Seuraavassa IB-Caol Ilassa on pari hassua piirrettä. Ensinnäkin alkoholia on rouheat 63,7 %, millä taidetaan vetää pohjat tässä blogissa, Ellei Old Buckia lasketa. Toisekseen viski on tislattu 16.3.2000 ja pullotettu 13.3.2012, mistä nähdään, että jos Ultimaten kaverit olisivat odotelleet kolme päivää lisää, olisivat he voineet kutsua viskiään 12-vuotiaaksi. Lienee ollut kova rahapula, kun piti tynskä realisoida noin hassuun aikaan. Kolmantena ilmiönä tulee huomata tynnyrin numero, joka on 303877. Kertoo jotain Caol Ilan tuotantomääristä, kun muista tislaamoista olemme tottuneet korkeintaan alhaisiin nelinumeroisiin lukemiin. Neljännen erikoisen ilmiön pariin päästään maistelunuottien jälkeen. Isäntä tiesi, mitä lasissa oli, mutta vieraat (Ville ja Miklos) eivät.
Caol Ila 11yo, 2000-2012 The Ultimate, Cask no. 303877, 303 bottles, 63,7 %
Tuoksu: Alkuun ei anna itsestään juuri mitään, paitsi mineraalista meren voimaa. Lasin pyörittelyn jälkeen tulee aika lailla alkoholisuutta ja yleisilme tummenee sen myötä. Silti varsin rajoittunut kaveri.
Maku: Pistelevä alkoholisuus iskee heti alkuun kyllä todella isosti, ei odota edes normaalin tynnyrivahvuisen lailla. Kun shokista selvitään, sitruksista merellisyyttä alkaa ilmetä. Vesitilkka tuo mukaan maittavaa turpeisuutta ja helpottaa nauttimista muutenkin. Vesi myös lisää suun täyttävyyttä, ja on liki elinehto tämän nauttimiselle. Savuiseksi viskiksi tätä on vaikea sanoa, pikemminkin lakritsaisen turpeiseksi. Kun tähän lakritsaiseen turpeisuuteen lisätään aiemmin mainittu sitruunaisuus, päästään aika lähelle laivoilla myytävää sitruunalakua. 88.
Ville: T: Tuntuisi tynnyrivahvuiselta. Tasapainoinen. Tuntuu styrkalta, mutta jotain keltaista makeaakin on taustalla. Eksoottistakin hedelmää. Raikasta tihkuvaa makeutta, ei kovin paksu kuitenkaan. M: Sitruunan kuorta, kirpakkaa happoisuutta, merellisyyttä, saarelaisviskin tuntua, rantakalliota. En oikein tiedä, onko savua vai petroolia. Suutuntuma on mainio, silkkinen, öljyinen ja liukas. bourbon-Bowmore-henkisyyttä. Ensituoksun sulkeutuneisuuden (87) jälkeen alkoi jotain avautua (88) ja sitten maistossa parani (89) ja veden kanssa entisestään, joten Ville pääsi lopulta pisteisiin: 90.
Miklos: T: Turvetta ja alkoholia nousee ensimmäisenä, holi aika voimakkaana. Savua ei häivääkään. Nyt ollaan jonkun vähintään 57-volttisen äärellä. M: Pippurista mausteisuutta, merellisyyttä. Turpeinen, mutta ei savua. Bowmoren suunnat kävivät myös minulla mielessä. Parani veden kanssa, pehmentää alkoholia ja tuo lakritsin esiin. Hyvä osuma illan viimeiseksi viskiksi "valmiiseen" suuhun. Mikloksen pisteet: 89.
Maku: Pistelevä alkoholisuus iskee heti alkuun kyllä todella isosti, ei odota edes normaalin tynnyrivahvuisen lailla. Kun shokista selvitään, sitruksista merellisyyttä alkaa ilmetä. Vesitilkka tuo mukaan maittavaa turpeisuutta ja helpottaa nauttimista muutenkin. Vesi myös lisää suun täyttävyyttä, ja on liki elinehto tämän nauttimiselle. Savuiseksi viskiksi tätä on vaikea sanoa, pikemminkin lakritsaisen turpeiseksi. Kun tähän lakritsaiseen turpeisuuteen lisätään aiemmin mainittu sitruunaisuus, päästään aika lähelle laivoilla myytävää sitruunalakua. 88.
Ville: T: Tuntuisi tynnyrivahvuiselta. Tasapainoinen. Tuntuu styrkalta, mutta jotain keltaista makeaakin on taustalla. Eksoottistakin hedelmää. Raikasta tihkuvaa makeutta, ei kovin paksu kuitenkaan. M: Sitruunan kuorta, kirpakkaa happoisuutta, merellisyyttä, saarelaisviskin tuntua, rantakalliota. En oikein tiedä, onko savua vai petroolia. Suutuntuma on mainio, silkkinen, öljyinen ja liukas. bourbon-Bowmore-henkisyyttä. Ensituoksun sulkeutuneisuuden (87) jälkeen alkoi jotain avautua (88) ja sitten maistossa parani (89) ja veden kanssa entisestään, joten Ville pääsi lopulta pisteisiin: 90.
Miklos: T: Turvetta ja alkoholia nousee ensimmäisenä, holi aika voimakkaana. Savua ei häivääkään. Nyt ollaan jonkun vähintään 57-volttisen äärellä. M: Pippurista mausteisuutta, merellisyyttä. Turpeinen, mutta ei savua. Bowmoren suunnat kävivät myös minulla mielessä. Parani veden kanssa, pehmentää alkoholia ja tuo lakritsin esiin. Hyvä osuma illan viimeiseksi viskiksi "valmiiseen" suuhun. Mikloksen pisteet: 89.
Havainto: Kylmäfiltteröintiä on viskimaailmassa harrastettu, jotta viski ei samenisi kun sinne laittaa vettä (ystävämme amerikkalaiset eivät tykkää). Kylmäsuodattamattomissa viskeissä on usein maininta, että viski saattaa samentua, jos siihen sekoittaa vettä. En kuitenkaan koskaan ole tätä efektiä juurikaan huomannut. Mutta nyt huomasin. Tämä Caol Ila muuttui merkittävästi veden lisäyksen myötä ja lopputulosta olisi saattanut olla vaikea sanoa edes viskiksi ellei tietäisi. Tarkennuksena todettakoon, että vettä ei lorautettu joukkoon mitenkään kohtuuttomasti, vaan muutamia tippoja paremman juontivoimakkuuden saamiseksi. Jännän äärellä taas oltiin.
 |
| Au naturel |
 |
| Vedellä lantrattuna |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti