Glenmorangiet Artein ja Signet

Maistoon eksyi mukavasti pari Glenmorangieta rinnan. Tämä tislaamo, jonka 18yo on erityisesti maistunut allekirjoittaneelle useampana kertana, nosti odotukset koviksi, kun varsinkin Signetiä on vuolaasti kehuttu ja hintalappukin on kohtuullisen porvarillista luokkaa. Katsotaan, lunastuivatko odotukset.

Glenmorangie Artein private edition 15yo, 46 %

Glenmorangien Private Editionin kaksi aikaisempaa julkaisua ovat Sonnalta ja Finealta, ja nyt siis Artein täydentää tätä sarjaa. Artein on kritiikittä tutkittujen nettilähteiden mukaan sekoitus 15- ja 21-vuotiaita Glenmorangieita ja sitä on jälkikypsytetty hieman toscanapunkkutynnyrissä.

Tuoksu on makea, hilloinen, ylikypsiä marjoja. Sitten nahkaa ja tynnyriä, jopa suklaisia pehmeitä aromeja. Syvä, tummanpunainen/ruskea lämminhenkinen tuoksu, jossa alkoholi on loistavasti mukana. Lämminhenkistä marjaa, mustaherukkamehua? Tummempia aromeja kuin Signetissä. Tyypillisiä distiller's edition -viskin piirteitä.

Maussa on hyvin tanniininen ensituntuma. Sitten suu muuttuu mokkaiseksi, jopa nahkaiseksi. Tummat tunnelmat täyttävät suun ja kielelle tulee hyvin pieni alkoholin kihelmöinti. Loppua kohti mukaan tulee hentoa keltaisuutta, mutta myös vaaleaa suklaata. Jälkimaku on silkkisen pehmeä, kuin lasta liekuttaisi. Yömyssyainesta. Tynnyriset ainekset täyttävät suuta ja toimivat myös jälkimaun täytteenä. Haluaisin tähän kuitenkin hieman enemmän hedelmää. Nyt on hieman puiseva. Vaikea sanoa, onko punaisia vai keltaisia asioita, koska kumpiakaan ei ole liialti. Tykkään kuitenkin. 87.

Ville: Tuoksu ohuempi kuin mitä olisi toivonut, kun tietää haistavansa arvokkaampaa viskiä. Ketokukkaista/mesimäistä tunnelmaa. Ei kovin paksu nenälle. Väri tuo puutarhamarjoja mieleen: metsämansikkaa/vadelmaa/pensasmustikkaa. Mintun tai mustaherukan lehteä. Pehmyt on. Maku: miellyttävä suutuntuma, täyttää hyvin suun. Pitkäkestoinen alkumakukin. Raikkaita hedelmiä, kuten persikka ja keltainen luumu päällimmäisenä. Myös täyteläistä tynnyriä ja punaisempaa jäljempänä. Tuoksuun nähden tummempi ja raskaampi, jos en tykkäisi, sanoisin tunkkaisempi. Parani veden kanssa: hyvinkin makea, kinuskinen. Hedelmissä on kuivattua aprikoosia, banaanilastua. Tämä on selvästi kiinnostavampi viski kuin Signet. Villen pisteet: 88.



Glenmorangie Signet Prestige Range 46 %

Signetissä on paljon asioita. Ensinnäkin sen valmistuksessa on n. 20-prosenttisesti käytetty Stoutin valmistuksessakin käytettävää "suklaamallasta", joka on tummempaa kuin normaali mallas ja antanee ainakin mainospuheiden mukaan myös makuun elementtinsä. Lisäksi mukana on kovemmalla liekillä ja normaalia paahtuneemmaksi kuivattua ohraa. Mukana on lisäksi useampaa eri-ikäistä tislettä, joista vanhin on 35-vuotiasta. Kaiken kruunaukseksi kypsytyksessä on käytetty monen sortin tynskää mukaan lukien ex-bourbonia, uutta tammea, sherryä ja ex-viinitynnyriä. Kun hintaa löytyy lentokentiltä reilulti kolmenumeroisesti, lienee tämä erikoispainos jotain ihmeellistä?

Alkutuoksu selvästi terävämpi kuin Artein, maut erottuvat selvemmin. Ruohoisuutta. Selvemmin tuttua morangien appelsiinia. Nokkosuutta. Sittemmin nahkaisuus tai hyvällä tavalla appelsiinin kuori vahvistuu. Rikas ja monipuolinen nenä. Ei silti ihan top classia. Tämä tuoksu mahdollistaa maun mestarillisuuden, mutta voi myös flopata. 

Makupuolella suutuntuma on terävämpi, ja yleisesti Arteinia ryhdikkäämpi ote jatkaa tuoksun linjalla. Suutuntuma on selvästi hyökkäävämpi ja myös alkoholi on mukana siinä määrin, että nyt muistaa taas juovansa viskiä. Hyvin on tasapainossa kuitenkin. Laajan kirjon hedelmäisyys yhdistyy pääosassa oleviin tummempiin myskisiin elementteihin. Suuhun jää erittäin tumman kuivatun hedelmän synkkyys, joka on kuitenkin tyylikäs ja balanssissa ja osaa myös täyttää suun. Maku seuraa melko hyvin tuoksua ja viskissä tuntuu myös ikä. Jos tämän sorttiset tummat elementit ovat suosikkeja, niin tämä on varmasti niissä maailmanluokkaa - tai ainakin aivan Skotlannin parhaimmistoa. Itse toivoisin tähänkin kuitenkin hieman lisää hedelmää. 89.

Ville: Tuoksu paksumpi kuin edellisessä. Miellyttävä. Appelsiinia sokeroituna. Hieman kaakao/mokkameininkiä. Sisältää kuitenkin siinä määrin "perinteisiä" juttuja, että voisi erehtyä luulemaan vaikka Glenfiddichiksi. Maku alkaa suhteellisen hedelmäisen makeana, mutta makeus katoaa sitten ja tilalle tulee hyvin tuhti ja mausteisen pippurinen puraisu. Tämä on runsaampi kuin Artein, mutta pippurisuutta on aika paljon ja jopa vähän liikaa makuuni: potkii vastaan. Tynnyriä ja tammea löytyy, mutta tuoksun appelsiinista ei ole oikein enää mitään kyydissä. Olisin toivonut monivivahteisuutta. Nyt keski- ja jälkimaku menevät turhan tunkkaisiksi pelkkiä ruskeita juttuja sisältäväksi, vaikkakin jälkimaku on viimeisellä maistolla kyllä varsin herkullinen. Tummuutta, täyteläisyyttä ja ryhdikkyyttä on, mutta tästä puuttuu joku juju, jota lähteä seuraamaan. Villen pisteet: 87.

Jälkiliukkaat: Näiden viskien jälkeen ja aiemman kokemuksen perusteella Glenmorangie herätti maistelijoissa keskustelua hinnoittelullaan. Erilaisista spessupulloista tunnutaan osaavan ottaa raha pois, eivätkä näistä kumpikaan ole mielestäni missään nimessä hintansa väärtejä. 18yo, jota tuntuu Euroopan lentokentiltä saavan reiluun 70 €: oon, on kyllä maittava viski, mutta hiinä ja hiinä, onko ihan tuon hinnan väärti. 25yo ei sitä Uisgen perusteella missään nimessä ollut. Vaan makuasioitahan nämä. Valuen etsijän ei kuitenkaan kannattane ihan ensimmäisenä kääntyä Glenmorangien puoleen, koska löysät on vedetty varsin pitkälti hinnoista pois - samoin kuin saman puulaakin tuotteella Ardbegilla. Sille, jonka mielestä viski on aina hintansa väärti, Morangie tarjoilee varmasti hienoja elämyksiä.