Maanantaina maistettiin kolme erilaista savuviskiä, joista ensimmäisenä Smokehead the Rock Edition Release 2012. Tästä kaverilta saadusta samplesta ei ollut sen kummemmin etukäteistietoja, joten maistajat olettivat maistelevansa blendiä. Tänään kansainvälisen hakukoneen avustuksella sitten havaitsinkin, että kyseessä on ehta Islayn single malt, jonka tislaamo on kuitenkin jätetty tarkoituksella hämärän peittoon. Mystery malt siis. Mielenkiintoista. 2012 Rock Editionista oli vaikea löytää tietoa itse viskin eroavaisuudesta normismokeheadiin. Tämä Limited Release taitaakin siis erota alkuperäisestä tuotteesta lähinnä pakkauksensa osalta: Rock Edition on mukana yhdessä jos toisessa rock'n'roll -tapahtumassa.
Smokehead the Rock Edition Release 2012, 43 %
Tuoksu: Ihan alkuun epämiellyttävä petrooli, joka kuitenkin väistyy melko heti ja tilalle tulee savua, joka muistuttaa kovasti Kilchomania: öljyistä autonrengasta ja tiettyä makeutta. Positiivisen voimakas ja luonteikas ensituntuma! Lasin pyörittämisen jälkeen savu kuivenee, voimistuu ja syvenee. Ei huono. Savun alta hentoa nahkaa ja jotain keltaista hedelmää, viittaa ananakseen? Yllättävän voimallinen tuoksu voltteihin nähden. Toistaiseksi paras haistamani blendituoksu [huom, tämä ei siis ollut blendi, mutta maistettiin sellaisenaan].
Maku: Pehmeän samettinen suutuntuma, sitten mausteinen kipakkuus leviää suuhun. Yleisilmeeltään kuiva: kuivaa nuotiota ja turvetta, joka kääntyy suklaaseen, mutta ei juurikaan hedelmää. Jälkimaussa kiva paahtoleipämäinen ja sikarinen veden kielelle tuova jopa suklainenkin fiilis. Jättää pienen erittäin mukavan kihelmöinnin suuhun. Plussaa voisi olla hieman suuremmat voltit, jotta voima pääsisi paremmin esille. Toimisi itsessään parhaiten ilman vertailukohtaviskejä. 88.
Ville: T: Vieno, tuore, pinnallinen savu, mutta kuitenkin miellyttävä. Jos tämän kaataisi single malt -pullosta, niin varmasti syntyisi ihan hyvät fiilikset. Aromikas. Maustepaletin osalta vaniljaa. Tyrnävämpiä bensajuttuja, kumimaisuutta.
M: Eka hörppy toi vahvan alkoholin piston, mutta sittemmin holi ei enää potkinut: aika pehmeästä tavarasta kyse. Savu hieman muuttaa muotoaan tuoksusta: ei enää niin petroolista, vaan mukaan tulee samettisuutta ja täyteläisyyttä. Makea sivujuonne: toffeemaista maitosokerisuutta/fudgea. Jälkimaussa lapparimaista lakritsia, joka on ehkä tämän makeuden lähde. Tervaleijonaa. Taustalla jotain vaikeammin hahmoteltavaa tunkkaista, josta en saa kiinni. Pikkukiva viski ja ihan kelpo tuote. Villen pisteet: 84.
Jälkikirjoitus: Viskiharrastus on täynnä oikeita totuuksia, joista yksi on, että blendit ovat huonoja. Siitä syystä tämän maistaminen oli hämmentävä kokemus: sehän maistui hyvältä! Podin jopa tunnontuskia, että annoin sen verran hyvät pisteet ja epäilin tilapäistä mielenhäiriötä. Tämä taas kertoi vaikeudesta ylittää niitä ennakkoluuloja, joita ennakkotiedot viskistä aiheuttavat. Joka tapauksessa, kyseessä on maukas viski ja jos sitä sattuu löytämään reilun kolmenkympin hintaan esim. lentokentiltä, puteli kannattaa ilman muuta kopata mukaan. Value on huikea. Niin, ja onhan tuossa pullossakin kieltämättä aika lailla munaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti