Benriachia rivissä: 15, 20, 30 ja 32

Benriachissa on sitä jotain. Värikkäitä pulloja, mielikuvituksellisia pseudolatinanimiä, välillä savua ja välillä ei, toisinaan sherryä. Ja hinnat kohtuullisen maltillisia kautta linjan. Omasta hyllystä löytyvät 15- ja 20-vuotiaat saivat seurakseen serkkupojan lähettämät samplet vuosilta 1979 ja 1978. Oman mielenkiintonsa mukaan toi se, että tarjolla oli kaksi viimeisteltyä viskiä eri ikäisinä ja toisaalta kaksi puhdasta ex-bourbon-tynnyriesitystä. Katsomma, miltä maistuivat.

Benriach 15yo Pedro Ximinez, 46 %

Benriachin Distillery Manager Pedro Ximinez on jättänyt tähän puteliin niin vahvan kädenjäljen, että pulju on halunnut kunnioittaa miestä etikettiin päätyneellä maininnalla. No niin, huumori sikseen ja asiaan. Tästä on aika lyhyet nuotit, koska samainen nektari on aikaisemmin maistettu Uisgessa. Yhdellä heitti pistearvio tällä kertaa, eli tarkkuus oli kohtuullinen.

Tuoksu: Marjaa, suklaisuutta, punaisuudessaan raikas. 32yo:n jälkeen esanssista karkkimaisuutta.

Maku: Täyttää suuta, messevä makeus, raikas ja maukas joskin harmiton esitys. 89.

Ville: M: makea, tuore. M: kuivattavia tanniinisia piirteitä. Villen pisteet: 86.

Mikko: ei öljyisyyttä. Ensipuraisu miellyttävä. Jos olisin hövelillä tuulella niin voisin kehua jopa maukkaaksi. Suuta kostuttava. Mikon pisteet: 89.



Benriach 20yo, 43 %

Voltit on vedetty tässä 20-kesäisessä varsin alas, joten muita elämyksiä kuin voimaa olisi lupa odottaa. Samaisesta viskistä on nuotit Pikkulinnusta myös täällä.

Tuoksu: Hunajaa, keltaisuutta, persikkaa, vaniljaa, hyvin perusbourbontynnyrin tuntu. Laadukas sellainen. Tasapainoinen tuoksu, joka mahdollistaa makupuolella vaikka mitä. 

Maku: Pehmeän keltainen laskeutuminen kielelle, sitten maltillisesti nousevia keltaisia hedelmiä, holia ei juurikaan. Toistaiseksi hieman kuivan köyhä. Loppuun miellyttävällä tavalla hyvin maanläheistä robustiutta ja yrttisyyttä muodostaen jälkimausta tämän viskin ilman muuta parhaan osan. Aluksi kaavailemani 90-pisteet laskivat kahdella muiden viskien jälkeen. Täytyy maistaa vielä uudelleen, kun tämä on hieman auennut. 88.

Ville: t: Hienokseltaan liuotinmaisia fiiliksiä tulee, pienen haistelun jälkeen puumaisia tynnyrisiä fiiliksiä. M: Suutuntuma on vähän ohut, alkoholi taas nousee aika voimakkaana mutta hauskana aaltona. Alkoholin mukana tulee pippurisuutta ja mausteisuutta, mutta maku jää vähän lyhyeksi. Vasta jälkimaku tuo mukanaan
hedelmää ja vaniljaa. Jälkimakuun nousee kuivattavaa tynnyrisyyttä. Villen pisteet: 86.

Mikko: Tässä aavistus kirpakkuutta verrattuna 15yo:hon. M: alkuun pehmeää maitosuklaisuutta, lopussa
suolaisuutta, jälkimaku rokkaa. Mikon pisteet: 87.



Benriach single cask No. 7511, 1979, 30yo bourbon barrel, 47,9 %

Tuoksu: alkuun selkeästi makeampi, hyvin mehukasta omenaa, jopa jouluomenaan taittuvaa. Syvä ja voimakas tuoksu.

Maku: Luonnetta ja ryhtiä, pientä mausteisuutta, jota seuraavat keltaiset hedelmät. Kehveli, mikä meno suussa! Täyttää suuta iäisyyden, bourbon-vaniljaa parhaimmillaan, jopa pienen savuisuuden häivää, jälkimaussa esiin tulevat sitten tummemmat kypsemmät fiilikset, litsihedelmää. Suuhun jää makea tammisuus iäisyydeksi. kertakaikkinen hieno viski. 95.

Ville: t: Tuoksujen sinfonia. Tulee paksuna aaltona, ei tarvitse paljon hakea. Täyteläinen, mutta myös makea. Selkeästi samaa sukua kuin 20yo, mutta kaikkea enemmän. M: Alkoholin tulee upealla tavalla. Mitään epämiellyttäviä vivahteita ei kuulu. Mahtavia nahkaisuuden ja mausteisuuden kerroksia jälkimaussa. Teki itsensä heti tiettäväksi. Ryhdikäs, ei himmailijaviski. Villen pisteet: 94.

Mikko: t: Pieni kirpeys taustalla, muuten täyteläinen. Omenaa. M: alkoholiryöppäys, mutta sitten paljon juttuja. Hentoa savua, pohjaanpalanutta kahvia, hyvällä tavalla. Jälkimaku kestää pitkään. Mikon pisteet: 92.



Benriach single cask No. 4417, 1978, 32yo tokaji finish, 50,4 %

Tuoksu: Rommirusinainen makeus alkuun, sitten jälkiruokamainen täyteläinen makeus. lasin pyörittämisen myötä alkoholikin nostaa päättää nugaanuottien kera. Punaviinimäisyyttä, syrahin tummuutta. 15yo:n tuoksun
jälkeen vahvasti jalohomeista jälkiruokaviiniä.

Maku: Erittäin tumma osuma suuhun, kertakaikkisen kondensoitunutta nektaria. Tummia vesiä, holia riittävästi, jotta luonnetta tulee. Purppura/violettia suussa, erittäin tummaa rypälettä. Suutuntuma ei tästä parane. tummaa, jopa mustaa, kuitenkin ilman lyijyisyyttä. Hennon savun voisin tästä myös löytää. Jälkimaun yrttisyys on kyllä huikea ja jälkimaun pituus ensiluokkaista. Ainoan miinuksen voisi löytää makumaailman yksipuolisuudesta: onko viiniviimeistely yksipuolistanut viskiä? 94.

Ville: t: Hunajasiirapissa säilöttyjä hedelmiä. Viskille on kunniaksi, että se muistuttaa kroatialaista hunajalikööriä. Laventelia. ei tanniineja. M: Sikaria, kahvia, nahkaa, ruskeita asioita sen lisäksi, että on hunajaa ja rommirusinaa. Alkoholin kuivattavuutta ja voimaa, joka erottaa selvästi 15yo:sta. Olisin toivonut mausteita lisäksi. Tässäkin aistin pientä savua. Jälkimaku oikein maukas, mutta siitä huolimatta tuoksu hieman makua parempi. Villen pisteet: 92.

Mikko: t: Kermakarkkimaisuutta, aavistuksen enemmän alkoholimaisuutta kuin edellisessä. M: samaa makumaailmaan kuin 15yossa mutta rodukkaammassa muodossa. sitruksisempaa. Hyvin suuta kostuttava lopputunnelma. Mikon pisteet: 91.


Yhteenvetoa

Tämä maistelu nosti monia aihioita keskusteluun. Ensinnäkin pohdimme sitä, mistä pisteet tällaisten viskien kohdalla kertovat ja paljonko lisäpisteestä olisi valmis maksamaan. Jos esimerkiksi raakkaa 15yo:n ysikymppiseksi ja siitä pulittaa n. 50 €, niin ovatko esim. neljä lisäpistettä yli sadan euron lisäsatsauksen väärtejä? Tässä tapauksessa totesimme yhteistuumin, että olivat. Viskejä voi varmasti harrastaa nauttimalla hyviä kolmenkympin pulloja, mutta jos ei koskaan maista tällaisia laatutuotteita (näiden single caskien hinnat pyörinevät jossain 160-200 €:n välillä ja olivat siten öbaut arvokkaimpia maistamiamme viskejä), ei välttämättä saa koskaan kokea, minkälaisia elämyksiä viskit voivat tarjota. Siinä mielessä Eläväpullossakin ylläpidetty leikkimielinen arvosteluasteikko muistuttaa helposti Richterin asteikkoa: seuraava lukema on aina eksponentiaalisesti parempi kuin edellinen ja moisesta laadusta pitää usein myös maksaa - toki valueta unohtamatta.

Toki on myönnettävä, että hinta-ajattelu lähtee helposti käsistä. Kun viskivuoden 2011 yhteenvedossa näin yhtenä haamurajana pullon hinnaksi 70 € eli euron per sentti, alettiin nyt jo puhua kotioloissa nautittavista viskeistä sellaiseen sävyyn, että 10 € ravintola-annoksen hinnaksi olisi vielä kohtuullinen. Sillä saisi jo mukavasti vanhoissa mummoissa tonnin pullon...

Nämä maistetut iäkkäät Benkut lunastivat sinänsä paikkansa, että ne totisesti tuntuivat hintansa väärteiltä. Toki jo etukäteistieto vanhoista viskeistä saattoi vaikuttaa tähän paljonkin, joten sokkotastingia tulee jossain vaiheessa yrittää suosia. Millä eväin näitä sitten ostaisi omaan kaappiinsa? Ville tuumaili, että niiden tulisi täyttää joku tietty kolo viskikaapissa. Bourbon-Benkulle se voisi olla huippulaatuinen allround-viski. Tokajille sen sijaan moisen paikan löytäminen oli ainakin tälle seurakunnalle ajatuksen tasolla vaikeampaa. Summa summarum, Benriach nosti kyllä jo valmiiksi kohollaan olleita osakkeitaan huimasti tämän maistelun myötä. Yksi seikka oli näille viskeille yhteinen: hieno jälkimaku. jos siis haluat tietää, miltä pitkä jälkimaku tuntuu, maista Benriachia.