Grotesk ja 5 ruokaa

Kirjaamme taas väliin ravintolakokemuksia, jotka eivät suoranaisesti liity viskiin. 

Ravintola Grotesk on Erottajan kupeessa sijaitseva moderni syöttölä, joka ainakin omaan makuuni on sisustukseltaan hyvin miellyttävä: robustia mustaa pöytää ja tummaa punaista maalia ympäristössä. Valkoisia liinoja ei ole, vaikka kaikki muutoin onkin tiptop. Kuulemani mukaan paikalle veikattiin Michelin-tähteä kohtuullisen kovillakin oddseilla, mutta se on toistaiseksi saanut tyytyä Bib Gourmand- suositukseen. 

Maistoin torstai-iltana paikan viiden ruokalajin yllätysmenun viinipaketilla. Aperitiiviksi keittiö suositteli hapanta Hendrick's ginin ja, orangebitterin ja kananmunan varaan rakentuvaa drinksua, joka olikin varsin herkullinen. Asiasta hieman poiketen, allekirjoittaneen kulinaristinen neuvonantaja Ville S. suositteli Hendrick'siin tehtyä Gin Tonicia ja se kyllä pesi perinteisemmät ginitonicit helposti.

Drinksu (ah, miten 90-lukulainen sana!)

Keitoksi oli ranskalaista  Crème Vichysoissea eli perunapurjokeittoa ja savulohirilletteä. Moinen soppa oli itselleni uusi kokemus ja se olikin varsin mainio, joskaan ei täysin taivaita räjäyttävä elämys. Varsinkin savulohirillette korosti kuitenkin keiton kermaista makua hienosti, ja oltiinkin kaukana perunasta ja purjosta an sich. Viininä toimi itävaltalainen Grüner Veltliner, joka toimi hapokkuudessaan ja hennossa greippisyydessään mainiosti sopan kera.

Vissysoossi, vai mikä se oli...

Alkuruokana toimi katkarapucocktail käsin kuorituista katkaravuista, skampia, avokadocrèmeä ja tomaattia. Myös jotain varsin kirpakkaa oli mukana, olisiko ollut greippiä? Cocktail oli vaatimattoman näköinen ensimmäisiltä suupaloiltaan hieman pettymys, mutta parani sitten kuin taikaiskusta loppujen lopuksi herkulliseksi palaksi. Annos käsitti varsin hyvin kaikki tarvittavat perusmaut, joten hyvän suupalan kasaaminen palkitsi varsin täydellisellä makuelämyksellä kitusissa. Kyytipojaksi oli valikoitunut saksalainen Riesling (valitettavasti resurssit eivät riittäneet tarkempien viinispeksien kirjaamiseen), jonka hieman suurempi jäännössokerin määrä olisi ehkä ollut yksinään siemailtuna liikaa, mutta ruoan parissa ja tuota kirpakkuutta leikkaamaan se oli oikein hyvä yhdistelmä. 

Siellä se rapu toverijaan ehtii, mutta lähes turhaa on työnsä.

Pääruoka oli sitten illan kruunu: pitkään haudutettua possunrintaa, perunagnocchia, raparperia, herkkusientä, punaviinikastiketta ja herkkusienicrèmeä. Quel Possu, sanoisi ranskalainen! Tuo oli niin mureaa, että se suorastaan suli suuhun ja leikkautui haarukkaankin kuin itsestään. Päällä oli jotain makeahkonomaista, joten tämän perusteella kyllä pitää joku kerta käydä maistamassa Farangin kehuttu karamellipossu. Juomapuolena oli Barbera d'Alba Piemontesta, joka oli myös täysi nappiosuma - myös Italiaan lähtökohtaisesti skeptisesti suhtautuvalle maistajlle (eiväthän he siellä tiedä edes, mitä mämmi on!). Täydet pisteet, paras koskaan syömäni sorkkaeläin, ja lisämaininta siitä, että annoskoko oli riittävä.

Possun syönti on valkoisen miehen kiistaton oikeus.

Ennen jälkiruokaa maistelimme juustoja, jotka olivat kohtuullisen vaisu esitys: bulkkicomté, perusbrie ja kylläkin ihan toimiva Stilton. Mielestäni pidän kyllä juustoista, mutta silti ihmetyttää monissa ravintoloissa juustojen tylsyys, kun jo perusprismastakin tuntuu monasti saavan mielenkiintoisia maistiaisia ihan kohtuulliseen hintaan. Juustojen kera hörsittiin ranskalaista Pineau de Charentesia, joka on sekoitus konjamiinia ja rypälemehua. Kyseinen juoma oli erikoinen yhdistelmä konjakkisuutta ja makeaa pähkinäisyyttä, mutta en äkkiseltään keksisi tuolle omassa juomakaapissani käyttötarkoitusta. 

Pähkinäbriossi ja kirsikkaa seurasivat juustoja.

Kattauksen kruunasi appelsiinilla maustettu suklaabrownie, appelsiinivaahtoa, appelsiinisorbettia ja... appelsiinia! Brownie oli hyvin keksimäinen eikä liian makea, joten varsin ruhtinaallisen kokoisen biusan jaksoi syödä. Jälkiruoat eivät ole omien ruokapreferenssieni kärkipäässä, mutta moni suklaanystävä varmasti pitäisi tästä kovinkin. Kiksini sain sen sijaan jälkiruokaviinistä, joka oli portviinimenetelmällä valmistettua ranskalaista Banyulsia, vuosikerraltaan 1989. Viini oli herkullinen, ei ehkä niin suklaisen makea kuin jotkut portit, mutta herkullinen kokemus. Plussana pistekirjoitus pullon kyljessä siltä varalta, että kotipolttoinen olisi jo vienyt näön.

Annos on nätti kuin sika pienenä.

Mitä maku jäi suuhun?

Grotesk osoittautui huippupaikaksi, jossa tarjotaan hyvää ruokaa konstailematta, mutta tyylikkäästi. Paikkaan on helppo mennä, henkilökunta on nuorta, rentoa, ystävällistä, mutta erityisen asiantuntevaa. Kyseinen nuori jannu, joka tarjoilumme hoiti, oli asiassaan mielestäni huippuammattilainen ja sainkin miellyttävintä koskaan saamaani palvelua missään. Kattaus oli mietitty pitkälle, ja kaikki palaset pelasivat hyvin yhteen. Ainoina miinuksina mainitsisin tuon juustojen tavanomaisuuden sekä niiden kanssa tarjotun juoman, joka ei henkilökohtaisiin pferefensseihini istunut. Käytännön lapsuksena oli se, että tilattua talon leipää ei ikinä pöytään asti tullut. Kun tätä kuitenkin kompensoitiin maailmanluokan possulla ja muutenkin maittavilla appeilla, sekä varsin laadukkailla viineillä, ei voi olla kuin tyytyväinen. 

Käytössämme oli diilisivuston kautta hankittu "kaksi yhden hinnalla" -tarjous, jonka jälkeen ruoan hinnaksi jäi 31€/hlö (norm. 62 €). Viinipaketti maksoi 45 € ja alkudrinkki 12 €. Tarjolla olisi ollut myös jokunen single malt, mutta näihin ei tällä kertaa tutustuttu.

Jälkkäriviini