Kasa vanhempaa Laphroaigia VYS:in kanssa

 Näin se näyttää maistelu nykyään itselläni menevän, että harvemmin mutta parempaa. Viimeksi maisteltiin virallisesti VYS:in vanhoja Lagavulineja, ja tänään oli vuorossa Laphroaig. Kyseessä on kenties all-time lempitislaamoni, ja kattauksessa oleva normi 30yo on joskus maistunut suussa kertakaikkisen hyvältä, joten odotukset olivat koholla tähän etätastingiin. Ainoana miinuksena oli ristiin menneet arvontapaikat kavereiden kanssa, joten tämä lusittiin livenä omin päin, mutta toki etänä hetki jakaen ympäri Suomen. Lähdetään tutustumaan tuotteisiin.

 

Laphroaig 28yo 2018, 44,4 % 

Kypsynyt ensin kolmessa erityylisessä tynnyrissä, jonka jälkeen naitettu vuodeksi sherrytynskään.

Tuoksu: Ensimmäisenä nokkaan maittavaa raikasta pastirol-päiväomenaa. Sitä seuraa tumma ja ah, niin maukas laphroaigin savu. Superlupaava tuoksu.

Maku: Toimii. Hyvin on uskollinen tuoksulleen. Raikkaan vihreän ompun vivahde käy käsikädessä lapparin jodisuuden kanssa. Nikkasen mainitsema maitosuklaa osuu myös hyvin. Ei ole massiivisen pitkä maku, mutta hyvin maukas kyllä. Jälkimaussa korostuvat vielä veden suuhun tuovat eksoottiset hedelmät. Laphroaigin kevyemmästä päästä, mutta toimii kyllä mulle. 92.

Laphroaig 25yo 2016, 48,6 %

2nd fill oloroso filliä ja american white oakia käytetty tynnyreissä.

Tuoksu: Enemmän supussa. Tummempi, asfalttisempi lupaus. On kyllä maukas tämäkin.

Maku: Klassinen laphroaig. Rouheutta maussa, jodisuus nostaa päätään, mutta lyijy jyrää sen sitten. Hieman yksioikoinen tuhkaisuus mielestäni tässä. Vesitippa avaa hedelmää makuun ja parantaa selvästi. Ikää tässä ei kyllä samalla tavalla maista kuin 28yo:ssa. 90.

 

Laphroaig on julkaissut koskaan vain 4 kpl 30-vuotiaita viskejä. Seuraavassa siis näistä 3. Ian Hunter Storyn idea on kertoa Laphroaigin kärkimiehen Ian Hunterin tarina viskeissä. Huhut puhuvat jopa 15 30-vuotiaan sarjasta. Lykkyä tykö vain keräilijöille.

Laphroaig 30yo Ian Hunter Story - Book I 2019, 47,7 %. 4800 pulloa.

100 % 1st fill american oak.

Tuoksu: Huuh, mikä börppäkypsytetty hedelmä. Todennäköisesti omaan suuhuni osuu tämä. Suuveden raikkautta.

Maku: Massiivinen hedelmäpommi! Menee ja tulee kyllä aika nopiaan. Olisiko pieni vesitilkka kuitenkin? Tuo uusia juttuja ilman muuta. Anista, fenkolia. Lakritsijauhetta. On nätti, mutta voidaan kysyä, mennäänkö jo jopa liian syvälle hedelmämehuihin. Ja maistettuani 30yo:n ja 28yo:n uudestaan, olen sitä mieltä että menee. 91.

Lahproaig 30yo Ian Hunter Story - Book II 2020, 48,2 %. 4800 pulloa.

Oloroso sherry cask, joita Laphroaigilla on vain alle 1 %.

Tuoksu: No, nyt on sitten todella isosti sherrylaphroaig. Kun viskiharrastus alkoi, etsinnässä oli aina täydellinen peat+sherry. Sen jälkeen kyseinen profiili ei ole ollut niitä ykkösjuttuja, vaan varsinkin islayn viskeissä börppä toimii paljon paremmin. Mutta jos sitä hyvää peat+sherryä etsitään, niin tässä voisi nyt sitten olla potentiaalia. On tämä kyllä upea nokka. Toffeeta, sikarimeininkejä,

Maku: Tuoksulle uskollinen. Hienosti jodi tukee marjaisuutta. Ei makea ollenkaan. Joku mainitsi saippuan, joksi jodisuutta voi tässä myös kutsua. Tykkään kyllä, mutta ei tämä ihan tuoksun tunnelmia lunasta. Sherry ei peitä, mutta joku vähän outo saippuainen offnote tässä on. Mutta toisella kiekalla saippua on häipynyt. Onhan tämä nyt hieno kuitenkin. 92.

Laphroaig 30yo 2016, 53,5 %

Tuoksu: Sherrymarjan jälkeen tämäkin hieman supussa. Erittäin tasapainoinen kyllä.

Maku: On tasapainossa. Hedelmä, pähkinäisyys, jodisuus, superraikas, makeaa sitrusta, loppumaun eksoottisia hedelmiä. Ikä tuntuu ja maistuu. Ja silti savu on tallella. Bravo. 93.

Huh, olihan tämä nyt laadukas setti. Isoa rahaahan tällaisesta setistä joutuu nykyään maksamaan, mutta kyllä tässä aika old school -meiningeissä saatiin olla. Kun tämän olisi voinut jonkun kanssa livenä jakaa niin homma olisi ollut siinä. Etäjengi äänesti viimeisen 30-vuotiaan ylivoimaiseksi voittajaksi.

Islay-kattaus Suomen mallasviskiseuran kera 2.8.2018

Mikäpä olisi parempi idea kuin kasa turvepommeja helteisenä elokuuna? Moinen setti joka tapauksessa oli tarjolla Suomen mallasviskiseuran tastingissa, ja tämä sopi pitkästä aikaa omiinkin aikatauluihini. Tarjolla oli kattava setti eri tislaamojen tuotteita, joiden osalta mennään suoraan asiaan:

Virallisen kattauksen ulkopuolelta aloitin samplena mukaan ottamallani 25-kesäisellä Laphroaigilla. Pitihän seuraavaa kolmekymppistä hieman valmistella. Kyseisessä viskissä maistui sherryvaikutus tuoden voittopuolisesti pirskahtelevaan sitruksiseen viskiin herukkaisempiakin tunnelmia. Oikein mainio.

1. Laphroaig 30 yo, 2016 53,5 %

Tuoksu: Paahtoleipä, nugaa, pähkinä. Sitrushedelmiä. Nätissä paketissa on. 

Maku: varsin kovasti savua, eksoottista hedelmää, sitrusta. Upea tasapaino, ei mitään liikaa eikä liian vähän. Upea tuo kypsä sitrus! Tässä on ikäisekseen varsin paljon voimaa ja savuakin, mutta ikä myös maistuu, ja keltaiset hedelmät, jotka sitä siivittävät, ovat todella nättejä. 92.

 

Kommentti: Tämän herkun tarjoaminen heti kärkeen oli mielestäni oikea ratkaisu, mutta se olisi ehkä tarvinnut jonkun helpon nollaviskin makunystyröiden avaamiseen. Itselläni tähän oli tuo kaksfemma, mutta muu yleisö ei ehkä ollut yhtä hyvin varustautunutta.

 

2. Bowmore 20 yo 1996/ 2016 (Scotch Malt Whisky Society), 54,6 %, 228 bottles

Tuoksu: Raikas merellisyys, floraalinen, persikkainen.

Maku: Nätti floraalinen kypsä sitruunaisuus. Ilman vettä aika tiukka jännä sitrushedelmä, joka jää mukavasti polttelemaan kitalakeen. Jotenkin aika vahva kuriositeettiviski kukkaisessa floraalisuudessaan. Eli on omanlaisensa, mutta tyylissään yksioikoinen. 87.

3. Ardbeg 1994/ 2006 ns. Eskon IB-Ardbeg, 59 %

Tuoksu: Kuminen kuiva palanut autonrengas. Hyvin likanen. Niinku Maradona.

Maku: Maku on iso. Niin paljon tuota likaisuutta tässä ei ole. Vesi auttaa. On likainen, tuhkainen kaveri. Ihan ok. 85.

4. Caol Ila 1997/ 2009 (Gordon MacPhail)), 50 %

Tuoksu: Joku outo viinimäinen makeus. Ei erityisen kutsuva heti alkuun. Silti kohtuullisen puhdas. Puhdistuu sitten kuitenkin kun vähän odottelee.

Maku: No joo, maku kyllä pärjää! Tämähän on varsin mukava ja puhdas kaveri. Savu on yllättävänkin törnävä ja tuhkainen. Ehkä vaikutelma tulee osittain myös tuosta sherrystä, josta siis nuo tummemmat fiilikset. Rauhallinen viski ilman muuta. Mutta hyvin miellyttävä, laadukas ja juotava. Tuoksu verottaa yhden pisteen. 88.

 

5. Lagavulin 12 yo 1995/ 2008, exclusively bottled for friends of classic

malts, 48 %

Tuoksu: Ihan täysin laga-de tuntua. Hyvin punainen, Marjainen, syvä, mutta ei silti mikään sherrypommi. Saa nähdä, miten tässä voltit riittävät tähän marjaisuuteen. Mutta kyllähän sieltä sitten nousee myös sitä nahkasohvaa ja tupakkiakin. Ihan lupaava. Laadukas.

Maku: Ollaan kyllä tuoksun marjamehutunnelmissa, mutta sitten: iso pusku niin savua, tummia marjoja, tuhkaa, purentaa, sitä metsästysmajan nahkasohvaa ja kivääriruutia. On kyllä iso ja kova viski! Yllätti laadullaan ja voimallaan! Tällaista(kaan) ei välttämättä ihan tänä päivänä enää löydä. 90.

 

6. Bruichladdich PC 11, 58,7 %

Tuoksu: likaista kumia, miltä osin muistuttaa Eskon Ardbegia, mutta selkeästi myös tummempia sherryvaikutteita mukana.

Maku: Nuotit jäivät maistelun tuoksinnassa kirjoittamatta, mutta päivän jälkeen fiilikset olivat isosta ruutisesta öljyisyydestä, massiivisesta suuntäyttävyydestä ja hentoisesta likaisuudesta, joka tuli tuoksusta poikkeuksellisesti myös makuun ja aivan sen loppuvaiheille mukaan. Jälkimaun likainen nugaa on kyllä mieleeni. Massiivinen viski ilman muuta. 88.

Kuva: Anders Malmsten

Illan päätteeksi äänestettiin voittajaa, ja äänet jakautuivat seuraavasti:

Laffe30: 12

Bowmore: 5

Ardbeg: 8

Caol ila: 0

Lagavulin: 7

Bruichladdich: 3

 

Lopussa saimme maistaa extrana vielä n. 10yo Kilchoman exbourbon single caskin, joka oli puhtaudessaan varsin hieno tuote! Tämän omistavat pojjaat saavat olla ylpeitä tynskästään.

Laphroigia Vaappuvassa Ankassa 12.6.2018

Tovi on ehtinyt vierähtää edellisestä varsinaisesta tastingista, johon olen päässyt osallistumaan. Pääsyynä ovat olleet omat kiireet, mutta toisena syynä toki se, että huippumielenkiintoista maistettavaa ei ole liialti tullut vastaan, ja hintalaput alkavat olla perussetteihinkin aika jyrkkiä. Kuitenkin nyt tuli tarjolle Vaappuvan Ankan Laphroaig-tasting, jonka hinta-laatu oli mielestäni oikein mainio. Näin ollen oli aika suunnata nokka kohti Olaria, tuota Espoon Itä-Helsinkiä.

Vaappuva Ankka on ostarilla sijaiseva perusbaari, joka ei puitteiltaan vastaa nykyisiä übertyylikkäitä oluthuoneita. Monesta muusta perusostarikapakasta sen kuitenkin erottaa varsin laadukas tarjonta niin viskien kuin erikoisempien oluiden saralla. Olarius näkyi asiakaskunnassa, jonka muodostama tunnelma oli erilainen kuin monissa viskiseurojen tastingeissa, eikä riehakkuudessaan ollenkaan huonolla tavalla. Näinkin laadukkaan viskitastingin pitämisessä omaan makuun lapsuksena oli se, että kaikille osallistujille ei riittänyt asiaankuuluvia laseja, vaan jokuset dramit oli kaadettu perustumblereihin. Ravintolakäyttöön perustulppaanit maksavat alle 3 € / kpl, ja uskoisin tämän investoinnin kyllä kannattavan. Eli ihan hc-hifistelijälle paikka ei ehkä toimi, tai sitten täytyy mennä ajoissa paikalle. Ja toisaalta pienet kotikutoisuudet näkyvät myös tastingin hinnassa, joka kyseiselle kattaukselle oli 39 €, ja olisi varmasti monessa posh-paikassa ollut 50-60 €.

Tastingin veti Jarkko Nikkanen, joka tuttuun tyyliin osasi kyllä ottaa yleisönsä. Nikkasen tasting toimi hyvin ensikertalaiselle, mutta myös kokeneempi harrastaja sai siitä edelleen uutta irti - muun muassa sen, että Laphroaigin 10yo on vain 1st fill -tynnyreissä kypsytettyä sekä sen, että Laphroaig käyttää tynnyreitään vain kahden täyttökerran ajan, ja dumppaa ne sitten blendeihin. Samassa yhteydessä kuultu välttämätön age doesn't matter marketing bullshit näyttäytyi itse asiassa ensimmäistä kertaa itsellenikin jokseenkin ymmärrettävältä: on totta, että 10 vuotta ensimmäisen täyttökerran tynnyrissä on eri asia kuin jonkun toisen tislaamon kolmannen täyttökerran 10-vuotias. Toki niitä tiettyjä aromeja viskiin ei edelleenkään saa kuin iän kautta, mutta se siitä keskustelusta, mennään itse viskeihin. Kattauksen viskithän sinänsä olivat itselle tuttuja 27-vuotiasta lukuun ottamatta.

Laphroaig 10yo, 40 %

Tuoksu: Mieto viipyilevä savu. Mellevä, ellei jopa leimeä. Pari raikastakin hedelmää löytyy.

Maku: Maltillinen isku. Todella rauhallinen kaveri. Savu on nätti, ei sen kummempaa. Pientä vaniljaista makeutta. Jos tätä joskus olenkin pitänyt hyvin pliisuna niin onhan tämä aloituslöröksi ihan jees. 85.

Laphroaig Quarter Cask, 48 %

Tuoksu: Terävämpi nätimpi, tasapainoinen, raikas. 

Maku: Puree ja iskee nätisti. Merellinen suolaisuus maun keskivaiheilla on nättiä. Terävä ja rapsakka. Muistikuvat olivat pisteen verran paremman perässä, mutta näin tänään. 89.

Laphroaig Triple Wood, 48 %

Tuoksu: Miedon savuinen, karkkia ja marjaa mukana. Hieman likaista hiiltä, mutta ei paha. 

Maku: Makeutta, marjaisuutta. Vähän hiilistä likaisuutta. Sinänsä yllättävän tasapainoinen ja integroitunut punaisuus. Pieni happamuushan tässä on, mikä ei ole niin positiivista. Voltit ovat oikein mainiot tähän. Perusrunko tässä ei kuitenkaan ole niin intensiivinen kuin esim qc. Silti hyvin puhdas. 87.

Laphroaig 12yo Nordic Wood, 48 %

Tuoksu: Nenä selvästi likaisin näistä. Lagavulinmaista asfalttisuutta. Semisti täyteläisempi ja robustimpi kuin qc, mutta muutoin samaa henkeä.

Maku: Tiukka on, mutta suklaisen maukas. Itse asiassa erittäin maukas tuote. Tuo marjaisuus on varsin puhdasta ja maukasta, kirpeää ja salmiakkista. Ammoniakkimeiningit. Erittäin hyvin integroitu sherrylappis. Tämä on tässä kattauksessa ennen kaikkea sherryviski, toissijaisesti savuviski. 90.

Kommentti: Maistoin tämän myös lanseeraustilaisuudessa vuonna 2014. Ihmetytti, kuinka hyvältä tämä nyt maistui, kun tuolloin ei vakuuttanut noin kovin. Nikkanen kuitenkin totesi, että tuolloin maistoon tuotu tuote oli vielä alustava työversio ja vähän "off". Joka tapauksessa loistava sherrylappis.

Laphroaig Cairdeas Ileach, 50,5 %

Tuoksu: Kevyt nenä, jossa lääkemäisyys nousee ensimmäisenä esiin. Hyvin raikkaan merellisen ruohoinen tunnelma. Lupaava. 

Maku: Maukas. Raikas, salmiakkinen. 

Kommentti: En edes pisteyttänyt. Tämä ei ollut huono, mutta jäi tässä kattauksessa jotenkin väliin. Tyyli oli selvästi erilainen, mutta taso ei ehkä sitten ollut ihan niin kova, että olisi päässyt kukoistamaan 12yo:n jälkeen. Tai sitten ajatukset olivat jo 27ssa.

Laphroaig 27yo 2017, 41,7 %

Tuoksu: Aijai, niitä vanhan viskin eksoottisia hedelmiä. Silti raikas. Maukas kuin eläin. 

Maku: Ensalkuun puu maistuu. Sitten vasta alkaa nostaa päätään. Mutta ensimaulla jättää kyllä kysymysmerkin. Puu on niillä rajoilla. Kyllä tässä on sitä eksoottista hedelmää, mutta pakko sanoa että hienoinen pettymys happamuudessaan. Nielaisuhetken eksoottinen hedelmä on kyllä maukas. Illan paras, mutta silti odotuksiin nähden lievä pettymys. 91.

Kommentti: Nikkanen kommentoi, että tämä oli hentoisuudessaan vähän väärässä paikassa tässä tastingissa, vaikka Ileachin ja 12yo:n jälkeen pidettiinkin aika pitkä tauko ennen tämän maistamista. Tuoksu oli upea, mutta voima ja pituus ei ehkä riittänyt täyttämään odotuksia. Tuo puu herätti myös kysymyksiä: etiketin mukaan mature Laphroaig previously aged in refill hogsheads was transferred into first-fill ex-bourbon barrels and refill quarter casks. Miltäköhän olisi maistunut ilman tätä finistelyä? No, nyt on "paha" kaula juotu, ja tätä jäi hyllyyn vielä jokunen sentti. Hinta on 25 € / 2 cl, joten kyllä se siihen kannattaa maistaa. Verrokkina samaa kamaa on eräässä hyvinkääläisessä baarissa hyllyssä 25 € / 1 cl, eli matka Olariin ei välttämättä ole ollenkaan huonompi ajatus.

Mukava ilta ja hyvin rakennettu kattaus. Tuttuja tuotteitakin on kiva maistella, mikäli setti on rakennettu ajatuksella. Tässä oli kuusi erilaista viskiä ja sopiva draaman kaari. Loppukaneettina mainittakoon, että Nikkanen puhui tastingin aikana pariin kertaan uutoksien siirtymisestä. Sananmuunnosten ystävänä arvostin tätä kovasti.

Laphroaig SMWS 29.151, 50,8 %

Maistossa Scotch Malt Whisky Societyn 24-vuotias Laphroaig, joka on tislattu vuonna 1989. Yhteisön tapana on nimetä pullonsa hassusti, ja nyt siis 'Polished violins and vintage cars'. tämä on ensimmäinen SMWS:n pullote, johon olen päässyt tutustumaan. Yhdistyksen toiminnasta kattavasti tietoa wikipediassa.

Laphroaig SMWS 29.151, 50,8 %

Tuoksu: Nahkasohvaa, pysähtynyttä mummonmökkitunnelmaa. Pienessä määrin bbq-maustetta, ribbsien kera.

Maku: Varsin kova laskeutuminen suuhun, sitten valtava holin hyöky. Pyöreä on. Ja tervainen. Lihaliemi. Jännä yhdistelmä niin monia asioita. Selkeäpiirteinen savusherry, jossa kuitenkin lapparin hedelmäisyyttä, eli varsinainen sherrypommi tämä ei missään nimessä ole. Summa summarum, upea tasapainoinen mallasjuoma. 91.

Laphroaig 21yo for Friends of Laphroaig, 48,4 %

Lapparin vuonna 2015 200-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pullotettu 21-vuotias oli jo reippahasti sitä hintaluokkaa, että monelta jäi ostos tekemättä, vaikka siihen mahdollisuus arpajaisissa tarjottiinkin. 0,35 l:n pullo maksoi karvan vajaa 100 £.

Laphroaig 21yo for Friends of Laphroaig, 48,4 %

Tuoksu: Leppämetsää, raikasta tervaa. Kepeä, sitruunaa, tervaleijonaa. Aitoa vaniljajäätelöä.

Maku: Suutuntuman kuparinen putoaminen suuhun on kyllä herkku, kerta kaikkiaan upea. Kuin kuparipannua nuolisi. Koivuhalkokokko, suolaista meren pärskettä, pientä turkinpippurisuutta. Ja silti raikas hedelmäisyys on onnistuttu säilyttämään. Ja nimenomaan jälkimaun raikkaus, hedelmäisyys ja spearmint on upea. 92.

 

Laphroaig Cairdeas 2015, 51,5 %

Laphroaigin parin viime vuoden Cairdeas-pullotteet eivät ole olleet mitään täysosumia. Kikkailut erikoistynnyrien kanssa onnistuvat joskus, mutta vuoden 2013 portcask oli mielestäni heikohko päälleliimattu esitys ja edellisen vuoden amontillado-tynskäilystäkin puuttui jotain. Sen sijaan tämän vuoden 200-vuotisjuhlapullote on jo etukäteen saanut kiinnostunutta pöhinää osakseen. Syynä tähän on paluu juurille: viski on tislattu ainoastaan Laphroaigin oman lattiamallastamon maltaasta Port Ellenin bulkkimallastamon sijaan ja sen on tislattu pienillä tislainpannuilla ja varastoitu sitten #1 warehousessa. Tavoitteena on siis ollut tehdä sellaista viskiä, jota tehtiin 200 vuotta sitten. Tavara on tislattu elokuussa 2003, joten se on lähes 12-vuotiasta, vaikka toki törpössä ei ikämerkintää olekaan. Eipä vähän mitään, maistetaan. Maistoin tämän kahtena eri kertana, joista ensimmäisellä kertaa verrokkina oli pari Laphroaig 10yo CS:ää ja yksi indy-lappari (sekä muutama muu lörö) ja toisella kertaa taas glenlivetillä huuhdeltuun puhtaaseen suuhun uusi 15yo rinnallaan.


Laphroaig Cairdeas 2015, 51,5 %

Tuoksu: ruohoista pehmoisuutta: hyvin sulanutta alkoholia. Alkuun vihreän hedelmäinen, savu on selvästi taka-alalla. Raikasta mentholia, lasin pyörittelyn jälkeen vehreä koivusavu tulee tukemaan muuta elämystä. Happoinen/mineraalinen nenätuntuma. Silti tämän tuoksu ei ollut ihan niitä huippuelämyksiä ainakaan näin ihan vastikää avatusta pullosta.

Maku: Nyt ollaan puhtaan koivusavun ja puun äärellä. Raikasta savusaunaa, hieskoivun nuorta lehteä, äärettömän puhdasta kesäillan palavaa Porvoon tuomiokirkkoa. Jotain samaa raikkaudessaan kuin 15yossa, mutta ei kuitenkaan niin ompunvihreä. On lisäksi kuivempi, voimakkaampi ja savuisempi kuin uusi 15yo. Tältä maistuu kesäinen saunanlämmitys puhtailla kevyillä koivuklapeilla. Ehkä hienoista raakuutta on havaittavissa, jota vesitilkka pehmentää. Vesi myös avaa tätä selvästi ja muuttaa astetta tuhkaisempaan suuntaan. Hiipuvaa tulipesää. Hieno drami, jossa parasta on maku an sich. Maun pituus tai tuoksu eivät sinänsä mullista maata. Kenties ne parantuvat, kunhan pullo on saanut hieman ilma-aikaa. Jälkimakuun asti tässä riittää voimaa ja nuoruuden intoa. Muutama vuosi lisää kypsytystä, ja olisimme jo todella upean tuotteen äärellä. 92.

Kommentti: Hienoa, että vielä tulee viskejä, jotka innoittavat runollisiin aatoksiin. Tämä lappari kompensoi hyvin Suomen sateista kesää.

Laphroaig 15yo (2015), 43 %

Laphroaigin valikoimasta poistunut 15-vuotias on ollut yksi suosikkilappareistani. Sen veikeän vihreän omenainen raikas profiili on eronnut selvästi muista tummempisävytteistä lappareista. Oma viskiharrastukseni alkoi juuri siinä vaiheessa, että tuota nektaria saattoi vielä ostaa hyllyynsä pullon jonkinlaiseen hintaan. Nyt Laphroaigin 200-vuotisjuhlien kunniaksi tislaamo on uhonnut tuottavansa tänä vuonna markkinoille useitakin erikoispullotteita, joista ensimmäisenä päivänvalon näki uusi 15-vuotias. Tai no, erikoispullote tai ei, huhut kertovat, että tämä tulisi korvaamaan nykyisen 18-vuotiaan perusrangessa. Sinänsä hassua, että ymmärtääkseni Laphroaig lanseerasi muutama vuosi sitten 18-vuotiaan korvatakseen sillä 15-vuotiaan. Niin ne ajat muuttuvat.

Joka tapauksessa uutta 15-vuotiasta oli Berliinissä hyllytavarana, joten pullo piti poistaa. Ja tältä se minun mielestäni maistui (verrokkina käytettiin vanhaa 15-vuotiasta):

Laphroaig 15yo (2015), 43 %

Tuoksu: Vihreää ruohoa, sitruunalakua. Kipristelyä varpaissa. Ensimmäiset tuoksutuntemukset siis hyvin raikkaita. Sitten tutumpi tumma turpeisuus nostaa päätään, liitulakun sisusta, tuhkapilveä. Mausteista kiprakkuutta. Varsin monipuolinen tuoksu heti kärkeen, eikä ollenkaan hullumpi joskaan ei mitään elämää suurempaa tarjoava.

Maku: Makean pehmeän pyöreä laskeutuminen suuhun. Alkoholin myötä välittömästi erikoinen pihkainen mäntymetsän pistelevyys. Varsin raikas ensiesiintyminen. Toisaalta jää fiilis, että tämä hyökyy intensiivisesti, mutta nopeasti ohi. Suutuntuma on se, missä tähän ikä eniten näkyy: maku on kuin silkkiä joisi, ja juuri siksi tuo jännä männynneulastunne toimii varsin hyvin. Hansaplastin raikkautta, lääkemäisyyttä enemmän kuin varsinaisesti hedelmää. Sinänsä varsin kuiva viski, mikä on nykyisin miellyttävä yllätys. Suuhun jää spearmintin huljahdus - kuin olisi purkkaa syönyt. Jotenkin lyhyt kuva viskistä kuitenkin jää, joten varsinaisesta omasta jälkimaun kerroksestaan ei mielestäni voida puhua. Silti joka tapauksessa hieman erilainen lappari, jossa on vanhempaa versiota vielä maistamattakin onnistuttu tavoittamaan jotain aikaisemman version keveydestä ja raikkaudesta. Tämä on kyllä pehmeä kuin nugaa suussa. Varsin hyvä tuote! 91.

Kommentti: Parempi vai huonompi kuin vanha 15-vuotias? Maistoin ensin uutta ja sitten vanhaa. Vanha otti kyllä suun haltuun kuin potenssiin uusi: isommin, laajemmin ja jykevämmin, raikkaammin. Myös jälkimakua tuntui löytyvän eri lailla. Kirjoitin jo itselleni, että tässä on hyvä vertailupari siihen, mitä sama viski oli ennen ja mitä se on nyt. Mutta mitä useamman naukun (please drink responsibly) tulin ottaneeksi, sitä enemmän uusi versio paranteli osakkeitaan. Vaikka vanha on aina näyttäytynyt minulle vihreänä omenana, aloin löytää uudesta vastaavia raikkaita fiiliksiä entistä enemmän. Perinteinen laphroaig-diggari siis preferoi edelleen vanhaa versiota, mutta veikkaan, että tälle uudellekin löytyy ottajia.

Laphroaig Live Leijuvassa Lahnassa 24.9.2014

 

Jahas, palataanpa pienen luovan tauon jälkeen blogeilun pariin. Pari kertaa vuodessa toteutettava Laphroaig Live mahdollistaa etukäteen sovitun tastingin seuraamisen ympäri maailmaa reaaliajassa. Konsepti on mielenkiintoinen, joskin monella saattaa tehdä tiukkaa saada juuri kyseiset putelit haltuunsa. Jos samoja löröjä ei lasissa ole, voi homma olla tympeämmänpuoleista. Tähän ongelmaan tarjoutui ratkaisu Leijuvassa Lahnassa, kun Edrington järjesti Laphroaigin ystäville illanistujaisen Laphroaig Liven seuraamiseksi - ja luonnollisesti asianmukaisin dramein höystettynä. Suomalaisittain kattaus oli sinänsäkin mielenkiintoinen, että neljästä tuotteesta kolme oli ainakin valtaosalle kansalaisista uusia, ja vanha tuttu 18-vuotiaskin siitä rangen parhaasta päästä. Pidemmittä jorinoitta löröjen kimppuun.

Laphroaig Select Oak, 40 %

Kyseessä on Laphroaigin uusi ei-ikämerkitty pullote. En näe tälle mitään muuta syytä kuin sen, että Laphroaig pyrkii korvaamaan ikämerkitys kympin tällä nassilla. Viskinharrastajan kannalta olisi siis melko oleellista olla ostamatta tätä. Mutta maistetaan.

Tuoksu: Makea savuisuus. Varsin raikas, hieman sitruksisuutta. Mukava, joskin maltillinen kesytetty peto.

Maku: Pehmeä hyvin maltillinen suutuntuma. Nätti puhdas savu, alkoholi tulee sitten pienenä kiprakkuutena. Tämä on hyvin tyylikäs puhdaspiirteinen viski, jossa on ainakin illan ensimmäiselle  iskille tarpeeksi potkuakin. Keskipitkä jälkimaku tukee maun kaarta. Kiva mutkaton esitys, joka ei tosin enää muiden viskien jälkeen jaksa kantaa. Maltainen maukkaus ja makeus. 87.

Kommentti: Harmillisen hyvin toimi ainakin tuossa paikassa. Viski on siis ilman muuta aika pliisu, mutta aina ei mieletöntä jyrää tarvitakaan.

Laphroaig 12yo, 48 %

Kyseinen tuotos pullotetaan marraskuussa ja sitä tulee Suomessa loppuvuodesta muutama sata pulloa yksinomaan ravintoloihin.

Tuoksu: Poltettua autonrengasta heti alkuun, aika töpäkkä! Hyvin voimakas, mutta samalla miellyttävä savuprofiili! Tummaa suklaata, revittyä barbequepossua. Lupaava tuoksu!

Maku: Kattauksen öljyisin suutuntuma, voimaa, tervaa, potkua. Luulisi että tässä on enemmän ppm:iä kuin aikaisemmissa. Raikkaus on poissa, merellinen synkkä tummuus on tilalla. Asfalttia. Jälkimaku ei ole kovinkaan pitkä. Jättää pikemminkin vain hieman makean savuisuuden suuhun. Hieman ehkä yksioikoinen mutta toisaalta töpäkän savuisen ja sitruksisen raikkauden mukava yhdistelmä. Asfalttinen karuus. 87.

-------------
LISÄYS 4.5.2014: Maistoin tämän sokkona uudelleen ja laitettakoon tähän itsekriittisenä vertailuna myös nuo nuotit. Tarkkaavainen lukija huomannee, että pisteet elävät joskus ja myös ympäröivät tuotteet vaikuttavat makuhavaintoihin merkittävästi. Tällä kertaa tämä lappari oli kattauksen eka viski: 

T. Raikas, hieman kuminen savu. Lakua. Kevyt lappari? Sitruunalakua, lyijykynää. Tuhkaisessa suklaisuudessaan itse asiassa erikoisen miellyttävä. Salmiakkitoffeeta. (86)

M. Mukava! Juurevaa lakritsisavua, kipristävää sitrusta ja pippurisuutta, suuta täyttävää kumisaapastelua, mutta ei missään nimessä epäpuhtaasti. Alkoholi on maltillinen, ja tukee kivasti tämän muikeaa rakennetta. Oikeinkin maukas raikas kaveri! Jälkimaku antaa mokkaista kaskisuutta, vähän kuin auriverdes. 90.-------------

Laphroaig Cairdeas 2014, 51,4 % 

Kertoman mukaan n. 9-vuotiasta tavaraa, jota on tulossa vuodenvaihteessa n. 300 pulloa Suomeen. Vuoden finistely amontillado-hogshedeissä on tämän juju. Hinta meni minulta ohi.

Tuoksu: En oikein alkuun saa tästä kiinni. Kanelia. Mausteita.

Maku: tuoksunmukainen mausteinen tunnelma jatkuu tässä. Pippurinen kihelmöinti on hyvin pienijakoista ja vyöryy mukavasti pitkäkestoisen ja rauhallisen alkoholin kera. Tämän draaman kaari on ilman muuta miellyttävin näistä, joskaan maku ei ole hienoisessa lussuudessaan ihan ykköskastia omassa suussani. Samettinen suutuntuma ilman muuta. Mentholisuutta, eli siinä mielessä merellistä raikkauttakin löytyy. Jälkimaku on tämän paras. Silti tästä puuttuu se joku luonne, jota viskiini haluaisin. 88.

Laphroaig 18yo, 48 %

Vertailun vuoksi vielä vanha tuttu 18-kesäinen, jota on myös tulossa alkoon 1200 pulloa hintaan 92,90e.

Tuoksu: Mieto, maltillinen kaunis savu. Sadesumun kirpeyttä. Hieman jopa karkkista makeutta.

Maku: Suutuntuma Selectiä kirkaampi, merellisempi ja koko maun profiili on terävämpi, suorempi, kuin sumusta ulos tullut. Silti tämä ei ole erityisen syvä, mutta huomattavan paljon rohkeampi viski kuin select. Sitruksista kirpakkuutta mukana. Mutta mihin ikä on hävinnyt tästä? Herukkaa, karpaloa. Silti puhdaspiirteisyydessään kyllä nätti, ja pesee tämän kaartin selvästi. 90.

Laphroaig 12yo 1993/2005 Queen of the Moorlands (94 bottles), 54,7 %

Pienen loman jälkeen edellisen entryn kanssa maisteltiin myös toinen - rutkasti harvinaisempi IB-lappari. Ilmeisesti Islayn The Wine and Whisky shopille pullotettu Queen of the Moorlands' -sarja on toistaiseksi ollut tuota myyttistä saarta käymättömälle tuntematon suuruus. Kenties kuulemme blogin kommenttiosiossa tästä samplena saadusta viskistä lisää?


Laphroaig 12yo 1993/2005 Queen of the Moorlands (94 bottles), 54,7 %

Tuoksu: Hammaslääkärin fluoria, pihkaa, hyvin mineraalinen. Tuo mieleen Ardbeg Renaissancen. 

Maku: Raikas, aurinkoinen merellisyys, sitten tuoretta savua, joka on myös varsin puhdasta. Puuvaikutteet tuntuvat olevan tästä aika vähissä, mikä kuitenkin näyttäytyy miellyttävänä asiana tässä. Nätti perusviski, joka tuo mieleen laphroaig15yon. Tosin saattaa hyvin jakaa mielipiteitä. Pitkä mineraalinen jälkimaku. 90.

Lisäksi: Maistoin tätä erään viskiaficionadon kanssa, ja tämä ei pitänyt tästä juuri lainkaan. Kuulemma puun oli ollut niin väsynyt, ettei tähän ole päässyt riittävästi makua. Jakoi siis tosiaan isosti mielipiteitä. Joka tapauksessa kyseessä on varmasti viski, jota ei hevillä enää nykypäivän tuotoksista löydy. Kiitokset samplesta!

Laphroaig 10yo Cask Strength batch 006, 58,0 %

Korviini kantautui ikäviä uutisia siitä, että lapparin uusimman tynskävahvuisen kybän taso olisi aikaisemmista huonontunut. Piti siis tarttua härkästä sarvista ja maistaa. Verrokkina vierellä on 004 batch.

Laphroaig 10yo Cask Strength batch 006, 58,0 %

Tuoksu: Alkuun ei oikein mitään. Varsin kevyt ja vähän savuinen. Sitten lisääntyvää punaisuutta. Avauduttuaan ei mielestäni eroa 004:n tuoksusta.

Maku: Ensimaistolla mukavaa sherryisyyttä, jota kumppaa varsin terävä alkoholisuus. Hyvin mausteinen ja sen myötä kihelmöivä viski. Ei vaikuta erityisen syvältä, mutta onhan tämä silti maukas viski. Tässä kohtaa siis hyvät fiilikset. Mutta kun ottaa vierelle 004 batchin niin siinä on kyllä ihan eri lailla syvyyttä. Ikään kuin 004:n maussa olisi enemmän kerroksia, jotka samalla linkittyvät toisiinsa saumattomasti. Voi harmin paikka. Vesi kyllä auttaa tätä selkeästi. Silti se tietty täyteläisyys puuttuu. Ero saattaisi olla omissa kirjoissani jopa 2 pistettä. Loppupeleissä kuivakka ja hieman yksioikoinen. Ei toki silti huono, mutta harmittava muutos kyllä. 88. 

Kommentti: Tämä Laphroaig on omissa nuoteissani selkeästi punainen viski, samoin kuin oli 004 batch. Aikaisemmat olivat mielestäni selkeämmin keltaisia hengeltään. Pidin aikaisemmista enemmän. Kovat ajat koittavat viskinharrastajalle.

Laphroaig 23yo vintage 1989, 48,9 %

Viskinystävä kiittää, kun syksy saa. Viime aikoina on nimittäin ollut liuta hyviä viskitapahtumia hiljaiseloa vietetyn kesän jälkeen. Etukäteen erityisen mielenkiintoinen oli myös Laphroaigin yksinomaan pohjoismaiden markkinoille suunnatun vintage 1989:n lanseeraustilaisuus, johon onnistuin nopealla meiliseurannalla saamaan paikan. Tapahtumasta ei etukäteen kerrottu sen kummempia, joten vain hento lupaus tuosta tulevasta uutuuspullotteesta oli mielessä.

Itse tapahtuma pääsikin sitten ylittämään odotukset nätisti. Tarjolla oli sen seitsemää sorttia haukkapalaa, ja myös kurkun kostuketta löytyi ennen käymistä illan kattauksen kimppuun. Osallistujia hemmoteltiin myös sympaattisen Vicky Stevensin läsnäololla, ja tilaisuus oli varsin lämminhenkinen läpi illan.

Vicky oli rontannut paikalle aperitiiveiksi Laphroaig'n 10yon, Quarter Caskin ja Triple Woodin. Nämä maisteltiinkin sitten ohjatusti käyden samalla läpi viskin valmistusta ja Laphroaigin historiaa. On aina hauska seurata, kuinka esittelijä löytää omasta tislaamostaan ne muutamat tarvittavat superlatiivit ja saa luotua käsityksen, että edessä on juuri nyt sitä maailman parasta viskiä. Toisaalta asiansa tunteva esittelijä saa myös luotua viskikokemuksesta aivan eriluokkaisen kuin mitä samasta tavarasta saisi irti omin päin: Vickyn kanssa yksin tuumin maistettu 10yo maistui upealta juuri sen vuoksi, että hän kykeni kenties paremmin kuin kukaan aikaisemmin kuvaamaan niitä tuntemuksia, joita ainakin omassa suussani tapahtui.

Mutta mutta: itse asiaan. Tutun kolmikon jälkeen pöytään tuotiin:

Laphroaig 23yo vintage 1989, 48,9 %

Kyseinen viski on kahdeksan sherry puncheonin (à 450 l.) vattaus. Pulloja markkinoilla 3500 kpl, joista Alkoon 650 kpl. Hinta: 229 €. Ei tynnyrivahvaa.

Tuoksu: Makea tuhkainen savu. Iso tuoksu. Nahkaa, vahaa. Tummia marjoja (karhunvatukkaa). Joku maisteluvieras kuvasi tuoksua vereksi, mikä osui myös omaan nenääni. Alun iso savuisuus kääntyy sitten pikkuhiljaa vankemmaksi tummaksi sherryisyydeksi. Kahvia, suklaata. Ei silti erityisen kutkuttava tai syvä tuoksu.

Maku: Alkuun tanniinisuutta, alkoholisuus vyöryy isosti yli, mutta ensituntuma on sulkeutunut. Alkoholin jälkeen jälleen suun kuivattavuutta, ja sherry laajalti mukana matkassa. Jälkimaku hyökyy mukavasti yli pippurisena, mutta ei erityisen pitkänä. En uskoisi tämän ikää. Vesi avaa pakettia hyvin ja tuo suuntäyteisyyttä viskiin. Ensivaikutelma ei silti vakuuta. Savua ja sherryä kivassa paketissa, ja maku on kyllä leveä, mutta ei sen kummemmin pitkä kuin syväkään. Sinänsä maukkaan jälkimaun pituus ei ole tämän hintaluokan viskin tasoa. Valitettavasti. 89.

Kommentti: Pelkäsin pahoin, että joudun lähestymään henkilökohtaista konkurssiani tämän pullotteen kanssa, mutta maistettuani jää kyllä hyllylle. Toki speksit (vintage, vahvasti jäljitettävissä olevat tynnyrit, rajattu markkina, suosittu tislaamo) tuovat isoa lisäarvoa viskille, mutta maku (don't get me wrong, viski oli toki varsin herkullista) ei yltänyt näiden tai varsinkaan hintansa tasolle. Lisäksi pitää ihmetellä, että exclusive-luokan viski, joka on selvästi suunnattu jo enemmän viskejä harrastaneille, on silti värjätty karamellilla. Ostan ajatuksen normirangen tuotteissa, mutta tämä olisi kyllä voinut olla luonnollisen väristä. Elleivät nuo puncheonit ole sitten olleet niin kuluneita, ettei väriä juuri ole irronnut, ja tämä on haluttu peittää?

Laphroaig Cairdeas 2013 Portwood, 51,3 %

Jahas, lomat olivat ja menivät paikoissa, joissa viskiä oli heikommin tarjolla. Siksi siis pieni tauko blogailuun, mutta nyt on taas kieltä saatu kostutettua mielenkiintoisella Lappariuutuudella. Tämän vuoden Cairdeas-pullote myytiin kolmessa tunnissa loppuun, joten buumi ja kysyntä on kyllä kohdillaan, kun kohtuullinen hinta yhdistyy mielenkiintoiseen tislaamoon. 30000 pulloa ja portwoodia käytetty kypsyttämiseen.

 

Laphroaig Cairdeas 2013 Port Wood Edition, 51,3 %

Tuoksu: Ensialkuun makean punainen, raikkaan marjainen. Savua ei juurikaan tunnu, joskin tuoksu on muutenkin hieman sulkeutunut. Klyyvaria hieman lähemmäs lasia tunkien pehmyt nuotiosavu nostaa päätään, kuitenkin aika maltillisesti. Kokonaisuudessaan tuoksu ei anna itsestään kovin paljoa, mutta siinä ei ole mitään epämiellyttävääkään.

Maku: Savu on sitten maussa jo selvästi vahvemmassa roolissa: tämä on selvästi savuviski. Alkoholi iskee varsin kipakasti prosentteihinsa nähden. Portin vaikutus on selvästi mukana ja se esiintyy nimenomaan makeaa punaisuutta tuovana erotuksena sherryn monasti luomaan tanniinisuuteen. Tästä viskistä ei tanniineja löydy, mikä antaa sille varsin karkkisenmakean fiiliksen. Ollaan niillä rajoilla, mennäänkö imelyyden puolelle. Vesitilkka avaa viskiä selvästi tuoden makuun monipuolisuutta ja syvyyttä. Jälleen tässä on esimerkki viskistä, joka hyötyy vedestä. Silti ollaan perässä esimerkiksi Quarter Caskin syvyydestä. Kokonaisuudessaan lasissa on mielestäni Laphroaigin tasoon nähden kohtuullisen vaatimaton tuotos. 85.

Laphroaig Brodir 13yo, 48 %

Laphroaigin Brodir on myynnissä käsittääkseni vain meidän ja naapurimaidemme välisillä risteilyaluksilla, ja on siis kohtuullisen kysyttyä kamaa ulkomailla. Maistamani versio on uutta batchia, jota on pullotettu 2000 pulloa.

Laphroaig Brodir 13yo, 48 %

Tuoksu: Hedelmäinen, raikas, omenaa, raikas savu.

Maku: Pehmeä esisuutuntuma, hyvin vettä suuhun tuova. sitten merellinen savu levittyy suuhun, aallot lyövät ja lokit kirkuvat. Alkoholi toimii tässä hyvin, oikein maukas viski! Keltaisen vihreitä hedelmiä, exbourbonin vaikutusta ja siihen raikas savu, toimii! Jälkimaku on keväisen savuinen. Kaivarin rantaan auringonpaisteeseen ja avot. 91.

 

Kommentti: Tällaisia raikkaampia Lappareita soisi löytyvän enemmänkin. Mikäli jo valikoimasta poistunut 15yo on mieluinen, pidät varmasti tästäkin.

Laphroaig PX Wood, 48 %

Laphroaigin PX-cask on tislaamon tuorein sherryviimeistelty tuotos edesjuodun Triplewoodin tilalle. Triplewood ei omaan suuhuni oikein koskaan istunut, tai ainakaan se ei mielestäni onnistunut tuomaan herkulliseen Quarter Caskiin mitään lisää hieman päälleliimatulla sherryllään. Katsotaan, onnistuisiko PX Wood tässä paremmin. Triplewoodin tavoin tämäkin on siis käytännössä Pedro Ximenez -viimeisteltyä Laphroaig Quarter Caskia.

Laphroaig PX Wood, 48 %

Tuoksu: Sherryvaikutus tuntuu ensimmäisenä. Lämmin ja savuinen siellä alla. Makea. Taittuu sitten suklaan suuntaan.

Maku: Pehmeä punainen ja makea versio Quarter Caskista: sherryisyys on maltillisempi kuin tuoksussa: kyllä tämä tyylipuhdas savuviski on. Punaisuus tuo kuitenkin mukavan lisän eikä siinä ole välillä sherryn tuomaa likaisuutta. Muistikuvien varassa verraten todella paljon parempi kuin Triplewood. Jälkimaku jättää tuhkaisen kihelmöivän tuntemuksen. tämä on selkeämmin punainen savuviski kuin viiniviimeistelty versio savuviskistä. Toimii. 91.

Douglas Laingia Punavuoren Ahvenessa

Tuskin oli Uisgesta toivuttu, kun Viskin Ystävien Seura yhdessä Douglas Laingin kanssa toteutti muutaman Islay-viskin tastingin. Setti näytti paperilla oikein hyvältä, joten innolla siirsin luuni Punavuoren Ahvenen kabinettiin. Old Malt Cask -sarja on pääosin ollut mieleen ja nyt verrokkina olisi uusi Director's Cut -sarja tynnyrivahvuisia viskejä. En sitten tiedä, onko lukuisien erilaisten sarjojen perustaminen parhaiten uppoavaa markkinointia ainakaan allekirjoittamiseen, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.

Bowmore 14yo 1996 Old Malt Cask, Refill Hogshead cask nr. 6837, 50 %

Tuoksu: Ensalkuun makeaa ja raikasta hedelmää, päärynää. Sen taustalta sitten mukavan raikas savu.

Maku: Puun tuntua, miellyttävää tanniinia. Sitten kihelmöivää raikasta varsin intensiivistä savua. pyöreä, hentoa suolaista merellisyyttä, jota vesi hieman avaa ja samalla leikkaa tanniineja. Vesi tuo myös lisää jälkimakua ja öljyynnyttää suutuntumaa. Kiva merellinen ja suolainen viski, joka nostaa silmissäni Bowikan kuvaa. 89.

Bowmore 15yo 1996 Director's Cut Series, Cask nr. 8034, 52,2 % 

Tuoksu: Merellinen perussavu, suolainen tummahko savu. Myös alkoholin tuomaa tummuutta mukana. Kenkälankkia.

Maku: Alkuun ei oikein aukea. Sitten pikkuhiljaa tummaa kärtsättyä possua, hieman sitrusta. Ei erityisen tyylikäs alkuunsa. Alkoholissa on voimaa, mutta viski on silti hyvin juotava. Ilman vettä tämä ei ole kuitenkaan erityisen maukas. Veden myötä syvenee ja tummentuu. Makeaa merellistä syvyyttä. Jälkimaku kihelmöi. Ei silti erityisen herkku. 85.

Laphroaig 14yo 1998 Old Malt Cask, Cask nr. 9227, 50 %

Tuoksu: Tiukemman savuinen, suoraviivaisempi kuin Bowmoret.

Maku: Peruslappari, helppo, suklaisen savuinen. Kuitenkin varsin pliisu. Jälkkärimainen suklaamakeus toimii. Perusjees viski illanistujaisiin, en ostaisi silti. 86.

Laphroaig 15yo 1996 Director's Cut Series, Cask nr. 8255, 57,2 %

Tuoksu: Syvempää terävämpää luonteikkaampaa savua, lyijykynää. Merellisyyttä. Tuoksuna ilman muuta parempi kuin edellinen OMC.

Maku: Tyrnävä, odottava, sitten isosti alkoholia, ei niinkään vivahteita. Tuoksu olisi antanut odottaa enemmän. Vesi avaa tätäkin, silti yksioikoiseksi jää. Öljyistä lyijyn jälkimakua. metallinen ja terävä. Silti tässä on luonnetta enemmän kuin edellisessä. 87.

Bruichladdich 21yo 1990, Director's Cut Series, Refill Sherry Butt nr. 8937, 57,1 % 

Tuoksu: Savua, kissanpissaa kivalla tavalla. Mandariinista maltaista makeutta. Hieman käyneisyyden tuntua. Sitten punaisempaa marjaisuutta, joka kietoo savua alleen. Vesitilkka puhdistaa piirteitä.

Maku: Punaista lämmittävyyttä, sitten aika töpäkkää alkoholia, punaista lämpöä, sopivan maltillista sherryä. Vesi tuo kihelmöintiä, käynyttä marjaa, joulua. Jälkimaussa nahkeakasvuista samettisuutta. Ei silti parhaalla tavalla iske tämä. Joku sellainen epäpuhdas sherry, jota en arvosta. Kellarissa ollutta samettitakkia. 84.

Kommentit: Tastingin viskit olivat todennäköisesti parempia kuin mitä ne minun suuhuni tänään maistuivat. Väsymys, kiire ja yleinen häsäys tuntuivat vaikuttavan sillä tavoin, ettei tänään ollut se paras viskipäivä. Omat arvioni menivät myös muuta maisteluväkeä vastaan, koska esimerkiksi ensimmäisestä Bowmoresta ei yleisesti ottaen pidetty erityisemmin. Maisteluväen yhteispisteet (pisteitä annettiin kolmelle parhaalle 3-2-1) jakautuivat seuraavasti: Bruichladdich 55 pts, Laphroaig 15yo 36pts, Bowmore 15yo 23pts, Laphroaig 14yo 19pts ja Bowmore 14yo 6pts.

Laphroaig 15yo, Douglas Laing Directors Cut Cask 8255, 57,2 %

Uisgessa maistossa Douglas Laingin uutta Director's Cut -sarjaa, jonka single cask -viskit on pullotettu tynnyrivahvuisina.

Laphroaig 15yo, Douglas Laing Directors Cut Cask 8255, 57,2 %

Tuoksu: Mukavan hedelmäinen savu, regu-lapparien lyijyisyys puuttuu. Grillipossua, puhdasta puun savua. Varsin miellyttävä!

Maku: Tiukka tuhkainen savuisuus ja puun makua. Jotenkin vain savua ja sulkeutuneisuutta. Tarvitsee vettä. Vesi avaa selvästi, ja sen voi nähdä liki elinehtona tässä. Nyt ollaan nätin lapparin äärellä. Jää silti OB-pullotteiden taakse kirjoissani. 88.

Laphroaig 18yo 1993-2011 Douglas Laing OMC, 50 %

Alkuperäisuumoiluissa Cinderellan ostoslistamielessä mielenkiintoisimpia puteleita oli tämä Laphroaig, jonka hinta (noin 1100SEK) olisi maksettavissa, jos olisi oikein herkkua. 

Laphroaig 18yo 1993-2011 Douglas Laing Old Malt Cask, 50 %

Tuoksu: Merellinen ja kuivahko ensituoksu. Savun kanssa ollaan perusasioiden äärella: kuivan koivupuun savua. Kiva, mutta ei missään nimessä parhaasta päästä.

Maku: Isku suuhun on voimakas, tuo raavaalle miehelle vettä silmiin toisin kuin esim. tätä ennen maistettu Liquid Sunin 13yo. Alkoholin laannuttua jäljelle jää makea savuisuus. Kuitenkin pliisu ensituntuma: 18 vuotta ei tunnu. On siinä ja siinä, kuinka paljon tämän voimasta on vain alkoholin pistoa. 88.

Kommentti: Jäi ostamati.

Laphroaig 13yo 1998-2011 Liquid Sun, 56,6 %

Laphroaig 13yo 1998-2011 Liquid Sun, 56,6 %

Tuoksu: Merellisen raikas Laphroaig-savu. Kivaa fudgemaista makeutta mukana.

Maku: Tuoksun fudge tuntuu maussakin ensimmäisenä. Jotain karkkia. Volteistaan huolimatta hyvin juotava. Suolaisessa makeudessaan kuitenkin hieman yksioikoinen. Vesi avaa laajuutta ja lisää luonteikasta kihelmöintiä. Ei lapparin normaaleja tyypillisiä ominaisuuksia kuten lyijyisyyttä, vaan profiili on enemmänkin makea. Mielellään tätä silti juo. 89.

Onko batcheissa eroja? Laphroaig 10yo tynnyrivahvuiset rivissä

Laphroaigin perusvalikoimaan on pitkään kuulunut peruskympin lisäksi tynnyrivahvuinen kymppivuotias viski. Vanhempia versioita arvostetaan nykyisin korkealle, kuten usein tuntuu ajan muistoja kultaavan vaikutuksen myötä tapahtuvan. Laphroaig yhtenäisti tynnyrivahvuisten pullojensa ulkomuodon vuonna 2009 sen lanseeratessa 001 batchin. Sittemmin on ilmestynyt batcheja 002:sta lähinnä jenkkimarkkinoille suunnattuun 004:seen. Ymmärtääkseni Laphroaig ei ole pyrkinyt varsinaisesti tekemään näistä erityisen toisistaan poikkeavia, mutta on halunnut palvella batch-numeroita joka tapauksessa kaivelevia harrastajia painamalla merkinnän isolla pullon kylkeen. Toki taustalla on varmasti ollut myös ajatus, että joku hölmö (kröhön, kuten allekirjoittanut) äityisi hankkimaan kaikki batchit keräily- tai myöhemmässä vertailumielessä.

Viskikaapissa on puheltu pintapuolisesti näiden eroista, mutta kovin vahvoja mielipiteitä kunkin paremmuudesta ei ole esiintynyt. Piti siis lähteä selvittämään, olisiko eroja löydettävissä. Tarjolle löytyi batchit 001, 003 ja 004, sekä verrokiksi vanhempi "green stripe" -pullote, joka tosin oli ollut auki lähemmäs kymmenen vuotta, joten ei siinä mielessä varmastikaan kovin kriittisin silmin tehtyä vertailua kestä. Myös 001 oli ollut auki useamman kuukauden ja maistossa olivat viimeiset pisarat, kun taasen 003 ja 004 olivat likipitäen ensimmäiset hörpyt pulloistaan. Tutkimusmenetelmät eivät siis täysin päivänvaloa kestäneet, mutta tutkittava silti oli, kun lasiinkin oli jo ehtinyt kaataa.

Laproaigh Cask Strength 001 57,8%

Tuoksu on alkuun maltillinen ja hedelmäinen. Varsin hieno lyijyisen savun ja makeuden yhdistelmä. Poltetun kasken savua. Makeus taittuu jopa maitosuklaiseen päin. 

Maku on kovan ja kuivan savuinen sekä suoraviivainen.Silti yleistunnelma on pehmeä ja makeutta yhdistän tuoksun mukaisesti maitosuklaiseen. Hieno viski. Jälkimaussa tässä korostuu omaan suuhun oikealla tavalla lyijykynämäinen fiilis. 004:sen jälkeen suoraviivaisempi bourbon-ajatus taustalla: tammi tuntuu. On mielipideasia, tykkääkö vai ei. 91. 

Ville: T: Ei paksua makeutta, jota joskus toivoisi rinnalle, eli heiman ohut, vaikka tuoksu onkin herkullinen. Savua rupeaa sitten nousemaan. M: Keltaisempi, hedelmäisempi kuin muut. Tuntuu myös nuoremmalta ja raikkaammalta. Fantastinen draamankaari: hörppy-siemaus-jälkimaku. Tykkään oikeinkin paljon. Savu on ehtaa lapparia, ja kehitys suussa on huippukiva. Villen pisteet: 91.

Laproaigh Cask Strength 003 55,3%

Tuoksu on hieman sulkeutuneempi kuin 001, hedelmäisyydessään raikkaampi ja hieman vähemmän savuinen. Hieman pehmeämpi myös, mutta ero on todella pieni. sitten makeus lisääntyy, ja siinä on jotain fudgemaista.

Maku on 001:stä terävämpi, makeampi ja makeudessaan suuntäyttävämpi. Lyijyisyys myös kovempi. Tämä on hedelmäisen lyijykynän ystävälle. Omaan suuhuni tuo lyijyisyys menee jo hieman yli, joskin jälkimaussa se sitten kyllä lieventyy jo paikoitellen erittäinkin mukavaan pehmeyteen nostaen tämän jälkimaussa setin ykköseksi. 89.

Ville: T: Hyvin paksu savu. Makein ja savuisin näistä. M: Hieman makeampi kuin 001, ei niin raikas. Hieman vahvempi alkoholi pienellä epäpuhtaudella. Tummempi kuin 001. Lakritsa/lyijy on tässä vahvempi kuin muissa, ja huomaan siitä tykkääväni. "Tyypillisin" Laphroaig itselleni. Lakritsanjuuri/lyijy on juuri kohdallaan. Makeus on yrttistä mausteista sorttia. Villen pisteet: 92.

Laproaigh Cask Strength 004 58,3%

Tuoksu on selvästi suoraviivaisempi ja savuisempi heti alkuun. Tuhkaista kuivaa savua terävämmällä ja kovemmalla tavalla kuin muissa. Kovuudessa jotain tinnerimäisyyttä, hyvällä tavalla. 

Maussa iskee heti alkuun suuta kuivattava tanniinisuus, jota on yleensä tottunut yhdistämään oloroso-sherryyn. Erittäin voimakas suutuntuma, polttavuutta. Selkeästi terävin näistä. Tämä on näistä ainoa, johon tekee heti mieli lisätä vettä. Toisaalta myös jälkimaku tuntuu aika voimakkaalta ja kovan alkoholisuuden ryydittämältä. Veden lisääminen auttaa selvästi. Sherryvaikutus pysyy läpi viskin, ja siinä mielessä tämä tuntuisi hieman eroavan joukosta. Erotteluparin 001:sen kanssa tuntui saavan, joista ensimmäisessä oli enemmän bourbontammea. Mikäli pitää sherryvaikutuksesta, niin tämä voi kyllä toimia. Omaan suuhuni ottaisin ehkä mielummin "puhtaampana". 89.

Ville: T: Hieman alkoholisempi tuntu. Makea. M: Tanniinisen kuivattava. Terävä, mutta terävyys ei kuljeta pelkästään hyviä asioita, vaan mukana on myös viinaisuutta. Jotenkin eniten nykyviskin tuntu: tästä löytyviä asioita tunnutaan tällä hetkellä korostavan viskimarkkinoilla. Vastaavan vertauksen löydän esimerkiksi Bowmoresta, jossa tämä muistuttaisi Enigmaa verrattuna normaaliin 12-vuotiaaseen. Sherryn tuntu tuo tähän jotain lisää. Villen pisteet: 90.

Laproaigh Cask Strength 'Green Stripe' 57,3%

Tuoksu on alkuun ennen viskin heiluttelua lasissa jopa kukkea. Ei savua mailla halmeilla. Vehreää makeutta. Viskin liikuttelun jälkeen vehreyden sekaan tulee jonkin verran voimaa. Hento savu ryydittää hyvin tummaa makeaa yleistunnelmaa. Tyylikäs. 

Maun kihelmöivyys leviää suuhun voimakkaana ja täyttävänä. Alkoholi pitää otteessaan, mutta on silti tyylikästä. Toisessa aallossa vyöryy keltaisen kukkainen makeus, jota ei yhdistäisi islaylle. Vasta kolmannessa aallossa tulee pehmeä turvesavu. Pehmeä ja nautinnollinen, tuo kerta kaikkiaan veden kielelle. Jälkimaku tuo nuotiosavua nuuksiolaisittain. Tämä on enemmänkin herkkä kuin savumonsteri. jälkimaku ei kuitenkaan ehkä maailman pisin.Tuli mieleen männäviikolla juodut Balblairit makeudessaan. 90.

Ville: T: Herkullinen. Paksu. Tuntuu kuin höyryt nousisivat lasiin. Enemmän lakritsia kuin muissa. Muut ovat pinnallisia. Tuoksujen ykkönen. M: Hyvin tumma perustuntu. Myskisen ruskea. Sikarilaatikkoa. Mehukkaan makean mausteisen savuinen balanssi, joka on arvostettavaa viskissä. Maku, jälkimaku ja tuoksu kulkevat kaikki mukavasti liitossa. Holista ei voi sanoa pahaa: miehekkään tyrnävää, mutta silti varsin pehmoinen kosketus.Villen pisteet: 92.

Kommentit: Tähän tastingiin ryhtyminen pelotti hieman etukäteen, koska ei voinut olla varma, löytyisikö näiden välillä eroja. Vaan löytyihän niitä. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että en varmuudella osaisi erottaa, mitä yksittäistä batchia juon jos vertailutilannetta ei olisi. Samoin uskoisin, että silmät kiinni en osaisi sanoa, mikä batch on kyseessä, vaikka kaikki olisivat nenän edessä. Sen verran samasta tavarasta (tai heikosti kultivoituneesta suusta) on kyse. Pisteet annettiin rehellisesti tunnelman mukaan, mutta en osaa sanoa, olisivatko esimerkiksi 001 ja 003 eronneet toisistaan kahden pisteen vertaa, jos mukana olisi ollut myös muiden tislaamojen verrokkiviskejä.

Selvästi joukosta erottuva oli tuo green stripe, jonka omistaja kyllä sanoi, että savu olisi hänen mielestään vuosien varrella hieman hälvennyt. En kuitenkaan tämän maistelun seurauksena lähtisi tuosta monia satoja maksamaan, vaikka jossain vastaan tulisikin.

Erikoinen oli myös molempien maistelijoiden toisistaan erillinen havainto 004:sen sherryisyydestä. Se oli makuprofiililtaan selvästi erilainen. Kun pulloa katsoi, niin värikin tuntui olevan aika punertava, mutta toisista ei ollut kokonaista pulloa verrokiksi, joten vaikea sanoa siitä tarkemmin.

Suosikeissa mielipiteemme jakautuivat. Siitä olimme kuitenkin yksimielisiä, että loistavia drameja illan viimeiseksi jo hieman marinoituneeseen suuhun. Ville tiivisti pienet erot seuraavasti:

Batch 001: raikas hedelmä

Batch 003: makean paksu lakritsa

Batch 004: kuivattava tammi ja sherryi

Green Stripe: ruskea myski

Laproaigh 13yo 1998-2011, Sinclair, 46%

Laproaigh 13yo 1998-2011, Sinclair, 46%

Tuoksultaan alkuun hieman epäpuhdas, imelää makeutta, eikä kovin voimakasta savua. Lasin pyörittämisen jälkeen savu tulee esiin makeuden kuitenkin säilyttäen. Epäpuhtaus häipyy samalla. Pehmeän maltillinen turveviski, pehmeä, mutta yllätyksetön. 

 

Maku alkaa hyvin maltillisen pehmeänä leviämisenä suuhun. Makea yleisilme, joka kuitenkin nyt sallii jo voimakkaammaan savun tulevan läpi. Savu on tuttua lapparia ja se on integroitunut tähän hyvin. Pehmeä viski, jossa savu on mukana, mutta ei pääosassa. Rakenne on kuitenkin jotenkin lattea, ja mukana oleva alkoholi ei toki näillä volteilla potki, mutta on kuitenkin pikemminkin pistävä kuin erityisen pehmeä. Makeus antaa tälle laajuutta, mutta taso säilyy bulkkitavarana. Ehkä Laproaig toimii joko itselleni parhaiten joko helpon/nuoren suoraviivaisena, tai sitten monipuolisemmilla ominaisuuksilla varustettuna huomattavasti laadukkaampana/iäkkäämpänä. 84.

Ville: T: Ensitunnelma hedelmäinen verrattuna peruslapparin tuoksuun. Tuorettakin hedelmää. Hyvin keltainen tunnelma, hieman ponsua ja liuotinmaisuutta pinnan alla. Vanhaa muistellen joskus tällaisesta tuoksusta on sukeutunut mahtava maku. Ei erityisen tyypillinen Laphroaig. Turvetta kyllä, mutta ei nuotiota tms. M: Ensimmäisessä hörpyssä turvesavu tervehtii savuviskimäisesti. Miellyttävä, joskin edelleen hieman epäpuhdas ensikosketus. Nielaisuvaiheessa alkoholi suorastaan pistää hieman ikävästi. Sen jälkeen alkaa juureva makupaletti nousta kitalaesta. Maku jää kuitenkin hieman lyhyeksi, eli äkkijyrkkä kokonaissetti, jota tietty epäpuhtaus heikentää. Hetken aikaa hörpittyään tietää kyllä juoneensa Laphroaigia, sillä tuttu lakritsainen paksuus jää suuhun. Villen pisteet: 84.