Viskihuuman ravistellessa vartaloa on tullut selviteltyä erilaisia mahdollisuuksia päästä kansainvälisesti maistelemaan viskejä. Tämän selvitystyön seurauksena tuli vastaan Viking linen vuotuinen whiskymässa legendaarisella Cinderellalla, joka nykyisin seilaa tuttua ja turvallista 22 tunnin konseptia Tukholmasta. Iloluonteiset ruotsalaiset, mahdollisuus nähdä vielä kerran nuoruusvuosien parhaiden bileiden venue ja kohtuulliset 58 €:n suorat Finskin lennot Tukholmaan varmistivat syksyn aikana sen, että lähdettävä oli. Cinderella risteilee viskiteemalla kolme vuorokautta putkeen, ja me osallistuimme näistä kahteen ensimmäiseen risteilyyn, sillä yhdeksi päiväksi tuntui turhalta lähteä suureen maailmaan asti.
Kuten myös Turusta lähtevät suomilaivat, Cinderellakin järjestää viskiteemaisia risteilyjä muutaman vuodessa. Varsinaiset messut ovat kuitenkin kerran vuodessa ja tänä vuonna ne järjestettiin viidettä kertaa. Konsepti on ymmärrykseni mukaan laajentunut vuosi vuodelta, ja mukana olikin varsin messevä määrä näytteilleasettajia. Messut täyttivät laivan kolmoskerroksen autokannen, joka oli matoilla ja sermeillä saatu oikein tyylikkääksi ja toimivaksi messutilaksi.
Laivalle tulijoille jaettiin viisi maistelulippua, messuohjelma ja Glencairnin lasi. Muutama valmis maistelulippu oli itse asiassa loistava idea, koska tällöin messuväki ei heti alueelle saavuttaan joutunut jonottamaan lippuja. Väkeä oli jonoksi asti vain silloin kun messut ensimmäisen kerran aukesivat. Muutoin logistiikka toimi loistavasti. Upeaa oli myös se, että haluamansa pullot sai ostaa tiskiltä saman tien mukaansa ja tarjolla oli ostoskärryjä, joita monet täyttivätkin kunnioittavissa määrin. Ahvenanmaalla pyörähtäneeltä Cinderellaltahan ei olisi saanut tuoda virallisesti kuin litran väkeviä, mutta ilmeisesti tullin kanssa noudatetaan näiden risteilyjen osalta sanatonta sopimusta, koska mitään ongelmia lastien kantamisessa maihin ei ollut ja tullihenkilökuntaa ei myöskään missään näkynyt. Täytyy kyllä arvostaa moista maalaisjärjen ja toisaalta lainsäädännön harmaan alueen käyttöä. Suomen viskiskeneä seuranneena voisin kuvitella, että kaikki mahdollinen oltaisiin varmasti kysytty, jolloin se olisi myös jouduttu kieltämään. Nyt homma toimi ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Risteily itsessään ei ollut ihan ilmainen (n. 100 € sisältäen lasin ja kympillä lippuja), mutta maisteluannokset olivat sitten suhteessa usein aika hyviä diilejä. Peruslipulla (20 sek) sai useimmiten 2 cl ilolientä ja kalliimpia myytiin sitten senteittäin myös. Myös Suomen tapahtumissa toivoisi näkevänsä 1 cl = 1 € hinnoittelua, sillä 8 € ravintola-annoksesta on aika kallis. Lähtökohtaisesti hinnan takia tuolla ei jäänyt maistamatta kuin Highland Park 40yo, jonka senttihintakin (300 sek) oli sen verran tyyris, että tyydyin prolempiin juomiin. Samoilla senttihinnoilla oli mahdollista myös ostaa 5 cl:n samplepulloja mukaansa (pullot 10sek/kpl) mitä mahdollisuutta tuli loppujen lopuksi kuitenkin hyödynnettyä hyvin vähän.
Tastingeja oli tarjolla varsin runsaasti ja osallistuinkin Old Pulteneyn, Balvenien, Dalmoren ja Glenfarclasin tällaiseen. Näistä tarkemmin tietoa omissa entryissään myöhemmin. Tastingit olivat vain tunnin mittaisia, mikä oli hieman hätäinen aika. Moni tasting sitten venähtikin hieman yli sen. Näkisin, että messuympäristössä 1h 20/30min olisi optimipituus.
Lähtisinkö uudestaan? Ilman muuta. Messujen järjestelyt oli selvästi vuosien mittaan hiottu kuntoon, koska kaikki toimi ja pääasiaan, eli viskeihin, pääsi keskittymään esteettä. Risteilyllä on myös se lyömätön etu, että hyttiin pääsee koska tahansa chillaamaan ja esimerkiksi droppaamaan ostoskassinsa. Cinderella oli yllättävänkin freesissä kunnossa jo vanhaksi laivaksi: pintaremppaa oli selvästi tehty. Ja tuli sekin todettua, että kyllä ne ruotsalaisetkin ryypätä osaavat. Maihinpaluupäivänä käytäviä pitkin horjui hyvissä nousuissa olevia kansankotilaisia. Tuli oikein kotoisa olo. Vain perisuomalainen räyhääminen loisti poissaolollaan. 54:ää eri viskiä tuli maistettua ja kolme pulloa tuli kotiutettua: Laphroaig 13yo Brodir, Ardmore 25yo (mukava uusi yllätys!) ja Svenska Eldvatten 1983 Caol ila. Näistäkin nuotteja sitten kunhan saan kirjoiteltua.
 |
| Lasii huokaa tyhjänä ennen koitosta. |
 |
| Pari minuuttia ennen ovien aukeamista. Malts of Scotlandin 1972 Glengoynen perässä oli moni, koska minun päästessä tiskille se oli jo loppu. |
 |
| Varusteet pitää olla kunnossa. Ruutupaperi on niin passé composé. |
 |
| Vallitsevan raportointikulttuurin mukaisesti pakollinen nätti näytteilleasettaja -kuva. Bowmoren Claire. |
 |
| Viihdetarjontaakin löytyi. |
 |
| Yöruoka: hiljaiset miehet ensin kärsivällisesti jonottavat ja sitten hartaasti syövät. Mikä legendaarinen instituutio. |
 |
| Ruotsi on meitä edellä myös susheissaan. Folkkungagatanilta löytyy useita herkullista sushia tekeviä pikkupaikkoja, ja hinnat ovat halpoja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti