltu.

Buchanan oli omien sanojensa mukaan vasta parin vuoden ajan vetänyt tastingeja, mutta oli sitä ennen ollut pitkään viskiteollisuuden operatiivisella puolella, joten miehellä oli selkeästi tietotaito mitä parhaiten hallussa. Itse maistelusta ei meinannutkaan tulla juuri mitään, kun herra kertoi varsin mielenkiintoisia tarinoita viskiensä valmistuksesta pienimpiä yksityiskohtia myöten tyydyttäen varmasti jokaisen insinörismiin taipuvaisen viskihifistin tarpeet. Harmillista vain, että hieman hälyisä sali ja vahva aksentti tekivät tapahtuman seuraamisesta ajoittain haasteellista.

Itse viskien osalta maistoimme neljä Glendronachia ja kolme Glenglaussaughia. Jälkimmäinen nimihirviötislaamo oli pitkään suljettuna ja avattiin uudelleen vuonna 2008. Viime vuonna se siirtyi Benriach Distillery Companyn alaisuuteen. Tulemme siis todennäköisesti näkemään paljon tätä nimeä benkun ja dronachin kylkeen liitettynä. Odotukset olivat kuitenkin korkealla, koska kattauksessa oli 30-vuotias 'lassaugh. Vaan ei kun asiaan:

Glendronach Revival 15yo, 46 %

Tämä Glendronachin suosituin tuote on olorososherrykypsytetty läpeensä. Buchananin mukaan 90 % Glendronachin tuotteista kypsyy 1st fill sherryssä.

Tuoksu: Nätti tumma sherry, tummmaa rypälettä raikkautensa mukaan lukien. Ei erityisen tumma tai suvä. Hyvin intensiivinen vaikkakin ei niin syvä.

M. Varsin mausteinen, pippurinen yleisfiilis. Kevyen mukava hedelmäisen mehukkaan punainen tunnelma. Nätti punainen viski. Tämä voisi olla se signaturepunainenviski. Jälkimaussa appelsiinikuorta, maltaista makeutta. Maun hedelmämehu ja sitä tukeva pieni pistelevyys on silti kiva. 88.

Glendronach Allardice 18yo, 46 %

Tuoksu: Isoa tummuutta. Nahkasohvan käsinojaa. Hyvin intensiivinen tumma tuoksu.

Maku: Syvä punainen laskeutuu suuhun. Varsin makea kaveri on tämä. Px-henkeä? Jälkimaku on kuitenkin tässä se kuningas: ruohoinen hennon tanniininen jälkihehku on upea. Messevää lyijykynämäisyyttä. 89.

Glendronach Cask Strength batch 3, 54,9 %

Glendronachin tynnyrivahvuisen kolmen batch muodostuu yhteensä yhdeksästä oloroso- ja px-tynnyristä. Buchanan puhui mukana olevan selkeästi vanhempaa tavaraa, eli suuremmalti osin jopa 18-20yo vuotiaita tisleitä. Vaikea sanoa, kuinka pitkälti kyse oli markkinointipuheesta...

Tuoksu: Tummempia kovempia ruutisia fiiliksiä. Tämä on vähemmän punainen ja ei ehkä niin intensiivisesti antava kuin 15yo ja 18yo. Alkoholi tuntuu, mutta suoraviivaisessa hyökkäävyydessään tämä on messevä.

Maku: Makeaa punaisuutta ja sitten isoa alkoholisuutta. Ero aikaisempiin on voimassa iso. Vesitilkalla avaa huikean makeuden. 89.

Glendronach 18yo 1995 #3302, 53,7 % 

Jännästi tämä viski on kypsytetty Buchananin mukaan ensin ex-bourbonissa ja siirretty sitten vuonna 2008 px-sherryyn finistelyyn. Moinen tieto vaikuttaa erikoiselta, koska pikaisella googlettelulla moiselle ei löydy vahvistusta. Joko vanhat korvani siis kuulivat väärin tai leveä skottimurre teki tehtävänsä.

Tuoksu: Lupaavaa moniulotteista punaisuutta. Tässä on eroa normikamaan se että iso punaisuus on myös rikasta. Iso tuoksu ilman muuta. Pari tippaa vettä lisää kahvimaisia tummempia tuntemuksia.

Maku: Ensimmäisenä suuhun tulee iso tanniininen punaisuus, jota seuraa hyvin määrätietoisesti hyökyvä alkoholisuus: iso aalto suussa ilman muuta. Makeus jää maiston jälkeen jäljelle, mutta jälkimakua voisi hyvin toivoa lisääkin. Yllättävästikin vain peruskamaa, jossa alkoholi on vähän turhan isossa osassa muihin makuihin nähden. Metallisuutta. CS oli parempi. 87.

Glenglassaugh Revival, 46 %

Revival on kypsytetty börpässä ja viimeistelty sherryssä.

Tuoksu: Liimaa. New makea, puhdasta mallasta. Todella nuorta. Ei kutsu maistamaan.

Maku: Todella pliisu tapaus. Jotain perusmallasta, mutta kyllähän tällaisen tarjoaminen loukkaa minua ihmisenä. 62. (ja sekin säälistä)

Glenglassaugh Evolution 50%

Evolution on puhtaasti pörppäviski, mikäli moinen vulgääri ilmaisu sallitaan.

Tuoksu: Makeampi kuin Revival. Sellaisia outoja keinotekoisia hedelmiä, joita yleensä oksennuksessa esiintyy. Korostan: tämä ei tuoksu oksennukselta, mutta samaa henkeä on. Kuitenkin kun sen yli pääsee, perusmakeaa pehmeyttä (kuten Bunnassa usein) esiintyy. Vaniljajäätelöä.

Maku: Perusmakeus, pehmeyttä ja liian löysiä hedelmiä. Ei tästä kirjoiteta laulua. Omaan makuun tämä ei istu mutta silti pehmeyden kaverina on kyllä ryhdikäs alkoholi ja sen mukana tuleva mausteisuus, joten ei tämä ihan pommi siinä mielessä ole. En silti saa mielleyhtymää oksennuksesta pois. Ei auta. 73.

Glenglassaugh 30yo, 44,8 %

Kyseessä on vattaus neljästä refill sherryhogista.

Tuoksu: Todella vahva tuore ananas, joka on kuitenkin jo hyvin kypsää. Minäli haluat ananasta nesteenä, tässä se on. Ei silti huono missään nimessä. Tuo mieleen nuoruuteni Thaimaassa.

Maku: Hyvin vesimäinen ensituntuma suussa, sitten vahvempaa alkoholia joka toki on vain rakennetta tuovaa tähän. Yllättävän vähän itsestään maun muodossa ilmoittaa: ananasta ja muita keltaisia tuoreita hedelmiä jotka antavat kuvan raikkaasta viskistä. Nätti ilman muuta. Mutta ikää on todella vaikea tunnistaa. Raikkaus joka ei ole huono, kätkee sen kätevästi. Jättää suuhun hyvinkin kuivattavan fiiliksen eli puu tuntuu. 89.

Jälkisanat: Mukava tasting, joka olisi kuitenkin ehkä kannattanut vetää toisessa järjestyksessä, eli lassaugh edellä? Kyseinen tislaamo ei omiin suosikkeihini lukeutunut, mutta jos joku pitää Bunnasta, tätä kannattaa kokeilla. Samaa henkeä löytyy ainakin omassa suussani. Koska tapahtuman lopussa tuli hieman hoppu, jäivät isommat kuvat ottamati. Vaan löytyyhän noita putelinkuvia netistä.

Mestari työssään

Cadenhead'sia Hämeenlinnassa 14.9.2013

Hämeenlinna - tuo Etelä-Suomen läänin pääkaupunki, kuuluisien Liuksen veljesten (eli näyttelijä Petelius, futari Ismo Lius ja säveltäjä Sibelius) synnyinkaupunki sekä pääkaupunkiseutulaisille lähin katu-uskottava paikka kokea oikeaoppista pillurallia - kutsui luokseen aurinkoisena perjantaina, kun The Local Whisky Club piti tastingin jossa oli tilaa myös ulkopuolisille. Kattaus oli etukäteen mielenkiintoinen, sillä kaikki viskit olivat yksityiseltä pullottaja Cadenhead'silta, tynnyrivahvuisia, kunnioitettavan ikäisiä sekä ex-bourbonkypsytettyjä, vaikka joukossa oli myös pari tislaamoa, jotka on yleensä totuttu yhdistämään sherrykypsytykseen.

Tastingin veti Jari Autio, joka keskittyi varsinkin alussa hyvin perusteellisesti hajuaistin toimintaan. Tarjolla oli muutamia perustuoksuja haistettavaksi, mikä tuntui hyvin tukevan samojen tuoksujen löytämistä itse viskeistä. Esimerkiksi puhtaan neilikan tuoksuttaminen näytepullosta avasi ainakin itselleni tuota mystistä maustetta, jota kaverit alvariinsa tuntuvat viskeistään löytävän. Myöskään itse viskien haistelua ja maistelua ei aloitettu perinteiseen tapaan, vaan viskiä ensin pyöriteltiin yhdessä lasissa ja sitten se kaadettiin toiseen, jotta ensimmäisestä lasista kyettiin aistimaan viskin tuoksuja ilman alkoholin aisteja turruttavaa vaikutusta. Olin kerran aikaisemminkin Uisgen yhteydessä kokeillut tätä metodia, mutta kummallakaan kerralla en täysin löytänyt sen autuaaksitekevyyttä. Veikkaan, että moinen metodi vaatisi vielä hieman kehittyneempää nenää, jotta erilaiset vivahteet alkaisivat lasista aueta.

Sen sijaan erityisen mielenkiintoinen oli maistokokeilu ilman tuoksun vaikutusta eli nenästä kiinni pitäen: viski ilman tuoksua ei maistunut juuri miltään ja jos sen tunnistaminen, että juotiin viskiä, olisi varmasti sokkona jäänyt tekemättä. Suosittelen kokeilemaan.

Lopulta viskejä sai sitten maistella kukin omaan vapaaseen tyyliinsä ja jotain tuli kirjailtua ylöskin.


Clynelish 16yo 1993/2010 Cadenhead's, bourbon hogshead 315 bts, 59,8 %

Tuoksu: Makean keltainen "perusviski".

Maku: Nätin makean ruohoinen. Alkoholi on voltteihin nähden maltillinen. Tuo veden kielelle. Maku on tuoksun mukaisesti puhtaan keltaisen perusviskin. 86.

Bruichladdich 18yo 1993/2011 Cadenhead's, bourbon hogshead 270 bts, 53 %

Tuoksu: Hento tuhkasavu, iäkäs turve(?) Öljyisen täyteläinen. Raikas merellisyys.

Maku: Maukas hento turpeisuus. Alkoholin myötä maukkaan metallisen täyteläinen tanssi suussa. Jotenkin hieno mallasviski: rakenne kunnossa, merellisyys, ei liikoja savuja, tasapainoinen ja hyvällä tavalla seesteinen viski. Laddie10 tulee mieleen. Lisäpisteisiin vaadittaisiin silti enemmän makuja. 89.

Glenfarclas 21yo 1990/2011 Cadenhead's, bourbon hogshead 222 bts, 54,3 %

Tuoksu: Sitruksinen, kukkainen, pesuainetta. Kukkeaa mausteisuutta. Laventelia? Äärimmäisen mielenkiintoinen ja upea tuoksu!

Maku: Ilman vettä aika sulkeutunut tasapaksu keltainen viski. Veden kanssa lisääntyvästi vihreyttä, ruohoisaa maanläheisyyttä. Jälkimaussa mineraalisuutta. Jättää suuhun kuitenkin pehmeän vahamaisen kerroksen suuhun, mikä toimii. Maku silti tuoksuaan selvästi vaatimattomampi. 86.

Glendronach 21yo 1990/2012 Cadenhead's, bourbon hogshead 258 bts, 51,1 %

Tuoksu: Raikasta keltaisuutta, sitten suolaista merellisyyttä.

Maku: Kohtuullisen kuivattava suutuntuma, joka taittuu jälkimakua kohden merellisempiin tuntemuksiin. Lakritsia. Rakenne on tässä kunnossa, mutta turhaan ei Glendronach käytä sherrytynnyreitä viskiensä kanssa, sillä nimenomaan punaista makeutta tämä rakenteensa päälle kaipaisi. 21 vuotta on vaikea aistia tästä viskistä. Muutama maistelija mainitsi tässä olleen liikaa puuta, mutta minua se ei häirinnyt. 86. 

Bunnahabhain 22yo 1989/2012 Cadenhead's, bourbon hogshead 252 bts, 48,1 %

Tuoksu: Karkkinen makeus, vaniljaa? Pehmeän irtokarkin henkeä.

Maku: Kuivattava tanniinisuus, profiili on savuisempihenkinen: maltillista turvetta. Jotenkin bunnissa aina tuntuu häiritsevän tämä tietty ylikypsän katuun tallatun hedelmän fiilis. 84.


A posteriori: Tässä tastingissa keskityttiin pitkälti muihinki asioihin kuin itse tisleisiin, mikä näkyi myös hieman puutteellisina muistiinpanomerkintöinä. Kattaus oli kuitenkin sen lisäksi itsessäänkin aika vaikea: kaikki viskit olivat varsin saman tyyppisiä, eikä niiden välille täten ollut helppo tehdä eroja. Erityisesti Glendronachin kohdalla ahaa-elämys kuitenkin oli tuo rakenteen ja maun erottelu toisistaan: tässä oli rakenne kunnossa, mutta sherry olisi ollut luontainen maun tuoja. Kenties se ei olekaan täysin sattumaa, miksi tietyt tislaamot ovat erikoistuneet sherrytynnyrien käyttöön ja toiset taas tuottavat enemmän keltaisia viskejä.

Maistelujen jälkeen tarjolla oli maukasta ruokaa ja mahdollisuus maistaa jokusia mielenkiintoisia viskejä The Local Whisky Clubin aikaisemmista tapahtumista. Kun setin päätteeksi saimme vielä paikallisoppaan ja Hämeenlinnan kuuluisin (lue: ainoa) turistinähtävyys, eli Sibben syntymäkoti, käytiin katsomassa läpi, olikin aika hypätä Pendolinoon ja suunnata takaisin isolle kirkolle. Paluumatkalle varmuuden vuoksi varatut Laphroaig CS ja Aberlour a Bunadh jäivät juomatta. Sitä alkaa vissiin tulla vanhaksi...

Kiitoksia järjestävälle taholle!

Glendronach Cask Strength Batch 2, 55,2 %

Ei ole kauaakaan siitä kun Glendronach lanseerasi ikämerkitsemättömän tynnyrivahvuisen viskinsä, ja kyseinen viski sai varsin hyvän vastaanoton. Itsekin pidin siitä. Ja koska jenkki tykkäsi, niin tislaamo tuotti markkinoille pikapikaa kakkosbatchin. Onnistuttiinko hyvä tuote monistamaan, vai oliko kyse kertatuurista? Rinnakkaismaistelu ottaa selvää.

Glendronach Cask Strength Batch 2, 55,2 %

Tuoksu: Kun verrokkin tuoksutellussa batch 1:ssä aistin ennen kaikkea suklaata ja jotain viikunanomaista, niin tässä on enemmälti nahkaa, vahaista lehteä: tuoksu on suoraviivaisemman punainen, jossa myös alkoholi tuntuu isommin. Nämä molemmat hyötyvät hienovaraisesta ensinuuskinnasta ilman, että lasia pahemmin liikutellaan, koska eroja on enää lasin pyörittelyn ja alkoholin höyryjen jälkeen vaikeampi huomata. Pitämäni ykkösbatchin suklaiset tunnelmat tästä puuttuvat ja yleisluonneon astetta suoraviivaisemman punainen sherryviski, mutta moinen havainto saattaa mennä myös mielikuvituksen piikkiin.

Maku: Suljetumpi kuin ykkönen. Ei samaa samettisuutta, vaikka pehmeä on alkoholiltaan tämäkin. Batch1:n mineraalisuus on tässä hieman happamuudeksi taittuvaa. Pari tilkkaa vettä kuitenkin hiovat tästä kulmia ja tuovat ykkösen vahamaisia ja myös niitä mineraalisia tuntemuksia esiin. Maku myös pidentyy huomattavasti. Vesilisä on siis erittäin suositeltu kuivakokemuksen hennon sulkeutuneisuuden vuoksi. Eka suutuntuma ei niin hyvä. Sen jälkeen ehkä tiettyä potkua, josta tykkään. 89.

Kommentti: Glendronach CS on ennen kaikkea toimiva paketti: tasapainoinen ja johdonmukainen viskikokemusta, johon en äkkiseltään keksisi parannusehdotukseksi kuin lisää ikää. Kakkosbatch parani selvästi vedellä, kun taas ykkösbatch vaikutti ehkä hieman hapattuvan vettä lisäämällä. Tieteellisesti kestävällä tavalla keskinäistä paremmuutta oli haettava pisteyttämällä:

Batch 1 vs. Batch 2

Pointsit ensimmäisyydestä: 1-0

Tuoksu: 2-0

Ensimaku kuivana: 3-0

Alkoholin kireys:tasan, 3-0

Ensimaku veden jälkeen: 3-1

Potentiaali humalatilan lisääntyessä: 3-2

Loppuklausuuli: Kyllähän tästä tastingista tulee mieleen se vanha totuus, joka on joskus kysytty arvoituksen muodossa: "Mitä kananpaskassa on se valkoinen?" Tietysti sillä erolla, että messeviä viskejä molemmat.

Glendronach 17yo 1995 TWE Exclusive, 56,6 %

Glendronach 17yo 1995 TWE Exclusive, 56,6 %

Tuoksu: Makeaa punaisuutta, boysenmarjaa/karhunvatukkaa (tai niitä muita vastaavia hassuja isoja tuntemattomia marjoja), vanhaa asemahallia, hentoa kengänpuhdistusainetta (erittäin hyvällä tavalla), suklaisuutta. Hienostunut ja kutsuva tuoksu. Voimaa sopivan hennolla tavalla.

Maku: Tummasuklainen laskeutuminen suuhun. Odotuttaa pitkään, sitten alkoholi alkaa kihelmöidä tuoden kuitenkin ensialkuun aika vähän muita juttuja. Sitten tummanruskeat/punaiset tuntemukset nousevat: nahkaa, tummaa ylikypsää kirsikkaa. Hieman sulkeutunut makumaailmaltaan, vaikkakin voimallisuutta tuntuisi löytyvän. Tuntuisi tarvitsevan vettä. Maku ei täysin lunasta tuoksun asettamia lupauksia. (tämä saattaa tosin mennä myös pahan kaulan piikkiin). Toivoisin tähän enemmän marjaa ja raikkautta. Nyt viski tuntuu aavistuksen synkältä ilman, että herkullisia ruskeita elementtejä olisi riittävästi mukana. Herkullisen runsaassa jälkimaussa silti aistii kunnioitettavat vuodet tynnyrissä, ja se jättää sellaisen fiiliksen, että makumaailmakin voisi tuosta kaulan juonnin jälkeen vielä avautua. Silti ehkä pieni pettymys odotuksiin nähden. 87.

Kommentti: Tällä kertaa oli selvästi päivä, jolloin alkoholi ei tuntunut missään. Siitä syystä tässä ei ole liikoja mainintoja alkoholisuudesta ainakaan huonossa mielessä. Jos omistaa linnun, juottaa sille maitoa ja etsii nyt sopivaa korviketta, niin tämä Dronach voisi siinä mielessä toimia.

Glendronach Cask Strength batch 1, 54,8 %

Glendronachin tuore ikämerkitsemätön tynnyrivahvuinen viski on saanut hyvän vastaanoton yleensä niin nahkeasti NASseihin suhtautuvalta viskiväeltä. Täytyi siis kokeilla. Batch ykköstä on Uisgessa saamieni tietojen mukaan valmistettu 12000 pulloa ja viski on kypsynyt kuusi vuotta ex-bourbonissa, jonka jälkeen sitä on finistelty 4 vuotta fifty-sixty sekoituksella PX- ja Oloroso-sherryissä. Batch kakkonenkin on jo ilmestynyt.

 

Glendronach Cask Strength batch 1, 54,8 %

 

Tuoksu: Alkuun hieman tunkkaisuutta, villasukkaa? Sitten sitruksen kuorta. Ja pikkuhiljaa vaaleanruskeampia sävyjä: toffeeta, katajanpihkaa. Tummaa kirsikkaa. Punaisuus on aika kivasti taustalla oleva juttu, ei niinkään päällelyövä tuoksu. Tämä on sopivalla tavalla tumma, mutta myös raikas. Ainakin tuoksun perusteella viskin nuorehko ikä näyttäytyy raikkaudessaan hyvässä valossa, eikä ohuuden vaikutelmaa synny.

Maku: Samettinen laskeutuminen suuhun, odotuttaa aika pitkään. Sitten alkoholin myötä maut alkavat levitä suuhun laajana mattona: punaisia mehukkaita marjoja sekä maitosuklaan ja toffeen pehmeyttä. Myös syvän punaisia jopa lyijyisiä tuntemuksia tislaamolle tyypillisesti. Karhunvatukkaa. Suutuntuma tuoksua mukaillen varsin raikas, mehukas ja nuorekas. Alkoholikin toimii tarjoiluvoimakkuudessaan maittavasti. Tämän viskin eduksi on ilman muuta sanottava yhtenäinen tarina tuoksusta jälkimakuun saakka. Tuntuu, että paketti on aika lailla valmis ja lisäkypsyttely voisi tuoda vain syvyyttä lisää. Mukava raikkaus ja herkullinen marjaisuus täyttävät suun jälkimaussa sopivalla tanniinisuudella höystettynä. 89.

 

Toteamus: Plussaa äärimmäisen tyylikkäästä pullosta!

 

 

Glendronach 17yo 1995 for Pikkulintu, 55,2 %

Iso käsi Pikkulinnulle jälleen tästä uudesta heille tehdystä tynnyristä.

Glendronach 17yo 1995 for Pikkulintu, 55,2 %

Tuoksu: Alkuun hieman jopa bensaista punaisuutta, monipuolinen ja jo erittäin laadukkaan viskin tuoksu.

Maku: Tanniininen suutuntuma, toffeinen karkkinen makeus, nätti tumman syvä ja makea sherryviski. Vesi korostaa karkkista makeutta. Suoraan sanoen tämä menee mielestäni makeudessaan hieman ätkälätkäksi ja siten yli. Silti rakenneeltaan hieno ja tyylikäs viski. 88.

Glendronach 12yo, 40 %

Maistossa punainen perussarjalainen, maittavan 18yo Allardicen innoittamana.

Glendronach 12yo, 40 %

Tuoksu: pehmeän makea sherryisyys, pientä samettista banaanisuutta, tuoreutta ja raikkautta myös, vaikka onkin punaisia tunnelmia. Hentoa mausteisuutta.

Maku: Makean pehmeä suun täyttävä mausteisuus, joka myötäilee hyvin tuoksua. Helppo, pehmeä mutta aromikas joulutunnelmainen viski josta 18yon raskaus on poissa. Banaanista makeutta, pieni mausteisuus myös. Jälkimaku on mukavan samettinen mutta ei erityisen pitkä. 87.

Suuri Sherrykamppailu: Glendronachit rivissä

Glendronach on tunnettu sherryisyydestään ja sen mukana tulevasta raskaudesta. Pitkät sherrykypsytykset lyhyen finishtelyn sijaan saavat näihin usein myös suorastaan jälkiruokaviinimaista tummaa väriä. Tähän raapustukseen on kerätty nuotit neljästä Glendronachista. Kaksi ensimmäistä on maistettu Uisgessa ja kaksi viimeistä eilen kotosalla. Arvostelut eivät siis ole välttämättä täysin linjassa, joskin oli hauska havaita, kuin yhteneväisiä fiiliksiä näistä löytyi. Uisge-viskien jälkeen saatiin myös mielenkiintoinen Oloroso vs. PX -battle, jossa pyrittäisiin ratkaisemaan sherryjen paremmuus. 

Glendronach 1991-2011 19yo, 55,4 %, Oloroso sherry butt nr. 2406, btl 460/532 (maistettu Uisgessa)

Tuoksussa tummia vesiä, rusinaa, ei mitään marjaisia sävyjä, mutta silti raikas, ei tunkkainen.

Maku on hyvin töpäkkä, ruskeita elementtejä, nugaata, vaaleaa maitosuklaata. Mummon kammaria (hyvällä tavalla). 91.

Glendronach 15yo Revival 46 %, kypsytetty Olorosossa ja osin Pedro Ximenezissä.

Tuoksussa makea, jotenkin fenolinen öljyisyys. Maku paluuta maan pinnalle edellisestä varsin herkullisesta. 

Maku on hyvin tasapainossa, tummapiirteinen. Tuoksun ehkä lievä epäpuhtaus on tiessään ja tämä on hyvin tasainen ja helppo sherryviski. Luonnetta ehkä kuitenkin puuttuu? 88.

Uisge-Glendronachien jälkeen kotimaistossa oli pari samplea, joissa mielenkiintoa etukäteen herätti kohtuullisen lähellä toisiaan olevan iät (18 ja 21yo), mutta eri sherryssä tapahtunut kypsytys. Kumpi voittaa, karhu vai leijona?

Glendronach Single Cask No. 1, 1993 Aged 18yo, Oloroso sherry butt, 54,9 %

Väriltään hieman vaaleampi kuin 21yo PX, mutta kuitenkin hyvin tumma.

Tuoksussa kuivattuja hedelmiä, herkkää kahvisuutta. Upean syvä tummanruskea tuoksu, makeaa rusinaa. Herkullisen syvä jälkkäriviinimäinen elämys, vanhaa maaviinikellaria, jossa kostean homeinen tunnelma - hyvällä tavalla. Pehmeää täyteläisyyttä. PX:n maistamisen jälkeen nugaata. Nostattaa valtavat odotukset makuun! 

Maussa terävä alkoholinen puraisu, tummia fiiliksiä, mutta tuoksun pehmeys ei heti tunnu. Vettä tuntuisi kaipaavan. Sulkeutunut. Raikkauden puutteeseen kaipaisin hienorakenteisuutta, mutta sitä ei löydy. Jotain kitkeryyttä sikarilaatikkomaista, mikä ei ihan toimi. Tuoksun maakellarin herkkufiilikset kääntyvät maussa negatiiviseksi. Vesi avaa selvästi, pehmentää suutuntumaa, sen myötä maku alkaa myötäillä tuoksua, mukaan tulee nyt niitä kahvimaisia, jopa suklaisia elementtejä. Myös makeutta. PX:n maistamisen jälkeen tässä on jonkin verran lisää luonnetta, maitosuklaata. Silti tietty makujen yhteennivoutumattomuus vaivaa: suklaa vs. alkoholi vs. punaiset maut ovat irrallisina eivätkä muodosta koherenttia tarinaa. Tuoksu olisi voinut olla vaikka 96, mutta kokonaispisteiksi 91.

Ville: T: Makean sherryinen, alkoholissa lioitettuja mehustettuja punaisia marjoja, jouluisaa jälkiruokaa. Eksoottisempaa (papaija?) kuivattua hedelmää. Iäkkään jälkiruokaviinin tuntua, esim. vanha port, joka tihkuu sokeria. Täyteläisempi, paksumpi kuin 21yo. Kirsikkaa ja marjaa. M: Latteampia makuja (kuten nahkaa) enemmän kuin olisi toivonut. Ensipuraisu ei ollut täysosuma. Kuivempi kuin tuoksu antaisi odottaa. Tuoksun monivivahteisuutta ei synny. Marjat katosivat mausta. Sikarilaatikkoa, kahvia. Veden myötä makuun tulee keltaisia piirteitä. villen pojot: 87.



Glendronach Single Cask No. 3314, 1989 21yo Pedro Ximenez Sherry Puncheon, 53,5 %

Väri: erittäin tumma, ruskea, coca-cola

Tuoksu on kirkkaampi, raikkaampi ja kovempi sherry kuin edellinen oloroso. Kuitenkin hyvin tumma tämäkin. Ei niin "homeinen" kuitenkaan. Marjat ovat hieman kirpakampia ja raikkaampia. Erittäin maukas, mutta jää silti aistillisuudessaan jälkeen olorososta. Karhunvatukkaa. Ajan myötä alkaa nostaa fiilistään ja mennä ehkä jopa 18yo:n ohi. Todella vaikea sanoa, kumpi on parempi. Molempia voisi nuuhkia vaikka tunnin, eikä maistamaan olisi mikään kiire.

Maussa on pehmeämpi suutuntuma, tanniinista kuivattavuutta. Sitten alkoholi, mutta maltillisempana kuin 18yo:ssa. Holin jälkeen ruokosokerihunajaista makeutta, jopa teemäisyyttä. Pistävyyttä, joka tuntuu muodostuvan todella pienistä partikkeleista suussa. Jännää kihelmöintiä. Parempi maku kuin Olorosossa. Ehkä myös sherryisyydessään tutumpi. Yksioikoisempi. Varsin herkullinen kuitenkin. Vesi tuo hedelmiä enemmän mukaan. Mehukkaanpunaisissa fiiliksissä koko ajan liikutaan: sulaneeseen suklaseen dipattua kirsikkaa. Jälkimaussa sama kiva pieni pisteliäisyys kielenpäässä. Hyvä viski, mutta vähän yksioikoinen. Suuhun jäävästä lämmöntunteesta yksi lisäpiste. 90.

Ville: T: Muscatel-maista jalohomerusinaa, lähellä edellistä. Sokerinen makeus on omalla tavallaan yksipuolinen. Odotan saavani enemmän juttuja 18yo:n mausta. Rypälettä ja marjaa. M: Aika terävä tämäkin, ei ihan täysosuma. Kermatoffeeta. Erilainen ensipuraisu kuin 18yo: pehmeämpi, pyöreämpi ja paksumpi. Jälkimaussa pistoa ja jotain, mistä en tykkää. Punaista jouluomenaa. Hedelmän kuorta tai jotain muuta hieman epämiellyttävää alkuun. Näissä molemmissa on liikaa tunkkaisuutta mukana: epäselviä makuja; mitäs tässä nyt onkaan. Voi olla, että nämä viskit ovat hieman liian vaikeita itselle. Tuoksut ovat huippuja molemmissa, mutta maut eivät ihan vastaa. Villen pojot: 85.


Oloroso vs. Pedro Ximenez - the Verdict

Oloroso on aistillinen, pehmeä, agraarisen robusti, herkkä. Kuin kellarin pimennossa kasvanut maatilan tytär, joka puberteettinsä kunniaksi laittaa maantien värisen tukkansa leteille ja astuu ulos kosteaan aamuun. Kellarinhaju ei kuitenkaan nahastaan heti lähde, joten kanssakäyminen edellyttää tiettyä maalaisromantiikan kaipuuta. PX taas on julkea kaksossisko, mustatukkainen teräväsuinen poikatyttö, joka flirttailee raitin poikien kanssa, kapinoi vanhempiaan vastaan, mutta kirjoittelee samalla runoja nahkakantiseen muistikirjaansa. Kumpi siis on parempi? On todella vaikea sanoa. Kelailisin, että toisen kanssa saattaisin nousta taivaisiin, leijua kauneimpiin uniin. Toinen taas vetäisi mukanaan helvettiin. Kadu en silti kumpaakaan.

Ville: näiden pisteyttäminen ei ollut helppoa. Tuoksujen huikeus vei odotukset korkealle ja maku toi alas. Tuoksut jopa yliviivasivat maun pettymystä. Tykkäsin kuitenkin enemmän olorososta. Nämä olivat jossain vaiheessa pisteiden valossa paljon alempana, mutta pienen tauon jälkeen saatiin neutraalisuutta arviointiin. Eivät kuitenkaan markkinahintansa väärtejä. 

Muita havaintoja

Tämä ilta opetti monta asiaa. Ensinnäkin, Oloroso on mielestäni vähän parempaa kuin PX. Tai ainakin herkempää. Toisekseen: 2 cl on liian pieni maisteluannos. Illan dramit olivat kolmesenttisiä, mutta mittatikkua tarkemmin analysoiden ja Villen valutellessa tyhjästä maistelulasista vielä niitä viimeisiä epätoivoisia tippoja, tulin siihen perusteltuun ja rationaalisesti kiistattomaan johtopäätökseen, että juuri optimin viskiannoksen koko on 3,1415226535 cl. Varsinkin tällaisissa monivihahteisissa viskeissä on kiva, että tavaraa lasissa riittää viljalti. Ei silti lähdetä puhumaan 4 cl:n satseista, sillä sehän menisi välittömästi dokaamisen puolelle ja olisi muutenkin vulgääria. Samoin kuitenkin huomaa, että Uisgen sinänsä toimivat 1 cl:n annokset eivät tartuta paperillekaan niin paljoa luonnehdintoja viskistä. Toisaalta ne mahdollistivat sitten useamman maistelun ennen huomiokyvyn vääjäämätöntä herpaantumista.

---

Ja sinä, joka bongasit optimaalisessa maisteluannoksessa laskennallisen virheen: Olit oikeassa, mutta suosittelen silti rillien vaihtamista piilareihin, urheiluharrastuksen aloittamista ja lunkimpaa viskinharrastamista, sillä siitä huolimatta, että käytät alkoholia, huomiosi kiinnittyy vääriin asioihin. Korjataan nyt kuitenkin se dram-koko: 3,1415926535 cl. 

Vasemmalla 18yo, keskellä 21yo. Oikealla Benriach Solstice, josta tulee entry myöhemmin.

Glendronach 21yo Parliament, 48 %

Pikkulinnun Uisge-speciaaleilla jatketaan: Glendronach 21yo Parliament, 48 %, on viettänyt aikaansa kahdessa sherryssä, Olorosossa ja PX:ssa. (hinta 9,70 € / 2 cl). Jälleen disclaimer: pieni flunssa ei kenties antanut ihan oikeita fiiliksiä.

Tuoksu on tunkkainen, tumman marjaisia sävyjä, sherry tuntuu.

Maussa viinimäisen kuivattava tuntuma, sitten pehmeitä maukkaita fiiliksiä. Syvä, jalostunut maku. Alkoholisuus iskee hieman, ei kuitenkaan pahasti. Jälkimaussa mukava lämmittävä maitosuklaisuuden häivähdys sekä kuivattuja hedelmiä. Maku oli parempi kuin tuoksu. Ei kuitenkaan kuuna päivänä maksetun hinnan väärti. 85.

Piipahdus Pikkulinnussa

Perjantainen iltakävely vei Pikkulintuun. Kiva paikka, leppoisa fiilis, mutta viskit myös varsin kovissa hinnoissa. Jotenkin harmittaa: baari, jossa normikävijää riittää (paikallisia vakkareita) ja joka kutsuu porukkaa jopa matkan päästä, ja silti veloittaa perusviskeistään hetiäkkiseltään kympin / 4cl (toki halvimmat sen 7-8e/4cl). Bisset tuntuvat normihintaisilta, joten en ymmärrä, miksi viskeistä kiskotaan? Because they can? Niinpä kai. Joka tapauksessa seuraavat tuotteet viipyivät lasissa (btw, en meinannut pisteyttää, koska ei ollut paras mahdollinen makuaistipäivä, mutta pisteytin nyt sitten kuitenkin):

Springbank 10yo, 46 %

T: kesäinen, kukkainen, ruohoinen, kevyt, trooppista hedelmää, ananasta? ruusuöljyä.

M: vesimäinen, pyöreä, sitten maustetta, suutuntuma kuin vauvan pylly. harmonia. kukkaisuutta, maku kuitenkin aika pliisu. ajatus savusta ehkä mahdollista aavistaa. mintun raikkautta lopussa. 82.

Glendronach 18yo, 46 % (ville maisteli saman edellisessä entryssa)

T: uhkea tumman myskinen, sitten jotain erittäin tummanpunaista, kirsikkaa, nahkaa, joulutortun luumua, viikunaa tai taatelia?

M: kuiva, kuivattua hedelmää, muskottipähkinää? mustapippuria, hedelmää/sherryä lopussa. Alkoholin lämpöä. 84.

Caol Ila DE, 43 % (maistettu myös Edinburgh-nuoteissa)

T: ratapölkyn savu, sen jälkeen jotain kirkkaan raikasta, spearmint? Varsin mukavan pehmeä savu, fenoleja.

M: tasapainoisen öljymäinen rakenne, sitten savua ja mausteita. Meren/sataman suolaisuutta. Tasapainoinen ja hieno viski. 90.

Torstai-maistelua Sellon William K:ssa

Lyhyt esittely vieraskynän takaa: Olen tainnut osittain vaikuttaa bloginpitäjän viskiharrastuksen syntyyn, tarjoamalla kaverille omia suosikkiviskejäni hyllystäni vuosien varrella erilaisten illanviettojen yhteydessä. Parhaiten on tainnut osua Balvenien 21yo PortWood, mikä taitaa edelleen pitää kärkipaikkaa bloginpitäjän pistetilastossa. Mainio viski minunkin mielestäni. Oma viskiharrastukseni lähti liikkeelle osin sattuman kautta vuonna 2005, kun ulkomaankomennuksella ollessani tarjoutui edullinen verovapaa mahdollisuus kartuttaa pullokokoelmaa, ja samaan aikaan läheiseksi kollegaksi löytyi viskientusiasti. Viskimakuni on kohtuullisen monipuolinen - olen koulukuntaa "Joka tilanteeseen oma viski". Toisaalta arvostan savuisen suolaisia islay-viskejä, mutta myös hunajanektarimaisia speysideja, ja nyt onkin hakusessa se täydellinen tasapaino näiden ominaisuuksien välillä. Muutaman vuoden jälkeenkin olen vasta harrastukseni alussa, ja bloginpitäjän systemaattimuus ja omistautuneisuus harrastukselle on inspiroinut allekirjoittaneenkin taas uudelle entistä määrätietoisemmalle polulle mallasviskien pariin.

-Ville

Villen maisteluita:
Töidenjälkeistä maistelutuokiota vietettiin Sellon William K:ssa kolmen lasin verran. Yleisenä huomiona paikasta on ystävällinen palvelu, ja hyvä yhdistelmä sekä oluita että viskejä. Erillinen viskilista kuitenkin puuttui, joten valintaa piti tehdä pullorivejä tarkkailemalla ja hintatietoja kyselemällä. Varsinaista asiantuntijapalvelua ei tällä kertaa tiskin takaa ollut tarjolla.

Bowmore 15yo Darkest (9,7e/4cl)

Tuoksu: Karamellia, toffeeta, oranssia hedelmää, miellyttävä savu.

Maku: Kuivempi kuin odotin, suutuntuma ohuehko, seuraavilla hörpyilla makeus jo tulee perässä, kuivaa sherryä, savu kivasti taustalla, turpeisuutta myös ilman savua, kytevää risukkoa? Oikein maukas kun päästiin vauhtiin, ja lopulta suukin täyttyi ja jälkimaku löytyi miellyttävästä nektarimaisuudesta.

85p.

Bunnahabhain 12yo (8e/4cl)

Tuoksu: Pehmeä, mallasta ja tammea löytyy, savu vähemmän ja sekin aika makeaa, taustalla makeaa hedelmäkompottia, mutta myös aika pistävää lääkemäisyyttä tai tinneriä. Ei ihan nappi.

Maku: Kyllä on ohut suutuntuma, ei täytä suuta, kuiva, alkoholimaisuutta, enemmän mallasta kuin savua, epämiellyttävää lääkeyrttiä, ei mitään hedelmäisyyttä tai makeutta, paitsi maltaista(?) tunkkaista versiota. Ei oo mun viski. En uskoisi islay'ksi jos en tietäisi.

77p.

Glendronach 18yo (13e/4cl) - onkos tää muuten Speyside vai Highland?

Tuoksu: Kuivattua hedelmää, olisko luumua tai rusinaa ehkä?, todella kivaa muutakin makeaa hedelmää, sitrusta tai aprikoosia myös, jopa viinirypälettä, jokatapauksessa huippuhyvä tuoksu. Puun savua myös mukana, ja ehkä nahkaa tms. paksumpaa tuoksua. Tätä haistelee mielellään!

Maku: Sherrypommi! Huikean kuivan viinimäinen sherryaromi, täydennettynä mausteisuudella. Taustalta nousee makeutta ja rusinaa, mutta jälkimaku silti hyvin kuiva, viinimäinen, puhdasta sherryä? Varsin kiva ei-savuviski, tätä haluaisi lisää.

90p, mutta tuoksu ansaitsisi enemmän

Vierestä hyllyllä olisi löytynyt myös Glendronach 33yo, mutta olisi mennyt vähän kalliiksi..