Longmorn 17yo 1996/2013 The Ultimate, Cask #105092, 60,1 %

Pari pörppälongmornin jälkeen lasissa sherryisempää tuotetta.

Longmorn 1996 the Ultimate cask 105092 60,1 %

Tuoksu: Makea punaisuus. Hieman punaista nahkasohvaa. Multaista perunakellaria. Kuitenkin kohtuupinnallinen, eli vanhan viskin syvyyttä ei löydy. 

Maku: Makea öljyisen marjainen suutuntuma, jota seuraa isohko alkoholisuus. Kuitenkin tasapainoa löytyy, ja voiman alta ehkä hieman luonnettakin. Maukas ja iso viski, joskin sherryisyydessään ja makeudessaan hieman yksioikoinen. Joku sherryviskidiggari ehkä arvostaisi meikäläistä enemmän. Tässä on ehkä kuitenkin jotain sellaista happamuutta, josta en tykkää. Ehkä tammen kitkeryys pääsee antamaan tälle jo hieman liikaa vaikutusta? 85.

2nd opinion: Smoke tykkäsi tästä. Itselleni taas putosi paljon paremmin kevyempi Berry Brosin versio. Täytyynee mennä joku kerta miehen kanssa mummotunneliin, etsiä paikan päältä äiti ja tytär, ja katsoa sitten, kuinka käy.

Longmorn 32yo 1976, Whiskykanzler "the Uncollectable Collection", 53 %

Suosittujen viskien hintojen jatkaessa nousuaan moni harrastaja kääntää katsettaan vähemmän tunnettujen tislaamojen puoleen. Korviini kantautui vinkkejä siitä, että erityisesti Longmorn voisi olla tällainen hidden gem -tislaamo. Maistoon oli siis otettava pieni suora tislaamon tuotteita. Referenssiksi toki alkuun normi 16-vuotias, jota on aikaisemmin maistettu myös täällä.

Longmorn 16yo, 48 %

Tuoksu: Kiva perushedelmäisyys, jota tukee mineraalinen raikkaus. Ei kuitenkaan erityisen voimakas tuoksu. 

Maku: Tässä on selkeä pehmeä hedelmäisyys. Alkoholin jälkeen pippurisuus nostaa päätään ja sitä seuraavat eukalyptuksen/mintun puraisu. Perusviskien joukossa luonteikas kaveri. Jälkimaun maltillinen vehreys on miellyttävää. 88.

Kommentti: Munakas ratkaisu pullottaa tislaamon "perustuote" 16-vuotiaana. Toki kyseinen Longmorn on myös selvästi kalliimpi kuin monen muun tislaamon peruspullo.

Mutta sitten itse asiaan. Eräs ystävä viskissä lykkäsi taannoin Berliinissä käydessäni käteeni samplen Longmornia, joka oli pullotettu Berliiniläisen Wein & Whisky -liikkeen toimesta. Kyseisen puljun omistaja lanseerasi vuonna 2006 pienen pullotussarjan nimellä "The Uncollectable Collection", ja sarjassa oli ideana se, että pulloja ei kapsuloitu, vaan ne myytiin normaalilla "auki" olevalla korkilla, jolloin niillä ei ollut samanlaista jälleenmyyntiarvoa keräilijöiden silmissä ja viskit myytiinkin maailmanmarkkinahintaa halvemmalla. Taustalla vaikutti vahva "Whisky is for drinking" -ideologia. Halukkaat saksankielentaitoiset (jokaisen pitäisi muuten osata vähän saksaa, ties koska lähtevät taas rynnimään rajan yli) voivat lukea tarkemmin täältä. Harvoin kuulee upeampaa ideaa. Vaan maistetaanpa. 

Longmorn 32yo 1976, Whiskykanzler "the Uncollectable Collection", 53 %

Tuoksu: Jo iäkkäämmän pörppäviskin tuoksua. Kypsää eksoottista hedelmää, voita. Hyvin tivistyneen tuntuinen tuoksu. Vaikuttaa herkulta.

Maku: Maku seuraa selkeästi tuoksua: hyvin makea, jopa irtokarkkimaisen intensiivinen suutuntuma. Jälkimaku on nyt sellainen, joka tuo maistajalle reaktiona hymyn huulille. Pitkä, syvä, monivivahteinen, tyylikäs bourbon-kypsytetty vanha viski maistuu tältä. Jälkimaussakin on vielä pontta, tuoden eucalyptushenkisyyttä leijailemaan huulille. Vesi avaa tyypilliseen tapaa tuoden huumaavuutta ja ehkä hieman sitruunaa kehiin. Tässä on keltainen viski, joka kelpaisi häpeilemättä sille nahkasohvalle. Tupakkaa. On vain upea viski, ei siitä pääse. 93.

Kommentti: Iso kiitos samplesta Berliinin suuntaan. Kenties saamme kommenttiosioon vielä lahjoittajalta jonkun selostuksen tuon pullon alkuperästä ja erikoisesta sarjasta ylipäänsä, mikäli mies blogiin joskus eksyy.

Bruichladdich 21yo 1992/2013 Distillery Valinch no. 3, 52,5 %

Kolmas sokkoviski yllätti:

Bruichladdich 21yo 1992/2013 Distillery Valinch no. 3, 52,5 %

Tuoksu: Pientä liotinmaisuutta, vaiko sittenkin eksoottista hedelmää? Kyllä, mangoa. Lasin pyörittelyn jälkeen pieni kynsilakan meininki tässä on. Mutta niitähän on aina ollut kiva nuuhkia. Terävä hedelmäviski, jonka tuoksu pitää sisällään selkeästi valtavan potentiaalin. Vesitippa poistaa tästä tuota mainittua liuotinmaisuutta jättäen hedelmäisyyden jäljelle.

Maku: Kuivattava tanniinisuus on suutuntumaa eniten määrittävä tekijä. Alkoholi on tylyä, mutta sen jälkeen suuhun leviää lämmin eksoottinen kypsä hedelmäisyys, jota parhaissa keltaisissa viskeissä esiintyy. Viski, johon haluaa laittaa pari tippaa vettä. Vesi avaa tämän viskin koko hedelmäisen potentiaalin. Iso suun täyttämä ison hyö'yn viski, jota ei halua nielaista, koska maku jatkuu ja jatkuu. Erittäin tyylikäs, mutta kuitenkin peruskeltainenviski. Ehkä se mielenkiintoisuus onkin, että näin tyylikästä tynnyrivahvuista keltaista viskiä ei enää nykyisin kaupan hyllyltä löydy. Mikäli tämä on perusluokan tavaraa entiseltä ajalta, niin nykyinen viskisukupolvi ei enää voi ymmärtää, mistä kaikki viskihype on joskus saanut alkunsa. Tämänkin jälkimaku jatkuu ja jatkuu kertoen hyvin koherentin tarinan koko viskin matkalta. Hieman vaatimaton tuoksu pitäytti pisteet tässä. 90.

Kesäinen viskikuva

Lieneekö se ollut viskisieppo, joka oli pesänsä metsän siimekseen rakentanut...?

Bowmore 16yo 1991 Port Matured, 53,1 %

Jälleen sokkona maisteltu, erittäin herkulliseksi osoittautunut Bowmore:

Bowmore 16yo 1991 Port Matured, 53,1 %

Tuoksu: Ai tätä herkullisen tervaleijonan tuoksua! Heti ensinuuskaisu antaa viitteitä poikkeuksellisesta viskistä! Tervattua ratapölkkyä, savusaunaa kesälämpimässä, pientä lyijykynää, hiipuvaa nuotiota. Herkku.

Maku: Huh, mikä voima! Tuoksun maukas tervaleijona hyökyy nyt suuhun vielä huomattavasti robustimmalla otteella. Alkoholi polttaa suorastaan chilin tavalla. Mutta alkoholin jälkeen nouseva uusi maun kaari on kyllä jotain poikkeuksellisen herkullista. Suklaista appelsiinia. Tämä viski etenee määrätietoisesti suussa, ja maistajan tehtäväksi jää yrittää havainnoida noita toinen toistaan seuraavia makuaistimuksia. Pieni tarpeellinen vesilisä lisää tämän vaativuutta ja valtavaa intensiteettiä. Ehdottomasti aivan uniikki viski verrattuna mihinkään, mitä olen maistanut. Chilinen musta viski on kyseessä, mikäli väreissä liikutaan. Jälkimaku jättää suuhun makeaan taittuvan hyvin mausteisen nokisavuisen yltiöpitkän vaikutelman. Kuin olisi junan alle jäänyt. Todella erikoinen uisgendaali. 92.

Clynelish 15yo 1995/2011 Signatory Cask #12798, 56,6 %

Jatketaan mysteereinä maistettujen viskien kimpussa. Seuraavat nuotit sain aikaiseksi viskilöröstä, joka osoittautui clyneksi:


Clynelish 15yo 1995/2011 Signatory Cask #12798, 56,6 %

Tuoksu: kirpsakan mausteisen raikas sherry. Myskisyyttä, mikä viittaa tynnyrivahvuuteen. Voimakas viski, kuin ranchilla auringonvalossa kylpevä mylvivä härkä. Tämä on siinä määrin kova ja voimakas tuoksu, että se tuo mieleen rare malts -sarjan. Vesitilkka tuo hieman lisää hedelmää.

Maku: Tumma putoaminen suuhun. Kuin violettia samettia maistelisi. Alkoholi on tuoksun antamasta oletuksesta poiketen hyvin pehmeä ja maukas. Tämä viski kertoo ensi maistolla hyvin yhteneväisen tarinan alusta loppuun: violettia samettisuutta ja maukasta pureksittavuutta. Hyvin tumman kuiva viski, jota vesi kyllä avaa. Rakenteeltaan erinomainen tuote, joka poikkeaa hyvin paljon nykyisistä hedelmäisen makeista viskeistä. Hyvä, mutta ei helppo. Jälkimaussa myskisyyttä, jos kohta jälkimaku ei ole erityisen pitkä. Rakenne on tässä jalo, mutta muutoin makumaailma ja sen pituus jäävät hieman vaatimattomiksi. 87.

Caol Ila 1983/2011 Svenska Eldvatten, american hogshead #4822, 252 flaskor, 56,7 %

Aikoinaan Cinderellan whiskymässalta mukaan tarttunut länsinaapurin pullottama Caol Ila arvioinnin kohteena.

Caol Ila 1983/2011 Svenska Eldvatten, american hogshead #4822, 252 flaskor, 56,7 %

Tuoksu: Hieman väritön tuoksu alkuun. Hentoa sitruunaa. Jotain kukkeaa, neilikkaista? Pikemminkin hedelmäinen viski kuin savuinen. Mummomaisen kylppärin hajusteet. Myös löydettävissä eksoottisia hedelmiä, 

Maku: Tumma, kuiva lyijykynäinen alkumaku suuhun, Hyvin harmaa viski. Jälkimaussa sitten vaniljainen hedelmäisyys nostaa päätään. Toisella maistolla harmauden yli jo pääsee, ja tämä alkaa itse asiassa olemaan varsin intensiivinen hedelmäinen viski, jossa savu ei enää näyttele kovin vahvaa osaa. Kuitenkin makeuden lisäksi suussa tapahtuu aika vähän asioita, eli pientä yksioikoisuutta on ilmassa. Makeutta komppaa korkeintaan pieni vihanneksen viuhahdus. Jälkimaussa on kuitenkin nättejä pumpulinpehmoisia asioita, joiden parissa on kiva viettää aikaa. Suuhun jää lopuksi mukava suolaisuus. Makuprofiililtaan tämä viski on varsin hyvä, mutta syvyyden/täyteläisyyden puute vaivaa. Jälkimaku suoloine, mineraalisuuksineen ja salmiakkeineen pelastaa, mutta ei päätyyn saakka. 89.

Caol Ila 1993/2005 Gordon & MacPhail 1st fill sherry cask strength, 57,8 %

Jatketaan outojen ja vanhojen IB-islayputelien osastolla. Samalta samplelähteeltä kuin edellisen viestin Laphroaig tulee nyt G&M:n Caol ila.

Caol Ila 1993/2005 Gordon & McPhail 1st fill sherry cask strength, 57,8 %

Tuoksu: Nätti lempeän punaisuuden siivittämä pehmeä savu. Joskin varsin tiukalta vaikuttaa myös alkoholisuutensa puolesta. Nahkanojatuolia. Ei tunnu erityisen vanhalta, mutta kivoja maanläheisiä elementtejä. Tuoreen musteinen. Tummaa multaa. Todella nätti ja puhdas puusavu. Hajonnutta aluskasvillisuutta, but in a good way. ei silti tuoksultaan peat+sherryn maailmanluokkaa missään nimessä.

Maku: Maukas ja hyvin suunmyötäinen laskeutuminen suuhun. Tasapainoinen ja sherryinen viski tuo mieleen jo iäkkäämmän tuotoksen. Tuoksu kieli kovemmasta alkoholisuudesta. Tämä on itse asiassa hyvin pehmoinen ja herkullinen viski. Maku on tässä parempi kuin tuoksu. 90.