Longmorn 32yo 1976, Whiskykanzler "the Uncollectable Collection", 53 %

Suosittujen viskien hintojen jatkaessa nousuaan moni harrastaja kääntää katsettaan vähemmän tunnettujen tislaamojen puoleen. Korviini kantautui vinkkejä siitä, että erityisesti Longmorn voisi olla tällainen hidden gem -tislaamo. Maistoon oli siis otettava pieni suora tislaamon tuotteita. Referenssiksi toki alkuun normi 16-vuotias, jota on aikaisemmin maistettu myös täällä.

Longmorn 16yo, 48 %

Tuoksu: Kiva perushedelmäisyys, jota tukee mineraalinen raikkaus. Ei kuitenkaan erityisen voimakas tuoksu. 

Maku: Tässä on selkeä pehmeä hedelmäisyys. Alkoholin jälkeen pippurisuus nostaa päätään ja sitä seuraavat eukalyptuksen/mintun puraisu. Perusviskien joukossa luonteikas kaveri. Jälkimaun maltillinen vehreys on miellyttävää. 88.

Kommentti: Munakas ratkaisu pullottaa tislaamon "perustuote" 16-vuotiaana. Toki kyseinen Longmorn on myös selvästi kalliimpi kuin monen muun tislaamon peruspullo.

Mutta sitten itse asiaan. Eräs ystävä viskissä lykkäsi taannoin Berliinissä käydessäni käteeni samplen Longmornia, joka oli pullotettu Berliiniläisen Wein & Whisky -liikkeen toimesta. Kyseisen puljun omistaja lanseerasi vuonna 2006 pienen pullotussarjan nimellä "The Uncollectable Collection", ja sarjassa oli ideana se, että pulloja ei kapsuloitu, vaan ne myytiin normaalilla "auki" olevalla korkilla, jolloin niillä ei ollut samanlaista jälleenmyyntiarvoa keräilijöiden silmissä ja viskit myytiinkin maailmanmarkkinahintaa halvemmalla. Taustalla vaikutti vahva "Whisky is for drinking" -ideologia. Halukkaat saksankielentaitoiset (jokaisen pitäisi muuten osata vähän saksaa, ties koska lähtevät taas rynnimään rajan yli) voivat lukea tarkemmin täältä. Harvoin kuulee upeampaa ideaa. Vaan maistetaanpa. 

Longmorn 32yo 1976, Whiskykanzler "the Uncollectable Collection", 53 %

Tuoksu: Jo iäkkäämmän pörppäviskin tuoksua. Kypsää eksoottista hedelmää, voita. Hyvin tivistyneen tuntuinen tuoksu. Vaikuttaa herkulta.

Maku: Maku seuraa selkeästi tuoksua: hyvin makea, jopa irtokarkkimaisen intensiivinen suutuntuma. Jälkimaku on nyt sellainen, joka tuo maistajalle reaktiona hymyn huulille. Pitkä, syvä, monivivahteinen, tyylikäs bourbon-kypsytetty vanha viski maistuu tältä. Jälkimaussakin on vielä pontta, tuoden eucalyptushenkisyyttä leijailemaan huulille. Vesi avaa tyypilliseen tapaa tuoden huumaavuutta ja ehkä hieman sitruunaa kehiin. Tässä on keltainen viski, joka kelpaisi häpeilemättä sille nahkasohvalle. Tupakkaa. On vain upea viski, ei siitä pääse. 93.

Kommentti: Iso kiitos samplesta Berliinin suuntaan. Kenties saamme kommenttiosioon vielä lahjoittajalta jonkun selostuksen tuon pullon alkuperästä ja erikoisesta sarjasta ylipäänsä, mikäli mies blogiin joskus eksyy.