Lagavulin 21yo, 56,5 %

 Olen sen verran suurten hehkutuspuheiden hehkutuspuheiden vietävissä, että jo pitkään on tehnyt mieli päästä maistamaan vuonna 2007 pullotettua sittemmin ylisanoja kerännyttä ja nykyään törkyhinnoissa liikkuvaa Lagavulin 21:stä. Tätä intoa ei ole pienentänyt se, että tänä vuonna on ilmestynyt uusi Laga21, joka ei ole kohdannut samanlaisia ylisanoja. No, Tukholman Akkuratissa tuota oli hyllyssä ja jännityksestä tärisevin käsin menin sitä tilaamaan peläten, että kun lausun pullon nimen tiskillä, niin koko baaritiski herää sen olemassaoloon ja hyökkää pullon kimppuun jättäen blatten nuolemaan näppejään. Näin ei käynyt ja sain dramini ja sen rinnalle normi16yo:n.

Ennen itse viskiä on todettava, että on vaikea lähteä maistamaan tuotetta, johon liittyy valtavasti odotuksia. Yhtäältä sitä haluaisi varjella lasissa kun sitä kuitenkin on niin vähän, toisaalta tuoksun parissa haluaisi viettää aikaa vielä enemmän peläten, että maistaminen jotenkin rikkoo sen. Entä jos viski ei maistukaan niin hyvälle? Yrittääkö pettymystä puhua itselleen paremmaksi? Ja entä jos se onkin tasan niin herkku kuin oli ajatellut? Onko itse moiselle viskille tarpeeksi hyvä? Miten edes kehtaan lähteä analysoimaan moista taivaallisuutta? Vaiko toisaalta: vitut, viinaahan se vaan on.

Lagavulin 21yo, bottled 2007, 56,5 % (226sek / 2 cl)

Tuoksu: Huikea ensituntuma. Merellisyyttä, upeaa lyijyisyyttä. Syvää tummanpunaista äärimmäisen syvää sherryntuntua, johon hyvin suolainen savuisuus yhdistyy. Piipputupakkaa. Tervaa, ratapalkkia. Hieman samoja elementtejä kuin tässä Benriachissa mutta niin tasapainossa että. Varsin pitkälti täydellinen tuoksu osastolla peat+sherry.

Maku: Odottaa ensin, sitten lähtee hitaasti rakentamaan tarinaa suussa: alati voimistuva mausteisuus, herkullisen pehmeän alkoholin kihelmöivyys, punainen upeasti integroitunut sherryisyys, valtava suuntäyttävyys, täydellinen peat'n'sherry. Ruudin kuivattavuutta. Jälkimaussa nugaata, tervaa, suklaata. Yleisesti voimallisen punaisen ylettömän syvyyden vaikutelma. Suun kuivattavuutta mutta samalla mehukkuutta, joka pistää maiskuttelemaan saavuttaakseen jokaisen nautinnon kulman tästä viskistä. 16-vuotiaaseen verrattuna räyhempi, syvempi, sherryisempi, tummempi ja vähemmän makea viski. Hieno elämys ja jos jonkun pullon kanssa pitäisi venyttää paukkuen yli viskibudjettinsa, niin se voisi olla tämä. 95.