Edellisen entryn Glenmoragieiden kyytipoikana maistettiin myös Adelphin Macallan, joka ainakaan värinsä puolesta ei näyttäisi olevan sherrykypsytettyä missään elonsa vaiheessa.
Adelphi Selection Macallan 14yo 1995-2010 57 %
Äkkiseltään vaikea sanoa tuoksusta mitään: mehukkaan tuntuinen keltainen perusviski, jossa alkoholi sitten tuntuu. Persikkaa. Tuoksun väri tuo mieleen kesän. Miellyttävä ilman muuta.
Maussa kuiva tanniinisuus ja sitten räjäyttävä alkoholisuus, ei pahan pistävänä, mutta ei erityisen pehmeänäkään. Alkoholivaihe kestää turhan pitkään, mutta sitä seuraa keltaisia hedelmiä, jotka ovat varsin mehukkaita. Lopussa tammitynnyri tuntuu hyvällä tavalla ja jättää suuhun tasapainoisen ja mukavan lempeyden, joka on isossa kontrastissa alun tylyyden kanssa. Arranin single caskin kanssa samaa kamaa, mutta ei pärjää. Jälkimaku kuitenkin tämän paras puoli. Suun makeus jotenkin luonteetonta. Vesi leikkaa turhan tylyyden pois ja jättää jäljelle tasapainoisen perusmallasviskin. Toisella maistolla hyvinkin tummia tunnelmia maussa. 85.
Ville: Tuoksussa kuivaa tynnyriä, tanniinisuutta. Hintsusti muita juttuja. Toisaalta alkoholikaan ei pistele. Nenän perusteella en laittaisi tynskävahvuiseksi. Mausteisia juttuja. Eksoottista hedelmää. Hajun perusteella ei osaa odottaa sitä, mitä mausta aukeaa. Maku: Yksi ensimmäisistä tynskävahvuisista, joihin tekee mieli lisätä vettä nähdäkseen, mitä siitä avautuu siitä huolimatta, että on kuitenkin kohtuupehmeä. Liukasta suuntäyttävää lämmintä meininkiä. Yleistunnelma kuitenkin mitäänsanomaton: makea, mutta ei sokerinen. Kermatoffeeta. Suuhun sulavaa makeutta. Ei luonteikkaita poltettuja sokereita, joita tuoksusta löytyy. Ei herätä hirveästi fiiliksiä, jää jopa hieman tylsäksi. Olisi kiva, että olisi myös joku maku suutuntuman ja fiiliksen lisäksi. Kaikki pisteet yli keskiarvon tulisivat jostain muusta kuin mausta. Villen pisteet: 84.
Maussa kuiva tanniinisuus ja sitten räjäyttävä alkoholisuus, ei pahan pistävänä, mutta ei erityisen pehmeänäkään. Alkoholivaihe kestää turhan pitkään, mutta sitä seuraa keltaisia hedelmiä, jotka ovat varsin mehukkaita. Lopussa tammitynnyri tuntuu hyvällä tavalla ja jättää suuhun tasapainoisen ja mukavan lempeyden, joka on isossa kontrastissa alun tylyyden kanssa. Arranin single caskin kanssa samaa kamaa, mutta ei pärjää. Jälkimaku kuitenkin tämän paras puoli. Suun makeus jotenkin luonteetonta. Vesi leikkaa turhan tylyyden pois ja jättää jäljelle tasapainoisen perusmallasviskin. Toisella maistolla hyvinkin tummia tunnelmia maussa. 85.
Ville: Tuoksussa kuivaa tynnyriä, tanniinisuutta. Hintsusti muita juttuja. Toisaalta alkoholikaan ei pistele. Nenän perusteella en laittaisi tynskävahvuiseksi. Mausteisia juttuja. Eksoottista hedelmää. Hajun perusteella ei osaa odottaa sitä, mitä mausta aukeaa. Maku: Yksi ensimmäisistä tynskävahvuisista, joihin tekee mieli lisätä vettä nähdäkseen, mitä siitä avautuu siitä huolimatta, että on kuitenkin kohtuupehmeä. Liukasta suuntäyttävää lämmintä meininkiä. Yleistunnelma kuitenkin mitäänsanomaton: makea, mutta ei sokerinen. Kermatoffeeta. Suuhun sulavaa makeutta. Ei luonteikkaita poltettuja sokereita, joita tuoksusta löytyy. Ei herätä hirveästi fiiliksiä, jää jopa hieman tylsäksi. Olisi kiva, että olisi myös joku maku suutuntuman ja fiiliksen lisäksi. Kaikki pisteet yli keskiarvon tulisivat jostain muusta kuin mausta. Villen pisteet: 84.
 |
| Tehtävä: bongaa joukosta Macallan. |
Hieno rivi sampleja :)
VastaaPoistaMukava tietää että maistettavaa riittää kevään mittaan..
Adelphin itsensä mukaan kyseessä olisi muuten "American oak sherry hogshead": http://www.adelphidistillery.com/archive/macallan9510450
VastaaPoistaErikoiselta tynskältä tuntuu muuten, jenkkitynnyriin laitettu siis sherryä? Pitäisi käydä joku tynnyrikurssi että ymmärtäisi koko rangen.