Ruoholahdessa majaansa pitävillä on asiat hyvin. Lähistöllä on kaksikin kohtuulliset viskivalikoimat omaavaa juottolaa, joista toiseen - One Pint Pubiin - allekirjoittanut suuntasi Uisge-tapahtumasta toivuttuaan. One Pint Pub on hieman Ruoholahden kaupallisesta ytimestä syrjässä sijaitseva kivijalkabaari, jota voisi kuvata kategorialla Itä-Berliini, nuhjuinen, ja ala-allegorialla kodikas, olohuonemainen. Sisustus on vähän sinnepäin, tuolit ja pöydät hieman sikin sokin, mutta yleisfiilis tosiaan varsin mukava. Käyntipäivänä tuota berliininomaisuutta lisäsi LP-levyjen kirppari ja sen myötä paikalle tiensä löytäneet epämääräiset pitkätukat, sekä tiskijukka, joka soitti varsin hyvää musaa palan painikkeeksi.
Pieni kotikutoisuus näkyi mm. siinä, että baarimikko kaatoi lasit kylläkin vastapestyihin, mutta ei kuivattuihin laseihin, mikä on tietysti vähintään esteettinen ongelma tarkemmalle hifistelijälle. Glencairnit olivat toki käytössä, mistä plussaa. Kyyppari ylpeänä mainitsi myös, että hän huuhtaisi viinamitan viskien välissä, which is nice, mutta ei yleensä tarvitse erillistä mainintaa, vaan lienee monissa paikoissa sanomattakin selvää. Palvelu oli muilta osin asiallista, mutta ensialkuun tylyn tuntuista. Itse asiassa tylyyden vaikutelma karisi vasta lähtövaiheessa, kun baarimikko huikkasi vielä uloslähtevälle viskikollegiolle, että tällaisia ja tällaisiakin pulloja löytyisi. Kyseessä oli siis ystävällinen, mutta vanhan liiton palvelukulttuuri, mihin ensialkuun saattaa mennä jokunen tovi totutellessa tässä metroseksuaalisuuden ja korulauseiden ajassa.
Ilmeisesti Uisgen myötä hyllyyn oli ilmestynyt MacKillop's Choicea, joista maistelimme kolmea. Näistä ensimmäinen sai kunnian toimia toistaiseksi vanhimpana maistamani viskinä.
MacKillop's Choice Royal Brackla 35yo 1976/2010, 43 %, cask 6920, btl 274 (9 € / 2 cl)
Tuoksu on sitruksinen, appelsiinia, mandariinia, vaniljaakin. Banaania, ananasta. Miellyttävä, mutta varsin hento. Ikä ei sinänsä välity. Kahden muun viskin maistamisen jälkeen tuoksussa korostuu sokeriliemessä olevat hedelmät.
Maku: Kevyen pehmeä ja suorastaan silkkinen suussa sulavan suklaan suutuntuma (vain tuntuma, ei maku). Hyvin hento ja arka. Sitten tuoksun hedelmiä, kuitenkin hennompina. Moni vastaavan suutuntuman omaava viski olisi vetinen, mutta tämä ei ole sitä. Suutuntumassa on jotain sellaista, mitä en ole ennen kokenut. Sokkona tämä olisi kuitenkin helppo sekoittaa johonkin kevyeen ja nuorempaan perusspeysideen. Savuisempien viskien maistamisen jälkeen tähän nousee pientä mausteisuutta, mutta kevyt yleisesityshän tämä on. Pisteet voisivat ehkä olla alhaisemmatkin, ellei tiedostamaton sosiaalinen paine antaa kohtuullisia pisteitä näin vanhalle viskille vaikuttaisi. 86.
MacKillop's Choice Bowmore 18yo 1989/2007, 57,4 %. Sherry wood. Btl 029 (6 € / 2 cl)
Tuoksussa hieman etäämmältä tuoksuttaessa tummaa pehmeää suklaata, bailey's-tyyppistä kermalikööriä, pähkinäisyyttä, toffeeta. Lähempää nuuhkittaessa sherryä nostaa päätään, jopa rommimaista tunnelmaa. Marjat kuitenkin loistavat poissaolollaan. Jonkin aikaa lasissa oltuaan tuoksu muuttuu: tanniineja, tallimaisia vivahteita, kuivattua aprikoosia. Alun suklaisuuksia on sittemmin enää vaikea löytää. Yleisesti ottaen kuiva, hieman sulkeutunut, mutta herkullinen tuoksu. Alkoholi varsinkin kolmannen viskin jälkeen lyijyisen tuntuinen.
Maussa löytyy makeaa ananaisuutta, laajaa mausteisuutta ja haastavuutta. Sitten alkoholi, joka on varsin miellyttävä. Jälkimaussa suolaista possua. Tunnistan niitä piirteitä, joita olen oppinut lukemaan Bowmoren erityispiirteiksi. Isommalla huikalla saavutetaan kukkainen ja mausteinen fiilis. Jälkimakua tässä voisi kuitenkin olla lisää. 89.
MacKillop's Choice Laphroaig 20yo 1990-2010, 52,5 % btl 130 (7,5 € / 2 cl)
Tuoksu: kauempaa nuuskien savu ei yhtään savua, vaan vaniljaa ja hieman hyvällä tavalla esanssista banaania. Siirrettäessä klyyvaria lähemmäksi tuoksun lähdettä hento savu nostaa päätään. Savussa on parfyymisia piirteitä. Ehkä kuitenkin hieman tylsä yleisilme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti