Vierailu Glenkinchien tislaamolla, Edinburgh 21.10.2011

Glenkinchie oli käytännössä ainoa nopeasti saavutettava tislaamo Edinburghin lähialueella, joten päädyimme vierailemaan siellä. Neljän jannun porukalla taxin ottaminen oli fiksuin vaihtoehto. Hinta keskustasta oli 35£ suuntaansa. Joku kertoi, että perinteiset brittitaksit ovat kalliimpia kuin muut, joten kysyin tätä asiaa hotellin respasta: "Can you tell me if those funny looking taxis are more expensive than the normal ones?" Respa vastasi: "No, they are the same price and for us they are just normal taxis." No, hassuja olivat joka tapauksessa, mielestäni.

Taksimatka kesti puolisen tuntia ja liikkeelle päästiin heti kun kuski neuvotteli kollegansa kanssa reitistä: tislaamo oli ainakin tälle kuskille aivan uusi juttu. Perillä meitä odotti varsin mukava maaseutumaisema, ympäristö oli hyvin maatilamainen. Otimme 10£:n prokierroksen, koska salaisena toiveena oli tynnyristä-suoraan-maisteluja tai muita spesiaaliherkkuja. Mutta kattia kanssa. Ensin meidät lähetettiin yläkerran näyttelyyn, jossa oli hyvin yleisellä tasolla jotain viskifiilistelyjä ja muutama tynnyrinpalanen. Yksi mielenkiintoinen juttu näyttelyssä oli: aito tynnyri, josta näkyi läpileikkauksella se raja, jonka enkelinosuus tynnyrikypsytyksen aikana viskistä syö. Tämä haihtumisen suhteellisen määrän näkeminen oli ihan valaisevaa.

Näyttelyssä isoa roolia pitivät diageon markkinoinnin helmi, kuusi Classic Maltsia, joista Glenkinchie on yksi. Ymmärrän, että varsin mitäänsanomaton tislaamo haluaa hehkutella olevansa yksi kuudesta, mutta mielestäni tällainen jenkkityylinen markkinointi lähinnä pisti vituttamaan.

Joka tapauksessa näyttelyn jälkeen opas kierrätti meitä käyden läpi viskinvalmistuksen vaiheet. Tämä oli monelta osin hyvin valaisevaa, jos kohta osittain juttua meni ohikin oppaan erittäin vahvan aksentin vuoksi. Opas ei vaikuttanut olevan mitenkään erityisen kiinnostunut hommastaan tai suhtautunut siihen intohimoisesti, vaan "just doing his job". Esim. opastyön tärkeimpiä taitoja, läpänheitto, ei ollut tällä kaverilla hanskassa. Kun myöhemmin baarissa juttelimme, hän sanoi, että tekee vain tätä, eikä ole esim. ollut tislaamolla muissa hommissa. Pieni pettymys.

Kierroksen päätteeksi meidät vietiin baarin puolelle, jossa tarjolle tuli drami perus12yo:ta. Viski maistui aika samalta kuin miltä koko tislaamo vaikutti: bulkkikamaa. Ei huonoa, mutta ei todellakaan mitään erityistäkään. Tarjolla oli lisäksi distiller's editionia, joka oli jo selvästi parempi viski, sekä cask strengthia, joka oli myös ihan jees, mutta shopin hintoihin nähden väärissä sfääreissä. Muu kama baarissa oli perusbulkkia, lukuun ottamatta Caol Ilan DE:tä, joka olikin tuon aamupäiväreissun paras anti. naukkuja sai sen verran kun kehtasi pyytää (ehkä 10min ajan), muttamaisteluannokset olivat vain niin pieniä, että niistä riitti juuri ja juuri yhteen suulliseen. Puhutaan siis varmasti alle 1cl:sta. Ei sillä, että tuolla olisi dokaamaan pitänyt ruveta, mutta kyllä riittävän maun saamiseksi pari suullista olisi säällistä saada.

Yhteenvetona toteaisin, että tuonne menemisessä ei välttämättä ole riittävää valueta. Itse jättäisin ensimmäisenkin tislaamoreissun johonkin asiaan hieman omistautuneemmin suhtautuvaan tislaamoon. Väkeä kuitenkin tuntui riittävän, koska meidänkin ryhmässämme oli varmasti 15 ihmistä ja taxia odotellessa tuli pari muutakin isoa ryhmää peräämme.

Edinburghin tuliaiset

Mukaan Edinburghin reissusta tarttuivat seuraavat pullot: 

Signatory's Bowmore 25 yo, distilled 22.11.1985, bottled 24.11.2010, 55,8 % (89£)

(nuotit edellisissä entryissä)

 

Cadenhead's Laphroaig 16yo, 55,2 % (62£). ei maistettu. Tätä oli kuuleman mukaan jäljellä yksi pullo. Joku suomalainen oli ostanut kuusi pulloa. Kuka tunnustaa? Uskaltauduin ostamaan kohtuullisen hintavan pullon, koska Lapparit ovat olleet mieleen.

Cadenhead's Glen Ord, 57,8 % (n. 42 £) (nuotit aikaisemmassa entryssa)

Duthies Bowmore 17yo, 46 % (47£?) (nuotit aikaisemmassa entryssa)

 

Sekä puolikas Cadenhead'sin Islay-blendi tynnyrivahvuisena, jonka valuttivat tynnyristä liikeessään (22£/35cl).

Edinburgh viskiteknisesti, osa 4

Old Pulteney 17yo, 46 %

T: mehiläisvahaa?, mieto. hunajaa.

M: kohtuuterävä, mausteinen hyvinkin. inkivääriä, kukkaisuutta. 83.

Bowmore 18yo, 43 %

T: raikas, yllättävänkin nuori savu. ananasta.

M: suutuntuma aika vesimäinen, nuoren tuntuista savua ja keltaisia hedelmiä. Alkoholi rodukasta kyllä, mutta ei herätä erityisiä fiiliksiä. 82.

Balvenie 15yo single cask, 47,8 %

T: hunajaa, tammea

M: voltit tuntuvat, hunajaa, persikkaa. maku kuitenkin varsin lyhyt. Maustetta. Messevä ei-savuviski. Tasapainoinen, Sauternes-tyyppisyyttä, kanervahunajaa, kukkainen. 85.

Bowmore 15 yo darkest 43 %

T: pähkinää, paahdettua sokeria, sherryä

M: kuiva tammisuus yhdistettynä sherryyn ja turpeeseen. Alkoholi potkii miellyttävästi. 86.

Yhteenveto reissun viskiannista

Iloisimpia yllättäjiä olivat Caol Ila ja Bowmore. Caol Ilan kohdalla kyseessä oli pitkälti "viimeinen mahdollisuus" normi12yo:n tuottaman pettymyksen vuoksi. Maistetut DE ja CS olivat herkkuja ja siirtyvät ilman muuta ostoskoriin seuraavalla kerralla kun serkku tulee Hollannista kyläilemään. Bowmore tarjosi reissun hienoimman viskikokemuksen (25yo Signatory, maksoi muuten 10£/25ml) ja sitä seurasivat varsin messevät Signatoryn 16yo ja Duthiesin 17yo, joista jälkimmäinen tuli tuliaiseksi. Signatoryakin etsin, mutta en löytänyt.

Yleisesti ottaen olin pettynyt kaupungin viskikauppoihin: hyvin turistinen meininki eivätkä hinnat kannustaneet ostosten tekoon. Viskikaapissa mainostettu Robert Graham's Whisky-Cigar shop oli iso pettymys: kassalla kaksi täysin turistia eikä palvelua tahi omia pullotteita halutuilla spekseillä löytynyt. Kuvaavaa on, että kun kysyin Islay-alueen tislaamoilta IB-pullotteita mieluiten tynnyrivahvuisina, halusivat maistattaa Big Peatia.

Cadenhead's oli jo parempi meininki, mutta tuonnekin menisin mieluiten esim. heti heidän avattuaan, jotta väellä olisi aikaa palvella. Erityisen suurta intoa esittelyyn ei ollut ja tuntui, että raha ei kovin ahnaasti kelvannut. Olisi ehkä itse pitänyt tietää vielä enemmän jutuista.

Bowbar oli huippubaari, jossa kävimme kahtena iltana kolmesta ja olisimme menneet viimeisenäkin ellei turnausväsymys olisi iskenyt. Aika lähellä täydellistä baaria ja sijainti myös mukava. Summa summarum, kiva viskimatkakohde ja kaupunki muutenkin, mutta ihan puhdas viskimatkailija joutuu myös hieman näkemään vaivaa ja etsimään mestansa.

Edinburgh viskiteknisesti, osa 3

Duthies Bowmore 17 yo, 46 %

T: kuivempi, terävämpi kuin signatoryn 16 yo.

M: Kuiva, pikkurisuilla poltettua sateisen sään nuotiota. Alkoholi tuntuu täydellisesti! Tämä löytyi myös tuliaisiksi (n. 47£). 89.

Bruichladdich Octomore 3.1. 152ppm, 59 %

T: mäntyinen puu/savu, vahva alkoholi

M: tolkuton alkoholisuus, yletön savu, ei paljon jälkimakua. (tämän kohdalla oli jo kiintiö täynnä, joten pisteet johtuvat osittain siitä, ettei enää pudonnut). 74.

Cadenheads Glen Ord 15 yo CS, 57,8 %

T: raikasta hedelmää, ananas?

M: kuivaa savua, alkoholia, mukava turpeisuus lopussa. Ananasta, anista. Pitkä ja huippu jälkimaku! Tämä löytyi myös tuliaiseksi (n. 42£) 90.

Signatory Bowmore 25yo, distilled 22.11.85, bottled 24.11.2010, 55,8 %

T: kuiva puu, pekoni, suolainen possu, W Bow kadun ikkunassa olleen possun nahka (!), merisuola. Tuoksu aika lähellä täydellistä. Hedelmää ei kerta kaikkiaan löydy. Alkoikin jo ne frutat vituttamaan.

M: kertakaikkinen tasapaino, possu maistuu, hetken päästä hedelmät seuraavat pinnan alta. Loppumaku hienostunut, hento savu, ananasta, ruohoisuutta, peuraa. Tasapainoinen ja kaunis savu. Reissun ykkösviski. Tämä löytyi myös tuliaisiksi, tosin 2011 pullotettu n. 51% versio (89£). 95.

Dalwhinnie Distiller's edition, 43 %

T: Sherryä, kukkaa, hunajaa

M: mieto, vesimäinen, antikliimaksi edellisen Bowmoren jälkeen. Jälkimaku yrittää jotain, mutta heikkoa on. Sherryä hieman. Mausteita. 70.

Edinburgh viskiteknisesti, osa 2

Ardbeg Uigeadail, 54,2 %

T: kuiva savu

M: samaa savua, kuitenkin aika yksioikoinen. Parempi kuin Corryvreckan (maistettu siinä sivussa kaverilta, ei nuotteja). 83.

Springbank 15 yo, 46 %

T: toffeeta, keltaisia/oransseja hedelmiä

M: Terävä, mukava HP-mainen jälkimaku. Normimaku monipuolisen mukavan hedelmäisen mausteinen. 87.

McPhails Bunnahabhain 1991, 43 %

T: hedelmää, piilevää savua

M: semipliisu, vesimäinen, sitten hedelmää, loppumaussa pehmeää toffeeta, mietoa turvetta, kahvia. 85.

Caol Ila unpeated CS, 57,6 %

T: vaikea löytää mitään

M: suuta kuivattava alkoholi iskee, sen jälkeen lämmittävä maan maku. Erittäin tasapainoinen ja hyvä viski! Pisteet kenties hieman yläkanttiin, ei-savuviskiksi hyvä. Jälkimaku on jees. 87.

Kilchoman 2011 spring release, 46 %

T: Hiiltä, palanutta autonrengasta

M: kuiva hiili, nuotiota, yksioikoinen, mutta hyvää. 84.

Signatory Bowmore 16yo, 46 %

T: Persikkaa, varsin hedelmäinen, myös kuivattua hedelmää. 

M: tasainen öljy + alkoholia, miellyttävä suutuntuma, suun täyttävä täyteläisyys. Jälkimaussa tulee hieman kaakaopapua ja turvetta. 91.

Edinburgh viskiteknisesti, osa 1

Listataan Edinburghissa 20-23.10.2011 maistetut viskit.

Caol Ila CS, 59,2 %

T: yllättävän hedelmäinen, alkoholia

M: Öljyinen, hedelmää seuraa miellyttävä savu ja töpäkkä alkoholi. Kahvipapua jälkimaussa. Suutuntuma erittäin mukavan öljymäinen. Vesitilkka tuo esiin epämiellyttävää lääkemäisyyttä. Jälkimaku herkku. Ostoslistalle. 91.

Bowmore Tempest

T: siirappia

M: varsin öljymäistä, sitten nousee vahva alkoholisuus. Terävämpi kuin Caol. Vesi pehmentää. 88.

Laphroaig CS, signatory 1995/2011, 57,4 %

Hyvä kokonaisuus, kuivaa savua, jälkimaku varsin pehmeä ja seuraa tuoksua. 90.

Laphroaig 2000 signatory 9yo, 46 %

T: miellyttävä savuviski, sikarilaatikkoa.

M: öljymäinen suutuntuma, kipakka alkoholi iskee sitten, kukkaketoa. jälkimaku on kesy, mutta pitkä ja miellyttävä. 88.

Bruichladdich 17yo, rum finish, 43 %

T: sokeriruokoinen, rommi tuntuu

M: Karibian hedelmiä, ananasta, persikkaa, muitakin oransseja hedelmiä. Alkoholi hyvin mietoa, vieno pillukarvan maku jälkimaussa. Mukava hedelmäviski. 84.

Glenkinchie Distillers Edition, 43 %

T: sherryä

M: kuivempi, vivahteikkaampi kuin normiGlenkinchie, aromikas, hedelmää. Hyvä viski, mutta ei hintansa väärti (tislaamolla 46£) 86.

Glenkinchie CS, distillery only

-Vahva aromikas, alkoholi nappaa kivasti kiinni aamudarraan. Maistettu tislaamolla kärpäsenpaskan kokoinen annos, joten vahvoja nuotteja ei saanut ylös. Olisi kuitenkin ollut hieno viski, mutta hinta (muistaakseni 80£) oli posketon.

Caol Ila Distiller's edition, 43 %

Tuoksussa savua, maku kuiva, ei niin öljymäinen, oikein hyvä! Ostoslistalle. 92.

Edinburghin kokemuksia innostuneen amatöörin silmin

Kirjoittanut: Ville.

Lokakuun lopussa toteutettiin Poikain Viskimatka koleaan Edinburghiin. Matkan innoittajana toimi luonnollisesti viski, mutta kiihdyttäjänä halvat lennot, joten loma-agendalla oli myös perinteistä City Getaway'ta. Koko matkaseurue oli kuitenkin eritasoisia viskientusiasteja, joten suuri osa matkasta oli puhtaasti viskinmaistelua eri muodoissaan. Ohessa hajanaisia huomioita kaupungista niin viskinmaistelijan kuin kaupunkilomailijankin silmin.

- Läheskään kaikki skotit eivät ymmärrä viskien päälle: Vaikka useat ravintolat mainostavatkin vähintään 40 mallasviskin valikoimaansa, ei se tarkoita vielä sitä että baarimikko itse ymmärtäisi juomien päälle, tai että käytössä esimerkiksi olisi hyvät lasit. Varsin yleinen lasivaihtoehto on ylhäältä hiukan kapeneva tumbler, mikä ei toki ole aivan surkea lasi viskille, muttei glencairnin tai snifferin veroinen. Pyydettäessä jossakin paikoissa saa glencairnin, joten kannattaa kysyä. Baarimikkojen asiantuntemus oli harmillisen harvoin kovin suurta, eikä matkan aikana tullut vastaan kuin pari kertaa todellinen yhdistelmä asiakaspalveluhenkeä ja viskiasiantuntemusta.

- Hyvä vinkki paikan arvioimiseen on mennä tiskille, ja pyytää saada lukea mallasviskilistaa ("list of single malts"). Jos tälläinen ylipäätään löytyy, on se hyvä merkki. Samalla kun sitä lukee, voi sitten kuikuilla tiskin ylitse että löytyykö glencairneja lasivalikoimasta. Jos molemmat ennakkoehdot täyttyy, voikin jo vähän haastatella baarimikkoa hänen suosituksistaan vaikkapa independent bottlingsien suhteen. Parin lauseenvaihdon jälkeen onkin jo selkeä kuva siitä kannattaako pubiin jäädä, vai ottaako vaikkapa vain pikkupintin olutta ja jatkaa matkaa. (Olut on aina halpaa ja myös niitä kannattaa briteissä ollessa vähän maistella, jos ei muuten niin nestetasapainon varmistamiseksi.)

- Parhaat viskibaarit löytyivät joko ennakkosuositusten perusteella - Bow Bar on valittukin kaupungin parhaaksi viskibaariksi, ja siellä viihdyimme mainiosti - mutta ihan vain kiertelemälläkin. Baarimikot hyvissä paikoissa voivat suositella muitakin paikkoja, samoin viskikauppojen myyjät. Yllätyksiä löytyi niin myönteiseen kuin kielteiseenkin suuntaan. Vietimme mm. Rose Streetillä mainion hetken viskiä mainostamattoman pikkubaarin tiskillä baarimikon maistattaessa meille mm. Auchentoschanin New Makea ja kertoillessa kaupungin viskiskenestä. Toisaalta samaa katua eteenpäin,  200 mallasviskin valikoimaan mainostaneessa baarissa (nimi enteilevästi paikallisella kielellä "Likainen K*kkeli"), baarimikko ei ymmärtänyt viskeistä mitään ja kaatoipa vielä lasiin tilauksen vastaisesti Caol Ilan 12v:tä CS:n sijaan - laskuttaen toki CS:n hinnan.. Bow Baria voi hyvällä omalla tunnolla mainostaa viskin ystävälle. Erittäin hyvä lista missä paljon Independent-pullotteita, ja asiantunteva henkilöstö joista osa erittäinkin kiinnostuneista muistiinpanoja rustaavista ulkkareista, ja kyselivät mielellään noteseja ja kommentoivat omia suosikkejaan.Itselleni viihtyisin kokonaisuus oli kuitenkin varsinaisten viskibaarien ulkopuolelta Queeens Arms -pubi Frederick Streetin ja Thistle Streetin kulmassa: Todella viihtyisä kirjastomainen baari, erittäin hyvä ruokalista, ystävällinen palvelu, ja hyvää olutlistaatäydensä aika lyhyt, mutta monipuolinen viskilista, missä erikoisuuksiakin oli tarjolla.

- Kritiikistä huolimatta valikoima peruspubissakin on usein miellyttävä, ja hinnat joitakin kymmenyksiä Suomea halvemmat. Valtaosa mallasviskeistä osuu hintaluokkaan 3,6 - 5,5 puntaa, ja reilulla viidellä punnalla saa useimmiten jo erittäin hyvää juomaa. Toki laadusta pitää täälläkin maksaa, ja 8-10 punnan hintaluokassa liikutaan, kun halutaan juoda yli 15 vuotiaita tai muuten ekslusiivisempia juomia. Hyvän valuen omaavat juomat olivat pääsääntöisesti Inpedendent-pullotteita tai cask strenghtejä, joko sen vuoksi ettei niitä Suomesta saa, tai koska alkoholivero ei samalla tavalla nosta tuotteen hintaa väkevyyden kasvaessa. Annoskoko dramille (skotiksi viskiannos) on useimmiten 35ml, mikä on varsin hyvä kokoluokka maisteluun. Pyydettäessä saa myös 25cl annoksia, mutta niitä ei erikseen mainosteta.

- Itse en kaupungin viskikaupoista kauhean paljon perustanut. Turistirysämäisyys paistoi, ja muovipikarista viskien maistaminen ei yksinkertaisesti ole oikein sen väärtiä, että varsin hinnakkaita erikoispullotteita tulisi erikseen mieli ostaa. Raikkaan poikkeuksen tähän teki Cadenhead's -pullottamon flag ship store, jossa miellyttävä ilmapiiri ja hyvä valikoima ja rentous maistattamisessa esiintyi edukseen. Heillä on myös mukavasti pari omaa blended-tynnyriä kaupassa esille, mistä he pullottavat suoraan asiakkaalle tilauksesta juomaa. Ja loppukaneettina esillä ollut kyltti "Unantended Children Will Be Sold To Slaves" nostaa virtuaalisen facebook-peukun minulla pystyyn. Cadenhead'silta hieman alaspäin vasemmalla puolella Royal Milea oli myös erittäin mukava pubi, jossa maistoimme reissun parasta viskiä, Signatoryn 25yo Bowmorea.

- Muuta tekemistä kaupungissa on lähinnä maisemien ja arkkitehtuurin katselu, oluen juonti mukavissa pubeissa sekä pubiruoka eri muodoissaan. Hintataso on kohtuullinen, mutta toki keskeisillä turistireiteillä osataan hintoja nostaa punnalla-parilla perushintoihin nähden. Lähtökohtaisesti kuitenkin hinnat ovat perusruoalle hiukan Suomen hintoja alhaisemmat, ja oluelle merkittävästi alhaisemmat. Varsinaista säästömatkailua ei Edinburghissa kuitenkaan voi harjoittaa. Paikallinen kasino ansaitsee erityismaininnan, sen pokeritarjonta oli erittäin hyvä - edulliset sisäänostot ja syvät struktuurit turnauksissa, ja pienin käteispeli alkoin 0,5 - 1 £ blindeilla. Pöytiä oli parikymmentä, ja torstai-iltanakin käteispöytiä oli neljä auki.