Helsinki Distilling Companyn satoa korjaamassa

Pitkästä aikaa oli mahdollisuus piipahtaa HDCO:lla Gin&Tonicin ja viskien parissa. Kokemus oli varsin positiivinen. Helsinki-Ginhän on huippukamaa, ja 11 €:n hinta G&T:stä on nykyhelsingissä varsin maltillinen. Nettisivujensa mukaan G&T:tä myydään 7€:n asevelihintaan päivittäin klo 16-18, joten tuo on sitten jo aikamoinen ryöstö. Viskien osalta tarjolla oli neljä erilaista releasea. Nämä piti sitten toki kaikki pistää maistaen. Siispä asiaan:

Hdco single malt small new french oak #11 4yo, 56,6%

Tuoksu: aika perusjenkin tunnelmia, rapsakka ruis. 

 

Maku: tasapainoinen, viljainen, ronski mutta herkkä. Kirpsahteleva suutuntuma. Paljon paremmin kestää kyllä alkoholisuutta kuin vys-pullo. 84. 

Hdco 100% rye new french oak #12 47,5%

Tuoksu: tämä on nyt raa'an oloista. Makeaa ja mausteista, mutta raakaa. 

 

Maku: ei ollenkaan niin hullu kuin tuoksu antoi olettaa. Vahvaa ruispuuroista ja mämmistä käsityöläistunnelmaa. Jälkimaussa yllättävän maukas kahvifudge! Hitto! Jälkimaku on tässä oikein maukas, ja ilman muuta tämän paras osa. 81.

Hdco rye malt american virgin oak oloroso finish "winter release 2019" #10, 47,5%

Tuoksu: wow, erittäin lupaava! Tummassa sherryisyydessään todella onnistunut tuoksu! Käsittämätön iän illuusio on saatu tähän tuoksuun. Mummon nahkatohvelia ja muuta sherryhassuttelua.

 

Maku: Jatkaa ensisipaisulla tuoksun linjoilla. Sitten kuitenkin kohtuutiukka puraisu yhdistettynä hituseen tulitikkufudgeen ei toimi ihan niin hyvin kuin tuoksunsa. Silti parempi kuin 100% rye. Maku hieman irrallaan alhkoholisuudesta. 85. 

Hdco new american oak finish rum VYS, 59,3 %

Tuoksu: Rommi tukee hienosti tätä rukiisuutta. Hyvin lupaava tuoksu. 

 

Maku: No huh, kohtuutiukka putoaminen suuhun. Ensimaisto jättää kylmäksi. Pienen vesilisän kanssa helpottuu, mutta kyllä tämä ensialkuun raa'alta maistuu. Lisää vettä, ja helpottuu edelleen. Trooppiset hedelmät alkavat sitten maistua maukkaasti. 84.

 

Yleisfiilikset: Kivan tastingin näistä sai! Hienoa, että tarjolla on jo tislaamouran tässä vaiheessa neljää eri viskiä, jotka kaikki ovat vielä keskenään erilaisia. Mikä jätti parhaan fiiliksen? Vaikea sanoa. #10:n Olosoron kumimaisuus alkoi väkisinkin nostaa päätään turhan hallitsevasti maistelun edetessä, mutta sen fudgeinen jälkimaku säilyi loppuun asti loistavana. Vys nosti osakkeitaan kuin bitcoin, joten kyllä näistä hyviä tulee.

 

Positiivista ja erikoista tislaamobaarissa oli se, että pullot jätettiin pöytään tutkailtavaksi. Mekin istuimme terassilla, joten tämä mielestäni edellytti aikamoista luottoa asiakasta kohtaan, mutta oli kiva homma, koska tällöin pystyi rauhassa tutkailemaan etikettejä yms. Tastingin jälkeen testattiin vielä köökkipuoli, ja raputaco (10 €) ja päivän kalana toiminut nieriä (24 €) olivat varsin toimivia settejä. Näihin oli paritettu cocktailit normaalin viinin sijaan, mikä toimi hyvin. Onnistunut setti siis kokonaisuudessaan. 

Blackadder-tasting 26.10.2016 Pikkulinnussa

Osaltani korkattiin Pikkulinnun tasting-neitsyys vasta näin monen viskiharrasteluvuoden jälkeen, kun Suomen mallasviskiseura järjesti paikassa yksityisen pullottajan Blackadderin tuotteisiin perustuvan tastingin. Pikkulintuhan on varsin messevä paikka viskipyhiinvaellukselle noin muuten, ja kabinetin puoli oli myös varsin tunnelmallinen tasting-tila, vaikka ihan kaikki maistelijat eivät itse huoneeseen mahtuneetkaan.

Blackadderin tuotteita ei ole itselleni vastaan aikaisemmin tullut, joten hyvin tuntematon yksityinen pullottaja omaan korvaani kyseessä oli. Kattaus näytti paperilla kuitenkin oikein hyvältä, varsinkin kun listassa luvattiin viimeisenä jotain spessuerikoista, ja omistajan vetämänä saa usein mielenkiintoista tietoa tuotteista. No, listan viimeiseksi kirjoitettu "An Additional Secret Dram" olikin sitten ihan perusdrami NAS mystery speyside Red Snakea. Sinänsä hyvä viski, mutta hennon virheellistä markkinointia, kun yleensä listan viimeisellä sijalla oleva secret on vielä jotain erikoisempaa kuin listatut viskit. Kattauksen value oli joka tapauksessa ihan kohdallaan, joten ei tuosta pahoja traumoja jäänyt.

Tastingin vetäjä Robin Michael Tucek olikin sitten huumoriveikko. Käytännössä kyseessä ei ollut ohjattu tasting, vaan pari tuntia stand up -komiikkaa, jota tastingin vetäjä esitti. Siinä sitten maisteltiin viskit omaan tahtiin. Ok, pari läppää oli ihan hyviäkin, mutta olisin itse ihan mieluusti kuullut vähän enemmän itse tuotteista tai firmasta. Usein tastingien anti on se, että saa hieman tavallista enemmän tietoa kyseisistä viskeistä. Tucek sen sijaan oli ottanut toisenlaisen lähestymistavan: viskeihin liittyvät kysymykset kierrettiin järjestelmällisesti, eikä mitään asiaa avattu kerta kaikkiaan yhtään. Voi olla, että häntä kiinnosti enemmän läpänheitto, mutta itselleni jäi fiilis, että linja on harkittu ja valittu, koska yksityisen pullottajan tulee olla hyvin tarkka imagostaan. Harrastajillehan ovat loppujen lopuksi täysiä mysteerejä sellaiset asiat kuten miten tynnyrit hankitaan (esim. kaikki raakatisleenä vai jo kypsyneenä, aina suoraan tislaamolta vai joltain toiselta yksityiseltä, ja mikäli jälkimmäisen mukaisesti niin kuka hankkii keneltä). Tucekin markkinointityyliin kuului todeta, että hän pullottaa vain sellaista tavaraa, joka hänen mielestään on hyvää. No entä jos tulee se huonompi tynnyri? Tuskin valutetaan viemäristä alas kuitenkaan. Ymmärrän toki, että nämä ovat herkkiä asioita, mutta Tucek kiersi kaikki hänen tuotteisiinsa liittyvät utelut niin kaukaa, että nousi itsellä pieni vastareaktio. Mutta tosiaan, olihan siellä pari ihan hyvää läppää.

Mutta tosiaan, ne itse tuotteet. Tältä ne minulle maistuivat:

1. Blackadder Drop of an Irish Sherry Cask Finish 58,9%

Tuoksu: Alkuun jännästi hentoa riihen savua. Sitten tämä savuajatus vaihtuu spearmintiksi ja makeudeksi eikä enää koskaan palaa, harmi. Upea tuoksu kuitenkin.

Maku: Erittäin iso maku. Sherry on isommin mukana maussa kuin tuoksussa. Pirskahtelevaa mineraalisuutta, sitten kahvista maitosuklaata. Kiinalaisen ravintolan kahvikarkkia. Tykkää vedestä. Silti loppuun asti aika tiukkaa alkoholisuutta. Jotain turpeen tunnetta loppuun asti. 86.

2. Blackadder Red Snake, 55 %

Kyseessä on 1st fill bourbonissa kypsynyt mystery.

Tuoksu: Vaatimattomampi. Peruskeltainen hedelmä.

Maku: Oikein maukas perusviski! Runkoa löytyy, ilman muuta maukas ja laadukas viski. 88.

3. Blackadder Black Snake Vat 1 4th Venom, 59,9%

Sherrykypsytysjatkettua Red Snakea. 

Tuoksu: Lähes ykkösen veroinen hento.

Maku: Sherry määrittää tätä. Pehmeä kaveri. Maukas viski myös tämä, mutta jotenkin kakkonen viehättää enemmän. 87.

4. Blackadder Raw Cask 1989 Brugerolle cognac cask #1, 60,7%

Tuoksu: Syvä maukas konuinen. Hieno.

Maku: Upea hörppy. Kerta kaikkiaan. Ehkä himppasen puu tuppaa kehiin jossain vaiheessa. Valitettavasti pisteet unohtuivat tästä.

5. Blackadder Raw Cask Statement ed6 Bunnahabhain22yo 1990, single sherry butt #36, 506 bottles, 54,2 %

Tuoksu: Pelmeän tumman rauhallisen sherryinen, ei yhtään makea eikä sherry häiritse kuten minua joskus.

Maku: Ai perhana. Nyt on kyllä vanhan liiton maku. Perhanan hieno, seesteistä nahkasohvaa, aika pysähtyy. Maku on syvä, kuivia hedelmiä, marjoja, syvä mutta silti tuore. Tummaa suklaata. Pientä rikkisyyttä, mutta puhtaalla tavalla. 91.

6. Blackadder Peat Reek, 46 %

Tuoksu: Ei heti aukea isosti.varsin töpäkkä newmake savupommi. Ei kaksinen.

Maku: Ihan perussavu. Ei jälkipolville kerrottavaa. 81.

Neljä Clynelishiä rivissä

Clynelishit ovat hieman karttaneet minua ja minä niitä, mutta kun eteen sattuu niin maistetaan! Rinnan siis OB 14-vuotias ja kolme kovaa kilpailijaa.

Clynelish 14yo, 43 %

Tuoksu: Ruohoisen kelmeä tuoksu, kypsää appelsiinia, sokeriliemessä olevaa hedelmäsalaattia, hunajaa ja pientä suolaisuutta.

Maku: Kiva kipristelevä hapokas laskeutuminen suuhun, oikeinkin kiva suutuntuma! Rikas, arvonsa tunteva, jopa nokkava maku. Ei kumartele ketään. Jälkimaussa turpeisuuden tuntua. Tasapainoisuudesta ja monipuolisuudesta tulee mieleen Highland Park, vaikkei tämä niin turpeinen tahi sherryinen olekaan. Verrokkina juotuun cardhu18:n verrattuna isompi ja rikkaampi. On sitten makuasia, onko tämä hapokkuus pelkästään positiivinen asia vai kääntyykö se jonkin maistajan suussa metallisuudeksi. 86.

Clynelish Wemyss Malts Single Cask Release The Highland Mariner 1997-2015, 46 %

Tuoksu: Hieman tunkkaisempi tunnelma verrokki 14yo:on verrattuna. Himppasen bensameininkiä. Vaniljaa.

Maku: Alun pehmeän hedelmäisen laskeutumisen jälkeen tiukka pippurisuus höökii suuhun ob14aa muistuttaen. Kuin 14n hieman epävarma bandwagonserkku, joka yrittää kaikessa olla vähän kuin esikuvansa mutta itseluottamus ei täysin riitä kannattelemaan kokonaisuutta. Keskimaun varsin aggressiivinen pippurisuus tuntuu jopa hieman liioitellulta ja voltteihin nähden tämä on jokseenkin kova esitys. Jälkimaku on kukkaisen parfyyminen ja se jää pitkäksi aikaa suuhun. Suutuntuma ei pärjää ob-tavaralle. 81.

Clynelish 1991 The Ultimate #13213&13214, 46 %

Tuoksu: Ihan kuin mentäisiin taas astetta likaisempaan suuntaan. Sahanpuruisuutta, veistoluokkaa, pientä turpeen tuntua. Hedelmätkin hieman kuivempia kuin aiemmin. Hieman lasiaikaa saatuaan mukaan tulee toffeeta ja hunajaa, silti kuivana pysyen.

Maku: Maku seuraa tuoksua: ollaan tammisen turpeisissa tunnelmissa hedelmäisyyden sijaan. Mutta yllättäen tässä nämä ominaisuudet toimivatkin varsin mainiosti! Suolakalan turpeinen voimakas hitaasti hiipuva tunnelma, joka ihan viime hetkillään taittuu toffeenugaan suuntaan. Oikein mainio maku! Ja todella maukas myös leikattuihin voltteihin nähden. 88.

 

Clynelish Carn Mor Celebration of the Cask 1996-2015, #8801, 55,4 %

Tuoksu: Pidättäytynyt tuoksu. Limettiä.

Maku: Tuoksun mukainen. Tiukka kuin fan. Tästä ei äkkiseltään nyt kyllä löydy oikein mitään. Kertakaikkinen pettymys ensimaistolla. Vesitilkka tuo mukaan hedelmää ja keskimaun jo tuttua pippuria parantaen tätä viskiä kyllä huikealla tavalla. Loppujen lopuksi jäljellä ei kuitenkaan oikein ole paljon muuta kuin pippurisuus. Ei kerrottavaa jälkipolville. 79.

Macallan 21yo, 43 %

Macallan, tuo legendaarinen nimi, jolta minä en ole tainnut maistaa yhtään hyvää viskiä. Josko nyt, kun ikääkin alkaa jo olla?

Macallan 21yo, 43 %

Tuoksu: Hedelmää, keltaista ja makeahkoa. Semipliisu ollakseen laatu (tai kallis)viski.

Maku: Pientä tanniinisuutta, hyvin samettisen pehmeä, mutta silti pliisu kokonaisesitys. Ei vaan iske. Uskomatonta 277 €:n hinnalla. 81.

Jenkkiviskejä Uisgessa

Ensimmäisen Uisgepäivän viimeisenä aktiviteettina löysin itseni tutustumassa jenkkiviskeihin Sazerac Companyn ja James Cowanin johdolla. Kutsu tastingiin tuli yllättäen ja pyytämättä, kun kaveri joutui jättämään koko ensimmäisen Uisge-päivän väliin eikä halukkaita menejiä löytynyt. Aikaisempi kohtaaminen bourboneiden kanssa ei saanut minua vielä vaihtamaan jengiä, mutta kerrankos sitä kokeilemaan toisenkin kerran.

Cowanin esitys oli taattua jenkkihuttua, johon ei skottiviskien kanssa oli ainakaan yhtä vahvasti törmännyt. Esityksen rungon tuntuivat muodostavan se, minkälaisia palkintoja mikäkin viski on siellä sun täällä voittanut. Tuotteista oli hyvin selvästi nähtävissä se, että tarina oli itse tavaraa tärkeämpi. Toisaalta tyyli ei ollut huono, koska en ainakaan hetimiten itse keksi, miten kenties monille kuitenkin hieman vieraita tuotteita lähtisi markkinoimaan. Bourbonin valmistus ja muutakin perustietoa paikallisesta viskimarkkinasta käytiin myös ansiokkaasta läpi. Mutta sitten itse asiaan eli neljän tarjolla olleen whiskeyn kimppuun.

Buffalo Trace, 40 %

Tämä perustuote on esittelijän mukaan 8-12 vuotiasta ja pitää sisällään myös ruista.

Tuoksu: Makean banaaninen vaniljainen ja yllättävän syvä. Vaniljaisen mineraalinen.

Maku: Kevyttä, vesimäinen tuntu, hieman hapan, hieman esanssiseen taittuvaa makeutta. Mausteisuutta. Ok, mutta melkein mikä tahansa skotti biittaa tämän. 70.

Eagle Rare Single Barrel, 45 %

Tuoksu: Kovempi ja asteen tummempi. Vanilja jälleen vahvasti mukana. Huomattavasti rodukkampi. Appelsiinin kuorta.

Maku: Mehumainen alku, sitten pientä alkoholin potkua, joka tuo tähän jo hieman luonnetta ja syvyyttä. Selvästi tummempi ja luonteikkaampi maku. Alkaa olla jo kohtuujuotavaa. Silti kapea maku. Eikä erityisen monikerroksinen. Mausteinen yleisfiilis, lyhyt ja hieman pistävä silti. Tuoretta appelsiinia. 81.

Sazerac Straight Rye 6yo, 45 %

Tuoksu: Ruohoisempi ja hämyisempi. Myös voimakasta alkoholia, joka tuoksuttelulla paranee. tämä on yrttisyydessään itse asiassa aika loistava. Paras tuoksu. Jotain herkullista vihreää ruohoa, joka on loistava mutta jonka nimeä en saa mieleen.

Maku: Tanniinia suhun, sitten alkoholin myötä mausteisuutta, hyvin kuiva ja jopa katkera. Silti aika lyhyt viski. Maissin makeus on poissa, mikä on hyvä homma. Tasapainoa alkaa jo esiintyä. Metallisuutta. 84.

 Van Winkle Family Reserve Rye, 47,8 %

Tuoksu: Selvästi tummempi, makeaa punaisuutta. Maukas! Jopa hyvin huumaava tuoksu.

Maku: Tanniinit kovia, tästä eniten huomaa, että ollaan melkein eri tuotteen parissa kuin skoteissa. Kova ja tiukka silti. Todella vaikea pisteyttää kun koska on niin kaukana totutusta. 86.

Kommentit: Nämä viskit näyttäytyivät hyvin erilaisilta alkoholijuomilta kuin skotit. Van Winkle esimerkiksi oli mielestäni lähempänä rommia kuin viskiä. Alan vakuuttumaan siitä, että jenkkiviskeillä pitäisi olla joku tyystin erilainen nimi, koska ero on kyllä huikeasti suurempi kuin vain yhden e:n kokoinen. Illan raadin voittaja oli Sazerac 6yo ja Van Winkle sijoittui toiseksi.

Mackmyra Skog, 52,4 %

Minulle jäi vuoden 2012 Uisgesta varsin positiivinen mielikuva ruotsalaisesta Mackmyrasta, toki pitkälti tack vare yhden poikkeuksellisen single caskin. Tämän vuoksi oli yllättävää, kuinka penseästi ruotsalaiset suhtautuivat omaan tislaamoonsa Cinderellalla. Lieneekö niin, että perusrange ei olisi ollut niin laadukasta vai onko niin, että omaa kohtaan ollaan kriittisempiä (ns. Teerenpeli-ilmiö)? Mackmyraa olisi ollut kymmenisen erilaista sorttia Cinderellalla tarjolla, mutta maisteluhinnat olivat niiden kohdalla poikkeuksellisen kovia. Jäivät siis väliin, kun muutakin oli tarjolla. Sen sijaan Uisgessa lasiin kaatui Metsä, jolla on ruotsalaisen esittelijän mukaan ikää 7-7,5 vuotta.

Mackmyra skog, 52,4%

Tuoksu: Hämyisän liuotinhenkisen savuinen, ei kuitenkaan mitään epämiellyttävää. Hyvällä tavalla pontikkaista. Hyvin intensiivinen.

Maku: Kuivattava, kohtuullisen tyly profiili, tammea. Varsin puhdas profiili, mutta pohjatisle on kuitenkin miellyttävä. silti kovuus ja yksioikoisuus rupeavat loppupuolella rasittamaan. 81.

anCnoc 12yo, 40 %

Jossain olen maistanut anCnoc 12yo:ta 29.9.2011 - todennäköisesti kännissä. Kun kerran tästäkin löytyi yllättävästi hieman raapustuksia, kirjataan ne toki ylös. Jatkossa täytyy pyrkiä suurempaa tarkkuuteen ja täsmällisyyteen, koska alkoholinkäyttö on vakavaa hommaa.

T: Jotain vihreää. Marmeladia. Palanutta ruohoa. Hienostunut. Myöhemmin myös jotain keltaista hedelmää, jonka nimeä en tavoita. 

M: Tasapainoinen, kirkas, pyöreä. Jälkimakua ei oikein ole. Kuiva yleistuntuma, lämmittää suuta. Chilisuklaata. Loppumaussa todella mietoa turvetta. Varsin ok perusviski kyllä. 81.

Bruichladdich 10yo, 46 %

Piipahdus Oulun viskisceneen sai päätöksensä Bruichladdichin uudella kympillä.

T: Yllättävän makea, hedelmäinen.

M: Alkumaku rodukas, hieno, mutta ei erityinen. Jälkimaku iskee voimakkaana, mutta ah, niin maukkaana. Tammea, mietoa savua. Jälkimaku on tämän viskin paras anti. Perusmaku taas auttamatta liian pliisu kovempiin noteerauksiin. 81.

Signatory's Cragganmore 13yo, 43 %

Keskiviikon maistelusuora Viidessä pennissä jatkui Signatoryn pullottamalla 13-kesäisellä Cragganmorella, 43 %, 3,5 € / 2cl.

T: Hyökkäävä hunajaisuus, ananasta. Sittemmin myös tummempia sävyjä, nahkaa, tallia. 

M: Hyvin pehmeä, aluksi suorastaan mesimäisen pliisu. Sitten pieni potkaisu, joka ei kuitenkaan kanna kovin pitkälle. Minttuisuutta. Yleisesti ottaen ihan maukas, mutta liian pliisu korkeampiin pisteisiin. 81.

Suuri Laphroaig-maistelu

Laphroaig, tuo monen meistä ensikosketus single maltiin, tai ainakin savuiseen moiseen, on klassinen Islay-tislaamo, jota myydään Suomessa kuin Ryssissä karvahattuja. Allekirjoittaneelle se ei ollut ensimmäinen Islay-tislaamo, joka iski, vaikka Quarter Cask aina ihan ok:sti maistuikin. Kuitenkin viskikokemuksen kasvaessa yhä useammin toimiva eteen tullut viski on ollut Laphroaig. Oli siis aika laittaa hamstratut lapparit riviin ja selvittää, kuka on kuka. Tarjolla on kolme perustuotetta ja kolme tynnyrivahvuista, joista etukäteen suurimmat odotukset kohdistuvat sydänverellä Cadenhead'sin Edinburghin byroosta kannettuun 16-vuotiaaseen tynnyrivahvuiseen, joka ostettiin sokkona rillipäisen kieroon katsovan Cadenhead's-äijän suosituksesta. Mukana maistelussa Eläväpullon lisäksi Ville S. ja turistimaistaja Tony, jolla on vankka kokemus viinan juonnista, mutta toistaiseksi enemmän kvantitatiivisella kuin kvalitatiivisella puolella. Kovasti miestä yritetään viskien maailmaan saattaa. Siispä asiaan:

Laphroaig 10yo, 40 %

T: Kilchoman-maista kuivaa hiilen savua, turvetta, miellyttävä aloitus, kalkkikalliota,

M: kuiva savu, yksioikoinen vesimäisyys kuitenkin taustalla. Suutuntuma ei anna aihetta suitsutukselle. sitten miellyttävää alkoholia, mutta lopputulos jää kaipaamaan ytyä. jälkimakua ei juurikaan ole. 81. ville: 83, tony: 82.

Laphroaig Quarter Cask, 48%

T: makeutta mukana, muutoin samoja savuja ja turvetta. aprikoosia?

M: selvästi makeampi suutuntuma, enemmän juttuja, täyttää paremmin. ei kuitenkaan mitään samettista nektaria. keskimaun alkoholi antaa jo vastusta. jälkimaussa maukasta pippurisuutta. hintalaatu aivan huippua. 89. ville: 86, tony: 84

Laphroaig 18yo, 48 %

T: tuoksu paksumpi, vähemmän savuinen, sokerisempi, pehmeämpi, hedelmät kypsenemään päin, parfyymia?

M: suutuntuma öljymäisempi, jopa varsin hedelmäinen, kuitenkin kuivattavuutta löytyy. iän tuomaa kypsyyttä. savu täysin smoothisti elementissään. sen mukana tulee kuitenkin alkoholin vastusta. jälkimaku huikean pippurisen pitkä ja maukas. 94. ville: 86 , tony: 85

Laphroaig 10yo Cask Strength 2009, batch 001, 57,8 %

T: alkoholinen, kympin savua on, mutta piilommassa. lääkemäisyyttä, fenoleja lisääntyvässä määrin. suklaata?

M: ensimmmäinen suuosuma täyteläisen öljymäinen ja pehmeä. savua on, mutta maltillisesti. savu kulkee tasaisesti läpi koko maun. sitten alkoholi iskee, mutta pehmeällä ja hyvällä tavalla. Kaakaopapua ja ehkä kahvia loppumaussa. kaikkea enemmän kuin normikympissä. alkoholi tasapainossa kerta kaikkiaan. todella maukas tuote. 95. ville: 88, tony: 90

Cadenhead's Laphroaig, 16yo Cask Strength, 55,2 %

t: hedelmän kuorta, aprikoosia, savu hieman erilaista kuin muissa, ei niin hiilimäinen, paksumpi. alkoholi hyvin pehmeä voltteihin nähden. toffeeta. nahkaa. tuoksu pettymys. ei muistuta lapparia.

M: alkumaku hyvin kuiva, kuitenkin pehmeä. sitten alkoholi, joka on kuitenkin paljon pehmeämpi kuin OB CS. hedelmäisyys biittaa savua verrattuna muihin tuotteisiin. jälkimaku viipyy, mutta sitten nahkaisuutta, turvetta. kahvia. jälkimaku on toodella pitkä. savu on mukana läpi matkan, mutta taustalla. Kyse ei ole savuviskistä, vaan viskistä, jossa on savua. Hieno ja tasainen viski. Pienellä vesitilkalla itse asiassa hyvin vastaava kuin OB-18yo. 94. ville: 89, tony: 90.

Ville: hedelmän kiven imeskelyä, hedelmää. lääkemäisyyttä hyvällä tavalla. nenää avaavaa raikkautta ja samalla intensiivistä nahkaa?

Kintra's Laphroaig Cask Strength 1998, 13yo, 53,4 % (Kintra on hollantilainen yksityinen pullottaja, jolla tulee vuosittain jokunen tynnyri. kintra.nl)

T: intensiivinen tuoksu, tammitynnyriä, jotain erikoista, härskiintynyttä/käynyttä? CS:ksi paljon tuoksuja. lihaisuutta. karkin makeutta.

M: ensimaussa poikkeuksellinen hyökkäävä alkoholi (usein jos alkoholi on hyökätäkseen, se hyökkää vasta alkumaun jälkeen), sitten lämpöhauteeseen palanutta hapanimeläkinkkipossua. pekonia. erilainen. Haribon colapullokarkkia. alkoholi pysyy samanlaisena mukana läpi maun. ei kuitenkaan pahana. jälkimaku karkkimaisen makea. 91. ville: 87, tony: 88.

Yhteenveto: 

Laproaigit osoittivat pystyvyytensä: kerta kaikkisen hienoja juomia! ainoastaan perus10 oli pettymys, mikä on sinänsä harmi, että se on yleisimmin ostettuja mallasviskejä varmasti tänä päivänäkin. 1/4-tynnyrinen osoittautui huikeaksi hintalaatusuhteelta, samoin 18yo ja CS (jos sattuu olemaan serkku tai muu tuttu esim. Hollannissa). Cadenhead'sin tuote on hyvä, mutta onko noin hyvä kuin pisteet annettiin? Kuinka paljon ennakkotoiveet vaikuttivat? Vaikea sanoa, täytyy maistaa vielä toisen kerran. Kintra oli erikoinen Laphroaig. Ostaisinko? En ehkä koko pulloa, mutta mielenkiinnon vuoksi ehkä pienemmän annoksen voisin hyvin ottaa vastaan. Mietintämyssyyn.

ville: lappari ei ole kuulunut niiden viskien joukkoon, jonka myötä musta on tullut viskientusiasti. juotuani nopeasti läpi kaikki tämän päivän tuotteet, niistä löytyi joku lääkeyrtti, josta en perinteisesti ole pitänyt ja joka on vaikuttanut siihen, ettäkö pitäisin Laphroaigia huippuviskinä. myös tietty suovesimäisyys on häirinnyt. Sen sijaan näissä vaikuttanut savu on jotain todella miellyttävää.

Vertailu: Talisker 10yo, 13yo DE, 18yo & 25yo

Neljä Taliskeria rinnan. Lähtökohtina itselläni tuttu vain peruskymppi. Kaverilla aikoinaan maistettu 25yo paras koskaan maistamansa viski. (julkaistu aikaisemmin viskikaapissa).

Talisker 10 yo

t: petrolia, jotain semiepämiellyttävää
m: suola osuu kielelle ensin, merellisyys seuraa. varsin terävä. kuitenkin aika makea, sokerinen. jälkimaussa lievä turve joka on kuitenkin aika lyhyt. (82 & 83 pistettä.)


Talisker distiller's edition, 1993/2006

t: hedelmäisempi, karamellinen,
m: tasapainoinen, miellyttävän öljymäinen rakenne. kaikkea sopivasti. hedelmäinen, ei kuitenkaan savuinen. selkeästi pidempi jälkimaku. turpeisuus tulee vasta siellä. highlandparkmaista makeutta aluksi, ja sen jälkeen turvetta. HP:ssa vain näitä molempia on enemmän. (81 ja 91 pistettä.)


Talisker 18 yo

t: suola ja savu takaisin. ei enää hedelmää
m: rakenne korostetun öljymäinen. savua ja alkoholisuutta löytyy. kuitenkin harmillisen yksiulotteinen. jälkimaku on kyllä hyvä, mutta kovin lyhyt. Hulahtaa nopeasti ohi, vaikka suuntäytettä kyllä riittää. (86 & 86 pistettä.)


Talisker 25 yo, pullotettu 2005.

t: kompleksinen, yrttinen, tuoksultaan selkeästi alkoholisin. jotain mukavaa autonkumimaisuutta/bensaa?
m: mieletön hyökkäys suuhun. loistava balanssi öljyn ja terävyyden välillä. isoa mausteista, eikä mitään epämiellyttävää. Tynnyri, tammisuus ja juurevuus maistuu. suolaa, tyrskyä. Rakenne aika täydellinen. jälkimaku kuitenkin kerta kaikkiaan puuttuu. suun täyttävää alkoholisuutta. (90 & 92.)


Yleisfiilis: hyviä viskejä, mutta jälkimaun puuttuminen yleinen vaivaava ongelma. semiyksioikoisuus muissa paitsi DE:ssa. de:ssä vähän yritystä. eivät välttämättä kutsu maistelemaan ja ottamaan uusiakin naukkuja. Hinta-laatua mietittäessä paras se oli mielestäni 10yo:ssa ja ehkä DE:ssä. 25yo olisi ollut huippua, jos jälkimaun puolella olisi tullut vielä uudet nousut. Nyt niitä ei tullut.

___________________________________________________________________________

EDIT 23.4.2012: Erkan nuotit kolmen Taliskerin rinnakkaismaistelusta: 

 

Highland Parkit vertailussa

Tarjoutui mahdollisuus maistella rinnan kolmea perusluokan Highland Parkia. Keskimmäinen on Lissabonin lentokentältä ostettu (n. 40e) taxfree-pullo. Lopussa annetut pisteet.

highland park 12yo, 40 %:

Tuoksu: hedelmää, raikas, pommac, toffeeta,

Maku: kuiva ensimaku, päärynää, turve alkaa potkia jo aika pian. yllättävän kypsä alkoholisuuden määrä. jälkimaussa myös maustetta. toisella maistolla terävämpi kuin 1998. jälkimakuakin löytyy. koko elämys ylipäänsä raaempi ja nuorempi kuin 18yo. alkoholia saisi olla enemmän. 86.

Highland park 1998/2010 travel retail, 40 %

Tuoksu: sulkeutuneempi, miedompi, tummempi, häilyvää turvetta, jotain epämiellyttävämpää tärpättiä, fenoleja.

Maku: selvästi öljymäisempi rakenne, kuitenkin jotenkin tympeä. hp-maisuus häilyy, mutta taustalla. 81.

Highland park 18yo, 43 %

Tuoksu: rikkain, kompleksinen, yrttinen, aromikas, hedelmistä kypsin, myös voimallisuutta.

Maku: sopiva öljymäinen rakenne, jota siivittää mausteisuus ja raikkaat hedelmät. jälkimaussa suun täyttävä turpeisuus. toinen maisto: ananaisuutta. 92.

Loppukaneetti: Highland park 18 yo on parhaita viskejä, joita olen maistanut. Sen myötä heräsi mielenkiintoa myös vielä parempien HP:iden maistamiseen.

-----------

EDIT 1.10.2012: Nyt kun noita "vielä parempia HP:ita" on maistettu, tuli maistettua myös 18yo ajan kanssa uudelleen. Se herätti seuraavia tuntemuksia:

Highland park 18yo, 43 %

Tuoksu: maanläheistä mausteisuutta, inkivääriä, vaikea sanoa, taittuuko keltaiseen vai punaiseen päin. Jopa jotain karkkista makeutta. Kovaa hedelmää.

Maku: Hyvin tasaisesti suuhun levittyvä maanläheisyys, jota hennon mausteisen kihelmöivä alkoholisuus seuraa. Kuivunut naava tai sen suuntainen turve on tälle se ominaisin maku. Ei olla siis keltaisissa eikä sen kummemmin punaisissa tunnelmissa. Kihelmöinnin voi nähdä olevan myös merellistä suolaisuutta. Jälkimaussa suuhun jää pehmeä tupakkainen ja sikarilaatikkoinen turpeisuus, josta myös nugaan tuntemuksia voi löytää. Jälkimaku on todella pitkä. Tämä on suoraviivaisempi kuin 21yo, ja enemmän keskittynyt jälkimakuunsa. 90.