Quo vadis Kilchoman?

Punavuoren ahvenessa oli tarjolla useampaakin Kilchomania, joista lasiin eksyi yksi kolmivuotias single cask ja toinen viisivuotias sherrykypsytetty. Uutena tislaamona Kilchoman takoo raudan ollessa kuumaa ja julkaisee alvariinsa uusia versioita viskistään. Toisaalta mikä on julkaistaessa, kun 3-vuotiaat viskit ovat tuntuneet oikeasti tuovan jotain uutta viski- ja islay-sceneen. Kilchomanilla on esimerkiksi aivan omanlaisensa savu, joka on mielestäni oikein miellyttävä. Lupa oli siis odottaa hyvää myös jo 5-vuotiaalta sherrytuotokselta.

Kilchoman Single Cask 2006/2011 Sherry Cask nr. 323/2006, 60,3 %

Tuoksu: Ensimmäinen tuntu hyvin likaisen metallinen. Sherryn tuoma makeus sotkee savua likaiseksi. Lasissa olon ja pyörittelyn jälkeen enemmän savua, pitää vain päästä makeuden ohi. Tuttu Kilchoman-savu, joka kuitenkin on hieman taustalla.

Maku: Pehmeän pyöreä startti, sitten erittäin pienijakoinen alkoholin potkaisu. Savu on piilevänä taustalla, mutta samalla täytyy kysyä, mitä sherry tähän tuo? Suoraviivainen Kilchomanilaisuus on menetetty ilman muita positiivisia elementtejä tilalle. 84.

Kilchoman Single cask 2008/2011, cask 98/2008, 60,2 %

Tuoksu: Kuivempi, suoraviivaisempi, yllättävän sitruksisen raikas.

Maku: Tasapainoinen nätti savu ja hieno rakenne. Yksioikoinen, mutta maukas suun täyttävä dominoiva savuviski. Raikkaampaa banaania. Kuitenkin savu ja sitrus ovat erillään ja siinä mielessä harmonia puuttuu. Nätti perusesitys. 87.

Mitä jäi käteen?

Jos ensimmäinen maistettu Kilchoman nosti odotuksia kattoon, ei tämä toistaiseksi vanhimmasta päästä oleva sherrytynnyröinti vakuuttanut. Kun samalla hinta kahdesta kaksisenttisestä oli melkein 18 €, oli se kyllä näistä juomista laillinen ryöstö. Ehkä on paras tyytyä ottamaan silloin tällöin joku kohtuuedullinen peruskilcho (kuten spring 2011) ja jättää nämä single caskit omaan arvoonsa. Kotiinhan näitä ei joka tapauksessa voi ostaa kun pakkauspahvi on sen verran ruma. Ardbeg on hoitanut monta asiaa aika paljon paremmin...