Vuorossa tämän blogin kolmas Port Ellen. Kova on kynnys näihin kyllä tarttua. Tämäkin odotti hyllyllä viikkotolkulla oikeaa hetkeä.
Port Ellen 27yo, 1983, The Single Malts of Scotland, 46 %
Tuoksu: Lämmin makean banaaninen savuisuus. Monipuolinen ja voimakas tuoksu voltteihinsa nähden. Mutta en ikinä uskoisi, että tämä on kulttitislaamon tuotoksia. Alkoholi onnistuu peittämään tuoksuja, vaikka sitä ei ole juuri nimeksikään.
Maku: Täyttää suun, savu on kuivaa havupuista ja varsin miellyttävää. Sitten tuoksun makeus lisääntyy hyvällä tavalla. Maku aivan eri luokkaa kuin tuoksu. Silti on vaikea löytää ikää tästä. Jälkimakuun jää makeus. Pari vesitippaa avaa kyllä ja tuo maanläheistä vaniljaisen tynnyristä jälkimakua. Silti Port Elleniksi pettymys. Onko tämä pilattu 46 %:lla? 90.
Ville: T: Sulkeutunut ja alkoholinen. Tutun savun äärellä: katse vie Islayn suuntaan. Kuivan merellistä suolaisuutta, mutta vähän muita kerroksia. Huomattavasti raikkaampi ja nuorempi kuin voisi uskoa. Bensakanisterin pohjahöyryä. Jos joku kaataisi tätä lasiin ja sanoisi, että tässä on 4yo Kilchoman, niin voisin uskoa. M: Paras maku, joka tuosta tuoksusta on irti saatavissa. Makean vahva savu. Lagavuliniin päin? Oikein paksu ja maukas. Reilusti keltaista hedelmää, trooppisia hedelmiä ja siirappisuutta. Vaniljan kuljettamaa maisteisuutta. Jopa hieman liian makea preferenssiini nähden. Ryhtiä on. Jälkimaku jää äiteläksi. Ensimmäisenä Port Elleninäni ei lunasta mainettaan. Pisteiden antaminen ilman ennakko-oletuksia (ikä, tislaamo, hinta) täysin mahdotonta. Senkin jälkeen kun kovat odotukset riisutaan, niin jäljellä on hyvän makuinen savuviski, joka on kuitenkin omaan makuuni hieman liian makea. Villen pisteet: 90.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti