Balvenie on viskitislaamojen nimekkäitä ja arvostettuja tekijöitä. Yksi syy tähän on se, että tislaamo hoitaa yhtenä harvoista edelleen itse kaikki viskin valmistuksen vaiheet kasvattaen jopa osittain käyttämänsä ohran tislaamonsa yhteydessä. Balvenie myös mallastaa itse ohransa toisin kuin monet muut alan kärkinimet. Itselläni on tähän tislaamoon läheinen suhde sen vuoksi, että 21-vuotias Portwood oli aikoinaan ensimmäinen ei-savuinen viski, joka kolahti toden teolla.
Otimme maistoon Balvenielta neljä eri pullotetta, joista kaksi edustavat entry level -viskejä ja kaksi hieman iäkkäämpiä. Etukäteen oli odotettu kaksinkamppailu nykyisen peruspullote 12yo Doublewoodin ja jo lopetetun 10yo Founder's Reserven välillä.
Balvenie 10yo Founder's Reserve, 43 %
Founder's Reserve on yhdistelmä bourbon- ja sherrytynnyrissä kypsytettyä viskiä.
Tuoksu: Makean hennon hedelmäinen, pientä banaanisuutta. Oransseja hedelmiä. Lasin pyörittämisen jälkeen pehmeä miellyttävä alkoholisuus ilmoittelee itsestään pientä mausteisuutta myös tuoden. Alkoholi on aika hyvällä tavalla alkoholinen. Varsin lupaava.
Maku: Pehmeä suun täyttävä suutuntuma, sitten tulee keltaisia hedelmiä ja kihelmöivä alkoholi. Erittäin pehmeä ja miellyttävä, vaikkakin yksioikoinen: ei 21yo:n mieletöntä syvyyttä, mutta pikkuveljeksi oikein maittava ja runsas viski: ei yritä olla enempää kuin on vaan hoitaa oman tonttinsa hyvin. Jälkimaussa mietoa nahkaisuutta ja mukava kihelmöinti jää suuhun. Vaniljainen yleistuntuma myös. Luonne ja varsinkin jälkimaku säilyy vielä muidenkin viskien jälkeen, joten luonteessa löytyy riittävästi. Tämä toimii kuitenkin ilman muuta ensimmäisenä viskinä. 88.
Ville: T: Kukkaa, Mettä. Hedelmäosasto on trooppista. Hyvin balvenien tuoksuinen. M: Aluksi tuoksuaan enemmän tynnyriä ja vaniljaa, tuhtia tanakkaa puumaista meininkiä. Vasta sen jälkeen nousevan alkoholin myötä alkoi tunnistamaan tuoksun hedelmiä, jotka ovat erittäin pyöreitä ja miellyttäviä. Kääntyy varsin miellyttäväksi alkoholiseksi hedelmäisyydeksi. Jälkimaku jättää hieman kuivemmaksi kuin mitä optimi, mutta on silti aika jees. Maun jälkiosuus on herkkua. Mausteista vaniljaisuus on vahvimmillaan. Vähemmän hunajainen kuin uskoisi. Hyvä viski. Rehti Balvenielle ja rehti alkuperälleen. Kaikki toimii. Villen pisteet: 87.
Simo: T: Viinainen, kukkainen. Rypsikukkaa, hunajaa. M: Puuta, vaniljaa, aika alkoholinen puraisu löytyy. Pippuria alkoholin ohimenon jälkeen. Suutuntuma on todella pehmeä. Hyökkäävyys on suutuntumaan nähden yllättäväkin. Simon pisteet: 87.
Balvenie DoubleWood, 43 %
Tuoksu: 10yo:n jälkeen paljon epäpuhtautta ja kitkeryyttä: en niin tykkää. Hedelmät ovat samaa aprikoosi/oranssilinjaa, mutta tylymmin. Hedelmäisyyttä tässä on enemmän kuin kympissä, mutta epäpuhtaammin.
Maku: Suutuntuma on asteen vesimäisempi kuin 10yo, mutta silti varsin pehmeä. Alkoholi pistää hieman ja tuntuu päälle liimatulta, ei tosin pahasti. Hunajainen kokonaisuus, jossa jälkimaku jää pliisummaksi. Luonne vain kerta kaikkiaan puuttuu. Hunaja ei kanna. 83. (DoubleWood on aikaisemmin maistettu täällä, näköjään samoissa tunnelmissa).
Ville: T: Vähemmän trooppista hedelmää. Persikkaa siirapissa. M: Tänään tuoksu oli parempi kuin maku. Ensimmäisessä aallossa epäpuhtaita asioita. Ei ollut samalla tavalla ryhdikäs kokonaisuus: vesimäisempi suutuntuma, mutta voimakkaampi kihelmöinti. Maku on kylläkin ihan kiva: hedelmäisemmät hedelmät toimivat. Ei niin tynnyrinen kuin 10: tuntuu vahvemmin sherryviskiltä. Pieni puute on jälkimaun latteus ja tunkkaisuus. Villen pisteet: 82.
Simo: T: Jälkiruokaviinimäinen, siirappinen. Hennompi kuin 10yo. M: Pehmeä suutuntuma, sitten kuivahedelmää. Polte tulee kahdessa erässä: ensin alkoholi ja sitten kuivahedelmän hyöky. Suuhun jää mukava hunajainen jälkimaku. Aika yksioikoinen. Ei samanlaista selkärankaa kuin kympissä. Suutuntuma ja maku ovat jotenkin ristiriidassa. Ei mitään vikaa, mutta särmät hiottu pois. Simon pisteet: 80.
Välituomio: Rikos ihmiskuntaa kohtaan on liian vahvasti sanottu, mutta kymppivuotiaan korvaaminen nykyisellä 12yo Double woodilla on kyllä käsittämätön ratkaisu. Liekö tässä vaikuttanut nykyään enenevässä määrin standardiksi muotoutunut maaginen 12 vuotta entry level -viskin ikänä? Joka tapauksessa Founder's Reserve kannattaa kyllä ilman muuta poistaa, mikäli sen edullisesti vielä jostain sattuu löytämään.
Balvenie Madeira Cask 17yo, 48,2 %
Joidenkin lähteiden mukaan Balvenie oli se tislaamo, joka lanseerasi erikoistynnyriviimeistellyt viskit. Madeira caskia on bourbon-kypsytyksen jälkeen pidetty nelisen kuukautta tynskässä, jossa on aikaisemmin säilötty Madeiraa.
Tuoksu: Alkuun hyvin sulkeutunut: ei oikein mitään tule. Sitten alkoholi, joka kuivattaa nenän limakalvoja, mutta on silti varsin eksoottisen miellyttävä. Kuivatumpia hedelmiä, taateliosastoa. Kuivattua aprikoosia. Luonteikas viski ilman muuta. Myös iän tuntua on, mikä on mukavaa, koska viime aikoina on tullut vastaan myös vanhempia viskejä, joissa ikä ei tunnu. Hyvin kondensoitunutta tummaa kirsikkaa. Nelikon paras tuoksu Vesi avaa tuoksua valtavasti.
Maku: Kuivattaa selvästi suuta, tanniininen. Tummaa mystistä hedelmää. Itämaista tuntua. Hyvin paksu ja nektarinen yleisilme. Vesi tekee ihmeitä myös maulle: äärimmäisen tasapainoinen, tumma ja hieno viski, joka on kuitenkin 21:seen verrattuna tavallisten pulliaisten juomaa. Omanlaisensa makumaailma ilman muuta, mutta se ei ehkä ihan omaan suuhuni osunut. 87.
Ville: T: Ensimmäinen tuoksu vahvasti madeirainen, luumumaisella ja mustaherukkamaisella tavalla. Sitten nahkaisuutta. Ei niin makea kuin 12yo. Pistää pohtimaan, onko tämä nyt sitten viski vai ei. Paksu ja tanakka tuoksu verrattuna 12yo:hon, joka on pinnallisempi. M: Holi hyökkäsi alkuun. Paksun vahvan aromaattinen esterinen tummasävyinen tuotos. Ei niin makea kuin ajattelin. Alkoholi ei tee tälle välttämättä täyttä kunniaa peittäen esiin yrittäviä makuvivahteita. Jotain kivaa tässä on, joskin jään kaipaamaan raikasta ja mesimäistä makeutta. Vedellä lantrattuna tosi hyvää: alkoholin polte katoaa ja jäljelle jää hyvin monipuolinen makea ja ryhdikäs viski. Villen pisteet: 89.
Simo: T: Samantyyppinen kuin doublewood, mutta kirpeämpi. Luumua, mustaa kirsikkaa. Täyteläinen. M: Allekirjoitan toverien mainitseman tanniinisuuden. Taatelia ja mausteita. Hyvin makeaa hedelmää. Aromeja. Suutuntuma hyvin erilainen kuin kahdessa edellisessä. Yllättävä. Vähiten ominaisesti Balvenien makuinen. Tykkään viiniviimeistelyistä, joten tämäkin maistuu. Simon pisteet: 89.
Välikommentti: Vaikka koulukuntamme ei yleensä ole kokenut veden lisäämistä viskiin erityisen tärkeänä, tähän viskiin se kyllä ilman muuta kannattaa. Jo muutama tippa avasi niin tuoksua kuin makua merkittävällä tavalla. Voltit eivät siis näköjään aina ole se kaiken A ja O.
Balvenie Peated Cask 17yo, 43 %
¿Qué pasa? Balvenie ei ole tunnettu savuisuudestaan, vaikka se mallastaan häivähdyksen verran turpeella savustaakin. Mitä siis tarkoittaa peated cask? Tarinan mukaan Balvenie teki vuonna 2001 koe-erän vahvasti turpeistettua viskiä ja laittoi sen bourbontynnyriin kypsymään. Kahdeksan vuoden kypsyttelyn jälkeen tämä viski päätettiin siirtää tuoreempiin tynnyreihin ja näihin aikaisemmin savuviskiä sisältäneisiin kipattiin 17-vuotiasta turpeistamatonta Balvenieta saamaan hetkeksi aikaa turpeisen tynnyrin vaikutusta. Lopulta tämä viski sekoitettiin yhteen uudessa amerikkalaisessa tammessa viimeisteltyyn 17-vuotiaaseen Balvenieen. Balvenie-viimeisteltyä Balvenieta siis. Jännän äärellä ollaan.
Tuoksu: Kauempaa ei jälleen oikein mitään. Sitten taliskermaista merellisyyttä. Merellisyys kunnioittaa hyvin balvenien ominaismakua. Samalla viinamainen alkoholisuus korostuu. Ei erityisen herkullinen.
Maku: Odottaa. Sitten kihelmöintiä, merellistä suolaisuutta. Jopa Laphroaig-tyylinen puhtaan lääkemäinen turve on itse asiassa hyvin miellyttävä tässä. Se kantaa pitkään. Savu toi tähän oikeasti jotain isosti lisää. 90.
Ville: T: Merellisyyttä, ja koska hedelmää ei niin ole, niin hieman epäpuhdas alkoholi korostuu, liuotinmaisuutta. Tässä hedelmät ovat kuivempia. M: Wau. Kiinnostava ja ryhdikäs kaveri. Merellisyyttä löytyy, ei toki megasavuista. Leivontamaustetta, lakritsaa. Hedelmät kuitenkin säilyvät taustalla koko ajan. Islay/saarelaisviskimeininkiä. Tykkäsin läpi kokemusten lukuun ottamatta ihan viimeistä maistoa. Suutuntumassa ja rakenteessa kuitenkin pientä puutetta. Villen pisteet: 88.
Simo: T: Suolaa, merta. Suolan takaa löytyy muistakin löytyvää kuivattua hedelmää. Rusinainen jälkihöyry. M: Turve ja lääkemäisyys löytyy. Tämä on kuitenkin ensin hedelmäinen, sitten vasta savuinen. Tosi hyvä, tosin rupesin miettimään, onko tämä Balvenieta ensinkään. Merellinen. Hedelmäisyyttä ei ole uhrattu savulle, vaan se on tuotu tähän lisäksi. Savua ja turvetta on riittävän vähän, jotta ne eivät peitä alleen tislaamon karaktääriä. Nerokas viski ja erittäin hyvin onnistunut savun naittaminen. Simon pisteet: 91.
Välikyseenalaistus: Balvenie Peated Cask rikkoo tehokkaasti vallalla olevaa viskien luokittelua maantieteellisiin alueisiin. Jos Speysidella onkin joku yhtenäinen maku, niin tämä ei ainakaan suoriltaan istu siihen, mikä on tietysti hieno homma ja tuo viskitouhuun lisää mielenkiintoa. Sokkomaisto olisi ollut erittäin mielenkiintoinen. Ja niin, innolla odotamme tuota 2001 tynnyriin mennyttä savuista Balvenieta. PPM:iä on oltava jonkin verran, jos jo pelkkä tynnyri on imenyt itseensä tällaisen savuvaikutuksen.
Lopputotuus: Balveniet osoittautuivat laadukkaasti tehdyiksi viskeiksi läpi linjan, kenties 12-vuotiasta lukuun ottamatta. En oikein pääse sen kanssa sujuiksi, vaikka yritetty on. Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka kehtaavat tunnustaa pitävänsä siitä, joten ehkä vika on minussa. Näiden neljän maistetun lisäksi otimme pienen naukun 21yo Portwoodia (Ville pistetti 91 ja Simo 95), joka oli silti se kunkku näistä. 21-vuotias on muuten mielestäni Madeira woodin lisäksi toinen esimerkki siitä, että volteissa vähemmän on välillä enemmän: 40 % perusversio on mielestäni maukkaampi kuin 46 % Travel Retail -pullo, joka on sulkeutuneempi. Kun kuitenkin tuo Travel Retail -versio on Helsinki-Vantaan lentokentän kenties ainut kohtuuhintalaatusuhteinen viski (tällä hetkellä n. 90 €), kannattaa se toki poistaa, jos kaukomaille lähtee. Oma Glencairn mukaan, niin ei ole koneessakaan pelkän Red Labelin varassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti