Iäkkäitä Lagavulineja VYS:in kanssa

VYS:n Iäkkäät harvinaisuudet -tastingsarja on vakiintunut tarjoamaan poikkeuksellisia viskejä, ja aina kun tämän sarjan tasting-kutsu on julkaistu on hiirisormen tullut olla nopea. Hienoja kokemuksia lähdettiin tällä kertaa hakemaan Lagavulinin parista, kun riviin oli laitettu viisi lagaa.

Jotta ei ihan kuivin suin tarvinnut lähteä viskiä juomaan, nappasimme maholan kanssa aperitiiveiksi 12yo CS:t vuosilta 2012 ja 2015. Molemmat huikeita viskejä, joista 2012 maltillisempi mutta upean tasapainoinen joka osa-alueella kun taas 2015:ssa herkullinen suklainen syvyys on merkillepantavaa. Toki näistä 2012 oli jo lähes juotu ja 2015 korkattiin tätä tilaisuutta varten, joten silläkin saattoi olla merkitystä. 

Vaan itse asiaan. Kattaus maistui seuraavalta: 

Lagavulin OB 16yo, 1980-luku, 43 %

Tuoksu: Herkullinen hedelmämehu, ehkä niitä 80-luvun bowmoren herukkatunnelmia. Myös vanhan viskin vikaa eksoottisten hedelmien muodossa.

Maku: Ei niin makea kuin tuoksu antoi olettaa. Jotain betonista tai pölyn henkeä mukana. Jotenkin tuo suutuntumaltaan mieleen Ardbegin airigh nam beistin kermaisuudessaan. Rauhallista tunnelmaa ja vanhan liiton menoa, siinä tämän pääanti. 90.

Kommentti: Nyky16-vuotiasta etsittiin verrokiksi töin tuskin. Onneksi naapuri pelasti ja toi maistelupaikalle livenä samplen. ja avot, aikoinaan itselleni viskiherätyksen tuonut tuote toimi kyllä edelleen. Nykykuustoistakesäinen on todella tasapainoinen, hedelmäisempi, astetta terävämpi suuntuntuma, mutta niin loistava tuote. Nykyviskille tässä hetkessä poskettomat 92.

Lagavulin OB Select Cask 21yo, 158 pulloa, 56.6 %

Ruotsalaisten spessutynskä.

Tuoksu: Mineraalisen pyöreä, pidättäytyvä mutta eeerittäin lupaava. Kalliota. Maitosuklaata.

Maku: Iso on, superisosti hedelmän ja veden kielelle tuova tuote. Upea hedelmäisyys valtavassa savuviskissä. Jos joskus nuoruudessa haettiin peat+sherryä niin tämä on kyllä upeasti peat+keltaiset herkut. Veden lisäys tekee tästä kyllä todella upean. Maisteleva kansa löysi tästä paljon kaikenlaisia sieniä ja muita metsämäisyyksiä, mutta ne eivät eksyneet omaan suuhuni. Tykkäsin todella paljon. Kattauksen ainoana isommin voltteja sisältävänä voisi kuvitella, että verrokkina olisivat 12-vuotiaat, mutta ei: kyllä tämä selkeästi oli enemmän tuota puhtaiden keltaisten hedelmien loistoa, jota muut varsinaisen kattauksen viskit edustivat, vaikka potkua ja suoraviivaisuutta olikin enemmän. 92.
 

Lagavulin IB Syndicate 25yo, #4394, 1991-2015, 44 %

Tuoksu: Tasapainoinen kokonaisuus, jota maukas hedelmäisyys tukee. Tukee 16-vuotiasta hedelmäisyydessään. Sitten jotain maltillista lääkemäisyyttä.

Maku: On kova! Nyt on kova! Hedelmät aukeavat rauhassa, mutta rehevästi. Merellisyyttä ja makeaa hedelmää. Sitten sitä tervaleijonaa ja lääkemäisyyttä. Tämäkin menee suussani bourbon-osastolle, tai ainakaan mitään massiivisia sherrytunnelmia ei ole. Hedelmä on tässä eniten elossa tässä. Silti seuraavan viskin jälkimaku vei vielä kovemmille lukemille. Tämä voitti tastingin monen maistajan kirjoissa. 92.

Seuraavat kaksi viskiä on tislattu samana päivänä 11.1.1979. Toinen on vain viettänyt tynnyrissä 5 vuotta lisää. Harvinainen tilanne. Maistetaan.

Lagavulin IB Syndicate 30yo, 51.2%

Tuoksu: Äkkiseltään ei kerro itsestään yhtä paljon kuin muut tuoksutellut viskit. Mutta hieman aikaa lasissa olleena on kyllä lupaava: hedelmä ja maltillinen savu ovat myyttisen hyvin tasapainossa. Voissa paistettua trooppista hedelmää.

Maku: Voi perkele mikä jälkimaku. Huikea viski. Rasvaa, toffeeta, jälkimaussa tummempia tunnelmia. Tuo hedelmä on tässä kyllä todella upean syvä makea anañas. Savua merellisyyttä ja lihaisuutta varsinkin pienen vesilisän kanssa. Jälkimaku tässä on kyllä ihan maailmanluokkaa. Vaatimattomamman tuoksu sisällä piili tämän maistelun voittaja. 93.
 

Lagavulin IB Syndicate 35yo 1979-2014, #111, 45.8%

Tuoksu: Syvää tummaa tunnelmaa. Wanhan fabuviskin vikaa. Kuin iso kala, joka rauhassa möllöttelee merenpohjassa.

Maku: Vähän ollaan jo puun puolelle. Minttuisuutta, merellisyyttä, jälkimaussa alkaa nousta hissukseen upeaa hansaplastia, puusepänpajaa, hammaslääkärin tuolia. Rauhallinen, mutta upea tuote. Mutta jälkimaut näissä ovat upeimpia. Silti tuo puu hieman jyrää sekä hedelmää että jälkimakua verrattuna tämän setin kovimpiin julkaisuihin. 92.

Upea setti kokonaisuudessaan! Kyllä laga toimii.

IB:tä Islaylta

Viskin Ystävien Seura järjesti syksyisen maakuntamatkan tarunhohtoiseen Tammisaareen. Teemana oli Islayn saaren IB-pullotteet ja tarjolla oli ainankin paperilla herkullinen kattaus vanhaa ja harvinaista viskiä. VYS oli kutsuttu paikallisen viskiporukan vieraaksi, ja puitteet olivatkin enemmän kuin kohdallaan: upea vanha nykyisin bränikkäkunnossa oleva kehräämörakennus antoi maistelulle sellaisen venuen, että Tammisaareen kannattaa lähteä jo paikan takia.

Islay käytiin varsin kattavasti läpi Jarkko Nikkasen johdolla ja tältä viskit minun suuhuni maistuivat.

Bunnahabhain 42yo 1968, Liquid Sun, 47,8 %

Tämä Bunna vei maistelukokemukset itselläni kerta heitolla uudelle vuosikymmenelle. Kyseessä olis siis vanhin maistamani viski toistaiseksi. Bunnat eivät muutoin ole kummemmin maistuneet, mutta kokeillaan.

Tuoksu: Alkuun vahva hedelmä, päärynää. Vaikka on ollut refill-sherryssä, ei juurikaan sherryisiä elementtejä. Merellistä tammea.

Maku: Puinen yleistuntuma, sherry nostaa sitten päätään täyttäen isosti suun. Alkoholi on tässä oikein hienoa. Yleistunnelmaltaan hedelmäpommi, ei kuitenkaan äärimmäisen syvä. Maukas kaveri, joskin mielestäni jotain epäpuhdastakin on mukana. Jälkimaku on öljyinen. Tämä kyllä nöyryyttäisi isosti sokkona maistettuna, koska en löydä erityisen vanhan viskin elementtejä. 88.

Caol ila 31yo 1979, MacKillop's Choice, 58 %

Tuoksu: Makea tyrnävän hedelmäinen, jossa mineraalinen turpeisuus nousee sitten. Lasin pyörittelyn jälkeen maukas maltillinen ja kohtuukepeä savu, joka on tasapainoinen ja pyöreän mineraalinen. Merellisyydessään suolainen tuoksu. Makeampi kuin hieman saman profiilin omaava myöhempi Port Ellen.

Maku: Alkuun hyvin piikikkään terävä ja hyökkäävä, joskin silti tyylikäs. Suutuntuma on öljyinen, mausteisuutta. Tarvitsee kuitenkin vettä. Vesi avaa ja tuo samettisuutta ja makeutta, joista erityisesti samettisuus on tämän parhaita puolia. Savu on tässä varsin maltillinen, voima tulee muista jutuista. Jälkimaku on pitkä ja merellisen hedelmällinen. Tasapainoinen ja maukas viski, mutta ei mikään poikkeuksellinen. 91.

Bowmore 26yo 1985, Single Malts of Scotland, 54,9%

Tuoksu: Leväinen merellisyys ensimmäisenä. Erikoinen, mutta herkullinen. Bowikan sitrusta hennosti taustalla, sen kanssa hentoa savua. Keskimaan Konnussa tuoksuu tältä.

Maku: Herkullinen pitkä mausteisuus, alkoholin iskevyys, sitten laventelia, jota olen (kaiketi) aikaisemmin kutsunut sitrukseksi. Suutuntumaltaan hyvin öljymäinen ja miellyttävä. Sitruksenomaisuutta toivoisin silti enemmän. Nouseva kokonaisvaltainen fiilis, jossa piston jälkeen rauhallisen punainen tunnelma. Herkullinen, ei silti omasta hyllystä löytyvän Signatoryn luokkaa. 93.

Kommentti: Jarkko Nikkasen mukaan Bowmorelta tuli vuosina 1980-85 viskejä, joissa oli enemmän tai vähemmän laventelin makua mukana. Tuossa linkkaamassani Signatoryssa ja tässä esiintyvä laventeli on suussani maistunut sitrukselta, kenties siksi, että laventeli on ollut tuntematon tuoksu/maku. Tässä kuitenkin näkyy ohjatun tastingin voima: viskeistä voi oppia muiden avustamana. Laventeli, here I come. Pidän nimittäin selvästikin kyseisestä ominaisuudesta.

Port Ellen 29yo 1982, Old Bothwell, 55,5 %

Tuoksu: Makea ja hunajainen. Pyöreää savuisuutta. Huumaava alkoholisuus tuntuu. Tasapainoinen.

Maku: Huumaava savun, alkoholin kirpakkuuden ja hennon hedelmäisyyden liitto. Ensihörpyn fiiliksenä oli, että nyt löytyi voittaja. Tyylipuhdas bourbon-vaikutteinen savuviski. Jälkimaussa minttumainen tuntu, Kipristelevä. Nautittava. 94.

Kommentti: Jos viski on hyvin tasapainossa ja palaset kohdallaan, ei siitä ole liiemmin kirjoitettavaa. Tässä tapauksessa oli näin.

Ardbeg 12yo 1990, Douglas Laing Old Malt Cask, 54,8 %

Ardbeg-ambassadööri Nikkasella oli sanansa sanottavana tästä Ardbegista. Harvinainen 1990-vuoden tuotos, vielä harvinaisempi eritynnyrissä viimeistely ja lähes uniikki tapaus rommiardbegina. Päälle vielä se seikka, että kyseessä oli Old Malt Cask -sarja, joka on yleensä totuttu näkemään tasan 50-volttisena.

Tuoksu: Jossain ib-Artussa ennenkin esiintynyt hikisukka, but in a good way. Makeutta ja savua.

Maku: tasapainoinen alku, sitten iskevä alkoholi joka kuitenkin poistuu aika äkkiä. Rommiviimeistely tuntuu eksoottisissa hedelmissä. Savu on olemassa mutta pikemminkin taustalla. Jälkimaku nostaa savua ja tuottaa pehmeästi lämmittävän tuntemuksen. Tasapainoinen makeus ja savu, joka viipyy pitkään kielellä. 92.

Lagavulin 14yo 1990, The Syndicate, 46 %

Jälleen ollaan harvinaisen viskin kimpussa. Lagavulin selvitti 80-luvun viskilaman paremmin kuin muut ja on onnistunut pitämään leijonanosan tuottamastaan tisleestä itsellään. Tämän vuoksi siltä löytyy harvemmin IB-pullotteita. Tynnyreitä on kuitenkin vaihdeltu Islaylla tislaamoittain ristiin mm. blendien valmistamista varten ja ilmeisesti näiden vaihtojen yhteydessä myös henkilökohtaiseen käyttöön. Bruichladdichin hallituksen puheenjohtaja John MacTaggart ja kaverinsa pitävät ilmeisesti myös Lagavulinista, sillä sitä on heille pullotettu privakäyttöön The Syndicate -nimellä. Ilmeisesti viiden kaverin osuuksien pullottamisen jakojäännöksenä pieni osa näistä pulloista päätyi sittemmin tislaamokaupan kautta myös ulosmyyntiin, ja yksi moinen Laga eksyi marraskuiseen Tammisaareen. The Syndicatet ovat vuosilta 1979 ja 1990, joista tämä tuota tuoreempaa. Myös tynskävahvuista versiota on olemassa.

Tuoksu: Alkuun hyvin mieto: missä tuoksu? Pyörittämiseen jälkeen maukkaan hedelmäinen tuoksu, pieni savu. Maukas mutta maltillinen.

Maku: Herkullinen makean öljyinen suutuntuma. Savu on maltillinen. Huippu. En keksi tähän mitään lisää tai pois. Maku integroituu täydellisesti jälkimakuun. 94.

Jälkimietteet: Olihan tasting. Joku paikallaolijoista totesi, että kattaus oli jopa liian hyvä: mukana olisi pitänyt olla jotain huonompaa, jotta parempia olisi arvostanut. Ehkä näin, toisaalta oli myös hienoa vain fiilistellä upeita viskejä. Ehkä sen vuoksi nuotitkin jäivät osasta viskeistä hieman lyhyiksi. Oli vain mukava elää niitä, ei niinkään näpytellä muistiinpanoja. Illan aikana oppi paljon uutta viskeistä ja tutustui huikeaan porukkaan, jota sekä VYS että kantaväestö piti sisällään.

Parhaan viskin äänet jakautuivat varsin tasaisesti PE:n, Lagan ja Ardbegin välille kaikkien viskien saaden kuitenkin ääniä. Illan niukaksi suosikiksi nousi Port Ellen ja yhtä niukasti raakkasin tuon myös omaksi suosikikseni. Kyseessä oli tasaisen hieno viski, vaikka toki nimi saattoi jälleen hieman painaa. Yllättävän moni antoi äänensä Ardbegille, mihin toki tastingin vetäjän huumorin nimissä tehdyllä agitaatiolla saattoi olla vaikutusta. Muutama tarpeeksi isokenkäinen uskalikko totesi Artun myös olleen pettymys. Bowmore jakoi kansan: osa äänesti voittajaksi ja osa suorastaan inhokiksi. Ensimmäinen 60-lukulainen ei täysin lunastanut siihen kohdistunutta mielenkiintoa, ja pidän tämän kokemuksen jälkeenkin 60-luvun parhaina saavutuksina kolmen soinnun rock-musiikkia, LSD:tä ja turvallista suojaamatonta seksiä. Jag skulle ännu vilja tacka för en utmärkt bra introduction till Raseborgs kommunalpolitik. Tammisaareen lähdetään kyllä uudestaankin, jos kutsu tulee.

Kattaus