perjantai 26. lokakuuta 2012

Tutustuminen bourboneihin

Koska singlemaltti on valttia, ovat bourbonit jääneet toistaiseksi tässä blogissa lapsipuolen asemaan. Tilannetta lähdettiin korjaamaan Viskin Ystävien Seura ry:n johdolla, kun hotelli Havenin hulppeisiin tiloihin oli katettu viisi paremman luokan bourbonia ja pöydän taakse rutkasti asiantuntemusta Havenin baarimestari Mika Peltomäen muodossa. Bourbon tehdään vähintään 51 %:sesti maissista ja usein mukana on myös ruista, ohraa tai vehnää. Näin ollen Peltomäki kovasti painottikin, ettei sitä oikeastaan voi skottiviskeihin verrata, koska kyseessä on niin eri tuote. Koska kuitenkin molempia viskiksi kutsutaan, vertailua sitä päässään väkisinkin teki. Tässä tuntemuksia maistetuista viskeistä. 


 Maker's Mark, 45 %

Bourbonien klassikko-osastoa. Ruis korvattu poikkeuksellisesti vehnällä, minkä pitäisi tuoda pehmeyttä viskiin. 70 % maissia.

Tuoksu: Makea hennon banaaninen. Vahaa, makeaa vaniljaa. Mukavan kevyt, mutta luonnetta ja alkoholin potkuakin löytyy.

Maku: Alkuun kevyt, sitten kohtuuvahva alkoholisuus joka on semisti pistävää. Tuoksu oli kyllä tässä parempi kuin maku. Kohtuullisen pliisu ja ohut kokonaisesitys. 80.






Knob creek, 50%

Jim Beamin small batch -sarjaa. Maissi ja ruis pääjyväaineet.

Tuoksu: Hieman tummempi ja punaisempi kuin Maker's. Yleisestikin voimakkaampi ja kokonaisvaltaisempi tuoksu. Mineraalisuutta ja appelsiinin kuorta.

Maku: Täyttää suuta isommin kuin edellinen viski. Jotain puumaista (yleisö kuvasi seetriksi). Pieni alkoholin pistävyys mutta muutoin alkaa olla aika mukava viski. Suuhun jää makea tunnelma. Silti vetinen yleistunnelma verrattuna alkoholin pistoon (ja verrattuna siihen, mihin on skoteissa tottunut). 84.




Hudson Baby Bourbon, 46% 

100 % maissiviski New Yorkista. Kypsytys pienissä 26,5l tynnyreissä.

Tuoksu: Alkuun hyvin maltillinen tuoksu. Vodkamainen, ei oikein löydy viskille tyypillisiä piirteitä? Ei avaudu ajankaan kanssa. Rajoittunut.

Maku: Puhdas, vaniljaista tammea, sinänsä rakenteeltaan aika miellyttävä. Muu yleisö löysi liköörimäisyyttä ja eucalyptusta. Maultaan parempi kuin Maker's, mutta tuoksu jää todella valjuksi. 80.






Jack Daniel's Single Barrel, 45%

Tennessee-viski, eli suodatetaan vaahterahiilen läpi. 80% maissia. 12% ruista ja 8% ohraa. Aiemmin maistettu huonoissa olosuhteissa ja huonosta lasista täällä.

Tuoksu: Makeaa banaania, (vadelmaa?). Sitten jotain liimamaista, kuitenkin hyvällä tavalla. Toistaiseksi paras tuoksu. Laadukkuutta, hedelmää, taustalla tasaisesti kynsilakanpoistoainetta.

Maku: Heti selkeämmin kuivattava, pehmeä ja voimallinen. Rakenteeltaan aivan eri luokkaa kuin kolme ensimmäistä viskiä. Lämmittävä ja alkoholiltaan selvästi pehmeämpi ja maltillisempi. Hyvä konstailematon viski, ei yritäkään olla ihmeellinen, mutta perustavaraa ja sinänsä toimivaa. Rokrok. 86.



Rip van Winkle, 53,5 % 

Ei sisällä yhtään ruista, vaan vehnää.

Tuoksu: Kyllä lähtee: pehmeä, täyteläinen ja herraskainen. Jälkkäriksi mainio? Tummaa rodukkuutta ja tuoksultaan omaa luokkaansa. Viiniviimeistelytuntua tanniinisuudessaan.

Maku: Huumaava suuntäyttävyys, tanniininen voimakkuus ja alkoholin kohtuullisen kova pistävyys. Silti olisin odottanut varsin messevän tuoksun jälkeen vähän enemmän. Hieman persoonaton. Silti tuoksusta pojot. 86.



Lopuksi saimme maistaa vielä hieman White Dogiksi kutsuttavaa new makea eli ponua. Ei vakuuttanut. Annan tisleeni mieluusti hetkiseksi aikaa tammikypsytettäväksi.
Jälkifiilareita: Kiva oli kokeilla, mutta ei minusta näiden myötä bourbon-miestä tullut. Yleisenä ongelmana näissä mielestäni oli alkoholin kohtuullisen kova polttavuus yhdistettynä muutoin aika kevyeen esitykseen. Erilaisia viskejä kuin skotit ja omana kulttuurinaan varmasti ihan hauska. VYS sen sijaan vakuutti tilaisuudellaan: todella kiva tunnelma ja puitteet enemmän kuin kohdallaan. Ammattitaitoa ja näkemystä löytyi usemmasta suusta, joten siinä oli nöösin mukava kuunnella. Viskisiepon blogissa on hieman keskusteltu VYS:in ja Mallasviskiseuran eroista, ja uskon tämän kokemuksen pohjalta voivani lausua asiasta lopullisen totuuden: kannattaa liittyä molempiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti