Rommia Berliinin Cadenhead'silla

Berliinin reissun etukäteisviskiselvittelyissä kävi ilmi, että Cadenhead'sin myymälä järjesti samaan aikaan rommimaistelun liikkeessään. Kaikkeahan pitää toki kokeilla, joten ilmoittauduimme maisteluun. Ohjelmassa tuolla tuntui olevan aika paljon tastingeja muutenkin, useimmiten viskejä, mutta nyt tosiaan näin. Menimme paikalle perjantai-iltana klo 19.30 ja myymälätilaan oli kannettu pieniä pöytiä sinne tänne. Tila oli varsin tunnelmallinen ja samalla saattoi pälyillä hulppeita viskihyllyjä sillä silmällä.

Tastingin järjestelyt olivat hyvin maanläheiset. Jokaisella oli edessään kolme tyhjää lasia, ja rommit esiteltiin yksi kerrallaan siten, että paikan omistaja ensin kertoi pullosta hieman, ja sitten se lähti kiertämään, josta jokainen sai itse kaataa kaksisenttisensä. Aikamoista luottoa maisteluväkeen, mutta toimi hyvin vaikka annokset hieman reiluhkoiksi saattoivatkin välillä lurahtaa. Tarjolla oli myös herkullista leipää suun desinfiointiin ja Lidlin vettä. Practisch, sanoisi Saksin mies. Tarjolla oli lisäksi olusta myynnissä 2,5 €:n pullohintaan, joten kovin tiukkapipoista touhua ei tämä maistelu ollut.

Rommien esittely ja koko tasting muutenkin hoidettiin saksaksi, mutta aihepiirin tuntemuksella (esittelijä käytti paljon vertailuja viskeihin) ja lyhyellä magnan koulusaksalla juttua pystyi seuraamaan riittävän hyvin. Meidät turistit oli sijoitettu aivan esittelijän viereen, joten englanniksi saattoi sitten kysyä tarkennuksia, jos välillä meni punchline ohi. Välillä stoorit olivat kuitenkin sen verran polveilevia, että ilman paikallisen kielen tuntemusta vastaavaan tilaisuuteen voi olla tylsähköä osallistua.

Vaan sitten itse rommeihin. Ensimmäisenä aloitettiin maustetulla rommilla, joka ei teknisesti ollut rommi ensinkään.

1. Kraken, spiced rum, 40 %. Rommiosa Trinidadista, tehty Jenkeissä.


Tuoksultaan tämä oli yskänlääkemäinen, hennon lakritsainen, makea mutta ei liian makea. Underbergia. Maussa makean underbergin meininki jatkuu. Juotavaa. Mutta ei kyllä mitään erityistä.

2. Flor de caña 12yo, Nicaracua, 40%

Tuoksultaan jo heti jalompi ja messevämpi. Silti varsin pliisu esitys. Silti eri luokan tavaraa kuin tuo ensimmäinen.

3. Malecon Reserva Imperial 25yo, Panama, 40 %. (52€ Cadenhead'silla).

Tämä oli tummempi sherryisen tuntuinen. Voisi kuvitella että tällä voisi viimeistellä viskiäkin.

4. Green label 12yo, Brasilia, Cadenhead's, 46 %.

Tuoksusta löytyy trooppisia hedelmiä ja jo selvästi enemmän voimaa. Maku ja suutuntumakin on intensiivisempi, mutta myös jotain epäpuhdasta löytyy (mätää banaania?) 

5. KFM (Cadenhead's) 16yo 1991/2008, Guyana, pot still demerara, 63,9 %

Voltit pompsahtivat ja nyt on voimaa: tuoksu on varsin herkullinen. Maussa sen sijaan on taas käynyttä kirsikkaa.

6. Green Label 36yo 1975, Cadenhead's Demerara Rum. 38,5%, (125€ Cadenhead'silla)

Tuoksu on suklainen ja porukan paras. Maku jää kuitenkin pliisuksi. Sitä syvyyttä ja moniulottuneisuutta, jota vanhemmissa viskeissä tapaa, ei tässä kyllä mielestäni ollut. Ehkä myös syystä viskeissä on määrätty se minimi 40 % alkoholia. 

Mitä jäi käteen? Mukava tilaisuus ja perehdytys rommeihin, mutta en olisi vielä tämän perusteella vaihtamaan viskejäni pois. Value oli tässä setissä kohdallaan, koska kuuden rommin maistelu maksoi 25 € ja tuo yksi aika vanhakin puteli oli joukossa. Toisaalta uskon, että parempiakin rommeja maailma tuntee. Setti oli välillä hieman laahaavalla tahdilla vedetty, eli jos tuota suunnitteli etkoiksi Berliinin yöhön (kuten me teimme), suosittelen pilsneripullon lunastamista kassalta kyytipojaksi. Suosikkini noista oli viides rommi voimakkuutensa ansiosta. Viimeisen tuoksu oli omaa luokkaansa, mutta maku ei mielestäni vastannut sitä riittävästi. Saksalaiseen tapaan tuntui kuuluvan, että jokaisen uuden maistetun rommin jälkeen tehtiin käsiäänestys suosikista. Kaikki kolmosesta kutoseen taisivat saada aika tasaisen kannatuksen.