Islay-kattaus Suomen mallasviskiseuran kera 2.8.2018

Mikäpä olisi parempi idea kuin kasa turvepommeja helteisenä elokuuna? Moinen setti joka tapauksessa oli tarjolla Suomen mallasviskiseuran tastingissa, ja tämä sopi pitkästä aikaa omiinkin aikatauluihini. Tarjolla oli kattava setti eri tislaamojen tuotteita, joiden osalta mennään suoraan asiaan:

Virallisen kattauksen ulkopuolelta aloitin samplena mukaan ottamallani 25-kesäisellä Laphroaigilla. Pitihän seuraavaa kolmekymppistä hieman valmistella. Kyseisessä viskissä maistui sherryvaikutus tuoden voittopuolisesti pirskahtelevaan sitruksiseen viskiin herukkaisempiakin tunnelmia. Oikein mainio.

1. Laphroaig 30 yo, 2016 53,5 %

Tuoksu: Paahtoleipä, nugaa, pähkinä. Sitrushedelmiä. Nätissä paketissa on. 

Maku: varsin kovasti savua, eksoottista hedelmää, sitrusta. Upea tasapaino, ei mitään liikaa eikä liian vähän. Upea tuo kypsä sitrus! Tässä on ikäisekseen varsin paljon voimaa ja savuakin, mutta ikä myös maistuu, ja keltaiset hedelmät, jotka sitä siivittävät, ovat todella nättejä. 92.

 

Kommentti: Tämän herkun tarjoaminen heti kärkeen oli mielestäni oikea ratkaisu, mutta se olisi ehkä tarvinnut jonkun helpon nollaviskin makunystyröiden avaamiseen. Itselläni tähän oli tuo kaksfemma, mutta muu yleisö ei ehkä ollut yhtä hyvin varustautunutta.

 

2. Bowmore 20 yo 1996/ 2016 (Scotch Malt Whisky Society), 54,6 %, 228 bottles

Tuoksu: Raikas merellisyys, floraalinen, persikkainen.

Maku: Nätti floraalinen kypsä sitruunaisuus. Ilman vettä aika tiukka jännä sitrushedelmä, joka jää mukavasti polttelemaan kitalakeen. Jotenkin aika vahva kuriositeettiviski kukkaisessa floraalisuudessaan. Eli on omanlaisensa, mutta tyylissään yksioikoinen. 87.

3. Ardbeg 1994/ 2006 ns. Eskon IB-Ardbeg, 59 %

Tuoksu: Kuminen kuiva palanut autonrengas. Hyvin likanen. Niinku Maradona.

Maku: Maku on iso. Niin paljon tuota likaisuutta tässä ei ole. Vesi auttaa. On likainen, tuhkainen kaveri. Ihan ok. 85.

4. Caol Ila 1997/ 2009 (Gordon MacPhail)), 50 %

Tuoksu: Joku outo viinimäinen makeus. Ei erityisen kutsuva heti alkuun. Silti kohtuullisen puhdas. Puhdistuu sitten kuitenkin kun vähän odottelee.

Maku: No joo, maku kyllä pärjää! Tämähän on varsin mukava ja puhdas kaveri. Savu on yllättävänkin törnävä ja tuhkainen. Ehkä vaikutelma tulee osittain myös tuosta sherrystä, josta siis nuo tummemmat fiilikset. Rauhallinen viski ilman muuta. Mutta hyvin miellyttävä, laadukas ja juotava. Tuoksu verottaa yhden pisteen. 88.

 

5. Lagavulin 12 yo 1995/ 2008, exclusively bottled for friends of classic

malts, 48 %

Tuoksu: Ihan täysin laga-de tuntua. Hyvin punainen, Marjainen, syvä, mutta ei silti mikään sherrypommi. Saa nähdä, miten tässä voltit riittävät tähän marjaisuuteen. Mutta kyllähän sieltä sitten nousee myös sitä nahkasohvaa ja tupakkiakin. Ihan lupaava. Laadukas.

Maku: Ollaan kyllä tuoksun marjamehutunnelmissa, mutta sitten: iso pusku niin savua, tummia marjoja, tuhkaa, purentaa, sitä metsästysmajan nahkasohvaa ja kivääriruutia. On kyllä iso ja kova viski! Yllätti laadullaan ja voimallaan! Tällaista(kaan) ei välttämättä ihan tänä päivänä enää löydä. 90.

 

6. Bruichladdich PC 11, 58,7 %

Tuoksu: likaista kumia, miltä osin muistuttaa Eskon Ardbegia, mutta selkeästi myös tummempia sherryvaikutteita mukana.

Maku: Nuotit jäivät maistelun tuoksinnassa kirjoittamatta, mutta päivän jälkeen fiilikset olivat isosta ruutisesta öljyisyydestä, massiivisesta suuntäyttävyydestä ja hentoisesta likaisuudesta, joka tuli tuoksusta poikkeuksellisesti myös makuun ja aivan sen loppuvaiheille mukaan. Jälkimaun likainen nugaa on kyllä mieleeni. Massiivinen viski ilman muuta. 88.

Kuva: Anders Malmsten

Illan päätteeksi äänestettiin voittajaa, ja äänet jakautuivat seuraavasti:

Laffe30: 12

Bowmore: 5

Ardbeg: 8

Caol ila: 0

Lagavulin: 7

Bruichladdich: 3

 

Lopussa saimme maistaa extrana vielä n. 10yo Kilchoman exbourbon single caskin, joka oli puhtaudessaan varsin hieno tuote! Tämän omistavat pojjaat saavat olla ylpeitä tynskästään.

Bruichladdichin core rangen kimpussa Punavuoren Ahvenessa 11.11.2014

Jep, kaikki tuntevat bruikan, joten mennään suoraan asiaan, eli siihen, mikä omasta mielestäni on tämän tislaamon kohdalla oleellista. Bruichladdich avasi tislaamonsa uudestaan vuonna 2001 Jim McEwan master distillerinään. Jos unohdetaan ne kymmenet ja kymmenet sekalaiset finistelyt yms. outoudet, joita bruikan vanhoista varastoista on markkinoille ilmestynyt, se alkoi tuottaa heti myös varsin haluttua ja maukasta tavaraa, josta esimerkkinä on savuinen PC-sarja. Juuri kun nämä tuotteet alkoivat saavuttaa kunnioitettavaa ikää ja perusrange saatiin stabiloitua (Laddiet 10, 16 ja 22yo, sekä Port Charlotte 10yo sekä octomoreja) niin ylikansallinen viinajätti Rémy Cointreau osti tislaamon. Tislaamoväki teki kaupalla epäilemättä ison tilin, mutta miten kävi viskinharrastajan? Upeaksi osoittautunut Laddie 10 korvautui Laddie classicilla - ilman ikämerkintää. Vanhemmat laddiet unohdettiin samalta istumalta. Port charlottesta putosi ikämerkintä pois. Nyt koko bruikan core range on nasseja (okei, octomoreissa on ikämerkintöjä kyllä).

Tätä tilannetta oli meille mustasta valkoiseksi tullut puhumaan Brand Ambassador Joanne Brown tislaamolta tuoden mukanaan viisi viskiä. Paikalle olikin saapunut kiitettävä määrä eli baarin täydeltä ihmisiä: jonkun arvion mukaan kyseessä oli suurin koskaan järjestetty kaikille avoin ravintolatasting Suomessa n. 65 osallistujalla. Brown kävi läpi viskinvalmistusta, tislaamon historiaa ja heidän ominaispiirteitään samalla kun maistelimme seuraavat tuotteet: 

bruikkaa ja kuivaa turvetta

Bruichladdich Classic Laddie, 50 %

Hieman 10 % finosherryä ja loput exbourbonia.Yli 3-vuotias viski.

Tuoksu: Kuiva. Ohraisen maltainen. Ei mitään epäpuhdasta. Hieman makeaa sitrusta. Silti aika vaatimaton.

Maku: Mukava makeus heti alkuun. Sitten aika iso alkoholi, joka on kyllä kohtuullisen karkeaa.  New maken fiiliksistä ei täysin pääse eroon. Kevyt, pehmeä tuntuma alkoholia lukuun ottamatta. Hyvin viljainen ja tässä mielessä rehellinen viski. Hieman lisää tynnyriaikaa vaan huutaisi. Vesi myös auttaisi. Näin nuorta ei ehkä kannattaisi pullottaa näin vahvana. Age is not supposed to matter, mutta raja siinäkin. Jos haluat sinänsä puhdasta viljaviinaa niin tässä on. 80.


Bruichladdich Islay Barley, 50 %

Tuote on kypsynyt 6 vuotta ex-bourbontynnyrissä. 2007 vintage.

Tuoksu: Puhdas merellinen maltaisuus. Hentoa sitruunaa. Puhdas! Hentoa turvetta.

Maku: Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Rehellinen puhdas merellisen maltainen viski. Huikea parannus Classicista. Kiva vegetaalinen jälkimaku. Tippa vettä avaa selvästi. 87.

Bruichladdich Port Charlotte Scottish Barley 40ppm, 50 %

Tuoksu: Pehmeää savuisuutta, mokkaa. Kuitenkin raikas pohjasavu.

Maku: Nyt ollaan jo pehmeämmän ja ikään kuin iäkkäämmän viskin äärellä. Mukavaa savua, pienempipartikkelista alkoholia. Taustalla väijyy makeus ja tietty kumisuus. Perussavujamppa. Kuitenkin kiva maittava jälkimaku. Makeus on loppuun asti läsnä. 85.

Bruichladdich Octomore 6.1 Scottish barley 167ppm exbourbon 5yo, 57 %

149,90 € Alkossa.

Tuoksu: Savusaunaa ja nugaata. Yllättävän raikkaan puhdas savu tämäkin.

Maku: Nojoo. Isoa kipristelevää savua ja sitä tukevaa alkoholia. Tulee mieleen Ardbegin Uigeadail. Jälkimaussa katajanmarjaa. Ollaan vain hieman tunkkaisessa savusaunassa. Silti ihan maukas esitys. 87.

Octomore edition 6.3 Islay Barley 258 ppm, 64 %

Sokerina pohjalla uusi 258 ppm:n Octomore, josta osa on kypsynyt virgin oakissa.

Tuoksu: Mikä on tämä tuoksu? Punaisia juttuja ilman muuta. Joku finistely tässä on oltava kyseessä.

Maku: Woo. Tosi iso. Saunapalvikinkkua. Ei kuitenkaan huono! Brutaali, hentoa tulitikkua, paras maistamani octomore. Mitäpä näistä isoja kirjoittelemaan. Sammutettua nuotiota. 89.

Yhteenvetoa: Jos paljon on saanut erinäisiä tasting-tilaisuuksia hehkuttaa, niin tästä jäi hieman huono fiilis. Tuntui, että Joanne Brown toteutti kaikki ne ennakkoluulot, joita esipuheessa (johon toki tämä tasting myös vaikutti) toin esiin: kerrotaan silmät kirkkaana, kuinka Rémylle myynti oli hieno mahdollisuus, jota Bruichladdich tarvitsi kehittyäkseen. Ja kuinka nykyisin moni Islaylla ajaa hienolla autolla, koska kaupasta sai niin paljon voittoa. Ja kuinka ikämerkitsemättömät viskit mahdollistavat makuprofiilin muokkaamisen haluttuun (kenen haluamaan?) suuntaan. Olkoon se sitten sisäinen punavihervasemmistolaiseni, mutta tuntui käsittämättömältä kehua vuolaasti yhtiötä teoista, joilla he ovat kasvattaneet omaa palaansa kakusta - nyt kuulijakunta oli kuitenkin sitä syömäriosastoa. 

Kun samalla Brown jankkasi pitkiä pätkiä aivan viskinteon perusasioita (kylmäsuodatuksesta, väriaineesta, siitä kuinka bruikka tekee asioita paremmin kuin x ja x tislaamo!), oli tasting välillä todella puuduttavaa kuunneltavaa. Ymmärrän toki, että tapahtuma oli yhtä lailla tarkoitettu vaikkapa ihan aloitteleville viskin ystäville. Uskallan kuitenkin väittää, että heillekään tämä info ei toiminut, koska samalla käytettiin paljon erikoistermistöä (kuten angel's share), jota ei millään tavalla avattu. Paljon vaikeaa sanastoa hälyisässä salissa ei varmasti toiminut parhaalla tavalla oikein kenellekään. Brown heitti pari hyvää läppää, mutta muilta osin tuntui, että hän teki kyllä puhtaasti opeteltua duuniaan eikä mitään muuta - intohimoa tuotteita tai viskiä kohtaan ei ainakaan itselleni välittynyt. Mutta ehkäpä se uusi auto sitten innoittaa enemmän.

Pahoittelut, mikäli joku loukkaantui arviosta. Paikalla olevat saavat mieluusti kommentoida tilaisuutta.

Bruichladdich 21yo 1992/2013 Distillery Valinch no. 3, 52,5 %

Kolmas sokkoviski yllätti:

Bruichladdich 21yo 1992/2013 Distillery Valinch no. 3, 52,5 %

Tuoksu: Pientä liotinmaisuutta, vaiko sittenkin eksoottista hedelmää? Kyllä, mangoa. Lasin pyörittelyn jälkeen pieni kynsilakan meininki tässä on. Mutta niitähän on aina ollut kiva nuuhkia. Terävä hedelmäviski, jonka tuoksu pitää sisällään selkeästi valtavan potentiaalin. Vesitippa poistaa tästä tuota mainittua liuotinmaisuutta jättäen hedelmäisyyden jäljelle.

Maku: Kuivattava tanniinisuus on suutuntumaa eniten määrittävä tekijä. Alkoholi on tylyä, mutta sen jälkeen suuhun leviää lämmin eksoottinen kypsä hedelmäisyys, jota parhaissa keltaisissa viskeissä esiintyy. Viski, johon haluaa laittaa pari tippaa vettä. Vesi avaa tämän viskin koko hedelmäisen potentiaalin. Iso suun täyttämä ison hyö'yn viski, jota ei halua nielaista, koska maku jatkuu ja jatkuu. Erittäin tyylikäs, mutta kuitenkin peruskeltainenviski. Ehkä se mielenkiintoisuus onkin, että näin tyylikästä tynnyrivahvuista keltaista viskiä ei enää nykyisin kaupan hyllyltä löydy. Mikäli tämä on perusluokan tavaraa entiseltä ajalta, niin nykyinen viskisukupolvi ei enää voi ymmärtää, mistä kaikki viskihype on joskus saanut alkunsa. Tämänkin jälkimaku jatkuu ja jatkuu kertoen hyvin koherentin tarinan koko viskin matkalta. Hieman vaatimaton tuoksu pitäytti pisteet tässä. 90.

Cadenhead'sia Hämeenlinnassa 14.9.2013

Hämeenlinna - tuo Etelä-Suomen läänin pääkaupunki, kuuluisien Liuksen veljesten (eli näyttelijä Petelius, futari Ismo Lius ja säveltäjä Sibelius) synnyinkaupunki sekä pääkaupunkiseutulaisille lähin katu-uskottava paikka kokea oikeaoppista pillurallia - kutsui luokseen aurinkoisena perjantaina, kun The Local Whisky Club piti tastingin jossa oli tilaa myös ulkopuolisille. Kattaus oli etukäteen mielenkiintoinen, sillä kaikki viskit olivat yksityiseltä pullottaja Cadenhead'silta, tynnyrivahvuisia, kunnioitettavan ikäisiä sekä ex-bourbonkypsytettyjä, vaikka joukossa oli myös pari tislaamoa, jotka on yleensä totuttu yhdistämään sherrykypsytykseen.

Tastingin veti Jari Autio, joka keskittyi varsinkin alussa hyvin perusteellisesti hajuaistin toimintaan. Tarjolla oli muutamia perustuoksuja haistettavaksi, mikä tuntui hyvin tukevan samojen tuoksujen löytämistä itse viskeistä. Esimerkiksi puhtaan neilikan tuoksuttaminen näytepullosta avasi ainakin itselleni tuota mystistä maustetta, jota kaverit alvariinsa tuntuvat viskeistään löytävän. Myöskään itse viskien haistelua ja maistelua ei aloitettu perinteiseen tapaan, vaan viskiä ensin pyöriteltiin yhdessä lasissa ja sitten se kaadettiin toiseen, jotta ensimmäisestä lasista kyettiin aistimaan viskin tuoksuja ilman alkoholin aisteja turruttavaa vaikutusta. Olin kerran aikaisemminkin Uisgen yhteydessä kokeillut tätä metodia, mutta kummallakaan kerralla en täysin löytänyt sen autuaaksitekevyyttä. Veikkaan, että moinen metodi vaatisi vielä hieman kehittyneempää nenää, jotta erilaiset vivahteet alkaisivat lasista aueta.

Sen sijaan erityisen mielenkiintoinen oli maistokokeilu ilman tuoksun vaikutusta eli nenästä kiinni pitäen: viski ilman tuoksua ei maistunut juuri miltään ja jos sen tunnistaminen, että juotiin viskiä, olisi varmasti sokkona jäänyt tekemättä. Suosittelen kokeilemaan.

Lopulta viskejä sai sitten maistella kukin omaan vapaaseen tyyliinsä ja jotain tuli kirjailtua ylöskin.


Clynelish 16yo 1993/2010 Cadenhead's, bourbon hogshead 315 bts, 59,8 %

Tuoksu: Makean keltainen "perusviski".

Maku: Nätin makean ruohoinen. Alkoholi on voltteihin nähden maltillinen. Tuo veden kielelle. Maku on tuoksun mukaisesti puhtaan keltaisen perusviskin. 86.

Bruichladdich 18yo 1993/2011 Cadenhead's, bourbon hogshead 270 bts, 53 %

Tuoksu: Hento tuhkasavu, iäkäs turve(?) Öljyisen täyteläinen. Raikas merellisyys.

Maku: Maukas hento turpeisuus. Alkoholin myötä maukkaan metallisen täyteläinen tanssi suussa. Jotenkin hieno mallasviski: rakenne kunnossa, merellisyys, ei liikoja savuja, tasapainoinen ja hyvällä tavalla seesteinen viski. Laddie10 tulee mieleen. Lisäpisteisiin vaadittaisiin silti enemmän makuja. 89.

Glenfarclas 21yo 1990/2011 Cadenhead's, bourbon hogshead 222 bts, 54,3 %

Tuoksu: Sitruksinen, kukkainen, pesuainetta. Kukkeaa mausteisuutta. Laventelia? Äärimmäisen mielenkiintoinen ja upea tuoksu!

Maku: Ilman vettä aika sulkeutunut tasapaksu keltainen viski. Veden kanssa lisääntyvästi vihreyttä, ruohoisaa maanläheisyyttä. Jälkimaussa mineraalisuutta. Jättää suuhun kuitenkin pehmeän vahamaisen kerroksen suuhun, mikä toimii. Maku silti tuoksuaan selvästi vaatimattomampi. 86.

Glendronach 21yo 1990/2012 Cadenhead's, bourbon hogshead 258 bts, 51,1 %

Tuoksu: Raikasta keltaisuutta, sitten suolaista merellisyyttä.

Maku: Kohtuullisen kuivattava suutuntuma, joka taittuu jälkimakua kohden merellisempiin tuntemuksiin. Lakritsia. Rakenne on tässä kunnossa, mutta turhaan ei Glendronach käytä sherrytynnyreitä viskiensä kanssa, sillä nimenomaan punaista makeutta tämä rakenteensa päälle kaipaisi. 21 vuotta on vaikea aistia tästä viskistä. Muutama maistelija mainitsi tässä olleen liikaa puuta, mutta minua se ei häirinnyt. 86. 

Bunnahabhain 22yo 1989/2012 Cadenhead's, bourbon hogshead 252 bts, 48,1 %

Tuoksu: Karkkinen makeus, vaniljaa? Pehmeän irtokarkin henkeä.

Maku: Kuivattava tanniinisuus, profiili on savuisempihenkinen: maltillista turvetta. Jotenkin bunnissa aina tuntuu häiritsevän tämä tietty ylikypsän katuun tallatun hedelmän fiilis. 84.


A posteriori: Tässä tastingissa keskityttiin pitkälti muihinki asioihin kuin itse tisleisiin, mikä näkyi myös hieman puutteellisina muistiinpanomerkintöinä. Kattaus oli kuitenkin sen lisäksi itsessäänkin aika vaikea: kaikki viskit olivat varsin saman tyyppisiä, eikä niiden välille täten ollut helppo tehdä eroja. Erityisesti Glendronachin kohdalla ahaa-elämys kuitenkin oli tuo rakenteen ja maun erottelu toisistaan: tässä oli rakenne kunnossa, mutta sherry olisi ollut luontainen maun tuoja. Kenties se ei olekaan täysin sattumaa, miksi tietyt tislaamot ovat erikoistuneet sherrytynnyrien käyttöön ja toiset taas tuottavat enemmän keltaisia viskejä.

Maistelujen jälkeen tarjolla oli maukasta ruokaa ja mahdollisuus maistaa jokusia mielenkiintoisia viskejä The Local Whisky Clubin aikaisemmista tapahtumista. Kun setin päätteeksi saimme vielä paikallisoppaan ja Hämeenlinnan kuuluisin (lue: ainoa) turistinähtävyys, eli Sibben syntymäkoti, käytiin katsomassa läpi, olikin aika hypätä Pendolinoon ja suunnata takaisin isolle kirkolle. Paluumatkalle varmuuden vuoksi varatut Laphroaig CS ja Aberlour a Bunadh jäivät juomatta. Sitä alkaa vissiin tulla vanhaksi...

Kiitoksia järjestävälle taholle!

Douglas Laingia Punavuoren Ahvenessa

Tuskin oli Uisgesta toivuttu, kun Viskin Ystävien Seura yhdessä Douglas Laingin kanssa toteutti muutaman Islay-viskin tastingin. Setti näytti paperilla oikein hyvältä, joten innolla siirsin luuni Punavuoren Ahvenen kabinettiin. Old Malt Cask -sarja on pääosin ollut mieleen ja nyt verrokkina olisi uusi Director's Cut -sarja tynnyrivahvuisia viskejä. En sitten tiedä, onko lukuisien erilaisten sarjojen perustaminen parhaiten uppoavaa markkinointia ainakaan allekirjoittamiseen, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.

Bowmore 14yo 1996 Old Malt Cask, Refill Hogshead cask nr. 6837, 50 %

Tuoksu: Ensalkuun makeaa ja raikasta hedelmää, päärynää. Sen taustalta sitten mukavan raikas savu.

Maku: Puun tuntua, miellyttävää tanniinia. Sitten kihelmöivää raikasta varsin intensiivistä savua. pyöreä, hentoa suolaista merellisyyttä, jota vesi hieman avaa ja samalla leikkaa tanniineja. Vesi tuo myös lisää jälkimakua ja öljyynnyttää suutuntumaa. Kiva merellinen ja suolainen viski, joka nostaa silmissäni Bowikan kuvaa. 89.

Bowmore 15yo 1996 Director's Cut Series, Cask nr. 8034, 52,2 % 

Tuoksu: Merellinen perussavu, suolainen tummahko savu. Myös alkoholin tuomaa tummuutta mukana. Kenkälankkia.

Maku: Alkuun ei oikein aukea. Sitten pikkuhiljaa tummaa kärtsättyä possua, hieman sitrusta. Ei erityisen tyylikäs alkuunsa. Alkoholissa on voimaa, mutta viski on silti hyvin juotava. Ilman vettä tämä ei ole kuitenkaan erityisen maukas. Veden myötä syvenee ja tummentuu. Makeaa merellistä syvyyttä. Jälkimaku kihelmöi. Ei silti erityisen herkku. 85.

Laphroaig 14yo 1998 Old Malt Cask, Cask nr. 9227, 50 %

Tuoksu: Tiukemman savuinen, suoraviivaisempi kuin Bowmoret.

Maku: Peruslappari, helppo, suklaisen savuinen. Kuitenkin varsin pliisu. Jälkkärimainen suklaamakeus toimii. Perusjees viski illanistujaisiin, en ostaisi silti. 86.

Laphroaig 15yo 1996 Director's Cut Series, Cask nr. 8255, 57,2 %

Tuoksu: Syvempää terävämpää luonteikkaampaa savua, lyijykynää. Merellisyyttä. Tuoksuna ilman muuta parempi kuin edellinen OMC.

Maku: Tyrnävä, odottava, sitten isosti alkoholia, ei niinkään vivahteita. Tuoksu olisi antanut odottaa enemmän. Vesi avaa tätäkin, silti yksioikoiseksi jää. Öljyistä lyijyn jälkimakua. metallinen ja terävä. Silti tässä on luonnetta enemmän kuin edellisessä. 87.

Bruichladdich 21yo 1990, Director's Cut Series, Refill Sherry Butt nr. 8937, 57,1 % 

Tuoksu: Savua, kissanpissaa kivalla tavalla. Mandariinista maltaista makeutta. Hieman käyneisyyden tuntua. Sitten punaisempaa marjaisuutta, joka kietoo savua alleen. Vesitilkka puhdistaa piirteitä.

Maku: Punaista lämmittävyyttä, sitten aika töpäkkää alkoholia, punaista lämpöä, sopivan maltillista sherryä. Vesi tuo kihelmöintiä, käynyttä marjaa, joulua. Jälkimaussa nahkeakasvuista samettisuutta. Ei silti parhaalla tavalla iske tämä. Joku sellainen epäpuhdas sherry, jota en arvosta. Kellarissa ollutta samettitakkia. 84.

Kommentit: Tastingin viskit olivat todennäköisesti parempia kuin mitä ne minun suuhuni tänään maistuivat. Väsymys, kiire ja yleinen häsäys tuntuivat vaikuttavan sillä tavoin, ettei tänään ollut se paras viskipäivä. Omat arvioni menivät myös muuta maisteluväkeä vastaan, koska esimerkiksi ensimmäisestä Bowmoresta ei yleisesti ottaen pidetty erityisemmin. Maisteluväen yhteispisteet (pisteitä annettiin kolmelle parhaalle 3-2-1) jakautuivat seuraavasti: Bruichladdich 55 pts, Laphroaig 15yo 36pts, Bowmore 15yo 23pts, Laphroaig 14yo 19pts ja Bowmore 14yo 6pts.

Uisge 2013 ja Laddie 16yo, 46 %

Tammikuu oli viskiä täynnä kun Cinderellan ja Tammisaaren jälkeen tuli Uisge. Messut olivat järjestelyiltään oikein toimivat ja mukavasti oli eri tavaraa tarjolla kuin Cinderellalla. Kiitokset järjestäjille. Avasin pelin Laddiella:

Bruichladdich Laddie 16yo, 46 %

Tuoksu: Nätti, keltaisia hedelmiä, syvä ja tyylikäs.

Maku: Aijai. Syvät heti alkuun turpeisen suuntaan kääntyvät tunnelmat, upean pehmeä alkoholi ja kanervaisen mineraalinen metsäinen fiilis läpi dramin ja jälkimaun myötä pitkälle jälkeenkin. Toimii. 91.

Kommentti: En tiedä sitten, mikä merkitys on tynnyrillä, mutta tuntuu siltä, että Bruikan turpeistamaton tisle toimii meikäläisen suussa erinomaisesti.

Elements of Islay br3, 55,1 %

Elements of Islay br3, 55,1 %

Tuoksu: Hyvin appelsiinisen sitruksisen hedelmäinen mallas. Puhdas ja nätti.

Maku: Keltainen hyöky suuhun, puhtaan maltainen ja voimakas, mutta kuitenkin pehmeä. Vaahtokarkkia. Erittäin laadukas mallasviski puhtaana sellaisenaan. Kihelmöivää alkoholisuutta, jouluista lämpöä. Veden myötä jälkimakuun tulee hieman maanläheisempää tunnelmaa, joka tuo itse asiassa mieleen Highland Parkin. 90.

Bruichladdich Bere Barley 2006, Kynagarry Farm Achaba, Achfad Fields, 50 %

Erikoisohraa, ei turpeistusta, 7200 ensimmäisen aallon pulloa ja hienot markkinointipuheet, joista voi lukea tarkemmin täältä. Me maistoimme tämän ilman taustatietoja Peat Projectin ja PC10:en kanssa, ja tältä se maistui.

Bruichladdich Bere Barley 2006, Kynagarry Farm Achaba, Achfad Fields, 50 %

Kuva: bruichladdich.com

Tuoksu: Maissinen makeus: sellaisenaan snackseina syötäviä paahdettuja maissijyviä. Raikkautta, mineraalisuutta. Savu on maltillinen, turpeisuutta kuitenkin löytyy. Bourbon-maisuutta. Ei erityisen laadukas, joskaan ei pahemmin vikaakaan. Vaniljasokeria. Tuoksussa mennään vielä jännäosastolla.

Maku: Tasapainoinen suutuntuma, sitten alkoholin isku kohtuullisen kovana ja tämän jälkeen nopea jonkin erittäin epämiellyttävän aalto, joka menee kuitenkin nopeasti ohi. Mitä tämä on? Jotain mätää? Suutuntuma on pc10:ä öljyisempi ja täten miellyttävämpi. Tisle on sinänsä laadukasta, mutta jollain tämä on pilattu. Jälkimaussa on silti jotain, joka nostaa tämän niukasti kasilla alkavasti. 80.

Ville: T: Tunkiota, not yet in a good way. Jotain erikoista, kuten maissipontikkaa. En heti haluaisi tätä nenääni. Ruohoisuutta. Paskan viskin tuoksu. M: Jotain outoa säilyy taustalla, mutta muutoin vahva ryhdikäs vaniljasokerinen ruohoinen pläjäys. Ongelma on alkoholin voimakkuus, joka vielä nielaisuvaiheessakin antaa läpsyn naamalle. Outo mutta hauska. Veden jälkeen mausteisuus (pippurisuus) lisääntyy ja hedelmät muuttuvat vähemmän eksoottisiksi. Tämä alkaa muistuttaa perusbourbonia ruohoisella twistillä. En silti pääse tuoksun tunkiosta missään vaiheessa yli. Muutoin ehkä kivan mausteisen keltaisen viskin taustalla se ei toimi. En malta olla ajattelematta, että jostain on tarjottu jotain erinomaisen hienoa viherpiipertäjämönjäohraa luomuna ja sanottu, että tehkää tästä hienoa viskiä kaiken muun kustannuksella. Menee ilmiönä hieman etelänmatkan aterian jälkeisen tosi jännän banaaniliköörin piikkiin, joka piti hetken mielijohteesta ostaa mukaan, mutta jota ei sen koomin ole tehnyt mieli. Villen pisteet: 79.

Bruichladdich Port Charlotte 10yo: blandattuna ja suoraan tynskästä?

Bruichladdichin savuinen Port Charlotte -sarja on saavuttanut täyden kymmenen vuoden ikänsä ja näyttäisi siltä, että vuotuisat tynskävahvuiset PC-numeroinnit korvataan jatkossa perusvalikoimaan kuuluvalla 46 %:seksi blandatulla PC10:llä. Ratkaisuhan on sinänsä tyylikäs, että Port Charlotte korvaa samalla sen seitsemää sorttia olevat savupullot, ja rangesta löytyy jatkossa turpeistamaton Laddie ja turpeistettu PC. Kuitenkin täyden iän kunniaksi tehtiin vielä yksi satsi (6000 pulloa) tynnyrivahvuista PC10:ä, mikä tietysti tarjoaa maistajalle hienon mahdollisuuden vertailuun ja kannan muodostamiseen siihen, onko tynnyrivahvuinen parempaa. Sananen on sanottava siitä, että PC10:n tynskävahvuinen maksoi maailmallakin lähemmäs sataa euroa, mikä on varsin suolainen hinta 10-vuotiaasta perusviskistä. Harvinaisuudella (ja toki PC-sarjan hyvällä maineella) on kelpo rahastaa. Toki koska tahansa on mahdollista, että moinen tynnyrivahvuinen PC10 tulee normaalivalikoimaan, jolloin kyseisestä pullosta isoja rahoja maksaneet näyttäytyvät hölmöläisiltä. Saa nähdä, mitä Bruikan uusi omistaja asian suhteen linjaa. Todennäköisesti fokus on paremman katteen tarjoavissa lantratuissa pulloissa. Tässä siis kuitenkin rinnakkaismaistelu näistä kahdesta. Nämä maistettiin samassa sarjassa edellisen postauksen Peat Projectin kanssa.

Port Charlotte 10yo, 46 %

Tuoksu: Puhdas nuotiosavu, kuivaa poltettua koivua. Peat Projectin liuotin puuttuu tästä. Kova, raikas, häilyvän sitrushedelmää häilyy taustalla. Silti varsin maltillisen mieto ja kiltti tuoksu. Tupakkasavua. Lämpimämpi kuin tynskävahvuinen. 

Maku: Vetinen suutuntuma, johon sitten tulee varsin pehmeää nuotiosavua ehkä hieman lyijykynään taittuen. Jälkimaussa poltetun sokerin makeus lisääntyy. Alkoholi on varsin maltillista ja viski on muutenkin hyvin rauhallinen, ehkä jopa hieman tylsä? Tulee mieleen, että tässä on etsitty helppoa kassamagneettiviskiä. Voltit olisi voinut jättää 50:een. 87.

Ville: T: Liuotinta, kypsyyttä kuitenkin myös mukana. Selvästi vahvempi ja paksumpi tuoksu kuin Peat Project. M: Hyvän tuotteen ovat rakentaneet. Suutuntuma on miellyttävä, ei ihan niin öljyinen kuin Peat Project, mutta hyvin suun täyttävä silti. Hyvin pehmeä, jättää jopa kaipaamaan hieman lisää voimaa. Sikarilaatikkoa enemmän kuin nuotiosavua, kuivuutta enemmän kuin odotin tuoksun perusteella. mikä vähän ehkä lyhentää jälkimakua. Kuivattaa ikeniä, mutta ei kovin pitkäkestoisesti. Hyvin tummasävyinen. Tykkään eritoten nenästä: perustuoksu ja pehmeys. Makupuolella vähän jäätiin, mutta hyvä perusviski kivalla savulla silti. Villen pisteet: 87.


Port Charlotte 10yo Tro Na Linntean, 59,8 %

Tuoksu: Jotain banaanista ja odottavaa voimaa. Lasin pyörittämisen jälkeen voimaa ja lyijyisyyttä. Tulitikkua. Banaanisalmiakkia. Todella laadukas ja niin paljon lupaavampi tuoksu kuin normikympissä.

Maku: Odottava maku, sitten alkoholi iskee odotetulla voimalla kuitenkin säilyttäen ominaisen makeuden koko ajan taustalla. Tyylikäs makean ja voiman yhdistelmä, jossa savu on ikään kuin taustaelementtinä pikemminkin kuin ylivyöryvänä jyränä. Hyvin tasapainoinen ja nautinnollinen viski, mutta ei silti mitään ihmeämpiä tarjoa. Tuoksu ehkä lupasi asteen enemmän. 89.

Ville: T: Alkoholi tuo mukanaan liuotinmaisuutta, ja tästä puuttuu blendatun lämpö ja pehmeys: raakuutta mukana. Ei kutsu samalla tavalla haistelemaan kuin laimeampi versio. M: Alkoholi tekee kuitenkin makupuolelle hyvää tuottaen mukavan kitalaessa tuntuvan ensipuraisun. Joku tympeä sivumaku kuitenkin sitten nousee, jota en regussa tuntenut. Kokonaisuudessaan kuitenkin ryhdikkäämpi ja luonteikkaampi kuin 46-prossainen: samoja juttuja, mutta paremmalla draaman kaarella kuvattuna: voima ja ryhti tuli paremmin esille. Pieni liuotinmaisuus, josta en niin tykännyt, esiintyi. Villen pisteet: 90.

Kommentti: Tynskävahvuinen voitti, mutta marginaali ei ollut suuren suuri. Isomman eron tuntee esimerkiksi Laphroaigissa, jossa toki normituote on nelikymppiseksi kutistettu.

Bruichladdich Port Charlotte The Peat Project, 46 %

The Peat Project on uuden polven savuista Bruikkaa, joka yhdistää eri ikäisiä (kaikki luonnollisesti nuoria) savuisia Port Charlotteja yhteen. PPM:t pyörivät 40:n huitteilla.

Bruichladdich Port Charlotte The Peat Project, 46 %

Tuoksu: Hieman liuotinmainen savu. Alkoholiltaan maltillisen tuntuinen. Nuori, ohut. Vaisun ja epäpuhtaan oloinen. Pienen odottelun jälkeen liuotinmaisuus vähenee ja lempeää hedelmäisyyttä tulee tilalle.

Maku: Hyvin öljyinen suutuntuma, suorastaan siirappinen. Sitten kirpakkaa alkoholisuutta ja maltillista savua. Toki ohut ja lyhyt, mutta omalla tavallaan tasapainoinen esitys. Tässä on voltteihin nähden yllättävän paljon alkoholin ja savun tuomaa voimaa. Jälkimaku jättää tuoksun mukaisen lempeän hedelmän ja tumman monikerroksisen tuntemuksen. Sitruksen kuorta. Suutuntuma on tälle kyllä eduksi, lyhyys taas epäeduksi. 86.

Ville: T: Sieraimiin käyvä. Tarvitsisi hieman paksuutta, jotta päästäisiin kynsilakanpoistoaineesta miellyttävämpään bensatankkiosastoon. Sitten myös makeutta, raikasta hedelmää. Kun liuottimesta pääsee eroon, niin tulee paksu puinen tuoksu. Jos tämä olisi tynskävahvuinen, niin voisi olla lupaava. Nyt jättää vähän kysymysmerkiksi. M: Liuotinsavua. Raakuutta, jopa hieman tunkkaisuutta. Miellyttävä raakuudestaan huolimatta. Alkoholia on hieman enemmän kuin voltit edellyttäisivät. Sitruksen kuorta, makeaksi muuttuen. Assosiaatioita ruokamaailmasta ei oikein keksi, koska harvemmin ihminen tällaisia asioita laittaa suuhunsa. Tämä pitää sisällään enemmän teollisessa ympäristössä vastaan tulevia asioita. Raakasavukategoriassa toimiva ja suutuntuma todella hyvä. Myös luonnetta löytyy. Elämys kuitenkin vaihteli dramin sisällä, mikä vaikeutti tähän suhtautumista. Villen pisteet: 86.

Bruichladdich Octomore 5.1 169 ppm, 59,5 %

Uusin Octomore on ilmestynyt. Ppm:iä saatiin nostettua taas parilla markkinoinnin kannalta merkittävällä pykälällä ja ikää on jo valtavat viisi vuotta. Nuo speksit epäilemättä toimivat, koska 18000 pullon erä on tuntunut menevän hyvää tahtiin, vaikka hintaa maailmalla on reilusta yli satasen per pullo.

Bruichladdich Octomore 5.1 169 ppm, 59,5 %

Tuoksu: Mäntyinen ja pihkainen savu. Alkoholin brutaalius tuo sinistä lyijyisyyttä. Voimakas tuoksu. Yksikoinen, hyvä mutta ei erityisen loistava. Veden lisäys tuo hedelmää.

Maku: Onnistuu raiskaamaan suun, vaikka asianmukainen alkumarinointi olikin suoritettu. Hyökkäys heti alkuun on massiivinen: sopii äärielämyksiä hakevalle. Meno suussa rauhoittuu kuitenkin sitten äkkiä. Jäljelle jää metsäistä palaneen kasken savua. Vesi muuttaa tätä niin paljon juotavammaksi ja myös nautittavammaksi. Jälkimaussa savu taittuu suklaisempaan päin. Silti tämä on yksioikoinen monsterisavu, ei sen enempää. 87.

Kommentti: Eivät nämä Octomoret omaan suuhuni ole mitään täysosumia olleet, vaikka tämä toistaiseksi parhaiten maistuikin. Toki näitä on jännä maistaa jo maailmanennätyssavulukemien takia, joten Bruikka on kyllä onnistunut löytämään toimivan tuotteen. Nyt sitten odotellaan, millä tynskällä 5.2. onkaan viimeistelty...

Suuri Bruichladdich-maistelu

Bruichladdich on ollut se islay-tislaamo, josta on ollut vaikea saada otetta. Erilaisia pulloja löytyy sen seitsemää sorttia: miedolla turpeella, ilman, megasavupommia, sherryviimeistelyä, viiniviimeistelyä, nuorta, vanhaa... Ilmeisesti laaja valikoima on johtunut hetken aikaa kiinni olleen tislaamon tarpeesta tehdä rahaa uudelleen aukaisemisensa jälkeen. Samaa kamaa eri etiketillä, ja keräilijät ostavat. Jälleen jos olen ymmärtänyt oikein, tarkoituksena olisi virtaviivaistaa tarjontaa siten, että perusviski olisi turpeistamatonta, Port Charlotten nimellä myytäisiin turpeistettua tavaraa ja Octomore olisi sitten hevijuuserisavupommiosastoa. Mielestäni linjaus olisi toivottava, koska tällä hetkellä on jopa vaikea sanoa, mikä on Bruikan "peruspullote". Laddie 10? Jos näin, niin hyvä perustisle on kyseessä.

Distillery characteria lähdettiin metsästämään pitkällä suoralla kaikennäköisiä bruikkia, joista ei etukäteen ollut sen kummemmin tietoja. Lähdetään siis yksi kerrallaan tarkastelemaan näitä kaikenkarvaisia viskejä.

Black Art erottuu värillään. Kuvasta puuttuu 15yo Sauternes finish.

Bruichladdich Links 15yo"Birkdale, England", 46 %

Golfin synnyttämien positiivisten vibojen avulla itseään myyvä Links-sarja on vuodesta 2003 alkaen ilmestynyt erikoispullotteiden sarja, jonka pullot tunnetaan erilaisista tynnyreistään. Tämä sarjan yhdeksäs pullote on ensimmäinen yksinomaan ex-bourbonissa kypsynyt.

Tuoksu : Ananaksenkirpakka makeus, makeaa banaania, Sitten terävähköä metallisuutta. Teräväisyyden lähdettä on vaikea tunnistaa: onko turpeisuutta mukana? Luonnetta tuntuisi löytyvän kun pieni epäpuhtaus taittuu pois. Eksoottisia hedelmiä rommityyliin. Sittemmin maanläheisyys nousee ja sen myötä miellyttävyys lisääntyy. 

Maku: Suun kuivattavuutta ja terävyyttä. Ihan alkuun ei erityisen laadukkaan tuntuinen. Alkoholi on pisteliäs, mutta ei erityisen pahalla tavalla. Holin jälkeen makeampia keltaisia hedelmiä nousee, ja jälkimaussa mennään jo sitten maanläheisempiin tuntemuksiin ja mausteiseen jälkipolttoon, joka on kyllä miellyttävä ja kohtuullisen pitkä. Jälkimakupuoli oli maistelluista alkupään viskeistä parhaiten hallussa. 86.

Ville: T: Hieman likaisen terävä. Etelän hetelmiä. Aikaa lasissa viihdyttyään alkaa keventyä. Hieman sherryisiä tunnelmia. Hyvä perustuntu ensijärkytyksen jälkeen. Maanläheisyyttä. Muiden maistamisen jälkeen mennyt normiviskin suuntaan ja särmät ovat hioutuneet. M: Ensin miellyttävä hedelmäisyys, sitten holi nousi aika kovana aaltona ja nosti lämmön suuhun. Yleistuntuma makea. Villen pisteet: 85.

Miklos: T: Pirtsakka, hedelmäistä alkuun. Vieno savu. Jotain puumaista. M: Holi tulee aaltona, mutta ei mene överiksi. Makea ja hedelmäinen. Papaijaa? Jälkimaku korostui muiden viskien maistamisen jälkeen. Mikloksen pisteet: 85.

Bruichladdich Links 15yo "Valhalla, USA", 46 %

Sarjan kymmenes pullote, Valhalla, on Sauternes-tynnyrissä viimeistelty ja sitä on tehty 18000 putelia. 

Tuoksu: Vaniljaa, mallasta. Lasin pyörittämisen jälkeen tietty pistävyys/terävyys nousee myös, mutta miellyttävällä tavalla. Jälleen ihan luonteikas tuoksu, mutta ei ehkä ensialkuun mikään huippukiinnostava. Hentoa parfyymimaisuutta? Pehmeämpi kuin Birkedale.

Maku: Hyvin pehmeä ja samettinen suutuntuma, alkoholi on hyvin maltillinen myös. Vasta pienen holin jälkeen nousee jotain pippurista mausteisuutta tukemaan maltaista ja vaniljaista yleistunnetta. Jälleen jälkimaussa päästään maanläheisempiin tuntemuksiin. Tässä on samoja fiiliksiä kuin laddie 10, erityisesti jälkimakunsa osalta. Perusmakeus ehkä tässä kuitenkin itselleni hieman liikaa? Jälkimaku on pitkä ja pippurisen lämmittävä. Perushyvää viskiä. Tastingin myöhempien monstereiden jälkeen tämä ei enää oikein jaksa kantaa. Jälkimausta taas yksi lisäpiste. 85.

Ville: T: Pehmeää lihaisampaa hedelmää: persikkaa tms. Leivontamausteita. Vähemmän pistävä ja siten miellyttävämpi kuin Birkedale, mutta saman sukuinen ilman muuta. Perehtyneempi voisi jopa arvioida, että samasta tislaamosta. M: Makea kokonaiselämys, moni asia varsin hyvin kohdallaan. Täyteläinen ja kiva bourbontyyppinen viski. Jos viskistä voi sanoa, että on maltainen, niin tämä menee siihen osastoon. Marinoitua litsihedelmää. Villen pisteet: 87.

Miklos: T: vanilja hyppäsi ensialkuun. M: Leivontamausteita, alkoholi on kohdallaan kuten edellisessä, ja muutenkin tyyliltään varsin lähellä edellistä. Makea. Vanilja nosti pisteellä. Mikloksen pisteet: 86.

Bruichladdich Sherry Edition 1992-2009 "Fino" Series 2, 46 %

Tätä ex-bourbonissa pääosin kypsynyttä viskiä on pidetty viimeiset kaksi vuotta kuivassa Fino-sherryssä. 6000 flindaa.

Tuoksu: Sherryn tunnistaa nyt heti: Benriachin 15px:n tuntua. Kuivaa punaisuutta: Kuivattaa nenän limakalvoja. Tuoksu voi mahdollistaa rodukkaan maun, vaikkei se erityisen iäkkäältä tunnukaan. Tuoksun väri on kuitenkin punainen, ei ruskeaan taittuva. 

Maku: Tanniinisen kuivattavan odottava: tuleeko alkoholin aalto? Sitä ei kuitenkaan oikein koskaan tule. Pyöreän tammisen marjaista. Loppumaussa mausteisuutta ja kihelmöintiä, mutta loppuu selvästi nopeammin kesken kuin kahdessa edellisessä. Pieni mitäänsanomattomuus vaivaa, vaikkei tässä mitään vikaa ole. Punainen kihelmöinti kielellä edustaa tässä rodukkuutta, muuten pliisu esitys. 83. 

Ville: T: Eurooppalaista puun tanniinia. Vahva punaisuus jättää jopa viskin taka-alalle. säilöttyjä marjoja. odotan saavani varsin kuivan kokemuksen. Jotain terävää holisuutta myös. Tunnusomaisen sherryinen. M: Neilikkaa. Tuntee kuitenkin juovansa ~40-volttista sherryviskiä. Pähkinäisyyttä. Jotain rasvaista makua pehmentävää. Alkoholin isku yhdistettynä kuivuuteen antaa hieman pistävän vaikutelman. Tanniinisuus potkii sitten ja kuivattaa ikeniä ei niin miellyttävästi. Tunnusomainen sherryviski. Villen pisteet: 85.

Miklos: T: Voimakas, marjaisa ja sherryisä. M: Sherryisyyttä on. Alkoholin potku kesti todella kauan. Jotain muuta olisi kuitenkin voinut olla mukana: kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan. En saanut oikein muuta irti kuin sherryn. Mikloksen pisteet: 82.

Bruichladdich 15yo, sauternes finish 2nd edition, 46 %

Tämä viski oli vanha tuttu ja maistettu aiemmin täällä. (samoja fiiliksiä löytynyt tuolloinkin, mutta pisteitä herunut muutama enemmän. Kenties kunnioituksesta kaverin pulloa kohtaan. Tällä kertaa tämä tosin maistettiin huonosta konjakkilasista, joten sekin saattoi vaikuttaa.)

Tuoksu: Hieman keltaisesti värittynyttä bruikan omaa perustuoksua. Imelää makeutta. 

Maku: Hyvin makean pehmeästi levittyy suuhun ja yltiömakeus hyväilee kitalakea. Mutta jotenkin vain on liian makea, jotain muutakin tarvitsisi. Jälkimaussa on jälleen samaa pientä mausteisuutta, mistä tässä eniten pidän. Yltiömakeus pois ja jotain muuta tilalle, niin alettaisiin puhua. 80. 

Ville: T: Takaisin keltaisiin tuntemuksiin. Jalohomeista rypälettä. Jauhettua inkivääriä/neilikkaa/kaardemummaa. Syvemmältä tuoksutettaessa jotain todella tuoretta hedelmäisyyttä. Tuoksu paranee maistamisen yhteydessä. M: Alkaa maustetulla hunajalla, jossa on hieman jalohomeisia piirteitä, mutta sitten pysähtyy vähän kesken. Kiusallisen helppo juoda, mikä kuitenkin kertoo myös siitä, että ryhtiä ei oikein ole. Jotain turpeisuuden tunnettakin voisi hyvällä mielikuvituksella aistia. Yleiskuva pliisu, vaikka en makeutta täysin dumaakaan. Villen pisteet: 84.

Miklos: T: Hunajainen makeus ensimmäisenä. Alkoholia hieman, mutta ei liikaa. Sitrushedelmäisyyttä. M: Kanelinen ananas, miellyttävä suutuntuma. Alkoholi on erittäin miellyttävä, mutta sitä olisi voinut olla jopa vähän lisää. Jälkimaku pysähtyy kuin seinään. Sain silti tästä enemmän irti kuin edellisestä. Aika makea. Jälkimaku lyhyt, jotain jää puuttumaan. Mikloksen pisteet: 85.

Bruichladdich Black Art 1989, 21yo. Edition 02.2, 49,7 %

Tästä tavarasta ei löytynyt sen tarkempia tietoja tynnyreistä tai muistakaan määreistä. Väri oli kuparisuudessaan poikkeuksellinen.

Tuoksu: Granaattiomenaa, carambolaa tms. kirpakkuutta, jotain merellistä yrttiä. Makeaa sherryistä punaisuutta. Sittemmin maanläheisempää ja tummempaa tuntemusta. Huikean lupaava ja aivan uniikki, mutta ei itsessään tuoksuna mikään lottovoitto,vaikka hyvä onkin.  

Maku: Kuivattavaa, rodukasta punaisuutta, sitten holikin löytää paikkansa kielellä. Jälkimakuun nahkaa ja täyteläisyyttä, mutta kuinka pitkästi? Pientä turpeisuutta ja suun täyttävyyttä paitsi alkoholillaan niin myös makuskaalallaan. Mutta ovatko elementit kuinka hyvin synkassa, vai onko tässä vain liikaa kaikkea? Glenmorangie Signet herätti aikoinaan samanlaisia tuntemuksia: liikaa juttuja, jotka eivät välttämättä pelaa samassa jengissä. Ehdottoman laadukas tekele silti. 87.

Ville: T: Turpeisuutta alkaa löytyä, mutta myös jotain viinimäistä. Merihenkisyyttä? Täyteläinen kyllä, mutta haluaisin saada tästä vähän enemmän. Alkoholi vaikuttaa todella smoothilta. Väkevöityä viiniä/madeiraa. Hyvin kypsä, suorastaan ylikypsä tunnelma. M: Turpeistus tuli tuoksun jälkeen yllätyksenä. Ei niinkään savuinen, vaan enemmänkin täyteläisen nahkainen ja ruskea fiilis. Viikunan makeutta. jotain merellistä. Suolaista mehukkuutta. Monipuolinen. Jos ei tietäisi juovansa yleisesti arvostettua viskiä, niin voisi sanoa tylymminkin, että jäi vähän kesken. Monipuolinen, mutta vähän päälle liimattu. Ei varmaankaan hintansa väärti. Villen pisteet: 87.

Miklos: T: Turpeisuuden ja kaakaopavun sekoitus. Hieman käynyttä marjaa. M: Odotukset olivat korkealla. Mukavasti alkoi öljyisellä suutuntumalla: täytti suun. Edellisen makean viskin jälkeen hieman hapan fiilis. Turvetta. Pähkinää. Alkoholin ohimenon jälkeen lisää makeita fiiliksiä: vaniljaa? Makujen sekamelska suussa. Vaikea poimia mitään, koska maut vaihtelivat niin paljon. Odotuksiin nähden pettymys. Uskoisin kuitenkin, että tätä useamman kerran maisteltuna uusia juttuja voisi irrota. Mikloksen pisteet: 87.

Bruichladdich Infinity 3.10, 50 %

Infinity-sarjan kolmannessa osassa on käytetty eri ikäisiä tisleitä, erilaisia tynnyreitä (bourbonia, sherryä, viiniä) ja eri astein turpeistettua mallasta.

Tuoksu: Ihan alkuun poltettua autonrengasta, epäpuhdasta savua. Epäpuhtaus kuitenkin haihtuu, ja jäljelle jää huumaava savu, josta on kuitenkin vaikea sanoa paljon muita asioita. Olen haistanut parempiakin savuja, tämä ei ole optimi, vaikka mitään varsinaista vikaakaan ei ole. Tervaleijonaa, eli makeuttakin löytyy.

Maku: Öljyisen miellyttävä tuntuma, sitten varsin miellyttävä alkoholisuus, jonka jälkeen nuotiosavu nostaa päätään edelleen miellyttävästi. Nostaa vettä kielelle. Savuprofiili ilman muuta miellyttävämpi ja raikkaampi kuin tuoksussa. Yksioikoista on, mutta hyvää sellaista. Makeus on isosti mukana savun rinnalla, mikä ehkä itselläni laskee pisteen. Tasapainoinen, mutta hieman tylsä? En pääse siitä yli, ettei tämä savu ole lempisavuni. Tämä olisi hyvä maistaa Port Charlotten kanssa rinnan. 88.

Ville: T: Savu antaa hyvät kiksit. Rinnalla on makeutta. Takkaa ja puusavua. Myös savustuspönttöä/kärähtänyttä kalanrasvaa. M: Alkoholi on todella tasapainossa: 50 prosenttia näyttää taas optimaalisuutensa. Hyvä makea savu, joka ei lyö vasten kasvoja, vaan kehittyy hitaasti ja makea kantaa savua. Tuoksun savustuspönttösavua. Ei herkullisinta löytyvää mahdollista savua, mutta hieman vahvempana ja ryhdikkäämpänä toimiva savun ja makeuden mehukas yhdistelmä. Ostaisin 40e:n viskinä. Villen pisteet: 89. 

Miklos: T: Savustuspönttöön leppäoksat ja sokerit niin ollaan aika lähellä tätä. M: Olen täpinöissä tästä: herkku. Suun täydeltä savuturvetta, alkoholi mitä miellyttävin ja poikkeuksellisen hyvin tasapainossa. Makea savukalvo jää suuhun. Aivan eri kastissa kuin edelliset. Jälkimaku ei kanna kauas. Sekamelska-Black Artin jälkeen tämä keskittyi simppeleihin asioihin, mikä oli hyvä. Mikloksen pisteet: 90. 

Bruichladdich Octomore "Comus" Ochdamh-mòr 4.2, 167 PPM, 5yo, 61 %

Jäljellä on vielä etukäteen odotettu monsteri: Sauternes-tynnyrissä viimeistelty Octomore, johon on saatu dumpattua rouhean 167 savupartikkelia miljoonaa kohden. Mitä näihin PPM-lukuihin tulee, Suomen Ardbeg ambassadör Jarkko Nikkanen kertoili eräässä maistelutilaisuudessa, että kaikki mikä menee yli sadan PPM:n, joudutaan tekemään "keinotekoisesti" siten, että mallasta kastellaan välillä uudelleen, jotta turpeistamista kyetään taas jatkamaan. Kyse olisi siis tietynlaisesta puliveivauksesta, jolla ei loppupeleissä ole edes niin kovasti merkitystä, koska lopputisleen makuun vaikuttaa kovin moni muukin asia (tislauspannut yms.). Ostan, vaikkakin tulee tietysti muistaa, että markkinamies on markkinamies ja Artun oman Supernovan PPM:t pyörivät - jopas sattuikin - juuri tuossa "luonnollisessa" satasessa. Tiedä häntä. Joka tapauksessa yli 100 € 5-vuotiaasta viskistä on paljon, vaikka ennätyssavut kyseessä olisivatkin.

Tuoksu: Alkuun hyvin vieno makeus, joka ei aukene kovin paljoa. Hento makeus alkaa lähempää muuttua pikkuhiljaa piilevästi voimistuvaksi savuksi. Hyvin maltillinen tuoksu kuitenkin siihen, mitä tämä viski paperilla on. Ei oikein aukea edes vedellä.

Maku: Ensialkuun alkoholista suun kuivattavuutta tyrmäystä odottaen. Ja sitten se tulee. Tuo kyllä kyyneleet silmiin, mutta niinhän monet hyvät asiat tuovat, kertovat lottovoittajat. Alkoholin pisto ei ole megapitkä, joten sen kestää. Sen jälkeen makeutta, mutta ei erityisen paljon muita juttuja savun lisäksi. Savun profiili on kuitenkin varsin miellyttävä vaikkakin toki yksioikoinen: hiiltä. Mutta miksi taas tämä makeus? Yleisfiilikseltään silti mielestäni tylsähkö eikä savukaan ole Infinityn jälkeen niin voimakas kuin mitä PPM:t antaisivat ymmärtää. Maukas mausteisuus täyttää suun. Suositellaan jo valmiiksi marinoituneelle suulle. Tähän on hyvä lopettaa ilta. Propsit tyylikkäästä pullosta. 86. 

Ville: T: Sulkeutunut. Tuoretta tihkuvaa makeutta. Sitten kun jatkaa tuoksuttelua, niin savukin ilmoittelee itsestään. Kuitenkin PPM:ään ja voltteihin nähden varsin vähän juttuja. M: No perskuta! Jännä elämys. Makea linja jatkuu. Holia ehkä pikkuisen liikaa, sillä vaikka alku on mukava, niin limakalvot alkavat sitten kärähtää holin myötä. Savun ja makeuden yhdistelmä jatkuu ja aika in your face -osastolle mennään. Sulttaarirusinaa. Kuuden viskin jälkeen tämä alkaa olla aika mainiota, mutta illan ekana voisi olla aika raaka. Keltaista hedelmää, joka osaltaan on aika tuorettakin. Enemmän hedelmäisyyttä kuin Infinityssä. Banaania nuotiolla: voisiko se maistua tällaiselta? Vesi tuo lisää makeutta ja täyteläisyyttä. Lantratessa tätä maku ehkä kuitenkin häviää Infinitylle. Muihin maistamiini octomoreihin verrattuna alkoholi on paremmin hallinnassa, mutta on sitä silti liikaa. Positiivinen yllätys silti. Makeuden ja savun yhdistelmä toimii. Villen pisteet: 87. 

Miklos: T: Hyvin miellyttävä alkoholisuus: kutsuu maistamaan. Ei vaikuta niin turpeiselta kuin Infinity. M: Luonteva jatko Infinitylle: voltit iskivät huomattavasti enemmän. Suutuntuma sitä ennen vallan loistava. Kun alkoholi laski pois, niin savun määrä lisääntyi isommaksi kuin ennen alkoholia, mikä oli mielenkiintoinen ilmiö. Tykkäsin kyllä, vaikkakin aika harvoihin asioihin oli keskitytty. Olisi varmasti 50-volttisena huomattavasti parempi. Liika alkoholi pilasi. Mikloksen pisteet: 85.

Päätteeksi: Tislaamon luonnetta etsittiin, ja se kyllä hahmottui näiden viskien myötä. Savua tai ei, niin saman tyylisiä ominaisuuksia näistä löydettiin. Silmiin pistävä ominaisuus oli kaikissa vallitseva makeus, joka alkoi näin pitkässä suorassa tökkiä. Toisena johtopäätöksenä oli, että Bruichladdich ei sitten kuitenkaan aivan vakuuttanut. Joko oli liian makeaa, ei ollut ryhtiä, välillä oltiin liian pliisuja, välillä liian vahvoja tai välillä balanssi puuttui. Eivät nämä siis huonoja viskejä olleet, mutta Islaylta löytyy mielestäni paljon parempiakin. Port Charlotte 9 oli kuitenkin herkku, samoin kuin Laddie 10. Joten odotamme innolla PC10:ä ja vanhempia Laddieta. Keep it simple, Bruikka.

Tulkaa, sillä kaikki on valmista.

Bruichladdich "The Laddie Ten" 10yo, 46 %

Bruichladdich oli yksi uhri viskiteollisuuden taantumassa ja suljettiin vuonna 1994. Tislettä alkoi tippua taas vuonna 2001, joten kymmenen vuoden kriittinen raja on ylitetty hiljan ja sen kunniaksi pullotettu tämä turpeistamaton Laddie. 

Bruichladdich "The Laddie Ten" 10yo, 46 %  

(Punavuoren ahvenessa 4,20 € / 2 cl.)

Tuoksu: vaniljaa, keltaista hedelmää.

Maku: makea hedelmäisyys, kihelmöivää alkoholisuutta ja mausteisuutta. Kertakaikkisen hieno ja tasainen viski: ei kikkailua vaan puhdasta hienoutta. Tämä maistettiin Ardbeg Dayna vahvojen Arttujen jälkeen: haastava paikka, mutta Laddie täyttää sen hyvin. Jälkimaussa on ruohoa ja raikkautta. Mielestäni tässä on mahtava esimerkki huippulaadukkaasta "perusviskistä" ilman savua, sherryä tai liiallista keltaista hedelmäisyyttä. Vaikea selittää, kannattaa maistaa. 91.

Bruichladdich Port Charlotte 6, 61,6 %

Punavuoren ahvenesta löytyi Bruichladdichin PC6. Uisgessa maistettu 9-vuotias isoveljensä oli oikein maukas, joten pitihän tämä maistaa hintaan 4,80 € / 2 cl.

Tuoksu: pistävän alkoholinen, raikkaan sitruksinen savu, jotain raakaöljymäistä ja epäpuhdasta myös löytyy. Hikisukkaa? Etelässä kohdattua ojassa mädäntyvää banaaninkuorta. Savu sinisen metallista, lupaa voimaa.

Maku: Kova ja pistävä suuntäyttävyys, jolle ei löydy juuri seuraa. Alkoholi jättää suuhun mukavan pehmeän lämmittävän tunteen. Kovaa lyijyisyyttä ja lämmittävää holia, ei juuri muuta. PC9 oli parempaa. 83.

Bruichladdich Port Charlotte PC9, 59,2 %

Bruichladdichin vahvasti turpeistettu Port Charlotte -sarja on edennyt yhdeksän vuoden ikään. Bruichladdich on ollut tarjonnan sekavuutensa vuoksi Islay-viskien kategoriassa hieman luotaan työntävä: erilaista putelia tuntuu löytyvän loputtomiin. Hieman skeptisesti lähestyin siis tätä Uisgessa. 

Bruichladdich Port Charlotte PC9, 59,2 %

Tuoksu on mukavan hiilinen, Octomoresta tuttua savua, varsin voimakas.

Maussa tulee ensin tolkuton makeus, johon yhdistyy sitten erittäin vahva lyijyinen savu. Tervaleijonaa. Alkoholi iskee, mutta lyhyenä. Maitosuklaata. Suutuntuma on öljymäisen kiintyvä ja viski jättää suuhun kermaisen tunnun ja omanlaisensa mikroilmaston. Hieno ja intensiivinen viski. Aijai. 91.

Bruichladdich 15yo, 2nd Edition Sauternes Finish, 46 %

Miltä maistuu jälkkäriviinissä lopputyöstetty Bruichladdich? Tämä tuli selvittämän 15yo Sauternes Finishin kanssa.

Tuoksussa hunajaa ja kuivaa hiilen savua. Tasapainoinen, mutta ei erityisen monipuolinen.

Maussa hyvin suuntäyttävä mausteisuus, savua ja jalokeltaista omppua. Sauternes tuntuu maussa selvemmin kuin tuoksussa. Yleisfiilis turpeinen, vähän kuin tässä Glen Ordissa. Jälkimaku hieman vaisu ja viski ylipäänsä omaan makuun hieman turhan makea. 85.

Bruichladdich 10yo, 46 %

Piipahdus Oulun viskisceneen sai päätöksensä Bruichladdichin uudella kympillä.

T: Yllättävän makea, hedelmäinen.

M: Alkumaku rodukas, hieno, mutta ei erityinen. Jälkimaku iskee voimakkaana, mutta ah, niin maukkaana. Tammea, mietoa savua. Jälkimaku on tämän viskin paras anti. Perusmaku taas auttamatta liian pliisu kovempiin noteerauksiin. 81.

Bruichladdich Octomore 4_167, 62,5 %

Pässiä sarvista, sanos ruattalaine. Octomoren kolmonen maistettiin Edinburghissa illan viimeisenä hitaana, eikä todellakaan pudonnut. Samoin Viidessä pennissä maistoin jotain versiota kerran, ja yleisfiiliksenä mieleen jäi yksioikoisuus. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä muut maistetut Bruichladdichit, jotka eivät ole vakuuttaneet, ovat ennakkoluulot sopivasti kohollaan tätä savupommia kohtaan. 

T: Ensituoksu yllättävä: nuotiota, paistettua makkaraa, pekonia. Ei niinkään pelkkää savua.
M: kuivaa hiilisavua heti alkuun. sitten isoa alkoholisuutta. Kuitenkin yllättävän hedelmäinen, jopa makea. Savun kuivuus, alkoholisuuden aallot ja hedelmät (ananas?) kamppailevat huomiosta. Välillä tolkuttoman kuivaa savua. Suutuntuma varsin öljymäinen. Viski maistuu pitkään suussa. Jälkimaussa kahvimaisuutta. 

Yllättävän moniulotteinen viski ennakkoluuloista huolimatta! veden lisääminen on suositeltavaa, lisää asioita viskiin kuten kaakaopapua. En kuitenkaan laittaisi ostoslistalle vajaan satasen pyyntihinnoilla. 86.

Ville: suolaisuus vaihtunut lakritsisuudeksi. alkoholi tulee aika kivasti, pehmeästi levittyen. Kaiken kohkaamisen jälkeen ei täysin töks-savupommi. Kuljettaa makua draaman kaaren mukaisesti. Muut maut jäävät silti aika lailla puuttumaan. ehkä kahvia, kaakaota, jotain tummaa jauhetta. Uudemmalla maistolla lakritsi muuttuu jopa salmiakkimaiseksi. Veden lisäämisen myötä eteerisiä öljyjä tulee lisää. Ville: 88.

 Kuva: internet.

Bruichaddich Infinity I, 55,5 %

Keskiviikon ketterissä kolmantena Bruichaddich Infinity I, 55,5 %.

t: raakaöljyä, jotain homeitiötä, mikä ei ole kaikin puolin todellakaan miellyttävää. kuivattua luumua/taatelia? tuoretta mallasta (mämmiä?). Ei kutsu maistamaan. --> maiston jälkeen tuoksukin asettuu paremmin uomiinsa.

M: sokerinen ja makea alku, sitten alkoholi iskee. Täytyy oikein odottaa, että sen alta löytyisi jotain. Maukas turve nousee loppua kohti ja jatkuu jälkimaussa. laphroaig-maista savua,erit. laphr. 18yo. tammitynnyriä. ei makeita noteseja. Itse en löydä sherryä, villen mielestä joko sitä tai viiniä. Jotenkin yksioikoinen viski: makeutta löytyy ja siihen sherryä. Ei kuitenkaan mitään makujen sinfoniaa. Maistettuna Bowmorejen jälkeen ei varmasti antanut oikeutta viskille. 84. ville: 86.

Edinburgh viskiteknisesti, osa 3

Duthies Bowmore 17 yo, 46 %

T: kuivempi, terävämpi kuin signatoryn 16 yo.

M: Kuiva, pikkurisuilla poltettua sateisen sään nuotiota. Alkoholi tuntuu täydellisesti! Tämä löytyi myös tuliaisiksi (n. 47£). 89.

Bruichladdich Octomore 3.1. 152ppm, 59 %

T: mäntyinen puu/savu, vahva alkoholi

M: tolkuton alkoholisuus, yletön savu, ei paljon jälkimakua. (tämän kohdalla oli jo kiintiö täynnä, joten pisteet johtuvat osittain siitä, ettei enää pudonnut). 74.

Cadenheads Glen Ord 15 yo CS, 57,8 %

T: raikasta hedelmää, ananas?

M: kuivaa savua, alkoholia, mukava turpeisuus lopussa. Ananasta, anista. Pitkä ja huippu jälkimaku! Tämä löytyi myös tuliaiseksi (n. 42£) 90.

Signatory Bowmore 25yo, distilled 22.11.85, bottled 24.11.2010, 55,8 %

T: kuiva puu, pekoni, suolainen possu, W Bow kadun ikkunassa olleen possun nahka (!), merisuola. Tuoksu aika lähellä täydellistä. Hedelmää ei kerta kaikkiaan löydy. Alkoikin jo ne frutat vituttamaan.

M: kertakaikkinen tasapaino, possu maistuu, hetken päästä hedelmät seuraavat pinnan alta. Loppumaku hienostunut, hento savu, ananasta, ruohoisuutta, peuraa. Tasapainoinen ja kaunis savu. Reissun ykkösviski. Tämä löytyi myös tuliaisiksi, tosin 2011 pullotettu n. 51% versio (89£). 95.

Dalwhinnie Distiller's edition, 43 %

T: Sherryä, kukkaa, hunajaa

M: mieto, vesimäinen, antikliimaksi edellisen Bowmoren jälkeen. Jälkimaku yrittää jotain, mutta heikkoa on. Sherryä hieman. Mausteita. 70.