Viskeistä kuulee monasti mainittavan pahasta kaulasta eli siitä, kuinka pullon ensimmäiset naukut eivät maistu niin hyviltä kuin sitten myöhemmin loppupullo. Kriittinen lukija ei voine nähdä tässä muuta syytä kuin sen, että viskin maku muuttuu sen saadessa ilmaa. Samalla ajattelulla päästään siihen kysymykseen, kuinka kauan viski säilyy pullossa hyvänä. En ole toistaiseksi törmännyt vedenpitäviin vastauksiin näihin kysymyksiin.
Omat kokemukseni viime ajoilta kuitenkin vihjaavat pahan kaulan olemassaolosta. Esimerkiksi edellisen postauksen Benriach 15yo px maistui Uisgessa oikein herkulliselta. kun sitten oma pullo avattiin turistitastingia varten, se oli selvä pettymys. Nyt kun puteli on puolimatkassaan, olivat sen tuoksu ja maku voimistuneet mukavasti ja se herätti maistajissaan asiaankuuluvaa ihastelua. Vastaavasti Pikkulinnussa maistettu Benriach 20yo (93 pistettä) maistui huikealta, mutta nyt avattu oma pullo tuotti sulkeutuneisuudessaan hienoisen pettymyksen (88 pistettä). Aika näyttää, nouseeko tuo arvossaan ja onko tässä teoriassa perää.
Mutta sopiiko pahan kaulan teoria kaikkiin viskeihin? Korviini on kuulunut myös ajatus siitä, että nuoret stydit savuviskit olisivat parhaimmillaan vast'avattuina, koska niiden voima on silloin täysillä mukana. Myöhemmin viski saattaa hieman laimentua ja menettää niitä ominaisuuksiaan, joiden perusteella sitä juodaan. Käykö hehkuttamalleni Ardbeg Alligatorille niin?
Mulla on kaapissa pullonpohjallinen Laphroaigin Cask Strengthiä jonka olen korkannut vuonna 2000. Edelleen maukasta, mutta voisin väittää että maku on hieman rauhoittunut siitä mitä se oli. Tai sitten tunne tuli siitä että maistelin ko. viskiä ristiin aika väkivaltaisen Cadenheadin Laphroaig 16v. kanssa. Mene ja tiedä.
VastaaPoista